Nosework on erittäin hauska harrastus, joka sopii ihan jokaiselle koiralle. Nosework on alun perin kehitetty USA:ssa rescue-taustaisten koirien parissa. Lajin tarkoitus oli saada näille koirille positiivisia kokemuksia ympäristöstä ja ihmisistä, sekä auttaa niitä oppimaan. Tätä kaikkea laji opettaa edelleen jokaiselle koiralle.
Lajissa koira pääsee käyttämään sille tärkeintä aistiaan eli hajuaistia, etsimällä tiettyjä hajuja. Näitä ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä niiden yhdistelmät. Noseworkkia kutsutaan myös noseksi, nosettamiseksi tai ihan hajutyöskentelyksi. Noseworkissa on tarkoitus, että koira oppii erottamaan etsittävän hajun kaikista muista hajuista, löytämään sen ja lisäksi kertomaan sen olinpaikan ohjaajalleen.
Nosettaa voi mitä tahansa hajua, mutta kisaamaan tähtäävien on otettava tarkemmin erilaiset hajujen käsittelyohjeet huomioon ja opetettava juuri tietyt hajut koiralle. Jos kisaaminen kiinnostaa voi harrastuksessa edetä hyvin pitkälle ja haasteita saa varmasti. Noseworkkia voi harrastaa myös ihan omassa olohuoneessa pienilläkin valmisteluilla. Kaikentasoisille nenätyöskentelijöille löytyy siis varmasti jotakin mieleistä.
Hajutyöskentelyn alkuun pääsee helposti osallistumalla verkkokurssille Hajutyön perusteet. Tällä kurssilla opetetaan koiraa etsimään nenänsä avulla myös esimerkiksi kadonneita avaimia. Koiran uskomattoman tarkan hajuaistin hyödyntäminen antaa ihan uusia ulottuvuuksia myös vaikkapa sienimetsään. Koiran voi opettaa etsimään hajuaistinsa avulla käytännössä mitä tahansa.
Nosework sopii kaikille koirille
Nosework ei vaadi suuria tottelevaisuustaitoja, sillä koiraa nimenomaan koulutetaan etsimään itsenäisesti. Lajissa koirat työskentelevät aina yksi kerrallaan kytkettynä, eli sopii erinomaisesti myös koirille, joilla on haasteita kohdata toisia koiria. Vilkkaita ja energisiä koiria nuuskiminen puolestaan rauhoittaa ja nenätyö lisää myös niiden keskittymiskykyä. Aroille koirille harrastus tuo taas itsevarmuutta ja rohkeutta. Nosework sopii mainiosti pienillekin pennuille ja erinomaisena aktivointimuotona vanhemmillekin koirille, joilla on ehkä jo ikänsä puolesta fyysisiä rajoituksia enemmän.
Koira nauttii suuresti hajuaistin käytöstä ja seuratessa koiran nenän käyttöä havaitsee helposti keskittymisen syvyyden. Nenätyöskentely on koiralle erittäin mieluisaa ja lajityypillistä toimintaa, joka ylläpitää myös sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koiran nenää ja sen uskomatonta tarkkuutta kuvaa se, että jos ihminen haistaa hampurilaisen niin koira haistaa joka ikisen ainesosan siitä.
Lue myös: Opeta koiralle temppuja
Nosework voidaan aloittaa namien ja lelujen etsimisellä
Tärkeintä alkuopetuksessa on rakentaa koiralle vahva motivaatio, sillä ilman motivaatiota on vaikea opettaa myöhemmin kahta muuta harrastuksessa tarvittavaa osa-aluetta, jotka ovat etsintä ja ilmaisu.
Aluksi koiralle voi piilottaa vaikka herkullisia nameja tai sen suosikkilelun. Koiran etsiessä ihminen voi samalla tarkkailla miten koiran käyttäytymisestä näkee, että etsittävä asia on lähellä tai löytynyt. Miten koiran käytös eroaa, jos etsittävä asia onkin ylhäällä tai alhaalla ja millaiset piilot ovat koiralle helppoja millaiset vaikeita.
Tätä voi tehdä aluksi sisällä kotona mutta kannattaa harjoitella aika pian myös muissa tiloissa. Pihassa, metsässä, piharakennuksessa, puistossa tai autotallissa. Lisäksi kannattaa tehdä harjoituksia erilaisissa sääolosuhteissa, koska haju käyttäytyy hyvin eri tavalla sateessa verrattuna poutapäivään. Kun harjoituksia vaihtelee oppivat koira ja ohjaaja koko ajan taitavammaksi.
Ohjaajan tehtäväksi jää Noseworkissa tarkkailla koiraa ja lukea sitä sen työskennellessä. Ohjaajan tulisi havaita heti kun koira on löytänyt hajun, jota kutsutaan myös löydöksi. Noseworkissa koiran lukutaito kehittyy onneksi koko ajan harjoittelun edetessä. Oleellista on, että harjoitellessa edetään helposta vaikeampaan kaikessa rauhassa.
Nosework hajun opettaminen ei ole vaikeaa
Jos lajissa haluaa kilpailla, tulee koiralle opettaa lajissa käytetyt hajut yksi kerrallaan. Yleisimmin aloitetaan eukalyptuksesta. On muistettava, että aluksi haju ole koiralle mitenkään merkityksellinen. Tästä syystä juuri kyseisen hajun haistelusta tulee ensin tehdä koiralle mieluisaa ja palkitsevaa.
Tämä tapahtuu niin, että sijoitetaan haju helppoon paikkaan ja koiran haistaessa hajua, koiraa palkataan nameilla tai leikillä. Haju voidaan sijoittaa esimerkiksi yhteen lattialla olevista muutamasta pienestä laatikoista ja koiran nuuskiessa oikeaa laatikkoa ja kohtaa sille annetaan nopeasti palkka. Näin koira oppii, että juuri kyseisen hajun haistaminen on palkitsevaa ja sitä kannattaa siis myös etsiä.
Aluksi hajua etsitään aina niin, että ohjaaja tietää, minne haju on piilotettu. Hyvin pian voidaan siirtyä kuitenkin niin sanottuun sokkoetsintään. Tämä tarkoittaa sitä, että haju piilotetaan niin, ettei koira eikä ohjaaja tiedä missä kätkö on. Tämä on myös lajin ydinajatus ja tällöin ohjaajakin pääsee töihin havainnoimaan koiraansa ja sen työskentelyä.
Nosework hajun opettamisessa on suureksi hyödyksi naksutinkoulutus, johon voi perehtyä lisää artikkelissa Koiran koulutus, kattava tietopaketti. Samassa artikkelissa käsitellään enemmän myös palkkaamista ja palkan suuntaa, joiden hyödyntäminen nopeuttaa kouluttamista.
Ohjaajan kuuluu opettaa koiralle ilmaisutapa, jolla koira kertoo löytäneensä hajun
Kun koiralle on opetettu, että tietyn hajun haistelu ja etsiminen on kannattavaa pitää sille opettaa jokin keino, jolla se kertoo ihmiselle löytäneensä hajun. Tätä kutsutaan ilmaisutavaksi ja se tarkoittaa toimintoa, jonka koira tekee löytäessään hajun. Ilmaisun olisi oltava sen verran pitkä, että koira pysyy siinä muutamia sekunteja.
Yleisin ilmaisutapa on kuonokosketus kohtaan, jossa haju on. Myös makuulle tai istumaan meno hajun kohdalla ovat yleisiä tapoja. Koiralle ei kannata kuitenkaan opettaa tassujen käyttöä, sillä tassuilla kuopimalla koira saattaa rikkoa esineitä tai raapia vaikka ajoneuvoetsinnässä ajoneuvoa, jossa haju on.
Kuonokosketuksen opettaminen on hyvin helppoa. Kuonokosketus opetetaan siten, että palkka toimitetaan aina hajun päälle, eli annetaan siitä kohdasta missä haju on. Näin koira oppii, että kun koskee kuonolla hajuun, saa palkan. Kouluttamista nopeuttaa, jos koira osaa jo ennestään kohdetyöskentelyä eli esimerkiksi koskea kuonolla käteen tai kosketuskeppiin.
Hydrolaatteja eli hajuja tulee käsitellä ohjeiden mukaan ja imeytysmateriaaleja monipuolisesti
Hajujen, eli hydrolaattien, käytössä on oltava tarkkana ja hajuja pitää säilyttää huolellisesti. Muovipullosta hajumolekyylit karkaavat nopeasti, eli hajuja kannattaa säilyttää lasipurkissa ja jääkaapissa, koska niissä ei ole säilöntäaineita. Pipettiä käytetään vain hajua annostellessa, muulloin purkissa tulee olla korkki kiinni. Oikein säilytettynä hydrolaattien säilyvyysaika on noin vuosi pullottamisesta. Hydrolaatteja voi ostaa esimerkiksi lemmikkieläinliikkeistä.
Koiran hajuaisti toimii uskomattoman tarkasti ja koira oppii nopeasti etsimään vääriä hajuja ja hajuyhdistelmiä. Tämä voi tehdä harjoittelun haastavaksi pitkäksi aikaa, koska koiralle pitää opettaa haju uudelleen. Hajujen käsittelyssä onkin erittäin tärkeää, ettei vahingossa opeta koiralle väärää hajuyhdistelmää. Tällainen syntyy helposti, jos esimerkiksi aina käyttää huonekalutassua hajun piilottamiseen tai laittaa hajun suoraan pinnalle josta koira sitä etsii. Varsinkin jos tähtäimessä on kisaaminen, on tärkeää, ettei vahingossa opeta koiraa etsimään vahingossa tehtyjä hajuyhdistelmiä.
On hyvä, jos koiralla on kokemusta erilaisten ja erihajuisten imeytysmateriaalien käytöstä. Imeytysmateriaali tarkoittaa materiaalia, johon tiputetaan tippa etsittävää hajua. Yleisiä imeytysmateriaaleja ovat huonekalutassut, topsipuikot, vanulaput, talouspaperi ja kangas. Näitä kannattaa siis alusta asti käyttää vaihtelevasti.
Pullossa olevaa hydrolaattia ravistetaan ja siirretään pipetillä tipan verran imeytysmateriaaliin. Sitten tämä imeytysmateriaali, jota kutsutaan myös siirrännäiseksi, piilotetaan koiran löydettäväksi. On oltava tarkkana, ettei etsittävää hajua tule omiin käsiin, eikä sitä tipu vahingossa esimerkiksi lattialle. Imeytysmateriaali puolestaan kannattaa laittaa pinseteillä kohtaan, jonne se halutaan sijoittaa näin hajuun ei yhdisty ihmisen hajua.
Nosework-kilpailuissa on erilaisia etsintäympäristöjä ja kolme luokkaa
Lajissa on neljä erilaista etsintäympäristöä. Kaikkien etsintämuotojen kokeissa (KEK) ovat mukana kaikki etsintäympäristöt, eli laatikko-, sisätila-, ulko- ja ajoneuvoetsintä. Yhden etsintämuodon kokeissa (YEK) suoritetaan neljä eri etsintää samassa etsintämuodossa, esimerkiksi neljä erilaista ulkoetsintää. Kaikkein yleisin koemuoto on kaikkien etsintämuotojen koe.
Tasoluokkia Noseworkissa on kolme. Luokkien vaativuus lisääntyy etsittävien hajujen määrän kasvaessa, sekä kätköjen ja ympäristön vaativuuden noustessa. Luokkanousut tapahtuvat kuitenkin toisistaan riippumatta, jolloin sama koira voi olla esimerkiksi ulkotilaetsinnöissä luokassa kaksi ja ajoneuvoetsinnöissä luokassa yksi. Ensimmäisessä luokassa etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti sekä näiden yhdistelmä. Kolmannessa luokassa etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä näiden eri yhdistelmät.
Noseworkissa työskennellään koira kytkettynä. Koiralla voi käyttää sekä valjaita tai pantaa, myös etsintäliivin esimerkiksi pk-valjaiden käyttö on sallittua. Hihnan pituutta ei ole määrätty, mutta kelatalutinta ei saa käyttää. Tarvittaessa koiralla saa myös käyttää tossuja, takkia tai muuta koiran tarvitsemaa suojausta. Juoksuvyön käyttö uroksilla ei ole sallittua. Nosework on myös siitä poikkeuksellinen laji, että koiraa saa palkita jo kokeen aikana löydön tekemisestä.
Kokeisiin pääsee osallistumaan, kun koiralla on ikää vähintään 12 kuukautta.
Kisoissa nopeus on valttia, mikäli mielii voittaa. Jokaisessa etsinnässä on lisäksi enimmäisaika, jonka puitteissa piilon pitäisi löytyä. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi siitä, jos koira vahingoittaa etsinnässä esineitä tai tekee tarpeensa etsintäalueella. Lisäksi virhepisteitä saa, jos ohjaaja käyttää rangaistuksia koiraan tai esimerkiksi kiskaisee tai ohjaa sitä hihnasta. Kokeissa paikalla on vain tuomari ja ajanottaja, eli koetilanne sopii koiralle, jolla on vaikkapa kohtaamishaasteita muiden koirien kanssa tai se on arka.
Epikset ovat epävirallisia lajin rennompia harjoituskilpailuja
Useissa epävirallisissa nosework-kisoissa eli epiksissä noudatetaan aika tarkkaa virallista kokeiden ohjeistusta. Yleisimpiä poikkeuksia virallisiin sääntöihin ovat, että koealueita on vähemmän kuin neljä ja tuomari on virallisen pätevöityneen ylituomarin sijaan esimerkiksi lajin kouluttaja.
Harrastajalle suurin hyöty epävirallisista kisoista on se, että kisapäivänä pääsee kokeilemaan miltä suoritus tuntuu kisajännityksen alla. Lisäksi tutustuu siihen, miten koepäivänä toimitaan ja miten päivän kulku etenee. Epäviralliset kisat antavat paljon työkaluja harrastajalle ja madaltavat kynnystä osallistua lajin virallisiin kisoihin. Epiksiin voi osallistua myös yleisönä ja käydä katsomassa miltä laji näyttää.
Noseworkkia voi harrastaa omaksi iloksi rennolla otteella
Harrastus on siitä helppo ja hauska, että opittuaan lajin perusteet sitä voi harrastaa myös ihan omaksi iloksi koiraa aktivoidakseen. Mitään suuria valmisteluja tai välineitä ei tarvita ja oma olohuone tai oma piha ovat sopivia etsintäympäristöjä. Toki jos haluaa tehdä sokkoetsintöjä, on hyvä olla joku auttamassa hajun piilottamisessa.
Lajissa tärkeintä on se, että koiralla on hauskaa ja koiran ja ihmisen välinen yhteistyö paranee. Lajissa koiran elekielen lukutaito kehittyy ja mitä paremmin tulkitsemme koiraamme, sen paremmaksi suhde muodostuu. Noseworkkia harrastamalla tutustuu omaan koiraansa ikään kuin uudelleen.
Lajin kilpailujen säännöt, hydrolaattien käsittely ja termitkin voivat tuntua aluksi monimutkaisilta ja vierailta, mutta tämän kaiken voi oppia. Oleellista on, että uskaltaa kokeilla, sillä nosework on todella hauskaa tekemistä koiralle ja omistajalle. Laji sopii kaikille ja sitä kannattaa harrastaa rennolla otteella ja asenteella, silloin nosettamisesta saa kaiken irti.
Tule mukaan suositulle Hajutyön perusteet -verkkokurssille ja opettele lajin salat kotona!
Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan
