Asia

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ’mennään’ ja ’odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira nuolee tassujaan? – Näin pidät käpälät kunnossa

Lips, lips, lips. Keskellä yötä koiran pedistä kuuluva tassujen lupsutus on raskasta kuunneltavaa, mutta koira tuskin on päättänyt aloittaa öistä varvaspesua vain häiritäkseen omistajansa yöunia. Sen sijaan nuolemisen taustalla voi olla jokin vaiva, kuten kutina tai kipu.

Koirat tutkivat maailmaa muiden aistien ohessa myös makuaistinsa avulla, ja nuoleminen on niille luonnollinen osa käyttäytymistä. Satunnainen tassujen pesu esimerkiksi lenkin jälkeen kuuluu normaaleihin koiran tapoihin. Jos nuolemisesta tulee kuitenkin jatkuvaa ja runsasta, kannattaa syy sille selvittää, ennen kuin ongelma pääsee pahenemaan.

– Tavallisia syitä tassujen nuolemiselle ovat tassujen ihotulehdukset, allergiasta johtuva kutina tai kipu jaloissa esimerkiksi nivelrikon takia, kertoo eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo eläinsairaala Evidensia Kouvolasta.

Toisinaan syy voi löytyä myös jostain aivan muualta kuin itse tassuista.

– Koira saattaa nuolla tassujaan esimerkiksi närästyksen tai suun tai nielun kivun takia. Joskus kyse voi olla myös sijaistoiminnosta stressin tai turhautumisen takia, Kouvo jatkaa.

Jos tassujen lipominen alkaa yllättäen ja voimakkaasti, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, näkyykö tassuissa haavoja tai nirhaumia, joita koira mahdollisesti yrittää hoitaa. Myös varpaan välit ja anturat on hyvä käydä läpi vierasesineiden, kuten lenkillä tassuihin takertuneiden tikkujen, kivien tai muiden roskien varalta.

Jos koira esimerkiksi keskeyttää leikin tai muun touhunsa nuollakseen ja järsiäkseen tassujaan, on kutina tai kipu häiritsevän voimakasta ja kannattaa selvittää.

Tassujen nuolemisesta tulee nopeasti itseään toistava kierre. Runsas nuoleminen ärsyttää tassujen ihoa ja voi johtaa esimerkiksi hiivan tai bakteerien aiheuttamaan ihotulehdukseen, jonka seurauksena koira nuolee tassujaan entistäkin enemmän. Siksi tassujen jatkuvaan lupsutukseen kannattaa reagoida nopeasti.

Kouvo suosittelee kääntymistä eläinlääkärin puoleen, jos tassujen nuoleminen on toistuvaa ja pakonomaista tai sille ei löydy selvää syytä.

– Tassuvaivoja hoidetaan aina tapauskohtaisesti eli ensimmäisenä täytyy selvittää, mikä saa koiran nuolemaan tassujaan tavallista runsaammin. Kun tassuvaivojen aiheuttaja on tiedossa, voidaan niitä ennaltaehkäistä, Kouvo sanoo.

– Jos kyseessä on tassujen kutina tai ihotulehdus, aloitetaan paikallishoito ja tarvittaessa selvitetään allergioiden osuutta asiaan, jolloin vaivat voidaan ennaltaehkäistä välttämällä allergisoivia asioita, kuten ruoka-aineita tai ympäristön allergeeneja. Nivelrikkopotilailla puolestaan hyvä kivunhallinta on tärkeää, jotta nuolemisesta aiheutuvia tassuvaivoja ei synny.

Tassuongelmien ja nuolemisen taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi atopia, tapaturman synnyttämä vamma, loiset, immuunivälitteinen tai hormonaalinen sairaus tai aineenvaihdunnallinen tai ravitsemuksellinen ongelma. Moni koira kärsii tassuvaivoista jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joillakin roduilla on niihin taipumusta toisia enemmän.

Tassut ja anturoiden välit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitsee ajoissa.

Tee tassujenhoidosta osa arkirutiinia

Koiran tassut joutuvat koetukselle Suomen sääolosuhteissa ympäri vuoden. On sitten kevät, kesä, syksy tai talvi, aina on märkää, ja juuri kosteus on syypää moniin tassuvaivoihin. Kun tassun poimuissa kosteus pääsee muhimaan, tarjoaa se otollisen ympäristön tulehduksille. Tassunhoitorutiinit kannattaa ottaa osaksi omaa koiraperheen arkea.

Näillä vinkeillä pidät koirasi käpälät kunnossa:

  • Kuivaa tassut aina, kun ne kastuvat. Puhdas pyyhe toimii hyvin, mutta avuksi voi ottaa myös hiustenkuivaajan. Tarkista tassut myös vierasesineiden varalta.
  • Pese tassut, kun ne ovat likaiset. Vältä kuitenkin huuhtelua jokaisen lenkin päätteeksi, sillä jatkuva vesipesu kuivattaa ihoa ja saattaa altistaa tulehduksille.
  • Trimmaa anturoiden välissä olevat karvat lyhyeksi, jotta iho pääsee hengittämään.
  • Leikkaa koiran kynnet säännöllisesti, noin 1–2 viikon välein.
  • Varmista, että koiran ruokavalio on monipuolinen ja se saa tarvitsemiaan rasvahappoja. Tarvittaessa voi käyttää koirille tarkoitettuja ravintolisiä.
  • Tassuvoiteista ja -vahoista voi olla apua tassujen hoidossa. Kun iho ja anturat ovat terveet, eivät ne vahingoitu yhtä helposti kuin kuiva iho.
  • Tarkkaile, nuoleeko koira tassuja tavallista enemmän. Jos nuoleminen yltyy eikä sitä saa rauhoittumaan kotona, kannattaa suunnata eläinlääkärin selvittämään syytä.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂

Kyselytutkimus: Kotimaisuus kiinnostaa koiranomistajia – tuotteet tunnistetaan avainlippumerkistä

Jopa 78 prosenttia koiranomistajista kertoo kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa, kertoo tuore Eläinruokatehdas Lemmikin toteuttama kyselytutkimus. Koiranruokaa valitessa vaakakupissa painavat myös laatu, helppous ja erityisesti sopivuus juuri omalle koiralle.

Eläinruokatehdas Lemmikki kartoitti koiranomistajien ruokintatapoja ja koiranruoan kotimaisuutta Kuonon sivuilla julkaistussa kyselytutkimuksessa loka–marraskuussa 2018.

Kyselyn perusteella ylivoimaisesti tärkeimpänä koiranruoan valintakriteerinä pidettiin sitä, että ruoka sopii omalle koiralle, esimerkiksi allergian takia. Lähes 80 prosenttia vastaajista piti tätä tärkeimpänä vaikuttimena koiranruokaa valitessaan.

Tuotteen hinta on monelle melko tärkeä kriteeri, mutta ruoan laatua, käytettävyyttä ja helppoutta arvostetaan sitäkin enemmän. Sen sijaan suomalaiset koiranomistajat eivät ole varsin merkkiuskollisia: vastauksissa brändi mainittiin vähiten tärkeäksi kriteeriksi.

Tuotteiden kotimaisuus näyttää kiinnostavan suomalaisia koiranomistajia. Enemmistö vastaajista piti kotimaisuutta yhtenä tärkeimmistä koiranruoan valintakriteereistä, ja 12 prosenttia määritteli sen erittäin tärkeäksi. Suurin osa eli 78 prosenttia kertoi kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa.

Kotimaiset herkut ja pakasteet ovat monille jo tuttuja

Koiranruokaostoksilla oleva tunnistaa kotimaiset tuotteet todennäköisimmin avainlippumerkistä. Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoo erottavansa kotimaisen koiran herkun tai ruoan ulkomaisesta juuri pakkauksen avainlippumerkistä, kun taas vajaa viidesosa kertoo lukevansa ainesosaluetteloa. Kymmenelle prosentille vastaajista asialla ei ole merkitystä.

Kotimaisista tuotteista varsinkin herkut ovat monille koiraperheille tuttuja: 65 prosenttia kertoi käyttäneensä Oscarin, 51 prosenttia Mushin ja 24 prosenttia Hubertin koiran herkkuja. Best-in, Mush ja Oscar mainittiin myös parhaiten tunnettuina kotimaisina tuotemerkkeinä.

Myös raakapakastetuotteet, erityisesti pakastelihapullat ja -jauhelihat mutta myös luut, ovat löytäneet tiensä monen koiran kuppiin. Esimerkiksi Mush-jauhelihapullia kertoo käyttäneensä 40 prosenttia ja Oscar-jauhelihapullia sekä -jauhelihaa vajaa 30 prosenttia vastanneista.

Kuivaruoka pitää kuitenkin edelleen pintansa suosituimpana ruokintatapana. Lähes puolet kertoo ruokkivansa koiransa pääsääntöisesti kuivaruoalla, 43 prosenttia puolestaan sekaruoalla ja kymmenesosa raakaruoalla.

Suomalaiset koiranomistajat vaikuttavat varsin kiinnostuneilta ja tietoisilta koiran ruokinnan suhteen, mutta noin joka kolmannelle kyselyyn vastanneelle tuli yllätyksenä, että valtaosa markettien eläinruokahyllyjen tuotteista valmistetaan Kiinassa.

Koiranruokakyselyn toteutti Eläinruokatehdas Lemmikki Kuono.fin sivuilla loka–marraskuussa 2018, ja siihen vastasi yhteensä 619 koiranomistajaa. Kuopiolainen Eläinruokatehdas Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja kotimaisista raaka-aineista.

Heijastimet heilumaan! Kuinka kauas koirasi näkyy hämärässä?

Vuoden lyhyin ja pimein päivä, talvipäivänseisaus, väijyy jo nurkan takana. Kun vuorokauden tunneista ylivoimaisesti suurin osa on hämäriä ja pimeitä, on tärkeä varmistaa kunnollinen näkyvyys ulkona liikkuessa. Aamu- ja iltapissitykselle lähtiessä heijastimet kannattaa muistaa pukea niin itselle kuin koiralle.

Jokainen on varmasti nähnyt valistuskampanjat heijastimista ja kuullut sanonnan halvasta henkivakuutuksesta, mutta silti vain noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Vielä useammin heijastin tuntuu unohtuvan remmin toisessa päässä tepsuttavalta ulkoilukaverilta.

Pimeässä heijastimetta kulkevaa koiranulkoiluttajaa voi olla erittäin vaikea huomata. Liikenneturvan mukaan pitkillä valoilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta liikkuvan noin 150 metrin päästä, kun taas heijastinta käyttävä voi näkyä jopa 600 metrin päähän. Lähivaloilla heijastimet näkyvät noin 350 metrin etäisyydeltä, mutta ilman heijastinta kulkeva vasta 50 metrin päästä.

Moni kuvittelee erottuvansa valaistussa kaupungissa tai taajamassa ilman heijastintakin, mutta katu- ja mainosvalot, varjot sekä monet häiriötekijät hankaloittavat havainnointia. Usein heijastinta käyttämätön havaitaan vasta aivan kohdalla, mikä vaaratilanteessa jättää vain vähän pelivaraa.

Heijastimen ripustaminen takkiin heilumaan on pieni vaiva, ja koirillekin on nykyään hyvin saatavilla heijastavia tuotteita, kuten pantoja, taluttimia, valjaita, huomioliivejä ja -huiveja sekä valoja moneen makuun.

Testasimme Jalon Luminous-pantaa ja -talutinta lupsakan 1-vuotiaan lapinporokoira Lennin kanssa.

Näin saat hauvasi pimeässä loistavaksi

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa huolehtia, että itse näkyy pimeässä. Kun lisäksi vielä koiralle laittaa heijastimia, lisää se molempien näkyvyyttä ja turvallisuutta, sanoo kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio.

Koiran heijastimet kannattaa valita niin, että tuotteissa on mahdollisimman paljon heijastavaa pintaa ja ne näkyvät hyvin jokaisesta suunnasta.

– Jos esimerkiksi pannassa on vain lyhyt pätkä heijastinta, on vaarana, että se pyörähtää koiran kaulassa piiloon. Heijastin pelkässä pannassa ei myös välttämättä riitä pitkäkarvaisella koiralla, jolla panta voi kadota karvojen sekaan, Kallio huomauttaa.

Heijastimia voi viritellä myös hihnaan tai hankkia valmiiksi heijastavasta materiaalista valmistettu talutin. Heijastava talutin lisää tehokkaasti näkyvyyttä ja lisää turvallisuutta myös esimerkiksi pyöräilijöitä kohdatessa, kun hihna koiran ja ulkoiluttajan välillä on helpompi hahmottaa.

Lumisateessa reippailevat Lenni sekä omistaja Maaru Rekola loistavat heijastimien avulla jo kaukaa.
Hyvä heijastin näkyy joka suunnasta. Luminous-pannassa ja -taluttimessa heijastavaa pintaa piisaa.

Vähintään heijastin kannattaa olla koiran pannassa, jotta lemmikki näkyy pimeässä, vaikka pääsisi karkuteille. Onnettomuuden sattuessa koiranomistaja on usein vastuussa mahdollisista vahingoista, jos koira on ollut irti. Heijastin on pieni hinta siitä, jos vaaratilanteilta vältytään.

– Heijastavan pannan ja hihnan lisänä on hyvä käyttää esimerkiksi huomioliiviä tai -huivia sekä vilkkuvia LED-valoja, jotka lisäävät näkyvyyttä, Kallio vinkkaa.

Heijastimien kohdalla enemmän on parempi, mutta määrää olennaisempaa on se, että heijastimet oikeasti toimivat.

– Kaunis heijastin on turha, jos se ei toimi. Ulkonäön lisäksi kehitämme tuotteitamme heijastavuus edellä. Olemme uudistamassa Jalo-pantoja ja tulevaisuudessa haluamme heijastimet kaikkiin ulkoilutuotteisiimme. Suomen olosuhteissa heijastin on hyödyksi varsinkin näin pimeinä vuodenaikoina, mutta myös läpi vuoden.

On siis korkea aika varmistaa oma ja rakkaan lemmikin turvallisuus ulkoillessa. Joko teidän koirakolla on heijastimet heilumassa?

Jalon Luminous-sarjan pannat, juoksuvyö sekä erilaiset taluttimet on varustettu heijastavilla pinnoilla taluttajan ja koiran turvaksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Luminous-sarjan pannat ja taluttimet auttavat koiraa loistamaan talven pimeissä aamuissa ja illoissa.

Mitä ravintoaineita raakaruoka sisältää? – Näin varmistat monipuolisen raakaruokinnan

Raakaruokinta kiinnostaa yhä useampaa koiranomistajaa. Ajatus luonnollisesta ja koiralle lajityypillisestä ruokavaliosta kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta käytännön toteutus saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta. Raakaruokinta on mahdollista toteuttaa onnistuneesti, kun muistaa muutamat perusasiat koiran ravinnontarpeista.

Raakaruoka on koiralle ravintoa luonnollisimmassa muodossa. Koira tarvitsee ravinnostaan rasvaa, proteiinia, hiilihydraattia, kivennäisaineita, vitamiineja ja vettä. Biologisesti sopiva raakaruoka eli BARF (Biolocically appropriate raw food) pohjautuu ajatukseen, että lemmikille syötetään lajityypillistä, luonnollista ravintoa: ruokavalion kulmakivenä ovat raaka liha ja lihaisat luut. BARF-ravinto koostuu erilaisista luista ja rustoista, lihasta, kalasta, broilerista, elimistä, kananmunasta sekä kasvissoseista, jotka koira syö raakana.

Riittävän ravintoaineiden saannin raakaruokinnassa takaa monipuolinen ruokavalio, joka sisältää eri eläin- ja kasvikunnan tuotteita. Raakaruokailun voi toteuttaa joko kokoamalla annokset itse tai tarjoamalla kaupasta saatavia valmiita täysravintoja.

– Valmis täysravinto täyttää koiran ravintotarpeet sellaisenaan. Esimerkiksi Oscarin Kana-lohi-kasvispullat ja Nauta-kasvispullat ovat kaupasta löytyviä valmiita täysravintoja, suomalaista raakaruokaa valmistavan Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tuotepäällikkö Tea Martikainen kertoo.

Koira tarvitsee runsaasti rasvaa ja proteiinia

Raakaruokavalion lihasta ja luista koira saa hyvin tarvitsemiaan rasvoja ja proteiinia. Rasva on koiralle paras ja ensisijainen energianlähde, ja se on olennaista välttämättömien rasvahappojen saannin sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen kannalta.

– Rasvan saanti ravinnosta on tärkeää myös muun muassa aivoille, iholle ja turkille. Valkuaisaineita eli proteiinia koira tarvitsee myös esimerkiksi kudosten uudistukseen ja rakennusaineeksi sekä moniin aineenvaihdunnan tehtäviin.

Hiilihydraatteja koira saa esimerkiksi kasviksista. Niitä koira pystyy hyödyntämään rajoitetusti, mutta pieni määrä kuitua ruokavaliossa auttaa ylläpitämään ruoansulatuskanavan terveyttä.

Lihojen, luiden ja elinten lisäksi raaka-ateriaan monipuolisuutta ja tärkeitä ravintoaineita saadaan kalasta, kasvisoseesta ja kananmunasta. Itse koostettuja raaka-aterioita voidaan täydentää luontaisilla ravintolisillä esimerkiksi merileväjauheella ja lohiöljyllä tai erilaisilla valmiilla vitamiini- ja kivennäislisillä koiran tarpeiden mukaan.

– Itse koostetun aterian ei tarvitse välttämättä sisältää kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita yhdellä aterialla, vaan ravintoaineet voi tulla useamman aterian yhteissummana, kun ruokinta on jatkuvasti monipuolista, Martikainen huomauttaa.

Koska raakaruokaa ei ole kypsennetty, ovat ruoan luonnolliset ravintoaineet, kuten koiralle hyödylliset entsyymit, bakteerit, vitamiinit ja aminohapot säilyneet tallella. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään luonnollista, prosessoimatonta ravintoa tehokkaasti, mikä näkyy esimerkiksi turkin, ihon ja kynsien hyvinvoinnissa. Raakaruokailuun kuuluvat luut auttavat myös pitämään koiran hampaat puhtaina ja ehkäisevät hammaskiven muodostumista.

7-vuotias shelttimix Caramel nauttii saadessaan hampaille töitä rustoluiden muodossa.

Raakaruokintaa voi soveltaa juuri omalle koiralle sopivaksi

– Raakaruokinnassa mahtavaa on, että omistaja tietää ja näkee tarkalleen, mitä koira todella syö ja pystyy itse valikoimaan omalle koiralle sopivat yksittäiset raaka-aineet. Luonnollisuus ja raaka-aineiden selkeys on monesti apu myös allergioihin tai muihin yliherkkyysongelmiin. Mikäli allergeenit ovat tiedossa, on niitä raakaruokinnassa helppo välttää, Martikainen kertoo.

Raakaruoka sopii ravinnoksi kaiken ikäisille, kokoisille ja rotuisille koirille. Ravinnontarve kuitenkin vaihtelee muun muassa koiran aktiivisuuden, koon ja iän mukaan.

– Ruoan määrä ja laatu tulee suhteuttaa oman koiran tarpeisiin. Pennuilla esimerkiksi energiantarve on suhteessa korkeampi kuin aikuisella koiralla, sillä ne tarvitsevat runsaasti energiaa ja ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen.

Myös aikuisilla koirilla energiantarve vaihtelee koirakohtaisesti. Koiran energiantarve lasketaan niin sanottua metabolista elopainokiloa kohden. Metabolinen paino saadaan korottamalla koiran elopaino potenssiin 0,75. Esimerkiksi 20-kiloisen koiran metabolinen paino on 200,75 eli 9,46 kilogrammaa. Perus aktiivinen, aikuinen koira tarvitsee energiaa noin 90–120 kilokaloria jokaista metabolista kiloa kohden. 20-kiloisen koiran päivittäinen kokonaisenergiantarve on siis yhteensä noin 850–1135 kilokaloria. Jos laskukaava vain vilisee silmissä, löytyy netistä avuksi myös laskureita, joilla oman koiran metabolisen painon saa selville.

Mitä aktiivisempi koira on, sitä enemmän se myös tarvitsee energiaa. Esimerkiksi metsästys- ja muilla harrastuskoirilla energiantarve voi vaihdella kausittain rasituksen määrästä riippuen. Kantavilla ja imettävillä nartuilla energiantarve nousee, kun taas vanhoilla ja leikatuilla koirilla se yleensä vähenee aineenvaihdunnan hidastuessa ja hormonitoiminnan vähentyessä.

– Aktiiviselle koiralle voi tarjota rasvaisempaa lihaa, kun taas helposti lihovalle, vähemmän energiaa tarvitsevalle koiralle voidaan valita lihoja, joissa rasvapitoisuus on hieman matalampi.

Vältä nämä kompastuskivet raakaruokinnassa

Aloittelevan raakaruokkijan kannattaa varoa paria kompastuskiveä, joihin raakaruokinta voi kaatua. Yksi virhe on yksinkertaistaa liiaksi ja syöttää koiralle liian yksipuolista ravintoa. Toisaalta ruokailusta ei kannata tehdä myöskään turhan monimutkaista, koska silloin raakaruokinnan rima nousee vain liian korkealle.

Martikainen suosittelee perehtymään raakaruokintaan kunnolla ennen aloittamista. Jos ravinnon sisältö mietityttää, voi raakaruokintaan tutustumisen aloittaa valmiista täysravinnoista, joissa kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet on laskettu valmiiksi.

– Kannattaa tarkistaa pakkausmerkinnät. Kun tuotteessa on merkintä ‘täysravinto’ tai ‘täysrehu’, täyttää se sellaisenaan koiran päivittäiset ravintotarpeet. Merkintä ‘täydennysravinto’, ‘täydennysrehu’ tai ‘rehuaine’ tarkoittaa, että tuote sopii osaksi monipuolista ruokavaliota, muttei riitä sellaisenaan.

Parhaiten ruoan sopivuus juuri omalle koiralle selviää seuraamalla koiran vointia. Kun koira on energinen ja jaksaa tehdä tavallisia koiruuksiaan, saa se todennäköisesti tarpeeksi sopivaa ravintoa. Raakaruokinnan aloittamiseen saa apua esimerkiksi muilta raakaruokkijoilta, raakaruokavalmistajilta sekä lemmikkiruokaliikkeistä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa. Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja, jotka on valmistettu kotimaisista raaka-aineista Kuopiossa.

Kysely: Koiratarvikkeet kuten lelut, hihnat, pannat ja pedit

Järjestämme yhteistyökumppanimme kanssa kyselyn koiratarvikkeiden, kuten lelujen, hihnojen, petien ja pantojen kulutustottumuksista. Toivomme sinun osallistuvan kyselyyn.

Hilla-peti

Arvomme kyselyyn vastanneiden kesken 80x65cm kokoisen Hilla-pedin (arvo noin 55€). Peti on korkealaatuinen, pintamateriaali vettä hylkivää, sisätyyny on käännettävissä ja sen toinen puoli on musta.

Osallistut arvontaan täyttämällä yhteystietosi kyselyn loppuun. Arvonta suoritetaan 10.12.2018.

Kyselyyn vastaaminen vie arviolta 5-10 minuuttia.

Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee hyggeilyä – Syksyllä saa hidastaa ja nautiskella

Iltojen pimetessä ja sään viilentyessä tekee mieli vetää villasukat jalkaan, kaapata koira kainaloon ja käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan. Rauhoittuminen hetkeen, hyggeily, on oiva tapa palautua syksyn kiireistä ja selättää kaamos. Ja mikä parasta: se onnistuu myös oman koiran kanssa.

Viime vuosina trendiksi noussut hyggeily ponnahtaa keskusteluihin aina syksyn tullen. Tanskasta peräisin oleva hygge tarkoittaa mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, jonka saa esimerkiksi tekemällä jotakin kaikessa rauhassa ja rennosti nautiskellen. Arki koiraperheessä voi olla melkoista huisketta, joten on tärkeä malttaa välillä myös pysähtyä. Koiralle luonteva hiljentymispaikka on oma peti.

– Koiralle voi opettaa, että oma peti on paikka, jossa rauhoitutaan. Säännöt ja järjestys tuovat koiralle myös turvaa, kertoo kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavassa Transmeri-perheyrityksessä työskentelevä Maria Kallio.

Petiä valitessa kannattaa huomioida oman koiran ominaisuudet. Reunalliset pedit ja pesät sopivat esimerkiksi aroille tai herkästi paleleville koirille, kun taas patjat ovat hyviä suurikokoisille tai laumassa nukkuville koirille, jotka mahtuvat siihen yhdessä käpertymään.

Omistaja voi myös muokata koiranpedistä entistäkin viihtyisämmän. Lisää pehmeyttä ja lämpöä saa tyynyillä ja peitoilla, joiden sekaan koira voi kaivautua. Myös tutut tuoksut pedissä tuovat turvaa.

– Omistajan tuoksu rauhoittaa koiraa. Varsinkin, kun koira jää yksin kotiin, petiin voi laittaa esimerkiksi t-paidan, tyynyliinan tai jonkin pehmeän lelun, jossa omistajan tuoksua on, Kallio vinkkaa.

Jotta koira saa köllötellä kaikessa rauhassa, peti kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan, sivuun vilkkaimmilta kulkureiteiltä. Patjan voi myös pistää vaikkapa koiran kuljetushäkin pohjalle, jos koira on tottunut käyttämään sitä nukkumapaikkanaan. Laumaeläimenä koira haluaa pysytellä perheensä läheisyydessä ja seurata tilannetta, joten petipaikan eristäminen täysin eri tilaan yleensä vain lisää stressiä.

Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee Jalo-patjan mukavuutta.

Kokeilimme hyggeilyä eloisan Kaapon kanssa

Aikaisin pimenevinä loppuvuoden iltoina, kun pitkän päivän päätteeksi saapuu kotiin, on vaikea kuvitella piristävämpää näkyä kuin iloisesti tervehtivä koira. Myös pälkäneläisen Sari Naulapään kotiovella tervehtii häntää huiskuttava perheenjäsen, 2-vuotias labradorinnoutaja Kaapo.

– On ihana tulla kotiin, kun vastassa odottaa positiivinen, häntää heiluttava koira. Kaapo on luonteeltaan erittäin eloisa ja reipas, Naulapää kuvailee.

Kaapo on labradorinnoutajaksi poikkeuksellisen valpas vahtija, ja vauhdikkaan lapsiperheen arjessa se seuraa tarkkaan varsinkin lasten touhuja. Energiaa nuorella koiralla piisaa itselläänkin, mutta malttaa se hetkeksi pysähtyä hyggeilemään ja kokeilemaan Jalo-tuotemerkin Käpy-nimistä patjaa.

