Järjestämme yhteistyökumppanimme kanssa kyselyn koiratarvikkeiden, kuten lelujen, hihnojen, petien ja pantojen kulutustottumuksista. Toivomme sinun osallistuvan kyselyyn.
Oxford-peti
Arvomme kyselyyn vastanneiden kesken 75x60cm kokoisen Oxford-pedin (arvo noin 40€). Peti on korkealaatuinen, pintamateriaali vettä hylkivää ja päällinen on kokonaan irrotettavissa pesua varten.
Osallistut arvontaan täyttämällä yhteystietosi kyselyn loppuun. Arvonta suoritetaan 4.8.2019.
Kaupan hyllyiltä vastaan tuijottaa mitä söpöimpiä pehmoeläimiä ja veikeät ja värikkäät pallot, köydet ja muut lelut houkuttelevat koiranomistajaa ostoksille. Liian usein uusi lelu päätyy kuitenkin kertakäyttötavaraksi ja koiramme saa lelun silputtua alta aikayksikön. Selvitimme, mistä laadukkaan koiran lelun tunnistaa jo ennen ostamista.
Pyörittele lelua hetki käsissäsi
Ennen kuin lelun heittää ostoskoriin, voi sitä tunnustella ja tutkia hetken. Lelusta kannattaa tarkastaa, onko siinä helposti irtoavia osia, kuten silmiä, neniä ja muita nappeja. Myös helposti irtoavilta vaikuttavat nauhat, narut tai pehmolelujen raajat, ovat riski joutua koiran nielaisemiksi.
– Pehmeistä leluista kannattaa tarkastaa saumat. Jos ompelutikit ovat löysät ja pilkottavat helposti, ei lelu todennäköisesti kestä kauaa, vinkkaa Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.
Myös käytetty kangasmateriaali paljastaa paljon. Paksu, tiheään kudottu kangas kestää paremmin koiran retuutusleikkejä kuin vaikkapa monissa pehmoleluissa käytetty verkkomainen tekokarva. Riippuen koiran leikkimistavasta pörröinen pehmokin voi kuitenkin olla mainio lelu kanniskeltavaksi ja hoivattavaksi. Täytteettömät pehmot, kuten niin sanotut raadot, kestävät myös vetoleikkejä.
– Lelun pintaa voi koettaa painaa sormella tai kynnellä. Mitä paremmin lelu vastustaa, sitä kestävämpi se todennäköisesti on. Tiiviit materiaalit kestävät paremmin kuin heppoiselta ja huokoiselta näyttävät ja tuntuvat.
Erityisesti kumiset koiranlelut ovat tunnetusti kestäviä. Laadukkaan kumilelun tunnistaa painosta: runsaasti kumia sisältävä lelu tuntuu hiukan raskaalta kädessä. Laatu näkyy usein myös hinnassa, sillä tuotteen valmistukseen on kulunut enemmän laadukkaita materiaaleja.
Sen sijaan kovasta muovista valmistettuja leluja on parempi välttää, sillä ne voivat murtua teräviksi osiksi. Monet aktivointi- ja älypelilelut on valmistettu muovista, mutta niillä leikkimisen onkin tarkoitus olla aina hyvin valvottua.
– Lelussa ei missään nimessä saa olla mitään terävää, joka voisi pistää koiraa nieluun tai vaikka silmään. Jättäisin lelun hyllyyn myös, jos siinä on vahva kemiallinen tuoksu, Kallio sanoo.
Jalon vetorengas kestää leikin myrrellyksessä, sillä sen saumat on vahvistettu nailon-nauhalla ja kangas kumisilla täplillä.
Katse pakkausmerkintöihin
Lelua tarkastellessa kannattaa käyttää hetki tuotteen pakkaukseen ja sen merkintöihin tutustumiseen. Merkintäkäytännöt vaihtelevat suuresti, mutta tuotteesta voi löytyä tietoja muun muassa käytetyistä materiaaleista ja niiden turvallisuudesta, lelun käyttötarkoituksesta ja siitä, onko lelu pesunkestävä. Usein kerrotaan myös, minkä kokoiselle koiralle lelu on sopiva.
Kun tuotteesta kerrotaan avoimesti ja brändi on selkeästi tuotteessa esillä, voi sitä pitää takeena laadusta ja turvallisuudesta. Kuluttaja voi tarpeen vaatiessa olla yhteydessä toimittajaan, joka on vastuussa tuotteesta.
– Kotimaisissa kaupoissa myynnissä olevat lelut ovat pääasiassa hyviä ja turvallisia. Suomen Tulli valvoo maahantulevia tuotteita ja muutenkin lelut ovat läpäisseet jo monta laadunvalvonnan porttia päästäkseen kaupan hyllylle asti, Kallio sanoo.
Pakkauksessa mainittuun valmistusmaahan ei hänen mukaansa kannata liiaksi takertua, sillä se ei vielä kerro lelun laadusta mitään. Sen sijaan ulkomaisista verkkokaupoista koiranleluja tilatessa Kallio suosittelee erityistä tarkkuutta. Voi olla vaikea saada tietoa lelun alkuperästä tai ominaisuuksista ja siitä, vastaako tuotekuvaus oikeasti tuotetta.
Hyvä lelu leikitään lopulta puhki
Kestävyys on koiranlelun yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mutta se ei ainoastaan riitä määrittelemään laadukasta lelua. Lelun täytyy myös olla koiran mieleen ja tarjota mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, kuten metsästystä, noutamista, puremista, repimistä tai hoivaamista.
– Ikuisesti kestävä lelu voisi olla koiralle jopa tylsä. Monet koirat rakastavat tunnetta, kun saavat lelun vihdoin rikki. Koiran voi antaa rikkoa lelunsa, kunhan omistaja valvoo leikkiä tarkasti ja ottaa rikkoutuneen lelun lopuksi koiralta pois, Kallio sanoo.
Koiran leikkimistä kannattaa muutenkin aina tarkkailla – tai vielä parempaa, heittäytyä siihen mukaan! Leikistä saa parhaiten ilon irti yhdessä, ja lelujakin kannattaa vaihdella tilanteen ja leikkimistavan mukaan. Jos kaipaat vinkkejä, mitä hankkia seuraavaksi koiran lelukoppaan, lue myös juttumme koiran lelun valitsemisesta.
Kumisekoituksesta valmistettu Ringu pomppii ja pyörii hauskasti, mutta kestää myös vetoleikkejä.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotesarjan lelut ovat saatavilla muun muassa Kodin Terroissa, Kärkkäisellä sekä vaihtelevin valikoimin K-Citymarketeissa ja K-Supermarketeissa.
Rakkaalla lapsella on monta ni- lelua! Kukapa ei tykkäisi aika ajoin hemmotella omaa hauvaansa uudella pallolla taikka purulelulla… Mutta kuinka valita sopiva lelu, josta juuri oma koira nauttii ja joka ei unohdu vain täytteeksi lelukopan pohjalle?
Leikkiminen yksin ja yhdessä toisten koirien tai ihmisen kanssa opettaa koiralle muun muassa sosiaalisia taitoja sekä kykyä ratkoa ongelmia omatoimisesti. Varsinkin pentu tarvitsee leikkiä oppiakseen, mutta myös aikuiselle lelut ja leikki tarjoavat oivaa liikuntaa, aivojumppaa sekä säästää tylsistymiseltä ja turhautumiselta ja sitä kautta monilta ongelmakäytöksiltä.
– Leikkimällä koira pääsee toteuttamaan luontaisia tarpeitaan, esimerkiksi metsästys-, noutamis- tai hoivaviettiä. Koiran täytyy saada tehdä koiruuksia, sanoo Maria Kallio Transmerilta, joka tunnetaan kotimaisista Jalo-tuotemerkin koirantarvikkeista ja -leluista.
– Sitä tärkeämpää on leikittää ja tarjota leluja koiralle, mitä vähemmän sen kanssa muuten touhutaan ja harrastetaan.
1-vuotias Onni-corgi ja 2-vuotias Siiri-westie testasivat Jalon leluja läkähtymiseen asti. Suosikeiksi nousivat muun muassa heittelyyn ja vetoleikkeihin soveltuvat Köysirengas sekä Tug ‘n’ Throw vetorengas.
Koirat ovat hyvinkin erilaisia leikkijöitä. Rotu ja alkuperäinen käyttötarkoitus voi antaa vihiä: noutajat usein pitävät lelujen noutamisesta, kun taas terrierit nauttivat vetoleikeistä. Yksilöiden välillä on kuitenkin eroja, joten omistajan täytyy tarkkailla oman murrensa leikkimistapaa.
– Lelu ja lelujen määrä valitaan koiran mukaan. Jos koira leikkii monipuolisesti eri tavoilla ja eri leluilla, kannattaa lelukorista löytyä useamman tyyppisiä leluja. Toisaalta jotkin yksilöt, esimerkiksi monet rescue-koirat, eivät leiki juuri ollenkaan.
Kallio pitää hyvänä lähtökohtana, että koiralla on ainakin pari erilaista lelua. Esimerkiksi köysi ja jokin heitettävä lelu toimivat todennäköisesti useimmilla koirilla. Hän kannustaa myös kokeilemaan erilaisia aktivointileluja.
– Lelua valitessa on tärkeää, että myös omistaja innostuu lelusta. Leikkiminen on sosiaalista toimintaa, joten on tärkeää, että lelulla on hyvä leikkiä myös yhdessä, Kallio vinkkaa.
– Koiraa ei saisikaan lähtökohtaisesti jättää yksin leikkimään, vaan on tärkeä seurata, ettei koira saa lelusta rikottua paloja. Erityisen tärkeää se on pentujen kohdalla.
Täydennä näillä koiran leluvarastoa:
1. Pallot ja muut heitettävät lelut
Klassikkolelu, pallo, on varma valinta moneen lelukoppaan. Pallohullut koirat pääsevät toteuttamaan metsästys- ja noutamisviettejään kirmatessaan viskatun pallon perässä. Palloja on valittavissa eri materiaaleista aina kivan pureskeltavista kumipalloista, hyvin pomppiviin tennispalloihin tai kanniskeluun sopiviin pehmopalloihin. Kooltaan pallon tulisi olla sellainen, että koiran on sitä helppo kantaa, muttei ole vaarassa nielaista ja tukehtua siihen.
Erityisen innokkaasti noutaville koirille myös muut helposti heitettävät lelut, kuten erilaiset köydet, rinkulat tai kiekot, sopivat mainiosti. Haastetta ja temppuja kaipaavien kannattaa kokeilla koirille tarkoitettuja frisbeitä.
Vinkulelujen innokas fani Onni tykkää erityisesti vingutettavasta piikkipallosta, jonka piikkejä on myös hauska pureskella.
2. Purulelut
Pureminen on koiralle luontaista, ja kun sille tarjotaan leluja, joihin se saa purkaa tätä tarvetta, jäävät sohvan kulmat ja omistajan lempikengät hampailta rauhaan. Purulelun jäytäminen auttaa pitämään hampaat kunnossa poistamalla ja ehkäisemällä plakkia ja hammaskiveä. Puruleluja valitessa täytyy olla tarkkana oman koiran purutavoista. Kova purija voi saada kestävänkin lelun rikki, ja on erityisen tärkeää seurata koiran purutyöskentelyä ja poistaa rikkoutunut lelu käytöstä.
3. Köydet ja vetolelut
Toiset koirat rakastavat rajuja leikkejä. Repimisestä ja kiskomisesta pitäville koirille sopii erityisesti kestävistä materiaaleista valmistetut veto- ja köysilelut. Hyvät vetolelut on valmistettu esimerkiksi kumista tai vahvasta kankaasta, ja punotut köysilelut kestävät hurjempaakin retuutusta. Renkaan muotoisesta tai kahvoilla varustetusta vetolelusta myös omistaja saa napakan otteen.
Terrieriltä vetoleikit käy! Veikeä Köysikäs saa maistaa Siirin retuutusta.
4. Aktivointilelut ja aivopähkinät
Koirille on yhä enemmän tarjolla erilaisia pulmanratkaisupelejä ja -leluja. Yleensä näihin leluihin piilotetaan nameja tai ruokaa, ja koiran tulee keksiä, miten se saa herkut lelun sisältä itselleen. Koirille, jotka luottavat ennemmin voimiinsa kuin älliinsä, aktivointilelut eivät välttämättä sovi, mutta niitä kannattaa kokeilla.
Aktivointileluista voi koiralle tarjota jopa koko ruoka-annoksen, jolloin se joutuu näkemään vähän vaivaa murkinansa eteen. Lelut voivat myös helpottaa eroahdistusta, kun koira eron hetkellä keskittyy leluun ja sisältä saatavaan herkkuun omistajan lähtemisen sijaan.
5. Pehmolelut
Pehmoleluilla on helposti hajoavan lelun maine, eikä suotta, sillä monen koiran lempipuuhaa on täytteiden pehertäminen pitkin lattioita. Pehmoleluilla on silti paikkansa monen koiran lelukokoelmassa, kunhan leikkiä muistetaan tarkkailla.
Pehmolelut tarjoavat lohtua, ja erityisesti narttukoirat tykkäävät hoitaa ja kannella niitä. Hoivaamisvietti on luonnollista, mutta koiran touhuja kannattaa seurata valeraskauden varalta. Rieputuksen iloa koira voi puolestaan saada täytteettömistä pehmoleluista, niin sanotuista raadoista, jotka kestävät höykkyytystä hiukan täytteellisiä paremmin.
6. Palkitsemislelut
Jos koira innostuu erityisesti leluista, voi tätä hyödyntää koulutuksessa. Palkitsemisessa käytetään, esimerkiksi köysi- tai muuta vetolelua, jota koira saa hetken vetää tai jahdata. Lelulla palkitseminen toimii, kun koiraa halutaan innostaa ja saada vauhtia – rauhoittumiseen makupalat toimivat paremmin.
Palkitessa lelulla leikitään yksin eikä koira saa sitä itselleen, joten on tärkeää, että koira osaa luopua lelusta vastustelematta. Koska lelulla palkitseminen nostattaa kierroksia, voi sitä käyttää vain muutaman kerran peräkkäin, jottei koira stressaannu.
Pehmoinen Suurkotiloinen sopii mainiosti kanteluun, mutta TPR-kumista valmistettu kuori antaa myös kestävyyttä tälle pehmolelulle.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotesarjan veikeitä leluja on saatavilla muun muassa Kodin Terroissa, Kärkkäisellä sekä vaihtelevin valikoimin K-Citymarketeissa ja K-Supermarketeissa.
Kevään korvilla moni koiranomistaja kaivaa lenkkitossut esiin kaapista ja suuntaa lenkkipolulle. Koska mikä tahansa, mukaan lukien juokseminen, on hauskempaa koiran kanssa, päätimme laittaa juoksuvyöparin testiin.
Pääyhteistyökumppanimme Jalo noukki hyllystään kaksi eri juoksuvyötä, joita nyt testaamme.
Testijoukueemme kriittisin testaaja on kolmivuotias lagotto nimeltä Mortti. Mortti tykkää lenkkeillä vapaana, mutta ei viihdy hihnan päässä, jos vauhtia on kävelytahtia enemmän. Koska kaupungista ei tahdo löytyä paikkoja, joissa juosta hinatta, kokeilemme miten juoksuvyn kera juokseminen maistuu hihnakriittiselle vesikoirallemme.
Mitä huomioida juoksuvyön valinnassa?
Ennen kuin päästämme testiryhmän irti, on aika käydä läpi mihin kannattaa kiinnittää huomiota juoksuvyön ja hihnan valinnassa.
Vyön istuvuus juoksijalle on tietenkin tärkeää, sillä huonosti istuvan tai epämukavan vyön kanssa juoksemisesta ei tule mitään. Huonosti istuva vyö voi myös altistaa loukkaantumisille.
Sopiva hihnan pituus antaa koiralle tilaa, mutta ei aiheuta kompastumisriskiä juoksijalle. Liian lyhyellä hihnalla juoksemisesta voi tulla nykivää, eikä se silloin ole mukavaa kummallekaan lenkkeilijälle.
Usein taluttimessa on erikseen kädensija tai kaksi, joihin voi tarttua ohjatakseen koiraa lyhyemmässä hihnassa. Tämä on kätevä ominaisuus etenkin, jos suunnittelet juoksemista koiran kanssa kaupunkiympäristössä, jossa on muita liikkujia, kadunylityksiä ym. paikkoja, jotka vaativat erityistä tarkkuutta.
Valjaat ovat koiralle turvallisemmat kuin panta, sillä juostessa tulee herkemmin äkillisiä liikkeitä. Valjaat ovat myös parempi vaihtoehto, jos koira intoutuu lenkin tohinassa vetämään.
Juoksuvyöt vaellus- ja kävelykäytössä
Nimestään huolimatta juoksuvyöt eivät ole vain juoksemista varten. Niitä voi käyttää kaikenlaisessa ulkoilussa, jossa ulkoiluttaja haluaa pitää molemmat kädet vapaana.
Kuonon toimituksen kokemuksen mukaan mm. vaeltaminen, sauvakävely, kantamusten tai vaunujen kanssa käveleminen ovat tilanteita, joissa on mukavaa olla molemmat kädet käytössä, vaikka koira kulkeekin mukana.
Jalon vyöt
Testiimme valikoituivat Jalon repertuaarista kaksi juoksuvyön ja -hihnan pakettia.
Jalon Luminous juoksuvyö ja -hihna -paketti pienille ja keskikokoisille koirilleJalon Luminous vetovyö- ja hihna -paketti kaikenkokoisille koirille
Juoksuvyöt testissä
Testimme apuna toimiva Mortti-koira on valmistautunut testiin syömällä heinää ja tulemalla trimmatuksi rodulle epätyypilliseen, lyhyeen kesäkarvaan.
Kuonon testiryhmä valmiina lenkille
Aloitamme testit toteamalla, ettei Mortille ole tarjolla juoksuvaljaita, koska se käyttää yleensä pantaa. Onneksi autossa on matkustamiseen tarkoitetut valjaat, joten niiden pitäisi olla turvallinen valinta, vaikkei välttämättä kaikkein mukavin. Testiryhmämme tekee huomion juoksuvaljaiden tarpeellisuudesta.
Aloitamme testit vetovyöllä ja siirry sen jälkeen juoksuvyöhön. Vetovyö istuu hyvin juoksijan päälle, vaikka Mortti tarkkaileekin toimintaa hieman epäilevän oloisena. Vetovyön säätäminen kylmässä merituulessa jäädyttää näpit, mutta ei se mitään, juostessa tulee sitten lämmin.
Näpit jäässä, mutta vyö paikoillaan
Talutin kiinni ja juoksuksi.
Mortti on valmiina lähtöön
Vetovyön talutin on kohtuullisen pitkä, eikä se jousta kovin paljoa. Niinpä tottumaton parivaljakko meinaa sotkeutua hihnaan useamman kerran lenkin alussa. Pienen hienosäädön jälkeen homma alkaa sujumaan, vaikka hihnaa täytyy edelleen avustaa kädellä tämän tästä.
Pitkä hihna vaati hieman käsinohjausta pysyäkseen poissa jaloista
Kokonaisuutena arvioiden juoksu sujui varsin hyvin, vaikkei koiralla testausiltana vaikuttanut olevan erityisen suurta intoa juoksemista kohtaan.
Juoksuharjoitukset Jalon vetovyön kanssa
Sitten vyöt vaihtoon ja juoksuvyö päälle. Toinenkin vyö säätyy vyötärölle sopivaksi ja koirakin seuraa säätöä hyväksyvämmin katsoen. Hihna vaihtuu mustasta harmaaseen ja kilahtaa yhtä iloisesti kiinni valjaisiin.
Juoksuvyö on selvästi kevyempi rakenteeltaan kuin vetovyö. Juoksuvyön mukana tulevassa hihnassa on reilusti enemmän joustua, joten se säätyy vetovyön hihnaa paremmin juoksijan ja koiran väliseen etäisyyteen.
Juoksuvyön hihna jousti enemmän ja pysyi helpommin poissa jaloista
Testiryhmälle ei synny yksimielistä varmuutta, johtuuko lenkin toisen osan sujuvuus siitä, että hihna säätyy paremmin vai siitä, että testiä tekevä juoksija ja koira alkavat tottua juoksuvyöhön.
Juoksuharjoitukset Jalo Luminous -juoksuvyöllä
Testin lopputulos: arviomme mukaan kestää vielä yhden tai kahden lenkin verran, ennen kuin juokseminen juoksivyöllä alkaa sujumaan luontevasti ja hyvin.
Molemmat vyöt ja hihnat saavat Kuonon hyväksynnän. Isomman ja vetoherkemmän koiran kanssa vetovyö olisi testiryhmän valinta kun taas pienemmän koiran kanssa ja/tai vähemmän tottuneelle juoksijalle juoksuvyö istuu paremmin.
Haluatko aloittaa lenkkeilyn koirasi kanssa? Jalon juoksuvöitä löytyy Kärkkäisen (vetovyö) ja Puuilon (juoksuvyö ja vetovyö) verkkokaupoista. Kuonon toimitus suosittelee!
Pihatöissä riittää puurrettavaa koko perheelle, myös nelijalkaisille ystävillemme. Haravoinnin ja kitkemisen keskellä irti olevan koiran vahtiminen saattaa unohtua, ja silmän välttäessä haukku voi karata omille teilleen. Olisi kuitenkin sääli, jos koira saisi tarkkailla pihan tapahtumia vain ikkunan takaa – ratkaisu huolettomaan ulkoiluun voi löytyä juoksuvaijerista.
– Vaijerin avulla voidaan luoda koiralle vapaudentunne turvallisesti. Koira saa ulkoilla ja touhuta pihalla yhdessä muun perheen kanssa ilman, että sen täytyy olla koko ajan kytkettynä ihmiseen, kotimaistaJalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.
Vaijerin tulee olla valmistettu kestävästä ja turvallisesta materiaalista. Vinyylipäällysteinen teräshihna kestää käyttöä ja sään vaihtelua eikä takerru esimerkiksi koiran turkkiin. Kirkas huomioväri lisää turvallisuutta, kun vaijeri on helppo havaita muusta ympäristöstä.
Juoksuvaijerin voi asentaa kiinteästi kahden pisteen, kuten kahden puun tai seinien, väliin, jolloin koira kiinnitetään vaijeriin erillisellä taluttimella. Maapiikillisen vaijerin puolestaan saa asennettua nopeasti mihin tahansa, kunhan maaperä on kiinteää.
– Maapiikillinen vaijerisetti on helppo ottaa mukaan esimerkiksi mökille tai kyläilemään lähtiessä. Sen voi nopeasti asentaa ja ottaa taas matkaan, ja koira saa ulkoilla huoletta myös kyläillessä.
Kierteinen maapiikki on helppo asentaa ja poistaa tarpeen mukaan. Juoksuvaijerin voi napata mukaan vaikka mökille.
Turvallista vapautta
Juoksuvaijeria sijoittaessa on huomioitava, että koiralla on aina vettä tarjolla, ja kuppi on paikassa, jossa se ei pääse kaatumaan. Vaijeria voi käyttää ympäri vuoden: kesällä koira tarvitsee varjoa sekä suojaa ja talvella mahdollisuuden lämpimään suojaan, jos sitä pidetään ulkona pidempiä aikoja kerrallaan.
Täysin vahtimatta koiraa ei voi koskaan pihaan jättää. Vaijeri kannattaa asentaa niin, että koiran näkee myös ikkunasta.
– Tarkoitus ei ole, että koiraa pidetään yksin vaijerin päässä jatkuvasti pitkiä aikoja. Koiraa täytyy myös tarkkailla, vaikka se on vaijerissa kiinni, Kallio muistuttaa.
Turvallisuus tulee huomioida myös vaijeria asentaessa, jotta koira ei pääse takertumaan pahasti. Vaijerin tulisi olla paikassa, jossa koira ei pääse hyppäämään ja putoamaan niin, että on vaarassa kuristua.
– Vaijerin kanssa suositellaan käytettävän valjaita. Vaijeri ei jousta ja koiran innostuessa juoksemaan niin, että vaijeri päättyy, se voi nykäistä. Jos koira kuitenkin on luonteeltaan rauhallinen, voi vaijerin kanssa käyttää myös pantaa.
Kenelle vaijeri sopii?
Koirien juoksuvaijereita on totuttu perinteisesti näkemään enemmän maaseudulla, mutta se voi olla sopiva ulkoiluratkaisu myös urbaanimmissa ympäristöissä.
– Juoksuvaijeri sopii myös hyvin kaupunki- ja taajamaolosuhteisiin, jos on omaa pihaa, mutta sinne ei esimerkiksi saa rakentaa aitaa tai häkkiä, Kallio sanoo.
Vaijeri sopii parhaiten keskikoisille ja suurille koirille ja erityisesti roduille, jotka on jalostettu pihakoiriksi, kestävät hyvin lämmintä ja kylmää ja nauttivat ulkona olemisesta ja oman pihapiirin vahtimisesta.
– Ennen vaijerin käyttämistä talutinkäyttäytyminen kannattaa olla hallussa. Koirilla, jotka ovat kovia vetämään, vaijeri voi pahentaa ongelmaa, Kallio sanoo.
– Se voi kuitenkin sopia monenlaisille koirille. Koirille, jotka eivät viihdy esimerkiksi häkissä, mutta nauttivat pihalla olemisesta, se voi olla jopa mieluisin tapa ulkoilla.
Juoksuvaijeri ratkaisee myös kätevästi koiranomistajaa velvoittavan metsästyslain kohdan, jonka mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä kiinnipitoaikana 1.3.–19.8. Koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Järjestyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä taajamissa muinakin aikoina, ja vapaana se saa olla vain suljetuilla alueilla, kuten koirapuistoissa tai aidatuilla pihoilla.
Vaijerissa koira pääsee seuraamaan pihan touhuja.
Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon vaijerisetti ja maapiikkisetti on suunnitteltu koiran turvalliseen ulkoiluun. Juoksuvaijerit ovat saatavilla seuraavissa liikkeissä: Puuilo, Kodin Terra, Erkin Halli, Kärkkäinen, Pic&Pay, Vammalan Villihinta, Veljekset Keskinen, Tukkumyynti Mikko Keskinen, Säästötalo Latvala sekä Tavaratolo Hurrikaani.
Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.
Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.
– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaistaJalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.
Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.
– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.
Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.
Harjoittelu alkaa pannasta
Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.
– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.
Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.
Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.
– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.
Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.
– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.
Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.
Malttia hihnan molempiin päihin
Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.
Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.
– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.
Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ‘mennään’ ja ‘odota’.
Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.
– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.
Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.
Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa.Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.
Lips, lips, lips. Keskellä yötä koiran pedistä kuuluva tassujen lupsutus on raskasta kuunneltavaa, mutta koira tuskin on päättänyt aloittaa öistä varvaspesua vain häiritäkseen omistajansa yöunia. Sen sijaan nuolemisen taustalla voi olla jokin vaiva, kuten kutina tai kipu.
Koirat tutkivat maailmaa muiden aistien ohessa myös makuaistinsa avulla, ja nuoleminen on niille luonnollinen osa käyttäytymistä. Satunnainen tassujen pesu esimerkiksi lenkin jälkeen kuuluu normaaleihin koiran tapoihin. Jos nuolemisesta tulee kuitenkin jatkuvaa ja runsasta, kannattaa syy sille selvittää, ennen kuin ongelma pääsee pahenemaan.
– Tavallisia syitä tassujen nuolemiselle ovat tassujen ihotulehdukset, allergiasta johtuva kutina tai kipu jaloissa esimerkiksi nivelrikon takia, kertoo eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo eläinsairaala Evidensia Kouvolasta.
Toisinaan syy voi löytyä myös jostain aivan muualta kuin itse tassuista.
– Koira saattaa nuolla tassujaan esimerkiksi närästyksen tai suun tai nielun kivun takia. Joskus kyse voi olla myös sijaistoiminnosta stressin tai turhautumisen takia, Kouvo jatkaa.
Jos tassujen lipominen alkaa yllättäen ja voimakkaasti, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, näkyykö tassuissa haavoja tai nirhaumia, joita koira mahdollisesti yrittää hoitaa. Myös varpaan välit ja anturat on hyvä käydä läpi vierasesineiden, kuten lenkillä tassuihin takertuneiden tikkujen, kivien tai muiden roskien varalta.
Jos koira esimerkiksi keskeyttää leikin tai muun touhunsa nuollakseen ja järsiäkseen tassujaan, on kutina tai kipu häiritsevän voimakasta ja kannattaa selvittää.
Tassujen nuolemisesta tulee nopeasti itseään toistava kierre. Runsas nuoleminen ärsyttää tassujen ihoa ja voi johtaa esimerkiksi hiivan tai bakteerien aiheuttamaan ihotulehdukseen, jonka seurauksena koira nuolee tassujaan entistäkin enemmän. Siksi tassujen jatkuvaan lupsutukseen kannattaa reagoida nopeasti.
Kouvo suosittelee kääntymistä eläinlääkärin puoleen, jos tassujen nuoleminen on toistuvaa ja pakonomaista tai sille ei löydy selvää syytä.
– Tassuvaivoja hoidetaan aina tapauskohtaisesti eli ensimmäisenä täytyy selvittää, mikä saa koiran nuolemaan tassujaan tavallista runsaammin. Kun tassuvaivojen aiheuttaja on tiedossa, voidaan niitä ennaltaehkäistä, Kouvo sanoo.
– Jos kyseessä on tassujen kutina tai ihotulehdus, aloitetaan paikallishoito ja tarvittaessa selvitetään allergioiden osuutta asiaan, jolloin vaivat voidaan ennaltaehkäistä välttämällä allergisoivia asioita, kuten ruoka-aineita tai ympäristön allergeeneja. Nivelrikkopotilailla puolestaan hyvä kivunhallinta on tärkeää, jotta nuolemisesta aiheutuvia tassuvaivoja ei synny.
Tassuongelmien ja nuolemisen taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi atopia, tapaturman synnyttämä vamma, loiset, immuunivälitteinen tai hormonaalinen sairaus tai aineenvaihdunnallinen tai ravitsemuksellinen ongelma. Moni koira kärsii tassuvaivoista jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joillakin roduilla on niihin taipumusta toisia enemmän.
Tassut ja anturoiden välit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitsee ajoissa.
Tee tassujenhoidosta osa arkirutiinia
Koiran tassut joutuvat koetukselle Suomen sääolosuhteissa ympäri vuoden. On sitten kevät, kesä, syksy tai talvi, aina on märkää, ja juuri kosteus on syypää moniin tassuvaivoihin. Kun tassun poimuissa kosteus pääsee muhimaan, tarjoaa se otollisen ympäristön tulehduksille. Tassunhoitorutiinit kannattaa ottaa osaksi omaa koiraperheen arkea.
Näillä vinkeillä pidät koirasi käpälät kunnossa:
Kuivaa tassut aina, kun ne kastuvat. Puhdas pyyhe toimii hyvin, mutta avuksi voi ottaa myös hiustenkuivaajan. Tarkista tassut myös vierasesineiden varalta.
Pese tassut, kun ne ovat likaiset. Vältä kuitenkin huuhtelua jokaisen lenkin päätteeksi, sillä jatkuva vesipesu kuivattaa ihoa ja saattaa altistaa tulehduksille.
Trimmaa anturoiden välissä olevat karvat lyhyeksi, jotta iho pääsee hengittämään.
Leikkaa koiran kynnet säännöllisesti, noin 1–2 viikon välein.
Varmista, että koiran ruokavalio on monipuolinen ja se saa tarvitsemiaan rasvahappoja. Tarvittaessa voi käyttää koirille tarkoitettuja ravintolisiä.
Tassuvoiteista ja -vahoista voi olla apua tassujen hoidossa. Kun iho ja anturat ovat terveet, eivät ne vahingoitu yhtä helposti kuin kuiva iho.
Tarkkaile, nuoleeko koira tassuja tavallista enemmän. Jos nuoleminen yltyy eikä sitä saa rauhoittumaan kotona, kannattaa suunnata eläinlääkärin selvittämään syytä.
Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.
Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.
Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön
Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.
Köysitalutin 210 cm
Vetotesti
Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.
Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.
Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.
Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään
Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…
Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.
Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa
Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.
Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin
Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.
Kestävyys paineen alla
Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.
Yliajo numero 3
Yli, peruutus, yli, peruutus.
Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.
Yli, peruutu, yli, peruutus.
Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.
Yli, peruutus, yli, peruutus.
Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.
Yliajo onnistuneesti suoritettu
Iskunkestävyys
Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.
Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.
Työvälineet valmiina, testi alkakoon
Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.
Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.
Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään
Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.
Taas uusi tapa kylvää tuhoa
Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.
Nykäisytesti
Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.
Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.
Lopputulokset
Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.
Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.
Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂
Jopa 78 prosenttia koiranomistajista kertoo kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa, kertoo tuore Eläinruokatehdas Lemmikin toteuttama kyselytutkimus. Koiranruokaa valitessa vaakakupissa painavat myös laatu, helppous ja erityisesti sopivuus juuri omalle koiralle.
Eläinruokatehdas Lemmikki kartoitti koiranomistajien ruokintatapoja ja koiranruoan kotimaisuutta Kuonon sivuilla julkaistussa kyselytutkimuksessa loka–marraskuussa 2018.
Kyselyn perusteella ylivoimaisesti tärkeimpänä koiranruoan valintakriteerinä pidettiin sitä, että ruoka sopii omalle koiralle, esimerkiksi allergian takia. Lähes 80 prosenttia vastaajista piti tätä tärkeimpänä vaikuttimena koiranruokaa valitessaan.
Tuotteen hinta on monelle melko tärkeä kriteeri, mutta ruoan laatua, käytettävyyttä ja helppoutta arvostetaan sitäkin enemmän. Sen sijaan suomalaiset koiranomistajat eivät ole varsin merkkiuskollisia: vastauksissa brändi mainittiin vähiten tärkeäksi kriteeriksi.
Tuotteiden kotimaisuus näyttää kiinnostavan suomalaisia koiranomistajia. Enemmistö vastaajista piti kotimaisuutta yhtenä tärkeimmistä koiranruoan valintakriteereistä, ja 12 prosenttia määritteli sen erittäin tärkeäksi. Suurin osa eli 78 prosenttia kertoi kotimaisuudella olevan merkitystä koiran ruokaa, herkkuja tai pakasteita ostaessa.
Kotimaiset herkut ja pakasteet ovat monille jo tuttuja
Koiranruokaostoksilla oleva tunnistaa kotimaiset tuotteet todennäköisimmin avainlippumerkistä. Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoo erottavansa kotimaisen koiran herkun tai ruoan ulkomaisesta juuri pakkauksen avainlippumerkistä, kun taas vajaa viidesosa kertoo lukevansa ainesosaluetteloa. Kymmenelle prosentille vastaajista asialla ei ole merkitystä.
Kotimaisista tuotteista varsinkin herkut ovat monille koiraperheille tuttuja: 65 prosenttia kertoi käyttäneensä Oscarin, 51 prosenttia Mushin ja 24 prosenttia Hubertin koiran herkkuja. Best-in, Mush ja Oscar mainittiin myös parhaiten tunnettuina kotimaisina tuotemerkkeinä.
Myös raakapakastetuotteet, erityisesti pakastelihapullat ja -jauhelihat mutta myös luut, ovat löytäneet tiensä monen koiran kuppiin. Esimerkiksi Mush-jauhelihapullia kertoo käyttäneensä 40 prosenttia ja Oscar-jauhelihapullia sekä -jauhelihaa vajaa 30 prosenttia vastanneista.
Kuivaruoka pitää kuitenkin edelleen pintansa suosituimpana ruokintatapana. Lähes puolet kertoo ruokkivansa koiransa pääsääntöisesti kuivaruoalla, 43 prosenttia puolestaan sekaruoalla ja kymmenesosa raakaruoalla.
Suomalaiset koiranomistajat vaikuttavat varsin kiinnostuneilta ja tietoisilta koiran ruokinnan suhteen, mutta noin joka kolmannelle kyselyyn vastanneelle tuli yllätyksenä, että valtaosa markettien eläinruokahyllyjen tuotteista valmistetaan Kiinassa.
Koiranruokakyselyn toteutti Eläinruokatehdas Lemmikki Kuono.fin sivuilla loka–marraskuussa 2018, ja siihen vastasi yhteensä 619 koiranomistajaa. Kuopiolainen Eläinruokatehdas Lemmikki valmistaa Oscar-tuotesarjan raakapakasteita ja herkkuja kotimaisista raaka-aineista.
Vuoden lyhyin ja pimein päivä, talvipäivänseisaus, väijyy jo nurkan takana. Kun vuorokauden tunneista ylivoimaisesti suurin osa on hämäriä ja pimeitä, on tärkeä varmistaa kunnollinen näkyvyys ulkona liikkuessa. Aamu- ja iltapissitykselle lähtiessä heijastimet kannattaa muistaa pukea niin itselle kuin koiralle.
Jokainen on varmasti nähnyt valistuskampanjat heijastimista ja kuullut sanonnan halvasta henkivakuutuksesta, mutta silti vain noin joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta. Vielä useammin heijastin tuntuu unohtuvan remmin toisessa päässä tepsuttavalta ulkoilukaverilta.
Pimeässä heijastimetta kulkevaa koiranulkoiluttajaa voi olla erittäin vaikea huomata. Liikenneturvan mukaan pitkillä valoilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta liikkuvan noin 150 metrin päästä, kun taas heijastinta käyttävä voi näkyä jopa 600 metrin päähän. Lähivaloilla heijastimet näkyvät noin 350 metrin etäisyydeltä, mutta ilman heijastinta kulkeva vasta 50 metrin päästä.
Moni kuvittelee erottuvansa valaistussa kaupungissa tai taajamassa ilman heijastintakin, mutta katu- ja mainosvalot, varjot sekä monet häiriötekijät hankaloittavat havainnointia. Usein heijastinta käyttämätön havaitaan vasta aivan kohdalla, mikä vaaratilanteessa jättää vain vähän pelivaraa.
Heijastimen ripustaminen takkiin heilumaan on pieni vaiva, ja koirillekin on nykyään hyvin saatavilla heijastavia tuotteita, kuten pantoja, taluttimia, valjaita, huomioliivejä ja -huiveja sekä valoja moneen makuun.
Testasimme Jalon Luminous-pantaa ja -talutinta lupsakan 1-vuotiaan lapinporokoira Lennin kanssa.
Näin saat hauvasi pimeässä loistavaksi
– Aivan ensimmäiseksi kannattaa huolehtia, että itse näkyy pimeässä. Kun lisäksi vielä koiralle laittaa heijastimia, lisää se molempien näkyvyyttä ja turvallisuutta, sanoo kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio.
Koiran heijastimet kannattaa valita niin, että tuotteissa on mahdollisimman paljon heijastavaa pintaa ja ne näkyvät hyvin jokaisesta suunnasta.
– Jos esimerkiksi pannassa on vain lyhyt pätkä heijastinta, on vaarana, että se pyörähtää koiran kaulassa piiloon. Heijastin pelkässä pannassa ei myös välttämättä riitä pitkäkarvaisella koiralla, jolla panta voi kadota karvojen sekaan, Kallio huomauttaa.
Heijastimia voi viritellä myös hihnaan tai hankkia valmiiksi heijastavasta materiaalista valmistettu talutin. Heijastava talutin lisää tehokkaasti näkyvyyttä ja lisää turvallisuutta myös esimerkiksi pyöräilijöitä kohdatessa, kun hihna koiran ja ulkoiluttajan välillä on helpompi hahmottaa.
Lumisateessa reippailevat Lenni sekä omistaja Maaru Rekola loistavat heijastimien avulla jo kaukaa.Hyvä heijastin näkyy joka suunnasta. Luminous-pannassa ja -taluttimessa heijastavaa pintaa piisaa.
Vähintään heijastin kannattaa olla koiran pannassa, jotta lemmikki näkyy pimeässä, vaikka pääsisi karkuteille. Onnettomuuden sattuessa koiranomistaja on usein vastuussa mahdollisista vahingoista, jos koira on ollut irti. Heijastin on pieni hinta siitä, jos vaaratilanteilta vältytään.
– Heijastavan pannan ja hihnan lisänä on hyvä käyttää esimerkiksi huomioliiviä tai -huivia sekä vilkkuvia LED-valoja, jotka lisäävät näkyvyyttä, Kallio vinkkaa.
Heijastimien kohdalla enemmän on parempi, mutta määrää olennaisempaa on se, että heijastimet oikeasti toimivat.
– Kaunis heijastin on turha, jos se ei toimi. Ulkonäön lisäksi kehitämme tuotteitamme heijastavuus edellä. Olemme uudistamassa Jalo-pantoja ja tulevaisuudessa haluamme heijastimet kaikkiin ulkoilutuotteisiimme. Suomen olosuhteissa heijastin on hyödyksi varsinkin näin pimeinä vuodenaikoina, mutta myös läpi vuoden.
On siis korkea aika varmistaa oma ja rakkaan lemmikin turvallisuus ulkoillessa. Joko teidän koirakolla on heijastimet heilumassa?
Jalon Luminous-sarjan pannat, juoksuvyö sekä erilaiset taluttimet on varustettu heijastavilla pinnoilla taluttajan ja koiran turvaksi.
Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon Luminous-sarjan pannat ja taluttimet auttavat koiraa loistamaan talven pimeissä aamuissa ja illoissa.
