Koira ja lapset voivat olla parhaimmillaan mahtava yhdistelmä. Lapsi oppii eläimen hoidosta, vastuusta ja elämänkaaresta asioita, joita ei muuten oppisi. Lapsi ja koira hitsautuvat toisiaan tukevaksi kaksikoksi ja suhde antaa molemmille tukea ja iloa. Pahimmillaan arki voi olla koiralle stressaavaa, lapsille pelottavaa ja vanhemmille hyvin raskasta. Aiheeseen tuleekin suhtautua vakavasti ja tehdä aktiivisesti töitä sen eteen, jotta kaikilla olisi hyvä olla. Niin vanhemmilla, koiralla kuin lapsilla.
On erittäin tärkeää muistaa, että perheessä vastuu on aina vanhemmilla, eikä koskaan lapsella tai koiralla. Lapsi ja koira eivät myöskään opi itsestään asioita, vaan vanhempien tulee opettaa kaikki tarvittavat taidot, joilla yhteiselo sujuu. Tämä taas vaatii perheen aikuisilta aikaa ja voimavaroja. Koiraa ei tulekaan koskaan hankkia lapsiperheeseen hetken mielijohteesta, vaan asiaa on pohdittava monelta kantilta.
Tärkeimpänä on pohtia koiran rotua ja sitä, miten kyseisen rodun ominaisuudet sopivat omaan arkeen. Lisäksi pitää muistaa, että rotu itsessään ei takaa sopivuutta, koska jokainen koira on yksilö. Koiran hankinnasta voi lukea lisää artikkelista Koiran hankinta, huomioi nämä asiat.
Koira ja lapset ovat tarpeineen yhtä tärkeitä
Sekä koiralla että lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön ja rakkauteen. Lisäksi kuulluksi tuleminen ja erilaisten lajityypillisten tarpeiden tyydyttäminen ovat hyvinvoinnin edellytyksiä. Lapsen tarpeiden tunnistaminen on yleensä helpompaa kuin koiran, joka on eri lajia. Tästä syystä lapsen tarpeet ovat perheessä yleensä paremmin tyydytettyjä kuin koiran, sillä koiran tarpeita ei ole aina niin helppo havaita.
Perustarpeista on hyvä lähteä liikkeelle: koiran on ainakin saatava levätä ja syödä rauhassa. Sen pitää saada riittävästi tekemistä, huomiota ja seuraa. Koira on luotu liikkumaan ja sen pitää saada leikkiä sekä yksinkertaisesti olla koira ja kaluta luitansa. Koiran ei ole pakko sietää hännässä roikkuvaa lasta tai tulla aina rapsuteltavaksi, kun lapsi niin haluaa.
Jos jotakin perustarpeista ei tyydytetä tai se laiminlyödään, yksilö (lajista riippumatta) voi hyvin nopeasti huonosti. Mikäli lapsi pelkää pennun naskalihampaita tai pentu pelkää lasta, koska lapsi tökkii aina sitä silmiin, on asiat pielessä ja niille on tehtävä jotakin. Jos lapsi ei saa unta koiran haukkuessa tai koira ei saa tarpeeksi liikuntaa arjen ollessa kiireistä, syntyy nopeasti ongelmia.
Koira ja lapset pärjäävät hyvin, kun muistetaan ennaltaehkäisyn tärkeys
On aina ehdottomasti tehokkaampaa ja helpompaa ennaltaehkäistä tilanteet, joita ei haluta tulevan. Tämä on myös turvallisempi tapa kuin vain antaa asioiden sujua omalla painollaan. Useinhan kaikki menee ihan hyvin, mutta on lukuisia tilanteita, joissa syntyy ns. vaaranpaikkoja.
Ennaltaehkäisyn tarkoitus on järjestää tilanne siten, että epätoivottua käytöstä ei ilmene. Jos koira tavatessaan lapsia hyppii heitä vasten, sen voi pitää kohtaamisissa hihnassa ja estää siten hyppimisen. Koiran kanssa voi myös itse olla kyykyssä alhaalla pitäen koiraa pannasta tai sille voi heitellä nameja maahan etsittäväksi, jotta se ei hypi. Tämä on huomattavasti tehokkaampi ja helpompi keino kuin antaa koiran hyppiä, jolloin käytös vahvistuu, tai kieltää toistuvasti, jos kielto ei tehoa. Se mitä koira tekee, vahvistuu.
Tyypillinen tilanne syntyy myös, kun lapsi tuo ystäviä kotiin ja koira vastaanottaa lapsen kaverit innokkaana hyppien ja haukkuen. Tämän lopputulema voi olla se, että kaverit eivät enää uskalla tulla kylään. Koska paikalla ei ole kyseisessä tilanteessa aina aikuista ohjaamassa lapsia ja koiraa, on tilanne ennaltaehkäistävä. Koiran voi opettaa olemaan omassa huoneessa tai portin takana siihen asti, kunnes aikuiset palaavat töistä tai lapsen ystävät lähtevät.
Koira ja lapset toimivat aikuisen valvonnassa pitkään
Jotta perheen arjesta tulee sujuvaa, on aluksi koko ajan valvottava ja ennen kaikkea ohjattava sitä, mitä lapsi ja koira tekevät. Vasta kun on aivan varmaa, että kaksikko tulee toimeen ja osaa kommunikoida keskenään, voidaan tehdä muita juttuja. Silti aikuisen on aina tärkeää vähintään sivusilmällä valvoa lapsen ja koiran touhuja.
Pentua ei pitäisi koskaan jättää lapsen kanssa kahdestaan, eikä taaperoikäisen anneta koskaan olla koiran kanssa valvomatta. Vaikka lapsi olisi vanhempikin voi olla, että tekemisiä on silti valvottava, jos lapsella ei ole vielä tarvittavia taitoja olla koiran kanssa. Vauvaa ja koiraa ei myöskään tule koskaan jättää valvomatta, koska esimerkiksi pelkkä koiran iloinen hyppääminen vauvan päälle tai leikkiin kutsuminen tassun heilautuksella voi aiheuttaa vakavan tapaturman.
Koira ja lapset tarvitsevat vanhemman opastusta
Koira ei osaa asioita, ellei sille niitä kouluta. Myöskään lapsi ei tiedä mitä koira haukkumisella tarkoittaa tai mistä sitä kannattaa paijata, ellei lapselle näitä taitoja opeta. Tästä syystä vastuu on vain ja ainoastaan vanhemmilla. Tähän vastuuseen kuuluu opiskella itse ensin kaikki tarvittavat taidot koiran kouluttamisesta, sen tarpeista lajina, elekielestä ja rodun ominaisuuksista. Vasta kun on itse opiskellut, voi asioita opettaa lapselle. On myös hyvä huomioida, että vanhemman hyvä suhde koiraan tukee lapsen ja koiran välisen suhteen muodostumista. Vanhempi näyttää tällöin esimerkillään oikeita tapoja ja kykenee myös tarvittaessa ja opettaessaan perustelemaan tekemisensä.
Kouluttamisesta voi lukea jo ennen koiran hankintaa artikkelista Koiran koulutus, kattava tietopaketti ja viimeistään koiran saavuttua kannattaa osallistua ainakin Pentukurssille, jonka voi käydä verkossa omaan tahtiin. Tällä kurssilla opetetaan hyvä ja vakaa pohja tulevalle kouluttamiselle sekä koiran hyvälle käytökselle.
Koira ja lapset pärjäävät, kun koiran pieniäkin eleitä kuunnellaan herkästi
Ihminen ja koira ovat eri lajeja ja siksi kommunikoivat hyvin eri tavoin. Koiran elekieli on monivivahteista ja koira kommunikoi jatkuvasti ympäristölleen. Elekieltä onkin ehdottomasti opiskeltava, jos koiran kanssa aikoo elää tai sellaisen hankkimisesta haaveilee.
Elekielen opettaminen lapselle on oltava koiraperheen vanhemman ykkösasia. Kaikista lukuisista koiran eleistä tärkeimmät opettaa ovat ne, joilla koira pyytää tilaa sille vaikeassa tai jännittävässä tilanteessa. Kun lapsi oppii lukemaan näitä merkkejä, suurin osa konflikteista ehkäistään, sillä jos koiralle ei anna tilaa sen sitä pyytäessä, voi tilanne eskaloitua. Koira voi tällöin turvautua näykkäisyyn tai jopa puremiseen. Se ei tee tätä ilkeyttään vaan siksi, että koira kokee tilanteen pelottavaksi ja se yrittää suojella itseään.
Miten opettaa elekieltä?
Jo hyvin pienellekin lapselle voi opettaa, että koiran painautuessa matalaksi se pelkää jotakin ja muriseminen taas tarkoittaa, että sitä ei saa koskea. On aina hyvä muistaa, että mikäli koira murisee jossain tilanteessa, se vain kertoo, että se on epävarma tai sitä pelottaa. Tähän tulee tietysti puuttua, mutta oikeilla keinoilla, joista voi lukea lisää artikkelista Koiran ongelmakäytös: mitä se on, mistä se johtuu ja miten siitä pääsee eroon?
Erittäin hyviä vinkkejä elekielen ja esimerkiksi koiran kohtaamiseen saa myös sivustolta Doggie Drawings, jonka materiaalia on saatavilla myös suomeksi. Kun koiraa ymmärtää, on sen kanssa huomattavasti helpompi elää ja lisäksi tämä taito antaa ihmiselle erityisen onnistumisen kokemuksen. Toisen lajin ymmärtäminen on suuri saavutus ja lapselle se opettaa empatiakykyä sekä sosiaalista älyä. Koiran elekielen opettelusta voi tehdä hauskan yhteisen puuhan katsomalla vaikka koirien keskinäistä leikkiä ja bongaamalla sieltä eleitä ja pohtimalla niiden tarkoitusta.
Koira ja lapset sosiaalisessa mediassa
Sosiaalisessa mediassa on paljon postauksia, joissa esiintyy lapsi ja koira. Osassa niistä koira tuntuu viihtyvän lapsen lähellä ja näyttää siltä, että molemmilla on hyvä olla. Suurimmassa osassa koira kuitenkin näyttää pienin tai suuremmin elein, että se haluaisi tilanteesta pois. Koska suuri osa ihmisistä ei osaa lukea koiran eleitä hyvin, syntyy kuvitelma, että on ihan sallittua antaa lapsen halata koiraa. Koirien eleitä huonommin tunteva ihminen näkee vain suloisen kaksikon yhdessä ja haluaa ehkä ottaa itsekin vastaavan otoksen aiheuttaen tahollaan potentiaalisen vaaratilanteen. Tästä syystä pitäisi kahdesti miettiä, laittaako sosiaaliseen mediaan videon, jossa oma lapsi esimerkiksi halaa koiraa, vaikka koira sen sietäisi ja jopa pitäisi siitä.
Koira ja lapset tarvitsevat kaikki omaa tilaa
Koiran saapuessa on tärkeää opettaa lapselle ensimmäisenä, milloin koiran pitää saada olla rauhassa. Lepäävää ja nukkuvaa koiraa ei saa koskaan häiritä ja tämän turvaamiseksi koiralla on hyvä olla oma paikka, jonne lapsi ei saa mennä. Tällaisena toimii hyvin pentuaikana esimerkiksi pentuaitaus. Se rajaa fyysisesti tilaa ja lapsen on helpompi mieltää se pennun omana paikkana. Myös oma soppi tai peti, ehkä jopa oma huone, voi olla koiran oma paikka, jonne se saa vetäytyä lepäämään. Laadukas lepo on koiralle ja varsinkin pennulle erittäin tärkeää. Sen häiritseminen lisää koiran stressiä suuresti ja tuo varmasti tarpeetonta lisähaastetta elämään.
Samalla tavalla myös lapsella voi olla oma paikka, huone tai leikkisoppi, jonne pentu ei pääse. Näin lastakin voi sitten ohjata leikkimään ja lepäämään omiin oloihin, jos näyttää siltä, että lapsi sitä tarvitsee. Tämä on hyvin hyödyllistä, kun esimerkiksi leikki pennun kanssa menee liian villiksi tai lasta suututtaa jokin asia. Näin voidaan myös ehkäistä lapselle rakkaiden tavaroiden joutuminen koiran hampaiden kohteeksi, kun lapsi tietää, että jos lelut ovat tietyssä paikassa, koira ei pääse niihin käsiksi.
Erityisen tärkeää on valvoa, että jos koira haluaa lapsen luota tilanteesta pois se saa niin tehdä. Koira säätelee näin itse jaksamistaan ja sietokykyään. Pieni lapsi ei tätä ymmärrä, eli tarvitaan jämäkkääkin vanhemmuutta, jolla ohjataan kaksikkoa oikeaan suuntaan. Isommalle lapselle tämä on helppo selittää muistuttamalla, että lapsi ei itsekään aina jaksa leikkiä samaa leikkiä loputtomiin ja haluaa välillä tehdä jotain muuta.
Mukaan koiran hoitoon
Kun lapsi osoittaa mielenkiintoa koiran hoitoon, kannattaa hänet ottaa mukaan hoitotoimenpiteisiin. Lapsi voi hyvin antaa ruoan ja vanhemman lapsen kanssa voidaan yhdessä katsoa korviin, tutkia kynsiä ja harjata. Samalla voidaan opettaa, miksi näin tehdään ja kuinka näin kannetaan vastuuta toisen hyvinvoinnista ja huolehditaan koirasta. Kaikki hoitotoimenpiteet tehdään tietenkin koiraystävällisesti palkkaamisen avulla, ei pakottamalla.
Koiran hoitaminen ja siitä huolenpitäminen on sitouttavaa ja tekee lapsen ja koiran suhteesta vahvemman. Lasta ei kuitenkaan pidä pakottaa tähän, sen enempää kuin koiraakaan, sillä lasta voi pelottaa koskea teräviin hampaisiin tai pitkiin kynsiin. On edettävä myös lapsen ehdoilla, jotta koiran hoitamisesta tulee myös lapselle positiivinen asia. Itsenäisesti lapsi voi tehdä hoitotoimenpiteitä vasta paljon myöhemmin ja aina tietojen, taitojen ja hoitotoimenpiteen ehdoilla.
Paras tapa opettaa koira antamaan tilaa pienemmille lapsille
Paras ensimmäinen harjoitus, jonka voi hyvin pienikin lapsi vaikka syöttötuolista käsin tehdä, on yksinkertaisesti heittää nameja koiralle etsittäväksi. Harjoitus kuulostaa ehkä mitättömältä, mutta sillä opetetaan valtavasti juuri lapsen ja koiran suhteeseen kuuluvia asioita, joilla vaikutetaan turvallisuuteen. Harjoitus opettaa tilan antamista molemmille ja ohjaa koiranpentua mm. siihen, ettei ihmistä kohti hypitä. Lisäksi harjoitus on hyvä tapa olla ja puuhata yhdessä koiran kanssa, sen sijaan että lapsi vaikka kiskoisi koiraa hännästä tai koira jahtaisi lasta pitkin olohuonetta.
Koira oppii harjoitellessa hyvin nopeasti, että lapsen läheltä ja lapsen käsistä ei saa nameja vaan ne tulevat aina kauempaa. Näin koira oppii hakeutumaan hieman etäämmälle lapsesta. Lähelle tulemisen voi sitten hoitaa hallitusti ja valvotusti erikseen opettamalla koiralle vaikkapa nenäkosketuksen, jolla se tervehtii ihmistä. Tarkoitus ei ole siis opettaa koiraa välttämään lasta vaan olemaan kohteliaan etäisyyden päässä, ryntäämättä lapsen luo nappaamaan mahdollisesti vaatteista tai käsistä.
Kohtaaminen koiran kanssa
Lapsen kehonkieli, liikkuminen sekä tekemiset voivat olla koiran mielestä hyvinkin erikoisia ja koira saattaa reagoida niihin epävarmasti. Tästä syystä on tärkeää, että koira lähestyy aina ensin rauhassa lasta. Jos koiraa lähestyy ylhäältäpäin, koira kokee sen uhkaksi ja saattaa murahtaa ja väistää, jopa näykkäistä. Vaikka usein koirat tämän sietävätkin, on aina parempi mennä kyykkyyn ja kohdata koira matalalla. Ohi katsominen on myös koiran kielellä kohteliasta. Eli jos lapsi tuijottaa koiraa suoraan ja lähestyy sitä vaikka juosten, se voi olla koiran mielestä todella uhkaavaa.
Mikäli lapsen on hankala suloisen koiran kanssa hillitä itseään, voi lapselle antaa tehtäväksi heitellä ensin namuja koiralle maahan. Tämä auttaa myös koiraa, joka haluaisi ehkä hyppiä lasta vasten ja kohtaaminen on kaiken kaikkiaan näin rauhallisempi. Lapselle täytyy opettaa myös, että vierasta koiraa ei koskaan saa silittää ilman lupaa.
Jos lapsi tulee kylään koiratalouteen, on koira ihan fiksua laittaa aluksi portin taakse. Tämä täytyy tietysti opettaa ensin koiralle miellyttäväksi esimerkiksi viemällä portin taakse koira ruokailemaan. Kohtaamistilannetta seurataan ja aluksi koiraa voi myös namittaa portin taakse. Jos kaikki menee hyvin ja rauhallisesti, voi lapsikin antaa nameja koiralle portin taa jos näin haluaa. Tästä edetään rauhallisesti siihen, että koira voi ehkä nuuhkaista lasta. Sitten ohjeistetaan lasta olemaan paikallaan, jotta koira voi tulla halutessaan luo ja nuuhkia, mutta toki vain, mikäli lapsi ei pelkää. Vasta sitten on aika silittää ja vain jos koira näyttää siltä, että se haluaa silityksiä. Jos koira on tottumaton lapsiin tai osoittaa merkkejä siitä, että lapsi on sille liian jännittävä asia, voi olla ihan viisasta jättää kohtaaminen sikseen.
Saako lapsi ulkoiluttaa koiraa?
Tarkkaa ikärajaa koiran ulkoilutukseen ei ole ja koiran koko, ikä ja koulutustaso vaikuttaa asiaan paljon. Vaikka kyseessä olisikin pieni koira, se saattaa helposti vetää isommankin lapsen kumoon. Lenkillä voi myös ihan milloin vain tulla yllättävä tilanne vastaan – jänis juoksee ohi tai koira pelästyy jotain ääntä, ja lapsen on mahdotonta hallita koiraa. Koira saattaa syödä jotain vaarallista maasta, eikä lapsi saa sitä koiran suusta pois. Ulkoiluttajalle kuuluu myös koiran ulosteiden kerääminen, mikä voi helposti unohtua lapselta.
Siksi onkin suositeltavaa, että vanhempi on aina mukana ulkoillessa. Vasta kun lapsi pärjää varmasti yllättävissäkin tilanteissa koiran kanssa voidaan harkita, että kaksikko ulkoilee keskenään. Toki asumismuoto ja ympäristö vaikuttavat myös asiaan. Jos perheellä on oma aidattu piha, on yhteinen ulkoilu helppoa ja turvallista hoitaa siellä. Tosin tällöinkin on otettava huomioon mahdolliset ongelmatilanteet, kuten mitä tehdään jos koira ei haluakaan tulla sisälle.
Entä jos lapsi pelästyy
Koiran käytös voi olla lapsen mielestä ihan yhtä pelottavaa kuin lapsen käytös koiralle. Kovaääninen haukkuminen hätkähdyttää aikuisenkin, joten on helppo ymmärtää, miksi lapsi saattaa purskahtaa itkuun, vaikka koira on vain innoissaan. Pieni pentu, jonka hampaat osuvat käteen pelottavat ja satuttavatkin helposti. Sen enempää lasta kuin koiraa ei siis saa pakottaa pelottavaan tilanteeseen. Lasta on suojeltava ihan samalla tavalla kuin koiraa. Koska koiran kanssa oleminen antaa niin paljon, on hyvin surullista, jos pelästymisen takia syntyykin koirapelko.
Jos lapsi on ehtinyt pelästyä koiraa kannattaa toimia heti. Lapsi tietysti viedään hieman kauemmas, jotta koira ei enää pelota ja koiran kanssa voi näyttää vaikkapa sen osaamia temppuja lapselle. Jos lapsi innostuu, voi lasta pyytää mukaan. Pelko hälvenee, kun lapsi huomaa, että koira tottelee lasta ja tekee mitä lapsi pyytää. Ikätason mukaisesti on tärkeää myös sanoittaa tilannetta ja kertoa mitä tapahtui ja ennen kaikkea miksi. Lisäksi voi kertoa miten toimitaan, ettei näin käy uudelleen.
Lapsi ja koira harrastavat
Jo kouluikäinen lapsi voi hyvin harrastaa koiran kanssa. Yhteinen harrastus vahvistaa koiran ja lapsen suhdetta sekä opettaa kaksikkoa toimimaan yhdessä. Tälle kannattaa antaa tilaa ja järjestää aikaa. Erilaisia kursseja ja harrastuksia on tarjolla lukuisia. Lisäksi verkossa on paljon opetusta, joka soveltuu vähän nuoremmillekin. Esimerkiksi Kuono.fi Temppukurssi on tällainen ja sitä voi käydä ihan koko perheen kanssa omaan tahtiin.
Oleellista on, että tekeminen yhdessä on hauskaa molemmille osapuolille. Kaksikkoa kannattaa aluksi kannustaa pitämään ennen kaikkea hauskaa yhdessä ja vanhempana huomata kaikki pienetkin edistysaskeleet ja osoittaa ne lapselle. Lapselle ja koiralle pitää antaa myös tilaa tehdä, eli kaikkia hyviä neuvoja ei ehkä heti kannata sanoa ääneen vaan odottaa, että lapsi itse hoksaa asian. Tämä tuo kullanarvoista luottamusta lapselle omaan tekemiseensä koiran kanssa ja tukee tietysti lapsen itsetuntoa. Tekemistä valvotaan ja ohjataan kuitenkin sitä enemmän mitä nuorempi lapsi on. Usein lapsi tarvitsee apua erityisesti tauon pitämiseen, koska ei itse havaitse turhautuvansa tai koiran väsyvän.
Temppurata – helppo tapa opetella ohjaamista ja koiran hallintaa
Erittäin helppo, yhteinen kiva puuha pienemmällekin lapselle ja myös pennulle soveltuva, on temppurata. Radalla koiraa ohjataan namilla erilaisten esteiden, kuten tyynyn, puunrungon tai vaikka rapisevan leivinpaperin yli. Koiraa voi ohjata namilla tekemään ympyrän ja kulkemaan jalkojen välistä. Pitää tietysti huomioida, että kaikki on koiran ikätasoon soveltuvaa, eli pentua ei esimerkiksi voi ohjata liian pelottavaan paikkaan tai hyppäämään liian korkealta, ettei se satuta itseään.
Temppuradalla vain mielikuvitus on rajana ja lapset ovat usein todella hyviä keksimään erilaisia tehtäviä koiralle, jotka sen pitää suorittaa. Radan aikana on tärkeää muistaa palkata koiraa, jotta se jaksaa tehdä, ei siis anneta palkkaa vain radan lopussa vaan koko ajan matkan varrella. Tästä kannattaa muistuttaa lasta, ettei se unohdu.
Entä jos käykin huonosti ja koira puree lasta?
Näykkimisiä saattaa tapahtua esimerkiksi lapsen ja koiran leikkiessä liian villisti, jolloin kyseessä on koiran mielestä leikkiin kuuluva, luvallinen toiminta. Toki näykkiminen on opetettava pois ja koulutettava pentu siihen, että ihmiseen ei saa koskea hampailla edes leikkiessä.
Jos koira puree lasta, on tilanne kuitenkin jo vakava. Tällöin on ylitetty tietty kynnys ja koira on kokenut tarvetta voimakkaaseen puolustautumiseen syystä tai toisesta. Viimeistään silloin on aika hakea ammattitaitoista apua. Kun koira on kerran turvautunut hampaisiin, se saattaa tehdä sen jatkossa aina vain herkemmin ja herkemmin, jos taustalla olevaa syytä ei korjata. Syy saattaa olla esimerkiksi se, että koiralle ei ole annettu tilaa sen sitä pyytäessä, vaan lapsi edelleen vaikkapa halailee sitä. Jos näin jatketaan kerta toisensa jälkeen, voi pian pelkkä lapsen lähestyminen laukaista koirassa puolustautumisen tarpeen ja se puree lasta, vaikka lapsi vain kulkee sen ohi.
Arki haltuun ja ulkoilu metsässä jokapäiväiseksi ohjelmaksi
Koska pelkkä lapsiperheen arki voi olla hektistä, kannattaa viimeistään koiran saapuessa laittaa arjen aikataulut ja käytännöt kuntoon. Myös hyvä tukiverkosto auttaa jaksamisessa sekä arjen hallinnassa. Sukulaiset ja ystävät kannattaa käydä läpi ja etsiä heistä varahoitajia ja ulkoiluttajia, jos vaikka itse sairastuu. Omasta jaksamisesta huolehtiminen on myös äärimmäisen tärkeää. Lapselle voi etsiä omaa, mielenkiintoista tekemistä. Jos esimerkiksi jokin harrastus innostaa lasta, voi lapsen siellä ollessa ulkoiluttaa koiran. Näin kaikkien perheenjäsenten jaksaminen lisääntyy. Tämä vaatii toki joskus pientä palapelin ratkomista, mutta se kannattaa!
Ulkoilu on koiralle välttämätöntä. Oikea ympäristö koiran stressitason purkamiseen ja sen hyvinvoinnin lisäämiseen on metsä. Jokaisen koiran olisikin päästävä päivittäin luontoon. Hajumaailma on siellä rikkaampi kuin pelkät tienpientareiden tuoksut. Jos havaitsee koiran stressaavan arkea lapsiperheessä, voi ensimmäisenä toimenpiteenä lisätä ulkoilua ja sen laatua oikeaan suuntaan. Ulkoilu leppoisasti luonnossa myös varmasti lisää aikuisen omaa jaksamista.
Joskus kouluttajan paikalle pyytäminen on fiksu idea, koska lapsi usein uskoo vierasta auktoriteettia paremmin. Ongelma saattaa ratketa hetkessä, kun vieras ihminen kertoo miksi koiraa ei voi jahdata tai miksi se hyppii ja miten silloin kannattaa toimia. Arjen hallinta on sitä haastavampaa, mitä enemmän perheessä on yksilöitä ja jotta se olisi sujuvaa, kannattaa kaikki keinot hyödyntää.
Lapsiystävällinen koira ja koiraystävällinen lapsi
Koiran sopeutuessa lapsen käytökseen ja sen laumautuessa erityisesti oman perheen jäseniin, se saattaa antaa perheen lapselle ns. pentulisenssin. Tämä tarkoittaa sitä, että koira sietää lapselta asioita, joita se ei normaalisti siedä tai ainakin tällöin ilmoittaisi, että nyt tulee lopettaa. Tämä lisenssi saattaa myös laajeta koskemaan kaikkia lapsia.
Koiranpennuilla on samanlainen lupa ikään kuin hieman törttöillä ja samalla opetella asioita. Emo sietää naskalihampailla korvissa roikkuvaa pentua aika pitkään ennen kuin se sitä komentaa. Samalla tavalla koira saattaa ymmärtää sen päälle muksahtavaa taaperoa tai lasta, joka lähestyy juosten kohti. Koira mieltää, että lapsi vasta opettelee asioita, eikä osaa käyttäytyä kuten maailmassa kuuluisi. Tällöin puhutaan lapsiystävällisestä koirasta, eli koira on tottunut lasten tapaan toimia, liikkua ja olla.
Lapsen ja koiran ainutlaatuinen suhde on korvaamaton osa kasvamista
Ennen kuin lapsi on sen ikäinen, että voi edes aloittaa opettamaan miten koiran kanssa ollaan, on vanhemman oltava tulkkina välissä. Aikuisen on huolehdittava, että lapsi ja koira tulevat juttuun ja molemmilla on hyvä olla. Tämä voi olla vaativaa, mutta kannustavaa on se, että lapsen kasvaessa voi parhaimmillaan syntyä niin syvä suhde koiraan, että se on korvaamaton apu aikuiseksi kasvamisen haasteissa: teini-iässä, kiusaamistilanteissa ja aivan kaikissa murheissa, joita väistämättä elämä lapsellekin tuo. Lisäksi, mikä on sen upeampaa kuin katsoa lasta ja koiraa, joilla on syvä ainutlaatuinen luottamus ja rakkaus välillään. Työtä on joka tapauksessa tiedossa, kun lapsi ja koira kohtaavat, ja aikuisen rooliin kuuluu tehdä siitä suurin osa.
Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan