Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta

Koirankoulutus

Koiranpennun kouluttaminen

Koiranpennun koulutus kannattaa aloittaa heti kun pentu on saapunut uuteen kotiinsa. Ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään erityisen tarkasti aina sosiaalistamiseen. Samaan aikaan sosiaalistamisen kanssa on kuitenkin otettava kokonaisvaltainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen ote arkeen. Näin pentu oppii heti alusta asti oikeita asioita ja siitä tulee arjen taidoissa taitava.

Jokaisella koiraperheellä on asioita joita juuri he pitävät tärkeinä opettaa pennulle. Tiettyjä taitoja on opetettava kuitenkin jokaiselle koiranpennulle, jotta pennusta kasvaa kunnon koirakansalainen. Kouluttamisen tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen koira, joka pärjää ihmisten yhteiskunnassa.

Näitä kaikkia opetettavia asioita käsitellään tässä artikkelissa. Lisäksi jo hyvin pienenkin pennun kanssa voi aloittaa tehokkaan ja kattavan ”Koiranpennun koulutus” kurssin verkossa. Verkkokurssia voi käydä juuri silloin kun itselle sopii. Sieltä löytyy paljon harjoituksia kaikkien tarvittavien taitojen opettamiseen.

Koiranpennun koulutus koiraystävällisesti kantaa hedelmää

Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa koulutustapaa, jossa ei-toivottu käytös ennaltaehkäistään tai tehdään kannattamattomaksi. Koiraa motivoidaan toimimaan halutulla tavalla, jolloin toiminnasta tulee kannattavaa eli koiraa palkataan oikeasta käytöksestä. Näin toimien käytös, jota koiralta halutaan vahvistuu.

Koiraystävällinen kouluttaminen eli positiivinen vahvistaminen ja palkan käyttäminen on tutkitusti nopein tapa kouluttaa. Lisäksi oppimistulos on vahvempi. Koiran kouluttamisen teoriasta voi lukea lisää Kuonon artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” .

Koiranpennun koulutus tapahtuu pienissä pätkissä

Pienen pennun kanssa tehdään töitä lyhyissä pätkissä. Muutama minuutti kerrallaan voi olla ihan riittävästi, mutta näitä lyhyitä koulutustuokioita voi olla tietysti useampia päivässä. Jos pentu haukottelee, istahtelee ja alkaa puuhailemaan omiaan on harjoittelu kestänyt jo aivan liian pitkään.

Näiden harjoitteluhetkien lisäksi kannattaa tehdä yksittäisiä toistoja aina silloin kuin vain ehtii ja muistaa. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella ”istu” käskyä, voi pentua pyytää istahtamaan aina ennen kuin panta otetaan pois tai annetaan rapsutuksia. Tästä syntyy yhden päivän aikana kymmenittäin toistoja ja pentu oppii taidon nopeasti.

Tie pennun sydämeen kulkee vatsan kautta

Vaikka pennulle maittaisi kaikki mahdollinen syötävä, on syytä kuitenkin varustautua koulutustilanteisiin herkkupaloilla, jotka ovat pennun mielestä maailman parhaita. Ihmisestä tulee tällöin hyvin merkityksellinen pennulle. Ihminen tarkoittaa pääsyä maailman ihanimpien asioiden pariin. Lisäksi pentu jaksaa yrittää ja on motivoitunut työskentelyyn. Ilman palkkaa kouluttaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai se on ainakin hyvin hidasta ja jopa vaivalloista.

Yleisimmin käytettävät herkkupalat ovat ruokakauppojen hyllyiltä. Tutut nakki, lihapulla ja juusto maistuvat yleensä kaikille pennuille. Näihin ei kannata kuitenkaan jämähtää, sillä mikä tahansa kaupassa myytävä ja koiralle soveltuva ruoka voi olla edellistä paremmin toimiva palkkanami.

Kannattaa kokeilla ainakin sisäelimiä, joita voi keittää tai paistaa uunissa. Pakastehyllystä löytyy mm. riistakäristystä ja poroa. Myös valmiiksi grillattu kana toimii yleensä loistavasti. Jos mahdollinen suolan määrä huolettaa kannattaa muistaa, että mitä parempi nami, sen pienempi pala riittää. Yhdestä lihapullasta saa helposti kaksikymmentä pikku namipalaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että makkaroissa ja juustoissa on eroja. Yksi pentu saattaa tykätä Edamista ja toinen enemmän Emmentaalista. Lemmikkieläinliikkeissä on lisäksi todella monipuolinen valikoima koirille sopivia herkkuja. Näitäkin kannattaa kokeilla kaikkia. Osalle pentuja esimerkiksi toisen merkkinen kuivaruoka toimiikin loistavasti palkkana.

Palkkaa miettiessä kannattaa muistaa, että myös monenlaiset tekemiset toimivat palkkiona. Pentua voi palkata myös esimerkiksi vapaaksi pääsyllä, leikkimisellä, kehuilla sekä rapsutuksilla. Tärkeintä on, että palkkaa käytetään ja se on aina pennun mielestä juuri siinä tilanteessa maailman kiinnostavin ja ihanin asia.

Pennulle pitää opettaa kaikki, sillä lähtökohtaisesti se ei osaa vielä mitään

Pentuajan kuuluu olla suurelta osin rentoa yhdessäoloa ja pennusta nauttimista. Koira oppii kuitenkin koko ajan eli on huolehdittava, että se oppisi mahdollisimman paljon oikeita asioita. Pennun ei pidä koskaan antaa tehdä leikin varjolla jotakin ei- toivottua, koska se mitä koira tekee vahvistuu koko ajan. Jos pentu päivittäin näykkii ihmisiä lahkeista, käytös vahvistuu ja se voi olla hankalampi kitkeä pois myöhemmin.

Arkea pennun kanssa on havainnoitava ja mietittävä, mitä pentu erilaisissa tilanteissa tekee ja onko se sellaista mitä haluaa pennun tilanteessa tekevän. Toki pitää ymmärtää, että pentu on vielä hyvin pieni ja se on myös otettava koko ajan kouluttaessa huomioon. Kaiken kouluttamisen tulee tapahtua ilon kautta ja positiivisesti vahvistamalla, eli palkitsemalla oikeasta käytöksestä.

Pitää myös muistaa, että jokainen asia pitää erikseen opettaa ja kouluttaa koiralle. Lähtökohtaisesti pentu ei osaa mitään eli siltä ei voi vielä myöskään vaatia mitään. Ensin aina koulutetaan jokin taito vahvaksi ja vasta sitten voi odottaa pennun osaavan sen.

Koiranpennun koulutus vaatii ensimmäisenä vahvaa suhdetta omistajiin

Suhde luodaan antamalla pennulle runsaasti aikaa ja huomiota. Pennun kanssa leikitään päivittäin useita kertoja sille mieluisia leikkejä. Pentua kannattaa aina kehua vuolaasti, kun se toimii oikein sekä rapsutella ja silitellä paljon. Pienen pennun ei kuulu olla vielä pitkiä aikoja yksin. Ihan ensimmäisten viikkojen ohjelmasta voi lukea tarkemmin artikkelista ”Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa” .

Ihminen oppii pennun persoonasta paljon erilaisia asioita, kun sen kanssa viettää aikaa ja seuraa sen tekemisiä. Havainnoimalla huomaa helposti mistä pentu pitää ja mistä ei. Onko pentu kovin energinen vai rauhallisempaa sorttia. Rakastaako se vetoleikkiä vai enemmän hippaleikkejä. Onko se perso kaikelle mahdolliselle ruoalle vai kenties hieman ronkeli. Kaikki nämä havainnot auttavat pennun kouluttamisessa ja kasvatuksessa.

Havainnoimalla lisäksi miten pentu suhtautuu erilaisiin asioihin, saadaan selville myös mihin sen koulutuksessa kannattaa erityisesti panostaa. Arempaa kannattaa rohkaista vähän joka tilanteessa ja taas energisempää pentua opettaa malttamaan mielensä. Heikompia piirteitä kannattaa vahvistaa ja kouluttamisessa painottaa erityisesti kaikkia niitä taitoja, joita pitää oleellisimpina osattavina asioina tulevaisuudessa.

Koiranpennun koulutus alkaa itsetunnon ja rohkeuden vahvistamisella

Jokainen pentu hyötyy siitä, että sitä rohkaistaan. Rohkean pennun suhtautuminen maailmaan on mutkattomampaa ja sen itsetunto on parempi. Erityisesti jos havaitaan, että pentu jännittää kovasti uusia asioita ja ilmiöitä, kannattaa rohkaisemiseen kiinnittää huomiota. Pentu on myös vielä hyvin herkkä, joten sitä on kohdeltava hellästi ja pennun perusluottamusta pitää vahvistaa. Näin koirasta tulee varmempi ja se selviytyy vanhempana mahdollisista haasteista helpommin. Sosiaalistaminen on osa tätä rohkaisevaa kasvatusta ja siitä voi lukea tarkemmin artikkelista Koiranpennun sosiaalistaminen.

Jäljestäminen sopii pienellekin pennulle ja lisää sen rohkeutta

Jäljestäminen on erinomaista aktiviteettia koiralle. Jäljestäessä koira käyttää hajuaistiaan ja työskentelee itsenäisesti. Sen lisäksi, että nuuskiminen väsyttää tehokkaasti, jäljestäminen vahvistaa myös pennun itsenäisyyttä. Pienellekin pennulle voi hyvin vetää hajujäljen ruohikkoon.

Osa koirista ja pennuista voi jännittää kuitenkin verenhajua liikaa, joten jälki, joka vedetään esimerkiksi tonnikalalla on usein parempi varsinkin pennulle. Jäljen veto tapahtuu yksinkertaisesti tonnikalaa maata pitkin vetämällä. Tonnikala voi olla vaikka sukkahousuissa, joita sitten laahataan maata pitkin. Tällöin hajuun ei myöskään tartu ihmisen hajua. Mikäli myöhemmin innostutaan enemmän jäljestämisestä, on tärkeää ottaa heti huomioon, ettei ihminen jätä omaa hajuaan jäljelle.

Pennulle näytetään mistä hajujälki alkaa ja sen jälkeen pentu saa tehdä töitä täysin itsenäisesti. Jos pentu harhautuu jäljeltä, se voidaan ohjata sille takaisin. Kun pentu osaa seurata muutaman metrin mittaista suoraa jälkeä nurmikolla voidaan tehtävää jo vaikeuttaa. Voidaan esimerkiksi hieman mutkitella jäljen kanssa, pidentää sitä ja siirtää myöhemmin vaikka metsä ympäristöön.

On tärkeää aloittaa lyhyestä ja helposta jäljestä, jotta pentu aina saavuttaa palkinnon ja jaksaa siten tehdä töitä jatkossakin. Palkintona toimii kasa tonnikalaa jäljen päässä. Herkkuna ja jälkenä voi toimia myös maksamakkara ja ihan oma ruokakin, jos pentu siitä pitää. Pääasia on, että jäljen vetää jollakin pennulle sopivalla ruoalla, joka myös maistuu sen mielestä maukkaalle.

Koiranpennun koulutus tapahtuu aina ilon kautta

On hyvin tärkeää kouluttaa pentua vain silloin kun se on energinen ja iloinen. Tunnetila vahvistaa oppimista ja alusta asti kannattaakin yhdistää vain positiivisia tunteita koulutustilanteeseen. Jos huomaa itse ärtyvän ja turhautuvan jostakin, on syytä lopettaa kouluttaminen siltä erää.

Rangaistukset eivät kuulu pennun kouluttamiseen, sillä niillä on hyvin paljon haitallisia vaikutuksia. Fyysinen kurittaminen aiheuttaa pennussa pelkoa ja epävarmuutta. Huutaminen tai pelottelu ja uhkaava käytös ei myöskään kuulu koiraystävälliseen kouluttamiseen, tällainen on tarpeetonta eikä myöskään hyödytä mitään.

Joskus kovalla äänellä sanottu sana tai äännähdys saattaa keskeyttää koiran toiminnon, mutta silloinkin äänensävyn olisi hyvä olla neutraali. Mikäli havaitsee kieltävänsä koiraa tai puuttuvansa sen tekemisiin jollain tavalla jatkuvasti, kannattaa siirtyä ratkomaan asiaa koulutuksellisin keinoin. Kouluttaminen jatkuvien kieltojen avulla ei ole tehokasta. Tehokkainta on kieltojen sijaan kouluttaa koiraa toimimaan halutulla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä ei- toivottu käytös.

Koiranpennun koulutus on pitkälti myös ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyä

On tehokasta pennun kasvattamista, kun ehkäisee ei-toivotun käytöksen erilaisissa tilanteissa. Jos käytöstä ei ilmene, se ei vahvistu. Ennaltaehkäisy vaatii tosin aktiivista pennun toimien seuraamista ja usein runsaasti kekseliäisyyttä. Jos pentu karkailee voi olla fiksua pitää sitä pitkässä liinassa tai jos se hyppii lapsia päin voidaan pennun kanssa olla aina kyykyssä jolloin se hyppii vähemmän.

Lisäksi ei-toivotun käytöksen ehkäisyssä on tärkeää, että pennulle tarjotaan riittävästi aktiviteetteja, joihin se saa purkaa loputonta energiaansa. Myös rauhoittumisen ja luopumisen opettaminen on tärkeää, sillä jatkuvasti ylikierroksilla käyvää pentua on hyvin hankala hallita ja kouluttaa.

Hyvä keino katkaista erilaisia pennun ei toivottuja tekemisiä on kouluttaa sille jokin taito todella vahvaksi ja pyytää sitä tekemään se ei-toivotun käytöksen sijaan. Jos pentu osaa istua, siltä voi pyytää tervehtimistilanteissa tätä ja palkata siitä. Tosin mitä vaikeampi tilanne eli villimpi pentu, sen vahvempi taidon pitäisi olla toimiakseen.

Erinomainen keino monien haastavien tilanteiden katkaisuun on antaa pennulle jotakin puuhaa, jossa se saa käyttää nenäänsä. Hyvä yleispätevä neuvo on heittää useampi nami maahan pennulle etsittäväksi, kun pentu käy liian villiksi. Parhaiten tämä toimii aina ennaltaehkäisevästi, jolloin pitäisi ehtiä tarjoamaan sallittua puuhaa ennen kuin ei- toivottua käytöstä ilmenee.

Entä jos koiranpentu käyttää liikaa hampaitaan

Hampailu, eli pennun tapa näykkiä ja koskea suulla ja hampailla, milloin ihmisen käsiin ja milloin lahkeisiin on hyvin yleinen ongelma. Vaikka tämä käytös on täysin normaalia sitä ei kannata seurata kovin pitkään, vaan miettiä mitä asialle voi tehdä. Jossain määrin tätä käytöstä pitää ymmärtää, koska pentu ei ymmärrä mihin se voi hampaitaan käyttää ennen kuin tämä on sille opetettu.

Ensimmäisenä kannattaa aina havainnoida milloin käytöstä ilmenee. Kun osaa lukea tilanteita, voi juuri oikealla hetkellä tarjota pennulle muuta puuhaa ja hampailu saattaa jäädä kokonaan pois. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa onko pennun suussa kaikki kunnossa vai voisiko siellä olla kipuja, jotka aiheuttavat tarpeen näykkiä. Erityisesti hampaiden vaihtuessa noin 3-6kk ikäisenä kannattaa seurata purukaluston kehittymistä. Tässä iässä hampaiden käyttö usein myös lisääntyy, koska vaihtuvat hampaat aiheuttavat epämiellyttävää kutinaa pennun suussa.

Toiseksi tulee miettiä, onko pennulla riittävästi mahdollisuuksia käyttää suutaan luvallisiin puuhiin. Onko pennulla riittävästi erilaisia puruluita, saako pentu etsiä ruokansa suuta ja nenää käyttämällä ja tarjotaanko sille muuten riittävästi puuhaa? Aivo ja nenätyö ovat usein parempia aktiviteetteja kuin riehumisleikit, jotka voivat jopa pahentaa näykkimistä. Mitä kiihtyneempi pentu on, sitä helpommin se käyttää hampaitaan ihmiseen.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pentu ei tahallaan satuta ihmistä vaan vain toimii pennun tavalla. Hampailu on osa koirien leikkiä ja koirien välistä hellittelyä. Kun seuraa koirien leikkimistä keskenään huomaa, että aikuisetkin koirat saattavat käyttää suutaan leikissä. Pennulle pitää kuitenkin erikseen opettaa, että ihmisen kanssa suuta ei voi samalla tavalla käyttää.

Koiranpentu ja lapset

Lapsiperheessä on usein haasteena lapsien ja pennun liian villit leikit. Leikkiä toki saa, mutta leikillä tulee olla aina säännöt. On vanhemman velvollisuus nämä opettaa ja myös vahtia, että niitä noudatetaan.

Joskus lapsen ja pennun juoksuleikkejä ja railakasta menoa kannattaa rajoittaa, koska se usein päättyy siihen, että pentu innostuu käyttämään hampaitaan. Lasta voikin ohjata leikkimään pennun kanssa enemmän lelulla. Kun lapsen ja pennun välissä on lelu, hampaatkin osuvat todennäköisemmin leluun kuin lapsen käsiin. Tyypillisesti hampaiden osuessa lapsen käsiin lapsi vetää kädet nopeasti pois, mikä taas laukaisee saalistusvietin pennussa ja tilanne saattaa pahentua. Kun kyseessä on lelu, joka liikkuu samaan tapaan houkuttelevasti pentu tietysti saalistaa sitä eikä lapsen käsiä.

Lapset voivat hyvin tehdä pennulle temppuratoja. Pentua ohjataan tällöin namilla erilaisten esteiden läpi. Pentu voi kulkea tyynyn päältä ja tuolin ali tai sitä voi opettaa pujottelemaan jalkojen välistä. Oleellista on, että pentu saa aina välillä palkkaa ja lapsi ymmärtää olla vaatimatta pennulta liikaa. Temppuradan tulee olla tietenkin sellainen, että se ei ole vaarallinen pennulle. Eli rata suunnitellaan pennun ikätason mukaan. Esimerkiksi korkeita hyppyjä ei pennun kanssa voi tehdä, koska sen luuston kehitys on vielä aivan kesken.

Vanhemman pitää aina vahtia lapsen ja pennun tekemisiä, mutta myös uskaltaa antaa tekemiselle myös tilaa. Aina ei kannata ohjata tai korjata lasta vaan ymmärtää, että vaikka suoritus menisi vähän sinnepäin, sen ollessa molemmille hauskaa on kaikki hyvin.

Luoksetulo

Vaikka koira ei koskaan olisi vapaana on luoksetulo hyvä kouluttaa mahdollisimman varmaksi. Vaikka pentu tulee usein luonnostaan ihmisen luo mielellään, ei kannata olettaa, että näin olisi jatkossakin. Jossain vaiheessa pentua saattaa maailman ihmeet kiinnostaa omistajaa enemmän. Luoksetulosta voi tulla viimeistään murrosiässä hyvinkin haastavaa, jos pohjaa ei ole rakennettu vahvaksi.

Oleellisinta luoksetuloa harjoitellessa on erinomainen palkka. On hyvin helppo ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa pennulle, että omistajan luona ovat aina maailman parhaat asiat. Jos pentu muutamankin kerran tulee omistajan luo vain todetakseen, että ei se kannattanut on luoksetulon kouluttaminen jo paljon hankalampaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon ja omistajan velvollisuus on huolehtia, että se on aina hän.

Koulutuksen ollessa alkuvaiheessa on tärkeää huomioida, että luoksetulokäsky esimerkiksi ”tänne” sanotaan vain silloin kun on ehdottoman varmaa, että pentu tulee tai on jo tulossa luo. Muuten käsky ei kohta merkitse pennulle mitään. Ihan alussa pentua voi kutsua vaikka nimellä ja kannustaa sitä iloisesti kehuen, kun se juoksee kohti. Näin pentu oppii, että omistajan luo juostaan vauhdikkaasti.

Jos käy niin, että pentu ei tulekaan luo on ainoa vaihtoehto herättää pennun huomio ja houkutella sitä. Tämä tapahtuu siten, että ihminen heittäytyy hieman hassuksi. Kun omistaja hihkuu, pomppii ja pyrähtelee juosten siksakkia edestakaisin, pentu aika äkkiä kiinnostuu omistajastaan ja tulee luo. Jos pentu puuhailee omiaan kauempana, sen voi myös aina käydä hakemassa. Pentua ei koskaan kannata jahdata, sillä se todennäköisestä päättää juosta vaan kauemmas luullessaan, että nyt leikitään hippaleikkiä.

Entä jos pentu ei annakaan ottaa itseään kiinni?

Joskus käy niin, että pentua ei saakaan kiinni. Sille voi tulla niin sanottu ”pentuhepuli”, joka aiheuttaa villiä juoksentelua ihmisen ympärillä. Tähän saattaa auttaa, kun heittää runsaasti herkullisia nameja maahan. Pentu usein rauhoittuu etsimään niitä ja sen saa hetken päästä kiinni.

On hyvä odottaa kaikessa rauhassa pennun rauhoittumista ja antaa sen nuuskutella nameja pitkään ennen kuin lähestyy sitä kiinniotto aikeissa. Äkillistä kauhaisuliikettä koiraa kohti kannattaa aina välttää. Pentu saattaa mieltää tämän leikiksi tai jopa pelästyä äkillistä liikettä, jolloin tilanne vain pahenee.

Haastavia kiinniottotilanteita ehkäisee myös se, että aina kun pentu tulee luo, kosketaan sitä kevyesti pannan tai valjaiden kohdalle. Tarkoitus ei ole ottaa tällöin koiraa kiinni, vaan vain koskea, palkata ja päästää vapaaksi. Näin pentu tottuu siihen, että lähestyvä käsi ei merkitse vapauden loppumista vaan herkkuja.

Alkeisharjoitus luotettavan luoksetulon kouluttamiseen

Luoksetuloa koulutetaan alussa leikin varjolla. Pentu voi olla hihnassa, mutta pentua ei missään vaiheessa harjoittelua ohjata hihnalla. Jos hihna kiristyy, pentua houkutellaan äänellä luo. Ympäristön turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. On hyvä, että näkyvyyttä on riittävästi joka suuntaan ja aluksi harjoitellaan paikassa, jossa ei ole paljoa muita kulkijoita, varsinkin jos pentu on vapaana.

Pentua kutsutaan luo ja palkataan sitä aluksi, vaikka pelkästä vilkaisusta ihmisen suuntaan. Heti kun pentu on saanut palkan, voidaan ottaa nopeasti pari pientä askelta toiseen suuntaan. Myöhemmin tämän voi tehdä pyrähtäen muutaman askeleen verran juoksuun. Yleensä pentu seuraa hyvin nopeasti perässä ja taas päästään palkkaamaan. Pentua saa ja pitää kannustaa iloisilla kehuilla, jotta pentu kiinnostuu leikistä ja omistajasta. Jos pentu ei lähde heti leikkiin, sitä voi houkutella luokseen myös kyykyssä.

Tästä muotoutuu nopeasti hippaleikki, jossa luoksetuloon yhdistyy leikin riemu ja vauhti. Pennun ikä ja koko pitää ottaa kuitenkin huomioon, sillä pieni pentu väsyy aika nopeasti juoksenteluun. Pennun pitää aina saavuttaa ihminen. Pyrähdyksellä vain houkutellaan pentua leikin varjolla tulemaan vauhdikkaasti luo. Jos pentu harjoitellessa riehaantuu liikaa, sille kannattaa heittää välillä useampi nami maahan etsittäväksi ja harjoitusta voi tehdä lyhyemmissä pätkissä.

Kun pentu on hoksannut leikin idean ja juoksee luoksesi innoissaan voi sitä kutsua luoksetulokäskyllä, esimerkiksi ”tänne”. Näin liitetään oikea käsky oikeaan toimintaan ja pentu oppii mitä ”tänne” tarkoittaa. Siihen, että pentu tulee koirakavereiden luota omistajan luo kuullessaan saman käskyn saattaa olla kuitenkin vielä matkaa. Harjoitusta pitääkin vaikeuttaa tekemällä sitä erilaisissa ympäristöissä.

Koiranpennun koulutus hienoon hihnakäytökseen

Pennulle parasta liikuntaa on olla vapaana epätasaisissa maastoissa, kuten metsässä. Hihnakävelyä joutuu kuitenkin harjoittelemaan aika nopeasti varsinkin, jos asuu kaupungissa. Harjoitellessa on syytä pitää mielessä, että hihnakävely suoraan eteenpäin on koirille epäluonnollinen liikkumistapa. Koiralle luonnollinen tapa liikkua on kulkea edestakaisin, pysähdellä ja nuuhkia rauhassa kiinnostavia hajuja.

Tärkeimpänä sääntönä voidaan pitää sitä, että mikäli koira pentu vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, sinne se ei ainakaan saisi päästä. Jos pentu huomaa, että vetämällä pääsee esimerkiksi sille rakkaan ihmisen luo, se kokee, että vetäminen on hyvin kannattavaa.

Hihnakäytösharjoituksia

Varsinaista hihnakäytöstä voi pennulle opettaa vahvistamalla aluksi pelkkää lähellä pysymistä. Tämän voi tehdä vapaana tai hihnassa. Pentua palkataan hyvin tiheään herkullisilla nameilla, jolloin se pysyy hyvin omistajan lähellä. Aluksi harjoitellaan lyhyitä hetkiä samalla liikkuen hitaasti eteenpäin. Palkka kannattaa antaa aina siltä puolelta, jolla pennun haluaa kulkevan, jolloin oikeassa kohdassa pysyminen vahvistuu kuin itsestään. Aikaa ja matkaa pidennetään maltillisesti ja samaan aikaan voidaan palkata hieman harvemmin. Lisäksi ihminen voi vaihdella suuntaa, jolloin pennun mielenkiinto säilyy tehtävässä paremmin, sen ollessa ikään kuin hidastettua hippaleikkiä. Jos pentu ei malta pysyä lähellä pitää harjoitusta helpottaa ja ehkä myös palkata tiheämmin.

Tyypillisiä ongelmatilanteita ovat hihnassa riehuminen ja hihnassa hampailla kiinni roikkuminen. Tällaisesta ei toivotusta käytöksestä voi seurata pennulle ns. ”tylsä hetki”. Eteneminen pysähtyy täysin, mitään ei tapahdu eikä ihminenkään tee tai sano mitään. Hihna voidaan ottaa mahdollisimman lyhyeksi, jolloin roikkuva hihna ei houkuttele pentua repimään sitä, eikä pentu pääse juoksemaan pitkässä hihnassa edestakaisin. Pentu kokee usein tällaisissa tilanteissa mahdolliset kiellot vain palkaksi ja riehaantuu entisestään. Kun käytöksestä ei kuitenkaan seuraa mitään se pikkuhiljaa sammuu. On tärkeää, että välittömästi kun pentu lopettaa riehumisen tai irrottaa hampaat hihnasta jatketaan matkaa. Pentu huomaa, että riehuminen ei kannata, koska matka pysähtyy ja vasta rauhoittumisesta seuraa matkan jatkuminen.

Näissäkin tilanteissa myös ennaltaehkäisy toimii tehokkaasti. Havainnoimalla pentua oppii huomaamaan tilanteet, joissa riehaantumista ilmenee. Tällöin voi ennakoida ja teettää pennulla vaikkapa pari tehtävää, jolloin saadaan sen ajatukset muualle. Usein myös istahtaminen toviksi katselemaan muita kulkijoita, vaikka puiston penkille rauhoittaa tilannetta tai pennulle voi heitellä nameja maahan etsittäväksi.

Hihnakäytöksen treenaamiseen on lukuisia erilaisia tapoja. Jos yksi ei sovi, kannattaa kokeilla toista. Hihnakäytökseen voi perehtyä lisää lukemalla ”Koira vetää hihnassa näin saat sen loppumaan” artikkelin.

Pitääkö hihnassa moikata kaikkia

Hihnassakin saa moikata koirakavereita, mutta se kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti. Jos jokaiseen koirakohtaamiseen hihnassa sisältyy vauhdikasta leikkimistä, saattaa se aiheuttaa ohitusongelmia. Pentu yhdistää hyvin nopeasti, että lähestyvä koira hihnalenkillä merkitsee riehumista ja voi alkaa kiihtyä liikaa jopa kaikista näkemistään koirista. Oikein hyvä tapa on antaa koirien rauhallisesti nuuhkia toisiaan lyhyesti ja sitten jatkaa matkaa.

Siihen ketä ja milloin tervehditään ei ole ehdotonta sääntöä. Joillekin sopii se, että ei koskaan tervehditä muita koiria hihnassa. Jollekulle tämä aiheuttaa turhautumista, koska koira kokee, että ei ikinä pääse lajitoverin luokse. Toiset moikkaavat onnistuneesti hihnassa vain kavereita ja osa koirakoista tapaa muita vain vapaana. On hyvä miettiä mikä on juuri kyseiselle pennulle paras tapa tavata lajitovereita.

Koirapuistoihin ei pidä mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa. Puistoissa käydessä on syytä lisäksi erityisen tarkasti kiinnittää aina huomiota siihen, millaisia koiria on paikalla ennen kuin edes harkitsee oman koiran päästämistä muiden koirien joukkoon. Aina kemiat eivät kohtaa ja suuri joukko vieraita koiria voi pelottaa rohkeaakin pentua. Pennuille huomattavasti parempia ja turvallisempia leikkipaikkoja ovat esimerkiksi koirakoulujen tai lemmikkieläinliikkeiden pentutreffit. Erityisen hyvä tapa liikkua yhdessä ja kohdata lajitovereita ovat yhteiset metsälenkit koirien ollessa vapaana.

Koiranpentu kannattaa kouluttaa luopumaan itse asioista ja malttamaan itse mielensä

Koira, joka osaa itse luopua, odottaa ja malttaa mielensä on koira, joka pärjää arjessa hyvin. Näitä taitoja kannattaakin alkaa opettamaan pennulle heti. Punaisena lankana pennun kanssa kannattaa pitää ajatusta ”saat sen mistä luovut”.

Esimerkiksi pennun vetäessä voimakkaasti ihanalle hajulle, pysähdytään ja odotetaan pennun itse tarjoavan jotakin oikeaa käytöstä. Katsekontaktia, peruuttamista tai vaikka istahtamista. Vasta sitten pentu päästetään haistelemaan. Tarkoituksena on, että pentu nimenomaan itse hoksaa mitä sen tulee tehdä saadakseen sen mitä haluaa, eli luopua ensin. Ihminen ei anna käskyjä tai auta pentua vaan rauhassa odottaa, että pentu itse käyttää aivojaan.

Tämä soveltuu lukuisiin tilanteisiin kuten, kun ulko-ovi aukeaa, odotetaan kaikessa rauhassa, että pentu rauhoittuu tai vaikka vilkaisee omistajaa. Kun ruokakippo tulee esille, odotetaan, että pentu rauhoittuu tai ehkä istahtaa ja katsoo omistajaa. Jos pentu vinkuu omistajan edessä haluten jotakin, odotetaan, että pentu lopettaa ennen kuin se huomioidaan. Se mitä haluaa tarkalleen pennun tekevän voi ja saa vaihdella, tärkeintä on, että pentu tekee jotakin, jonka voi tulkita luopumiseksi tai odottamiseksi.

Luopumisharjoitus, jossa pentu itse oppii ja oivaltaa

Harjoituksessa opetetaan pentu itse sekä luopumaan, että myöhemmässä vaiheessa odottamaan. Aloittaessa harjoittelun on oleellista kiinnittää huomiota palkkaamisen nopeuteen, jotta pentu varmasti ymmärtää mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.

1.Kouluttajalla on nami molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä. Nyrkit ovat hieman erillään toisistaan ja pennun ulottuvilla. Käsiä pidetään koko ajan aivan paikallaan. Pienen pennun kanssa voidaan istua maassa. Pennulle voi myös näyttää namit ennen käsien kiinni laittoa.

2. Pentu saa tavoitella nameja. Usein pentu nuolee, tökkii kuonolla ja kokeilee tassuilla, saisiko namin. Ihmisen tehtävänä on keskittyä odottamaan ja pitämään käsiä paikallaan. On tärkeää, ettei pennulle puhu tai anna sille vihjeitä siitä mitä sen pitäisi tehdä. Joskus joutuu odottamaan jonkin aikaa ennen kuin harjoituksessa päästään eteenpäin. Tämä kuitenkin kannattaa, koska silloin antaa tilaa pennun omalle oppimiselle.

3. Kun pentu on pienenkin hetken koskematta kumpaankaan käteen, annetaan namit pennulle. Tässä on oltava todella nopea. Jos namit antaakin vahingossa juuri sillä hetkellä, kun pentu uudelleen tavoittelee sitä käsistä, palkitaan väärästä asiasta, namin tavoittelusta. Pentu ei opi, että nimenomaan luopumalla namista, sen lopulta saa.

4. Nami on molemmissa nyrkeissä siksi, että usein pentu ”vaihtaa” kättä, eli siirtyy tavoittelemaan toisessa kädessä olevaa herkkua. Tämä saattaakin olla juuri se sekunnin mittainen ensimmäinen hetki, kun pentua pääsee palkkaamaan koska se ei koske kumpaankaan käteen. Harjoitusta voi kuitenkin tehdä vain yhdellä kädellä, jos se tuntuu helpommalta.

5. Tätä toistetaan, kunnes pentu oivaltaa, että vaikka kädet tulevat kuonon eteen, namia ei kannata edes tavoitella. Kun se sujuu, aletaan pikkuhiljaa lisäämään kestoa. Eli pennun pitääkin luopumisen lisäksi odottaa namia. Ensin sekunti ja sitten kaksi. Aikaa lisätään hyvin maltillisesti, jotta koulutus sujuisi hyvin.

6. Vasta tämän jälkeen voidaan nimetä käytös, eli liittää siihen vihje esimerkiksi ”jätä”. Vihje sanotaan samaan aikaan, kun nami tulee esille. Näin pentu yhdistää oikean käytöksen oikeaan vihjeeseen. Tämän jälkeen voidaankin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan muilla houkuttavilla asioilla.

7. Halutessa voi harjoituksen avulla opettaa pennulle myös lupasanan. Tämä tehdään siten, että nami annetaan pennulle sanoen aina samalla esimerkiksi ”ole hyvä”. Sanapari sopii käytettäväksi monenlaisiin arjen tilanteisiin, ulos pääsyyn, autosta pois tulemiseen ja ruoan saamiseen.

Koiranpennun koulutus taitavammaksi luopujaksi

Jotta pentu oppii taitavammaksi, pitää edellä kuvailtua tehtävää koko ajan hieman vaikeuttaa. Nami voi olla avoimella kämmenellä, maassa, koiran tassun päällä, otsan päällä tai maassa. Ihminen voi olla itse kauempana tai käydä vaikka toisessa huoneessa. Kouluttaessa pitää kuitenkin muistaa tärkein sääntö. Jos pentu ei onnistu, tehtävää vaikeutettiin liikaa kerrallaan.

Harjoitusta kannattaa tehdä monissa eri ympäristöissä ja erilaisten asioiden esim. lempilelun, hajun, lentävän lehden, leikkivien lapsien, koirien ja kaikkia pentua kiinnostavien asioiden kanssa.

Koiranpennun koulutus irrottamaan suustaan jotakin opetetaan leikin avulla

Irrottaminen pyynnöstä on tärkeä taito, jonka opettaminen on helppoa. Jos pentu maistelee lehteä tai ruohonkorsia, ei niitä kuitenkaan heti kannata alkaa ottamaan suusta pois. Nämä eivät ole vaarallisia esineitä ja usein pentu tutkittuaan tarpeeksi sylkeekin monet asiat pois suustaan.

Asioiden luovuttamisesta voidaan tehdä pennulle kannattava ja hauska leikki. Kun pennulla on jokin oma lelu tai luu suussa, lähestytään pentua herkkupalan kanssa, joka myös näytetään sille. Aivan aluksi, voidaan vain koskea pennulla olevaan esineeseen. Samalla annetaan herkku pennulle. Myöhemmin voidaan ottaa pennulla ollut tavara aivan pieneksi hetkeksi omiin käsiin ja taas palkataan herkulla. On tärkeää antaa heti herkun perään pennulla ollut tavara takaisin. Pentu oppii, kun ihminen ottaa jotakin pois, saa herkun tilalle ja vielä yleensä tavarankin takaisin. ”Irti” tai muu haluttu vihjesana kannattaa liittää tilanteeseen siinä vaiheessa, kun pentu hoksaa harjoituksen idean ja irrottaa itse esineestä otteensa, kun sitä lähestyy herkkupalan kanssa.

Jos pentu vartioi hallussaan olevia asioita ja murahtaa ihmisen lähestyessä, ei kannata hätääntyä. Murahtamalla pentu ainoastaan ilmaisee epäluottamusta siihen, otetaanko häneltä hallussa oleva kiva asia pois. Tällöin pentua lähestytään jälleen herkun kanssa, mutta aluksi vain tiputetaan herkku pennun ulottuville ja lähdetään itse pois. Pennulla olevaan tavaraan ei alussa edes kosketa. Näin edetään pikkuhiljaa ja kohta päästäänkin koskemaan pennun hallussa olevaan esineeseen. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja ja luovuttaa tavaran jo ihmisen tullessa lähistölle ja tästä päästään palkkaamaan. On kuitenkin hyvin tärkeää, että orastavaa luottamusta ei kovin helposti horjuteta ottamalla asioita kokonaan pennulta pois.

Jos pennulla on jotakin vaarallista hallussaan, se täytyy tietysti saada siltä pois. Jos ”irti” käskyä ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi on syytä ottaa niin herkulliset namit esille, että pentu unohtaa kaiken herkut huomatessaan. Näissä tilanteissa myös houkutteleva lelu tai leikki saattaa auttaa pentua unohtamaan puuhansa.

Rauhoittuminen

Pennuilla vaikuttaa joskus olevan rajaton määrä energiaa ja pennuille pitääkin tarjota todella runsaasti tekemistä. Rauhoittuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä taito ja siihen pitää pentua kannustaa. Pennulle ei kannata opettaa, että ihmiset ovat aina saatavilla oleva viihdytysjoukko tai, että elämässä on koko ajan jotakin hurjan mielenkiintoista puuhaa. Pennun kuuluukin leikkiä välillä itsekseen ja jos pennulla on jokin ihastuttava touhu meneillään, se vaikka jahtaa hyttystä, sitä voi aina ihailla kauempaa ja ottaa vaikka videon muistoksi.

Rauhoittumista on helppo opetella ottamalla pentu syliin ja päästämällä se pois vasta kun pentu on rauhoittunut. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä ensimmäistä kertaa juuri kun pentu on villeimmillään. Harjoitus aloitetaan rauhallisen pennun kanssa ja aivan lyhyistä hetkistä. Aluksi pari sekuntia sylissä riittää. Kun harjoitusta tekee usein ja pikkuhiljaa vaikeammissa paikoissa se soveltuu myöhemmin myös villimmän pennun rauhoittamiseen. Harjoituksen voi hyvin tehdä isomman pennun kanssa lattialla istuen ottaen pennun siinä lähelleen.

Erilaiset rauhoittavat tekemiset voivat auttaa pentua käymään levolle. Pennulle voi antaa jotakin pitkäkestoista järsittävää tai nuoltavaa, mikä rauhoittaa sitä. On kokeilemisen arvoista myös itse istahtaa mukavasti sohvalle, haukotella, venytellä ja huokaista syvään. Hieman kohentaa ja taputella tyynyä ja taas huokaista. Kaikki nämä signaalit ovat sellaisia, joita koiratkin tekevät mennessään levolle. Ihminen pystyy jossain määrin matkimaan näitä eleitä ja antaa viestin pennulle, että nyt on levon ja rauhoittumisen aika.

Koiranpennun koulutus hoitotoimenpiteisiin tehdään lempeästi

Hoitotoimenpiteistä tulee helposti haasteita. Tämä johtuu usein siitä, että yritetään tehdä liian paljon kerrallaan tai toimenpide tehdään väkipakolla loppuun. Pennun näkökulmasta hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin epänormaaleja ja jopa pelottavia. Siksi hoitotoimenpiteisiin kannattaakin liittää pennulle jotakin mukavaa ja tehdä ne pennulle palkitseviksi.

Pennun voi antaa aina nakertaa herkkua samalla kun hoitotoimenpidettä tehdään. Eli samaan aikaan kun harja koskee turkkia, on pennulla jokin maittava nami nakerreltavana. Tismalleen samalla hetkellä, kun harja irtoaa turkista, lähtee namikin pois ulottuvilta. Tätä toistetaan ja toistojen myötä pentu oppii, että ikävä asia onkin itseasiassa kiva asia, koska se merkitsee namia.

Pennun kanssa voi toimia myös siten, että namit ovat esillä pennun näköpiirissä. Harjataan sekunti ja sitten tarjotaan nami. Harjataan kaksi sekuntia ja taas saa namin. Näin edetään pikku pätkissä eteenpäin. Mitä kamalampi hoitotoimenpide pennun mielestä on, sen paremmat herkut pitää olla ja sen pienemmissä pätkissä toimenpidettä tehdä.

Sisäsiisteys

Sisäsiistiksi oppiminen ei tapahdu hetkessä ja joskus sisäsiistillekin koiralle voi sattua vahinkoja. Oikotietä onneen ei ole, vaan pentua pitää viedä jatkuvasti pihalle tarpeilleen. Pieni pentu voi pissata useamman kerran tunnissa. Eli pihalla saa käydä todella tiheään, jos haluaa, että suurin osa tuotoksista tulee ulos. Aina kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan iloisesti suureen ääneen. Joskus pihalla saa olla pitkänkin tovin, koska ulkona voi olla niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pentu ei yksinkertaisesti malta pissata.

Sisälle väistämättä tulevat vahingot siivotaan vähäeleisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Jos kohtaan jää vähänkin hajua tekee pentu siihen hyvin helposti tarpeensa uudelleen. Näitä pesuaineita löytää lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Kodin tavalliset pesuaineet eivät yleensä ole riittäviä hajunpoistamiseen.

Pentua ei saa koskaan torua vahingoista. Jos omistaja toruu jo tehdystä vahingosta, pentu oppii vain pelkäämään omistajaa ja kokee ihmisen arvaamattomana. Koira ei mitenkään kykene yhdistämään toruja johonkin jo aiemmin tehtyyn asiaan.

Koiranpennun koulutus yksinoloon

Yksinoloharjoitukset on hyvä aloittaa jo muutaman päivän jälkeen siitä, kun pentu on saapunut kotiin. Aluksi riittää, kun ihminen käväisee usein vaikka toisessa huoneessa. Pentu huomaa kuitenkin nopeasti, että ihminen ei ole poistunut kodista ulos, eli pikkuhiljaa pitää pentu jättää kokonaan yksin kotiin. Aluksi lyhyemmän aikaa ja pidentäen aikaa pikkuhiljaa. Oleellista on, että harjoittelua tehdään alussa paljon lyhyitä aikoja kerrallaan ja joka päivä. Harjoittelu on tärkeää pitää oikealla tasolla. Jos pentu jaksaa olla 5 minuuttia rauhassa, mutta 20 minuuttia on liikaa, on palattava takaisin päin ja kokeiltava onnistuisiko 10 minuuttia.

Kotiin kannattaa jättää väsynyt, ulkoilutettu ja aivotöitä tehty pentu. Näin pentu todennäköisesti lepää ollessaan yksin. Lattioille voi jättää perheen ihmisiltä tuoksuvia vaatekappaleita ja käyttää harjoittelun tukena feromonihaihduttimia. Pennulle kannattaa jättää esille paljon luvallista purtavaa ja leluja. Myös päivän ruoka voidaan jättää pennulle syötäväksi jostakin aktivointilelusta.

Yksinoloharjoittelussa kompastuskivi on usein ihmisten kotiinpaluu. Rauhallinen kotiinpaluu opettaa pennulle, että yksinoloa ei seuraa mitään erityistä. Jos yksinoloa seuraa aina valtava riemu ja jälleennäkemisen ilo pentu saattaa alkaa odottaa tätä. Se ei yksinkertaisesti malta odottaa ihmisiä kotiin. Kun ihmiset palaavat kotiin pentua saa kyllä tervehtiä, mutta se tehdään rauhallisella äänellä ja rauhallisin elein. Ihminen voi istahtaa lattialle, jolloin pentu ei kiihdytä itseään entisestään hyppimällä ihmistä vasten.

Yksinoloharjoituksissa portti voi olla suureksi hyödyksi

Portista voi olla suuri hyöty koiranpennun yksinoloharjoittelussa. Portin avulla tiloja voi rajata helposti ja osoittaa pennulle sille sopivan ja turvallisen alueen. Ensin pennun kanssa voi olla yhdessä portin takana ja sitten hitaasti siirtyä portin toiselle puolelle. Alussa ollaan pennun näkyvissä ja tästä siirrytään onnistumisten mukaan siihen, että poistutaan hetkeksi näkyviltä. Harjoittelu tulisi tehdä niin, että pentu pääsee portin takaa pois, kun on vielä rauhallinen. Kun yksinolo sujuu voi portin halutessaan jättää poiskin.

Portin avulla yksinoloharjoituksiin saadaan helposti myös rutiineja. Nämä auttavat pentua sopeutumaan niitä kohta seuraavaan yksinoloon. Rutiineja voi olla esimerkiksi radion avaaminen, puruluiden laittaminen pennun petiin ja pennun siirtäminen portin taa. Kun nämä rutiinit toistuvat aina ennen kuin pentu jää yksin, ne toimivat pennulle signaaleina siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rutiiniksi riittää myös ihan rauhallisella äänellä todettu ” pentu jää kotiin” tai muu haluttu vihje, joka kertoo, että pentu ei ole nyt tulossa mukaan.

Koiranpennun koulutus matkustamiseen autossa ja kulkuvälineissä

Tutustuminen erilaisiin kulkuvälineisiin kannattaa tehdä ensin pitäen pentu matkustaessa sylissä. Aluksi matkat voivat olla lyhyitä, vaikka vain yhden pysäkinvälin mittaisia. Oma rauhallinen asenne ja kannustava pennun kehuminen auttavat pentua jokaisessa jännittävässä tilanteessa.

Kulkuvälineeseen kannattaa varata mukaan nameja ja pikkuhiljaa voi pentua totuttaa matkustamaan siellä missä sen toivoo jatkossakin kulkevan. Pentua palkataan aina kun se on rauhassa omalla paikallaan. Jos pentu vikisee ja on levoton, on matka vielä mahdollisesti liian pitkä ja kannattaa palata harjoittelussa takaisinpäin.

Koiralle saattaa tulla autossa helposti pahoinvointia, joka näkyy läähätyksenä, kuolaamisena, tärinänä ja lopulta koira voi jopa oksentaa. Jos koira voi pahoin, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä mahdollista matkapahoinvointilääkitystä. Pahoinvointi autossa tekee helposti matkustamisesta epämiellyttävää ja autoilu saattaa sen takia alkaa pelottamaan koiraa.

Koiranpennun koulutus on tavallisen arjen elämistä yhdessä ja pitkän matkan alku

Maailman tutkiminen, oppiminen ja kaikki uudet asiat vaativat pennulta ja sen perheeltä paljon. Vaikka pennun kouluttaminen on tärkeää, oleellisinta on viettää pennun kanssa paljon aikaa ja esitellä sille maailmaa. Ihmistenkin elämässä tapahtuu pennun saapuessa usein suuri muutos, jolle on myös suotava aikaa. Uutta arkea opettelevat niin pentu kuin sen ihmisetkin. Arkea kannattaa opetella yhdessä kaikessa rauhassa ja mieluummin ilman suurta stressiä.

Tärkeintä on muistaa, että kaikki mitä pennun kanssa tekee, on tapahduttava ilon kautta. Pentuaika on kuitenkin lyhyt, siitä kannattaa nauttia ja pitää mielessä, että koiran kanssa jokainen päivä opettaa jotakin uutta.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Miksi koira haukkuu ja mitä sille voi tehdä

Koira haukkuu, koska se on koiralle luonnollinen tapa kommunikoida. Haukkumalla koira yrittää viestiä ympäristölleen jotakin sille tärkeää asiaa. Koira ei koskaan hauku ilman syytä, vaikka se joskus saattaa ihmisestä siltä näyttääkin. Kun tämän ymmärtää, on jo huomattavasti helpompi suhtautua koiran runsaaseenkin äänen käyttöön. Ongelmaksi haukkuminen käsitetään silloin, kun se häiritsee ihmistä tai stressaa koiraa itseään.

Koira haukkuu koska se on koira

Haukkumista ei voi kitkeä koirasta kokonaan pois, sillä se on koiralle laji- ja rotutyypillistä sekä itsessään palkitsevaa toimintaa. Eli koira saa mielihyvää haukkumisesta. Haukkuminen on lisäksi täysin normaalia käytöstä ja sitä tulisi koiralle myös sallia.

Jotkut rodut ja yksilöt haukkuvat huomattavasti enemmän kuin toiset. Osa roduista on myös nimenomaan jalostettu vahtimaan eli ilmoittamaan haukkumisella, kun jotain tapahtuu. Osa koirista käyttää ääntään hyvinkin monialaisesti ja haukkumisen lisäksi vinkuvat, ulisevat ja vikisevät kommunikoidessaan. Aivan kuten ihmisten puheliaisuudessa on eroja, on koirayksilöidenkin välillä eroja äänenkäytössä.

Selvitä ensin taustalla oleva syy, jotta voit keksiä keinon haukkumisen hillitsemiseen

Syitä haukkumiseen on lukuisia ja syyn selvittäminen voi olla joskus hieman haastavaa. Tämä on kuitenkin tehtävä, jotta voi valita tilanteeseen sopivan koulutusmetodin. Jos metodi ei ole sopiva, ei tulostakaan valitettavasti synny ja tilanne saattaa jopa pahentua.

Syy haukkumiseen selviää tarkkailemalla koiran käytöstä ja ympäristöä, jossa haukkumista ilmenee. Lisäksi on mietittävä mitä koira haukkumisellaan haluaa. Voisiko sillä olla esimerkiksi niinkin yksinkertainen syy haukkua, kuin jano tai nälkä. Tilanteessa kannattaa havainnoida myös koiran tunnetilaa, elekieltä ja haukkumisen sävyä. Ympäristö kannattaa katsella koiran silmin ja miettiä, mitä sellaista ympäristössä näkyy, joka voisi aiheuttaa haukkumista.

Koira haukkuu monenlaisten syiden takia, myös kivusta

Jos koira haukkuu lähestyvää ihmistä tai koiraa, se pääsääntöisesti yrittää hätyyttää sitä kauemmaksi. Tosin koira saattaa tervehtiä iloisesti haukkumalla myös tuttuja ihmisiä ja koiria. Tämän haukun tunnistaa usein helposti sen ystävällisestä sävystä. Jos koira haukkuu omistajan poistuessa kotoa, se usein viestii siitä, että on turhautunut koska ei päässytkään mukaan. Mikäli koira haukkuu määrätietoisesti ihmisen edessä, se saattaa vaatia huomiota. Harrastuskentällä esimerkiksi agility aiheuttaa usein kiihtynyttä haukkumista, koska radan vauhdikas suorittaminen kiihdyttää koiraa ja se purkaa tunnetilaansa haukkumalla.

Aina jos koiran käytös muuttuu aiemmasta, on kivun mahdollisuus suljettava pois. Kipu on hyvin usein varsinkin äkillisesti syntyneiden käytösongelmien taustalla. Jopa pelkkä lihasjumi saattaa olla niin kivulias, että koira reagoi siihen ongelmallisella käytöksellä. Koira voi kokea myös esimerkiksi kipua korvissaan ilmanpaineen vaihtelun tai korkeiden äänien vuoksi, mitkä sitten laukaisevat haukkumisen.

Haukkumisen ollessa ongelma tarkistetaan ensin koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi

Jos koiran elämässä ei ole riittävästi aktiviteettia se saattaa haukkua ihan siksi, että sillä on liikaa energiaa ja se on turhautunut. Koiralle tuleekin tarjota runsaasti mielekästä tekemistä. Riittävä monipuolinen liikunta, nuuskiminen ja aivotyö ovat jokaisen koiran oikeus. Käytösongelmien ratkomisen tärkeä osa onkin aina kartoittaa koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi.

Hyvin usein koiralla on purkamatonta energiaa, joka näkyy ongelmallisena käytöksenä. Liikunnan lisäys onkin tehokas tapa ehkäistä mm. turhautumisesta johtuvia ongelmia. Koiran on päästävä joka päivä pitkille kävelyille, sen on saatava juosta vapaana koirakavereiden kanssa ja päästävä metsään ainakin muutaman kerran viikossa. Liikunta lisää endorfiinien eli mielihyvähormonien määrää sekä vähentää stressiä, mikä sitten auttaa ongelmalliseen käytökseen.

Jokainen koira tarvitsee liikunnan lisäksi myös aivotyötä. Temppujen opettaminen aktivoi koiraa ja uuden oppiminen väsyttää koiraa tehokkaasti. Työkoiraroduille kuten palveluskoiraroduille tämäkään ei vielä riitä, vaan tarvitaan paljon enemmän erilaisia aktiviteetteja. Usein turha haukkuminen ainakin vähenee, kun asiat laitetaan arjessa kuntoon ja huolehditaan, että koira saa riittävästi oikeanlaista tekemistä.

Koira haukkuu, ihmisen tunteet heräävät ja tilanne pahenee

Haukkuminen voi herättää ihmisessä negatiivisia tunteita. Tämä on ihan inhimillistä, sillä haukkuminen saattaa tapahtua ihmisen mielestä väärään aikaan tai olla hieman noloa. Ihminen ehkä hätkähtää tai jopa pelästyy yhtäkkistä haukkumista ja silloin ihmisenkin adrenaliinitaso kohoaa.

Tilanne onkin usein sellainen, että koira tulkitsee ihmisen mielentilaa siten, että se kiihtyy entisestään. Koiran mielestä on hätä, koska ihminenkin on jostain syystä kiihtynyt. Jos tähän lisätään ihmisen toistuva kieltäminen, saadaan aikaan tilanne, jossa ihminen hokee ärtyneenä ”ei”, koira haukkuu, ihminen kieltää uudelleen ja syntyy kilpahuuto. Kieltäminen saattaa siis vain pahentaa tilannetta.

Jos koira haukkuu ulkona vieraille koirille ja ihmisille, saattaa vastaehdollistaminen auttaa

Jos koira haukkuu muille koirille ja ihmisille lenkillä, on usein kyse epävarmuudesta ja pelosta. Ihminen on myös saattanut opettaa koiralle vahingossa, että vastaantulijat ovat jännittäviä, itse jännittämällä ohitustilannetta. Lisäksi kannattaa kohtaamisten osalta huomioida, että koira haluaa näissä tilanteissa yleensä ihmisen tai koiran poistuvan kauemmas. Haukkuvan koiran näkökulmasta haukkuminen siis kannattaa, sillä ikävä asia poistui, kun tarpeeksi haukkui.

Näihin tilanteisiin auttaa kuitenkin koulutus, jossa koiran tunnetilaa muutetaan vastaehdollistamisen avulla. Tarkoitus on tehdä ikävästä asiasta mukava. Tämä tehdään siten, että koiraa palkataan välittömästi, kun se havaitsee jotain, jota on aiemmin haukkunut. Palkkaa annetaan niin pitkään kuin asia on näkyvissä ja koira katselee sitä rauhallisena.

Vastaehdollistaminen pitää aloittaa niin etäältä, että ei toivottua käytöstä ei ilmene lainkaan. Jos sitä ilmenee, etäisyyttä on kasvatettava. Onnistumisten mukaan etäisyyttä sitten pikkuhiljaa pienennetään. Harjoittelu voi viedä kuukausia ja siihen joutuu ehkä palaamaan aika ajoin, jos käytöstä ilmenee uudelleen. Hyvänä apuna harjoittelussa toimii naksutinkoulutus, johon voi tutustua tarkemmin artikkelissa ”Koiran koulutus, kattava tietopaketti”

Koira haukkuu, tehoaako huomioimattomuus vai onko parempi kuitata tilanne

Huomioimattomuus toimii silloin, kun koira kokee ihmisen huomion palkitsevana. Koiran haukkuessa ihmisen edessä voidaan yksinkertaisesti ignoorata koira ja jatkaa omia puuhia. Käytös sammuu pikkuhiljaa, mutta vain jos tehdään työtä pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Tällaisen vaatimishaukun huomioimatta jättäminen on kuitenkin vaativaa puuhaa, koska pienikin ärsyyntyminen, kielto tai pelkkä mikroele kasvoissa saattaa riittää koiralle huomioksi.

Myös ”kuittausta” voi kokeilla, varsinkin tilanteissa, joissa koira ilmoittaa jostain, eli esimerkiksi ulkoa kuuluvasta äänestä tai ikkunasta näkyvästä ihmisestä. Koiralle yksinkertaisesti sanotaan hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti esimerkiksi ”Kiitos, kuulin, ei ole mitään hätää” ja kehutaan, kun koira hiljenee. Kuittausta voi tehostaa menemällä itse katsomaan ikkunasta tai katsomalla siihen suuntaan mistä koira ärsykkeen kuuli ja todeta sen jälkeen kaiken olevan hyvin.

Koiraa voi ja kannattaa aina kehua, silloin kun se ei reagoi johonkin havaitsemaansa asiaan haukkumalla. Eli jos koira nostaa päätänsä kuullessaan rappukäytävästä äänen mutta ei hauku, voidaan koiraa kehua sekä palkata ja näin oikea käytös vahvistuu.

Haukunestopanta ei ole oikea ratkaisu

Erilaisten rankaisuun ja pelotteluun perustuvien ratkaisujen kuten sitruunapannan tai sähköpannan käyttö on tarpeetonta ja eettisestikin hyvin kyseenalaista. Panta saattaa lopettaa haukkumisen, mutta se ei poista koiran tunnetilaa vaan voimistaa sitä. Jos haukkumista ilmenee esimerkiksi eroahdistuksen vuoksi, koirasta tulee vain entistä ahdistuneempi.

Osa koirista voi myös oppia haukkumaan sitruunapannassa olevan ampullin tyhjäksi tai koira haukkuu pannan antamista sähköshokeista huolimatta. Koira voi olla niin voimakkaassa tunnetilassa, että jatkaa haukkumista piittaamatta rangaistuksesta. Kuitenkin aina kun rangaistus pannasta tulee, se lisää koiran ahdistusta entisestään.

Koira haukkuu ja naapurit tuskastuvat

Joskus yksin kotona haukkuva koira aiheuttaa epäsopua naapurustossa. Tällöin kannattaakin ottaa asia naapureiden kanssa reippaasti puheeksi. Naapureille voi kertoa mitä asialle on tehty ja mitä ollaan tekemässä. Usein ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä kun huomaavat, että asia on ”työn alla” ja siihen yritetään saada muutosta.

Naapureita voi pyytää myös avuksi. He voivat tarkkailla kuinka paljon ja milloin koira tosiasiallisesti haukkuu. Haukkuuko se todella jatkuvasti, joka kertoo eroahdistuksesta vai tuleeko haukkuja silloin tällöin, joka kertoisi vahtimisesta tai ehkä tekemisen puutteesta. Tämä on arvokasta tietoa, kun ongelmaan haetaan ratkaisua.

Koiralle kannattaa opettaa, mitä haukkumisen sijaan kannattaa tehdä

Koiralle kannattaa aina erikseen opettaa mitä sen haluaa erilaisissa tilanteissa tekevän. Varsinkin niissä tilanteissa, joissa on riski ei-toivottuun käytökseen. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa kuin jatkuva kieltäminen. Koira ei lähtökohtaisesti osaa mitään, ellei sille asiaa kouluta. Se ei automaattisesti osaa olla ”kunnolla”. Koiran on myös aina helpompi tehdä jotain, kuin olla tekemättä mitään.

Hyödyllinen taito erilaisiin haukkumistilanteisiin on esimerkiksi käsikosketus. Eli koira opetetaan koskettamaan ihmisen käteen. Lisäksi voidaan kouluttaa koiraa myös pitämään kuonoa kiinni ihmisen kädessä pidempään. Näin toimien päästään kiihdyttävästä tilanteesta myös etäämmälle ja koiran on helpompi rauhoittua. Käsikosketusta tulee harjoitella runsaasti, jotta se toimisi tilanteessa, jossa koira on kiihtynyt tai peloissaan.

Koiraa voi pyytää sen haukkuessa tekemään jotakin muuta. Jonkin yksinkertaisen tempun tai vaikka istumaan menon, josta sitä palkataan. Tämä saattaa katkaista haukkumisen kokonaan. Pyydetyn asian tulee tietysti kuitenkin olla sellainen, jonka koira osaa hyvin.

Koiralle voidaan kouluttaa myös käsky, jolla se lopettaa haukkumisen. Tämä saattaa olla hieman haastavaa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Koiran haukkuessa siihen ei reagoida, mutta heti kun se hiljenee, sanotaan valittu käskysana esimerkiksi ”hiljaa” ja palkataan koira. Kouluttaessa tulee olla tarkkana siitä, ettei vahingossakaan palkkaa koiraa haukkumisesta. Kouluttamiseen pääsee alkuun käymällä laajan ”Koiran koulutus perusteet 2.0” verkkokurssin.

Koira haukkuu, voiko sitä oppia ymmärtämään

Jos koira leikkii lajitovereiden kanssa, on haukkuminen ihan eri sävyistä kuin vahtihaukku. Koiran pelätessä äänessä on usein hieman räksyttävä sävy ja koiran ollessa aggressiivinen sen ääni on kumea ja vakuuttava. Ihmisen tullessa kotiin koira tervehtii ihan omanlaisella haukullaan. Näitä kaikenlaisia haukunsävyjä on hyvin mielenkiintoista tarkkailla ja opetella. Mitä enemmän ihminen ymmärtää koiraansa sen helpompi sen kanssa on elää ja sitä rikkaampi suhde omistajalla ja koiralla on.

Koiraa ei voi opettaa olemaan täysin hiljaa, yhtään sen enempää kuin olemaan nuuskimatta tai hengittämättä. Sen sijaan ihminen voi yrittää kouluttamalla vaikuttaa osaan tilanteista ja suhtautua ymmärryksellä ja kärsivällisesti haastavampiin tilanteisiin. Jokainen koira on myös oma valloittava, joskus äänekäskin persoonansa. Koiran kanssa eläminen on elämistä eri lajin kanssa, jolla on ihan omanlaisensa kommunikointitapa. Koiraa kannattaa kuunnella ja yrittää ymmärtää.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Koira vetää hihnassa: näin saat sen loppumaan

Koira vetää hihnassa joskus todella kovaa ja se voi tehdä yhteisistä ulkoiluhetkistä hyvinkin epämiellyttäviä molemmille osapuolille. Hihnalenkille on mentävä päivittäin ja tilanteen pahentuessa lenkkeilystä voi tulla enemmän rasite kuin rentouttava raittiissa ilmassa reippailu. Lenkille ei tee ehkä enää mieli edes lähteä.

Hihnakäytösongelmat ovat hyvin yleisiä. Niitä ei kannata hävetä vaan aloittaa reippaasti kouluttaminen kohti miellyttävää lenkkeilyä. Aikaa tähän saattaa mennä, mutta siitä ei pidä lannistua. On täysin mahdollista opettaa jokainen koira olemaan vetämättä hihnassa. Alla olevat koulutusohjeet ja periaatteet sopivat niin pennulle kuin aikuiselle koiralle. Hihnakäytöksen kouluttamiseen kannattaa panostaa.

Koira vetää hihnassa monenlaisten syiden takia

Koira saattaa vetää hihnassa, koska pelkää vastaantulevia koiria tai ohimeneviä pyöriä. Vetäminen puolestaan lisää vetämistä entisestään, koska se mitä koira tekee vahvistuu. Lisäksi epäsopivien varusteiden aiheuttama kipu lisää hihnassa kiskomista. Koira voi vetää kipua karkuun, koska se ei ymmärrä, että juuri vetäminen aiheuttaa kivun.

Epäsopivat varusteet pahentavat hihnassa kiskomista. Koiralle oikeanlainen panta on mahdollisimman leveä, sellainen, joka peittää vähintään kaksi niskanikamaa. Jos käytetään valjaita niitä kannattaa etsiä rauhassa. Valjaita on sovitettava aina ennen ostopäätöstä. Sovittaessa kannattaa tarkistaa, että valjaat eivät hankaa tai kiristä mistään ja koiran lapa saa liikkua vapaasti. Lisäksi valjaissa ja pannassa on oltava säätövaraa, varsinkin jos koira on trimmattava rotu ja karvan paksuus siksi vaihtelee.

Koira vetää hihnassa myös siksi, että ihminen on vahingossa sitä vahvistanut

Ihminen on saattanut vahvistaa vetämistä myös omalla käytöksellään. Pienten koirien vetämisestä ei ehkä aina välitetä, koska se ei haittaa ihmistä niin paljoa kuin isomman koiran kiskominen. Isomman koiran vetäessä hihnassa saattaa syntyä vakaviakin vaaratilanteita, koska koiraa ei saada pideltyä ja koiran ongelmakäytökseen puututaan siksi helpommin.
Koira on saattanut päästä ihanien asioiden hajujen tai koirakaverin luo kiskomalla. Eli koiran mielestä vetämisestä on tullutkin kannattavaa toimintaa.
Lisäksi ihmisen jännittyminen ohitustilanteissa voi aiheuttaa koirassa tunnereaktion ja hihnakäytös on tästä syystä saattanut pahentua. Koira tulkitsee ihmisen jännityksen ohitustilanteessa usein siten, että tilanteessa on syytä pelätä ja siksi rähisee. Erityisesti ohitusten ja myös hienon hihnakäytöksen kouluttamista voi opetella Kuono.fi verkkokurssilla ”Ohitustilanteet haltuun ja remmirähinä pois” kouluttaja Noora Tihtosen kanssa.

Koira vetää hihnassa usein myös koska luopuminen ja itsehillintä on sille hankalaa

Luopuminen ja itsehillintä ovat jokaisen koiran perustaitoja. Mielensä malttavaa koiraa on helpompi kouluttaa kulkemaan lenkeillä kiskomatta. Näitä perustaitoja kannattaa treenata ennen kuin edes aloitetaan hihnakävelyn kouluttaminen ja viimeistään silloin kun koira mahdollisesti jo vetää hihnassa. Luopumisharjoitukset nameilla, leluilla ja odottaminen aina kun siihen on mahdollisuus toimivat hyvän hihnakäytöksen pohjataitoina.

Arjessa on paljon erilaisia tilanteita, joissa koira voi harjoitella esimerkiksi malttia. Kun pyydetään koiraa aina odottamaan hetki ulos mennessä tai vaikkapa autosta poispääsyä, saadaan arkeen lukuisia toistoja ja koira oppii tehokkaasti. Ruokaa ei myöskään kannata antaa koiralle ilman, että se tekee jotakin sen eteen. Vähintään sen pitää odottaa hetken lupaa päästä syömään. Arjen erilaiset tilanteet kannattaa hyödyntää, sillä koira oppii koko ajan.

Jokaisella on oma tapansa lenkkeillä, mutta vetämällä koira ei saisi päästä eteenpäin

Jos tavoitteena on katsekontaktissa sivulla seuraaminen, se koulutetaan hieman eri tavalla kuin löysällä hihnalla ihmisen läheisyydessä kävely. Ihmisellä pitäisikin olla tavoite kirkkaana mielessään ja myös kykyä tavoitella sitä pitkäjänteisesti. Jos koiralta vaatii vain silloin tällöin haluamaansa hienoa hihnakävelyä ja joskus antaa sen vetää tai tehdä vähän sinnepäin, ei tuloksia synny. Päinvastoin, vetäminen saattaa lisääntyä, koska koiralle on epäselvää mitä sen pitää tehdä. Johdonmukaisuus on kouluttamisessa erittäin tärkeää.

Koira ei saisikaan koskaan päästä etenemään vetämällä. Jos koira vetää, on pysähdyttävä ja odotettava, että koira itse löysää hihnaa. Tähän saattaa joskus mennä hyvin pitkä aika eli kiirettä ei kannata pitää. On hyvin oleellista, että hihnaa löysää koira, ei omistaja. Jos koira ei näin tee, on hihna pidettävä omistajan taholta kireällä siihen asti, kun lopulta hihnan löystyminen ennemmin tai myöhemmin tapahtuu. Tismalleen samalla hetkellä on omistajan itsekin löysättävä hihnaa, jolloin koira saa välittömän positiivisen palautteen toiminnastaan. Ruokapalkkaakin voi käyttää, mutta palkkana koiralle toimii usein parhaiten hihnan löystyminen ja eteenpäin pääsy.

Ihmisen on oltava todella nopea reaktiossaan, jotta koira yhdistää palkan oikeaan toimintaan. Tavoitteena on se, että hihnan kiristymisestä tulee lopulta koiralle signaali itse löysätä hihnaa tai/ja hidastaa vauhtia. Kouluttaessa on huomioitava, että omistaja ei näissäkään tilanteissa koskaan itse kisko tai nyi hihnasta.

Koira vetää hihnassa kiihtymyksen vallassa

Hihnassa kiskova koira on aina enemmän tai vähemmän kiihtyneessä ja stressaantuneessa mielentilassa. Erityisesti ohitustilanteet saattavat lisätä kiihtymystä. Siksi on hyvä välillä rauhoittaa koiraa varsinkin epäonnistuneen ohitustilanteen jälkeen. Tämän voi tehdä yksinkertaisesti heittämällä maahan useamman namin koiralle etsittäväksi.

Tätä keinoa voi kokeilla myös ohitustilanteessa. Kun koira saadaan etsimään nameja saattaa ohitustilanne ratketa pelkästään sillä. Koira keskittyy omiin puuhiinsa ja toinen koirakko ehtii mennä ohi.

Lenkillä voi myös välillä pysähtyä katselemaan maailmaa. Kesällä voi istua penkillä ja odottaa, että koira rauhoittuu itsekin katselemaan muita kulkijoita. Tämän jälkeen matkaa taas jatketaan. Tunnetila voimistaa oppimista, eli kiihtymyksen vallassa kiskominen vahvistuu entisestään. Koiran tunnetilaan kannattaakin kiinnittää aina huomiota. Jos lenkin varrella on paljon kiihdyttäviä asioita kuten toisia kulkijoita tai koiria on syytä aina aloittaa harjoittelu rauhallisemmissa paikoissa.

Koira vetää hihnassa tutun koiran luo ja se pahentaa asiaa

Jos on tapana, että tuttuja koiria moikataan hihnassa, se tehdään rauhallisesti ja hallitusti. Toisen koiran luo mennään vain hihna löysällä. Tämä voi olla haastavaa, mutta silti täysin mahdollista opettaa. Jos tilanne on kovin hankala, on järkevämpi ratkaisu odottaa, että koirakaveri tulee luo, ja vasta sitten moikataan.

Tervehtiminen on suhteellisen lyhyt ja sitten matka jo jatkuukin. Hihnassa leikkiminen ei ole kovin suotavaa, sillä hihnat saattavat sotkeutua. Koirat eivät myöskään pääse käyttämään kunnolla elekieltään. Lisäksi tilanteessa yhdistyy ”riehuminen ja leikkiminen” hihnakäytökseen ja vastaantuleviin koiriin. Tämä saattaa hankaloittaa entisestään hihnakäytöksen opettelua.

”Luopumalla saa” periaate auttaa hihnakävelyn opettelemisessa

Nuuhkiminen on koiralle mieluisaa lajityypillistä toimintaa ja sitä se tekee joka lenkillä. Siihen pitääkin kannustaa, koska hajuaistin kautta koira kokee ja näkee maailman. Ulkoilun tarkoitus on paitsi liikunta myös se, että koira pääsee kunnolla aistimaan maailmaa nenänsä kautta.

Kävellessä voi nuuhkimista käyttää myös palkkana. Kun koira kävelee aluksi ihan pienen hetken vetämättä voi sille opettaa lupasanan esimerkiksi ”ole hyvä” päästämällä hihnan pitkäksi ja ohjaamalla koiran tien reunaan nuuhkimaan. Ihminen voi näyttää esimerkkiä, tutkia maata, mennä kyykkyyn ja katsella ruohonkorsia. Sitten jatketaan hitaasti, koiran tahdilla eteenpäin pitkässä hihnassa. Koira saa kulkea ristiin rastiin, toki samalla pitää varoa muita kulkijoita. Tämän jälkeen pyydetään koira sivulle ja edetään reippaammin pikku pätkä ja taas palkataan nuuhkimaan pääsyllä.

Näin toimien koira saa reipasta liikuntaa mutta myös sille elintärkeää haistelua. Oleellista on, että koira päästetään nuuhkimaan pitkällä hihnalla vain sillä hetkellä, kun se kävelee kiskomatta. Jos koira pääsee sitä kiinnostavalle hajulle kiskoen hihnassa, vetäminen vahvistuu voimakkaasti. Käytöksestä seuraa silloin koiran mielestä ihania asioita, joten koiran mielestä vetäminen hihnassa kannattaa.

Omaehtoinen kontakti sopii opeteltavaksi kaiken ikäisille koirille

Kontaktin opettaminen on hyvin yksinkertaista, koiraa palkataan aina kun se huomioi omistajan. Apuna voidaan käyttää naksutinkoulutusta, joka nopeuttaa oppimista. Siihen ja muihin kouluttamisen periaatteisiin voi tutustua artikkelissa Koiran koulutus: kattava tietopaketti.

Omaehtoinen kontakti tarkoittaa tilannetta, jossa koiraa palkataan siitä, että se ilman kutsua huomioi omistajansa. Eli aina kun koira katsoo ihmistä, koiraa kehutaan ja palkataan. Tätä harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä siirtyen pikkuhiljaa vaikeampiin.

Kun päästään harjoittelussa ulos asti ja koira katsoo sielläkin omistajaa silloin tällöin päästään hiljalleen tilanteeseen, jossa koira jää lähistölle katsomaan omistajaa pidemmäksi aikaa. Tällöin tietenkin palkataan tiheästi tästä ja kuin itsestään hihna pysyy löysällä liikkuessanne samaan aikaan eteenpäin.

Koiraa ohjataan sanoilla, ei hihnalla

Ihmisellä on joskus tapana kiireessä kiskaista hihnasta pysähtynyttä koiraa, tai ohjata hihnasta vetämällä koiraa kääntymään oikeaan suuntaan. Koiralle voi kuitenkin hyvin opettaa sanalliset vihjeet kaikkiin tilanteisiin. Hihnalla ei ole tarpeen ohjata koiraa, varsinkaan kiskaisemalla.

Koiralle voi kouluttaa vihjeen ”mennään”, kun halutaan että koira jättää mielenkiintoisen hajun ja kulkee eteenpäin sekä ”odota”, kun on pysähdyttävä. Näiden kouluttaminen on helppoa yksinkertaisesti toistamalla vihje aina kun lähdetään liikkeelle ja pysähdytään.

Koira vetää hihnassa, onko kuonopannasta apua

Kuonopanta, joka pujotetaan koiran kuonon ympärille on kouluttamisen apuväline, ei pysyvä ratkaisu. Kuonopanta toimii siten, että koiran vetäessä kuonoon kohdistuu voimakas paine. Kuonopannan käyttöä tulee opetella ja lisäksi opettaa myös koiralle mitä sen pitää tehdä, että epämiellyttävä tunne kuonon ympäriltä katoaa. Jos tätä ei opeteta voi kuonopanta vain pahentaa tilannetta ja tuottaa koiralle voimakasta kipua.

Erilaiset kipuun perustuvat ratkaisut ovat aina huonoja, sillä ne eivät kouluta oikeaa toimintatapaa ja lisäksi kipu lisää koiran stressiä, joka puolestaan lisää kiihtymystä. Vedonestovaljaat ovat myös vain kouluttamisen apuväline, eikä niitäkään kuulu käyttää tuottamaan koiralle kipua. Vain oikean käyttäytymisen kouluttaminen koiralle on pysyvä ja tehokas ratkaisu.

”Jojoilun” ennaltaehkäisy

On mahdollista, että koiran käytöksestä tulee jossain vaiheessa ”jojoilua”. Tämä tarkoittaa sitä, että koira vetää ja hihna kiristyy, koira ottaa ihmiseen kontaktin, saa palkan ja juoksee sitten uudelleen kiskomaan. Ratkaisu on tällöin tiheään palkkaaminen omistajan lähelle. Eli palkataan koiraa siitä, että se pysyy lähellä. Harjoittelussa voidaan tällöin palata takaisin myös helpompiin ympäristöihin.

Palkan laatuun on tässä vaiheessa syytä kiinnittää erityistä huomiota. Jos omistajan hallussa on jotakin parempaa kuin ympäristössä, koira pysyttelee lähellä pidempään ja näin päästään helpommin palkkaamaan oikeasta käytöksestä.

Jatkuvassa kontaktissa omistajaan ei tarvitse olla

Kun harjoittelu on edennyt pidemmälle saattaa koira tarjota jatkuvaa kontaktia omistajaan ja pysytellä koko ajan omistajan vieressä. Tässä vaiheessa voidaan yksinkertaisesti vähentää palkkaamista. Koira hoksaa kyllä nopeasti, että nuuhkiminen on ihanaa ja jättää kontaktin vähemmälle. Lenkkeilystä tulee molemmille mukavaa. Kontaktiin voi sitten pyytää esimerkiksi ohitustilanteissa ja taas sen jälkeen päästää koiran hajujen ihmeelliseen maailmaan. Jäljelle jää koira, joka tarvittaessa ottaa ja pitää kontaktin omistajaan.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Koiran koulutus: kattava tietopaketti

Koiran koulutus on jokaisen koiranomistajan tärkein velvollisuus. Omistajan on koulutettava koiralle sellaiset taidot, että se pärjää yhteiskunnassamme. Jokaisen koiran pitäisi osata tulla luo pyydettäessä, odottaa, kyetä luopumaan erilaisista asioista ja kävelemään hihnassa vetämättä. Koiran tulisi myös osata ohittaa toiset koirat ja muut kulkijat. Koira ei luonnostaan näitä asioita osaa, joten kouluttaminen on välttämätöntä.

Kouluttaminen ei ole onneksi vaikeaa. Kouluttamista voi opiskella pitkällekin, mutta perustiedoillakin pärjää hienosti. Kouluttamisen teoriaa ei kannata pelätä, sillä kaikki on loppujen lopuksi hyvin loogista. Tästä artikkelista löytyy kaikki tarvittava tieto koiran kouluttamisesta ja hieman enemmänkin. Kaikkea ei kukaan kuitenkaan omaksu hetkessä. Siksi tietoa kannattaa aina etsiä ja lukea oman tarpeen ja tilanteen mukaan kaikessa rauhassa. Artikkelin pariin voi aina palata tasaisin väliajoin. Lisäksi kannattaa tutustua Koiran koulutus 2.0 verkkokurssiin. Tätä tietopakettia voi lukea kurssia käydessään, jolloin kouluttamisen salat avautuvat vielä helpommin.

Koiran koulutus tapahtuu aina koiraystävällisesti

Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa sitä, että koiraa koulutetaan palkitsemalla. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta, tai huolehditaan ettei siitä seuraa koiralle mitään kannattavaa. Toivottu käytös tehdään sen sijaan koiralle mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi. Jos omistajaa päin hyppimisestä seuraa se, että omistaja kääntää selkänsä ja taas istumisesta saa herkkupaloja, koira kokee istumisen kannattavammaksi. Koira oppii, että omistajaa tervehditään istumalla eikä hyppimällä päin.

Koiraystävällistä koulutusta voi kutsua myös positiiviseksi palkitsemiseksi. Lyhyesti sen ydin on, että kun koira tekee jotain oikein, sille annetaan palkka. Koira kokee toiminnan kannattavana ja tarjoaa sitä uudelleen. Tällaisen koulutustavan hyödyt ovat kiistattomat. Koira oppii nopeammin ja oppimistulos on pysyvämpi. Omistajan ja koiran suhde vahvistuu, sekä koira voi psyykkisesti paremmin. Lisäksi koiran motivaatio työskentelyyn kasvaa.

Koiran rankaisemisessa on vain huonoja puolia

Koiran rankaisemisesta on aina enemmän haittaa kuin hyötyä. Rankaisu voi olla fyysinen kuten esimerkiksi lyönti, hihnasta kiskaisu tai sitruunapannan käyttö. Rankaisu voi olla myös psyykkinen, kuten koiran painostaminen, uhkaava elekieli ja äänensävy. Lähes aina rangaistukseen sisältyy sekä psyykkinen, että fyysinen puoli. Rankaiseminen voi olla myös koiran perustarpeiden rajoittamista kuten nälässä pitoa, jotta motivaatio työskentelyyn olisi parempi. Tällainen toiminta ei kuulu nykyaikaiseen kouluttamiseen. Rankaisu on aina koiralle vahingollista.

Yhtenä rankaisun suurena ongelmana on ajoitus. Väärin ajoitettu rangaistus voi saada koiran yhdistämään rankaisun väärään asiaan. Jos esimerkiksi pentu näykkii ja se keskeytetään kurituksella juuri kun sen hampaat irtoavat kädestä, on ajoitus mennyt pieleen. Pentua rangaistiin tällöin siitä, että se lopetti näykkimisen.

Erilaisten rankaisujen käyttäminen aiheuttaa koirassa pelkotiloja ja epävarmuutta. Lisäksi syntyy epäluottamusta rankaisevaa ihmistä kohtaan. Koirilla, joita on koulutettu rankaisun avulla, esiintyy enemmän pelkoja, aggressiivista käytöstä ja ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi jatkuva rankaisu voi saada koiran passivoitumaan. Se ei uskalla tehdä enää mitään rangaistuksen pelossa. Tällaista koiraa on tietenkin hyvin hankala kouluttaa ja sen elämä on stressaavaa.

Koiran koulutus etenee erinomaisesti ilman rangaistuksia

Koiraystävällisessä kouluttamisessa ”rangaistus” tarkoittaa palkkion epäämistä tai mukavan toiminnon keskeyttämistä. Mikäli koira vetää hihnassa, ihminen pysähtyy. Kiva asia, eli eteenpäin pääseminen estyy ja matka jatkuu vasta, kun hihna löystyy. Eli oikea käytös tuottaa palkinnon ja väärä käytös aiheuttaa koiralle mieluisan asian loppumisen.

Jos esimerkiksi pentu näykkii, omistaja voi poistua paikalta kieltämisen sijaan. Pennulle on todella iso asia, jos sille rakas ihminen häviää paikalta. Pennun tarkoitus on todennäköisesti tällaisessa tilanteessa leikkiä kanssasi näykkimällä, ja se estetään poistumalla paikalta. Pennun ei-toivottu käyttäytyminen tuottaakin siis koiran mielestä epämukavia asioita. Toiminta ei kannata ja se sammuu.

Usein on haastavaa keksiä, mitä koira itseasiassa kussakin tilanteessa pitää palkkana. Lisäksi tällainen toiminta vaatii jonkin verran aikaa tehotakseen. Se on kuitenkin erittäin tehokasta, kun jaksaa olla johdonmukainen.

Koiraystävälliseen kouluttamiseen ei kuulu huuto tai uhkaava käytös. Neutraali äänensävy ja kehonkieli riittää hyvin kaikissa tilanteissa. Kun koira joutuu toimintansa seurausten perusteella miettimään itse mitä sen kannattaa tai ei kannata tehdä se oppii hyvinkin nopeasti. Palkkion epääminen tai palkkion poisto ei myöskään heikennä koiran ja omistajan suhdetta, vaikka turhautumista saattaa puolin ja toisin syntyä. Turhautuminen ei ole kuitenkaan niin haitallista kuin fyysinen tai psyykkinen rankaisu.

Koiran koulutus tapahtuu tehokkaasti Premackin periaatteen avulla

Premackin periaate tarkoittaa lyhyesti sitä, että koiran sille hyvin merkityksellinen käytös vahvistaa voimakkaasti sitä ennen esiintynyttä käytöstä. Yleensä tällainen hyvin merkityksellinen käytös on laji- tai rotutyypillistä käytöstä, kuten haukkuminen, kaivaminen, uiminen tai jahtaaminen.

Eli jos pallon jahtaaminen on koiralle hyvin merkityksellistä ja mieluista käytöstä, sitä ennen harjoitellut asiat vahvistuvat voimakkaasti. Periaatteen sisäistäminen opettaa ihmiselle mitä koira tosiasiallisesti pitää palkkana. Tästä on paljon hyötyä monenlaisissa arjen tilanteissa, usein erityisesti niissä, joissa esiintyy ei-toivottua käytöstä.

Omistajan on hyvä pohtia mikä koirille tyypillinen toiminta miellyttää eniten juuri omaa koiraa. Rakastaako se painimista kaverien kanssa yli kaiken, vai onko se enemmän uimamaisteri. Taitava kouluttaja liittää sitten näihin tilanteisiin aina pienen treenituokion. Vapaaksi tai uimaan pääseekin esimerkiksi vasta, kun on hetken istunut paikallaan. Kun koulutetaan luokse tuloa, voi palkaksi seurata pallonheittoleikki.

Koiran koulutus ja sen peruspilari 1, palkka eli vahviste

Kouluttamisessa on neljä peruspilaria, joiden tulee kaikkien olla kunnossa ja kohdallaan, jotta kouluttaminen sujuu. Ensimmäinen peruspilareista on palkka eli vahviste. Termiä vahviste käytetään, koska palkan tehtävä on vahvistaa haluttua toimintaa. Kouluttaminen on mahdollista vain, jos kouluttajalla on jotakin mitä koira siinä tilanteessa eniten haluaa. Ilman palkkaa voi olla lähes mahdotonta saada koiraa motivoitumaan tekemiseen.

Palkkaa voi olla mm. ruoka, kehut, lelu ja leikkiminen, jonkin mieluisan tempun tekeminen tai ihmisen antama huomio. Palkkana toimii ainoastaan se mitä koira itse pitää palkkana. Kouluttaja ei voi määritellä tätä koiran puolesta.

Ensimmäisenä koulutustilanteessa kannattaa aina kokeilla onko palkka tilanteeseen nähden tarpeeksi vahva. Mitä vaikeampi tilanne, tehtävä ja ympäristö, sen parempaa palkkaa tarvitaan. Palkkaa on myös vaihdeltava usein, sillä monipuolisuus motivoi koiraa. Kukaan ei jaksa popsia lihapullaa päivästä toiseen. Ei ole myöskään järkevää käyttää parasta herkkua kaikissa tilanteissa. Muuten palkka kokee inflaation, eikä kouluttajalle jää työkaluja haastavampiin tilanteisiin.

Palkkaa käytetään niin pitkään, että koira osaa taidon sujuvasti monenlaisissa ympäristöissä. Tämänkin jälkeen on syytä usein palkata koiraa, sillä käytös sammuu eli loppuu, jos se ei koiran mielestä ole enää kannattavaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon, se kuuluu koiran luonteeseen. Jos toiminnosta ei seuraa mitään kivoja asioita, sitä ei koiran mielestä kannata tehdä.

Erilaisia ruokapalkkoja löytyy hyllymetreittäin ruokakaupoista ja lemmikkieläinliikkeistä. Mikä tahansa koiralle sopiva ruoka voi olla potentiaalisesti parempi palkka, kuin aiemmin käytetyt. Lelujen osalta koiralle voi olla suurta merkitystä sillä, minkä kokoinen tai mistä materiaalista lelu on. Vinkuvat lelut ovat usein koiran mielestä kiinnostavia. Lelu ei välttämättä kuitenkaan itsessään toimi palkkana, vaan leikki. Leikkejäkin on erilaisia, koira voi esimerkiksi jahdata lelua, se voi taistella siitä kanssasi tai viskellä sitä ihan itsekseen.

Palkkoja voi listata niiden vahvuuden mukaan itselleen ylös ja päivittää listaa sitä mukaa kuin uusia löytyy. Kaikkiin palkkaustilanteisiin kannattaa aina liittää mukaan kehuminen. Koirille kehutkin ovat todella merkityksellisiä.

Koiran koulutus peruspilari 2, ajoitus

Jos halutaan, että koira yhdistää palkan juuri oikeaan toimintoon, sen on tultava heti. Viive saa olla maksimissaan yksi sekunti ja sekin voi olla vilkkaalle koiralle liikaa. Ihminen on koiraan verrattuna huomattavasti hitaampi reaktiokyvyltään. Tämän avuksi onkin kehitelty oivallinen koulutusmetodi, naksutinkoulutus, johon perehdytään myöhempänä.

Ajoituksen virheet ovat yleisiä varsinkin vasta-alkajilla. Väärä ajoitus vaikeuttaa koiran oppimista suuresti. Väärä ajoitus on kuitenkin helppo havaita, kun tarkastelee mitä koira tekee. Se toiminto vahvistuu, mistä koira koki saavansa palkan. Jos palkka annetaan juuri kun koira istahtaa, se tarjoaa sitä käytöstä todennäköisemmin uudelleen. Jos palkka tuleekin juuri kun koira hypähtää ihmistä kohti tavoitellessaan namia, se seuraavallakin kerralla todennäköisesti kokeilee tätä. Hyppäämisestähän sai palkan.

Koiran koulutus peruspilari 3, vaatimustaso eli kriteeri

Vaatimustaso eli kriteeri on kouluttajan etukäteen asettama ehto siitä, mitä koiran pitää tehdä saadakseen palkan. Koiran koulutus tapahtuu pienin askelin. Koira oppii vain onnistumisista ja jotta se voi onnistua, on tehtävän oltava riittävän helppo. Muuten koira ei saa palkkaa, eikä tarjoa haluttua käytöstä uudelleen.

Yleisin koulutukseen liittyvä haaste on vaatimustason asettaminen. Ihmiselle on ominaista mennä liian lujaa eteenpäin. Hitaasti etenemällä on kuitenkin nopeammin perillä, vaikka se voi tuntua joskus tuskastuttavalta.

Mitä tahansa asiaa opetellessa pilkotaan kyseinen asia pieniin osiin. Koiralta ei voi vaatia heti täydellistä suoritusta. Jos tavoitteena on esimerkiksi temppu, jossa koira pyörii itsensä ympäri, on ensin palkittava kaikesta pienestäkin yrittämisestä oikeaan suuntaan. Aluksi vaikka siitä, että koira vilkaisee oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen siitä, että pää kääntyy ja tästä edetään hiljalleen oikeaan suuntaan kohti lopullista suoritusta. Varsinkin vaativampia taitoja opetellessa on asian pilkkominen äärimmäisen tärkeää. Jos koira etenee nopeammin, siitä tietenkin palkitaan.

Yhtä tärkeää kuin pilkkominen pieniin osiin on se, että vaatimustasoa nostetaan, kun koira onnistuu lähes joka kerta. Muuten jäädään taidossa paikalleen. Vaatimustason nosto ja lasku on tasapainoilua, mitä pitää tarkkailla koko ajan. Liian vaikea tehtävä lannistaa ja liian helppo ei kouluta taitoa niin kuin oli alun perin tarkoitus. Vaatimustasoa siis lasketaan ja nostetaan koiran onnistumisprosentin perusteella. Hyvä nyrkkisääntö on, että kun 80% toistoista onnistuu, on aika nostaa hieman vaatimustasoa.

Eli edellä mainittua temppua kouluttaessa, kun koira on onnistunut kahdeksan yritystä kymmenestä vilkaisemaan oikeaan suuntaan, saa se palkan vasta kun sen pää kääntyy. Kun tämä onnistuu kahdeksan toistoa kymmenestä, pitääkin kääntää jo etuosaa saadakseen palkan. Näin edetään kohti lopullista suoritusta. Määrän ei tarvitse olla aivan täsmällinen, mutta tämä on hyvä ohjenuora etenemisen vauhtiin.

Koiran koulutus peruspilari 4, vahvistetiheys

Vaatimustaso ja vahvistetiheys liittyvät saumattomasti yhteen. Vahvistetiheys terminä voi tuntua hyvin vieraalta, jos kouluttamisen teoria ei ole tuttua, mutta tämäkin asia on täysin opittavissa. Vahvistetiheys tarkoittaa sitä, kuinka usein koira saa tilanteessa palkan. Eli mikä on aika, joka kuluu jokaisen saadun palkan välissä. Jotta koulutus etenisi, palkkaa pitäisi saada usein, eli onnistumisia pitäisi tulla tiheään.

Mikäli vahvistetiheys on suuri, vaatimustaso on liian korkea. Oikea vahvistetiheys on noin joka viides sekunti. Kun se laskee tästä, tehtävää pitää vaikeuttaa. Jos se nousee taas liian suureksi, on vaatimustasoa laskettava. Vahvistetiheys hahmottuu koko ajan selkeämmäksi, kun kouluttajan taidot lisääntyvät. Vahvistetiheyden tarkkailu auttaa asettamaan vaatimustason sopivaksi.

Naksutinkoulutus on helppoa ja hauskaa niin koiralle kuin ihmiselle

Naksutinkoulutus eli klikkerikoulutus on helppo oppia. Sitä voi käyttää silloin tällöin tai aina, eikä sen käyttäminen rajaa pois muita tapoja kouluttaa asioita. Sen voi yhdistää mihin tahansa toiminnan aikaansaamisen keinoon, joista lisää myöhempänä.

Naksutinkoulutus helpottaa ja nopeuttaa koiran oppimista. Tällä metodilla koira pääsee toden teolla käyttämään omia hoksottimiaan. Jos naksutinkoulutusta ei ole koskaan kokeillut se voi aluksi hämmentää niin koiraa kuin ihmistä. Tämän alkuvaiheen yli pääsee kuitenkin hyvin nopeasti ja kouluttamisesta tulee varmasti sujuvaa. Kun on kerran opetellut naksuttelemaan harvemmin jättää sitä enää pois koulutuksesta. Niin kivaa se on!

Naksutinkoulutus alkaa ehdollistamalla koira palkkiomerkkiin

Naksutinkoulutuksen ensimmäinen askel on ehdollistaa koira siihen, että tietty äänimerkki merkitsee aina palkkaa. Ensin valitaan jokin ääni, joka voi olla erityisellä naksuttimella tehty ”klik” tai vaikka ääneen sanottu ”Jes”. Tätä kutsutaan palkkiomerkiksi.

Kouluttaja varaa taskuunsa pieniä todella herkullisia namipaloja. Sitten siirrytään tilaan, jossa on rauhallista. Kouluttaja antaa palkkiomerkin ja sen jälkeen toimittaa namin koiran suuhun. Koiran ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä yhtään mitään. Ehdollistaessa koiraa on hyvin tärkeää, että ihminen liikkuu vasta sen jälkeen, kun palkkiomerkki on annettu. Jos kouluttaja liikkuu ennen kuin palkkiomerkki on annettu, koira saattaa käsittää liikkeen palkkiomerkiksi. Valittu ääni ei siis silloin merkitsekään palkkaa.

Toistoja tarvitaan useita kymmeniä, jotta koira varmasti yhdistää merkin ja ruokapalkan. Tätä on hyvä tehdä muutamana päivänä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Sitten tarkistetaan ehdollistuma antamalla palkkiomerkki ”naks”, kun koira on jonkin matkan päässä. Jos koira katsoo ihmistä tai tulee hakemaan palkan, on ehdollistuma tapahtunut ja kouluttaminen voi alkaa. Ehdollistumaa on hyvä aina silloin tällöin vahvistaa, varsinkin jos naksuttelussa on ollut taukoa. Kun koira on huolella ehdollistettu se ymmärtää, että palkkiomerkin kuullessaan se teki oikean asian, josta se kohta saa palkan.

Erilaisille palkoille voi olla oma palkkiomerkkinsä. Esimerkiksi ruoalle ”klik” ja leikille ”Jes”. Kaikkein tärkein sääntö on naksutinkoulutuksessa se, että naksusta seuraa aina maksu. Tästä säännöstä ei jousteta koskaan. Vaikka kouluttaja antaisi palkkiomerkin vahingossa tai väärään aikaan on siitä aina seurattava koiralle palkka. Muuten ehdollistuma ei säily, eikä kouluttaminen onnistu.

Koiran koulutus perustuu erilaisille toiminnan aikaansaamisen keinoille

Kouluttaessa on siis tarkoitus saada koira toimimaan halutulla tavalla. Istumaan, olemaan paikallaan tai noutamaan pallo. Nämä toiminnot voidaan aikaansaada erilaisilla keinoilla.

Keinon valitsemiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Kaikkia toiminnan aikaansaamisen keinoja ei ole heti välttämätöntä opiskella, mutta kun niitä hallitsee useamman se nopeuttaa kouluttamista. Alla on esitelty yleisimmät keinot. Moniin keinoista voi liittää luontevasti niin palkkiomerkin käytön kuin alla kuvatun ensimmäisen toiminnan aikaansaamisen keinon, sheippauksen.

Koiran koulutus sheippauksen eli muokkaamisen avulla on todella tehokasta

Monikäyttöisin toiminnan aikaansaamisen keino on ”sheippaus”. Se liittyy myös vahvasti naksutinkouluttamiseen. Sheippaaminen tarkoittaa koiran käytöksen muokkaamista pienin askelin kohti päämäärää. Koira saa itse keksiä mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan. Tavallaan leikitään ”kuuma/kylmä” leikkiä. Kun osuu kuumaan päin, koiralle annetaan palkkiomerkki ja se saa palkan. Jos koira etenee kylmää kohti palkkaa ei saa. Näin koiran käytös pikkuhiljaa muovautuu oikeaksi.

Kouluttajan rooli sheippauksessa on ennen kaikkea palkata nopeasti koiraa pienestäkin yrityksestä oikeaan. Koulutustapa aktivoi koiraa yrittämään itse koko ajan enemmän ja enemmän. Koirasta tulee myös kerta kerralta taitavampi ja se oppii kokeilemaan hyvinkin nopeasti itse kaikenlaisia käytöksiä.

Sheippausta voi opetella koulutusleikin avulla, johon osallistuvat ihmiset. Yksi ihmisistä menee huoneen ulkopuolella ja hänelle valitaan jokin hyvin yksinkertainen toiminto, esimerkiksi istuminen lattialle. Ihmisen tullessa huoneeseen merkitsee kouluttajaksi valittu ihminen palkkiomerkillä kaikki liikkeet oikeaan suuntaan. Mitään suullisia vihjeitä ei saa antaa, eikä eleillä ohjata ihmistä oikeaan. Harjoitus voidaan lisäksi videoida ja tilannetta voi tarkkailla useampi ihminen sivusta. Tarkkaileminen ja videon katseleminen jälkikäteen opettavat kouluttamista hyvin tehokkaasti.

Koiran koulutus houkuttelun avulla sopii kokemattomillekin

Hyvin usein käytetään kouluttamisen apuna houkuttelua. Houkuttelu tehdään tyypillisesti namipalalla, jolla houkutellaan koira tekemään haluttu asia. Varsinkin lapsi- koira pareille houkuttelun käyttäminen sopii hyvin. Työskentely on molemmista hauskaa, koska koira onnistuu tehtävässä helposti.

Tämä keino on tehokas, mutta haastava. Houkuttelun tekee haastavaksi se, että koira saattaa keskittyä voimakkaasti namiin, eikä niinkään siihen mitä pitää tehdä saadakseen se. Koira ei siis keskity tekemiseen jolla saa namin, vaan ikään kuin ” kulkee namin perässä”.

Houkuttelu on kuitenkin niin helppo keino kouluttaa, että sitä voi vallan mainiosti käyttää, kunhan muistaa pikkuhiljaa laittaa namin pois. Voit välillä käyttää houkutteluun namia ja sitten pelkkää kättä. Koira tekee usein ihan saman liikkeen vaikka kädessä ei olisi namia, koska ensinnäkin käsi tuoksuu namille ja koira on jo tottunut seuraamaan käden liikettä.

Tässä vaiheessa voi liittää hyvin mukaan palkkiomerkin. On kuitenkin muistettava, että jos palkkiomerkki annetaan namin ollessa kädessä, naksutinkoulutuksen periaate ”ensin naksu, sitten maksu” ei toteudu. Eli nami otetaan esiin ja annetaan aina vasta palkkiomerkin jälkeen.

Haasteeksi muodostuu usein myös se, että eleestä on tullut koiralle vihje. Eli koira tekee jatkossa toiminnon vain silloin kun kouluttajan käsi liikkuu, ei vihjesanasta. Jos halutaan, että koira toimii vihjesanalla, pitää se liittää toimintoon ja käden liike häivyttää pois.

Eli sanotaan sana ja samaan aikaan konkreettisesti pienennetään ja häivytetään käden liikettä pois. Tätä toistetaan lukuisia kertoja. Sanallisen vihjeen liittäminen ei ole välttämätöntä. Kädellä ohjaaminen eli käden liikkeen käyttäminen vihjeenä on ihmiselle luontevaa ja ihan käyttökelpoinen tapa ohjata koiraa.

Koiran koulutus kosketuskepin avulla on usein nopeampi tapa oppia, kuin namilla houkuttelu

Kosketuskeppi on teleskooppimallinen keppi, jonka päässä on pieni pallo. Koiralle opetetaan, että kepin päässä olevaan palloon kannattaa koskea. Tämän voi tehdä esimerkiksi sheippaamalla. Erittäin usein koira ihan automaattisesti nuuhkaisee palloa, kun se laitetaan näkyviin, eli tämä on helppo kouluttaa. Kun koira on oppinut koskemaan palloon, sitä voi käyttää toiminnon kouluttamiseen.

Kepin pallo on ikään kuin magneetti, jolla koiraa ”vedetään” tekemään oikea liike. Eli nyt koiran ei tarvitse enää koskea keppiin vaan seurata sitä. Kepillä saadaan haluttu toiminto aikaan. Kosketuskepin avulla voi ohjata mahaan menon, peruuttamisen, itsensä ympäri pyörimisen ja vaikka seuraamisen. Kosketuskepin käyttömahdollisuudet ovat todella laajat. Verrattuna namilla houkutteluun kosketuskohde on parempi oppimisen kannalta. Koira keskittyy tekemiseen eli siihen mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.

Kosketuskeppi pitää ”häivyttää”, eli tehdä siitä konkreettisesti pienempi ja lopulta laittaa kokonaan pois. Keppihän ei ole aina mukana koko ajan. Kun kyseessä on teleskooppimalli, se on helppo pienentää. Samaan aikaan liitetään toimintoon vihje esimerkiksi ”maahan”. Tätä toistetaan ja samalla kepistä tehdään pikkuhiljaa toisto toistolta pienempi. Lopulta keppi on kokonaan piilossa, vaikka selän takana ja koira menee makuulle ”maahan” käskystä.

Kun käytöstä muovataan kepin avulla, voidaan jälleen hyödyntää naksutinkoulutusta. Merkataan palkkiomerkillä oikea käytös ja annetaan palkka.

Koiran koulutus ”nappaamisen” avulla vaatii hieman havainnointia ja nopeutta

Nappaaminen on todella hauskaa. Ihminen tarkkailee koiraa, ja sen tehdessä koukutettavan asian oikein annetaan tästä palkka. Nappaamisee voi myös helposti liittää palkkiomerkin, joka nopeuttaa tässäkin metodissa oppimista. Nappaaminen soveltuu parhaiten asioihin, joita koira tekee itse usein.

Tähän koulutustapaan voi yhdistää myös hyvin helposti vihjesanan. Kun koira menee maahan, sanotaan ”maahan” ja palkataan. Erityisen hyvin nappaaminen sopii rauhoittumisen opettamiseen. Kun koira käpertyy lepäämään, sanotaan vihjesana esimerkiksi ”rauhassa”. Tätä toistamalla koira oppii, että ”rauhassa” tarkoittaa rauhallisena makoilua.

Ympäristöä muokkaamalla voidaan hienosäätää liikettä

Tämä ei ole varsinainen toiminnan aikaansaamisen keino, vaan pikemminkin keino ohjata haluttua toimintoa oikeannäköiseksi. Jos halutaan opettaa koiralle esimerkiksi peruuttaminen ja koira peruuttaa aina hieman vinoon, voidaan siirrettävillä seinillä tai vaikka tuoleilla tehdä käytävä, jota pitkin koira peruuttaa. Kun liike sujuu, peruutustilaa kasvatetaan ja seiniä voidaan viedä hiljalleen etäämmälle. On kuitenkin huomioitava, että koira saattaa kokea ahtaat paikat pelottavina. Koiraa ei saa ohjata ahtaaseen paikkaan, jos sitä pelottaa. Pelkäävä koira ei kykene oppimaan.

Palkan suunta eli minne palkkaat koiraa, vaikuttaa lopputulokseen

Jos halutaan koiran tervehtivän ihmistä rauhallisesti istuen, on järkevää antaa namipalkka maahan. Koira osaa ennakoida ja jos se oppii, että palkka tulee aina alas, se pysyy helpommin alhaalla. Tällöin siis alhaalla pysyminen vahvistuu koko ajan. Koira hakeutuu aina sinne, mihin palkka tulee.

Jos seuraamista opetellessa on tarkoitus, että koira kulkee vasemmalla ja palkka annetaan aina oikeasta taskusta, koira hyvin helposti alkaa kävelemään ihmisen edessä. Kun palkka korjataan niin, että sen saa aina vasemman polven kohdalta, alkaa koira hakeutumaan oikeaan kohtaan.

Koiralle opetettavaa liikettä voi myös jatkaa heittämällä palkka liikkeen suuntaan. Esimerkiksi peruuttamista opetellessa palkka kannattaa heittää koiran jalkojen väliin mahan alle. Pujottelua opetellessa taas sinne, minne haluat koiran seuraavaksi menevän. Palkan suuntaa ja sen vaikutusta voi olla aluksi vaikea hahmottaa, mutta kokeilemalla sen oppii hyvin nopeasti.

Leikki villitsee ja syöminen rauhoittaa, eli miten palkka vaikuttaa koiran tunnetilaan

Jos koiraan halutaan vähän enemmän vauhtia, voidaan sitä lisätä leikkimisellä. Vauhdikas leikki palkkana voi lisätä esimerkiksi agilityradalle juuri tarvittavat sekunnit. Näin toimiessa on kuitenkin tarkkailtava, ettei koira riehaannu liikaa, eli ettei sen viretaso nouse liian suureksi. Liian korkea ja pitkään jatkuva viretaso ei tee koiralle hyvää, jolloin oppiminenkin vaikeutuu.

Jos koira on hyvin levoton, sitä voidaan rauhoittaa heittämällä useampi nami maahan ja näin antaa koiralle nenätyötä, joka rauhoittaa tehokkaasti. Sama vaikutus on ruoalla, jonka syömiseen menee jonkin aikaa. Jos koulutustilanteessa on pidempi tauko voi koiraa rauhoittaa antamalla sille herkkuluu järsittäväksi. Samalla koira oppii, että tauon aikana ollaan rauhallisesti.

Treenatessa kannattaa myös aina huomioida kuinka perso koira on nameille. Jos koira on hyvin ahne, se saattaa kiihtyä voimakkaastikin liian hyvästä palkasta. Jos koira on taas erittäin nälkäinen, sen saattaa olla vaikea keskittyä. Havainnoimalla miten erilaiset palkat vaikuttavat koiraan, voidaan hallita koira tunnetilaa. Jossakin tunnetilassa osa tehtävistä on vaikeita ja toiset taas helpompia.

Vihje eli käsky voi olla sana tai ele

Koira huomaa pienetkin liikkeet, joita ihminen hyvin usein tekee kouluttaessa koiraa. Jos kouluttaja tekee samanaikaisesti suullisen vihjeen aikana käsillään eleitä, tulee eleestä koiralle ensisijainen vihje.

Usein ihmetellään, kun koira ei osaakaan istua, vaikka ihminen toistaa käskyä kymmenen kertaa. Suullinen käsky ei välttämättä toimi, jos samaan aikaan on kouluttaessa aina tehty jokin istumista tarkoittava ele. Tyypillinen ele istumisen opettelussa on nostaa kättä tai namia koiran pään yläpuolelle, kun samalla sanotaan ”istu”. Koira on oppinut tilanteessa eri vihjeen, (ele) kuin mitä ihminen tarkoitti (”istu”). Kouluttajan kannattaa havainnoida omaa elekieltään koulutustilanteessa.

Kun valitaan jokin sana vihjeeksi, sen on hyvä olla selkeä ja lyhyt. Koira kuulee sanasta yleensä vain sen ensimmäisen tavun ja nopea koira pelkän ensimmäisen kirjaimen. Mikäli käskyinä on vaikka ”tule” luoksetuloon ja ”tuo” noutamiseen, voi sekaannuksia ilmetä.

Vihjeen liittäminen

On yleistä, että koiralle toistetaan jotakin käskyä, mutta koira ei tee mitään. Tästä koiralle saatetaan jopa hermostua. Ihminen unohtaa, että koira ei voi millään ymmärtää mitä jokin sana tarkoittaa, ellei sitä ole sille erikseen opetettu. Eli ensin pitää saada itse toimintoa aikaan jollakin toiminnon aikaansaamisen keinolla ja vasta sitten nimetä se. Näin koira oppii mitä eri sanat tarkoittavat.

Kun koira sujuvasti tekee haluttua toimintoa, se voidaan nimetä. Ensin sanotaan vihje, kun koira tekee asiaa, sitten kun koira aloittaa tekemisen ja vasta sitten juuri ennen kuin koira tekee halutun asian. Näitä vaiheita toistetaan useita kymmeniä kertoja. Vasta tässä vaiheessa kouluttamista sana ja toiminto yhdistyvät koiran mielessä.

Koiran koulutus vaatii asian opettamista monessa paikassa ja tilanteessa

Joskus koira osaa taidon upeasti omalla pihalla, mutta kun mennään koirapuistoon, taito unohtuu täysin. Tällöin on kyse yleistämisen puutteesta. Jos koira osaa taidon vain tietyissä paikoissa koulutus on valitettavasti jäänyt puolitiehen.

Yleistäminen tarkoittaa sitä, että koiralle koulutetaan taitoa useissa paikoissa monenlaisissa tilanteissa. Koulutustermein puhutaan myös häiriöiden lisäämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa muutos aiempaan tilanteeseen on häiriö ja lisää tehtävän vaikeustasoa. Näitä häiriöitä lisätään yksi kerrallaan, jotta koira osaisi taidon mahdollisimman hyvin joka paikassa.

Jos koira ei osaa asiaa omassa pihassa ilman häiriöitä, siltä ei voi vaatia taidon osaamista esimerkiksi juna-asemalla kaikkien äänien ja kulkijoiden seassa. Yleistäessä edetään aina rauhallisessa tahdissa helpommista ympäristöistä vaikeampiin ja häiriöitä lisätään korkeintaan pari kerrallaan. Ensin omalla pihalla treenataan kaksin, sitten samalla kun lapset leikkivät, sitten siirrytään juna-asemalla hiljaisena aikana ja lopulta treenataan asemalla, kun siellä on enemmän kulkijoita.

Koiran koulutus pitkäkestoisiin toimintoihin, kuten seuraaminen

Kun koulutetaan toimintoa, jonka on tarkoitus kestää pitkään ei oikotietä ole. Seuraamisesta pitää tulla ensin palkka sekunnin seuraamisesta, sitten kahden ja niin edelleen. Mitä hitaammin etenee, sitä varmempi suorituksesta tulee. Myös yleistäminen on hyvin tärkeää, jos toiminnosta haluaa vahvan. Yleistäminen aloitetaan kuitenkin vasta, kun toiminnossa on jo noin viisi sekuntia kestoa.

Kun toiminnossa alkaa olla hieman kestoa pitää palkan tulla epäsäännöllisemmin. Eli ei niin, että palkan saa aina vasta viiden sekunnin jälkeen, vaan joskus sen saa ihan heti ja seuraavalla kerralla kolmen sekunnin jälkeen. Tästä koko suorituksen kokonaisaikaa pidennetään pikkuhiljaa. Koira saa viiden sekunnin jälkeen, sitten kahdeksan ja taas kolmen ja niin edelleen. Päämääränä on se, että koira seuraa pitkän pätkän ja saa sitten palkan. Epäsäännöllisen palkkauksen avulla koira ei koskaan tiedä milloin saa palkan ja jaksaa myös yrittää enemmän.

Koiran koulutus on myös kaikenlaisten hauskojen temppujen opettelua

Kouluttamaan oppii vain kouluttamalla ja koira on ihmisen paras opettaja koulutustilanteessa. Erityisesti hauskojen temppujen opettelu on kannattavaa monelta kantilta katsoen. Jos opetat koiraa istumaan kuin orava tai pujottelemaan jalkojen läpi ei haittaa, vaikka temppu ei niin täydellisesti heti menisikään tai koiran oppiminen takkuaisi.

Kouluttamisen pitäisi olla aina hauskaa yhdessäoloa, ja juuri sitä temppujen kouluttaminen parhaimmillaan on. Koulutustilanteeseen pitää mahtua huumoria ja hassuttelua. Jos koulutustilanne menee liian vakavaksi, ihmiselle tulee helposti turhia suorituspaineita. Ne eivät tee hyvää kenellekään. Jokaisen koiranomistajan on siis hyvä opettaa hauskoja temppuja koiralleen. Temppukurssilta saat erinomaisia vinkkejä tähän.

Koiran koulutus ei etene ilman taukoja

Koira tarvitsee oppiakseen asian ja jaksaakseen paljon taukoja. Taukojen puuttuminen ja liian pitkät treenit ovat aika tyypillisiä ilmiöitä. Vaikka toistojakin pitää saada, jotta koira oppii, niin laatu korvaa määrän.
Vartti aktiivista harjoittelua on jo pitkä aika. Näitä vartin koulutustuokioita voi toki olla useampi päivässä. Pentujen treenihetki kannattaa pitää vielä lyhyempänä. Joskus tarvitaan vain viisi toistoa ja koira on jo väsähtänyt, sillä uuden oppiminen on todella raskasta.

Jaksaminen on hyvin yksilöllistä ja koiran jaksamista on vaalittava. Työskentelykyky kyllä kasvaa pikkuhiljaa, jos treenaaminen on koiran mielestä aina kivaa. Fiksu kouluttaja lopettaakin harjoittelun aina onnistumiseen. Siinä vaiheessa, kun koira vielä jaksaisi ja haluaisi tehdä lisää.

Jokaiseen treenihetkeen on sisällyttävä runsaasti lyhyitä taukoja. Taukojen aikana koiran aivot prosessoivat juuri tehtyjä asioita ja oppimista tapahtuu. Kouluttajallekin tauot ovat tärkeitä, koska niiden aikana arvioidaan koulutusta. Ilman taukoja on riski, että koira tekee useita kymmeniä toistoja väärin ja oppii jotain ihan muuta mitä sen piti oppia. Jos koira esimerkiksi vinkuu tehtävää suorittaessaan ja tätä toistetaan monta kertaa, voi vinkuminen jäädä pysyväksi toiminnoksi koulutetun toiminnon rinnalle. Tai jos halutaan kouluttaa juuri tietynlainen makuulle meno ja se tehdään useita kertoja väärin, on aika haastavaa korjata jo opittua ”väärää” toimintoa.

Koiran kouluttaminen ja siinä edistyminen vaatii kirjanpitoa

Koulutuksen edistymistä kannattaa seurata pitämällä erilaisista asioista kirjaa. Kirjanpitoa voi tehdä hyvinkin laajasti, mutta jo muutaman asian merkitseminen muistiin nopeuttaa koulutusprosessia. Asioita voi kirjata itselleen luontevalla tavalla vapaamuotoisesti omaan treenivihkoon tai vaikka exel-taulukkoon hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Muistiin kannattaa laittaa ainakin missä vaiheessa juuri opeteltavan taidon osaamista ollaan. Kouluttamisessa auttaa todella paljon, kun voi tarkistaa miten koira treeneissä onnistui, eli saiko se palkkaa riittävän tiheästi. Pitäisikö tehtävää ehkä helpottaa tai vaikeuttaa, sekä tulisiko tehdä muita muutoksia seuraavalle kerralle.

On hyvä kirjata aina, millaista palkkaa käytettiin ja toimiko se. On hyödyksi myös, jos muistiinpanoista löytyy tieto siitä millaisessa ympäristössä harjoiteltiin. Tämä auttaa kouluttajaa hahmottamaan paremmin millaisia muutoksia edelliseen kertaan on tullut, eli kuinka paljon vaikeutta ja häiriöitä tilanteeseen on lisätty.

On hyödyllistä laittaa ylös myös millainen tunnetila kouluttajalla ja koiralla oli. Jos koira oli väsynyt, voidaan pohtia, miksi näin oli ja mitä sille voi tehdä. Kaikki arviointi ja havainnointi kehittävät kouluttamista paremmaksi ja tehokkaammaksi. Tarkemman kirjaamisen lisäksi on hyvä käyttää hetki yleiseen arvioimiseen. Mikä meni juuri sillä treenikerralla loistavasti ja missä olisi ehkä parannettavaa. Muistiinpanojen avulla kouluttaja suunnitteleekin jo seuraavia treenejä.

Ilmankin muistiinpanoja voi ilman muuta kouluttaa. Muistiin kirjaamisen voi kuitenkin aloittaa ihan vain yhdestä asiasta. Kaikkea ei tarvitse tässäkään ottaa heti haltuun. Suurin osa koiranomistajista ei pidä kirjaa ja kouluttaminen sujuu silti. Ainakin jonkinlainen koulutuksen muistelu on kuitenkin suositeltavaa, sillä se helpottaa kouluttajan työtä.

Koiran koulutus käytöksen sammuttamisen avulla

Sammuttaminen tarkoittaa sitä, että tarkoituksella vähennetään jotakin aiemmin vahvistettua tai vahvistunutta käytöstä, esimerkiksi ruoan varastelua pöydältä. Sammuttamisen tavoitteena on saada kyseinen käytös häviämään.

Tämä tehdään yksinkertaisesti siten, että huolehditaan ettei käytöksestä seuraa enää koiralle vahvistetta eli palkkiota. Jos koira on varastanut pöydiltä ruokaa, on toiminnan vahviste tietysti pöydältä saatu ruoka. Jos ruokaa ei enää pöydiltä saa, muuttuu käytös kannattamattomaksi ja hiljalleen sammuu.

Tärkeintä käytöksen sammuttamisessa on se, että todella huolehditaan siitä ettei käytös enää kannata. Esimerkiksi ruokaa ei enää koskaan ole pöydällä murentakaan. Jos käykin niin, että koira välillä saa vahvisteen ja välillä ei, käytös itseasiassa vahvistuu entisestään. Koira motivoituu silloin yrittämään kahta kauheammin, koska pöydältä kuitenkin joskus saa ruokaa.

Käytöstä sammuttaessa on hyvä muistaa myös ilmiö, jota kutsutaan sammumispurkaukseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että käytös on ollut ehkä jo pitkäänkin pois ja palaa takaisin. Koira ikään kuin vielä kerran kokeilee, että jos kuitenkin se sama käytös kannattaisi. Tällöin pidetään edelleen tarkkaan huoli, että käytös ei kannata ja se sammuu lopullisesti. Sammumispurkauksia voi tulla useampi, mutta se on aivan normaali ilmiö.

Jotkin asiat kuten haukkuminen ovat jo itsessään koiralle mieluisia. Eli koira saa palkkion pelkästä toiminnasta, jota tekee. Tällaisia käytöksiä on hyvin hankala sammuttaa, yleensä nämä käytökset ovat laji- ja rotutyypillisiä. Kannattavinta on tällöin opettaa jokin muu tapa toimia. Jos koira haukkuu vastaantulevia, voidaan kouluttaa koira vastaehdollistamisen avulla rauhoittumaan ja sen jälkeen koulutetaan katsomaan omistajaa haukkumisen sijaan.

Koiran koulutus vastaehdollistamisen avulla

Vastaehdollistamisella tarkoitetaan tunnetilan muuttamista. Jos koiraa kiihdyttää toisen koiran ohitus, pyritään kiihtymys muuttamaan palkkaamisen avulla rauhallisuudeksi. Samalla koira oppii, että vastaantuleva koira onkin kiva juttu, koska se merkitsee palkkaa.

Oleellista vastaehdollistamisessa on etäisyys. Jos etäisyys kiihdyttävään asiaan on liian pieni, ei koiralle välttämättä kelpaa edes sen paras herkku. Sopivalla etäisyydellä palkka kelpaa ja koulutus onnistuu.

Etäisyyttä pienennetään koiran reaktioiden mukaan. Tarvittaessa kasvatetaan, jos kiihtymys nousee liian suureksi. Vastaehdollistaminen voi viedä jonkin aikaa, mutta tuo pysyviä muutoksia, koska siinä vaikutetaan koiran tunnetilaan, josta ei-toivottu käytös kumpuaa.

Koira menee sieltä mistä aita on matalin

Koira on opportunisti ja valitsee aina itselleen parhaimman vaihtoehdon. Koira yrittää myös tavoitella maksimaalista hyötyä pienimmällä mahdollisella energialla. Tämä tapahtuu henkiinjäämisvietin mukaisesti ja on normaalia toimintaa. Koska koira toimii näin, se siis hyvin helposti kokeilee tehdä ”vähemmän” saadakseen palkan.

Eli koira, joka osaa mennä maahan, meneekin yhtäkkiä vain puolitiehen. Kouluttajan on oltava tilanteessa tarkkana, sillä tästä ei pidä tietenkään palkata vaan mieluummin odotetaan hetki oikeaa suoritusta. Samaan aikaan kouluttajan on mietittävä, onko tehtävä kuitenkin liian vaikea. Arvioinnin apuna toimii se, että jos koira on aiemmin samassa tilanteessa tehnyt useita sujuvia toistoja, kyseessä voi olla koiran yritys päästä vähemmällä.

Ihminen toivoo koiran onnistuvan ja tästä syystä koiraa halutaan auttaa kaikenlaisin keinoin. Tällä kuitenkin tehdään karhunpalvelus sekä koiralle, että omistajalle. Koira ei kohta yritä itse, se ei opi ja tarvitsee jatkossakin paljon ihmisen ohjausta.

Yleisin tapa ”auttaa” on toistaa käskyä. Tästä on kuitenkin vain haittaa, sillä käskystä tulee helposti ”istu, istu, istu” eikä ”istu”. Toiseksi yleisintä on alkaa elehtimään tai ohjaamaan koiraa käden liikkeellä. Tästä syntyy vain sekaannuksia, koska eleestä voi tulla ensisijainen vihje, kuten aiemmin käytiin läpi.

Koira tarvitsee runsaasti aivotyötä ja se on koiran hyvinvoinnille myös välttämätöntä. Koira nauttii työnteosta ja ruokansa ansaitsemisesta. Tätä iloa ei kannata viedä koiralta pois auttamalla sitä liikaa.

Saako samaan aikaan kouluttaa useita asioita

Koiralle voi opettaa montaa taitoa samaan aikaan. Kuitenkin niin, että jos koulutetaan paikallaan oloa, ei kannata samalla kertaa kouluttaa jotakin vauhdikkaampaa asiaa. Eli samalla kertaa treenattavien taitojen on hyvä tukea toisiaan.

Jos aloitetaan jonkin aivan uuden asian harjoittelu, ei siihen kannata heti sekoittaa toista uutta asiaa. Eli yhdellä treenikerralla opetellaan vain yhtä uutta asiaa. Vanhoja joitakin koiran jo hallitsemia taitoja, voi kyllä treenata uudenkin kanssa samalla kertaa.

Lisäksi pitää huomioida koiran yksilölliset kyvyt ja ennen kaikkea ikä. Pennulle, joka vasta aloittelee opettelua voi olla parempi pitäytyä aina yhdessä asiassa per. harjoituskerta.

Palkitse jokainen haluttu toiminto

Koska koira oppii koko ajan, kannattaa koiran tekemisiin kiinnittää jatkuvasti huomiota. Koiraystävälliseen kouluttamiseen kuuluu, että kaikki koiran oikea käytös pyritään palkitsemaan jollain tavalla. Koirahan tekee koko ajan jotakin. Kun se lepää ihmisen puuhatessa omiaan, se todennäköisesti tekee juuri sitä mitä halutaan. On rauhassa, kun pitää olla rauhassa.

Koiran tarkkailusta voi tehdä pelin, jossa ihmisen tehtävä on huomata oikea käytös mahdollisimman usein ja vähintään kehua siitä. Tämä on myös ihmisen ja koiran suhdetta vahvistavaa toimintaa.

Jos keskitytään erityisesti koiran positiiviseen käytöksen havaitsemiseen, on koiraan suhtautuminen erilaista kuin ihmisellä, joka jatkuvasti vain kieltää koiraa. Samalla saavutetaan koiraystävällisen kouluttamisen ydinajatus. Palkkaa oikeasta käytöksestä!

Kouluttajan ominaisuudet

Hyvä kouluttaja on sellainen, joka ymmärtää, että oppiminen ei lopu koskaan. Täydellistä koirankouluttajaa ei ole syntynytkään. Jokainen koira ja ihminen on erilainen ja sama tapa ei aina sovi kaikille.

Joku on taitava sheippaaja ja toinen ei. Toiselle arjessa kouluttaminen sujuu kuin itsestään ja toisen on hankala löytää arjessa aikaa ja tilaisuuksia. Jonkun koira on villi, eikä millään kykene keskittymään minuuttia kauempaa ja toisen koira tekee töitä tunnin rupeaman missä ja milloin tahansa.

Ratkaisuja löytyy kuitenkin jokaiselle. Jos jokin ei suju, pitää vaan keksiä toinen tapa. Joskus tämän keksiminen voi olla haastavaa, mutta keino löytyy aivan varmasti.

Milloin ja kuinka paljon koiraa koulutetaan

Tavoitteellinen koulutus vaatii päivittäistä työtä ja lukuisia toistoja. Tämä ei kuitenkaan välttämättä edellytä aina varsinaiseen treeniin lähtöä koska arjen tilanteet kannattaa käyttää hyödyksi. Aina kun ollaan koiran kanssa lenkillä, kuljetaan ovesta tai annetaan sille ruokaa, on kyseessä potentiaalinen treenihetki

Pari kertaa viikossa tapahtuva kouluttaminen ei valitettavasti millään riitä uuden taidon opettamiseen. Kouluttaminen tapahtuukin aina arjessa. Omaa jaksamista kuitenkin helpottaa se, että loppujen lopuksi aika pienellä panostuksella saa päivään useita kymmeniä toistoja ja oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Lisäksi jokainen onnistuminen kannustaa kouluttamaan koiraa lisää. Rohkeasti siis kouluttamaan. Se on välttämätöntä, mutta myös todella hauskaa!

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Aikuisen koiran koulutus

Aikuisen koiran koulutus voi olla todella antoisaa. Koira oppii vanhanakin uusia asioita, eikä koskaan ole liian myöhäistä aloittaa uusien asioiden opettelemista. Joskus kouluttamisessa tulee taukoja, vaikkapa muuttuneen elämäntilanteen vuoksi, mutta hommaan voi ryhtyä heti kun on taas aikaa.

Kouluttaminen on osa ihmisen ja koiran suhdetta. Kun teette asioita yhdessä, teistä tulee tiimi. Kouluttaminen tarjoaa myös virikkeitä ja aivotyötä koiralle. Näitä jokainen koira tarvitsee voidakseen hyvin. Opettaessasi omaa koiraasi, opit myös todella paljon sen luonteesta ja käytöksestä. Kodinvaihtajien ja rescue-taustaisten koirien osalta kouluttaminen on myös osa uuteen elämään sopeutumista.

Uuden oppiminen väsyttää koiraa tehokkaasti, eli sopii erinomaisesti vilkkaammille yksilöille energian purkamiseen. Jos koirasi on toipilas, eikä voi harrastaa liikuntaa, on aivotyö parasta mitä voit sille tarjota. Sopivalla määrällä aivotyötä ja liikuntaa tehdään onnellisia ja tasapainoisia koiria.

Kouluttaessa koiraasi luot siihen myös lämpimän ja vahvan suhteen. Kouluttaminen on todella kivaa ja sitä on helppo oppia.

Oletko kouluttamassa aikuista koiraa? Tutustu Kuonon verkkokurssiin Koirankoulutuksen perusteeet ja treenaa missä ja koska vaan.

Aikuisen koiran kouluttamisen peruspilari on palkka, ilman sitä kaikki on vaikeampaa

Palkan käyttö tekee uuden oppimisesta nopeampaa ja taidosta vahvemman. Palkan avulla myös motivoidaan koiraa työhön. Ilman palkkaakin voi toki kouluttaa, mutta se on huomattavasti työläämpää. Varsinkin aikuista koiraa kouluttaessa on motivointi hyvin tärkeää. Aikuinen koira tietää mitä kaikkea ihanaa muutakin maailmassa on ja se kiinnostaa joskus enemmän kuin oma ihminen.

Usein ihminen kilpaileekin koiran huomiosta kaiken muun ympäristössä olevan kanssa. Jos sinulla on kuitenkin hallussasi jotakin, jota koira juuri siinä tilanteessa eniten haluaa, voitat kisan. Koirasi haluaa tehdä töitä kanssasi ja kouluttaminen on mahdollista. Sehän ei onnistu, jos koirasi puuhailee omiaan.

Varaa siis taskuusi aina jotain todella herkullista, koska tie koiran sydämeen käy vatsan kautta. Mitä haastavampi ympäristö, sen parempi palkka pitää olla mukana. Kotona saattaa toimia oma kuivaruoka, mutta koirakoulussa tarvitaan jo jotain paljon parempaa. Palkan tärkeyttä kouluttamisessa ei voi korostaa liikaa.

Ruokapalkassa monipuolisuus on valttia

Hyvää ruokapalkkaa pohtiessa kannattaa kokeilla lukuisia erilaisia syötäviä. Ruokapalkkoja pitäisi lisäksi käyttää monipuolisesti. Onhan se aika tylsää saada palkaksi pelkkää lihapullaa päivästä toiseen. Jos käyttää aina samaa palkkaa siitä tulee arkipäiväistä. Palkkanami kokee inflaation, eli sen arvo koiran silmissä alenee.

Kouluttajalla onkin syytä olla käytössä aina useampi erilainen palkkanami kerrallaan, joiden tietää varmasti maittavan koiralle. Eikä saisi jämähtää näihinkään, vaan vaihdella herkkuja jatkuvasti. Kannattaa siis etsiä uusia superherkkuja koko ajan. Voit vaikka kysyä mitä toisen koiranomistajan taskussa on ja ennen kaikkea kokeilla mikä juuri sinun koirallesi kelpaa parhaiten.

Kaikkia ruokakaupassa myytäviä syötäviä, jotka soveltuvat koiralle, voi kokeilla. Kaupassa on juustoa, erilaisia leikkeleitä ja makkaroita hyllykaupalla. Pakastealtaassa löytyy riistakäristystä ja sisäelimiä. Erityisesti maksan on todettu olevan koiran mielestä herkullista. Jauhetusta maksasta, kaurahiutaleista ja kananmunasta voi tehdä pellillisen ”maksapannaria”, jota voi pilkkoa mukaan treeneihin. Lisää reseptejä koiran herkkuihin löytyy täältä.

Eläintarvikeliikkeiden tarjonta on myös todella runsasta. Erilaisia nameja löytyy joka lähtöön. Jos koirasi syö tiettyä kuivaruokaa, on kokeilemisen arvoista testata jotakin toista merkkiä palkkanamina. Erityisen maukkaita ovat puolikosteat täysravinnot, jotka saa helposti pilkottua pienemmiksikin paloiksi. Jos koirasi on perso ruoalle, voit hyvin käyttää palkkana myös sen omaa pääruokaa.

Huomioi palkan sopivuus ja seuraa sopiiko kyseinen herkku koiran vatsalle. Jos herkku on kovin suolainen, sitä voi antaa vain harvoin. Jos koirallasi on allergioita, pitää tuoteselosteet lukea huolellisesti.

Lisäksi pitää muistaa, että jos koira syö paljon herkkuja, on se painoa seurattava. Pääruokaa voi hieman vähentää, jos koulutuksessa kuluu runsaasti nameja. Koiran painon tarkkailun nyrkkisääntö on, että kylkiluiden pitää tuntua kevyesti painamalla.

Aikuisen koiran koulutus leikin ja kehujen avulla

Leikkiminen on koiralle mieluista ja leikkiä voikin hyvin käyttää palkkana. Koiraa voi leikittää lelulla tai vaikka pyrähtää sitä karkuun haastaen koiraa hippaleikkiin. Veto ja taisteluleikit ovat monille mieluisia. Valitse vetoleikkiin lelu, joka joustaa. Joustava lelu on miellyttävämpi molemmille osapuolille. Leiki vetoleikkejä aina siten, että koiran niska on vaakatasossa. Näin niskaan ei kohdistu vääränlaista painetta, joka voisi aiheuttaa vaurioita.

Kehuminen on erittäin tärkeää. Aina kun koira tekee oikein, se ansaitsee runsaat kehut namin lisäksi. Voit mennä myös kyykkyyn ja rapsutella koiraa, samalla kehuen sitä vuolaasti. Innosta koiraa äänelläsi, että se varmasti tietää tehneensä jotain oikein.

Jackpot ja sattumapussi ovat tehokasta palkan käyttöä aikuisen koiran koulutuksessa

Kun koira tekee superupean onnistumisen jossakin, sille voi antaa ns. jackpotin. Tämä on jotakin, jonka kuuluu jäädä pitkäksi aikaa koiran mieleen upeana hetkenä. Koira saakin yhden namin sijaan vähintään kourallisen herkkuja. Jos olet itse joskus voittanut päävoiton, muistat varmasti missä ja milloin. Jackpot toimii vähän samalla periaatteella. Jackpotin käyttö vahvistaa oppimista suuresti. Tätä keinoa ei kuitenkaan kannata käyttää päivittäin, ettei se koe inflaatiota.

Sattumapussi tarkoittaa puolestaan useamman erilaisen namin sekoitusta. Kaikkien namien on kuitenkin tietysti aina oltava tarpeeksi maittavia. Koira ei voi koskaan tietää minkä ihanan herkun se namipussista seuraavaksi saa. Tämä tietynlainen arvuuttelu lisää sen kiinnostusta ja motivaatiota tekemiseen.

Aikuisen koiran koulutus lähtee kontaktista

Jotta voi kouluttaa koiraa, on siihen oltava kontakti. Vahva kontakti syntyy omaehtoisuuden avulla. Yksinkertaisuudessaan se tarkoittaa sitä, että palkkaat koiraa aina kun se itse huomioi sinut. Koira oppii, että sinut kannattaa aina valita, koska sinä merkitset kivoja asioita.

Harjoitus tehdään aluksi kotona esimerkiksi omassa olohuoneessa. Koiraa voi ensimmäisillä kerroilla auttaa kutsumalla sitä nimellä. Tämän jälkeen odota, että koira itse vilkaisee sinua. Tähän voi mennä joskus pitkäkin tovi, mutta malta mielesi. Kun koira oivaltaa itse mitä pitää tehdä, on oppiminen nopeaa.

Tee tätä harjoitusta ensin helpoissa ympäristöissä siirtyen vaikeampiin. Malta aina antaa koiralle aikaa ja mahdollisuus valita sinut oma-aloitteisesti. Huomaat pian, että koirasi on sinusta hyvin kiinnostunut. Jos koira ei lainkaan katso sinua, siirry takaisin harjoittelemaan helpommassa ympäristössä.

Aikuisen koiran koulutus tapahtuu arjessa joka päivä

Ihminen kouluttaa koiraansa jatkuvasti halusi tai ei. Koiralle ei ole olemassa jotakin tiettyä hetkeä päivässä jolloin se oppii, vaan se oppii ympäri vuorokauden erilaisia asioita. Tämä on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää hyväksi. Jokainen arjen tilanne voi opettaa koiralle oikeita tai vääriä asioita.

Hyvä esimerkki on ruoan tarjoaminen koiralle. Jos koira istuu rauhassa, ja saa sitten palkaksi ruoan, vahvistuu maltti todella paljon. Arjen tilanteet ovat juuri niitä hetkiä, jolloin koulutetaan tärkeimpiä asioita, eli malttia, odottamista ja luopumista. Kaikki tilanteet, joissa koiran voi pyytää odottamaan saadakseen jotain, kannattaa käyttää näiden asioiden kouluttamiseen.

Aikuisen koiran koulutus on onnistumisten vaalimista

Jotta kouluttaminen etenee, pitäisi onnistuminen tehdä koiralle mahdollisimman helpoksi. Jos koira ei onnistu ja saa palkkaa riittävän usein, se ei jaksa yrittää. Eikä se tietenkään opi koulutettavaa asiaa.

Tämän takia kouluttajan tehtävä on huolehtia siitä, että edetään pienissä osissa kohti onnistumista. Jos koira ei osaa antaa tassua, palkkaa ensin siitä, että se liikauttaa tassuaan hieman. Tämän jälkeen, kun se liikuttaa tassua enemmän. Seuraavaksi palkataan, kun tassu nousee jo ylemmäs. Näin päästään hiljalleen päämäärään ja temppu on valmis.

Etene mieluummin hieman liian hitaasti, kuin yhtään kiirehtien. Palkkaa siis aluksi pienestäkin onnistumisesta oikeaan suuntaan. Palkkaamisessa on myös syytä olla vikkelä. Palkan on tultava heti, kun koira teki mitä piti. Näin koira yhdistää palkan ja juuri tekemänsä asian toisiinsa.

Lyhyt oppimistuokio on usein laadukas

Varsinkin vanhempi koira väsyy helposti ja treenihetki kannattaa pitää lyhyenä. Laatu korvaa määrän, vaikka toistojakin toki tarvitaan. Tärkeintä on lopettaa ennen kuin koira kyllästyy tai näyttää väsymyksen merkkejä. Koira on hyvä jättää haluamaan lisää. Näin se seuraavallakin kerralla lähtee mielellään treenaamaan.

On viisasta pitää useampi lyhyt treeni pitkin päivää, kuin yksi pitkä. Lisäksi harjoitellessa uusia taitoja, jokainen toisto lasketaan. Jos pyydät koiraa istumaan ja odottamaan ulospääsyä, se lasketaan treenihetkeksi. Kun arjen mahdollisuudet otetaan kouluttamiseen mukaan, koira oppii taidot yllättävän nopeasti.

Aikuisen koiran koulutus ja haasteellisemmat tilanteet

Jos aikuisella koiralla on jo jokin pitkään jatkunut haaste, on syytä muistaa, että ongelmia ei korjata hetkessä. Mitä pidempään käytös on jatkunut, sen vahvempaa se on. Esimerkiksi ohitusongelmien kanssa saattaa joutua tekemään useita kuukausia aktiivisesti työtä, jotta ne helpottaisivat. Pitkään jatkuneiden haasteiden kanssa ollaankin aina maratonmatkalla. Lohdullista on kuitenkin, että kouluttamisella saadaan vähintään helpotusta asiaan. Ei siis kannata luovuttaa, vaikka välillä näyttäisi siltä, että koulutus ei etene. Näiden haasteiden ratkomiseen ja myös ennaltaehkäisyyn soveltuu Koiran koulutuksen perusteet 2.0 -kurssi.

Ongelmakäytöksen taustalla voi olla kipu, joka pitää aina selvittää

Jos aikuisen koiran käytös on äkillisesti tai pikkuhiljaa ilman selkeää syytä muuttunut, on aina selvitettävä, onko taustalla kipuja. Hyvin usein esimerkiksi aggressiivisuuden taustalla on kipu. Koiran kipua on vaikea havaita, koska koira pyrkii peittelemään kipuaan. Lisäksi tunnetila peittoaa kivun. Koira siis saattaa leikkiä tovereiden kanssa tai jahdata palloa, vaikka ontuu kävellessään. Voit lukea lisää kivun tunnistamisesta täältä.

Aikuisen koiran koulutus edellyttää myös sen terveydentilan huomioimista

Varsinkin seniori-ikäisillä koirilla voi olla kaikenlaisia vaivoja. Esimerkiksi nivelrikot tai lihasjumit pitää ottaa aina huomioon. Maahan meno voi olla hidasta ja kankeaa, eikä vauhdikkaita temppuja ehkä kannata treenata. Koiralta ei saa koskaan vaatia enempää kuin se fyysisesti kykenee. Jos käy niin, että koira on aiemmin tehnyt jonkin tehtävän innokkaasti ja nyt välttelee sitä voi syynä olla kipu, joka kannattaa selvittää.

Vanhemman koiran kanssa on syytä kiinnittää huomiota myös lattian liukkauteen. Vaurioita syntyy hauraissa nivelissä helposti. Myös säätila vaikuttaa monen koiran haluun tehdä töitä. Kylmällä voi aina pukea palttoota ja tossua palelevalle tai siirtyä sisätiloihin harjoittelemaan.

Erilaisten temppujen kouluttaminen on rentoa tekemistä yhdessä

Kaikenlaisten temppujen kouluttaminen on todella hauskaa. Koska temppu ei ole arjen sujuvuuden kannalta aina välttämätön, ei haittaa, jos siinä ei mennä ihan prikulleen oikein. Tämä lievittää mahdollisia suorituspaineita ja tuo rentoutta yhteiseen tekemiseen. Lisäksi voit harjoitella kouluttajan taitojasi kaikessa rauhassa.

Erilaisia temppuja on niin paljon kuin mielikuvituksesi keksii! Aikuiselle koiralle soveltuu loistavasti temppu- ja aktivointikurssi. Koiran mieli pysyy vireänä ja iloisena uusien temppujen ja tekemisten avulla.

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa

Pennun saapuessa uuteen kotiin herää paljon kysymyksiä ja tässä artikkelissa käymme läpi koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa. Pienen pennun elämälle haluaa parhaan mahdollisen alun, mutta liikaa stressiä ei pidä ottaa. Koiranpennun ensimmäisten viikkojen kuuluu olla tutustumista ja iloa. Tässä artikkelissa keskitytään siihen, millaista pienen pennun kanssa eläminen ensimmäisten yhteisten viikkojen aikana on.

Koiranpennun kotimatka kasvattajan luota

Matka kasvattajalta uuteen kotiin voi olla pennulle pelottava. Tuttu ympäristö, emo ja sisarukset katoavat näköpiiristä. Pentu saattaa olla levoton ja vikistä voimakkaastikin. Jos kasvattaja ei ole vienyt pentuetta autoilemaan, on koko automatkakin aivan uusi kokemus pennulle.

Pennun kuuluu matkustaa uuteen kotiinsa ihmisen välittömässä läheisyydessä. Matkalle tarvitaan siis kuljettajan lisäksi ihminen, joka on pennun turvana koko matkan. Pentua ei saa laittaa yksin esim. takakonttiin, se voi aiheuttaa pennulle trauman. Jos pentu on hädissään, pitää ihmisen olla rauhallinen.

Mukaan matkalle kannattaa varata pennulle hieman ennestään tuttua syötävää, vettä ja vesikippo, peitto tai pyyhe ja kosteuspyyhkeitä, jos pentu voi pahoin. Matkan ollessa pitkä, on mukana oltava panta tai valjaat ja hihna, jotta pentu ei pääse ulkoillessa vahingossakaan karkuun.

Erittäin hyvä keino lievittää pennun jännitystä on käyttää feromonivalmistetta. Tällainen on esimerkiksi Adaptil , jota myydään mm. suihkemuodossa. Sitä voi suihkuttaa peittoon, jonka päällä pentu autossa makoilee. Samaa ainetta voi laittaa uudessa kodissa pennun petipaikkaan tai sijoittaa erityinen Adaptil-haihdutin huoneeseen, jossa pentu eniten on. Adaptil-panta, joka on koko ajan pennulla kaulassa, auttaa myös sopeutumisessa.

Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa alkavat rauhallisesti

Kotiin saapuessa annetaan pennun kaikessa rauhassa omassa tahdissaan tutustua uuteen kotiinsa. Sitä kannattaa kehua ja palkita nameilla, kun se tutkii uutta kotiaan. Tämän pentu saa tehdä ihan rauhassa itsekseen. Ihmisten kannattaa istua lattialla ja olla pennun seurana. Pentua voi ilman muuta jo leikittää, kutsua luo ja jutella sille iloisesti. Hellyys ja huomio on todella tärkeää alusta asti. Myös herkullisia nameja kannattaa varata taskuun. Tie pennun sydämeen käy vatsan kautta.

Riehumisleikit kannattaa jättää myöhemmälle. Erityisesti lapsille tulee kertoa, että pennun kanssa ollaan alkuun ihan rauhassa. Ensimmäisenä ei aloiteta hurjia juoksuleikkejä. Lisäksi varsinkin pienemmille lapsille on hyvä opettaa, että pentu otetaan syliin vain silloin, kun istuu maassa. Lasten ja pennun leikkimistä pitää varsinkin alussa aina valvoa.

Arkea eletään ihan normaalisti. Pennun voi antaa puuhailla itsekseenkin. Sitä ei kannata ihan koko ajan sylitellä, vaikka mieli tekisikin. Jos jatkuvasti kiinnittää pentuun huomiota, sen voi olla vaikea asettua lepäämään tai myöhemmin rauhoittua omiin puuhiinsa. Ei ole hyvä totuttaa pentua siihen, että ihminen on aina viihdyttämässä sitä.

Pennulle kannattaa tehdä oma makuupaikka mahdollisimman houkuttelevaksi. Usein pennut viihtyvät luolamaisessa paikassa. Esimerkiksi portaiden tai pöydän alla. Jos pentu viihtyy sylissä ja nukahtaa siihen se ilman muuta on sallittua.

Pennun lepo on turvattava, sillä kaikki uusi on sille todella väsyttävää.
Koko suku ja naapurit haluavat usein nähdä pennun mahdollisimman pian, onhan se niin syötävän suloinenkin. Varaa kuitenkin ensimmäiset päivät vain pennun ja sen oman perheen ajaksi. Kun vieraita tulee, kaikki eivät voi tulla kerralla.

Koiranpennun ensimmäinen yö uudessa kodissa

Ensimmäisinä öinä pentua ei saa eristää nukkumaan mihinkään yksin. Riippuen nukkumajärjestelyistä parasta olisi, jos pennun kanssa nukkuu siellä missä pentu jatkossakin nukkuu. Jos pennulla on oma peti olohuoneessa, voi ihminen nukkua ensimmäisen yön lattialla patjalla, seuraavat pari yötä sohvalla ja sitten omassa makuuhuoneessa. Pennun voi toki ottaa omaan makuuhuoneeseenkin ja siirtää sen hitaasti totuttamalla myöhemmin omaan soppeensa nukkumaan. Jos haluat ottaa pennun viereesi sänkyyn, varaudu siihen, että se nukkuu siellä seuraavat 15 vuotta. Tässä ei ole tietenkään mitään pahaa, jos näin on teille paras.

Yöllä pennulle ei kannata jutella. Voit pitää esimerkiksi kättä niin, että pentu voi sitä nuuhkia tai käpertyä lähelle. Silittäminen ensimmäisenä yönä on ihan sallittua. Joskus pentu vikisee, haukottele, venyttele ja huokaisee syvään. Näitä merkkejä koiratkin antavat, kun käyvät levolle. Jos heräät juttelemaan tai leikkimään pennun kanssa yöllä, saat tehdä niin jatkossakin.

Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Samaan aikaan pitää päivisin harjoitella useita kertoja sitä, että pentu on omassa nukkumapaikassaan puuhailemassa tai lepäämässä ja ihmiset välillä omassaan. Näin pentu tottuu pikkuhiljaa nukkumisjärjestelyihin.

Yksinolon alkeet

Jo toisena päivänä voi aloittaa yksinoloharjoitukset vaikka käymällä yläkerrassa tai suljetun oven takana muuten vaan. Kun pentu jää itsekseen, olisi hyvä, että se on väsynyt tai sillä on vaikkapa jotain purtavaa, jonka parissa se viihtyy. Aluksi ajat ovat todella lyhyitä. Poistumisen pitäisi olla luontevaa ja arkipäiväistä. Jos kaikki menee hyvin, voi poistumiset tehdä aika nopeasti ulko-ovestakin. Poistumiset ovat ensin vain pari sekuntia ja pikkuhiljaa pidentäen aikaa.

Yksinolotreenin onnistumisessa oleellisin seikka on kotiinpaluu. Jos yksinoloa seuraa aina valtava ilon ja onnen purkaus ihmisen saapuessa, voi käydä hassusti. Pentu oppii, että yksinolon jälkeen tapahtuu jotain todella mahtavaa. Sitten se ei enää maltakaan odottaa yksinolon päättymistä. Pentu alkaa käyttäytymään levottomasti ja ehkä tuhoamaan paikkoja. Kun tulet kotiin kannattaakin tervehtiä pentua istahtamalla maahan, jotta pentu ei kiihdytä itseään hyppimällä. Silitä rauhallisesti pentua ja juttele matalalla rauhoittavalla äänellä.

Johdonmukaisuus ja ennakoiminen on erittäin tärkeää

Ensimmäisestä päivästä lähtien on oltava johdonmukainen. Se mikä on kerran kielletty, on aina kielletty. Jos annat pennun hyppiä sinua vasten, se tekee sitä jatkossakin hanakammin. Ennakoiminen on tehokas keino. Jos ei toivottua käytöstä ei edes ilmene, se ei vahvistu. Jos lisäksi keksit keinon saada tilanteessa toivottua käytöstä, on homma jo mukavasti hallussa. Tämä vaatii usein kokeiluja ja mielikuvitusta.

Ennakoimisen ja sääntöjen miettimiseen kannattaa käyttää paljon aikaa. Luotettavilta tahoilta voi hakea neuvoja, joita toteuttaa alusta asti. Kun ongelmallisiin tilanteisiin puuttuu heti ei tilanne pääse pahaksi.

Pennun tutustuttaminen perheen muihin eläimiin

Jos perheessä on ennestään koiria, on fiksua antaa ensin pennun käydä sisällä ja jättää sinne hajunsa. Sillä aikaa voi perheen vanhan koiran vaikka lenkittää. Tämän jälkeen vanha koira voi nuuhkia pennun tuoksuja kodissa ja pentu odotella ulkona. Sitten koirat voivat tavata pihalla.

Koirat voi pitää aluksi etäämmällä toisistaan, jos on vaara, että vanha koira ei hyväksy pentua. Yleensä aikuiset koirat hyväksyvät pennun, joskaan siitä ei ehkä heti kauheasti pidetä. Suhde kyllä kehittyy pikkuhiljaa, kun vanhan koiran hyvinvoinnista ja tilantarpeesta pidetään huolta.

Muiden eläinten kuten kissojen osalta on tärkeintä, että niillä on paikka, johon pentu ei pääse. Pentua voidaan kehua ja palkata kun se on eläimen lähellä rauhassa. Näin vahvistetaan sitä, että tarpeettomia konflikteja ei synny, kun molemmat osaavat antaa tilaa toisilleen. Tätä voi soveltaa myös vanhan koiran ja pennun kanssa. Vanhalla koirallakin voi olla paikka, johon pentu ei pääse.

Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa saattavat aiheuttaa pintavaurioita

Pissa- ja kakkavahinkoja tulee varmasti. Lisäksi naskalihampaat saattavat nakertaa paikkoja uuteen kuosiin. Onkin parempi sijoittaa kaikki tärkeä pennun ulottumattomiin ja suojata ne tavarat, joita ei saa siirrettyä. Sähköjohdot kannattaa peittää. Kaatuvat ja tippuvat tavarat tulee sijoittaa tukevasti paikalleen. Lisäksi on syytä muistuttaa koko perhettä siitä, että jos pennun ulottuville jää jotain itselle tärkeää, se saattaa joutua syödyksi.

Jonkin verran tuhoja tulee lähes jokaisessa pentuperheessä. Tuhojen todennäköisyyttä minimoi, kun lattioilla on runsaasti kaikenlaista sallittavaa purtavaa. Leluja, puruluita ja mielenkiintoista sallittavaa puuhaa on oltava niin paljon, että ihmiset kompastelevat niihin. Todennäköisyys sille, että pentu nappaa sallitun tavaran kielletyn sijaan kasvaa suuresti.

Sähköjohdot voi käsitellä jollakin pahanmakuisella aineella, joka ehkäisee nakertelua. Näitä on ostettavissa lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Niiden teho kuitenkin vaihtelee. On pentuja, jotka jopa pitävät näistä mauista. Kannattaa siis kokeilla eri vaihtoehtoja.

Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat parasta sisäsiisteyden opetteluaikaa

Pentu viedään ulos ainakin aina kun se on herännyt, leikkinyt ja syönyt. Vain tiheä ulkoilu takaa sen, että suurin osa tarpeista tehdään oikeaan paikkaan. Ulkona on paljon pentua kiinnostavia asioita, joten voi mennä tovi ennen kuin pentu hoksaa tehdä tarpeensa. Kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan vuolaasti. Naminkin voi aivan hyvin antaa.

Yöllä ei ole välttämätöntä viedä pentua tarpeille. Yöllinen ulosmeno ei nopeuta ratkaisevasti sisäsiisteysopetusta. Toki näinkin voi tehdä, jos muistaa, että yöllä käydään vähäeleisesti ulkona. Näin pentu ei opi vaatimaan yöllä leikkiseuraa.

Sisäsiisteyden oppiminen on hyvin yksilöllistä. Varmaa on, että vahinkoja tulee. Tärkeintä on siivota ne vähäeleisesti ja hyvin. Pentua ei missään tapauksessa saa torua. Siivoukseen kannattaa käyttää pesuainetta, joka on erityisesti valmistettu tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi Simple Solution on tällainen puhdistusaine. Sitä myydään lemmikkieläintarvikeliikkeissä.

Koiranpennun ensimmäiset viikot alkavat hoitotoimenpiteiden harjoittelulla

Koskettele pentua heti alusta asti joka päivä joka puolelta samalla kehuen ja syöttäen nameja. Katso korviin, tutki tassuja ja koskettele hampaita. Näin tutustutat heti pentua tuleviin hoitotoimenpiteisiin ja teet niistä mukavia yhteisiä hetkiä.

Kynsiä täytyy leikata viikoittain. Tee siitä herkkuhetki. Anna pennun nakertaa namia samalla kun leikkaat yhden kynnen kerrallaan. Älä yritä leikata kaikkia kynsiä ensimmäisellä kerralla. Hitaasti etenemällä kaikilla on mukavaa. Samalla tavalla voit totuttaa harjaamiseen, hampaiden pesuun ja korvien puhdistamiseen.

Rauhoittumista on hyvä opetella alusta asti. Ota pentu lempeästi syliin muutaman kerran päivässä ja päästä pois heti kun se on paikallaan. Pidennä pikkuhiljaa aikaa, joka pennun on oltava sylissäsi rauhassa.

Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Koiranpentu ja liikunta

Liukkaat lattiat ovat haitallisia pennun luuston ja nivelten kehitykselle. Lattioille kannattaakin laittaa pesun ja käytön kestävät räsymatot tai vaikka kylpyhuonemattoa. Portaissa ravaaminen ei myöskään sovi pennuille ja sitä pitääkin kantaa pidemmissä portaissa. Runsas hyppiminen sohvalle tai alas ei tee myöskään hyvää nivelille. Auton takakontista on liian pitkä matka hypätä. Toki pentu pomppii, mutta ylimääräistä riskialtista liikettä kannattaa välttää ja ehkäistä.

Parasta liikuntaa pennulle on aina vapaana olo. Metsämaasto ja pienet korkeuserot kehittävät motoriikkaa ja vahvistavat luustoa. Pienen pennun liikkuminen on leikkimistä ja ympäristöön tutustumista. Jos pentu osoittaa väsymisen merkkejä sitä pitää kantaa.

Mitä asioita opetellaan koiranpennun ensimmäisten viikkojen aikana

  • Omaan kotiin ja sen lähiympäristöön tutustuminen, maailma avartuu pikkuhiljaa
  • Sisäsiisteys
  • Yksinolon alkeet
  • Nukkumisjärjestelyjen oppiminen
  • Tutustuminen ja tiiviin suhteen luominen omaan perheeseen
  • Hoitotoimenpiteet ja käsittely

Teksti: Piia Collan, Koirapalvelu Collan

Koiranpennun sosiaalistaminen

Koiranpentu saapuu uuteen kotiinsa yleensä noin 8 viikkoisena ja koiranpennun sosiaalistaminen kannattaa aloittaa heti. Vastuu pennun saattamisesta yhteiskuntakelpoiseksi siirtyy silloin pennun omistajalle. Kovin montaa päivää ei ihan kotiympyröissä kannata viettää, vaan lähteä reippaasti pennun kanssa tutkimaan suurta maailmaa.

Koiranpennun sosiaalistaminen on yksi tärkeimpiä asioita, jotka vaikuttavat koiran tulevaan elämään. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kun rakennat vahvan pohjan, koira selviytyy aikuisenakin paremmin myös mahdollisista negatiivisista kokemuksista.

Onko teille tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Miksi koiranpennun sosiaalistaminen on tärkeää?

Koiranpennun ikäviikoilla 4-14 on sosiaalistamisen herkkyyskausi. Silloin koiranpennun sosiaalistaminen on helppoa. Herkkyyskauden aikana asiat, jotka pennulle esitellään positiivisina tulevat osaksi sen normaalia arkea. Koira ei myöhemminkään ihmettele tai aristele niitä. Tämä tärkeä herkkyyskausi on vain kerran koiran elämässä.

Sosiaalistaminen vaikuttaa erittäin paljon koiran elämänlaatuun. Sosiaalistaminen vaikuttaa siihen, miten se ihmisten maailmassa ja toisten koirien kanssa pärjää. Hyvin toteutettu sosiaalistaminen antaa koiralle itsevarmuutta ja sopeutumiskykyä. Tähän vaiheeseen kannattaakin käyttää runsaasti aikaa. Muut taidot, kuten paikallaan olo ja istuminen, ovat toki tarpeellisia ja hyviä taitoja osata, mutta ne ehtii opettamaan myöhemminkin.

Kaikenlaisia taitoja voi tietenkin opetella samaan aikaan. Jos aika on rajallista, on sosiaalistaminen kuitenkin tärkeämpää. Tätä herkkyyskautta ei saa myöhemmin korvattua millään. Kun pennun kanssa kulkee maailmalla huomaa, että monenlaiset tarpeelliset taidot kehittyvät melkein huomaamatta. Pentu odottaaa yhdessä kanssasi bussia ja samalla sen maltti kasvaa.

Koiranpennun sosiaalistaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin

Kaikki positiivisina esitellyt asiat, ilmiöt, äänet ja maailman ihmeet tallentuvat pennun mieleen kivoina asioina. Kun pentu saa hyvän kokemuksen jostakin uudesta asiasta, sosiaalistamistilille kilahtaa monta euroa. Kaikkia maailman ihmeitä pentu ei tietenkään ehdi näkemään herkkyyskauden aikana, mutta jokainen positiivinen uusi asia pennun elämässä kasvattaa sen itsetuntoa.
Kun tili on reilusti plussalla, pentu suhtautuu myöhemminkin uusiin asioihin lähtökohtaisesti positiivisesti. Vastaavasti voimakkaat negatiiviset kokemukset vievät tililtä reilusti saldoa. Eli pitää huolehtia siitä, että pankkitilillä on paljon ”rahaa”.

Jatka koiranpennun sosiaalistamista koko ensimmäisen vuoden
Pennun sosiaalistamista ei lopeteta herkkyyskauden loppuessa n. 14 viikkoisena. Se olisi suuri virhe. Sosiaalistamista jatketaan ja ylläpidetään reilusti yli yksivuotiaaksi. On haettava aktiivisesti uusia positiivisia kokemuksia myös nuorelle koiralle.

Pitkät tauot sosiaalistamisessa eivät tee hyvää. Eli kesäpennun kanssa ei kannata linnoittautua mökillä moneksi viikoksi. Maailmaa on nähtävä koko ajan, myös kesälomalla. Jos pentu ei tapaa muita koiria tai vieraita ihmisiä moneen viikkoon, se saattaa alkaa aristella niitä normaalia enemmän tai uudelleen.

Koiranpentu tarvitsee joskus hetken aikaa

Tarkoitus on pysytellä koko ajan sellaisella etäisyydellä jännittävästä asiasta, että pentu on rento. Sen hännän kuuluu heilua iloisena ja se katselee uteliaana uutta asiaa. Jos pentu suhtautuu johonkin arastellen tai jännittää kannattaakin antaa sille hieman aikaa. Pennun kanssa voi vaikka pysähtyä katselemaan maailman menoa yhdessä. Voit mennä kyykkyyn pennun tueksi. Kun pysytte hetken turvallisen matkan päässä jännittävästä asiasta, pentu kyllä pikkuhiljaa rohkaistuu. Varsinkin kun kannustat ja tsemppaat sitä koko ajan.

Jos olette esimerkiksi menossa bussiretkelle, voitte ensin katsella pysäkille tulevaa bussia kauempaa. Seuraavan bussin voittekin katsella ihan pysäkillä ja sitä seuraavan kyytiin voi ehkä jo hypätäkin. Edetään pikkuhiljaa pennun rohkeuden mukaan. Osa pennuista ei ole moksiskaan. Eli jos pentu on rohkea voi ilman muuta edetä reippaasti sen kummempia aikailematta.

Onko teille tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Koiranpennun sosiaalistaminen ei tapahdu koskaan väkisin

Pentua ei saa koskaan viedä väkisin hihnasta vetämällä pelottaviin paikkoihin. Sen sijaan edetään aina pennun ehdoilla. Kun pennun rohkeus kasvaa, voidaan mennä lähemmäs ja vastaavasti kauemmas, jos pentua alkaa uudelleen jännittää. Itse on pysyttävä koko ajan iloisena ja kannustavana.

Pennulle on hyvä syöttää superherkullisia nameja ja kehua vuolaasti, kun pentu reipastuu. Namit ja kehut kannattaa antaa, kun pentu lähestyy jännittävää asiaa tai katselee sitä uteliaana. Näin vahvistat oikeaa tunnetilaa. Jos palkkaat pentua sen perääntyessä, saatat vahvistaa pelkoa ja jännitystä. Pennusta tulee itsensä voittaja, kun annat sille aikaa rohkaistua ja itse lähestyä jännittävää asiaa. Pennun kyvykkyys suhtautua uusiin asioihin reippaana ja uteliaana kasvaa.

Syliin ottaminen ei vahvista pelkoa

Pelokkaan pennun saa aina ottaa syliin. Se pitää kuitenkin tehdä niin, ettei omistaja itse lähde pelkoon mukaan. Jos pennun ottaa syliin ja surkuttelee sitä, vahvistaa pennun pelkoa. Omistajan kuuluu olla pennulle aina turvallinen ja vakaa peruskallio, tapahtui mitä hyvänsä.

Koiranpentu lukee ihmistään kuin avointa kirjaa. Kerrot sille koko ajan käytökselläsi, äänensävyllä ja eleillä miten erilaisiin asioihin ja muihin kulkijoihin suhtaudutaan. Kun pentu pelästyy sinun pitää olla rohkea.

Koiranpennun sosiaalistaminen ei tarkoita altistamista

Altistaminen tarkoittaa koiran viemistä selkeästi liian vaikeaan tilanteeseen. Koiralle voi tulla tällaisesta tilanteesta jopa traumoja. Sosiaalistamisessa edetäänkin aina rauhallisimmista paikoista vilkkaampiin. Pennun kanssa ei ihan ensimmäisenä kannata lähteä ruuhka-aikana päärautatieasemalle tai kauppakeskukseen. Ensin pitää käydä, vaikka lähikaupan edessä tutkailemassa maailmaa, sitten vähän vilkkaammalle paikalle ja niin edespäin. Pelkästään kotona ollaan kuitenkin vain pari päivää, sitten voi jo lähteä liikkeelle. Kun muistaa edetä pikkuhiljaa ja aina pennun tahdilla.

Muista lepo, koiranpentu tarvitsee sitä

Pentu prosessoi kokemaansa ja oppii nukkuessaan. Nukkuessa aivot ja hermosto kehittyvät. Jos pennun levosta ei huolehdita, pentu voi muuttua levottomaksi. Väsyneenä se ei ole myöskään niin rohkea tutustumaan uusiin asioihin. Eli kun olette tehneet onnistuneen tutkimusmatkan kaupungin vilinään, on kunnon nokoset paikallaan. Seuraavana päivänä voitte tehdä vaikka metsälenkin ja puuhailla yhdessä pihalla. Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että hengästyttävää vauhtia viedään pentua joka päivä useisiin uusiin paikkoihin.

Koiranpennun sosiaalistaminen muihin koiriin on tärkeää

Pentusi on kasvattajan luona elänyt emonsa ja sisarustensa kanssa 24/7. Jos teillä ei ole ennestään koiraa, suhde lajitovereihin katkeaa päivässä. Vaikka perheessä olisikin valmiiksi koirakavereita pennulle, on sosiaalistamisesta muihin koiriin silti huolehdittava. Muuten pentu tottuu vain omaan laumaan kuuluviin koiriin.

Rokotusten osalta voi halutessaan ottaa pennulle varhaisrokotussarjan. Siitä saat lisätietoa eläinlääkäriltäsi. Mahdollista sairastumista suurempi riski on kuitenkin puutteellinen sosiaalistaminen. Lisäksi emon maidon vasta-aineet suojaavat jonkin verran pentua sen ensimmäisiin rokotuksiin asti.

Missä ja miten tavata muita koiria?

Koirapuistoihin ei pennun kanssa pidä mennä. Vasta kun koira on kehittynyt sosiaalisesti taitavammaksi ja rohkaistunut, sen kanssa voi halutessaan puistoilla. Koirapuistoilussa on kuitenkin omat riskinsä. Sitä kannattaa aina harkita tarkkaan. Yksikin huono kokemus on liikaa eikä koirapuistoissa aina tiedä millainen leikkikaveri kokonaan vieras koira on. Huomattavasti parempi tapa turvata koiran tarve lajitovereihin on vapaana leikkiminen, vaikka metsälenkin yhteydessä.

Myös erilaiset pentutreffit eläintarvikeliikkeissä ja koirakoulujen pentuleikkitunnit ovat oivallisia paikkoja tavata muita pentuja. Kunhan muistaa sen, että joukkoon mennään pennun rohkeuden mukaan. Jos pentu haluaa leikkitreffeillä vain katsella kauempaa, sitä ei pidä viedä väkisin leikkimään.

Suojele pentua aina. Se saa hakeutua jalkoihisi turvaan ja sinun tulee viedä se pois tilanteesta, jos pentu on alakynnessä ja pelkää. Erinomaista koiriin sosiaalistamista on myös ihan se, että istutte puiston penkillä ja katselette ohi meneviä koiria.

Irtokoirat ja ei-toivotut kohtaamiset

Kun kohtaatte jonkun, jota ette halua moikata, on pieni hätävalhe ihan sallittua. Jämäkkä ”Pennulla on ripuli/kennelyskä, älä tule!” tehoaa huomattavasti paremmin kuin ystävällinen ”Me ei nyt moikata.” Koirista ei tule vihaisia, jos ne eivät moikkaa hihnassa. Vihaisia koiria tulee huonoista koirakohtaamisista. Laatu korvaa määrän.

Mikäli joudutte harvinaiseen, mutta erittäin ikävään tilanteeseen, jossa irtokoira juoksee teitä kohti, on toimittava todella itsevarmasti. Läiski käsiäsi yhteen, huuda ja häädä toista koiraa pois. Tarvittaessa voit hätätilanteessa turvautua Koiraturva turvasumuttimeen. Sumuttimen vaikuttava aine on mentholi ja se on vapaasti ostettavissa. Mentholi ei aiheuta pysyvää haittaa koiralle.

Koiranpennun sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin

Varsinkin lapsia kannattaa opastaa siinä, miten koiranpentu kohdataan. Ensin pennun pitää saada nuuhkaista vierasta. Sitten vieras ihminen voikin mennä itse kyykkyyn ja antaa pennulle namin. Päälakeen koskeminen voi tuntua pennusta pelottavalta. Rapsutuksia annetaan mieluummin rintakehään, kylkiin ja selkään. Aikuisille annetaan tarvittaessa sama opastus. On erittäin yleistä, että ensimmäisenä ihminen kumartuu pennun päälle ja taputtaa päähän. Koiralle tällainen kehonkieli tarkoittaa uhkaa.

Itse kannattaa olla avoin ja reippaasti lähestyä muita ihmisiä. Pentu seuraa tekemisiäsi koko ajan. Sano vieraalle vaikka ”Sosiaalistan pentua vieraisiin ihmisiin. Voisitko auttaa? Anna sen nuuhkaista sinua ja sitten annat nämä namit pennulle”. Yleensä ihmiset ovat mielissään ja ilolla auttamassa. Kukapa ei helly suloisen pennun nähdessään?

Koiranpennun sosiaalistaminen erilaisiin ääniin

Koviin ääniin kannattaa pentua totuttaa ensi kotona, ihan vaikka kolistelemalla keittiössä. Jos pentu on reipas, voi lisätä volyymia. Imuria kannattaa käyttää ja tutustuttaa pentua linkoavaan pesukoneeseen. YouTubestakin voi soittaa erilaisia ääniä. Hälytysajoneuvojen, ilotulitusten ja ukkosen ääniä soittamalla voi totuttaa pentua tositilanteeseen.

Tärkeintä on, että äänet esitellään ensin niin hiljaa, että pentu ei juuri sitä huomaa. Samalla voi leikittää pentua, jotta ääneen yhdistyy mukava tunnetila. Äänen kovuutta kasvatetaan pikkuhiljaa. Edeten niin, että pentu ei missään vaiheessa pelästy.

Jos pentu pelästyy jotakin ääntä ulkona, kannattaa aloittaa ääneen siedättäminen kotona turvallisessa ympäristössä. Ääneen kannattaa yhdistää kivoja asioita kuten superherkullisia nameja. Ääntä soitetaan aluksi niin hiljaisella että pentu ei edes reagoi siihen. Hyvin hitaasti kasvatetaan volyymia. Jos pentu pelästyy uudelleen samaa ääntä, se voi aiheuttaa ongelmia. Siedätys tapahtuu pienin askelin.

Tutustu itsekin maailmaan uusin silmin

Pentuaika tarjoaa omistajalle tilaisuuden nähdä maailma uudella tavalla. Voit ihmetellä tuttuja arkipäiväisiä asioita. Pysähtyä tutkimaan ja tarkkailemaan kaikenlaisia ilmiöitä muurahaisista lentokoneisiin. Istu nurmikolle etsimään neliapiloita, tee talvella lumienkeli. Nauti luonnosta ja maailmasta pennun silmin.

Pentuaika menee nopeasti ohi. Ota siitä kaikki irti. Varaa aikaa muilta puuhiltasi tähän ainutlaatuiseen kokemukseen, joka tulee antamaan sinulle uskomattoman paljon iloa.

Koiraystävällisiä paikkoja ympäri Suomen löydät sivustolta www.tassutkartalla.fi.

Koiranpennun sosiaalistaminen: yhteenveto

  • Menkää kaikkialle, minne koiran kanssa saa mennä.
  • Ota itse avoimesti kontaktia muihin ihmisiin.
  • Käytä herkullisia nameja. Kannusta ja kehu vuolaasti.
  • Jos pentu pelästyy, ole itse rauhallinen.
  • Pidä huolta riittävästä levosta.

Onko teille tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.

Koiranpennun sosiaalistamisvinkkejä

  • Erilaiset ihmiset: juoksijat, palloilijat, pyöräilevät, skeittaavat, parralliset, huppupäiset, sateenvarjon kanssa liikkuvat, vanhukset, nuoret, lapsijoukot, isot möreä ääniset miehet
  • Asiat: lastenvaunut, imuri, kävelykepit, ritilät, liukkaat ja kiiltävät pinnat, panta ja valjaat, hihna, kuonokoppa, oma häkki/kevythäkki
  • Paikat: hissi, tori, rautatieasema, kahvilat ja ravintolat, rautakauppa, kauppakeskus, metroasema, kellari, rappukäytävä, lemmikkieläinliikkeet, talli, navetta, sauna, kauppakeskukset, merenranta, erilaisilla kulkuneuvoilla matkustaminen

Kirjoittaja: Piia Collan/Koirapalvelu Collan