Testihetkellä Kaapo on liian pirteällä tuulella laiskempaan loikoiluun, mutta hyggeilyssä tärkeintähän onkin nautinnon tunne ja hetkessä eläminen. Se totta vie toteutuu, kun Kaapo saa patjalle maukkaan kanaherkun popsittavakseen.

– Kaapo osaa olla myös nautiskelija ja sillä on omat tyynyt sohvalla. Kun katsomme perheen kesken leffaa, on koirakin mukana rapsuteltavana ja paijattavana. Kaapo myös seuraa lastenohjelmia lastemme kanssa, Naulapää kuvailee yhteisiä lämpimiä kotoiluhetkiä.

Naulapää pitää Jalo-patjan materiaalista, joka vaikuttaa helposti puhtaana pidettävältä. Patjassa on vetoketjullinen päällinen, jonka voi irrottaa pesua varten. Myös Kaapo on kiinnostunut pehmeästä patjasta ja vaikuttaa viihtyvän makoillessaan sen päällä.

Yleensä Kaapolla on useampi lempilöhöilypaikka kotona: sohva, josta on helppo tarkkailla kodin ja pihan tapahtumia sekä monen koiran perinteinen suosikki, omistajien sängyn jalkopää. Mutta on Kaapolla yksi uniikimpikin hyggeilypaikka.

– Meillä on makuuhuoneessa runsaat verhot, ja Kaapolla on tapana kääriytyä niihin. En tiedä, miten Kaapo onnistuu siinä, mutta se ei ole ainakaan vielä kertaakaan tiputtanut verhoja.

Sopii se peti herkuttelupaikaksikin!
Vilteillä ja tyynyillä koiranpedistä saa entistäkin mukavamman. Kodikkuutta ja turvallisuudentunnetta lisää myös, jos petiin laittaa tavaran, jossa on omistajan tuoksua.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäistavarakaupoissa sekä tavarataloissa. Lue aikaisempi juttumme koiranpedin valitsemisesta täältä!

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kurkistus koirankuppiin: Mitä eroa on raakaruoalla ja kuivamuonalla?

Suuri osa suomalaisista koirista syö ravinnokseen pääasiassa tehdasvalmisteista kuivamuonaa, tutummin raksuja, mokruja tai nappuloita. Viime vuosina raakaruokinnan suosio on kuitenkin kasvanut, ja yhä useampi tiputtaa ruokakuppiin nappuloiden sijaan tai lisäksi raakaravintoa.

Koiranruokakeskustelussa nähdään usein värikästä kieltä ja kärkkäitä vastakkainasetteluja. Erityisesti raakaruokinta ja toisaalta kuivamuona puhuttavat koiraihmisiä. Kopistellaanpa koirankuppeja ja laitetaan niiden sisältö syyniin.

Valmiita kuivamuonia on tarjolla moneen lähtöön – laadukkaat ruoat löytää tutkimalla raaka-aineluetteloa. Kuva: Pixabay

Kuiva vs raaka

Jokaisella koiranomistajalla on omat perustelunsa siitä, mihin ruokintamalliin päätyy. Yksi katsoo edullista hintaa, toinen miettii arjen ja ruokailun sujuvuutta, kun taas kolmas alleviivaa terveellisyyttä. Yhä useampi kuluttaja toivoo koiranmuonalta kaikkia näitä ominaisuuksia.

Vaihtoehtoja on tarjolla valtavasti. Lemmikkiruokahyllyn säkkiriveistä löytyy omansa niin pennuille, senioreille, aktiivisille kuin vaikka allergisille koirille. Määrän mukana tulee myös laadun vaihtelevuus: halppisnappuloiden pääraaka-aineena ovat usein lihaa edullisemmat viljat ja ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, kun taas laadukkaammat ruoat sisältävät enemmän koiralle suotuista eläinperäistä proteiinia ja rasvaa.

Yhä useammasta kaupasta löytyy myös valmiita koiran raakaruokia ja -pakasteita, kuten jauhelihoja, lihapullia ja lihaisia luita. Raakaruokinnassa koiralle annetaan mahdollisimman luonnollista raaka-aineista valmistettua ruokaa, joka jäljittelee koiran luonnovaraisten esi-isien syömää ravintoa. Raakaruokinnasta on lukuisia versioita, mutta pääosassa ovat eläinproteiinin lähteet, kuten raaka liha, sisäelimet, kala sekä rasva, luut, soseutetut kasvikset, marjat ja muut lisät.

Moni valitsee nappulat niiden helppouden takia. Laadukkaissa valmisruoissa koiran ravinnolliset tarpeet on mietitty valmiiksi, joten sitä on helppo kaataa kippoon pussin kyljessä olevan suuntaa-antavan ohjeistuksen mukaan. Raakaruoka-annoksen kokoaminen puolestaan vaatii omistajalta enemmän tiedonhankintaa ja valmistautumista, jotta koira varmasti saa ruoasta kaiken tarvitsemansa. Kaupasta valmiiksi saatavia raakavalmisteita ja tietoa on kuitenkin aina vain paremmin saatavilla, joten kynnys raakaruokinnan aloittamiseen on madaltunut.

Yhä useampaa tiedostavaa kuluttajaa kiinnostaa myös koiranruoan ja sen raaka-aineiden alkuperä. Tämä voi olla vaikeaa selvittää monista nappulamerkeistä, joista suuri osa valmistetaan ulkomailla, ja Suomessa valmistettavienkaan ruokien pakkauksista ei aina löydy merkintää raaka-aineina käytettyjen lihojen alkuperästä. Sen sijaan kotimaisissa raakatuotteissa lihan alkuperä on yleensä merkitty selkeästi.

Osana raakaruokintaa koiralle tarjotaan muun muassa lihaisia luita. Kuva: Eläinruokatehdas Lemmikki

Raakaruokinta kasvattaa suosiotaan

Kaikki varmasti toivovat parasta omalle rakkaalle lemmikilleen. Aikana, jolloin koirilla on ennätyksellisen paljon erilaisia sairauksia aina korva- ja iho-ongelmista, ruoansulatusvaivoihin ja ylipainoon, ravinnon terveellisyys ja luonnonmukaisuus on aiempaa vahvemmin tapetilla. Moni etsii apua koiran vaivoihin vaihtamalla nappulat raakaravintoon.

Valitettavasti tutkimustietoa raakaruoan hyödyistä ja riskeistä on vielä vähän. Suomalainen tutkimusryhmä DogRisk on kerännyt vuodesta 2009 tietoja yli 11 000 suomalaisen koiran ruokavalioista ja sairauksista. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää erityisesti ravinnon vaikutus koirien sairauksiin.

Tutkimusryhmän johtaja, eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman kertoo muun muassa MediaPlanetin artikkelissa, että alustavien tulosten mukaan raakaruokaa syövillä lemmikeillä on harvemmin sairauksia, kuten allergioita, iho-, korva-, nivel-, ja suolistovaivoja. Tutkimus on vielä kesken, eikä varmaksi tiedetä, onko raakaruoan hyötyjen taustalla kypsentämättömyys, rasva, hiilihydraatien vähyys vai hyödylliset bakteerit.

Osa valitsee mieluummin kuivamuonan pelätessään raakaruokinnan riskejä. Raakaan lihaan liittyy aina kypsennettyjä tuotteita suurempi riski sisältää ihmisille ja eläimille haitallisia mikrobeja, kuten salmonellaa, kampylobakteereja tai EHEC-bakteereja. Raakaruokinnassa kannattaakin suosia kotimaista lihaa, ja koiranomistajan on tärkeä huolehtia raa’an ruoan oikeaoppisesta, hygieenisestä säilytyksestä, sulatuksesta ja käytöstä.

Evira valvoo Suomessa raakaruokaa lemmikeille valmistavien toimintaa ja tuotteiden laatua.

Kokeile uusia ruokia maltilla

Kuivamuonaa, raakaruokaa vaiko molempia sekaisin… valitettavasti koiranruokakeskusteluun ei ole yksiselitteisiä hokkus pokkus -ratkaisuja. Vaihtoehtojen puntaroiminen jatkuu, ja keskustelu kehittyy sitä mukaa, kun saamme uutta tutkimustietoa.

Vaihtoehtojen laajassa viidakossa on puolensa: jokaiselle koiralle voi löytyä yksilöllisiin tarpeisiin sopiva ruoka, mutta toisaalta vaihtoehtojen läpikäyminen voi olla pitkä ja turhauttava matka. Kokeilemalla selviää, sopiiko omalle lemmikille parhaiten kuivanappuloiden vaiko raakaruoan popsiminen.

Ruokavaliota ei kuitenkaan kannata vaihdella yhtäkkisesti ja radikaalisti toiseen, sillä koiran lyhyt ruoansulatus sekoittuu herkästi suurista muutoksista. Ota siis ensin selvää ruokinnan sopivuudesta ja aloittamisesta ja noudata ammattilaisten ohjeistusta.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen