Asia

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂

Kyselytutkimus: Kotimaisuus kiinnostaa koiranomistajia – tuotteet tunnistetaan avainlippumerkistä

Jopa 78 prosenttia koiranomistajista kertoo kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa, kertoo tuore Eläinruokatehdas Lemmikin toteuttama kyselytutkimus. Koiranruokaa valitessa vaakakupissa painavat myös laatu, helppous ja erityisesti sopivuus juuri omalle koiralle.

Eläinruokatehdas Lemmikki kartoitti koiranomistajien ruokintatapoja ja koiranruoan kotimaisuutta Kuonon sivuilla julkaistussa kyselytutkimuksessa loka–marraskuussa 2018.

Kyselyn perusteella ylivoimaisesti tärkeimpänä koiranruoan valintakriteerinä pidettiin sitä, että ruoka sopii omalle koiralle, esimerkiksi allergian takia. Lähes 80 prosenttia vastaajista piti tätä tärkeimpänä vaikuttimena koiranruokaa valitessaan.

Tuotteen hinta on monelle melko tärkeä kriteeri, mutta ruoan laatua, käytettävyyttä ja helppoutta arvostetaan sitäkin enemmän. Sen sijaan suomalaiset koiranomistajat eivät ole varsin merkkiuskollisia: vastauksissa brändi mainittiin vähiten tärkeäksi kriteeriksi.

Tuotteiden kotimaisuus näyttää kiinnostavan suomalaisia koiranomistajia. Enemmistö vastaajista piti kotimaisuutta yhtenä tärkeimmistä koiranruoan valintakriteereistä, ja 12 prosenttia määritteli sen erittäin tärkeäksi. Suurin osa eli 78 prosenttia kertoi kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa.

Kotimaiset herkut ja pakasteet ovat monille jo tuttuja

Koiranruokaostoksilla oleva tunnistaa kotimaiset tuotteet todennäköisimmin avainlippumerkistä. Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoo erottavansa kotimaisen koiran herkun tai ruoan ulkomaisesta juuri pakkauksen avainlippumerkistä, kun taas vajaa viidesosa kertoo lukevansa ainesosaluetteloa. Kymmenelle prosentille vastaajista asialla ei ole merkitystä.

Kotimaisista tuotteista varsinkin herkut ovat monille koiraperheille tuttuja: 65 prosenttia kertoi käyttäneensä Oscarin, 51 prosenttia Mushin ja 24 prosenttia Hubertin koiran herkkuja. Best-in, Mush ja Oscar mainittiin myös parhaiten tunnettuina kotimaisina tuotemerkkeinä.

Myös raakapakastetuotteet, erityisesti pakastelihapullat ja -jauhelihat mutta myös luut, ovat löytäneet tiensä monen koiran kuppiin. Esimerkiksi Mush-jauhelihapullia kertoo käyttäneensä 40 prosenttia ja Oscar-jauhelihapullia sekä -jauhelihaa vajaa 30 prosenttia vastanneista.

Kuivaruoka pitää kuitenkin edelleen pintansa suosituimpana ruokintatapana. Lähes puolet kertoo ruokkivansa koiransa pääsääntöisesti kuivaruoalla, 43 prosenttia puolestaan sekaruoalla ja kymmenesosa raakaruoalla.

Suomalaiset koiranomistajat vaikuttavat varsin kiinnostuneilta ja tietoisilta koiran ruokinnan suhteen, mutta noin joka kolmannelle kyselyyn vastanneelle tuli yllätyksenä, että valtaosa markettien eläinruokahyllyjen tuotteista valmistetaan Kiinassa.

Koiranruokakyselyn toteutti Eläinruokatehdas Lemmikki Kuono.fin sivuilla loka–marraskuussa 2018, ja siihen vastasi yhteensä 619 koiranomistajaa. Kuopiolainen Eläinruokatehdas Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja kotimaisista raaka-aineista.

