Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta

Asia

Opeta koiralle temppuja

Opeta koiralle temppuja, koska se on erinomaista aktivointia ja antaa koiralle sen tarvitsemaa aivotyötä. Se on myös hauskaa ja onnistuu ihan jokaiselta koiranomistajalta. Lisäksi kun omistaja kouluttaa koiralleen jotakin temppua, hän oppii samalla itse kaikkia niitä kouluttamisen taitoja, joita tarvitaan myös silloin, kun koiralle koulutetaan vaikkapa hihnakäytöstä. Lisäksi kaikki yhteinen tekeminen vahvistaa tietenkin omistajan ja koiran suhdetta, mikä taas tekee koirasta tottelevaisemman. Koiran kanssa puuhailu opettaa omasta koirasta tärkeitä asioita, sillä kouluttaessa väistämättä havainnoi omaa koiraansa ja huomaa mistä se pitää, miten se ilmaisee itseään ja mitä sille ylipäänsä kuuluu. Kun tuntee oman koiransa, on sen kanssa jokapäiväinen arkikin helpompaa. Temppujen kouluttaminen on siis hyvin monella tapaa hyödyllistä.

Mikäli temppujen kouluttaminen ei ihan heti lähde sujumaan täydellisesti ei missään nimessä pidä lannistua, vaan ottaa vaikka pieni tauko ja yrittää kohta uudelleen. Pitää myös muistaa kouluttamisen tärkein ja ehkä myös vaikein sääntö: Hitaasti hyvä tulee! Kouluttamisen muihin periaatteisiin voi ennen aloittamista perehtyä artikkelissa “Koiran koulutus: kattava tietopaketti”. Temppuja voi myös opetella opettamaan monipuolisella ja kannustavalla Kuonon verkkokurssilla ”Koiran temppu- ja aktivointikurssi” . Verkkokurssia voi käydä rauhassa omaan tahtiin ja se sopii ihan jokaiselle koirakolle. Temppujen kouluttamiseen tarvitaan tärkeimpinä varusteina iloinen mieli ja tietysti koiralle runsaasti super herkullisia nameja.

Kouluttamisen perusasiat lyhyesti, jotta temppujen kouluttaminen onnistuisi

On muistettava, että koira tarvitsee lukuisia onnistuneita toistoja useissa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä ennen kuin voi odottaa sen osaavan. Jos koira ei osaa jotakin taitoa rauhallisessa olohuoneessa se ei millään voi vielä osata asiaa vaikkapa lähikaupan edessä, jossa on vilkkaampaa ja enemmän häiriöitä. Kaikki harjoittelu aloitetaan siis aina rauhallisessa häiriöttömässä ympäristössä ja siirrytään hitaasti vaikeampiin paikkoihin.

Palkka on kaiken kouluttamisen perusta ja sen on oltava aina sellaista, että koira todella tavoittelee sitä. Eli mitä vaikeampi tilanne sen parempi palkan pitää olla. Palkka motivoi ja saa koiran keskittymään asiaan. Ilman palkkaa kouluttaminen on paljon haastavampaa, ellei jopa mahdotonta. Palkkaa pitää myös vaihdella, koska jos koira jatkuvasti saa koulutustilanteissa vaikkapa juustoa, kokee juusto äkkiä inflaation eikä enää motivoi koiraa yrittämään.

Joskus koira on saatava liikkeelle, jotta se voi yrittää tehtävää uudelleen. Jos harjoitellaan istumista, täytyy uutta yritystä varten saada koira pois istuma-asennosta. Koiralle voi tällöin heittää niin sanotun ”harhanamin” koiran viereen, jonka se käy hakemassa. Kannattaa muistaa kuitenkin, että harhanami ei ole palkka, vaan koiralle annetaan aina erikseen palkka kustakin asiasta, jonka se tekee oikein. Jokaiseen tilanteeseen harhanamin käyttö ei sovi, mutta joidenkin taitojen opettamisessa se on melkein välttämätön. Kokeilemalla selviää kyllä helposti, onko harhanamista juuri kyseisessä asiassa apua.

Koiraa kannattaa aina kouluttaa pienissä pätkissä. Yksittäisiä toistoja voi kuitenkin ottaa pitkin päivää ihan tavallisen arjen lomassa. Jos koiran pyytää esimerkiksi aina maahan ennen kuin ulko-ovi aukeaa ja pääsee ulos, sekä ennen kuin saa ruoan saadaan helposti kymmenen arvokasta toistoa joka päivä. Lisäksi kun vielä lisää näihin tilanteisiin pieniä häiriöitä pikkuhiljaa, on jo viikossa taidosta tullut vahva.

Ihmisen tehtävä on aina huolehtia, että kaikilla on koulutustilanteessa mukavaa. Jos kouluttaja on jostain stressaantunut, se tarttuu hetkessä koiraan ja koko iloiseksi tarkoitettu yhdessäolo muuttuukin muuksi. Koiraa koulutetaan vain ilon kautta!

Opeta koira istumaan

Koiran voi opettaa istumaan monella tavalla. Tässä ensimmäinen keino perustuu koiran omaan oivaltamiseen ja toinen houkutteluun. Koiran oivaltaessa itse on oppiminen nopeampaa ja oppimistulos vahvempi. Toisaalta houkuttelun avulla onnistumisia tulee ehkä nopeammin. Jos houkuttelee koiraa namilla, olisi hyvä, että houkuttelu jätetään aika nopeasti pois. Jokainen tietää tilanteen, jossa koira ei osaa, ellei namia ole näkyvissä. Namilla saa liikkeen helposti alkuun, mutta sitten kannattaa usein jatkaa pelkällä kädellä houkutellen.

Istumaan opettaminen antamalla koiran itse oivaltaa tapahtuu seuraavasti. Taskuun tai vaikka kippoon pöydälle varataan herkkuja. Koiraa kutsutaan luo ja palkataan sitä namilla luokse tulosta. Kouluttaessa kannattaa varsinkin alkuvaiheessa palkata koiraa yhdestä asiasta kerrallaan eli aina siitä mitä koiralta pyytää. Tämän jälkeen odotellaan kaikessa rauhassa sanomatta tai tekemättä mitään. Odottaminen ja hiljaa oleminen on ihmiselle hankalaa, mutta se antaa koiralle mahdollisuuden oivaltaa itse mitä sen täytyy tehdä saadakseen palkan. Kun koira lopulta hyvin todennäköisesti istahtaa ennemmin tai myöhemmin, sanotaan samaan aikaan ”istu”, kehutaan ja palkataan koira. Sitten voikin heittää koiralle namin kauemmas, jonka se hakee, jotta se voi saapua uudelleen paikalle yrittämään.

Toinen tapa on pyytää koira luo, palkata tästä ja viedä nami tai pelkkä käsi sen pään yläpuolelle kohti selkää. Käden korkeuden säätäminen voi joko helpottaa tai vaikeuttaa tehtävää. Koska koira katsoo pään yläpuolella olevaa kättä ja seuraa sitä katseella on istahtaminen looginen lopputulos. Kun koira istahtaa sanotaan ”istu” ja palkataan. Tämän jälkeen voikin taas heittää namin kauemmas ja ottaa uuden yrityksen.

Opeta koiralle paikka

Koira pyydetään ensin istumaan ja palkataan siitä antamalla nami koiran suuhun. Sitten heitetään nami koiran viereen, siten että koira joutuu nousemaan ja hakemaan namin. Näin saadaan aikaan uusi yritys, eli koiran voi taas pyytää istumaan. Jo tässä vaiheessa voi ennen namin heittoa sanoa koiralle ”vapaa”. Paikkaa opettaessa on erittäin helppo opettaa koiralle myös tämä käsky, joka on hyvin tarpeellinen arjessa.

On tärkeää, että palkkanami annetaan kuitenkin koko ajan aina suuhun ja vasta, kun on sanottu ”vapaa” heitetään nami maahan. Näin koira ei ala ennakoimaan ja liikkumaan ennen kuin on saanut luvan liikkua. Koira saa siis paikallaan olosta palkan ja vasta sen jälkeen ”vapaa” käskystä palkan. Jos koira jää kuitenkin maahan eikä lähde liikkeelle kuullessaan “vapaa”, sitä voi kannustaa elekielellä ja iloisella äänellä hakemaan namin. Myöhemmin pelkkä ”vapaa” käsky voi toimia paikallaan olemisesta palkkana, eikä namia aina tarvita.

Kun koira on muutaman kerran pyydetty istumaan ja palkattu siitä, voidaan aloittaa varsinainen paikallaanolon harjoittelu. Koira pyydetään istumaan, josta annetaan palkka suuhun ja heti perään sanotaan ”paikka” ja annetaan jälleen palkka suuhun. Jos käy niin, että koira tulee eteen istumaan oma-aloitteisesti kun on hakenut namin kauempaa, voidaan aloittaa ”paikka” harjoitus suoraan ilman että pyydetään istumaan, koska koirahan istui jo.

Harjoitusta vaikeutetaan ensin vain sekunti ja annetaan palkka. Tästä edetään hyvin hitaasti siihen asti, kun koira osaa istua paikallaan viisi sekuntia. Tämän jälkeen lisätään tilanteeseen kouluttajan liike. Koiraa pyydetään olemaan paikallaan ja liikautetaan aivan hieman kättä tai vaikka jalkaa. Jos koira onnistuu, seuraavalla kerralla liikutetaan enemmän. Jos koira ei onnistu, tehtävä oli liian vaikea ja seuraavalla kerralla pitää liikkeen olla pienempi. Liikettä lisätään aina siihen asti hyvin pienin askelin, että koiran ympäri voi vaikka juosta. Tämä on täysin realistinen päämäärä, mutta vain jos eteneminen on tarpeeksi hidasta. Yleisin virhe on lisätä liikettä liikaa ja koira epäonnistuu. Pitää myös muistaa, että paikallaan olo on aivan eri asia koirien leikkiessä ympärillä, kuin omalla pihalla omistajan kanssa kahdestaan. Taito pitää siis yleistää toimimaan monissa paikoissa.

Opeta koiralle maahan

Jos koira osaa seisoa on maahan opettaminen helppoa. Koira pyydetään seisomaan ja palkataan. Sitten viedään käsi, jossa on herkkupala läheltä koiran leukaa ja rintaa kohti vatsaa. Koira aivan varmasti ainakin hieman liikahtaa oikeaan suuntaan, ellei mene jo saman tien maahan. Jos koira ei heti mene maahan, palkataan ensin pienestäkin yrityksestä oikeaan suuntaan ja jatketaan kohti lopullista suoritusta pikkuhiljaa. Vihje ”maahan” liitetään vasta kun koira menee maahan, ei ennen sitä. Taidon voi nimetä vasta, kun koira jo kyseistä toimintoa tarjoaa.

Maahanmeno voidaan myös opettaa istuma-asennosta. Tällöin namikättä vedetään hyvin hitaasti kuonosta kohti maata, aivan koiran eteen. Usein koira asettuu maahan helposti, mutta jos se ei heti hoksaa mennä, niin toimitaan taas pikku askelin kohti lopullista suoritusta. On tärkeää palkata koiraa jokaisesta pienestäkin yrityksestä oikeaan, jotta se jaksaa yrittää.

Opeta koira kierimään

Kierimään opettaminen on helpointa tehdä namilla tai kädellä houkutellen. Aluksi koira pyydetään maahan ja sitten namia pidetään aivan koiran kuonon edessä siten, että koira melkein pääsee sitä koskemaan muttei ihan. Namia aletaan liikuttamaan hitaasti koiran pään taakse siihen suuntaan, jonne haluaa koiran kierähtävän. Oleellista on liikuttaa kättä hitaasti ja jos koira hieman nakertaa herkkua sekin on ihan sallittua. Kättä kannattaa liikuttaa hitaasti ja pitää riittävän matalalla, jolloin koira kierähtää ympäri herkun perässä.

Jos koiraa jännittää selälleen kiepsahtamista, voi sitä tukea toisella kädellä. Lisäksi kannattaa tarkistaa millaisella alustalla harjoittelee. Jos alusta tuntuu epämiellyttävältä, on toiminto tietysti koiralle haastavampi. Mikäli koira ei lähde heti seuraamaan herkkua koko matkaa, pyydetään siltä aluksi pienempi liike. Pelkkä pään liikautus voi aluksi olla riittävä, siitä pikkuhiljaa liikerata kyllä kasvaa ja koira kiepsahtaa ympäri. Kun koira osaa tämän liitetään temppuun vihje ”kieri” ja sitten voidaankin seuraavaksi treenata toiseen suuntaan tai vaikka useamman kerran peräkkäin kierimistä.

Opeta koira seisomaan

Seisomaan voidaan opettaa nappaamalla toiminto. Tämä tarkoittaa sitä, että kun koira seisoo, sanotaan sille esimerkiksi ” seiso” ja palkataan. Koiraa siis tarkkaillaan ja kun se tekee toiminnon, jota halutaan kouluttaa, se nimetään ja palkataan koira. Tätä on tietysti toistettava useasti ennen kuin voi olettaa koiran osaavan seisoa vihjeestä.

Myös houkuttelemalla voidaan opettaa koira seisomaan. Nami viedään koiran kuonon eteen, vedetään koira oikeaan asentoon ja annetaan koiran nakertaa namia, sanoen samalla ”seiso”. Koiran seisoessa ja nakertaessa namia viedään sekunniksi nami pois ja annetaan sitten heti takaisin nakerrettavaksi. Tarkoitus on, ettei koira liikahda tavoittelemaan namia. Tästä hiljalleen namia pidetään pidemmän aikaa ja kauempana pois. Koira oppii pikkuhiljaa seisomaan pyynnöstä rauhassa paikallaan.

Opeta koira puhumaan

Jotta koira haukkuu, sen täytyy olla innostunut ja jopa hieman kiihtynyt. Oleellista onkin ensin innostaa koiraa, jotta haluttua käytöstä saadaan esiin. Tämän voi tehdä helposti leikkimällä. Vetoleikki, johon tietysti valitaan koiran suosikkilelu, usein kiihdyttää koiraa. Jos koira innostuu enemmän painista tai heittoleikeistä niin sitten leikitään niitä. Oleellista on saada koira hieman villiintymään. Osalle koirista tämä on hyvin helppoa ja toisilla kestää pitkään eikä aina ihmisen ajattelema suosikkileikki olekaan koiran mielestä se innostavin. On siis mietittävä mistä juuri koira innostuu ja käytettävä sitä työkaluna. Kun koira muuttuu riehakkaaksi, näytetään lelua sen ulottuvilla ja innostetaan sitä tarvittaessa vielä omalla äänellä ja eleillä. Heti kun koira haukkuu, sanotaan ”puhu” ja palkataan koiraa kehuilla ja namilla tai leikillä.

Jos koira haukkuu jotakin tiettyä asiaa tai käyttää ääntänsä, vaikka kuullessaan ovikellon voidaan tätäkin käyttää hyväksi. Jos koira haukkuu ovikelloa, voi itse soittaa sitä ja sanoa koiralle ”puhu” ja palkata kun koira todennäköisesti sitten haukkuu. Riskinä tietysti on se, että ovikellolle haukkuminen yltyy, joten tätä keinoa kannattaa käyttää harkiten.

Opeta koira antamaan tassu

Tassun antaminen on temppujen klassikko ja ihan hyödyllinenkin taito, kun halutaan koiran tervehtivän ihmistä rauhassa esimerkiksi hyppimisen sijaan. Tassun antaminen on myös lasten tervehtimisessä tehokas tapa rauhoittaa molempia osapuolia.

Tempun voi opettaa siten, että istahtaa koiran eteen ja hyvin kevyesti koskettaa koiran tassua kädellä. Kun koira vähänkään liikauttaa sitä, annetaan koiralle heti palkka. Tästä jatketaan siten, että ihmisen koko ajan hyvin kevyt kosketus pienenee entisestään sitä mukaa kun koiran tassun liike kasvaa. Kun koira liikauttaa selkeämmin tassua voidaan liittää vihje esimerkiksi ”tassu” ja ottaa tassusta hetkeksi kiinni ennen palkkaamista.

Tassun antamisen voi opettaa myös siten, että pitää herkkuja nyrkissä ja koiran tassun edessä. Kun koira jossain vaiheessa kokeilee tassulla kaivaa nameja nyrkistä sanotaan ”tassu”, koira saa namit ja se oppii hiljalleen antamaan tassun käskystä. Tassun liikettä kasvatetaan nostamalla omaa kättä hieman ylemmäs, jolloin koirankin tassun liikerata kasvaa.

Opeta koira noutamaan

Yleensä halutaan, että koira noutaa jotakin lelua, mutta koiran voi aivan samoilla ohjeilla opettaa noutamaan mitä vaan, vaikkapa kaukosäätimen. Aluksi valitaan kuitenkin jokin koiralle selvästi hyvin mieleinen lelu, esimerkiksi frisbee tai pallo. Jos koira ei näistä välitä mutta rakastaa sukkia ovat sukat parempi valinta. Näitä esineitä, joita koira noutaa tarvitaan aluksi kaksi samanlaista.

Noutamista kannattaa harjoitella paikassa, jossa ei juuri muita häiriöitä ole, eli noutamisen kouluttaminen aloitetaan vaikka omassa olohuoneessa. Koira pyydetään luo, palkataan ja näytetään sille esine, joka ollaan kohta heittämässä. Toinen samanlainen on visusti ihmisellä jossakin piilossa. Esine heitetään aivan lähelle ja innostetaan koiraa menemään sen luo. Hyvällä tuurilla koira menee saman tein esineelle, tarttuu siihen ja tuo luo. Koiraa kehutaan ja otetaan taskusta toinen samanlainen lelu ja heitetään se koiralle. Tätä toistetaan ja liitetään hiljalleen vihje ”nouda”, kun lelu heitetään koiralle.

Noutamista opettaessa on hyväksyttävä, että koira ei automaattisesti aina osaa asiaa, eikä myöskään osaa tuoda lelua suoraan omistajan käteen. Osalta tämäkin sujuu kuin itsestään, mutta jos näin ei ole, pitää taitoa opettaa vähä kerrallaan. Tärkeintä on heittää lelu aluksi niin lähelle, että sen käytännössä saa otettua koiran suusta itse. Näin saadaan onnistunut nouto, vaikka se olisikin vain muutama kymmenen senttiä.

Noutoleikkejä leikkiessä on hyvä tarkkailla miten se vaikuttaa koiraan, sillä koiralle ei tee hyvää kiihtyä toistuvasti liikaa ja pelkkä noutoleikki ei myöskään riitä liikunnaksi tai aktiviteetiksi. Näennäisesti rauhallinenkin koira voi olla kiihtynyt ja stressaantunut. Noutoleikit kannattaa tästä syystä aina lopettaa rauhalliseen tekemiseen esimerkiksi namien etsimiseen maasta ja vastapainoksi on koiran elämässä oltava aivotyötä ja rauhallisempaa liikuntaa.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Remmirähinä ongelmana? Näillä vinkeillä remmikäytös sujuvaksi

Remmirähinä on haaste, joka voi viedä ulkoilusta koiran kanssa kaiken ilon. Hihnassa rähiseminen voi johtua monesta syystä, mutta yhteistä kaikille rähiseville koirille on kuitenkin se, että koira on tilanteessa voimakkaan tunnetilan vallassa. Tämä tunnetila pitäisi saada jollakin keinolla tasattua, jotta koira oppisi toimimaan toisella tavalla.

Toistuvat remmirähinätilanteet aiheuttavat koiralle stressiä, ja jatkuvasti koholla oleva stressitaso pahentaa tilannetta. Koira saattaa myös herkistyä rähinöimään, eli reaktio tulee aina vain pienemmästä ärsykkeestä ja pahenee kerta kerralta. Lisäksi jatkuvasti koholla oleva stressitaso vaikuttaa fyysiseenkin vointiin.

Remmirähinä aiheuttaa omistajassakin kaikenlaisia tunteita

Omistajaa usein nolottaa, jos koira rähisee hihnassa, eikä mahdollinen muiden kulkijoiden kommentointi tai paheksuvat katseet ainakaan auta asiaa. Lisäksi omistaja saattaa pelätä, että koira pääsee irti. Näin omistajakin ajautuu kokemaan voimakkaita tunteita. Tämä pahentaa asiaa, koska koira puolestaan lukee ihmisen tunteita ja usein tulkitsee, että tilanne vaatii toimenpiteitä, koska ihminenkin on hermostunut.

Jotta ihminen kykenee toimimaan loogisesti ja rauhallisesti, pitäisi hänen hallita omat tunteensa ja reaktionsa. Tähän auttaa se, että muistaa, ettei koira tee mitään tahallaan tai ilkeyttään. Koira toimii aina, kuten koira toimii, ja kyseisessä tilanteessa koira koki, että rähinä oli kaikkein kannattavin ja järkevin ratkaisu. Tämä ei tietysti aina ole se, mitä ihminen haluaisi, mutta tähän sitten vaikutetaan kouluttamalla koiraa toimimaan halutulla tavalla.

Remmirähinä ei ratkea hetkessä

Mitään pikakeinoa ei remmirähinään useinkaan ole, ja koulutusprosessi kestää pitkään. Yleisesti edistymistä kannattaa tarkkailla pikemminkin kuukausissa kuin viikoissa. Tämä voi turhauttaa, mutta sen hyväksyminen on ensimmäinen askel onnistumisiin. Ilman pitkäjänteisyyttä ei synny tulosta. Lisäksi, mitä pidempään rähinä on jatkunut, sen pidempään sen poiskouluttaminen voi kestää.

Valitussa koulutustavassa tulisi olla myös johdonmukainen, sillä erilaisten keinojen kokeilu ja poukkoilu niiden välillä usein vain pahentaa tilannetta. Toki, jos jokin keino ei tunnu auttavan eikä sovellu itselle tai koiralle, on aihetta vaihtaa sitä.

Etäisyys on aina tärkein onnistumisiin ohituksissa

Kun koiraa koulutetaan, etäisyys on avainasemassa. Jos rähinää aiheuttava häiriö on liian lähellä, koira rähisee koska ei vielä kykene tekemään muuta ja käytös vahvistuu entisestään. Koska ennakointi ei aina ole mahdollista ja esimerkiksi kulman takaa voi tulla koira aivan yllättäen, pitäisi ainakin silloin kun se on mahdollista huolehtia riittävästä välimatkasta vastaantulijaan. Etäisyys on helpoin tapa taata onnistunut ohitus. Ohituksia harjoitellaan myös Kuono.fi ”Ohituskurssilla” ja verkkokurssia voi käydä omalla tahdilla.

Remmirähinä voi helpottua vastaehdollistamisen avulla

Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että koiralle opetetaan rähinää aiheuttavan epämieluisan vastaantulijan tarkoittavankin mukavia asioita ja näin rähinä jää hiljalleen pois. Tämä vaatii erittäin paljon onnistuneita toistoja, ei siis riitä, että tämä tehdään muutaman kerran. Vastaehdollistaminen on kuitenkin erittäin tehokas tapa, koska sillä päästään vaikuttamaan koiran tunnetilaan. Kun koiralle saadaan opetettua, että vastaantulija onkin kiva asia, jää ei-toivottu käytös pian pois.

Etäisyys on vastaehdollistaessakin kaikkein oleellisinta, muuten oikeaa käytöstä ei voida saada esiin. Etäisyys on sopiva, kun koira katsoo vastaantulijaa rentona. Tällöin koiraa palkataan oikeasta käytöksestä ja vastaehdollistamista tapahtuu. Jos koira rähisee, ei sitä voi tietenkään palkata ja lisäksi väärä käytös vahvistuu.

Rauhoita koira lenkillä, ennen lenkkiä ja sen jälkeen

Jos koira on kiihtynyt heti lenkin alkumetreillä, on todennäköistä, että ohitustilanteet ovat vaikeampia. Koiran tunnetilaan kannattaa kiinnittää huomiota lenkin aikana koko ajan. Kiihtymystä laskee nuuskiminen ja vaikkapa namien etsiminen maasta. Koiraa voi ohjata nuuskimaan hiljentämällä omaa kävelyvauhtia ja ohjaamalla koiraa tien reunaan. Mahdollisuuksien mukaan lenkin varrella voi poiketa vaikka metsään hetkeksi ja antaa koiran hengähtää hajujen äärellä.

Stressin poisto ja liikunta apuna

Koska jatkuva stressi ei tee koiralle hyvää ja pahentaa käytösongelmia, stressiä kannattaa lievittää. Parhaiten stressiä poistaa laji- ja rotutyypillinen toiminta. Tällaisia ovat mm. hajuaistin käyttö eri tavoin, pureskelu ja kaluaminen sekä liikunta. Liikkuminen kannattaa aloittaa rauhallisesti varsinkin, jos koira ei ole tottunut rankkaan liikkumiseen. Tällaista rankempaa liikuntaa ei myöskään kannata harrastaa päivittäin.

Remmirähinään vaikuttavat myös taustalla olevat asiat

Harjoitellessa on hyvä muistaa, että mikä tahansa asia saattaa vaikuttaa koiran käytökseen positiivisesti tai negatiivisesti. Jos koira on kipeä tai sillä on ylimääräistä energiaa, se saattaa rähistä helpommin. Uros on saattanut nuuhkia juoksuisen nartun hajuja juuri ennen ohitustilannetta ja tilanne eskaloituu siksi. Myös säätila ja pimeys saattavat muuttaa aiemmin jo sujuneet ohitukset haastavammiksi.

Oikeat välineet ovat turvallisuuskysymys

Mikäli koira syöksyy ja rähisee muille, on huolehdittava turvallisuudesta – koira ei saa päästä irti. Mitä suurempi koira, sen enemmän välineillä on merkitystä. Flexi, eli kelatalutin, ei ole rähisevälle koiralle oikea väline. Lukitus voi hajota, naru katketa ja koko talutin tippua kädestä.

Panta saattaa puolestaan aiheuttaa voimakasta kipua niskassa koiran syöksyessä edestakaisin. Jos pantaa käyttää, sen on oltava mahdollisimman leveä koko mitaltaan, jotta paine jakautuisi useamman niskanikaman kesken.

Valjaat, kun ne ovat varmasti sopivat ja riittävän tiukasti kiinni, ovat usein hyvä vaihtoehto ulkoiluun. Valjaissa kaikkien lukkojen pitävyys on hyvä tarkistaa aika ajoin. Hihnassa taas oleellista on, että se ei voi mennä katki, lukitus ei hajoa ja se pysyy omistajan kädessä.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Koiran ongelmakäytös: mitä se on, mistä se johtuu ja miten siitä pääsee eroon?

Koiran ongelmakäytös on asia, johon kannattaa puuttua heti, sillä se voi pahimmillaan johtaa suuriinkin ongelmiin. Koiran vaikea käytös voi tehdä arjen todella raskaaksi ja viedä ilon koiranomistajuudesta. Suhde koiraan saattaa kärsiä ja pahimmillaan koirasta joutuu jopa luopumaan.

Haastavaksi asian tekee se, että samanlaisen käytöksen takaa voi paljastua täysin erilaiset syyt riippuen kustakin koirayksilöstä. Kaikkiin tilanteisiin on kuitenkin löydettävissä helpotusta, mutta se vaatii välillä pientä salapoliisityötä ja aina tilanteen huolellista kartoittamista.

Koiran ongelmakäytös ei ratkea vippaskonsteilla

Ongelmakäytökseen ei ole olemassa vippaskonsteja. Usein tällaiset keinot pahentavat käytöstä niiden perustuessa lähinnä rankaisuun, eikä kouluttamiseen. Kouluttaessa koiraa, edistymistä kannattaa tarkastella korkeintaan kuukausitasolla, sillä päivissä ei tapahdu vielä mitään. Ongelmatilanteissa koiran kanssa edistymisen luonteeseen kuuluu myös se, että ajoittain asiat tuntuvat sujuvan jo paljon paremmin ja hetken kuluttua vaikuttaa siltä, että ollaan lähtöpisteessä. Jos työ jää jostain syystä kesken, käytös voi kaiken lisäksi palata takaisin entistä voimakkaampana.

Vaadimme koiralta paljon

Koiralla on aivan erilaiset tavat ja tottumukset kuin ihmisellä. Se viestii eri tavoin ja tekee asioita, joita ihminen ei edes halua tehdä. Tästä huolimatta ihminen vaatii koiralta usein samanlaista käytöstä kuin ihmiseltä. Tällainen käytös ei ole läheskään aina koiralle laji- tai rotutyypillistä, luonnollista käytöstä.
Koira ei saisi pysähtyä lenkillä nuuskimaan liian pitkäksi aikaa ja toisen koiran jätösten nuuskiminen usein keskeytetään. Haukkuminen on kielletty ja vahtihaukkukin kielletään usein. Uros ei saa mennä sekaisin naapurin juoksuisista nartuista, eikä tietenkään puolustaa reviiriään muilta koirilta. Koiran pitää oppia olemaan yksin pitkiä aikoja. Sen täytyy sietää päälaelta rapsuttelevat ihmiset sekä muut koirat. Nekin, jotka rähisevät ensin. Omaa paikkaa, luuta tai ruokaa ei sovi puolustaa, vaikka joku olisi sen juuri ottamassa pois. Lisäksi tietenkin hihnassa pitää kulkea sivistyneesti ja aina tulla luokse kesken leikkien sekä totella kaikessa mitä pyydetään.

Aika hengästyttävä lista, eikä siinä ole puoliakaan asioista, joita koiralta usein vaaditaan. Onkin hyvä muistutella mieleen ensin, millainen eläin koira on, ennen kuin edes ajattelee sen käyttäytyvän jollain tapaa väärin.

Onko ihmisen näkemä ongelma koiralle normaalia käytöstä vai ongelmallista käytöstä

Koirasta on pikkuhiljaa kesyyntymisen myötä tuhansien vuosien kuluessa tullut ihmisen toveri ja lemmikki. Koiralla on kuitenkin edelleen tietyt synnynnäiset käyttäytymistarpeet ja vietit, joita ovat mm. reviirin puolustaminen, lisääntymiskäytös ja saalistuskäyttäytyminen.

Tietyillä roduilla vahtivietti voi olla suurempi ja toisilla saalistusvietti vie koiran täysin mennessään sen nähdessä jotain jahdattavaa. Vietteihin ja käytökseen voi jonkin verran vaikuttaa, mutta varmaa on, että tällä on rajansa. Lisäksi jokainen koira on paitsi rotunsa edustaja, myös ainutlaatuinen yksilö omine ominaisuuksineen.

Käytöksen voi ajatella muuttuvan ongelmalliseksi, kun se on jollakin tavalla haitaksi koiran hyvinvoinnille. Ongelmakäytökseksi koetaan kuitenkin usein myös käytös, joka haittaa pelkästään omistajaa, mutta tällainen käytös voi olla koiralle täysin normaalia toimintaa.

Koiran ongelmakäytös on korjattavissa ja siihen kannattaa reagoida heti

Koiran ongelmalliseen käytökseen kannattaa kuitenkin puuttua heti, kun ensimmäiset merkit huomataan. Mitä pidempään koira käyttäytyy haasteellisesti, sen vahvemmaksi ei-toivottu käyttäytyminen muuttuu.

Lisäksi monet ongelmallisiksi koetut käytökset ovat koiralle itsestään palkitsevia, kuten haukkuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että itse toiminto on koiralle palkkaa. Tällöin kyseinen toiminto vahvistuu hetkessä, eli käytös ilmenee useammin ja lisäksi koko ajan herkemmin. Koira saattaa haukkua ensin vain ovikellon ääntä, mutta sitten haukkuukin kaikkia ulkoa kuuluvia rasahduksia.

Tärkein sääntö koiran ongelmakäytöksen korjaamisessa on se, että taustalla oleva syy tai syyt on löydettävä. Näitä on lähdettävä selvittämään ensimmäiseksi, sillä jos ei tiedä mistä käytös johtuu, ei siihen voi tehokkaasti puuttua. Taustalla olevat syyt vaikuttavat myös siihen, millä keinolla asiaan kannattaa puuttua. Kivusta johtuvaan käytökseen puututaan eri tavalla kuin pelosta johtuvaan toimintaan.

Pelkkään käytökseen ei kannata keskittyä

Pelkkään käytökseen keskittymällä saadaan aikaan usein aikaan vain kosmeettinen muutos, joka ei myöskään kestä pitkään. Tästä syystä rangaistus ei ole koskaan oikea, saatika riittävä, keino ratkaista tilannetta. Se saattaa kyllä katkaista tai lopettaa ongelmallisen käytöksen, mutta ei poista taustalla olevaa syytä, kuten esimerkiksi pelkoa.

Koira ei vain rangaistuksen pelossa enää ehkä käyttäydy kuten ennen ja ihminen olettaa tilanteen ratkenneen. Koiran tilanne on kuitenkin se, että pelko on vain lisääntynyt entisestään rankaisujen takia ja tämä tuo edelleen lisää ongelmia, jotka saattavat näkyä uudenlaisena ongelmakäytöksenä.

Koiran ongelmakäytös johtuu usein kivusta

Erittäin yleinen syy ongelmakäytökseen on kipu. Taustalla voi olla pieni lihasjumi tai jokin voimakas kiputila tai sairaus. Koira ei kykene yhdistämään kipua aina oikeaan asiaan, vaan saattaa yhdistää kivun vastaantuleviin koiriin, lähestyvään ihmiseen tai johonkin muuhun tilanteeseen. Tämän jälkeen koira reagoi ja rähisee asialle, joka sen mielestä tuottaa sille kipua.

Aina kun koira käyttäytyy jollakin tavalla ongelmallisesti, pitää kivun mahdollisuus sulkea pois. Kipua kartoitetaan ammattilaisten, kuten hierojien ja eläinlääkärin, avustuksella. Koiran käytöstä kannattaa seurata useamman päivän ajan ennen eläinlääkäriin menoa. Tarkkailtavia asioita ovat mm. liikkuuko koira eri tavalla kuin ennen, onko leikkiminen ja normaali puuhailu vähentynyt, millainen koiran mieliala on, onko koira ulkoisesti hyvässä kunnossa ja millainen ruokahalu sillä on.

Pitkään jatkuva stressi ei tee koiralle hyvää

Kipu lisää valtavasti stressiä, joka puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koiran käytökseen. Koira saattaa purkaa stressiä sisustamalla kotia uuteen uskoon, olemalla ylivilkas tai nukkumalla jatkuvasti.

Lyhytaikainen stressi ei ole yleensä koiralle ongelma. Tällaista stressiä on esimerkiksi raskas liikunta, leikkiminen tai jokin lyhyt jännittävä tilanne. Pitkään jatkuvana stressi ei ole kuitenkaan hyväksi ja se sekä aiheuttaa, että pahentaa käytösongelmia. Elimistössä jatkuva stressihormonien eritys voi aiheuttaa myös lukuisia fyysisiä terveyshaittoja, jotka pahentavat tilannetta entisestään.

Stressiä lievitetään lisäämällä koiran arkeen rentouttavia ja stressiä purkavia tekemisiä ja aktiviteetteja. Helpoimpia tapoja on muuttaa ruokkimiskäytäntöjä aktivoivaan suuntaan. Näin saadaan arkeen helposti säännöllisesti oikeanlaista tekemistä. Ruoan voi myös jakaa aivan hyvin normaalia useammallekin kerralle ja lisätä näin entisestään laadukasta tekemistä koiralle.

Keinoja ruoan tarjoamiseen on monia. Ruoan voi piilottaa eri tavoin, sen voi heittää laajalle alueelle nurmikolle tai hankeen etsittäväksi. Ruokaa voi piilottaa ja laittaa pahvilaatikoihin, jotka koira saa repiä palasiksi. Ruoan voi laittaa myös erityiseen Kong-leluun, josta koira voi nuolla ja riipiä ruokaa.

Tämä kaikki on erittäin mieluisaa koiralle, sillä koiran perustarpeisiin kuuluu ruoan etsintä ja syöminen. Sen käyttäessä siihen runsaasti aikaa, stressi lievenee tehokkaasti. Jos ruoka ei maistu koiralle, voidaan tähän aktivointiin käyttää myös erilaisia herkkuja. Lisäksi erilaiset luut ja niiden kaluaminen ovat erinomainen lisä stressin purkuun ja niitä kannattaakin tarjota koiralle usein.

Koiran ongelmakäytös saattaa pahentua heittoleikeistä

Heittoleikit ovat hyvin suosittuja koiranomistajien keskuudessa. Näissä leikeissä piilee kuitenkin riski, sillä kaikilla koirilla on olemassa saalistuskäyttäytymiseen liittyvä saalistusketju, johon kuuluu eri vaiheita. Heittoleikissä aktivoituvat tämän ketjun ne vaiheet, jotka nostavat eniten viretilaa ja stressiä, eli jahtaaminen, ravistelu ja tappopurenta. Muita ketjun vaiheita ovat mm. jäljestäminen, vaaniminen ja saaliin syöminen.

Koirat nauttivat heittoleikistä suuresti, koska se on niille hyvin palkitsevaa, luonnollista käytöstä. Jos leikkiä kuitenkin toistetaan useita kymmeniä kertoja, koira voi olla niin stressaantunut ja kiihtynyt leikkimisestä, että tunnetilan lasku saattaa kestää useita päiviä. Jos koiran kanssa leikitään heittoleikkejä päivittäin, on selvää, että stressitaso ja viretila vain kasvaa ja kasautuu. Jatkuva kiihtymys voi pahentaa ongelmakäytöstä, eikä myöskään edistä koiran hyvinvointia.

Mikäli koiran kanssa leikitään paljon heittoleikkejä, voi olla hyvä pitää niissä useamman viikon tauko ja katsoa, miten se vaikuttaa koiran ongelmakäytökseen ja käyttäytymiseen muutenkin. Jos heittoleikit kuuluvat arkeen, on aina hyvä lopettaa ne johonkin sellaiseen tekemiseen, joka laskee koiran stressitasoa. Tällainen voi olla vaikka muutaman namin heittäminen maahan. Koira rauhoittuu, kun se etsii hajuaistin avulla herkkuja maasta, ja syöminen rauhoittaa jo itsessään koiraa. Heittoleikki sinänsä ei ole sen huonompi kuin mikään muukaan leikki, mutta heittoleikin vaikutusta koiraan kannattaa seurata.

Koiran ongelmakäytös voi lieventyä liikunnan lisäämisellä

Yleisin ongelma on se, että koirilla ei ole riittävästi tekemistä ja aktiviteetteja. Koirat ovat pitkän työpäivän ajan yksin kotona ja yleensä lepäilevät tuon ajan. Ne ovat siis energiaa täynnä, kun omistaja saapuu töistä. Jokainen koira onkin luotu liikkumaan ja yleensä ne jaksavat liikkua vielä, kun ihminen alkaa jo väsyä. Osa roduista pärjää vähemmällä liikunnalla, mutta niillekin sitä on tarjottava. Muutaman kerran päivässä korttelin ympäri köpöttely ei riitä yhdellekään terveelle koiralle pitkäaikaiseksi liikunnaksi.

Kun liikuntaa lisätään, se on tärkeää tehdä porrastetusti. Ei ole järkevää viedä vähän liikkunutta koiraa yhtäkkiä kymmenen kilometrin vaellukselle. Pentujen ja vanhojen koirien liikkuminen on mietittävä huolellisesti, ottaen huomioon paitsi jaksaminen, myös esimerkiksi pentujen osalta luuston ja nivelten kehittyminen. Pennun ja vanhemman koiran kanssa parasta liikuntaa onkin metsässä samoilu koiran tahdilla. Liikkumisympäristöön on muutenkin hyvä kiinnittää huomiota. Varsinkin kaupungeissa elävät koirat hyötyvät luonnossa liikkumisesta.

Uinti sopii jokaiselle koiralle kuntoon ja ikään katsomatta, koska vesi kannattelee osaa koiran painosta. Jos luonnonvesissä uiminen ei onnistu, on eri puolilla Suomea erityisiä koirauimaloita, joista voi myös saada koiralle uimaopetusta. Koira voi uida myös uimaliivien kanssa, jolloin liikunta on kevyempää ja uintiasentokin optimaalinen.

Koiran ongelmakäytös helpottuu, kun huomioidaan yksilön ominaisuudet

Hyvin yleistä on myös se, että tekemisten laatu ei sovi juuri kyseiselle koirayksilölle. Jos villi ja energinen koira saa jatkuvasti sitä villitsevää aktiviteettia, on selvä, että koira käy jatkuvasti ylikierroksilla ja pelkästään tämä tuo haasteita arkeen.

Paitsi rotu, myös yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat suuresti siihen, mitä koiran kanssa kannattaa tehdä ja harrastaa. Mikäli koira on pelokas, se voi hyötyä rohkeutta lisäävistä aktiviteeteista, kuten jäljestäminen tai Nose Work:sta johon voit tutustua artikkelista: ”Nose Work käytännössä ja kuinka pääset alkuun”. Nopeasti kiihtyvä koira taas hyötyy varmasti malttia lisäävistä harjoituksista, joihin voi tutustua artikkelissa: ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti”.

Jokaisella koiralla on myös yksilöllisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Jos koira rakastaa ihmisiä yli kaiken, on ihan perusteltua käyttää ihmisiä turvana, kun tutustutaan vaikkapa pelottaviin asioihin. Jos koira saa rohkeutta muista koirista tai omasta laumasta, voidaan tätä hyödyntää jännittävissä tilanteissa. Jos koira haukkuu pihalla kaikille kulkijoille, mutta rakastaa yli kaiken luita, sille voidaan antaa pihalle luita järsittäväksi ja ei-toivottu käytös unohtuu.

Hormonien vaikutus koiran käytökseen on suuri varsinkin murrosiässä

Hormonit vaikuttavat hyvin paljon koirien käytökseen ja erityisesti murrosiässä vaikutus näkyy usein päivittäin. Tämä on luonnollista, ja jos koira ei ole sterilisoitu tai kastroitu, kannattaa hormonien vaikutus aina ottaa huomioon koiran käyttäytymistä analysoidessa. Narttujen osalta hormonitoimintaan liittyvät käytösmuutokset näkyvät juoksujen yhteydessä, joita on tyypillisesti kaksi kertaa vuodessa. Urosten osalta käytös näkyy enemmän tai vähemmän koko eliniän ajan. Useat urokset hieman tasaantuvat aikuistuessaan, mutta aina näin ei käy.

Ikään liittyvät käyttäytymisen muutokset ovat aina yksilöllisiä. Yleisimmin haasteita tulee murrosiässä, joka alkaa hieman ennen vuoden ikää. Murrosiässä koiran taidot taantuvat tai jopa kokonaan unohtuvat. Se ei yhtäkkiä osaakaan asioita, jotka aiemmin sujuivat erinomaisesti. Koira saattaa alkaa vetämään hihnassa, haukkua ja rähistä vastaantuleville, merkkailla sisälle ja puolustaa sille tärkeitä resursseja, kuten luita tai nukkumapaikkaa. Yksinolon kanssa voi ilmetä haasteita ja koirasta voi tulla varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Koira saattaa myös turhautua helposti, jos ei saavuta haluamaansa, ja sen keskittymiskyky heikkenee.

Murrosiässä koira voi myös alkaa pelätä asioita, joita ei ole aiemmin säikkynyt tai jotka ovat aivan arkipäiväisiä, kuten leijailevat lehdet. Pimeässä säikkyminen voi olla vielä voimakkaampaa, ja omistajasta tuntuu ehkä siltä, että koira säikkyy ”olemattomia”. Koiralle pelästyminen ja pelko on kuitenkin todellista ja se voi reagoida hyvinkin voimakkaasti. Omistajan tehtävä onkin olla koiralle tukena ja pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa.

Murrosikäisen koiran omistajalta kysytään usein paljon kärsivällisyyttä, ja vaikka koiran käytös voi olla hyvinkin haasteellista, aika usein helpottaa tilannetta. Ongelmalliseen käytökseen tosin kannattaa puuttua nopeasti nuorenkin koiran kohdalla, jotta siitä ei tule pysyvää toimintatapaa.

Koiran ongelmakäytös voi johtua puutteellisesta sosiaalistamisesta

Sosiaalistaminen on tärkein yksittäinen koiran käytökseen vaikuttava asia. Käytökseen vaikuttavat lukuisat muutkin seikat, mutta jos sosiaalistaminen on jäänyt vajaaksi tai mennyt jollakin tavalla pieleen, se voi näkyä päivittäisenä ongelmallisena käytöksenä.

Usein rescue-taustaisten tai kodinvaihtajien osalta törmätään sosiaalistamisen puutteeseen, mutta se voi jäädä puutteelliseksi kenellä tahansa. Varsinkin, jos koirassa on arkuutta tai se pelkää joitakin asioita voimakkaasti, kannattaa selvittää ja miettiä, miten sosiaalistamisen herkkyyskausi on sujunut.

Pennun sosiaalistamisesta voit lukea lisää artikkelista: ”Koiranpennun sosiaalistaminen”. Artikkelin ohjeita voi soveltaa myös aikuisen koiran puutteellisen sosiaalistamisen korjaamiseen. Harjoittelun avulla voi koiraa kouluttaa kohtaamaan asioita halutulla tavalla. Oleellista on ymmärtää, että tällöin käytöksen takana on todennäköisesti pelko ja jännitys, joita tulee lievittää rakentamalla luottamusta ympäröivään maailmaan ja sen ilmiöihin.

Agressiivisuus on osa koiran käytöstä, pahentuessaan siitä voi tulla ongelma

Agressiivisesti käyttäytyvä koira saattaa olla pelottava. On kuitenkin syytä ymmärtää, että käytös ja koiran reaktio sinänsä on sille itselleen normaali tapa toimia kyseisessä tilanteessa. Ihminen usein tulkitsee koiran käytöksen väärin ja saattaa luulla, että koira esimerkiksi vihaa omistajaa. Asia ei siis ole näin ja aggression pohjalla on lähes aina pelko tai jännitys ja koiran kokemus siitä, että sen on puolustauduttava jotenkin.

Ennen kuin koira ilmentää varsinaista aggressiota, eli murinaa, haukkumista ja näykkäisee tai puree, se antaa merkkejä, joilla kertoo, että tilanne on sille liian vaikea. Näitä merkkejä kannattaa kuunnella. Tällaisia ovat mm. huulten lipaisu, haukotus, katsominen poispäin tai pään kääntö poispäin. Jos ihminen kuuntelee jo näitä signaaleja, koira ei turvaudu seuraaviin askeleisiin, jotka voivat olla ympäristölle vaarallisia.

Viimeistään siis koiran muristessa on syytä antaa sille tilaa. Jos murinan menee kieltämään, jättää koira kohta senkin pois muiden pienempien eleiden mukana. Koiran näkökulmasta niitä ei kuunnella, joten se hyppää näiden tehottomaksi kokemiensa vaiheiden yli ja saattaa näykätä varoittamatta.

Agressiivisuuden, resurssien vahtimisen ja epäluulon korjaamiseksi ainoa lääke on luottamuksen lisääminen. Jos murisevalta koiralta vie luun pois, sille opettaa, että luu todella lähtee ja sitä kannattaakin vahtia. Luutaan vahtivalle koiralle voi viedä superherkullisia nameja sen syödessä luuta ja näin opettaa, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja, ei herkun häviämistä. Pikkuhiljaa päästään koskettamaan luuta, edelleen antaen herkkuja. Tästä hiljalleen edetään siihen, että luun saa koiralta pois, herkut annetaan koiralle ja luu takaisin. Koira on näin oppinut, että luun pois antaminen kannattaa.

Koiran ongelmakäytös ei korjaannu kiellolla tai huudolla

Kun taustalla olevat asiat on korjattu ja koiran arki saatu mahdollisimman paljon sen hyvinvointia edistäväksi, voidaan koiralle alkaa opettamaan uutta toimintatapaa, jolla vanha, ongelmallinen käytös korvataan. Tämä ei ole helppoa ja vaatii omistajalta paljon voimavaroja. Usein keinoja joutuu hienosäätämään matkan varrella ja takaiskujakin on odotettavissa. Tilanne on kuitenkin määrätietoisella työllä parannettavissa.

Tärkeintä on ymmärtää, että koiralle on koulutettava jokin uusi tapa vanhan, ei-toivotun tilalle. Pelkkä kieltäminen ei riitä korjaamaan tilannetta. Kieltäminen ei opeta koiralle, mitä sen pitäisi tehdä. Koira ei mitenkään osaa päätellä omistajalle täysin selvää ratkaisua. Eli omistajan kieltäessä hihnassa räyhäämisen, koiralle ei välttämättä tule mieleen, että nimenomaan hihnassa hiljaa oleminen olisi oikea käytös. Se saattaa luulla, että oikea käytös on vaikka huutaa kovempaa.

Joskus hätätilanteessa koiran syöksyessä vaikkapa vieraan nilkkaan, oikein ajoitettu kielto tai huuto saattaa katkaista tilanteen, mutta koulutuskeino se ei ole. Tällöin vain keskeytetään mahdollinen vaaratilanne. Useinkaan tämä ei edes toimi, koska koira on niin voimakkaan tunnetilan vallassa, ettei kuule mitään ja tilanne on usein muutenkin kaoottinen. Paras tapa toimia onkin ennaltaehkäistä väärä käytös ja saada oikeaa käytöstä tilalle.

Miten uudet taidot opetetaan

Kouluttajan tehtävä on huolehtia siitä, että koira käyttäytyy halutulla tavalla. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että etäisyys ohitettavasta on 500 metriä, joskus sitä, että koira on edes 10 sekuntia yksin kotona rauhassa. Tärkeintä on tehdä asia aina niin helpoksi, että koira onnistuu. Koiraa pitää päästä palkkaamaan, jotta se kokisi uuden toimintatavan kannattavaksi ja tarjoaisi sitä toistekin. Palkan tulisi olla sellainen, että koira varmasti pitää sitä arvokkaana ja tavoiteltavana.

Varsinkin alussa on erittäin tärkeää, että uutta taitoa opetetaan paikassa ja tilanteessa, jossa koira aivan varmasti onnistuu. Jos koira on tottunut rähisemään vieraille, huolehditaan, että vieras ihminen on aluksi niin kaukana, ettei rähinää tule. Tästä taidon vahvistuessa edetään hyvin hitaasti siihen, että vieras on lähempänä kerta kerralta huolehtien koko ajan siitä, että epäonnistumisia ei tulisi. Jos epäonnistuminen tulee, tilanne oli liian vaikea. Koira ei oppinut oikeaa asiaa ja tilannetta pitää helpottaa siten, että oikeaa käytöstä tulisi. Koira ei opi uutta taitoa, jos sitä ei ilmene eikä siitä pääse palkkaamaan.

Koiran käytöksestä voidaan myös koko ajan huomata ja palkata kaikki pienetkin onnistumiset. Uutta käytöstä kouluttaessa onkin tärkeää, että koko ajan ei odoteta jotakin tiettyä, jo tavoitettua, oikeaa käytöstä. Silloin pienet, uuteen opeteltavaan asiaan, liittyvät onnistumiset jäävät huomaamatta, eikä taito vahvistu.

Siedättäminen ja vastaehdollistaminen

Erilaisia pelkotiloja tai voimakkaita tunnetiloja aiheuttavia asioita voidaan auttaa siedättämällä tai vastaehdollistamalla koiraa niihin. Molemmissa menetelmissä oleellinen asia on etäisyys.

Siedättäessä koiraa johonkin asiaan, välimatkan tulee olla sellainen, että koira kykenee olemaan koko ajan rento. Tilannetta vaikeutetaan, eli etäisyyttä kohteeseen kavennetaan hyvin hitaasti koiran tottuessa asiaan.

Vastaehdollistamisella puolestaan muutetaan koiran tunnetilaa. Koiralle annetaan palkkaa aina kun se katsoo kiihdyttävää asiaa rauhassa. Koira oppii, että aiemmin kiihtymystä herättänyt vastaantuleva koira onkin kiva juttu, koska se merkitsee palkkaa.

Väärän käytöksen sammuttaminen

Sammuttamisen tavoitteena on saada jokin käytös häviämään. Tämä tapahtuu siten, että huolehditaan, ettei kyseisestä käytöksestä seuraa enää koiralle mitään mukavaa. Jos koira on varastanut pöydiltä ruokaa eikä ruokaa enää pöydiltä saa, muuttuu käytös kannattamattomaksi ja hiljalleen sammuu.

Tärkeintä käytöksen sammuttamisessa on se, että todella huolehditaan siitä, ettei käytös enää kannata. Jos käy niin, että koira välillä saa pöydiltä ruokaa ja välillä ei, käytös vahvistuu entisestään. Koira yrittää vielä innokkaammin, koska sen näkökulmasta pöydältä kuitenkin joskus saa ruokaa jos tarpeeksi sinnikkäästi yrittää.

Koiran ongelmakäytös voidaan ratkoa opettamalla koira antamaan tilaa

Koira voidaan opettaa antamaan tilaa ja ottamaan etäisyyttä epämieluisiin asioihin. Tämä lisää myös turvallisuutta, jos asia aiheuttaa koirassa aggressiota. Jos koira esimerkiksi pelkää kotiin saapuvia vieraita ja rähisee heille, sille voidaan opettaa, että kannattavinta onkin mennä pois.

Tämä tehdään yksinkertaisesti niin, että vieraiden saapuessa koiraa palkataan toiseen huoneeseen tai jos tilanne on hieman rauhallisempi, vieraat voivat itse palkata koiraa heittämällä namit pitkälle poispäin. Joskus koira ei ymmärrä, että tilan antaminen onkin palkitsevaa koska silloin saa olla rauhassa ja se opetetaan näin koiralle.

Miten kuonokoppaa pitää käyttää ja saako sitä käyttää?

Turvallisuuden takia voi olla perusteltua pitää koiralla kuonokoppaa, mikäli se käyttäytyy aggressiivisesti. Kuonokoppa ei ole kuitenkaan koskaan lupa tehdä asioita koiralle väkisin vaan se on hätäkeino. Mikäli koiralta esimerkiksi leikkaa kynnet väkisin kuonokopan kanssa, se oppii muutamasta kerrasta vastustamaan jo pelkän kuonokopan laittoa.

Koiralle on tällainen epämiellyttävä toimenpide ja tilanne mukavaksi. Tämä on täysin mahdollista, mutta toisinaan se vaatii paljon työtä. Esimerkiksi kuonokopan laitto on syytä tehdä koiralle mukavaksi, eli kouluttaa sille, että kuonokopan päälle laittaminen tuottaa koiralle mieluisia asioita, kuten palkkaa.

Koiran ongelmakäytös voi kuormittaa koko elämää, mutta sitä ei pidä hävetä

On erittäin tärkeää, että ongelmallisesti käyttäytyvän koiran omistaja havaitsee myös hyvät asiat koirassaan. Jos joutuu koko ajan keskittymään vain negatiivisiin asioihin, oma mielipide koirasta voi muuttua hyvin negatiiviseksi, vaikka jokaisessa koirassa on jotain hyvää.

Oman koiran kanssa kannattaa tehdä asioita, jotka sujuvat ja erityisesti silloin, kun jokin asia rasittaa arkea. On äärimmäisen tärkeää kaikkien jaksamisen kannalta, että ainakin välillä on myös kivaa yhdessä. Lisäksi kun näkee koiran vahvuudet, havaitsee myös paremmin millaisia asioita voi valjastaa koulutuksen avuksi.

Ongelmista voi myös ottaa välillä lomaa. Jos lenkillä aina rähistään, voi aivan hyvin ottaa pienen tauon ja lenkkeillä hetken hiljaisilla kaduilla. Lisäksi on hyvä turvautua ajoissa niin ammattilaisten kuin oman perheen ja lähiverkoston tukeen. Koirien käytösongelmia ja erilaisia haasteita on paljon, eikä niitä pidä hävetä.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Luoksetulo on koiran tärkein taito ja todellinen henkivakuutus

Kuinka opettaa koira tulemaan luokse, siinäpä haaste. Taidon opettaminen on kuitenkin helppoa, kun muistaa kouluttamisen ydinajatuksen: ”Koira valitsee aina kaikissa tilanteissa sille itselleen kannattavimman vaihtoehdon”. Kouluttamisen teoriaan voi perehtyä lisää lukemalla ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” artikkelin.

Ihmisen tehtävä on keksiä miten tehdä itsestään niin houkutteleva, että koira aina valitsisi luoksetulon. Tämä voi tuntua haasteelliselta, mutta omaa koiraa tarkkailemalla voi selvittää mikä juuri sille on arvokasta ja mieluista. Harjoittelun ja toistojen avulla saadaan sitten taidosta vahva ja tämän jälkeen luoksetulo alkaakin sujumaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi riistaviettisen koiran kouluttaminen varmaan luoksetuloon voi olla hyvin haastavaa, ellei mahdotonta. Jokaisen koiran kanssa pitää kuitenkin taitoa harjoitella, sillä se voi pelastaa jopa koiran hengen sen rynnätessä esimerkiksi autotielle tai heikoille jäille.

Kuinka opettaa koira tulemaan luokse sen ollessa pentu

Heti pennun kotiuduttua sille on opetettava, että ihmisen luona on ihanaa. Pentua kutsutaan usein luokse erilaisissa tilanteissa ja sitä palkataan herkuilla, leikillä ja vuolailla kehuilla. Vaikka pentu usein tulee ilman palkkaakin luokse, kannattaa sille harjoitellessa antaa mitä parhaimpia herkkuja. Näin pentu oppii, että ihmisen luona on aina maailman parhaimmat asiat.

Taitoa on harjoiteltava runsaasti erilaisissa paikoissa ja erilaisten häiriöiden alla. Pennulta ei voi heti odottaa sujuvaa luokse tuloa sen esimerkiksi leikkiessä kavereiden kanssa. Ensin taito pitää opettaa, jotta sitä voidaan vaatia. Artikkelista ”Koiranpennun kouluttaminen” voi lukea lisää pennun kouluttamisesta.

Kuinka opettaa koira tulemaan luokse aikuisena

Jos aikuisella koiralla on jo taustalla paljon epäonnistuneita luoksetuloja, on ihmisen oltava todella tarkkana, ettei niitä enää tulisi. Koiraa kannattaakin pyytää aluksi luo vain niissä tilanteissa, joissa se varmasti siihen kykenee. Koira oppii oikean asian vain onnistumisista ja jokainen kerta, kun koiraa pyytää luo eikä se tule, väärä asia vahvistuu. Harjoitella voi myös liinassa tai hihnassa. Myös nämä onnistuneet luoksetulot lasketaan ja näin toimien karkaamisen riski on pienempi.

Jättipottia kannattaa käyttää, kun koira onnistuu upeasti vaikeassa tilanteessa

Luokse tulon palkkana voi käyttää ns. jackpottia, joka tarkoittaa isoa ja yllättävää herkkuannosta, vaikkapa päivän ruokaa tai kokonaista possunkorvaa. Tätä palkkaamistapaa kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, sillä muuten se kokee inflaation.

Jackpot annetaan, kun koira tekee upean onnistumisen haastavassa tilanteessa ja tulee esimerkiksi koirakavereiden luota luoksesi kutsuttaessa. Tarkoitus on ujuttaa koiran mieleen ajatus siitä, että luokse tulo todellakin kannattaa ja erityisesti silloin, kun jokin mielenkiintoinen juttu on kesken toisaalla.

Kuinka opettaa koira tulemaan luokse hippaleikin avulla

Moni koira pitää hippaleikeistä. Kutsuessa koiraa luo ihminen onkin hyvin houkutteleva, jos päättää pomppia ja pyrähdellä edestakaisin. Ihmisen kannattaa lisäksi samalla hihkua iloisesti, jolloin onkin hyvin todennäköistä, että koira juoksee paikalle leikkimään.

Jos koira villiintyy leikistä liikaa, sille voi heittää useamman namin maahan ja samalla koiran saa helpommin otettua kiinni. Koiralle on hyvä opettaa myös, että luokse tulo ei aina tarkoita vapauden menettämistä. Eli koiran voi ottaa joskus vain pariksi sekunniksi kiinni ja päästää uudelleen vapaaksi.

Tie koiran sydämeen käy vatsan kautta, siksi koiraa palkataan aina kun se tulee luo

Koskaan ei kannata aliarvioida ruokapalkan voimaa. On koiria, jotka ovat ronkeleita ja tällöin kannattaakin käyttää esimerkiksi leikkiä palkkana. Useimmille koirille kelpaa kuitenkin ruoka palkkana, mutta vain jos se on hyvää. Ihmisen on etsittävä sellainen herkku, jota koira todella arvostaa, koska muuten kouluttaminen ei onnistu.

Luokse tulosta kannattaa palkata aina ja runsaasti. Vapauden menettäminen on koiralle iso asia ja se pitää tehdä sille kannattavaksi. Jos palkkaamisen jättää pois, huomaa hyvin nopeasti, että luoksetulo ei koiran mielestä enää kannata.

Koiralle ei saa olla koskaan vihainen karkaamisesta

Vaikka koiran karkaaminen herättää ihmisessä negatiivisia tunteita ja huolta, koiralle ei koskaan tule olla vihainen sen palatessa karkumatkalta. Jos näin tekee, koira oppii, ettei luoksesi kannata tulla. Se saattaa alkaa jopa hidastelemaan tullessaan luoksesi, koska pelkää reaktiotasi. Koira ei millään kykene yhdistämään ihmisen reaktiota karkaamiseen, vaan se yhdistää sen luoksesi tulemiseen. Luokse tulon on oltava aina koiran mielestä kiva asia.

Kuinka opettaa koira tulemaan luokse, harjoitus

Avustaja pitää koirasta tukevasti kiinni, koiran jalkojen koskettaessa maata. Jos koira on kiinni liinassa huolehditaan, ettei liina takerru tai kiskaise koiraa sen juostessa kutsujan luo. Kutsuja menee aluksi muutaman metrin päähän, myöhemmin pidemmälle ja iloisesti elehtien pyrähtelee hippaleikkiä leikkien. Mitä iloisemmin hihkuu ja pomppii sen tehokkaampi harjoitus on. Kun koira ei enää meinaa pysyä nahoissaan, päästää avustaja sen irti ja samaan aikaan sitä kutsutaan luo. Koiraa palkataan ja kehutaan, sen kanssa leikitään hetki ja otetaan se vasta sitten kiinni.

Harjoitusta toistetaan useita kertoja, mutta jos koira villiintyy liikaa harjoitusta voi tehdä lyhyemmän aikaa. Kun toistoja alkaa olla enemmän, voi matkan varrella olla jo erilaisia houkutuksia, kuten leluja, muita koiria, ihmisiä tai herkkuja. Harjoitusta tehdessä on tärkeää muistaa, että koiran on onnistuttava. Jos houkutus on liikaa koiralle, pitää tehtävää helpottaa. Vain onnistumiset opettavat!

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Nosework käytännössä ja kuinka pääset alkuun

Nosework on erittäin hauska harrastus, joka sopii ihan jokaiselle koiralle. Nosework on alun perin kehitetty USA:ssa rescue-taustaisten koirien parissa. Lajin tarkoitus oli saada näille koirille positiivisia kokemuksia ympäristöstä ja ihmisistä, sekä auttaa niitä oppimaan. Tätä kaikkea laji opettaa edelleen jokaiselle koiralle.

Lajissa koira pääsee käyttämään sille tärkeintä aistiaan eli hajuaistia, etsimällä tiettyjä hajuja. Näitä ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä niiden yhdistelmät. Noseworkkia kutsutaan myös noseksi, nosettamiseksi tai ihan hajutyöskentelyksi. Noseworkissa on tarkoitus, että koira oppii erottamaan etsittävän hajun kaikista muista hajuista, löytämään sen ja lisäksi kertomaan sen olinpaikan ohjaajalleen.

Nosettaa voi mitä tahansa hajua, mutta kisaamaan tähtäävien on otettava tarkemmin erilaiset hajujen käsittelyohjeet huomioon ja opetettava juuri tietyt hajut koiralle. Jos kisaaminen kiinnostaa voi harrastuksessa edetä hyvin pitkälle ja haasteita saa varmasti. Noseworkkia voi harrastaa myös ihan omassa olohuoneessa pienilläkin valmisteluilla. Kaikentasoisille nenätyöskentelijöille löytyy siis varmasti jotakin mieleistä.

Hajutyöskentelyn alkuun pääsee helposti osallistumalla verkkokurssille Hajutyön perusteet. Tällä kurssilla opetetaan koiraa etsimään nenänsä avulla myös esimerkiksi kadonneita avaimia. Koiran uskomattoman tarkan hajuaistin hyödyntäminen antaa ihan uusia ulottuvuuksia myös vaikkapa sienimetsään. Koiran voi opettaa etsimään hajuaistinsa avulla käytännössä mitä tahansa.

Nosework sopii kaikille koirille

Nosework ei vaadi suuria tottelevaisuustaitoja, sillä koiraa nimenomaan koulutetaan etsimään itsenäisesti. Lajissa koirat työskentelevät aina yksi kerrallaan kytkettynä, eli sopii erinomaisesti myös koirille, joilla on haasteita kohdata toisia koiria. Vilkkaita ja energisiä koiria nuuskiminen puolestaan rauhoittaa ja nenätyö lisää myös niiden keskittymiskykyä. Aroille koirille harrastus tuo taas itsevarmuutta ja rohkeutta. Nosework sopii mainiosti pienillekin pennuille ja erinomaisena aktivointimuotona vanhemmillekin koirille, joilla on ehkä jo ikänsä puolesta fyysisiä rajoituksia enemmän.

Koira nauttii suuresti hajuaistin käytöstä ja seuratessa koiran nenän käyttöä havaitsee helposti keskittymisen syvyyden. Nenätyöskentely on koiralle erittäin mieluisaa ja lajityypillistä toimintaa, joka ylläpitää myös sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koiran nenää ja sen uskomatonta tarkkuutta kuvaa se, että jos ihminen haistaa hampurilaisen niin koira haistaa joka ikisen ainesosan siitä.

Nosework voidaan aloittaa namien ja lelujen etsimisellä

Tärkeintä alkuopetuksessa on rakentaa koiralle vahva motivaatio, sillä ilman motivaatiota on vaikea opettaa myöhemmin kahta muuta harrastuksessa tarvittavaa osa-aluetta, jotka ovat etsintä ja ilmaisu.

Aluksi koiralle voi piilottaa vaikka herkullisia nameja tai sen suosikkilelun. Koiran etsiessä ihminen voi samalla tarkkailla miten koiran käyttäytymisestä näkee, että etsittävä asia on lähellä tai löytynyt. Miten koiran käytös eroaa, jos etsittävä asia onkin ylhäällä tai alhaalla ja millaiset piilot ovat koiralle helppoja millaiset vaikeita.

Tätä voi tehdä aluksi sisällä kotona mutta kannattaa harjoitella aika pian myös muissa tiloissa. Pihassa, metsässä, piharakennuksessa, puistossa tai autotallissa. Lisäksi kannattaa tehdä harjoituksia erilaisissa sääolosuhteissa, koska haju käyttäytyy hyvin eri tavalla sateessa verrattuna poutapäivään. Kun harjoituksia vaihtelee oppivat koira ja ohjaaja koko ajan taitavammaksi.

Ohjaajan tehtäväksi jää Noseworkissa tarkkailla koiraa ja lukea sitä sen työskennellessä. Ohjaajan tulisi havaita heti kun koira on löytänyt hajun, jota kutsutaan myös löydöksi. Noseworkissa koiran lukutaito kehittyy onneksi koko ajan harjoittelun edetessä. Oleellista on, että harjoitellessa edetään helposta vaikeampaan kaikessa rauhassa.

Nosework hajun opettaminen ei ole vaikeaa

Jos lajissa haluaa kilpailla, tulee koiralle opettaa lajissa käytetyt hajut yksi kerrallaan. Yleisimmin aloitetaan eukalyptuksesta. On muistettava, että aluksi haju ole koiralle mitenkään merkityksellinen. Tästä syystä juuri kyseisen hajun haistelusta tulee ensin tehdä koiralle mieluisaa ja palkitsevaa.

Tämä tapahtuu niin, että sijoitetaan haju helppoon paikkaan ja koiran haistaessa hajua, koiraa palkataan nameilla tai leikillä. Haju voidaan sijoittaa esimerkiksi yhteen lattialla olevista muutamasta pienestä laatikoista ja koiran nuuskiessa oikeaa laatikkoa ja kohtaa sille annetaan nopeasti palkka. Näin koira oppii, että juuri kyseisen hajun haistaminen on palkitsevaa ja sitä kannattaa siis myös etsiä.

Aluksi hajua etsitään aina niin, että ohjaaja tietää, minne haju on piilotettu. Hyvin pian voidaan siirtyä kuitenkin niin sanottuun sokkoetsintään. Tämä tarkoittaa sitä, että haju piilotetaan niin, ettei koira eikä ohjaaja tiedä missä kätkö on. Tämä on myös lajin ydinajatus ja tällöin ohjaajakin pääsee töihin havainnoimaan koiraansa ja sen työskentelyä.

Nosework hajun opettamisessa on suureksi hyödyksi naksutinkoulutus, johon voi perehtyä lisää artikkelissa Koiran koulutus, kattava tietopaketti. Samassa artikkelissa käsitellään enemmän myös palkkaamista ja palkan suuntaa, joiden hyödyntäminen nopeuttaa kouluttamista.

Ohjaajan kuuluu opettaa koiralle ilmaisutapa, jolla koira kertoo löytäneensä hajun

Kun koiralle on opetettu, että tietyn hajun haistelu ja etsiminen on kannattavaa pitää sille opettaa jokin keino, jolla se kertoo ihmiselle löytäneensä hajun. Tätä kutsutaan ilmaisutavaksi ja se tarkoittaa toimintoa, jonka koira tekee löytäessään hajun. Ilmaisun olisi oltava sen verran pitkä, että koira pysyy siinä muutamia sekunteja.

Yleisin ilmaisutapa on kuonokosketus kohtaan, jossa haju on. Myös makuulle tai istumaan meno hajun kohdalla ovat yleisiä tapoja. Koiralle ei kannata kuitenkaan opettaa tassujen käyttöä, sillä tassuilla kuopimalla koira saattaa rikkoa esineitä tai raapia vaikka ajoneuvoetsinnässä ajoneuvoa, jossa haju on.

Kuonokosketuksen opettaminen on hyvin helppoa. Kuonokosketus opetetaan siten, että palkka toimitetaan aina hajun päälle, eli annetaan siitä kohdasta missä haju on. Näin koira oppii, että kun koskee kuonolla hajuun, saa palkan. Kouluttamista nopeuttaa, jos koira osaa jo ennestään kohdetyöskentelyä eli esimerkiksi koskea kuonolla käteen tai kosketuskeppiin.

Hydrolaatteja eli hajuja tulee käsitellä ohjeiden mukaan ja imeytysmateriaaleja monipuolisesti

Hajujen, eli hydrolaattien käytössä on oltava tarkkana ja hajuja pitää säilyttää huolellisesti. Muovipullosta hajumolekyylit karkaavat nopeasti, eli hajuja kannattaa säilyttää lasipurkissa ja koska niissä ei ole säilöntäaineita jääkaapissa. Pipettiä käytetään vain hajua annostellessa, muuten purkissa tulee olla korkki. Oikein säilytettynä hydrolaattien säilyvyysaika on noin vuosi pullottamisesta. Hydrolaatteja voi ostaa esimerkiksi lemmikkieläin liikkeistä.

Koiran hajuaisti toimii uskomattoman tarkasti ja koira oppii nopeasti etsimään vääriä hajuja ja hajuyhdistelmiä. Tämä voi tehdä harjoittelun haastavaksi pitkäksi aikaa, koska koiralle pitää opettaa haju uudelleen. Hajujen käsittelyssä onkin erittäin tärkeää, ettei vahingossa opeta koiralle väärää hajuyhdistelmää. Tällainen syntyy helposti, jos esimerkiksi aina käyttää huonekalutassua hajun piilottamiseen tai laittaa hajun suoraan pinnalle josta koira sitä etsii. Varsinkin jos tähtäimessä on kisaaminen, on tärkeää, ettei vahingossa opeta koiraa etsimään vahingossa tehtyjä hajuyhdistelmiä.

On hyvä, jos koiralla on kokemusta erilaisten ja erihajuisten imeytysmateriaalien käytöstä. Imeytysmateriaali tarkoittaa materiaalia, johon tiputetaan tippa etsittävää hajua. Yleisiä imeytysmateriaaleja ovat huonekalutassut, topsipuikot, vanulaput, talouspaperi ja kangas. Näitä kannattaa siis alusta asti käyttää vaihtelevasti.

Pullossa olevaa hydrolaattia ravistetaan ja siirretään pipetillä tipan verran imeytysmateriaaliin. Sitten tämä imeytysmateriaali, jota kutsutaan myös siirrännäiseksi, piilotetaan koiran löydettäväksi. On oltava tarkkana, ettei etsittävää hajua tule omiin käsiin, eikä sitä tipu vahingossa esimerkiksi lattialle. Imeytysmateriaali puolestaan kannattaa laittaa pinseteillä kohtaan, jonne se halutaan sijoittaa näin hajuun ei yhdisty ihmisen hajua.

Nosework kilpailuissa on erilaisia etsintäympäristöjä ja kolme luokkaa

Lajissa on neljä erilaista etsintäympäristöä. Kaikkien etsintämuotojen kokeissa (KEK) ovat mukana kaikki etsintäympäristöt, eli laatikko-, sisätila-, ulko- ja ajoneuvoetsintä. Yhden etsintämuodon kokeissa (YEK) suoritetaan neljä eri etsintää samassa etsintämuodossa, esimerkiksi neljä erilaista ulkoetsintää. Kaikkein yleisin koemuoto on kaikkien etsintämuotojen koe.

Tasoluokkia Noseworkissa on kolme. Luokkien vaativuus lisääntyy etsittävien hajujen määrän kasvaessa, sekä kätköjen ja ympäristön vaativuuden noustessa. Luokkanousut tapahtuvat kuitenkin toisistaan riippumatta, jolloin sama koira voi olla esimerkiksi ulkotilaetsinnöissä luokassa kaksi ja ajoneuvoetsinnöissä luokassa yksi. Ensimmäisessä luokassa etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti sekä näiden yhdistelmä. Kolmannessa luokassa etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä näiden eri yhdistelmät.

Noseworkissa työskennellään koira kytkettynä. Koiralla voi käyttää sekä valjaita tai pantaa, myös etsintäliivin esimerkiksi pk-valjaiden käyttö on sallittua. Hihnan pituutta ei ole määrätty, mutta kelatalutinta ei saa käyttää. Tarvittaessa koiralla saa myös käyttää tossuja, takkia tai muuta koiran tarvitsemaa suojausta. Juoksuvyön käyttö uroksilla ei ole sallittua. Nosework on myös siitä poikkeuksellinen laji, että koiraa saa palkita jo kokeen aikana löydön tekemisestä.

Kokeisiin pääsee osallistumaan, kun koiralle on ikää vähintään 12 kuukautta.
Kisoissa nopeus on valttia, mikäli mielii voittaa. Jokaisessa etsinnässä on lisäksi enimmäisaika, jonka puitteissa piilon pitäisi löytyä. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi siitä, jos koira vahingoittaa etsinnässä esineitä tai tekee tarpeensa etsintäalueella. Lisäksi virhepisteitä saa, jos ohjaaja käyttää rangaistuksia koiraan tai esimerkiksi kiskaisee tai ohjaa sitä hihnasta. Kokeissa paikalla on vain tuomari ja ajanottaja, eli koetilanne sopii koiralle, jolla on vaikkapa kohtaamishaasteita muiden koirien kanssa tai se on arka.

Epikset ovat epävirallisia lajin rennompia harjoituskilpailuja

Useissa epävirallisissa kisoissa eli epiksissä noudatetaan aika tarkkaa virallista kokeiden ohjeistusta. Yleisimpiä poikkeuksia virallisiin sääntöihin ovat, että koealueita on vähemmän kuin neljä ja tuomari on virallisen pätevöityneen ylituomarin sijaan esimerkiksi lajin kouluttaja.

Harrastajalle suurin hyöty epävirallisista kisoista on se, että kisapäivänä pääsee kokeilemaan miltä suoritus tuntuu kisajännityksen alla. Lisäksi tutustuu siihen, miten koepäivänä toimitaan ja miten päivän kulku etenee. Epäviralliset kisat antavat paljon työkaluja harrastajalle ja madaltavat kynnystä osallistua lajin virallisiin kisoihin. Epiksiin voi osallistua myös yleisönä ja käydä katsomassa miltä laji näyttää.

Noseworkkia voi harrastaa omaksi iloksi rennolla otteella

Harrastus on siitä helppo ja hauska, että opittuaan lajin perusteet sitä voi harrastaa myös ihan omaksi iloksi koiraa aktivoidakseen. Mitään suuria valmisteluja tai välineitä ei tarvita ja oma olohuone tai oma piha ovat sopivia etsintäympäristöjä. Toki jos haluaa tehdä sokkoetsintöjä, on hyvä olla joku auttamassa hajun piilottamisessa.

Lajissa tärkeintä on se, että koiralla on hauskaa ja koiran ja ihmisen välinen yhteistyö paranee. Lajissa koiran elekielen lukutaito kehittyy ja mitä paremmin tulkitsemme koiraamme, sen paremmaksi suhde muodostuu. Noseworkkia harrastamalla tutustuu omaan koiraansa ikään kuin uudelleen.

Lajin kilpailujen säännöt, hydrolaattien käsittely ja termitkin voivat tuntua aluksi monimutkaisilta ja vierailta, mutta tämän kaiken voi oppia. Oleellista on, että uskaltaa kokeilla, sillä nosework on todella hauskaa tekemistä koiralle ja omistajalle. Laji sopii kaikille ja sitä kannattaa harrastaa rennolla otteella ja asenteella, silloin nosettamisesta saa kaiken irti.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Koiran hankinta huomioi nämä asiat

Koiran hankinta edellyttää kunnollista pohjatyötä. Hetken mielijohteesta koiraa ei kannata ostaa, sillä kyseessä on uusi perheen jäsen seuraavaksi 10-15 vuodeksi. Usein koiraa hankkivasta tulee nopeasti malttamaton, sillä pentukuume saattaa yllättää voimakkuudellaan ja koira pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Maltti on kuitenkin tärkeää, sillä on paljon huomioitavia asioita, joita kannattaa ensin pohtia.

Huolellisella pohjatyöllä ehkäistään monta murhetta. Koiran hankintaprosessi kestää pikemminkin vuosia kuin kuukausia. Toki koiran voi saada nopeastikin, mutta yleisempää on, että siitä kun ajatus on ensimmäisen kerran tullut mieleen, on mennyt vuosi tai jopa pari ennen koiran saapumista kotiin. Osa koiraroduista on lisäksi niin suosittuja, että pennun odottamiseenkin menee aikaa runsaasti.

Varsinkin ensikertaa koiraa hankkivien kannattaa opiskella jo ennen koiran saapumista hieman koiran kouluttamista. Lukemalla artikkelin ”Koiran kouluttaminen: kattava tietopaketti” saa hyvin pohjatietoa tästä tärkeästä aiheesta. Lisäksi kannattaa pennun saavuttua lähteä sen kanssa koirakurssille hyvin varhaisessa vaiheessa. Kuono.fi verkkokurssilla Koiran koulutuksen perusteet 2.0 on helppo opiskella koiran kanssa missä vaan ja milloin itselle sopii.

Koiran hankinta alkaa oikean rodun valinnalla ja sen käyttötarkoitukseen perehtymisellä

Koirarotuja on satoja ja jokainen rotu on jalostettu tiettyyn tarkoitukseen ja tehtäviin. Tätä kutsutaan rodun käyttötarkoitukseksi ja se asettaa koiran käyttöehdot. Jos näitä ehtoja ei huomioi, on ongelmia tiedossa. Koiraa ei koskaan tule valita pelkästään sen ulkonäön perusteella, vaan aina kun jostain rodusta kiinnostuu, tulee ensimmäisenä lukea sen käyttötarkoitus. Kun tämän on lukenut, tulee pohtia huolellisesti, miten pystyisi koiralle tarjoamaan toimintaa, joka vastaa sen käyttötarkoitusta. Jos tämä ei toteudu koiralle voi helposti tulla käyttäytymisongelmia ja näin sen hyvinvointi heikentyä. Käyttötarkoituksen ja oman arjen on sovittava yhteen.

Koirissa on aktiivisia rotuja, jotka tarvitsevat huomattavasti enemmän liikuntaa kuin toiset. Joillain roduilla on suuri paimenvietti, jonka takia ne herkästi lähtevät pyörien tai juoksijoiden perään. Osa roduista on enemmän seurakoiria ja toiset laumanvartijoita, jotka eivät niin vieraista välitä. On myös paljon rotuja, jotka eivät lähtökohtaisesti sovellu kaupunkiympäristöön ja rotujen koulutettavuuskin vaihtelee. Jos koiran käyttötarkoitus on toimia rekikoirana on selvää, että tämän toiminnan tarjoaminen voi olla Etelä-Suomessa haastavaa. Ahkera lenkkeilijä ei välttämättä saa lenkkikaveria jokaisesta seurakoirarodusta. Kennelliiton HankiKoira.fi-sivustolta löytyykin hyödyllinen kysely, jonka avulla voi kartoittaa itselle sopivia koirarotuja.

Sekarotuisten koirien osalta kannattaa huomioida ne rodut ja niiden käyttötarkoitukset, joita kyseisessä koirassa on. Sekarotuinen on aina taustalla olevien rotujensa summa ja joskus yhdistelmä voi tuoda yllätyksiä koiran käyttäytymisessä. Mikäli pohtii sekarotuista koiraa, on huomioitava kuitenkin aivan samoja asioita kuin rotukoiraakin hankkiessa.

Koiran hankinta edellyttää monipuolista rotuun tutustumista

Kun jokin rotu alkaa tuntua kiinnostavalta, pitää siihen tutustua laajasti. Pelkän kirjallisen tiedon varassa ei päätöstä kannata tehdä, vaikka siihenkin on perehdyttävä huolellisesti. Paikkansa pitävää tietoa saa ainakin kyseisestä rotua edustavalta rotuyhdistyksiltä. Yhdistyksillä on usein myös jonkinlainen pentuinfo, josta voi kysellä rodun ominaisuuksista tarkemmin.

Koiranäyttelyt ja harrastuskentät ovat oivallisia paikkoja tavata eri-ikäisiä ja luonteisia koiria. Näissä tapahtumissa pääsee myös usein juttelemaan rodun omistajien ja kasvattajien kanssa. Heitä kannattaa lähestyä rohkeasti sillä yleensä kaikki koiran omistajat juttelevat mielellään koirista ja omasta rodustaan.

Koiran hankinta perustuu rehelliselle pohdinnalle perheen resursseista

Kun haaveilee koirasta, on mietittävä hyvin rehellisesti omia resurssejaan. Koira tarvitsee runsaasti aikaa varsinkin ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, jolloin peruskoulutus tehdään. Jos arki tuntuu jo ennen koiraa kiireiseltä ja raskaalta ei koira yleensä helpota tilannetta. Koiraa tulee hoitaa, kasvattaa sekä kouluttaa ja tähän menee aina runsaasti aikaa rodusta riippumatta.

Pentuarki voi olla hyvin raskasta ja yleensä koiran kanssa tulee myös jonkinlaisia pieniä tai isoja haasteita, jotka pitää ratkoa. Pennun voi olla vaikea sopeutua olemaan yksin tai se varttuessaan alkaa rähistä hihnassa. Jos aika on kortilla jo ennen koiran saapumista, voi olla hyvin vaikea löytää voimavaroja ongelmien ratkomiseen.

Resurssien pohdintaan kuuluu myös miettiä miten oma talous kestää, jos koira sairastaa paljon. Koiran hinta on pienin osa kuluista, joita koira tuo. Kuluja tulee myös mm. ruoasta, luista, leluista, tarvikkeista, mahdollisista vakuutuksista, turkinhoidosta, madotuksista, rokotuksista ja eläinlääkärikuluista. Lisäksi mahdolliset tihutyöt ja vaikkapa hammashoito voivat aiheuttaa lisäkuluja. Kustannuksia syntyy myös jos haluaa harrastaa ja  osallistua erilaisille koirakursseille tai tarvitsee kouluttajan apua joihinkin asioihin.

Koiran hankinta lapsiperheeseen

Varsinkin lapsiperheiden tulee olla rehellisiä omista voimavaroistaan, sillä koiranpentu vie aikaa ja vaatii huomiota samaan tapaan kuin pieni vauva. Lasten ja pennun yhteiselo ei yleensä suju tuosta noin vaan. Lapset pitää erikseen opettaa ja pentu kouluttaa tulemaan toistensa kanssa toimeen. Lisäksi lapsia ja koiraa on aina valvottava, varsinkin jos lapset ovat pieniä.

Pentua ei myöskään koskaan hankita lapselle tai nuorelle, vaan aikuinen on koiran hoidosta aina viime kädessä vastuussa. Koko perheen onkin hyvä olla vahvasti mukana hankkimassa koiraa, sillä koira tulee vaikuttamaan jokaisen perheenjäsenen elämään tavalla tai toisella.

Narttu vai uros

Koiran sukupuoli on asia jonka miettimiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Sukupuoli näkyy koiran käytöksessä voimakkaastikin.

Nartut ovat pienikokoisempia kuin urokset ja nartuilla on tyypillisesti juoksut kaksi kertaa vuodessa. Juoksujen aikana nartun käytös voi muuttua ja juoksujen jälkeen joillakin nartuilla voi olla pahojakin valeraskausoireita. Valeraskausoireet voivat olla kaikille osapuolille todella stressaavia. Juoksut voivat aiheuttaa haasteita myös harrastusten osalta, koska juoksuinen narttu ei voi osallistua kisoihin tai koiranäyttelyihin.

Uroksilla on hormonien osalta tasaisempaa, joten ne käyttäytyvät hyvin samalla tavalla koko ajan. Urokset kuitenkin yleensä reagoivat jollain tavalla naapuristossa oleviin juoksuisiin narttuihin. Joskus tämä reagointi voi olla hyvinkin voimakasta ja arkea haittaavaa.

Koiran hankinta rescue-yhdistyksestä

Rescue-taustaisen koiran hankinta kannattaa tehdä aina luotettavan yhdistyksen kautta. Luotettava yhdistys antaa paljon informaatiota jo alkuvaiheessa, eikä myöskään anna koiraa ihan kenelle vaan eikä ilman pohdinta-aikaa.

Rescue-koira voi olla hyvin traumatisoitunut ja vaatii paljon kouluttamista ja ihmisen aikaa. Joskus aikuinenkaan koira ei ole sisäsiisti ja saattaa pelätä voimakkaasti lähes kaikkea. Usein tällaisen taustan omaavat koirat ovat aikuisia, mutta pentujakin on saatavilla. Pentukin voi olla kuitenkin traumatisoitunut esimerkiksi puutteellisen emon hoivan vuoksi.

Koirien taustoista ei useinkaan tiedetä paljoa ja osa on joutunut viettämään koiratarhoilla jopa vuosia. Tarhaympäristössä kasvanut koira ei ole ehkä lainkaan sopeutunut elämään ihmisten yhteiskunnassa tai sisätiloissa ihmisen kanssa. Rescue-koira tarvitseekin osaavan ja hyvin sitoutuneen kodin itselleen, jotta siitä saa hyvän koirakaverin itselleen. Rescue-taustaisen koiran koulutus ja kasvatus teettää usein huomattavan paljon työtä, mutta siitä voi aivan hyvin tulla erittäin rakas perheenjäsen.

Tällaisesta koirasta haaveilevan on kuitenkin erityisen tarkasti punnittava omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Tätä pohdintaa voi tehdä esimerkiksi rescue-yhdistyksen edustajien ja muiden rescue-koirien omistajien kanssa.

Koiraa ei tule hankkia pentutehtaasta, se on epäeettistä ja vaarallista

Pentutehtaan tunnistaa tyypillisesti siitä, että emoa ei pääse tapaamaan. Pentu saatetaan haluta tuoda johonkin muualle ostajalle ja se myös pyritään myymään nopeasti. Tyypillistä on myös uhkailu, että pentu lopetetaan jos kukaan ei osta sitä. Pentutehtaasta ostettu pentu saattaa olla jo luovuttaessa vakavasti sairas ja altis kuolemaan pian. Pentua saatetaan väittää luovutusikäiseksi, mutta se onkin paljon nuorempi. Kauppakirjaa ei tehdä, käytetään prepaid liittymiä yhteydenpitoon ja pennuista ilmoitetaan erilaisilla netin markkinapaikoilla. Pentutehtailusta tai sen epäilystä on aina syytä ilmoittaa viranomaisille.

Koiran hankinta rodun kasvattajalta

Kasvattajasitoumuksen allekirjoittanut kasvattaja on sitoutunut kasvattamaan koiria Suomen Kennelliiton ohjeiden mukaan. Koiran kaupassa kuuluu käyttää aina kirjallista sopimusta ja yleensä Kennelliiton valmiita sopimuspohjia. Muutkin sopimuspohjat ovat Kennelliiton ohjeiden mukaan sallittuja. Sopimus on käytävä kuitenkin aina huolellisesti yhdessä kasvattajan kanssa läpi, jotta riitatilanteilta vältyttäisiin.

Koiran kasvattaja voi olla korvaamaton tuki pennun kasvatuksessa ja elinikäisiä ystävyyssuhteita voi myös syntyä. Hyvä kasvattaja haastattelee pennusta kiinnostuneet ihmiset hyvinkin yksityiskohtaisesti, sillä ammattitaitoinen kasvattaja haluaa aina sijoittaa oikean rodun ja oikean yksilön oikeaan kotiin. Siksi kasvattaja myös yleensä pyytää perhettä ensin käymään eikä lupaa pentua puhelimessa suoraan. Pentua ja oikeaa kasvattajaa etsiessä on myös ihan normaalia käydä useamman kasvattajan luona.

Kasvattajan ammattitaitoon kuuluu myös pennun valinta, vaikka toivomuksia saa ja pitää ilman muuta esittää, on tähän ammattitaitoon usein turvallista luottaa. Kasvattaja havainnoi pentuja niiden ensimmäiset 7-8 viikkoa ja tietää millaisia yksilöitä kukin on. Kun kasvattaja yhdistää tämän tiedon tietoihin koiran uudesta kodista saadaan sopivimpia yhdistelmiä.

Rodun kasvattaja osaa myös kertoa enemmän, mitä juuri kyseinen rotu tarvitsee voidakseen hyvin. Jonkin rodun turkinhoito voi olla hyvinkin aikaa vievää tai se tarvitsee erityistä koulutuksellista osaamista. Osalla roduista voi olla myös enemmän mahdollisia terveyshaittoja, joista kannattaa kysellä ihan rohkeasti. Joskus ihan loppumetreillä, näiden tietojen pohjalta saatetaan vielä päätyäkin johonkin toiseen rotuun.  Se on aina kaikkien etu, sillä tavoitteena on kuitenkin löytää juuri itselle sopiva rotu ja yksilö.

Sijoituskoira

Jos yhteistyö tuntuu lähtevän heti sujuvasti käyntiin kasvattaja saattaa ehdottaa sijoituspentua. Kaikista asioista on silloin sovittava huolellisesti ja kirjallisesti. Sijoituskoira on tyypillisesti lupaava koira, johon kasvattaja jättää itselleen jalostusoikeuden. Tämän oikeuden täytyttyä omistajuus siirtyy kokonaan koiran haltijalle. Koiran omistaja on siis ensin kasvattaja ja sopimuksen täyttyessä koiran haltijasta eli ihmisestä jolle pentu luovutettiin, tulee omistaja.

Huonoin syy sijoitussopimukseen on raha. Sijoituspentu on halvempi, mutta sijoitussopimus edellyttää vahvaa yhteistyöhalua ja aitoa intoa olla mukana kasvattajan työssä. Sijoituskoira on kasvattajalle kasvatustyön mahdollistaja, eli hyvin tärkeä. Jos yhteistyö ei toimi siitä kärsii jokainen osapuoli ja lihavatkin riidat ovat mahdollisia. Sijoituskoira on hyvä ratkaisu, jos kyseisen rodun kasvattaminen ja siihen liittyvät asiat kiinnostavat ja haluaa olla mukana aitiopaikalla kasvattajan tekemässä työssä.

Koiran hankinta tiivistetysti

  • Mieti rehellisesti onko sinulla aikaa koiralle. Jaksatko kouluttaa ja kasvattaa sen yhteiskuntakelpoiseksi.
  • Kestääkö taloutesi koirasta syntyvät kulut.
  • Älä koskaan hanki pentua pentutehtaasta. Jos epäilet, että pennun myyjä ei ole luotettava jätä sikseen.
  • Valitse rotu huolella. Käytä siihen runsaasti aikaa ja tutustu mahdollisimman moniin eri-ikäisiin rotua edustaviin yksilöihin.
  • Valitse kasvattaja huolella. Kasvattajan pitää tuntua luotettavalta ja keskustelun tulee sujua. Hyvä kasvattaja haastattelee sinua ja kertoo kasvattavansa rodun hyvät ja huonot puolet avoimesti.
  • Jos haaveilet rescue-taustaisesta koirasta, perehdy tämän erityisiin vaatimuksiin rescueyhdistysten avulla.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Koira näykkii-mitä sille voi tehdä ja mistä se johtuu?

Koira näykkii ihmistä usein eniten pentuna, mikä voi tuntua omistajasta todella ikävältä. Näykkiminen on kuitenkin aivan normaalia käytöstä pennulta, sillä pentu tutustuu maailmaan suunsa avulla. Pennulle pitää erikseen opettaa, että ihmiseen ei voi koskea hampailla, sillä pentu ei tätä vielä tiedä.

Koira voi näykkiä niin toista koiraa kuin ihmistäkin myös vahtiessaan resurssejaan kuten ruokaa. Koira voi näykkiä myös pelätessään ja puolustautuessaan. Osalle koirista, kuten paimenkoirille näykkiminen on rotutyypillistä toimintaa, eli koira saattaa paimentaa juoksevia ihmisiä näykkimällä heitä lahkeista.

Näihin ja moneen muuhunkin haasteeseen saa koulutusapua laajalta Koiran koulutuksen perusteet 2.0 verkkokurssilta.

Koira näykkii pentuna ihmistä siksi, koska se ei muusta vielä tiedä

Koiranpentu nauttii suuresti suunsa monipuolisesta käytöstä. Se natustaa, järsii, nuolee ja maistelee vähän sitä sun tätä suullaan ja hammaskalustollaan. Pentu saattaa osoittaa myös kiintymystä ottamalla ihmisen käden hellästi suuhunsa. Terävä hammaskalusto aiheuttaa kuitenkin helposti vahinkoja ja vaaratilanteita. Onkin ihan perusteltua opettaa pennulle, että koira ei koske hampailla ihmiseen edes hellittely tarkoituksessa

Koirat opettavat toisilleen vinkaisuilla ja murinalla leikin lomassa tehokkaasti, miten lujaa hampaita voi käyttää. Noin 7-8 viikkoa vanhoilla pennuilla on lisäksi herkkyyskausi, jolloin pennut oppivat helposti rajoittamaan emon palautteen mukaan puruvoimaansa.

Tätä opettamistehtävää ihminen ei pysty korvaamaan. Ihmisen on myös hyvin hankala matkia koiran äännähdyksiä ja reaktioita, sillä ihmisellä ei ole koiran uskomattoman nopeaa reaktiokykyä tai samanlaista ääniskaalaa eikä myöskään elekieltä. Tästä syystä keino, jossa neuvotaan kiljaisemaan kovaa kun pentu näykkii, ei aina toimi.

Koira näykkii liikkuvia kohteita ja tapa voidaan kouluttaa pois

Kaikilla koirilla on saalisviettiä jo pentuna. Osalla koirista on tätä enemmän ja osalla vähemmän. Saalisvietti näkyy jahtaamisreaktiona tilanteessa, jossa pentu näkee esimerkiksi houkuttelevasti lentävän lehden tai omistajan liikuttaman lelun.

Tämä sama saalisvietti aktivoituu myös tilanteessa, jossa ihminen vetää käden nopeasti pennun näykkäisyn jälkeen pois. Tällöin ihminen siis vahingossa yllyttää pentua näykkimään enemmän. Pentu toimii tilanteessa täysin refleksiensä mukaan ja saattaa suorastaan hyökätä pois vedetyn käden suuntaan. Tästä syystä on parempi pennun yltyessä näykkimään toimia rauhallisesti ja välttää äkillisiä liikkeitä. Saalistusvietin lisäksi paimenvietti saa pennun reagoimaan jahtaamalla. Tästä on kyse, kun pentu vaikkapa sohvan alta syöksyy ihmisen nilkkojen kimppuun tai jahtaa juoksevia lapsia.

Pentu on kuitenkin helppo opettaa jättämään liikkuvat kädet ja jalat rauhaan. Pennulle voidaan heittää esimerkiksi nameja maahan juuri ennen kuin lähdetään liikkeelle. Pennun edessä voidaan myös liikuttaa kättä ja palkata kun pentu ei käteen koske. Näin pentu keskittyy sallittuun tekemiseen, eikä ihmisten jalkojen tai käsien jahtaamiseen. Pentu oppii pikkuhiljaa olemaan välittämättä ihmisten äkillisistä liikkeistä.

Koira näykkii jos sillä ei ole runsaasti sallittua purtavaa

Kaikenikäisille koirille, mutta erityisesti pennuille on tarjottava runsaasti järsittävää. Koiran rotutyypilliseen käytökseen kuuluu olennaisesti pureskelu. Hammaskaluston käyttö on koiralle nautinnollista ja koiran täytyy saada repiä, riipiä ja järsiä ruokaansa, jotta se voi hyvin. Pelkkä kuivaruoan syöminen kiposta ja satunnainen luu ei tyydytä tätä tarvetta. Pentu käyttää suutansa joka tapauksessa ja mitä enemmän sallittua järsittävää on saatavilla sen todennäköisemmin pennun hampaat osuvat siihen, sohvannurkan tai ihmisen varpaiden sijaan.

Tarjolla on oltava monipuolinen valikoima sallittua ja turvallista pureskeltavaa
Pureskeltavaa kannattaa aina silloin tällöin vaihdella ja koiralle kannattaa varata eri muotoisia ja eri kokoisia luita. Jänteet, possunkorvat ja ydinluut ovat jokaisen koirakodin perustarvikkeita. Osin järsityn ja jo hylätyn puruluun pakastaminen saattaa herättää koiran mielenkiinnon uudelleen. Pennulle on oltava lisäksi esillä runsaasti myös eri materiaaleista tehtyjä leluja sekä kaikenlaisia riepoteltavia esineitä ja tavaroita.

Vahinkojen välttämiseksi on tärkeää seurata tapaa, jolla koira käsittelee syötävää tai leluaan. Jos koira ei saa luusta isoja teräviä palasia irti, se on todennäköisesti ihan turvallinen. Lisäksi kannattaa tarkistaa aina, että koira ei intoudu puremaan niin voimakkaasti luuta, että poskihampaiden lohkeaminen olisi mahdollista.

Ennaltaehkäisy on aina kaikkein tehokkainta

Ennaltaehkäisy on aina helpoin keino, kun kyseessä on jokin käytös, jota ei toivo koiran tekevän. Tämä tarkoittaa sitä, että huolehditaan kaikin mahdollisin keinoin, ettei ei-toivottua käytöstä edes ilmenisi. Lisäksi samaan aikaan tehdään toivottu käytös koiralle mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi.

Pennun kiihtyessä riski näykkimiseen kasvaa aina. Tästä syystä on fiksua leikkiä pennun kanssa sellaisia leikkejä, joissa ainakin välillä rauhoitutaan. Leikkimistä voi välillä rauhoittaa teettämällä pennulle temppuja tai heittämällä sille nameja maahan etsittäväksi.

Pennun kanssa kannattaa tehdä lisäksi usein malttia lisääviä harjoituksia. Luopumisen harjoittelu on erinomaista treeniä lisäämään malttia, joten sitä kannattaa sisällyttää jokaiseen päivään. Hyviä ohjeita luopumisen harjoitteluun voi lukea artikkelista Koiranpennun kouluttaminen.

Jos pentu villiintyy iltaa kohti, sille voidaan antaa jo hyvissä ajoin askarreltavaksi jokin herkkuluu tai vaikka täytetty Kong-lelu. Pennulle voidaan opettaa myös rauhoittumista sylissä, millä sitten katkaistaan liian villiksi äitynyt meno.

Pennun elämässä on oltava sääntöjä ja jos sääntöjä ei noudata, kivat asiat loppuvat

Yleensä näykkiessään ihmistä pentu haluaa leikkiä jonkinlaista taisteluleikkiä, johon kuuluu pennun mielestä ihastuttavana osana ihmisen pureskelu. Usein kiellot, kiljaisut kun hampaat tekevät kipeää, liike ja ihmisen ärsyyntyminen vain kiihdyttävät pentua. Pentu saattaa kokea kaiken tällaisen käytöksen ja reagoinnin palkitsevaksi taisteluleikiksi ja haasteeksi leikkiä rajummin. Jos ihminen sitten jää tähän tilanteeseen toistamaan kieltoja, jotka eivät tehoa, pennun mielestä leikki jatkuu edelleen ja se jatkaa näykkimistä.

Näykkimiskäytös on tehtävä pennulle kannattamattomaksi. Jos pennun näykkimisyrityksistä seuraakin oman ihmisen poistuminen paikalta kesken kaiken, on se voimakas viesti siitä, ettei näykkiminen kannata. Kieltää ei tarvitse, eikä välttämättä edes puhua, mutta halutessaan voi todeta kyllästyneesti vaikkapa ”Olipa tylsää, en jaksa tällaista”. Pentu osaa tulkita äänensävyä siten, että ihminen kyllästyi jostakin mitä tapahtui. Pentu oppii, että näykkiminen ei kannata koska kaikki ihana loppuu ja oma ihminenkin häviää paikalta.

Pennun voi myös siirtää pois. Tämä sopii tilanteisiin, joissa pentu vaikkapa roikkuu lahkeissa ja poistuminen ei onnistu. Pentu vain siirretään tyynesti rauhallisin ottein, mitään sanomatta muualle. Pennun voi nostaa esimerkiksi portin taakse tai toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan.

Keino on tehokas, mutta vain jos ihminen on täysin johdonmukainen. Myös silloin kun väsyttää ja tekee mieli katsella televisiota tai tämä on jo toistettu viisitoista kertaa. Sillä jos sääntöä noudatetaan vain joskus, käy niin, että pennun käytös pikemminkin pahenee.

Lisäksi on tarkkailtava omaa tunnetilaansa. Suuttuminen ja ärsyyntyminen pahentavat asiaa, sillä pentu saattaa kokea ne palkaksi. On oleellista toimia neutraalisti ja rauhallisesti. Kun ihminen taas hetken päästä palaa tai pentu päästetään takaisin samaan tilaan, elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Koira näykkii koska hampaat ovat vaihtumassa

Hampaiden vaihtuminen tyypillisesti lisää näykkimistä, koska pentu pyrkii lievittämään suussa tuntuvaa kutinaa. Ikenissä voi tuntua jopa kipua ja joskus syöminenkin voi muuttua hankalaksi. Yleensä hampaiden vaihtuminen tapahtuu noin 3-6 kuukauden iässä riippuen muun muassa koiran koosta. Kun hampaat alkavat vaihtua on hyvä katsoa pennun suuhun päivittäin, jolloin havaitsee mahdolliset ongelmat myös ajoissa.

Kylmä lievittää kutinaa ja kipua. Pennun oloa voikin lievittää tarjoamalla sille kylmää syötävää ja järsittävää. Koirillekin on valmistettu jääkaappiin laitettavia viilennysleluja. Pennulle voi tarjota myös jääpaloja tai jäistä ruokaa. Jääpalojen sisään voi jäädyttää herkkuja, jolloin ne kiinnostavat pentua enemmän. Oleellista on tarjota paljon erilaisia purtavia ja järsittäviä, jotta pentu saisi lievitettyä kutinaa luvallisiin kohteisiin. Lohdullista on, että tämä vaihe ei yleensä kestä kovin pitkään.

Aikuinen koira saattaa näykätä koska pelkää tai on epävarma

Aikuinen koira saattaa näykätä ihmistä monesta syystä, yleisimpiä ovat resursseihin ja pelkoihin liittyvät syyt. Koiralla on kuitenkin korkea kynnys varsinaisesti purra ihmistä, mutta jos tämä ylittyy voivat vauriot olla suuria. Tästä syystä koiran varoitusmerkkejä, joita kutsutaan myös rauhoittaviksi signaaleiksi, tulee aina kuunnella. Näitä varoitusmerkkejä koira antaa aina, tosin joskus ne voivat olla pieniä. Jokaisen koiranomistajan perustaitoihin kuuluu koiran elekielen opettelu.

Rauhoittavia signaaleja on lukuisia, joista yleisiä ovat mm. huulten tai kirsun lipaisu, pään ja kyljen kääntö poispäin, matala asento, pysähtyminen ja hidasteleva liike. Jos näitä eleitä ei kuuntele ja anna koiralle tilaa se todennäköisesti seuraavaksi murisee. Viimeistään tässä vaiheessa on tarpeen pysähtyä, sillä seuraava askel johon koira saattaa turvautua on näykkäisy, jota saattaa seurata varsinainen puraisu.

Kaikki koirat eivät toimi tismalleen samalla tavalla, mutta mitä useammin koira joutuu tilanteeseen, jossa sen signaaleihin ei reagoida, sen voimakkaammin se niitä seuraavalla kerralla käyttää. Jos koira on oppinut, että murinaa ei koskaan kuunnella, se saattaa turvautua helpommin suoraan näykkäisyyn ja jopa puraisuun ilman muita varoitusmerkkejä.

Muriseva koira on aina jostain syystä epävarma, sitä ei tule rangaista tai kieltää murisemasta, vaan miettiä mistä epävarmuus johtuu ja mitä sille voi koulutuksellisesti tehdä. Jos murisevalta koiralta ottaa esimerkiksi luun pois, koiran epävarmuus vain lisääntyy. Yleensä murinaa ilmenee koiran vahtiessa jotakin sille tärkeää asiaa eli resurssia.

Pelkäävä koira voi aina näykätä tai purra pahastikin, koska se saattaa kokea jopa paniikkia tilanteessa, josta se ei pääse pois. Myös voimakas kipu saattaa aiheuttaa puremisen. Tästä syystä loukkaantuneelle koiralle kannattaa aina laittaa kuonokoppa.

Koira näykkii joskus myös leikkiessään muiden koirien kanssa liian rajusti

Koirat lähtökohtaisesti aina välttävät riitoja. Usein ristiriitatilanteissa on toisena osapuolena villi pentu ja toisena aikuinen koira, joka ei ole tottunut pentuihin tai ei erityisemmin välitä niistä. Aikuinen koira yrittää usein viestiä pennulle, että leikki voisi loppua, mutta pentu ei ymmärrä sitä. Tilanne saattaakin sitten eskaloitua pennun edelleen jatkaessa villinä leikkiään. Tällöin tilanteeseen kannattaa puuttua. Jos leikissä on jompikumpi osapuoli alakynnessä tai näyttää siltä, että ei nauti leikistä, ihmisen pitää puuttua tilanteeseen aina. Koira voidaan hakea pois ja siirtyä muihin puuhiin. Koirien ei koskaan pidä antaa selvittää keskinäisiä välejään tappelemalla. Se ei opeta kenellekään mitään vaan päinvastoin saattaa aiheuttaa pelkoa ja vaikuttaa jatkossa koiran suhtautumiseen muihin koiriin.

Hyvä nyrkkisääntö on, että aikuisen murahtaessa pennulle toisen kerran samasta asiasta pennun pitäisi viimeistään rajoittaa käytöstään jollakin tavalla. Jos näin ei käy, tilanne katkaistaan ihmisten toimesta. Näin myös opetetaan pennulle leikkisääntöjä ihmisen avustuksella. Leikki loppuu, jos sääntöjä ei noudata.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Kysely: Koiratarvikkeet kuten lelut, hihnat, pannat ja pedit

Järjestämme yhteistyökumppanimme kanssa kyselyn koiratarvikkeiden, kuten lelujen, hihnojen, petien ja pantojen kulutustottumuksista. Toivomme sinun osallistuvan kyselyyn.

Arvomme kyselyyn vastanneiden kesken Lieko-pedin (saatavilla kokovaihtoehtoina 49 cm, 67 cm ja 85cm, voittaja saa valita sopivan koon).

Osallistut arvontaan täyttämällä yhteystietosi kyselyn loppuun. Arvonta suoritetaan 31.1.2022.

Kyselyyn vastaaminen vie arviolta 5-10 minuuttia.

Koiratarvikkeiden ja herkkujen tutkimus tammikuu 2022

Vaihe 1 / 5

  • Koiratarvikkeet

  • Jos ostat koiratarvikkeita harvemmin, esim. vuosittain, niin jaa tämä määrä kahdellatoista, jotta saat arvion kuukausitason rahankäytöstä koiratarvikkeisiin.
  • Mitkä koiratarvikemerkit sinulle tulevat mieleen? Koiratarvikkeita ovat mm. lelut, hihnat, pannat ja pedit.

Koiranpennun turkin hoito-opas

Koiranpennun turkki on usein hentoa ja iho herkkä, joten niitä tulee hoitaa huolella ja hellävaraisesti. Kärsivällisyydellä ja kannustavalla koulutuksella pennulle voi opettaa turkinhoidosta mukavan yhteisen hetken. Kun koiranpentu totutetaan käsittelyyn ja turkinhoitoon jo pienestä pitäen, onnistuu harjaus, pesu ja trimmaus ilman hampaiden kiristelyä myös jatkossa.

Huomioi herkkä pentuturkki ja iho

Koiran pentukarva on usein pehmeämpää ja hennompaa kuin turkki, jonka koira myöhemmin kasvattaa. Pehmoinen pentuturkki takkuuntuu ja likaantuu erityisen helposti, joten sitä kannattaa hoitaa säännöllisesti ja huolellisesti. Turkin pesussa kannattaa käyttää hoitavia ainesosia sisältäviä shampoita ja vain koirille tarkoitettuja tuotteita. Jotta irtoileva pentukarva ei takkuuntuisi mahdottomiksi sykeröiksi, on turkkia harjattava usein.

Pentukarva alkaa irrota ja vaihtua aikuisen koiran turkkiin murrosiässä, joka yksilöstä ja rodusta riippuen alkaa noin 6–15 kuukauden iässä. Yleensä pienikokoiset koirat saavuttavat murrosiän aiemmin kuin suurikokoiset lajitoverinsa. Se, milloin pentukarva alkaa irrota ja kauanko karvan vaihtuminen jatkuu, vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä.

Totuta pentu käsittelyyn

Koiranpentua tulee totuttaa käsittelyyn aivan pienestä pitäen. Ideaalitilanteessa harjoittelu on aloitettu jo kasvattajalla, mutta viimeistään, kun pentu tulee uuteen kotiinsa. Totuttelu voidaan aloittaa silittelyistä, rapsutteluista ja syliin ottamisista, joiden lomassa katsotaan korvia, silmiä ja hampaita ja kosketetaan tassuja.

Ensimmäiset käsittelyhetket pidetään lyhyinä, ja pentua kehutaan ja palkitaan runsaasti. Harjoittelu kannattaa jakaa mieluummin useampaan lyhyeen jaksoon kuin vaatia pennulta kerralla liikoja. Tarkoitus on tehdä käsittelystä tuttu ja turvallinen rutiini, jolloin pentu oppii pysymään rauhallisena. Käsittelyn harjoittelu edistää turkinhoidon lisäksi kaikkia muitakin hoitotoimenpiteitä, ja tekee esimerkiksi kynsien leikkauksen, hampaiden harjauksen tai korvien putsauksen opettelusta jouhevampaa.

Tavoitteena on, että pentu pysyy rauhallisena turkinhoitohetkissä ja sitä palkitaan siitä.

Opettele harjausta pikkuhiljaa

Turkin harjauksen harjoittelu aloitetaan tutustuttamalla pentu tarvikkeisiin niin, että se saa nähdä ja nuuskia niitä. Harjaus aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja pentua palkitaan runsaasti kehuin ja namein. Aluksi harjauskerrat kannattaa pitää lyhyinä ja harjaamista lisätään sen mukaan, kun pentu tottuu siihen. Harjaamisessa edetään aina pennun ehdoilla.

Harjoitteluhetki kannattaa ajoittaa siihen, kun pentu on valmiiksi rauhallinen ja saanut purkaa energiaansa aiemmin esimerkiksi leikkimällä. Harjausta voi harjoitella missä tahansa pennulle mukavassa paikassa. Pennun ensiharjaksi sopii esimerkiksi hellävarainen harjauskäsine tai harja, jonka piikit on päistä pyöristetyt. Myös mikrokuitupyyhkeellä irtokarvan ja lian saa pyyhittyä turkista ja ihosta hellästi.

Harjoittele myös pesua etukäteen

Rapatessa roiskuu, myös koiranpennun elämässä. Turkin ja tassujen pesua kannattaa harjoitella jo ennen kuin on pakottava tarve pestä koira. Näin pentu saa harjoitella rauhassa ilman stressiä, kiirettä ja pakkoa.

Suhiseva suihku ja kylpyhuoneen liukas lattia voivat pienelle pennulle olla jännittäviä, jopa pelottavia asioita. Lattialle voi laittaa esimerkiksi kostutettuja pyyhkeitä tai kosteantilan maton, joka estää liukastumista. Alustalle tulemista ja siinä pysymistä voi harjoitella pennun kanssa jo kylpyhuoneen ulkopuolella.

Kylpyhuoneessa vesi lisätään vaiheittain mukaan. Aluksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja rauhallisena pysyvää pentua palkitaan. Pennun kastelu aloitetaan parin sekunnin hetkistä ja vain pieniltä alueilta, kuten varpaista ja kyljestä. Suihkuttelun aluetta ja kestoa lisätään sitä mukaan, kun pentu pysyy rauhallisena ja paikallaan. Jos pentu säikähtää jotakin, harjoittelu keskeytetään eikä sitä jatketa ennen kuin pentu on taas rauhallinen.

Pennulle voi luoda turvallisen olon toimimalla itse rauhallisesti ja kärsivällisesti.

Varmista oikea ja turkinmukainen hoito

Se, kuinka paljon puunausta koiran turkki tarvitsee, vaihtelee suuresti rotujen ja yksilöiden välillä. Karvan pituus, kiharuus, suoruus, karheus tai sileys vaikuttavat hoitotapoihin. Osalla koirista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki, joka täytyy huomioida hoidossa. Joillekin koirille riittää perusharjaaminen turkin ylläpitämiseksi, mutta juuri omalle koiralle sopiva turkinhoito kannattaa varmistaa esimerkiksi kasvattajalta.

Moni rotu on trimmattava eli turkki muotoillaan saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Jos koiraa on tarkoitus käyttää trimmaajalla, on erityisen tärkeää, että pentu on totutettu käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin jo etukäteen. Trimmaajalta voi myös kysyä, saisiko pentu tulla tutustumaan ja totuttelemaan paikkaan ennakolta, vaikkei turkki vielä olisikaan valmis trimmattavaksi.

Lue myös aiemmat juttumme, joissa eläintenkouluttaja kertoo, miten koiralle koulutetaan pesusta miellyttävä hemmotteluhetki ja turkinhoito saadaan sujumaan helposti.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.

Teksti: Niina Kinnunen

Koiran turkkityypit – Valitse harjat ja kammat oikein

Tavallisella harjalla pääsee pitkälle koiran turkinhoidossa. Turkkityypistä riippuen erilaiset kammat, karstat ja harat voivat kuitenkin helpottaa turkin hoitoa ja takkujen setvimistä huomattavasti. Oikeanlaisilla tarvikkeilla ja säännöllisellä harjauksella turkki pysyy kiiltävänä ja terveenä.

Koiraa on karvoihin katsominen – ainakin, kun tarkoituksena on löytää kaikkein sopivimmat tarvikkeet turkin harjaukseen. Koiran turkki voi olla lyhyttä tai pitkää, karkeaa tai sileää ja se voi olla kiharaa, lainehtivaa tai suoraa. Osalla roduista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki.

Rodusta ja yksilöstä riippuen koiran turkki voi vaatia paljon työtä tai sitten säännöllinen harjailu riittää sen pääasialliseksi ylläpidoksi. Ohjeet rodulle sopivasta turkinhoidosta ja trimmauksesta kannattaa varmistaa esimerkiksi rotujärjestöltä tai kasvattajalta. Juuri oman koiran turkkiin parhaiten toimivat harjat ja kammat löytyvät usein kokeilemalla. Tärkeintä on, että harjaushetki on koiralle mukava ja kivuton.

Kokosimme vinkit ja esimerkit siitä, millaiset tarvikkeet sopivat kullekin turkkityypille.

Yleisharja käy useimmille turkeille

Tavallinen harja, jossa on esimerkiksi pyöristetyt metallipiikit, sopii useimpien koirien turkeille. Se on hyvä yleisharja, jolla voi vaikkapa aloittaa turkinhoito avaamalla varovaisesti takkuja ja poistamalla irtokarvaa ja roskia turkista. Kun takut on selvitetty eikä ne takerru kivuliaasti harjaan, turkkia harjataan ihoa myöten.

Hellävaraisuutensa vuoksi metallipiikkiharja sopii erityisesti pitkille, silkkisille karvalaaduille tai kiharaiselle turkille. Sillä on kätevä myös viimeistellä esimerkiksi kaksikerroksinen turkki. Hyvä yleisharja on turkinhoidon kulmakivi, jolla säännöllisesti harjaamalla turkin kuntoa on helppo ylläpitää.

Hellävaraisuutensa ansiosta metallipiikkiharja sopii monille roduille, myös esimerkiksi silkkiturkkiselle afgaaninvinttikoiralle.

Metallikampa takkujen selvittelyyn

Metallipiikkinen kampa on mainio väline tarkkaan takkujen aukomiseen sekä turkin viimeistelyyn. Kampa sopii erityisesti paksummalle, keskipitkälle turkille pohjavillalla tai ilman. Sitä voi käyttää kuitenkin suurimmalle osalle turkkityypeistä.

Kampoja on saatavilla eri tiheyksillä tai kaksipuolisina kampoina, joissa on niin harva kuin tiheäkin puoli. Harvapiikkinen kampa sopii esimerkiksi paksun turkin päälliskarvan takkujen selvittämiseen. Tiheä kampa puolestaan on hyvä valinta lyhyemmälle ja suoremmalle turkille. Kammalla takut voi avata varovaisesti esimerkiksi helposti takkuuntuvista paikoista, kuten kainaloista, nivusista, kuonosta tai korvien takaa.

Kammalla on hyvä viimeistellä turkinhoito. Esimerkiksi kiharakarvaisen bichon frisén turkkiin voi jäädä takkuja piilottelemaan.

Harjauskäsine lyhyelle turkille

Lyhytkarvainenkin koira hyötyy turkin harjauksesta. Esimerkiksi pehmeillä, kumisilla nystyröillä varusteltu harjauskäsine on kätevä lyhyt- ja karkeakarvaisten koirien harjaamiseen. Harjauskäsine puetaan tavallisen hanskan tapaan käteen ja sillä harjataan koiran turkkia silittämällä ihoa myöten. Käsine irrottaa irtokarvat ja nystyrät hierovat hellästi koiran ihoa, mikä parantaa pintaverenkiertoa.

Silittelyä muistuttava tapa harjata turkkia voi sopia muun muassa koiravanhuksien lempeään hierontaan, pennuille hoitohetkien harjoitteluun tai koirille, jotka arastelevat tavallisella harjalla harjaamista. Kuten millä tahansa hoitovälineellä, myös käsineellä harjaaminen kannattaa opetella koiran kanssa rauhallisesti totutellen ja runsaasti palkiten.

Lyhytkarvaisiakin koiria kannattaa harjata. Esimerkiksi sileäkarvaisen jackrusselinterrierin irtokarvat tarttuvat harjauskäsineen kuminystyröihin.

Pitkän ja paksun turkin selvittää karstalla

Tiheäpiikkiset karstat irrottavat irtokarvat, hilseen, lian ja takut turkista tehokkaasti. Karstat sopivat erityisesti koirille, joilla on pitkä karva tai paksu pohjavilla. Myös kihara-, karkea- ja lyhytkarvaisia koiria voi harjata sopivalla karstalla. Erityisen lyhytkarvaisille koirille se puolestaan ei sovellu. Karstan koko kannattaa valita suhteessa koiran kokoon, jotta harjaaminen käy helposti.

Karstan piikit eivät saa olla liian teräviä, jotteivat ne raavi ja ärsytä koiran ihoa. Karstaustekniikkaa voi harjoitella vaikka omaa kättä vasten, jotta saa tuntuman vetosuunnasta ja voimakkuudesta, joka ei tunnu raapivalta. Koiran turkki kannattaa jakaa osiin ja käydä läpi karstalla hellin vedoin. Aloittamalla latvoista ja vähitellen siirtämällä karstan vedot alkamaan turkin tyvestä takut saadaan auki hellävaraisesti.

Karsta on monikäyttöinen väline. Erityisesti se helpottaa käymään läpi tiheän ja pitkän turkin, kuten pitkäkarvaisella colliella.

Pohjavillahara kaksikerroksiselle turkille

Pohjavillahara on suunniteltu irrottamaan ylimääräinen pohjavilla ja muut irtokarvat katkomatta päällimmäistä turkkia. Se sopii pitkälle tai tiheälle turkille, jossa on kaksi kerrosta.

Pohjavillaharassa on metalliset hampaat, joilla turkkia harjataan aina myötäkarvaan. Pohjavillaharoja on myös olemassa leikkaavilla terillä varustettuina. Terät ovat koukkumaisia ja päältä pyöristettyjä, joten niitä on turvallista käyttää. Tällainen pohjavillahara on hyvä pohjavillan ohentamiseen, pienien takkujen poistoon sekä turkin viimeistelyyn.

Muun muassa kultaisellanoutajalla on runsas pohjavilla, jota on hyvä harjata ja keventää usein, jottei irtokarvaa pöllyäisi niin runsaasti.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.

Teksti: Niina Kinnunen