Heijastimet heilumaan! Kuinka kauas koirasi näkyy hämärässä?

Vuoden lyhyin ja pimein päivä, talvipäivänseisaus, väijyy jo nurkan takana. Kun vuorokauden tunneista ylivoimaisesti suurin osa on hämäriä ja pimeitä, on tärkeä varmistaa kunnollinen näkyvyys ulkona liikkuessa. Aamu- ja iltapissitykselle lähtiessä heijastimet kannattaa muistaa pukea niin itselle kuin koiralle.

Jokainen on varmasti nähnyt valistuskampanjat heijastimista ja kuullut sanonnan halvasta henkivakuutuksesta, mutta silti vain noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Vielä useammin heijastin tuntuu unohtuvan remmin toisessa päässä tepsuttavalta ulkoilukaverilta.

Pimeässä heijastimetta kulkevaa koiranulkoiluttajaa voi olla erittäin vaikea huomata. Liikenneturvan mukaan pitkillä valoilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta liikkuvan noin 150 metrin päästä, kun taas heijastinta käyttävä voi näkyä jopa 600 metrin päähän. Lähivaloilla heijastimet näkyvät noin 350 metrin etäisyydeltä, mutta ilman heijastinta kulkeva vasta 50 metrin päästä.

Moni kuvittelee erottuvansa valaistussa kaupungissa tai taajamassa ilman heijastintakin, mutta katu- ja mainosvalot, varjot sekä monet häiriötekijät hankaloittavat havainnointia. Usein heijastinta käyttämätön havaitaan vasta aivan kohdalla, mikä vaaratilanteessa jättää vain vähän pelivaraa.

Heijastimen ripustaminen takkiin heilumaan on pieni vaiva, ja koirillekin on nykyään hyvin saatavilla heijastavia tuotteita, kuten pantoja, taluttimia, valjaita, huomioliivejä ja -huiveja sekä valoja moneen makuun.

Testasimme Jalon Luminous-pantaa ja -talutinta lupsakan 1-vuotiaan lapinporokoira Lennin kanssa.

Näin saat hauvasi pimeässä loistavaksi

– Aivan ensimmäiseksi kannattaa huolehtia, että itse näkyy pimeässä. Kun lisäksi vielä koiralle laittaa heijastimia, lisää se molempien näkyvyyttä ja turvallisuutta, sanoo kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio.

Koiran heijastimet kannattaa valita niin, että tuotteissa on mahdollisimman paljon heijastavaa pintaa ja ne näkyvät hyvin jokaisesta suunnasta.

– Jos esimerkiksi pannassa on vain lyhyt pätkä heijastinta, on vaarana, että se pyörähtää koiran kaulassa piiloon. Heijastin pelkässä pannassa ei myös välttämättä riitä pitkäkarvaisella koiralla, jolla panta voi kadota karvojen sekaan, Kallio huomauttaa.

Heijastimia voi viritellä myös hihnaan tai hankkia valmiiksi heijastavasta materiaalista valmistettu talutin. Heijastava talutin lisää tehokkaasti näkyvyyttä ja lisää turvallisuutta myös esimerkiksi pyöräilijöitä kohdatessa, kun hihna koiran ja ulkoiluttajan välillä on helpompi hahmottaa.

Lumisateessa reippailevat Lenni sekä omistaja Maaru Rekola loistavat heijastimien avulla jo kaukaa.
Hyvä heijastin näkyy joka suunnasta. Luminous-pannassa ja -taluttimessa heijastavaa pintaa piisaa.

Vähintään heijastin kannattaa olla koiran pannassa, jotta lemmikki näkyy pimeässä, vaikka pääsisi karkuteille. Onnettomuuden sattuessa koiranomistaja on usein vastuussa mahdollisista vahingoista, jos koira on ollut irti. Heijastin on pieni hinta siitä, jos vaaratilanteilta vältytään.

– Heijastavan pannan ja hihnan lisänä on hyvä käyttää esimerkiksi huomioliiviä tai -huivia sekä vilkkuvia LED-valoja, jotka lisäävät näkyvyyttä, Kallio vinkkaa.

Heijastimien kohdalla enemmän on parempi, mutta määrää olennaisempaa on se, että heijastimet oikeasti toimivat.

– Kaunis heijastin on turha, jos se ei toimi. Ulkonäön lisäksi kehitämme tuotteitamme heijastavuus edellä. Olemme uudistamassa Jalo-pantoja ja tulevaisuudessa haluamme heijastimet kaikkiin ulkoilutuotteisiimme. Suomen olosuhteissa heijastin on hyödyksi varsinkin näin pimeinä vuodenaikoina, mutta myös läpi vuoden.

On siis korkea aika varmistaa oma ja rakkaan lemmikin turvallisuus ulkoillessa. Joko teidän koirakolla on heijastimet heilumassa?

Jalon Luminous-sarjan pannat, juoksuvyö sekä erilaiset taluttimet on varustettu heijastavilla pinnoilla taluttajan ja koiran turvaksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Luminous-sarjan pannat ja taluttimet auttavat koiraa loistamaan talven pimeissä aamuissa ja illoissa.

Mitä ravintoaineita raakaruoka sisältää? – Näin varmistat monipuolisen raakaruokinnan

Raakaruokinta kiinnostaa yhä useampaa koiranomistajaa. Ajatus luonnollisesta ja koiralle lajityypillisestä ruokavaliosta kuulostaa hyvältä ajatukselta, mutta käytännön toteutus saattaa aluksi tuntua monimutkaiselta. Raakaruokinta on mahdollista toteuttaa onnistuneesti, kun muistaa muutamat perusasiat koiran ravinnontarpeista.

Raakaruoka on koiralle ravintoa luonnollisimmassa muodossa. Koira tarvitsee ravinnostaan rasvaa, proteiinia, hiilihydraattia, kivennäisaineita, vitamiineja ja vettä. Biologisesti sopiva raakaruoka eli BARF (Biolocically appropriate raw food) pohjautuu ajatukseen, että lemmikille syötetään lajityypillistä, luonnollista ravintoa: ruokavalion kulmakivenä ovat raaka liha ja lihaisat luut. BARF-ravinto koostuu erilaisista luista ja rustoista, lihasta, kalasta, broilerista, elimistä, kananmunasta sekä kasvissoseista, jotka koira syö raakana.

Riittävän ravintoaineiden saannin raakaruokinnassa takaa monipuolinen ruokavalio, joka sisältää eri eläin- ja kasvikunnan tuotteita. Raakaruokailun voi toteuttaa joko kokoamalla annokset itse tai tarjoamalla kaupasta saatavia valmiita täysravintoja.

– Valmis täysravinto täyttää koiran ravintotarpeet sellaisenaan. Esimerkiksi Oscarin Kana-lohi-kasvispullat ja Nauta-kasvispullat ovat kaupasta löytyviä valmiita täysravintoja, suomalaista raakaruokaa valmistavan Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tuotepäällikkö Tea Martikainen kertoo.

Koira tarvitsee runsaasti rasvaa ja proteiinia

Raakaruokavalion lihasta ja luista koira saa hyvin tarvitsemiaan rasvoja ja proteiinia. Rasva on koiralle paras ja ensisijainen energianlähde, ja se on olennaista välttämättömien rasvahappojen saannin sekä rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisen kannalta.

– Rasvan saanti ravinnosta on tärkeää myös muun muassa aivoille, iholle ja turkille. Valkuaisaineita eli proteiinia koira tarvitsee myös esimerkiksi kudosten uudistukseen ja rakennusaineeksi sekä moniin aineenvaihdunnan tehtäviin.

Hiilihydraatteja koira saa esimerkiksi kasviksista. Niitä koira pystyy hyödyntämään rajoitetusti, mutta pieni määrä kuitua ruokavaliossa auttaa ylläpitämään ruoansulatuskanavan terveyttä.

Lihojen, luiden ja elinten lisäksi raaka-ateriaan monipuolisuutta ja tärkeitä ravintoaineita saadaan kalasta, kasvisoseesta ja kananmunasta. Itse koostettuja raaka-aterioita voidaan täydentää luontaisilla ravintolisillä esimerkiksi merileväjauheella ja lohiöljyllä tai erilaisilla valmiilla vitamiini- ja kivennäislisillä koiran tarpeiden mukaan.

– Itse koostetun aterian ei tarvitse välttämättä sisältää kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita yhdellä aterialla, vaan ravintoaineet voi tulla useamman aterian yhteissummana, kun ruokinta on jatkuvasti monipuolista, Martikainen huomauttaa.

Koska raakaruokaa ei ole kypsennetty, ovat ruoan luonnolliset ravintoaineet, kuten koiralle hyödylliset entsyymit, bakteerit, vitamiinit ja aminohapot säilyneet tallella. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään luonnollista, prosessoimatonta ravintoa tehokkaasti, mikä näkyy esimerkiksi turkin, ihon ja kynsien hyvinvoinnissa. Raakaruokailuun kuuluvat luut auttavat myös pitämään koiran hampaat puhtaina ja ehkäisevät hammaskiven muodostumista.

7-vuotias shelttimix Caramel nauttii saadessaan hampaille töitä rustoluiden muodossa.

Raakaruokintaa voi soveltaa juuri omalle koiralle sopivaksi

– Raakaruokinnassa mahtavaa on, että omistaja tietää ja näkee tarkalleen, mitä koira todella syö ja pystyy itse valikoimaan omalle koiralle sopivat yksittäiset raaka-aineet. Luonnollisuus ja raaka-aineiden selkeys on monesti apu myös allergioihin tai muihin yliherkkyysongelmiin. Mikäli allergeenit ovat tiedossa, on niitä raakaruokinnassa helppo välttää, Martikainen kertoo.

Raakaruoka sopii ravinnoksi kaiken ikäisille, kokoisille ja rotuisille koirille. Ravinnontarve kuitenkin vaihtelee muun muassa koiran aktiivisuuden, koon ja iän mukaan.

– Ruoan määrä ja laatu tulee suhteuttaa oman koiran tarpeisiin. Pennuilla esimerkiksi energiantarve on suhteessa korkeampi kuin aikuisella koiralla, sillä ne tarvitsevat runsaasti energiaa ja ravintoaineita kasvuun ja kehitykseen.

Myös aikuisilla koirilla energiantarve vaihtelee koirakohtaisesti. Koiran energiantarve lasketaan niin sanottua metabolista elopainokiloa kohden. Metabolinen paino saadaan korottamalla koiran elopaino potenssiin 0,75. Esimerkiksi 20-kiloisen koiran metabolinen paino on 200,75 eli 9,46 kilogrammaa. Perus aktiivinen, aikuinen koira tarvitsee energiaa noin 90–120 kilokaloria jokaista metabolista kiloa kohden. 20-kiloisen koiran päivittäinen kokonaisenergiantarve on siis yhteensä noin 850–1135 kilokaloria. Jos laskukaava vain vilisee silmissä, löytyy netistä avuksi myös laskureita, joilla oman koiran metabolisen painon saa selville.

Mitä aktiivisempi koira on, sitä enemmän se myös tarvitsee energiaa. Esimerkiksi metsästys- ja muilla harrastuskoirilla energiantarve voi vaihdella kausittain rasituksen määrästä riippuen. Kantavilla ja imettävillä nartuilla energiantarve nousee, kun taas vanhoilla ja leikatuilla koirilla se yleensä vähenee aineenvaihdunnan hidastuessa ja hormonitoiminnan vähentyessä.

– Aktiiviselle koiralle voi tarjota rasvaisempaa lihaa, kun taas helposti lihovalle, vähemmän energiaa tarvitsevalle koiralle voidaan valita lihoja, joissa rasvapitoisuus on hieman matalampi.

Vältä nämä kompastuskivet raakaruokinnassa

Aloittelevan raakaruokkijan kannattaa varoa paria kompastuskiveä, joihin raakaruokinta voi kaatua. Yksi virhe on yksinkertaistaa liiaksi ja syöttää koiralle liian yksipuolista ravintoa. Toisaalta ruokailusta ei kannata tehdä myöskään turhan monimutkaista, koska silloin raakaruokinnan rima nousee vain liian korkealle.

Martikainen suosittelee perehtymään raakaruokintaan kunnolla ennen aloittamista. Jos ravinnon sisältö mietityttää, voi raakaruokintaan tutustumisen aloittaa valmiista täysravinnoista, joissa kaikki koiran tarvitsemat ravintoaineet on laskettu valmiiksi.

– Kannattaa tarkistaa pakkausmerkinnät. Kun tuotteessa on merkintä ‘täysravinto’ tai ‘täysrehu’, täyttää se sellaisenaan koiran päivittäiset ravintotarpeet. Merkintä ‘täydennysravinto’, ‘täydennysrehu’ tai ‘rehuaine’ tarkoittaa, että tuote sopii osaksi monipuolista ruokavaliota, muttei riitä sellaisenaan.

Parhaiten ruoan sopivuus juuri omalle koiralle selviää seuraamalla koiran vointia. Kun koira on energinen ja jaksaa tehdä tavallisia koiruuksiaan, saa se todennäköisesti tarpeeksi sopivaa ravintoa. Raakaruokinnan aloittamiseen saa apua esimerkiksi muilta raakaruokkijoilta, raakaruokavalmistajilta sekä lemmikkiruokaliikkeistä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa. Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja, jotka on valmistettu kotimaisista raaka-aineista Kuopiossa.

Kysely: Koiratarvikkeet kuten lelut, hihnat, pannat ja pedit

Järjestämme yhteistyökumppanimme kanssa kyselyn koiratarvikkeiden, kuten lelujen, hihnojen, petien ja pantojen kulutustottumuksista. Toivomme sinun osallistuvan kyselyyn.

Hilla-peti

Arvomme kyselyyn vastanneiden kesken 80x65cm kokoisen Hilla-pedin (arvo noin 55€). Peti on korkealaatuinen, pintamateriaali vettä hylkivää, sisätyyny on käännettävissä ja sen toinen puoli on musta.

Osallistut arvontaan täyttämällä yhteystietosi kyselyn loppuun. Arvonta suoritetaan 10.12.2018.

Kyselyyn vastaaminen vie arviolta 5-10 minuuttia.

Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee hyggeilyä – Syksyllä saa hidastaa ja nautiskella

Iltojen pimetessä ja sään viilentyessä tekee mieli vetää villasukat jalkaan, kaapata koira kainaloon ja käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan. Rauhoittuminen hetkeen, hyggeily, on oiva tapa palautua syksyn kiireistä ja selättää kaamos. Ja mikä parasta: se onnistuu myös oman koiran kanssa.

Viime vuosina trendiksi noussut hyggeily ponnahtaa keskusteluihin aina syksyn tullen. Tanskasta peräisin oleva hygge tarkoittaa mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, jonka saa esimerkiksi tekemällä jotakin kaikessa rauhassa ja rennosti nautiskellen. Arki koiraperheessä voi olla melkoista huisketta, joten on tärkeä malttaa välillä myös pysähtyä. Koiralle luonteva hiljentymispaikka on oma peti.

– Koiralle voi opettaa, että oma peti on paikka, jossa rauhoitutaan. Säännöt ja järjestys tuovat koiralle myös turvaa, kertoo kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavassa Transmeri-perheyrityksessä työskentelevä Maria Kallio.

Petiä valitessa kannattaa huomioida oman koiran ominaisuudet. Reunalliset pedit ja pesät sopivat esimerkiksi aroille tai herkästi paleleville koirille, kun taas patjat ovat hyviä suurikokoisille tai laumassa nukkuville koirille, jotka mahtuvat siihen yhdessä käpertymään.

Omistaja voi myös muokata koiranpedistä entistäkin viihtyisämmän. Lisää pehmeyttä ja lämpöä saa tyynyillä ja peitoilla, joiden sekaan koira voi kaivautua. Myös tutut tuoksut pedissä tuovat turvaa.

– Omistajan tuoksu rauhoittaa koiraa. Varsinkin, kun koira jää yksin kotiin, petiin voi laittaa esimerkiksi t-paidan, tyynyliinan tai jonkin pehmeän lelun, jossa omistajan tuoksua on, Kallio vinkkaa.

Jotta koira saa köllötellä kaikessa rauhassa, peti kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan, sivuun vilkkaimmilta kulkureiteiltä. Patjan voi myös pistää vaikkapa koiran kuljetushäkin pohjalle, jos koira on tottunut käyttämään sitä nukkumapaikkanaan. Laumaeläimenä koira haluaa pysytellä perheensä läheisyydessä ja seurata tilannetta, joten petipaikan eristäminen täysin eri tilaan yleensä vain lisää stressiä.

Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee Jalo-patjan mukavuutta.

Kokeilimme hyggeilyä eloisan Kaapon kanssa

Aikaisin pimenevinä loppuvuoden iltoina, kun pitkän päivän päätteeksi saapuu kotiin, on vaikea kuvitella piristävämpää näkyä kuin iloisesti tervehtivä koira. Myös pälkäneläisen Sari Naulapään kotiovella tervehtii häntää huiskuttava perheenjäsen, 2-vuotias labradorinnoutaja Kaapo.

– On ihana tulla kotiin, kun vastassa odottaa positiivinen, häntää heiluttava koira. Kaapo on luonteeltaan erittäin eloisa ja reipas, Naulapää kuvailee.

Kaapo on labradorinnoutajaksi poikkeuksellisen valpas vahtija, ja vauhdikkaan lapsiperheen arjessa se seuraa tarkkaan varsinkin lasten touhuja. Energiaa nuorella koiralla piisaa itselläänkin, mutta malttaa se hetkeksi pysähtyä hyggeilemään ja kokeilemaan Jalo-tuotemerkin Käpy-nimistä patjaa.

Testihetkellä Kaapo on liian pirteällä tuulella laiskempaan loikoiluun, mutta hyggeilyssä tärkeintähän onkin nautinnon tunne ja hetkessä eläminen. Se totta vie toteutuu, kun Kaapo saa patjalle maukkaan kanaherkun popsittavakseen.

– Kaapo osaa olla myös nautiskelija ja sillä on omat tyynyt sohvalla. Kun katsomme perheen kesken leffaa, on koirakin mukana rapsuteltavana ja paijattavana. Kaapo myös seuraa lastenohjelmia lastemme kanssa, Naulapää kuvailee yhteisiä lämpimiä kotoiluhetkiä.

Naulapää pitää Jalo-patjan materiaalista, joka vaikuttaa helposti puhtaana pidettävältä. Patjassa on vetoketjullinen päällinen, jonka voi irrottaa pesua varten. Myös Kaapo on kiinnostunut pehmeästä patjasta ja vaikuttaa viihtyvän makoillessaan sen päällä.

Yleensä Kaapolla on useampi lempilöhöilypaikka kotona: sohva, josta on helppo tarkkailla kodin ja pihan tapahtumia sekä monen koiran perinteinen suosikki, omistajien sängyn jalkopää. Mutta on Kaapolla yksi uniikimpikin hyggeilypaikka.

– Meillä on makuuhuoneessa runsaat verhot, ja Kaapolla on tapana kääriytyä niihin. En tiedä, miten Kaapo onnistuu siinä, mutta se ei ole ainakaan vielä kertaakaan tiputtanut verhoja.

Sopii se peti herkuttelupaikaksikin!
Vilteillä ja tyynyillä koiranpedistä saa entistäkin mukavamman. Kodikkuutta ja turvallisuudentunnetta lisää myös, jos petiin laittaa tavaran, jossa on omistajan tuoksua.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäistavarakaupoissa sekä tavarataloissa. Lue aikaisempi juttumme koiranpedin valitsemisesta täältä!

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kurkistus koirankuppiin: Mitä eroa on raakaruoalla ja kuivamuonalla?

Suuri osa suomalaisista koirista syö ravinnokseen pääasiassa tehdasvalmisteista kuivamuonaa, tutummin raksuja, mokruja tai nappuloita. Viime vuosina raakaruokinnan suosio on kuitenkin kasvanut, ja yhä useampi tiputtaa ruokakuppiin nappuloiden sijaan tai lisäksi raakaravintoa.

Koiranruokakeskustelussa nähdään usein värikästä kieltä ja kärkkäitä vastakkainasetteluja. Erityisesti raakaruokinta ja toisaalta kuivamuona puhuttavat koiraihmisiä. Kopistellaanpa koirankuppeja ja laitetaan niiden sisältö syyniin.

Valmiita kuivamuonia on tarjolla moneen lähtöön – laadukkaat ruoat löytää tutkimalla raaka-aineluetteloa. Kuva: Pixabay

Kuiva vs raaka

Jokaisella koiranomistajalla on omat perustelunsa siitä, mihin ruokintamalliin päätyy. Yksi katsoo edullista hintaa, toinen miettii arjen ja ruokailun sujuvuutta, kun taas kolmas alleviivaa terveellisyyttä. Yhä useampi kuluttaja toivoo koiranmuonalta kaikkia näitä ominaisuuksia.

Vaihtoehtoja on tarjolla valtavasti. Lemmikkiruokahyllyn säkkiriveistä löytyy omansa niin pennuille, senioreille, aktiivisille kuin vaikka allergisille koirille. Määrän mukana tulee myös laadun vaihtelevuus: halppisnappuloiden pääraaka-aineena ovat usein lihaa edullisemmat viljat ja ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, kun taas laadukkaammat ruoat sisältävät enemmän koiralle suotuista eläinperäistä proteiinia ja rasvaa.

Yhä useammasta kaupasta löytyy myös valmiita koiran raakaruokia ja -pakasteita, kuten jauhelihoja, lihapullia ja lihaisia luita. Raakaruokinnassa koiralle annetaan mahdollisimman luonnollista raaka-aineista valmistettua ruokaa, joka jäljittelee koiran luonnovaraisten esi-isien syömää ravintoa. Raakaruokinnasta on lukuisia versioita, mutta pääosassa ovat eläinproteiinin lähteet, kuten raaka liha, sisäelimet, kala sekä rasva, luut, soseutetut kasvikset, marjat ja muut lisät.

Moni valitsee nappulat niiden helppouden takia. Laadukkaissa valmisruoissa koiran ravinnolliset tarpeet on mietitty valmiiksi, joten sitä on helppo kaataa kippoon pussin kyljessä olevan suuntaa-antavan ohjeistuksen mukaan. Raakaruoka-annoksen kokoaminen puolestaan vaatii omistajalta enemmän tiedonhankintaa ja valmistautumista, jotta koira varmasti saa ruoasta kaiken tarvitsemansa. Kaupasta valmiiksi saatavia raakavalmisteita ja tietoa on kuitenkin aina vain paremmin saatavilla, joten kynnys raakaruokinnan aloittamiseen on madaltunut.

Yhä useampaa tiedostavaa kuluttajaa kiinnostaa myös koiranruoan ja sen raaka-aineiden alkuperä. Tämä voi olla vaikeaa selvittää monista nappulamerkeistä, joista suuri osa valmistetaan ulkomailla, ja Suomessa valmistettavienkaan ruokien pakkauksista ei aina löydy merkintää raaka-aineina käytettyjen lihojen alkuperästä. Sen sijaan kotimaisissa raakatuotteissa lihan alkuperä on yleensä merkitty selkeästi.

Osana raakaruokintaa koiralle tarjotaan muun muassa lihaisia luita. Kuva: Eläinruokatehdas Lemmikki

Raakaruokinta kasvattaa suosiotaan

Kaikki varmasti toivovat parasta omalle rakkaalle lemmikilleen. Aikana, jolloin koirilla on ennätyksellisen paljon erilaisia sairauksia aina korva- ja iho-ongelmista, ruoansulatusvaivoihin ja ylipainoon, ravinnon terveellisyys ja luonnonmukaisuus on aiempaa vahvemmin tapetilla. Moni etsii apua koiran vaivoihin vaihtamalla nappulat raakaravintoon.

Valitettavasti tutkimustietoa raakaruoan hyödyistä ja riskeistä on vielä vähän. Suomalainen tutkimusryhmä DogRisk on kerännyt vuodesta 2009 tietoja yli 11 000 suomalaisen koiran ruokavalioista ja sairauksista. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää erityisesti ravinnon vaikutus koirien sairauksiin.

Tutkimusryhmän johtaja, eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman kertoo muun muassa MediaPlanetin artikkelissa, että alustavien tulosten mukaan raakaruokaa syövillä lemmikeillä on harvemmin sairauksia, kuten allergioita, iho-, korva-, nivel-, ja suolistovaivoja. Tutkimus on vielä kesken, eikä varmaksi tiedetä, onko raakaruoan hyötyjen taustalla kypsentämättömyys, rasva, hiilihydraatien vähyys vai hyödylliset bakteerit.

Osa valitsee mieluummin kuivamuonan pelätessään raakaruokinnan riskejä. Raakaan lihaan liittyy aina kypsennettyjä tuotteita suurempi riski sisältää ihmisille ja eläimille haitallisia mikrobeja, kuten salmonellaa, kampylobakteereja tai EHEC-bakteereja. Raakaruokinnassa kannattaakin suosia kotimaista lihaa, ja koiranomistajan on tärkeä huolehtia raa’an ruoan oikeaoppisesta, hygieenisestä säilytyksestä, sulatuksesta ja käytöstä.

Evira valvoo Suomessa raakaruokaa lemmikeille valmistavien toimintaa ja tuotteiden laatua.

Kokeile uusia ruokia maltilla

Kuivamuonaa, raakaruokaa vaiko molempia sekaisin… valitettavasti koiranruokakeskusteluun ei ole yksiselitteisiä hokkus pokkus -ratkaisuja. Vaihtoehtojen puntaroiminen jatkuu, ja keskustelu kehittyy sitä mukaa, kun saamme uutta tutkimustietoa.

Vaihtoehtojen laajassa viidakossa on puolensa: jokaiselle koiralle voi löytyä yksilöllisiin tarpeisiin sopiva ruoka, mutta toisaalta vaihtoehtojen läpikäyminen voi olla pitkä ja turhauttava matka. Kokeilemalla selviää, sopiiko omalle lemmikille parhaiten kuivanappuloiden vaiko raakaruoan popsiminen.

Ruokavaliota ei kuitenkaan kannata vaihdella yhtäkkisesti ja radikaalisti toiseen, sillä koiran lyhyt ruoansulatus sekoittuu herkästi suurista muutoksista. Ota siis ensin selvää ruokinnan sopivuudesta ja aloittamisesta ja noudata ammattilaisten ohjeistusta.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten  aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen