Useamman koiran koulutus vaatii paljon käytännön järjestelyjä, kouluttamisen tekniikan opettelua ja ennen kaikkea suunnittelua sekä harjoittelua. Useamman koiran koulutus on ihmiselle ja koiralle itselleenkin haastavaa, eikä aivan kylmiltään tai ilman ajatustyötä kannata hommaan lähteä. Lisäksi pitää muistaa, että samalla kun ihminen itse opettelee kouluttamaan kahta tai useampaa koiraa, koiratkin on koulutettava keskittymään tilanteessa, jossa on koirakaveri paikalla.
Tyypillinen tarve kouluttaa useampaa koiraa syntyy, kun perheeseen tulee uusi jäsen. Tällöin uuden koiran, yleensä pennun, peruskoulutuskin pitää tehdä hieman toisella tavalla. Täytyy huomioida esimerkiksi se, että pentua pitää sosiaalistaa myös ilman perheen vanhaa koiraa ja yksinoloharjoituksia tehdä siten, että pentu on välillä aivan yksin kotona.
Lisäksi pitää muistaa, että toisen koiran tulo on vanhalle koiralle aina suuri muutos. Sille pitää antaa huomiota, aikaa ja omia treenihetkiä. Laumassa eläminen on kuitenkin koiralle lajityypillistä. Kaverin saapuminen on siksi yleensä positiivinen asia, vaikka tilanne harjoittelua kaikilta vähän vaatiikin.
Rutiineista syntyy vahva osaaminen
Koiran koulutus perustuu aina samoihin periaatteisiin ja näihin kannattaakin perehtyä tarkemmin artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti”. Tärkein periaate koulutuksen etenemisessä on, että aloitetaan helposta ja siirrytään hitaasti onnistumisten ja taidon vahvistuessa vaikeampaan. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos kahta koiraa ei saa odottamaan vuoroaan vielä kotonakaan, ei se varmasti onnistu treenihallillakaan.
Perusperiaate on myös se, että taito opetetaan ensin vahvaksi helpossa ympäristössä mahdollisimman vaikeissa häiriöissä. Sitten taitoa opetetaan vaikeammassa paikassa pienemmissä häiriöissä. Tämän sujuessa edetään lisäämään pikkuhiljaa siihen vaikeampaankin paikkaan erilaisia häiriöitä.
Eli vasta kun koirat odottavat hienosti pitkänkin aikaa paikallaan kotona, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä, voidaan kokeilla paikallaanoloa treenihallilla, jossa ei tapahdu juuri sillä hetkellä mitään. Tämän jälkeen treenihallilla harjoitellaan paikallaanoloa, kun vaikkapa yksi koira tulee näkyviin. Tämän sujuessa vieras koira tulee lähemmäs ja onnistumisten mukaan edetään vaikeuttaen tehtävää edelleen. Arjen taidot rakentuvat aivan samalla tavalla. Lenkitystäkin täytyy harjoitella ensin kahden koiran kanssa kotipihalla ennen kuin voidaan ajatella lenkkejä muualla.
Useamman koiran koulutus sujuvasti perustuu hyvin pitkälti odottamisen taitoon
Harjoittelu koirakaverin kanssa samaan aikaan edellyttää koiralta aina taitoa odottaa vuoroaan. Tämä on koiralle vaikeaa jo siitä syystä, että se odottaessaan näkee, miten kaveri tekee kivoja asioita ja saa herkkuja. Odottamisen taito onkin se, mistä aina kannattaa lähteä liikkeelle.
Arjessa odottamista voidaan lisätä pikkuhiljaa jokapäiväisiin tilanteisiin. Koira voi odottaa ruokaa tai ulospääsyä pidempään kerta kerralta. Myös erillisiä odottamis- ja paikallaanoloharjoituksia tulisi tehdä runsaasti erilaisissa arjen tilanteissa. Lenkilläkin voi aivan hyvin vaikka pysähtyä välillä ja pyytää koiraa odottamaan tovi ennen kuin lähdetään taas liikkeelle.
Kuinka opetetaan koiralle, että vain oman nimen kuullessa pääsee tekemään tehtävän
Koiralle nimi on tärkeä ja sitä kannattaa vahvistaa useamman koiran kanssa eläessä ja harjoitellessa asioita. Nimestä kannattaa tehdä koiralle erittäin positiivinen asia, eli nimen kuullessaan siitä täytyy seurata aina vain ihania asioita, joista koira nauttii. Kehuja, palkkaa ja kivaa tekemistä. Erittäin helppo tapa on ottaa koirat lähelle ja sanoa vuoron perään kunkin nimi ja palkata sekä kehua heti nimen sanomisen jälkeen kyseistä koiraa.
On olemassa hyvä harjoitus, jossa treenataan sekä odottamista, että omaa nimeä. Jos haaveena on mikä tahansa toiminto tai vaikka koiratanssiesitys kahden koiran kanssa, on tämä melkein pakollinen taito. Harjoituksessa koiralle sanotaan sen oma nimi ja sen jälkeen annetaan lupa mennä ovesta. Tämän jälkeen annetaan samalla tavalla lupa toiselle. Jos väärä koira liikkuu, voidaan sen pääsy estää laittamalla ovi tai portti kiinni. Näin voi sitten myöhemmin sanoa nimen ja sen jälkeen pyytää juuri nimettyä koiraa tekemään tehtävän (toisen tehdessä ehkä vielä omaansa).
Useamman koiran koulutus helpottuu ympäristön fyysisellä manipuloinnilla
Erilaiset näköesteet toimivat tehokkaina tukikeinoina useampaa koiraa kouluttaessa. On myös fiksua kouluttaa koira odottamaan vuoroaan tai lepäämään omassa häkissä tai makuualustalla. Hihnalla on myös luvallista rajata koiraa, jotta se ei lähde vaeltamaan kaverinsa luo vaan pysyy paremmin lähellä.
Portti on usein suureksi hyödyksi erityisesti kotona harjoittelussa. Toisen koiran treenatessa voi odottamassa olevalle koiralle tasaisin väliajoin heittää nameja etsittäväksi samalla palkiten sitä rauhassa odottamisesta. Tällöin ihminen itse joutuu havainnoimaan kahden koiran tekemistä samaan aikaan, jolloin kouluttajankin käytännön taidot harjaantuvat. On tietysti muistettava, että koiraa, joka vinkuu tai haukkuu portin takana, ei pidä palkata. Tämän voi helposti ehkäistä palkkaamalla alussa hyvin tiheään, jotta odottamassa oleva koira ei edes ehdi vinkumaan. Oikea käytös vahvistuu kyllä hyvin nopeasti ja palkkaamisen väliä pääsee sitten pidentämään ja keskittyminen koiraan, jonka kanssa varsinaisesti harjoittelee, on helpompaa.
Ehdollisen vahvisteen käyttö helpottaa kouluttamista
Naksutinkoulutus perustuu ehdollisen vahvisteen käyttöön ja tämä koulutusmetodi helpottaa suuresti koulutustilannetta useamman koiran kanssa. Naksutinkoulutusta voi hyödyntää minkä tahansa taidon opettamisesta.
Koulutusmetodissa koira ehdollistetaan siihen, että tietty äänimerkki, jota kutsutaan jatkossa palkkiomerkiksi, tarkoittaa palkkaa. Jokaisella samassa tilanteessa koulutettavalla koiralla tulee olla oma palkkiomerkki ja koulutustavan tärkein sääntö on, että aina kun palkkiomerkki sanotaan tai se kuuluu, tulee koira palkata. Vaikka ääni kuuluisikin väärään aikaan tai vahingossa, palkka maksetaan aina. Muuten ehdollistuma ei säily ja koulutusmetodi ei toimi.
Palkkiomerkkinä voi toimia naksuttimella tehty ääni tai sana. Useamman koiran kanssa on kätevintä valita suullinen lyhyt ääni, kuten toiselle koiralle ”Jess” ja toiselle ”Vau”.
Koira ehdollistetaan omaan palkkiomerkkiinsä yksinkertaisesti sanomalla se ja antamalla koiralle heti herkku. Tätä toistetaan useita kymmeniä kertoja monissa eri paikoissa useiden häiriöiden alla. Ehdollistuman voi sitten tarkistaa sanomalla valitsemansa palkkiomerkin esimerkiksi koiran ollessa huoneen toisella puolelta. Jos koira katsoo tai tulee hakemaan herkkua, on ehdollistuma syntynyt ja koulutus tämän metodin avulla voidaan aloittaa.
Itse koulutustilanteessa on oltava tarkkana, että sanoo palkkiomerkit oikein, eikä itse vahingossa sekoita niitä. Kouluttaja ei voi myöskään sanoa toisen koiran palkkiomerkkiä ja palkata molempia. Tai pyytää molempia istumaan ja sanoa molemmille merkki ja vasta sitten palkata. Koiralle tilanteen pitää olla mahdollisimman selkeä.
Taitavan kouluttajan taitoja on helppo harjoitella
Useamman koiran koulutus vaatii aina kouluttajalta vahvaa kouluttamisen teknistä osaamista, lähtien sorminäppäryydestä havainnointikykyyn ja reaktionopeuteen. Nämä ovat taitavan kouluttajan tunnusmerkkejä ja kaikkia niistä voi treenata.
Palkan on tultava aina koiralle nopeasti ja erityisesti silloin kun tilanne on muutenkin sellainen, että odottamista tulee väkisinkin. Sorminäppäryyttä voi harjoitella varaamalla nameja taskuun, kipon olohuoneen pöydälle ja katsottavaksi vaikkapa jääkiekko-ottelun televisioon. Harjoituksessa on tarkoitus toimittaa nami edessä olevaan kippoon aina kun esimerkiksi syöttö osuu lapaan. Jos käyttää naksutinkoulutusta koulutuksessa lisätään vielä ensin palkkiomerkki, kun syöttö osuu lapaan. Vasta tämän jälkeen toimitetaan nami kippoon.
Harjoitus on valtavan hauska ja todennäköisesti nameja löytyy myös lattialta. Tässä kuitenkin kehittyy todella taitavaksi, kun vaan jaksaa treenata. Tällainen tekninen taituruus, reaktiokyky ja sorminäppäryys on koirien kanssa aina tarpeen, sillä koirat ovat niin paljon nopeampia reaktioissaan kuin ihmiset.
Useamman koiran koulutus hienoon hihnakäytökseen
Hihnakävelyn ja ohitusten opettaminen tapahtuu usein ensin yhden kanssa, mutta tilanteen salliessa sitä voi hyvin harjoitella saman tien koko porukan kanssa. Hyvin harvoin kaikki sujuu kuitenkaan kuin itsestään ilman työtä. Oleellisinta on harjoitella jokaiselle koiralle erittäin vahva tukitaito, jota voi pyytää koiralta esimerkiksi ohitustilanteen käydessä haastavaksi. Tällaisia taitoja voi olla ihan istumaan meno, luokse tulo tai katsekontakti. Nämä taidot opetetaan ensin kotona ja helpoissa paikoissa eli niitä ei kokeilla ensimmäistä kertaa tositilanteessa. Yleensä taito toimii vaikeassa paikassa vain tuurilla, ellei siihen ole ensin huolella satsattu muualla. Tästä periaatteesta ei voi lintsata.
Laumassa käytös tarttuu helposti. Koirat saattavat puolustaa toisiaan tai jännitys tarttuu ja koirat aloittavat räyhäämään vastaantulijoille. Tähän helpoin keino vaikuttaa on ottaa aina riittävästi etäisyyttä. Sitä enemmän tulee kasvattaa välimatkaa, mitä vähemmän on harjoiteltu. Omaa laumaa ei kannata viedä liian vaikeaan paikkaan, jos on mahdollisuus etäisyyttä kasvattamalla saada hieno ohitus aikaan. Lisää vinkkejä voi lukea artikkelista Remmirähinä ongelmana? Näillä vinkeillä remmikäytös sujuvaksi.
Yhtenä keinona, ja myös eräänlaisena hätäkeinona, voi heittää vaikeassa tilanteessa useita kymmeniä superherkullisia nameja maahan omalle koiraporukalleen. Tämä saattaa viedä tilannetta hyvinkin suotuisaan suuntaan. Oma lauma nuuhkii innokkaana nameja maasta ja vastaantulija pääsee ohi. Tätä keinoa käyttäessä on kuitenkin erittäin tärkeää, että ruoasta ei tule riitaa vaan sitä etsitään sulassa sovussa.
Koirien ei pidä antaa selvittää välejään itse
Laumaan kuuluu yksilöitä, ja joskus yksilöiden kemiat eivät kohtaa. Koirien jakaminen eri tiloihin voi olla hyvä ajatus, jos riitaa on. Koiria voi ja kannattaakin totuttaa olemaan yhdessä ja esimerkiksi yhteinen ulkoilu voi sujua, vaikka sisällä pienemmissä tiloissa syntyisi riitaa helpommin. Kaiken pitää tapahtua kuitenkin koirien ehdoilla, niiden kykyjen mukaan.
Koirien ei pidä antaa selvittää itse välejään, koska tappelusta voi seurata suurikin fyysinen ja ainakin henkinen vahinko. Pientä nahistelua ja murinoita toki aina koirien välillä voi olla ja se on normaalia kommunikointia. Hyvä nyrkkisääntö on se, että jos koira ei anna toiselle tilaa sen pyytäessä sitä jo toistamiseen voi mennä väliin ja opastaa tunkeilijaa etäämmälle. Näin tilaa pyytänyt koira saa kokemuksen, että häntä kuunnellaan eikä koe tarvetta turvautua järeämpiin keinoihin. Toinen koira puolestaan hiljalleen oppii, että tilaa annetaan tässä kohtaa eikä vasta kun toinen näykkäisee.
Koirien väliset suhteet ovat myös voimavara
Kun kyseessä on useampi koira samassa perheessä, voidaan puhua laumasta. Lauman tasapaino on herkkä ja se voi järkkyä. Jos yksi koira sairastaa, on pentu tai vaikka vain stressaantunut jostakin, se vaikuttaa kaikkiin. Lauman tasapainon edellytys on, että ihminen on ehdottoman oikeudenmukainen ja selkeä. Jokaisen yksilölliset tarpeet tyydytetään ja huolehditaan esimerkiksi siitä, että pentu ei kiusaa liikaa toista aikuista koiraa ja vanhempi koira saa riittävästi lepoa.
Koirat ottavat myös toisistaan herkästi mallia ja hihnassa rähjäävä aikuinen voi opettaa esimerkillään myös pennun tähän käyttäytymismalliin. Toisaalta myös hyvä käytös voi tarttua. Rauhallisesti käyttäytyvä itsevarma koira rohkaisee arempaa pentua tutustumaan maailmaan tai auttaa olemaan rauhassa ilman ihmisiä kotona. Tätä kaikkea kannattaa käyttää tietysti hyödyksi. Laumaelämä ja useamman koiran kanssa toimiminen on valtava rikkaus ja mahdollisuus niin koiralle kuin ihmiselle
Opeta koiralle temppuja – se on erinomaista aktivointia ja antaa koiralle sen tarvitsemaa aivotyötä. Temppujen opettaminen on myös hauskaa ja onnistuu ihan jokaiselta koiranomistajalta.
Lisäksi kun omistaja kouluttaa koiralleen jotakin temppua, hän oppii samalla itse kaikkia niitä kouluttamisen taitoja, joita tarvitaan myös silloin, kun koiralle koulutetaan vaikkapa hihnakäytöstä. Ja kaikki yhteinen tekeminen vahvistaa tietenkin omistajan ja koiran suhdetta, mikä taas tekee koirasta tottelevaisemman.
Koiran kanssa puuhailu opettaa omasta koirasta tärkeitä asioita, sillä kouluttaessa väistämättä havainnoi omaa koiraansa ja huomaa mistä se pitää, miten se ilmaisee itseään ja mitä sille ylipäänsä kuuluu. Kun tuntee oman koiransa, on sen kanssa jokapäiväinen arkikin helpompaa. Temppujen kouluttaminen on siis hyvin monella tapaa hyödyllistä.
Mikäli temppujen kouluttaminen ei ihan heti lähde sujumaan täydellisesti ei missään nimessä pidä lannistua, vaan ottaa vaikka pieni tauko ja yrittää kohta uudelleen. Pitää myös muistaa kouluttamisen tärkein ja ehkä myös vaikein sääntö: Hitaasti hyvä tulee!
Verkkokurssia voi käydä rauhassa omaan tahtiin ja se sopii ihan jokaiselle koirakolle. Temppujen kouluttamiseen tarvitaan tärkeimpinä varusteina iloinen mieli ja tietysti koiralle runsaasti super herkullisia nameja.
Kouluttamisen perusasiat lyhyesti, jotta temppujen kouluttaminen onnistuisi
On muistettava, että koira tarvitsee lukuisia onnistuneita toistoja useissa erilaisissa paikoissa ja häiriöissä ennen kuin voi odottaa sen osaavan. Jos koira ei osaa jotakin taitoa rauhallisessa olohuoneessa se ei millään voi vielä osata asiaa vaikkapa lähikaupan edessä, jossa on vilkkaampaa ja enemmän häiriöitä. Kaikki harjoittelu aloitetaan siis aina rauhallisessa, häiriöttömässä ympäristössä ja siirrytään hitaasti vaikeampiin paikkoihin.
Palkka on kaiken kouluttamisen perusta ja sen on oltava aina sellaista, että koira todella tavoittelee sitä. Eli mitä vaikeampi tilanne sen parempi palkan pitää olla. Palkka motivoi ja saa koiran keskittymään asiaan. Ilman palkkaa kouluttaminen on paljon haastavampaa, ellei jopa mahdotonta. Palkkaa pitää myös vaihdella, koska jos koira jatkuvasti saa koulutustilanteissa vaikkapa juustoa, kokee juusto äkkiä inflaation eikä enää motivoi koiraa yrittämään.
Joskus koira on saatava liikkeelle, jotta se voi yrittää tehtävää uudelleen. Jos harjoitellaan istumista, täytyy uutta yritystä varten saada koira pois istuma-asennosta. Koiralle voi tällöin heittää niin sanotun ”harhanamin” koiran viereen, jonka se käy hakemassa. Kannattaa muistaa kuitenkin, että harhanami ei ole palkka, vaan koiralle annetaan aina erikseen palkka kustakin asiasta, jonka se tekee oikein. Jokaiseen tilanteeseen harhanamin käyttö ei sovi, mutta joidenkin taitojen opettamisessa se on melkein välttämätön. Kokeilemalla selviää kyllä helposti, onko harhanamista juuri kyseisessä asiassa apua.
Koiraa kannattaa aina kouluttaa pienissä pätkissä. Yksittäisiä toistoja voi kuitenkin ottaa pitkin päivää ihan tavallisen arjen lomassa. Jos koiran pyytää esimerkiksi aina maahan ennen kuin ulko-ovi aukeaa ja pääsee ulos, sekä ennen kuin saa ruoan saadaan helposti kymmenen arvokasta toistoa joka päivä. Lisäksi kun vielä lisää näihin tilanteisiin pieniä häiriöitä pikkuhiljaa, on jo viikossa taidosta tullut vahva.
Ihmisen tehtävä on aina huolehtia, että kaikilla on koulutustilanteessa mukavaa. Jos kouluttaja on jostain stressaantunut, se tarttuu hetkessä koiraan ja koko iloiseksi tarkoitettu yhdessäolo muuttuukin muuksi. Koiraa koulutetaan vain ilon kautta!
Opeta koira istumaan
Koiran voi opettaa istumaan monella tavalla. Tässä ensimmäinen keino perustuu koiran omaan oivaltamiseen ja toinen houkutteluun. Koiran oivaltaessa itse on oppiminen nopeampaa ja oppimistulos vahvempi. Toisaalta houkuttelun avulla onnistumisia tulee ehkä nopeammin. Jos houkuttelee koiraa namilla, olisi hyvä, että houkuttelu jätetään aika nopeasti pois. Jokainen tietää tilanteen, jossa koira ei osaa, ellei namia ole näkyvissä. Namilla saa liikkeen helposti alkuun, mutta sitten kannattaa usein jatkaa pelkällä kädellä houkutellen.
Istumaan opettaminen antamalla koiran itse oivaltaa tapahtuu seuraavasti. Taskuun tai vaikka kippoon pöydälle varataan herkkuja. Koiraa kutsutaan luo ja palkataan sitä namilla luokse tulosta. Kouluttaessa kannattaa varsinkin alkuvaiheessa palkata koiraa yhdestä asiasta kerrallaan eli aina siitä mitä koiralta pyytää. Tämän jälkeen odotellaan kaikessa rauhassa sanomatta tai tekemättä mitään. Odottaminen ja hiljaa oleminen on ihmiselle hankalaa, mutta se antaa koiralle mahdollisuuden oivaltaa itse mitä sen täytyy tehdä saadakseen palkan. Kun koira lopulta hyvin todennäköisesti istahtaa ennemmin tai myöhemmin, sanotaan samaan aikaan ”istu”, kehutaan ja palkataan koira. Sitten voikin heittää koiralle namin kauemmas, jonka se hakee, jotta se voi saapua uudelleen paikalle yrittämään.
Toinen tapa on pyytää koira luo, palkata tästä ja viedä nami tai pelkkä käsi sen pään yläpuolelle kohti selkää. Käden korkeuden säätäminen voi joko helpottaa tai vaikeuttaa tehtävää. Koska koira katsoo pään yläpuolella olevaa kättä ja seuraa sitä katseella on istahtaminen looginen lopputulos. Kun koira istahtaa sanotaan ”istu” ja palkataan. Tämän jälkeen voikin taas heittää namin kauemmas ja ottaa uuden yrityksen.
Opeta koiralle paikka
Koira pyydetään ensin istumaan ja palkataan siitä antamalla nami koiran suuhun. Sitten heitetään nami koiran viereen, siten että koira joutuu nousemaan ja hakemaan namin. Näin saadaan aikaan uusi yritys, eli koiran voi taas pyytää istumaan. Jo tässä vaiheessa voi ennen namin heittoa sanoa koiralle ”vapaa”. Paikkaa opettaessa on erittäin helppo opettaa koiralle myös tämä käsky, joka on hyvin tarpeellinen arjessa.
On tärkeää, että palkkanami annetaan kuitenkin koko ajan aina suuhun ja vasta, kun on sanottu ”vapaa” heitetään nami maahan. Näin koira ei ala ennakoimaan ja liikkumaan ennen kuin on saanut luvan liikkua. Koira saa siis paikallaan olosta palkan ja vasta sen jälkeen ”vapaa” käskystä palkan. Jos koira jää kuitenkin maahan eikä lähde liikkeelle kuullessaan “vapaa”, sitä voi kannustaa elekielellä ja iloisella äänellä hakemaan namin. Myöhemmin pelkkä ”vapaa” käsky voi toimia paikallaan olemisesta palkkana, eikä namia aina tarvita.
Kun koira on muutaman kerran pyydetty istumaan ja palkattu siitä, voidaan aloittaa varsinainen paikallaanolon harjoittelu. Koira pyydetään istumaan, josta annetaan palkka suuhun ja heti perään sanotaan ”paikka” ja annetaan jälleen palkka suuhun. Jos käy niin, että koira tulee eteen istumaan oma-aloitteisesti kun on hakenut namin kauempaa, voidaan aloittaa ”paikka” harjoitus suoraan ilman että pyydetään istumaan, koska koirahan istui jo.
Harjoitusta vaikeutetaan ensin vain sekunti ja annetaan palkka. Tästä edetään hyvin hitaasti siihen asti, kun koira osaa istua paikallaan viisi sekuntia. Tämän jälkeen lisätään tilanteeseen kouluttajan liike. Koiraa pyydetään olemaan paikallaan ja liikautetaan aivan hieman kättä tai vaikka jalkaa. Jos koira onnistuu, seuraavalla kerralla liikutetaan enemmän. Jos koira ei onnistu, tehtävä oli liian vaikea ja seuraavalla kerralla pitää liikkeen olla pienempi. Liikettä lisätään aina siihen asti hyvin pienin askelin, että koiran ympäri voi vaikka juosta. Tämä on täysin realistinen päämäärä, mutta vain jos eteneminen on tarpeeksi hidasta. Yleisin virhe on lisätä liikettä liikaa ja koira epäonnistuu. Pitää myös muistaa, että paikallaan olo on aivan eri asia koirien leikkiessä ympärillä, kuin omalla pihalla omistajan kanssa kahdestaan. Taito pitää siis yleistää toimimaan monissa paikoissa.
Opeta koiralle maahan
Jos koira osaa seisoa on maahan opettaminen helppoa. Koira pyydetään seisomaan ja palkataan. Sitten viedään käsi, jossa on herkkupala läheltä koiran leukaa ja rintaa kohti vatsaa. Koira aivan varmasti ainakin hieman liikahtaa oikeaan suuntaan, ellei mene jo saman tien maahan. Jos koira ei heti mene maahan, palkataan ensin pienestäkin yrityksestä oikeaan suuntaan ja jatketaan kohti lopullista suoritusta pikkuhiljaa. Vihje ”maahan” liitetään vasta kun koira menee maahan, ei ennen sitä. Taidon voi nimetä vasta, kun koira jo kyseistä toimintoa tarjoaa.
Maahanmeno voidaan myös opettaa istuma-asennosta. Tällöin namikättä vedetään hyvin hitaasti kuonosta kohti maata, aivan koiran eteen. Usein koira asettuu maahan helposti, mutta jos se ei heti hoksaa mennä, niin toimitaan taas pikku askelin kohti lopullista suoritusta. On tärkeää palkata koiraa jokaisesta pienestäkin yrityksestä oikeaan, jotta se jaksaa yrittää.
Opeta koira kierimään
Kierimään opettaminen on helpointa tehdä namilla tai kädellä houkutellen. Aluksi koira pyydetään maahan ja sitten namia pidetään aivan koiran kuonon edessä siten, että koira melkein pääsee sitä koskemaan muttei ihan. Namia aletaan liikuttamaan hitaasti koiran pään taakse siihen suuntaan, jonne haluaa koiran kierähtävän. Oleellista on liikuttaa kättä hitaasti ja jos koira hieman nakertaa herkkua sekin on ihan sallittua. Kättä kannattaa liikuttaa hitaasti ja pitää riittävän matalalla, jolloin koira kierähtää ympäri herkun perässä.
Jos koiraa jännittää selälleen kiepsahtamista, voi sitä tukea toisella kädellä. Lisäksi kannattaa tarkistaa millaisella alustalla harjoittelee. Jos alusta tuntuu epämiellyttävältä, on toiminto tietysti koiralle haastavampi. Mikäli koira ei lähde heti seuraamaan herkkua koko matkaa, pyydetään siltä aluksi pienempi liike. Pelkkä pään liikautus voi aluksi olla riittävä, siitä pikkuhiljaa liikerata kyllä kasvaa ja koira kiepsahtaa ympäri. Kun koira osaa tämän liitetään temppuun vihje ”kieri” ja sitten voidaankin seuraavaksi treenata toiseen suuntaan tai vaikka useamman kerran peräkkäin kierimistä.
Opeta koira seisomaan
Seisomaan voidaan opettaa nappaamalla toiminto. Tämä tarkoittaa sitä, että kun koira seisoo, sanotaan sille esimerkiksi ” seiso” ja palkataan. Koiraa siis tarkkaillaan ja kun se tekee toiminnon, jota halutaan kouluttaa, se nimetään ja palkataan koira. Tätä on tietysti toistettava useasti ennen kuin voi olettaa koiran osaavan seisoa vihjeestä.
Myös houkuttelemalla voidaan opettaa koira seisomaan. Nami viedään koiran kuonon eteen, vedetään koira oikeaan asentoon ja annetaan koiran nakertaa namia, sanoen samalla ”seiso”. Koiran seisoessa ja nakertaessa namia viedään sekunniksi nami pois ja annetaan sitten heti takaisin nakerrettavaksi. Tarkoitus on, ettei koira liikahda tavoittelemaan namia. Tästä hiljalleen namia pidetään pidemmän aikaa ja kauempana pois. Koira oppii pikkuhiljaa seisomaan pyynnöstä rauhassa paikallaan.
Opeta koira puhumaan
Jotta koira haukkuu, sen täytyy olla innostunut ja jopa hieman kiihtynyt. Oleellista onkin ensin innostaa koiraa, jotta haluttua käytöstä saadaan esiin. Tämän voi tehdä helposti leikkimällä. Vetoleikki, johon tietysti valitaan koiran suosikkilelu, usein kiihdyttää koiraa. Jos koira innostuu enemmän painista tai heittoleikeistä niin sitten leikitään niitä. Oleellista on saada koira hieman villiintymään. Osalle koirista tämä on hyvin helppoa ja toisilla kestää pitkään eikä aina ihmisen ajattelema suosikkileikki olekaan koiran mielestä se innostavin. On siis mietittävä mistä juuri koira innostuu ja käytettävä sitä työkaluna. Kun koira muuttuu riehakkaaksi, näytetään lelua sen ulottuvilla ja innostetaan sitä tarvittaessa vielä omalla äänellä ja eleillä. Heti kun koira haukkuu, sanotaan ”puhu” ja palkataan koiraa kehuilla ja namilla tai leikillä.
Jos koira haukkuu jotakin tiettyä asiaa tai käyttää ääntänsä, vaikka kuullessaan ovikellon voidaan tätäkin käyttää hyväksi. Jos koira haukkuu ovikelloa, voi itse soittaa sitä ja sanoa koiralle ”puhu” ja palkata kun koira todennäköisesti sitten haukkuu. Riskinä tietysti on se, että ovikellolle haukkuminen yltyy, joten tätä keinoa kannattaa käyttää harkiten.
Opeta koira antamaan tassu
Tassun antaminen on temppujen klassikko ja ihan hyödyllinenkin taito, kun halutaan koiran tervehtivän ihmistä rauhassa esimerkiksi hyppimisen sijaan. Tassun antaminen on myös lasten tervehtimisessä tehokas tapa rauhoittaa molempia osapuolia.
Tempun voi opettaa siten, että istahtaa koiran eteen ja hyvin kevyesti koskettaa koiran tassua kädellä. Kun koira vähänkään liikauttaa sitä, annetaan koiralle heti palkka. Tästä jatketaan siten, että ihmisen koko ajan hyvin kevyt kosketus pienenee entisestään sitä mukaa kun koiran tassun liike kasvaa. Kun koira liikauttaa selkeämmin tassua voidaan liittää vihje esimerkiksi ”tassu” ja ottaa tassusta hetkeksi kiinni ennen palkkaamista.
Tassun antamisen voi opettaa myös siten, että pitää herkkuja nyrkissä ja koiran tassun edessä. Kun koira jossain vaiheessa kokeilee tassulla kaivaa nameja nyrkistä sanotaan ”tassu”, koira saa namit ja se oppii hiljalleen antamaan tassun käskystä. Tassun liikettä kasvatetaan nostamalla omaa kättä hieman ylemmäs, jolloin koirankin tassun liikerata kasvaa.
Opeta koira noutamaan
Yleensä halutaan, että koira noutaa jotakin lelua, mutta koiran voi aivan samoilla ohjeilla opettaa noutamaan mitä vaan, vaikkapa kaukosäätimen. Aluksi valitaan kuitenkin jokin koiralle selvästi hyvin mieleinen lelu, esimerkiksi frisbee tai pallo. Jos koira ei näistä välitä mutta rakastaa sukkia ovat sukat parempi valinta. Näitä esineitä, joita koira noutaa tarvitaan aluksi kaksi samanlaista.
Noutamista kannattaa harjoitella paikassa, jossa ei juuri muita häiriöitä ole, eli noutamisen kouluttaminen aloitetaan vaikka omassa olohuoneessa. Koira pyydetään luo, palkataan ja näytetään sille esine, joka ollaan kohta heittämässä. Toinen samanlainen on visusti ihmisellä jossakin piilossa. Esine heitetään aivan lähelle ja innostetaan koiraa menemään sen luo. Hyvällä tuurilla koira menee saman tein esineelle, tarttuu siihen ja tuo luo. Koiraa kehutaan ja otetaan taskusta toinen samanlainen lelu ja heitetään se koiralle. Tätä toistetaan ja liitetään hiljalleen vihje ”nouda”, kun lelu heitetään koiralle.
Noutamista opettaessa on hyväksyttävä, että koira ei automaattisesti aina osaa asiaa, eikä myöskään osaa tuoda lelua suoraan omistajan käteen. Osalta tämäkin sujuu kuin itsestään, mutta jos näin ei ole, pitää taitoa opettaa vähä kerrallaan. Tärkeintä on heittää lelu aluksi niin lähelle, että sen käytännössä saa otettua koiran suusta itse. Näin saadaan onnistunut nouto, vaikka se olisikin vain muutama kymmenen senttiä.
Noutoleikkejä leikkiessä on hyvä tarkkailla miten se vaikuttaa koiraan, sillä koiralle ei tee hyvää kiihtyä toistuvasti liikaa ja pelkkä noutoleikki ei myöskään riitä liikunnaksi tai aktiviteetiksi. Näennäisesti rauhallinenkin koira voi olla kiihtynyt ja stressaantunut. Noutoleikit kannattaa tästä syystä aina lopettaa rauhalliseen tekemiseen esimerkiksi namien etsimiseen maasta ja vastapainoksi on koiran elämässä oltava aivotyötä ja rauhallisempaa liikuntaa.
Remmirähinä on haaste, joka voi viedä ulkoilusta koiran kanssa kaiken ilon. Hihnassa rähiseminen voi johtua monesta syystä, mutta yhteistä kaikille rähiseville koirille on kuitenkin se, että koira on tilanteessa voimakkaan tunnetilan vallassa. Tämä tunnetila pitäisi saada jollakin keinolla tasattua, jotta koira oppisi toimimaan toisella tavalla.
Toistuvat remmirähinätilanteet aiheuttavat koiralle stressiä, ja jatkuvasti koholla oleva stressitaso pahentaa tilannetta. Koira saattaa myös herkistyä rähinöimään, eli reaktio tulee aina vain pienemmästä ärsykkeestä ja pahenee kerta kerralta. Lisäksi jatkuvasti koholla oleva stressitaso vaikuttaa fyysiseenkin vointiin.
Remmirähinä aiheuttaa omistajassakin kaikenlaisia tunteita
Omistajaa usein nolottaa, jos koira rähisee hihnassa, eikä mahdollinen muiden kulkijoiden kommentointi tai paheksuvat katseet ainakaan auta asiaa. Lisäksi omistaja saattaa pelätä, että koira pääsee irti. Näin omistajakin ajautuu kokemaan voimakkaita tunteita. Tämä pahentaa asiaa, koska koira puolestaan lukee ihmisen tunteita ja usein tulkitsee, että tilanne vaatii toimenpiteitä, koska ihminenkin on hermostunut.
Jotta ihminen kykenee toimimaan loogisesti ja rauhallisesti, pitäisi hänen hallita omat tunteensa ja reaktionsa. Tähän auttaa se, että muistaa, ettei koira tee mitään tahallaan tai ilkeyttään. Koira toimii aina, kuten koira toimii, ja kyseisessä tilanteessa koira koki, että rähinä oli kaikkein kannattavin ja järkevin ratkaisu. Tämä ei tietysti aina ole se, mitä ihminen haluaisi, mutta tähän sitten vaikutetaan kouluttamalla koiraa toimimaan halutulla tavalla.
Remmirähinä ei ratkea hetkessä
Mitään pikakeinoa ei remmirähinään useinkaan ole, ja koulutusprosessi kestää pitkään. Yleisesti edistymistä kannattaa tarkkailla pikemminkin kuukausissa kuin viikoissa. Tämä voi turhauttaa, mutta sen hyväksyminen on ensimmäinen askel onnistumisiin. Ilman pitkäjänteisyyttä ei synny tulosta. Lisäksi, mitä pidempään rähinä on jatkunut, sen pidempään sen poiskouluttaminen voi kestää.
Valitussa koulutustavassa tulisi olla myös johdonmukainen, sillä erilaisten keinojen kokeilu ja poukkoilu niiden välillä usein vain pahentaa tilannetta. Toki, jos jokin keino ei tunnu auttavan eikä sovellu itselle tai koiralle, on aihetta vaihtaa sitä.
Etäisyys on aina tärkein onnistumisiin ohituksissa
Kun koiraa koulutetaan, etäisyys on avainasemassa. Jos rähinää aiheuttava häiriö on liian lähellä, koira rähisee koska ei vielä kykene tekemään muuta ja käytös vahvistuu entisestään. Koska ennakointi ei aina ole mahdollista ja esimerkiksi kulman takaa voi tulla koira aivan yllättäen, pitäisi ainakin silloin kun se on mahdollista huolehtia riittävästä välimatkasta vastaantulijaan. Etäisyys on helpoin tapa taata onnistunut ohitus. Ohituksia harjoitellaan myös Kuono.fi ”Ohituskurssilla” ja verkkokurssia voi käydä omalla tahdilla.
Remmirähinä voi helpottua vastaehdollistamisen avulla
Vastaehdollistaminen tarkoittaa sitä, että koiralle opetetaan rähinää aiheuttavan epämieluisan vastaantulijan tarkoittavankin mukavia asioita ja näin rähinä jää hiljalleen pois. Tämä vaatii erittäin paljon onnistuneita toistoja, ei siis riitä, että tämä tehdään muutaman kerran. Vastaehdollistaminen on kuitenkin erittäin tehokas tapa, koska sillä päästään vaikuttamaan koiran tunnetilaan. Kun koiralle saadaan opetettua, että vastaantulija onkin kiva asia, jää ei-toivottu käytös pian pois.
Etäisyys on vastaehdollistaessakin kaikkein oleellisinta, muuten oikeaa käytöstä ei voida saada esiin. Etäisyys on sopiva, kun koira katsoo vastaantulijaa rentona. Tällöin koiraa palkataan oikeasta käytöksestä ja vastaehdollistamista tapahtuu. Jos koira rähisee, ei sitä voi tietenkään palkata ja lisäksi väärä käytös vahvistuu.
Rauhoita koira lenkillä, ennen lenkkiä ja sen jälkeen
Jos koira on kiihtynyt heti lenkin alkumetreillä, on todennäköistä, että ohitustilanteet ovat vaikeampia. Koiran tunnetilaan kannattaa kiinnittää huomiota lenkin aikana koko ajan. Kiihtymystä laskee nuuskiminen ja vaikkapa namien etsiminen maasta. Koiraa voi ohjata nuuskimaan hiljentämällä omaa kävelyvauhtia ja ohjaamalla koiraa tien reunaan. Mahdollisuuksien mukaan lenkin varrella voi poiketa vaikka metsään hetkeksi ja antaa koiran hengähtää hajujen äärellä.
Stressin poisto ja liikunta apuna
Koska jatkuva stressi ei tee koiralle hyvää ja pahentaa käytösongelmia, stressiä kannattaa lievittää. Parhaiten stressiä poistaa laji- ja rotutyypillinen toiminta. Tällaisia ovat mm. hajuaistin käyttö eri tavoin, pureskelu ja kaluaminen sekä liikunta. Liikkuminen kannattaa aloittaa rauhallisesti varsinkin, jos koira ei ole tottunut rankkaan liikkumiseen. Tällaista rankempaa liikuntaa ei myöskään kannata harrastaa päivittäin.
Remmirähinään vaikuttavat myös taustalla olevat asiat
Harjoitellessa on hyvä muistaa, että mikä tahansa asia saattaa vaikuttaa koiran käytökseen positiivisesti tai negatiivisesti. Jos koira on kipeä tai sillä on ylimääräistä energiaa, se saattaa rähistä helpommin. Uros on saattanut nuuhkia juoksuisen nartun hajuja juuri ennen ohitustilannetta ja tilanne eskaloituu siksi. Myös säätila ja pimeys saattavat muuttaa aiemmin jo sujuneet ohitukset haastavammiksi.
Oikeat välineet ovat turvallisuuskysymys
Mikäli koira syöksyy ja rähisee muille, on huolehdittava turvallisuudesta – koira ei saa päästä irti. Mitä suurempi koira, sen enemmän välineillä on merkitystä. Flexi, eli kelatalutin, ei ole rähisevälle koiralle oikea väline. Lukitus voi hajota, naru katketa ja koko talutin tippua kädestä.
Panta saattaa puolestaan aiheuttaa voimakasta kipua niskassa koiran syöksyessä edestakaisin. Jos pantaa käyttää, sen on oltava mahdollisimman leveä koko mitaltaan, jotta paine jakautuisi useamman niskanikaman kesken.
Valjaat, kun ne ovat varmasti sopivat ja riittävän tiukasti kiinni, ovat usein hyvä vaihtoehto ulkoiluun. Valjaissa kaikkien lukkojen pitävyys on hyvä tarkistaa aika ajoin. Hihnassa taas oleellista on, että se ei voi mennä katki, lukitus ei hajoa ja se pysyy omistajan kädessä.
Koiran ongelmakäytös on asia, johon kannattaa puuttua heti, sillä se voi pahimmillaan johtaa suuriinkin ongelmiin. Koiran vaikea käytös voi tehdä arjen todella raskaaksi ja viedä ilon koiranomistajuudesta. Suhde koiraan saattaa kärsiä ja pahimmillaan koirasta joutuu jopa luopumaan.
Haastavaksi asian tekee se, että samanlaisen käytöksen takaa voi paljastua täysin erilaiset syyt riippuen kustakin koirayksilöstä. Kaikkiin tilanteisiin on kuitenkin löydettävissä helpotusta, mutta se vaatii välillä pientä salapoliisityötä ja aina tilanteen huolellista kartoittamista.
Jos kaipaat apua, tule mukaan suositulle Koirankoulutuksen peruskurssille, jolla opit korjaamaan koiran ongelmakäytöstä asiantuntijan avulla.
Koiran ongelmakäytös ei ratkea vippaskonsteilla
Ongelmakäytökseen ei ole olemassa vippaskonsteja. Usein tällaiset keinot pahentavat käytöstä niiden perustuessa lähinnä rankaisuun, eikä kouluttamiseen. Koiran koulutuksessa edistymistä kannattaa tarkastella korkeintaan kuukausitasolla, sillä päivissä ei tapahdu vielä mitään. Ongelmatilanteissa koiran kanssa edistymisen luonteeseen kuuluu myös se, että ajoittain asiat tuntuvat sujuvan jo paljon paremmin ja hetken kuluttua vaikuttaa siltä, että ollaan lähtöpisteessä. Jos työ jää jostain syystä kesken, käytös voi kaiken lisäksi palata takaisin entistä voimakkaampana.
Vaadimme koiralta paljon
Koiralla on aivan erilaiset tavat ja tottumukset kuin ihmisellä. Se viestii eri tavoin ja tekee asioita, joita ihminen ei edes halua tehdä. Tästä huolimatta ihminen vaatii koiralta usein samanlaista käytöstä kuin ihmiseltä, mikä ei ole läheskään aina koiralle laji- tai rotutyypillistä, luonnollista käytöstä.
Ihminen esimerkiksi vaatii, että koira ei saisi pysähtyä lenkillä nuuskimaan liian pitkäksi aikaa, ja toisen koiran jätösten nuuskiminen usein keskeytetään. Haukkuminen on kielletty ja vahtihaukkukin kielletään usein. Uros ei saa mennä sekaisin naapurin juoksuisista nartuista, eikä tietenkään puolustaa reviiriään muilta koirilta. Koiran pitää oppia olemaan yksin pitkiä aikoja. Sen täytyy sietää päälaelta rapsuttelevat ihmiset sekä muut koirat. Nekin, jotka rähisevät ensin. Omaa paikkaa, luuta tai ruokaa ei sovi puolustaa, vaikka joku olisi sen juuri ottamassa pois. Lisäksi tietenkin hihnassa pitää kulkea sivistyneesti ja aina tulla luokse kesken leikkien sekä totella kaikessa mitä pyydetään.
Aika hengästyttävä lista, eikä siinä ole puoliakaan asioista, joita koiralta usein vaaditaan! Onkin hyvä muistutella mieleen ensin, millainen eläin koira on, ennen kuin edes ajattelee sen käyttäytyvän jollain tapaa väärin.
Onko ihmisen näkemä ongelma koiralle normaalia käytöstä vai ongelmallista käytöstä
Koirasta on pikkuhiljaa kesyyntymisen myötä tuhansien vuosien kuluessa tullut ihmisen toveri ja lemmikki. Koiralla on kuitenkin edelleen tietyt synnynnäiset käyttäytymistarpeet ja vietit, joita ovat mm. reviirin puolustaminen, lisääntymiskäytös ja saalistuskäyttäytyminen.
Tietyillä roduilla vahtivietti voi olla suurempi ja toisilla saalistusvietti vie koiran täysin mennessään sen nähdessä jotain jahdattavaa. Vietteihin ja käytökseen voi jonkin verran vaikuttaa, mutta varmaa on, että vaikuttamisella on rajansa. Lisäksi jokainen koira on paitsi rotunsa edustaja, myös ainutlaatuinen yksilö omine ominaisuuksineen.
Käytöksen voi ajatella muuttuvan ongelmalliseksi, kun se on jollakin tavalla haitaksi koiran hyvinvoinnille. Ongelmakäytökseksi koetaan kuitenkin usein myös käytös, joka haittaa pelkästään omistajaa, mutta tällainen käytös voi olla koiralle täysin normaalia toimintaa.
Koiran ongelmakäytös on korjattavissa ja siihen kannattaa reagoida heti
Koiran ongelmalliseen käytökseen kannattaa kuitenkin puuttua heti, kun ensimmäiset merkit huomataan. Mitä pidempään koira käyttäytyy haasteellisesti, sen vahvemmaksi ei-toivottu käyttäytyminen muuttuu.
Lisäksi monet ongelmallisiksi koetut käytökset ovat koiralle itsestään palkitsevia, kuten haukkuminen. Tämä tarkoittaa sitä, että itse toiminto on koiralle palkkaa. Tällöin kyseinen toiminto vahvistuu hetkessä, eli käytös ilmenee useammin ja lisäksi koko ajan herkemmin. Koira saattaa haukkua ensin vain ovikellon ääntä, mutta sitten haukkuukin kaikkia ulkoa kuuluvia rasahduksia.
Tärkein sääntö koiran ongelmakäytöksen korjaamisessa on se, että taustalla oleva syy tai syyt on löydettävä. Näitä on lähdettävä selvittämään ensimmäiseksi, sillä jos ei tiedä mistä käytös johtuu, ei siihen voi tehokkaasti puuttua. Taustalla olevat syyt vaikuttavat myös siihen, millä keinolla asiaan kannattaa puuttua. Kivusta johtuvaan käytökseen puututaan eri tavalla kuin pelosta johtuvaan toimintaan.
Pelkkään käytökseen ei kannata keskittyä
Pelkkään käytökseen keskittymällä saadaan aikaan usein aikaan vain kosmeettinen muutos, joka ei myöskään kestä pitkään. Tästä syystä rangaistus ei ole koskaan oikea, saatika riittävä, keino ratkaista tilannetta. Se saattaa kyllä katkaista tai lopettaa ongelmallisen käytöksen, mutta ei poista taustalla olevaa syytä, kuten esimerkiksi pelkoa.
Koira ei vain rangaistuksen pelossa enää ehkä käyttäydy kuten ennen ja ihminen olettaa tilanteen ratkenneen. Koiran tilanne on kuitenkin se, että pelko on vain lisääntynyt entisestään rankaisujen takia ja tämä tuo edelleen lisää ongelmia, jotka saattavat näkyä uudenlaisena ongelmakäytöksenä.
Koiran ongelmakäytös johtuu usein kivusta
Erittäin yleinen syy ongelmakäytökseen on kipu. Taustalla voi olla pieni lihasjumi tai jokin voimakas kiputila tai sairaus. Koira ei kykene yhdistämään kipua aina oikeaan asiaan, vaan saattaa yhdistää kivun vastaantuleviin koiriin, lähestyvään ihmiseen tai johonkin muuhun tilanteeseen. Tämän jälkeen koira reagoi ja rähisee asialle, joka sen mielestä tuottaa sille kipua.
Aina kun koira käyttäytyy jollakin tavalla ongelmallisesti, pitää kivun mahdollisuus sulkea pois. Kipua kartoitetaan ammattilaisten, kuten hierojien ja eläinlääkärin, avustuksella. Koiran käytöstä kannattaa seurata useamman päivän ajan ennen eläinlääkäriin menoa. Tarkkailtavia asioita ovat mm. liikkuuko koira eri tavalla kuin ennen, onko leikkiminen ja normaali puuhailu vähentynyt, millainen koiran mieliala on, onko koira ulkoisesti hyvässä kunnossa ja millainen ruokahalu sillä on.
Pitkään jatkuva stressi ei tee koiralle hyvää
Kipu lisää valtavasti stressiä, joka puolestaan vaikuttaa kokonaisvaltaisesti koiran käytökseen. Koira saattaa purkaa stressiä sisustamalla kotia uuteen uskoon, olemalla ylivilkas tai nukkumalla jatkuvasti.
Lyhytaikainen stressi ei ole yleensä koiralle ongelma. Tällaista stressiä on esimerkiksi raskas liikunta, leikkiminen tai jokin lyhyt jännittävä tilanne. Pitkään jatkuvana stressi ei ole kuitenkaan hyväksi ja se sekä aiheuttaa, että pahentaa käytösongelmia. Elimistössä jatkuva stressihormonien eritys voi aiheuttaa myös lukuisia fyysisiä terveyshaittoja, jotka pahentavat tilannetta entisestään.
Miten rauhoittaa stressaantunut koira?
Koiran stressiä lievitetään lisäämällä koiran arkeen rentouttavia ja stressiä purkavia tekemisiä ja aktiviteetteja. Helpoimpia tapoja on muuttaa ruokkimiskäytäntöjä aktivoivaan suuntaan. Näin saadaan arkeen helposti säännöllisesti oikeanlaista tekemistä. Ruoan voi myös jakaa aivan hyvin normaalia useammallekin kerralle ja lisätä näin entisestään laadukasta tekemistä koiralle.
Keinoja ruoan tarjoamiseen on monia. Ruoan voi piilottaa eri tavoin, sen voi heittää laajalle alueelle nurmikolle tai hankeen etsittäväksi. Ruokaa voi piilottaa ja laittaa pahvilaatikoihin, jotka koira saa repiä palasiksi. Ruoan voi laittaa myös erityiseen Kong-leluun, josta koira voi nuolla ja riipiä ruokaa.
Tämä kaikki on erittäin mieluisaa koiralle, sillä koiran perustarpeisiin kuuluu ruoan etsintä ja syöminen. Kun siihen kuluu runsaasti aikaa, stressi lievenee tehokkaasti. Jos ruoka ei maistu koiralle, voidaan stressiä helpottavaan aktivointiin käyttää myös erilaisia herkkuja. Lisäksi erilaiset luut ja niiden kaluaminen ovat erinomainen lisä stressin purkuun ja niitä kannattaakin tarjota koiralle usein.
Koiran ongelmakäytös saattaa pahentua heittoleikeistä
Heittoleikit ovat hyvin suosittuja koiranomistajien keskuudessa. Näissä leikeissä piilee kuitenkin riski, sillä kaikilla koirilla on olemassa saalistuskäyttäytymiseen liittyvä saalistusketju, johon kuuluu eri vaiheita. Heittoleikissä aktivoituvat tämän ketjun ne vaiheet, jotka nostavat eniten viretilaa ja stressiä, eli jahtaaminen, ravistelu ja tappopurenta. Muita ketjun vaiheita ovat mm. jäljestäminen, vaaniminen ja saaliin syöminen.
Koirat nauttivat heittoleikistä suuresti, koska se on niille hyvin palkitsevaa, luonnollista käytöstä. Jos leikkiä kuitenkin toistetaan useita kymmeniä kertoja, koira voi olla niin stressaantunut ja kiihtynyt leikkimisestä, että tunnetilan lasku saattaa kestää useita päiviä. Jos koiran kanssa leikitään heittoleikkejä päivittäin, on selvää, että stressitaso ja viretila vain kasvaa ja kasautuu. Jatkuva kiihtymys voi pahentaa ongelmakäytöstä, eikä myöskään edistä koiran hyvinvointia.
Jos koira on rauhaton ja vaikuttaa stressaantuneelta ja sen kanssa leikitään paljon heittoleikkejä, voi olla hyvä pitää niissä useamman viikon tauko ja katsoa, miten se vaikuttaa koiran ongelmakäytökseen ja käyttäytymiseen muutenkin. Jos heittoleikit kuuluvat arkeen, on aina hyvä lopettaa ne johonkin sellaiseen tekemiseen, joka laskee koiran stressitasoa. Tällainen voi olla vaikka muutaman namin heittäminen maahan. Koira rauhoittuu, kun se etsii hajuaistin avulla herkkuja maasta, ja syöminen rauhoittaa jo itsessään koiraa. Heittoleikki sinänsä ei ole sen huonompi kuin mikään muukaan leikki, mutta heittoleikin vaikutusta koiraan kannattaa seurata.
Koiran ongelmakäytös voi lieventyä liikunnan lisäämisellä
Yleisin ongelma on se, että koirilla ei ole riittävästi tekemistä ja aktiviteetteja. Koirat ovat pitkän työpäivän ajan yksin kotona ja yleensä lepäilevät tuon ajan. Ne ovat siis energiaa täynnä, kun omistaja saapuu töistä. Jokainen koira onkin luotu liikkumaan ja yleensä ne jaksavat liikkua vielä, kun ihminen alkaa jo väsyä. Osa roduista pärjää vähemmällä liikunnalla, mutta niillekin sitä on tarjottava. Muutaman kerran päivässä korttelin ympäri köpöttely ei riitä yhdellekään terveelle koiralle pitkäaikaiseksi liikunnaksi.
Kun liikuntaa lisätään, se on tärkeää tehdä porrastetusti. Ei ole järkevää viedä vähän liikkunutta koiraa yhtäkkiä kymmenen kilometrin vaellukselle. Pentujen ja vanhojen koirien liikkuminen on mietittävä huolellisesti, ottaen huomioon paitsi jaksaminen, myös esimerkiksi pentujen osalta luuston ja nivelten kehittyminen. Pennun ja vanhemman koiran kanssa parasta liikuntaa onkin metsässä samoilu koiran tahdilla. Liikkumisympäristöön on muutenkin hyvä kiinnittää huomiota. Varsinkin kaupungeissa elävät koirat hyötyvät luonnossa liikkumisesta.
Uinti sopii jokaiselle koiralle kuntoon ja ikään katsomatta, koska vesi kannattelee osaa koiran painosta. Jos luonnonvesissä uiminen ei onnistu, on eri puolilla Suomea erityisiä koirauimaloita, joista voi myös saada koiralle uimaopetusta. Koira voi uida myös uimaliivien kanssa, jolloin liikunta on kevyempää ja uintiasentokin optimaalinen.
Koiran ongelmakäytös helpottuu, kun huomioidaan yksilön ominaisuudet
Hyvin yleistä on myös se, että tekemisten laatu ei sovi juuri kyseiselle koirayksilölle. Jos villi ja energinen koira saa jatkuvasti sitä villitsevää aktiviteettia, on selvä, että koira käy jatkuvasti ylikierroksilla ja pelkästään tämä tuo haasteita arkeen.
Paitsi rotu, myös yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat suuresti siihen, mitä koiran kanssa kannattaa tehdä ja harrastaa. Mikäli koira on pelokas, se voi hyötyä rohkeutta lisäävistä aktiviteeteista, kuten jäljestäminen tai Nose Work:sta johon voit tutustua artikkelista ”Nose Work käytännössä ja kuinka pääset alkuun”. Nopeasti kiihtyvä koira taas hyötyy varmasti malttia lisäävistä harjoituksista, joihin voi tutustua artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti”.
Jokaisella koiralla on myös yksilöllisiä heikkouksia ja vahvuuksia. Jos koira rakastaa ihmisiä yli kaiken, on ihan perusteltua käyttää ihmisiä turvana, kun tutustutaan vaikkapa pelottaviin asioihin. Jos koira saa rohkeutta muista koirista tai omasta laumasta, voidaan tätä hyödyntää jännittävissä tilanteissa. Jos koira haukkuu pihalla kaikille kulkijoille, mutta rakastaa yli kaiken luita, sille voidaan antaa pihalle luita järsittäväksi ja ei-toivottu käytös unohtuu.
Hormonien vaikutus koiran käytökseen on suuri varsinkin murrosiässä
Hormonit vaikuttavat hyvin paljon koirien käytökseen ja erityisesti murrosiässä vaikutus näkyy usein päivittäin. Tämä on luonnollista, ja jos koira ei ole sterilisoitu tai kastroitu, kannattaa hormonien vaikutus aina ottaa huomioon koiran käyttäytymistä analysoidessa. Narttujen osalta hormonitoimintaan liittyvät käytösmuutokset näkyvät juoksujen yhteydessä, joita on tyypillisesti kaksi kertaa vuodessa. Urosten osalta käytös näkyy enemmän tai vähemmän koko eliniän ajan. Useat urokset hieman tasaantuvat aikuistuessaan, mutta aina näin ei käy.
Ikään liittyvät käyttäytymisen muutokset ovat aina yksilöllisiä. Yleisimmin haasteita tulee murrosiässä, joka alkaa hieman ennen vuoden ikää. Murrosiässä koiran taidot taantuvat tai jopa kokonaan unohtuvat. Se ei yhtäkkiä osaakaan asioita, jotka aiemmin sujuivat erinomaisesti. Koira saattaa alkaa vetämään hihnassa, haukkua ja rähistä vastaantuleville, merkkailla sisälle ja puolustaa sille tärkeitä resursseja, kuten luita tai nukkumapaikkaa. Yksinolon kanssa voi ilmetä haasteita ja koirasta voi tulla varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Koira saattaa myös turhautua helposti, jos ei saavuta haluamaansa, ja sen keskittymiskyky heikkenee.
Murrosiässä koira voi myös alkaa pelätä asioita, joita ei ole aiemmin säikkynyt tai jotka ovat aivan arkipäiväisiä, kuten leijailevat lehdet. Pimeässä säikkyminen voi olla vielä voimakkaampaa, ja omistajasta tuntuu ehkä siltä, että koira säikkyy ”olemattomia”. Koiralle pelästyminen ja pelko on kuitenkin todellista ja se voi reagoida hyvinkin voimakkaasti. Omistajan tehtävä onkin olla koiralle tukena ja pysyä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa.
Murrosikäisen koiran omistajalta kysytään usein paljon kärsivällisyyttä, ja vaikka koiran käytös voi olla hyvinkin haasteellista, aika usein helpottaa tilannetta. Ongelmalliseen käytökseen tosin kannattaa puuttua nopeasti nuorenkin koiran kohdalla, jotta siitä ei tule pysyvää toimintatapaa.
Koiran ongelmakäytös voi johtua puutteellisesta sosiaalistamisesta
Sosiaalistaminen on tärkein yksittäinen koiran käytökseen vaikuttava asia. Käytökseen vaikuttavat lukuisat muutkin seikat, mutta jos sosiaalistaminen on jäänyt vajaaksi tai mennyt jollakin tavalla pieleen, se voi näkyä päivittäisenä ongelmallisena käytöksenä.
Usein rescue-taustaisten tai kodinvaihtajien osalta törmätään sosiaalistamisen puutteeseen, mutta se voi jäädä puutteelliseksi kenellä tahansa. Varsinkin, jos koirassa on arkuutta tai se pelkää joitakin asioita voimakkaasti, kannattaa selvittää ja miettiä, miten sosiaalistamisen herkkyyskausi on sujunut.
Pennun sosiaalistamisesta voit lukea lisää artikkelista: ”Koiranpennun sosiaalistaminen”. Artikkelin ohjeita voi soveltaa myös aikuisen koiran puutteellisen sosiaalistamisen korjaamiseen. Harjoittelun avulla voi koiraa kouluttaa kohtaamaan asioita halutulla tavalla. Oleellista on ymmärtää, että tällöin käytöksen takana on todennäköisesti pelko ja jännitys, joita tulee lievittää rakentamalla luottamusta ympäröivään maailmaan ja sen ilmiöihin.
Aggressiivisuus on osa koiran käytöstä, pahentuessaan siitä voi tulla ongelma
Aggressiivisesti käyttäytyvä koira saattaa olla pelottava. On kuitenkin syytä ymmärtää, että käytös ja koiran reaktio sinänsä on sille itselleen normaali tapa toimia kyseisessä tilanteessa. Ihminen usein tulkitsee koiran käytöksen väärin ja saattaa luulla, että koira esimerkiksi vihaa omistajaa. Asia ei siis ole näin ja aggression pohjalla on lähes aina pelko tai jännitys ja koiran kokemus siitä, että sen on puolustauduttava jotenkin.
Ennen kuin koira ilmentää varsinaista aggressiota, eli murinaa, haukkumista ja näykkäisee tai puree, se antaa merkkejä, joilla kertoo, että tilanne on sille liian vaikea. Näitä merkkejä kannattaa kuunnella. Tällaisia ovat mm. huulten lipaisu, haukotus, katsominen poispäin tai pään kääntö poispäin. Jos ihminen kuuntelee jo näitä signaaleja, koira ei turvaudu seuraaviin askeleisiin, jotka voivat olla ympäristölle vaarallisia.
Viimeistään siis koiran muristessa on syytä antaa sille tilaa. Jos murinan menee kieltämään, jättää koira kohta senkin pois muiden pienempien eleiden mukana. Koiran näkökulmasta niitä ei kuunnella, joten se hyppää näiden tehottomaksi kokemiensa vaiheiden yli ja saattaa näykätä varoittamatta.
Aggressiivisuuden, resurssien vahtimisen ja epäluulon korjaamiseksi ainoa lääke on luottamuksen lisääminen. Jos murisevalta koiralta vie luun pois, sille opettaa, että luu todella lähtee ja sitä kannattaakin vahtia. Luutaan vahtivalle koiralle voi viedä superherkullisia nameja sen syödessä luuta ja näin opettaa, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja, ei herkun häviämistä. Pikkuhiljaa päästään koskettamaan luuta, edelleen antaen herkkuja. Tästä hiljalleen edetään siihen, että luun saa koiralta pois, herkut annetaan koiralle ja luu takaisin. Koira on näin oppinut, että luun pois antaminen kannattaa.
Koiran ongelmakäytös ei korjaannu kiellolla tai huudolla
Kun taustalla olevat asiat on korjattu ja koiran arki saatu mahdollisimman paljon sen hyvinvointia edistäväksi, voidaan koiralle alkaa opettamaan uutta toimintatapaa, jolla vanha, ongelmallinen käytös korvataan. Tämä ei ole helppoa ja vaatii omistajalta paljon voimavaroja. Usein keinoja joutuu hienosäätämään matkan varrella ja takaiskujakin on odotettavissa. Tilanne on kuitenkin määrätietoisella työllä parannettavissa.
Tärkeintä on ymmärtää, että koiralle on koulutettava jokin uusi tapa vanhan, ei-toivotun tilalle. Pelkkä kieltäminen ei riitä korjaamaan tilannetta. Kieltäminen ei opeta koiralle, mitä sen pitäisi tehdä. Koira ei mitenkään osaa päätellä omistajalle täysin selvää ratkaisua. Eli omistajan kieltäessä hihnassa räyhäämisen, koiralle ei välttämättä tule mieleen, että nimenomaan hihnassa hiljaa oleminen olisi oikea käytös. Se saattaa luulla, että oikea käytös on vaikka huutaa kovempaa.
Joskus hätätilanteessa koiran syöksyessä vaikkapa vieraan nilkkaan, oikein ajoitettu kielto tai huuto saattaa katkaista tilanteen, mutta koulutuskeino se ei ole. Tällöin vain keskeytetään mahdollinen vaaratilanne. Useinkaan tämä ei edes toimi, koska koira on niin voimakkaan tunnetilan vallassa, ettei kuule mitään ja tilanne on usein muutenkin kaoottinen. Paras tapa toimia onkin ennaltaehkäistä väärä käytös ja saada oikeaa käytöstä tilalle.
Miten uudet taidot opetetaan
Kouluttajan tehtävä on huolehtia siitä, että koira käyttäytyy halutulla tavalla. Joskus tämä tarkoittaa sitä, että etäisyys ohitettavasta on 500 metriä, joskus sitä, että koira on edes 10 sekuntia yksin kotona rauhassa. Tärkeintä on tehdä asia aina niin helpoksi, että koira onnistuu. Koiraa pitää päästä palkkaamaan, jotta se kokisi uuden toimintatavan kannattavaksi ja tarjoaisi sitä toistekin. Palkan tulisi olla sellainen, että koira varmasti pitää sitä arvokkaana ja tavoiteltavana.
Varsinkin alussa on erittäin tärkeää, että uutta taitoa opetetaan paikassa ja tilanteessa, jossa koira aivan varmasti onnistuu. Jos koira on tottunut rähisemään vieraille, huolehditaan, että vieras ihminen on aluksi niin kaukana, ettei rähinää tule. Tästä taidon vahvistuessa edetään hyvin hitaasti siihen, että vieras on lähempänä kerta kerralta huolehtien koko ajan siitä, että epäonnistumisia ei tulisi. Jos epäonnistuminen tulee, tilanne oli liian vaikea. Koira ei oppinut oikeaa asiaa ja tilannetta pitää helpottaa siten, että oikeaa käytöstä tulisi. Koira ei opi uutta taitoa, jos sitä ei ilmene eikä siitä pääse palkkaamaan.
Koiran käytöksestä voidaan myös koko ajan huomata ja palkata kaikki pienetkin onnistumiset. Uutta käytöstä kouluttaessa onkin tärkeää, että koko ajan ei odoteta jotakin tiettyä, jo tavoitettua, oikeaa käytöstä. Silloin pienet, uuteen opeteltavaan asiaan, liittyvät onnistumiset jäävät huomaamatta, eikä taito vahvistu.
Siedättäminen ja vastaehdollistaminen
Erilaisia pelkotiloja tai voimakkaita tunnetiloja aiheuttavia asioita voidaan auttaa siedättämällä tai vastaehdollistamalla koiraa niihin. Molemmissa menetelmissä oleellinen asia on etäisyys.
Siedättäessä koiraa johonkin asiaan, välimatkan tulee olla sellainen, että koira kykenee olemaan koko ajan rento. Tilannetta vaikeutetaan, eli etäisyyttä kohteeseen kavennetaan hyvin hitaasti koiran tottuessa asiaan.
Vastaehdollistamisella puolestaan muutetaan koiran tunnetilaa. Koiralle annetaan palkkaa aina kun se katsoo kiihdyttävää asiaa rauhassa. Koira oppii, että aiemmin kiihtymystä herättänyt vastaantuleva koira onkin kiva juttu, koska se merkitsee palkkaa.
Väärän käytöksen sammuttaminen
Sammuttamisen tavoitteena on saada jokin käytös häviämään. Tämä tapahtuu siten, että huolehditaan, ettei kyseisestä käytöksestä seuraa enää koiralle mitään mukavaa. Jos koira on varastanut pöydiltä ruokaa eikä ruokaa enää pöydiltä saa, muuttuu käytös kannattamattomaksi ja hiljalleen sammuu.
Tärkeintä käytöksen sammuttamisessa on se, että todella huolehditaan siitä, ettei käytös enää kannata. Jos käy niin, että koira välillä saa pöydiltä ruokaa ja välillä ei, käytös vahvistuu entisestään. Koira yrittää vielä innokkaammin, koska sen näkökulmasta pöydältä kuitenkin joskus saa ruokaa jos tarpeeksi sinnikkäästi yrittää.
Koiran ongelmakäytös voidaan ratkoa opettamalla koira antamaan tilaa
Koira voidaan opettaa antamaan tilaa ja ottamaan etäisyyttä epämieluisiin asioihin. Tämä lisää myös turvallisuutta, jos asia aiheuttaa koirassa aggressiota. Jos koira esimerkiksi pelkää kotiin saapuvia vieraita ja rähisee heille, sille voidaan opettaa, että kannattavinta onkin mennä pois.
Tämä tehdään yksinkertaisesti niin, että vieraiden saapuessa koiraa palkataan toiseen huoneeseen tai jos tilanne on hieman rauhallisempi, vieraat voivat itse palkata koiraa heittämällä namit pitkälle poispäin. Joskus koira ei ymmärrä, että tilan antaminen onkin palkitsevaa koska silloin saa olla rauhassa ja se opetetaan näin koiralle.
Miten kuonokoppaa pitää käyttää ja saako sitä käyttää?
Turvallisuuden takia voi olla perusteltua pitää koiralla kuonokoppaa, mikäli se käyttäytyy aggressiivisesti. Kuonokoppa ei ole kuitenkaan koskaan lupa tehdä asioita koiralle väkisin vaan se on hätäkeino. Mikäli koiralta esimerkiksi leikkaa kynnet väkisin kuonokopan kanssa, se oppii muutamasta kerrasta vastustamaan jo pelkän kuonokopan laittoa.
Koiralle on tällainen epämiellyttävä toimenpide ja tilanne mukavaksi. Tämä on täysin mahdollista, mutta toisinaan se vaatii paljon työtä. Esimerkiksi kuonokopan laitto on syytä tehdä koiralle mukavaksi, eli kouluttaa sille, että kuonokopan päälle laittaminen tuottaa koiralle mieluisia asioita, kuten palkkaa.
Koiran ongelmakäytös voi kuormittaa koko elämää, mutta sitä ei pidä hävetä
On erittäin tärkeää, että ongelmallisesti käyttäytyvän koiran omistaja havaitsee myös hyvät asiat koirassaan. Jos joutuu koko ajan keskittymään vain negatiivisiin asioihin, oma mielipide koirasta voi muuttua hyvin negatiiviseksi, vaikka jokaisessa koirassa on jotain hyvää.
Oman koiran kanssa kannattaa tehdä asioita, jotka sujuvat ja erityisesti silloin, kun jokin asia rasittaa arkea. On äärimmäisen tärkeää kaikkien jaksamisen kannalta, että ainakin välillä on myös kivaa yhdessä. Lisäksi kun näkee koiran vahvuudet, havaitsee myös paremmin millaisia asioita voi valjastaa koulutuksen avuksi.
Ongelmista voi myös ottaa välillä lomaa. Jos lenkillä aina rähistään, voi aivan hyvin ottaa pienen tauon ja lenkkeillä hetken hiljaisilla kaduilla. Lisäksi on hyvä turvautua ajoissa niin ammattilaisten kuin oman perheen ja lähiverkoston tukeen. Koirien käytösongelmia ja erilaisia haasteita on paljon, eikä niitä pidä hävetä.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse, siinäpä haaste. Taidon opettaminen on kuitenkin helppoa, kun muistaa kouluttamisen ydinajatuksen: ”Koira valitsee aina kaikissa tilanteissa sille itselleen kannattavimman vaihtoehdon”. Kouluttamisen teoriaan voi perehtyä lisää lukemalla ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” artikkelin.
Ihmisen tehtävä on keksiä miten tehdä itsestään niin houkutteleva, että koira aina valitsisi luoksetulon. Tämä voi tuntua haasteelliselta, mutta omaa koiraa tarkkailemalla voi selvittää mikä juuri sille on arvokasta ja mieluista. Harjoittelun ja toistojen avulla saadaan sitten taidosta vahva ja tämän jälkeen luoksetulo alkaakin sujumaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että esimerkiksi riistaviettisen koiran kouluttaminen varmaan luoksetuloon voi olla hyvin haastavaa, ellei mahdotonta. Jokaisen koiran kanssa pitää kuitenkin taitoa harjoitella, sillä se voi pelastaa jopa koiran hengen sen rynnätessä esimerkiksi autotielle tai heikoille jäille.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse sen ollessa pentu
Heti pennun kotiuduttua sille on opetettava, että ihmisen luona on ihanaa. Pentua kutsutaan usein luokse erilaisissa tilanteissa ja sitä palkataan herkuilla, leikillä ja vuolailla kehuilla. Vaikka pentu usein tulee ilman palkkaakin luokse, kannattaa sille harjoitellessa antaa mitä parhaimpia herkkuja. Näin pentu oppii, että ihmisen luona on aina maailman parhaimmat asiat.
Taitoa on harjoiteltava runsaasti erilaisissa paikoissa ja erilaisten häiriöiden alla. Pennulta ei voi heti odottaa sujuvaa luokse tuloa sen esimerkiksi leikkiessä kavereiden kanssa. Ensin taito pitää opettaa, jotta sitä voidaan vaatia. Artikkelista ”Koiranpennun kouluttaminen” voi lukea lisää pennun kouluttamisesta.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse aikuisena
Jos aikuisella koiralla on jo taustalla paljon epäonnistuneita luoksetuloja, on ihmisen oltava todella tarkkana, ettei niitä enää tulisi. Koiraa kannattaakin pyytää aluksi luo vain niissä tilanteissa, joissa se varmasti siihen kykenee. Koira oppii oikean asian vain onnistumisista ja jokainen kerta, kun koiraa pyytää luo eikä se tule, väärä asia vahvistuu. Harjoitella voi myös liinassa tai hihnassa. Myös nämä onnistuneet luoksetulot lasketaan ja näin toimien karkaamisen riski on pienempi.
Jättipottia kannattaa käyttää, kun koira onnistuu upeasti vaikeassa tilanteessa
Luokse tulon palkkana voi käyttää ns. jackpottia, joka tarkoittaa isoa ja yllättävää herkkuannosta, vaikkapa päivän ruokaa tai kokonaista possunkorvaa. Tätä palkkaamistapaa kannattaa kuitenkin käyttää säästeliäästi, sillä muuten se kokee inflaation.
Jackpot annetaan, kun koira tekee upean onnistumisen haastavassa tilanteessa ja tulee esimerkiksi koirakavereiden luota luoksesi kutsuttaessa. Tarkoitus on ujuttaa koiran mieleen ajatus siitä, että luokse tulo todellakin kannattaa ja erityisesti silloin, kun jokin mielenkiintoinen juttu on kesken toisaalla.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse hippaleikin avulla
Moni koira pitää hippaleikeistä. Kutsuessa koiraa luo ihminen onkin hyvin houkutteleva, jos päättää pomppia ja pyrähdellä edestakaisin. Ihmisen kannattaa lisäksi samalla hihkua iloisesti, jolloin onkin hyvin todennäköistä, että koira juoksee paikalle leikkimään.
Jos koira villiintyy leikistä liikaa, sille voi heittää useamman namin maahan ja samalla koiran saa helpommin otettua kiinni. Koiralle on hyvä opettaa myös, että luokse tulo ei aina tarkoita vapauden menettämistä. Eli koiran voi ottaa joskus vain pariksi sekunniksi kiinni ja päästää uudelleen vapaaksi.
Tie koiran sydämeen käy vatsan kautta, siksi koiraa palkataan aina kun se tulee luo
Koskaan ei kannata aliarvioida ruokapalkan voimaa. On koiria, jotka ovat ronkeleita ja tällöin kannattaakin käyttää esimerkiksi leikkiä palkkana. Useimmille koirille kelpaa kuitenkin ruoka palkkana, mutta vain jos se on hyvää. Ihmisen on etsittävä sellainen herkku, jota koira todella arvostaa, koska muuten kouluttaminen ei onnistu.
Luokse tulosta kannattaa palkata aina ja runsaasti. Vapauden menettäminen on koiralle iso asia ja se pitää tehdä sille kannattavaksi. Jos palkkaamisen jättää pois, huomaa hyvin nopeasti, että luoksetulo ei koiran mielestä enää kannata.
Koiralle ei saa olla koskaan vihainen karkaamisesta
Vaikka koiran karkaaminen herättää ihmisessä negatiivisia tunteita ja huolta, koiralle ei koskaan tule olla vihainen sen palatessa karkumatkalta. Jos näin tekee, koira oppii, ettei luoksesi kannata tulla. Se saattaa alkaa jopa hidastelemaan tullessaan luoksesi, koska pelkää reaktiotasi. Koira ei millään kykene yhdistämään ihmisen reaktiota karkaamiseen, vaan se yhdistää sen luoksesi tulemiseen. Luokse tulon on oltava aina koiran mielestä kiva asia.
Kuinka opettaa koira tulemaan luokse – harjoitus
Avustaja pitää koirasta tukevasti kiinni, koiran jalkojen koskettaessa maata. Jos koira on kiinni liinassa,Opi huolehditaan, ettei liina takerru tai kiskaise koiraa sen juostessa kutsujan luo. Kutsuja menee aluksi muutaman metrin päähän, myöhemmin pidemmälle ja iloisesti elehtien pyrähtelee hippaleikkiä leikkien. Mitä iloisemmin hihkuu ja pomppii sen tehokkaampi harjoitus on. Kun koira ei enää meinaa pysyä nahoissaan, päästää avustaja sen irti ja samaan aikaan sitä kutsutaan luo. Koiraa palkataan ja kehutaan, sen kanssa leikitään hetki ja otetaan se vasta sitten kiinni.
Harjoitusta toistetaan useita kertoja, mutta jos koira villiintyy liikaa harjoitusta voi tehdä lyhyemmän aikaa. Kun toistoja alkaa olla enemmän, voi matkan varrella olla jo erilaisia houkutuksia, kuten leluja, muita koiria, ihmisiä tai herkkuja. Harjoitusta tehdessä on tärkeää muistaa, että koiran on onnistuttava. Jos houkutus on liikaa koiralle, pitää tehtävää helpottaa. Vain onnistumiset opettavat!
Nosework on erittäin hauska harrastus, joka sopii ihan jokaiselle koiralle. Nosework on alun perin kehitetty USA:ssa rescue-taustaisten koirien parissa. Lajin tarkoitus oli saada näille koirille positiivisia kokemuksia ympäristöstä ja ihmisistä, sekä auttaa niitä oppimaan. Tätä kaikkea laji opettaa edelleen jokaiselle koiralle.
Lajissa koira pääsee käyttämään sille tärkeintä aistiaan eli hajuaistia, etsimällä tiettyjä hajuja. Näitä ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä niiden yhdistelmät. Noseworkkia kutsutaan myös noseksi, nosettamiseksi tai ihan hajutyöskentelyksi. Noseworkissa on tarkoitus, että koira oppii erottamaan etsittävän hajun kaikista muista hajuista, löytämään sen ja lisäksi kertomaan sen olinpaikan ohjaajalleen.
Nosettaa voi mitä tahansa hajua, mutta kisaamaan tähtäävien on otettava tarkemmin erilaiset hajujen käsittelyohjeet huomioon ja opetettava juuri tietyt hajut koiralle. Jos kisaaminen kiinnostaa voi harrastuksessa edetä hyvin pitkälle ja haasteita saa varmasti. Noseworkkia voi harrastaa myös ihan omassa olohuoneessa pienilläkin valmisteluilla. Kaikentasoisille nenätyöskentelijöille löytyy siis varmasti jotakin mieleistä.
Hajutyöskentelyn alkuun pääsee helposti osallistumalla verkkokurssille Hajutyön perusteet. Tällä kurssilla opetetaan koiraa etsimään nenänsä avulla myös esimerkiksi kadonneita avaimia. Koiran uskomattoman tarkan hajuaistin hyödyntäminen antaa ihan uusia ulottuvuuksia myös vaikkapa sienimetsään. Koiran voi opettaa etsimään hajuaistinsa avulla käytännössä mitä tahansa.
Nosework sopii kaikille koirille
Nosework ei vaadi suuria tottelevaisuustaitoja, sillä koiraa nimenomaan koulutetaan etsimään itsenäisesti. Lajissa koirat työskentelevät aina yksi kerrallaan kytkettynä, eli sopii erinomaisesti myös koirille, joilla on haasteita kohdata toisia koiria. Vilkkaita ja energisiä koiria nuuskiminen puolestaan rauhoittaa ja nenätyö lisää myös niiden keskittymiskykyä. Aroille koirille harrastus tuo taas itsevarmuutta ja rohkeutta. Nosework sopii mainiosti pienillekin pennuille ja erinomaisena aktivointimuotona vanhemmillekin koirille, joilla on ehkä jo ikänsä puolesta fyysisiä rajoituksia enemmän.
Koira nauttii suuresti hajuaistin käytöstä ja seuratessa koiran nenän käyttöä havaitsee helposti keskittymisen syvyyden. Nenätyöskentely on koiralle erittäin mieluisaa ja lajityypillistä toimintaa, joka ylläpitää myös sen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Koiran nenää ja sen uskomatonta tarkkuutta kuvaa se, että jos ihminen haistaa hampurilaisen niin koira haistaa joka ikisen ainesosan siitä.
Nosework voidaan aloittaa namien ja lelujen etsimisellä
Tärkeintä alkuopetuksessa on rakentaa koiralle vahva motivaatio, sillä ilman motivaatiota on vaikea opettaa myöhemmin kahta muuta harrastuksessa tarvittavaa osa-aluetta, jotka ovat etsintä ja ilmaisu.
Aluksi koiralle voi piilottaa vaikka herkullisia nameja tai sen suosikkilelun. Koiran etsiessä ihminen voi samalla tarkkailla miten koiran käyttäytymisestä näkee, että etsittävä asia on lähellä tai löytynyt. Miten koiran käytös eroaa, jos etsittävä asia onkin ylhäällä tai alhaalla ja millaiset piilot ovat koiralle helppoja millaiset vaikeita.
Tätä voi tehdä aluksi sisällä kotona mutta kannattaa harjoitella aika pian myös muissa tiloissa. Pihassa, metsässä, piharakennuksessa, puistossa tai autotallissa. Lisäksi kannattaa tehdä harjoituksia erilaisissa sääolosuhteissa, koska haju käyttäytyy hyvin eri tavalla sateessa verrattuna poutapäivään. Kun harjoituksia vaihtelee oppivat koira ja ohjaaja koko ajan taitavammaksi.
Ohjaajan tehtäväksi jää Noseworkissa tarkkailla koiraa ja lukea sitä sen työskennellessä. Ohjaajan tulisi havaita heti kun koira on löytänyt hajun, jota kutsutaan myös löydöksi. Noseworkissa koiran lukutaito kehittyy onneksi koko ajan harjoittelun edetessä. Oleellista on, että harjoitellessa edetään helposta vaikeampaan kaikessa rauhassa.
Nosework hajun opettaminen ei ole vaikeaa
Jos lajissa haluaa kilpailla, tulee koiralle opettaa lajissa käytetyt hajut yksi kerrallaan. Yleisimmin aloitetaan eukalyptuksesta. On muistettava, että aluksi haju ole koiralle mitenkään merkityksellinen. Tästä syystä juuri kyseisen hajun haistelusta tulee ensin tehdä koiralle mieluisaa ja palkitsevaa.
Tämä tapahtuu niin, että sijoitetaan haju helppoon paikkaan ja koiran haistaessa hajua, koiraa palkataan nameilla tai leikillä. Haju voidaan sijoittaa esimerkiksi yhteen lattialla olevista muutamasta pienestä laatikoista ja koiran nuuskiessa oikeaa laatikkoa ja kohtaa sille annetaan nopeasti palkka. Näin koira oppii, että juuri kyseisen hajun haistaminen on palkitsevaa ja sitä kannattaa siis myös etsiä.
Aluksi hajua etsitään aina niin, että ohjaaja tietää, minne haju on piilotettu. Hyvin pian voidaan siirtyä kuitenkin niin sanottuun sokkoetsintään. Tämä tarkoittaa sitä, että haju piilotetaan niin, ettei koira eikä ohjaaja tiedä missä kätkö on. Tämä on myös lajin ydinajatus ja tällöin ohjaajakin pääsee töihin havainnoimaan koiraansa ja sen työskentelyä.
Nosework hajun opettamisessa on suureksi hyödyksi naksutinkoulutus, johon voi perehtyä lisää artikkelissa Koiran koulutus, kattava tietopaketti. Samassa artikkelissa käsitellään enemmän myös palkkaamista ja palkan suuntaa, joiden hyödyntäminen nopeuttaa kouluttamista.
Ohjaajan kuuluu opettaa koiralle ilmaisutapa, jolla koira kertoo löytäneensä hajun
Kun koiralle on opetettu, että tietyn hajun haistelu ja etsiminen on kannattavaa pitää sille opettaa jokin keino, jolla se kertoo ihmiselle löytäneensä hajun. Tätä kutsutaan ilmaisutavaksi ja se tarkoittaa toimintoa, jonka koira tekee löytäessään hajun. Ilmaisun olisi oltava sen verran pitkä, että koira pysyy siinä muutamia sekunteja.
Yleisin ilmaisutapa on kuonokosketus kohtaan, jossa haju on. Myös makuulle tai istumaan meno hajun kohdalla ovat yleisiä tapoja. Koiralle ei kannata kuitenkaan opettaa tassujen käyttöä, sillä tassuilla kuopimalla koira saattaa rikkoa esineitä tai raapia vaikka ajoneuvoetsinnässä ajoneuvoa, jossa haju on.
Kuonokosketuksen opettaminen on hyvin helppoa. Kuonokosketus opetetaan siten, että palkka toimitetaan aina hajun päälle, eli annetaan siitä kohdasta missä haju on. Näin koira oppii, että kun koskee kuonolla hajuun, saa palkan. Kouluttamista nopeuttaa, jos koira osaa jo ennestään kohdetyöskentelyä eli esimerkiksi koskea kuonolla käteen tai kosketuskeppiin.
Hydrolaatteja eli hajuja tulee käsitellä ohjeiden mukaan ja imeytysmateriaaleja monipuolisesti
Hajujen, eli hydrolaattien käytössä on oltava tarkkana ja hajuja pitää säilyttää huolellisesti. Muovipullosta hajumolekyylit karkaavat nopeasti, eli hajuja kannattaa säilyttää lasipurkissa ja koska niissä ei ole säilöntäaineita jääkaapissa. Pipettiä käytetään vain hajua annostellessa, muuten purkissa tulee olla korkki. Oikein säilytettynä hydrolaattien säilyvyysaika on noin vuosi pullottamisesta. Hydrolaatteja voi ostaa esimerkiksi lemmikkieläin liikkeistä.
Koiran hajuaisti toimii uskomattoman tarkasti ja koira oppii nopeasti etsimään vääriä hajuja ja hajuyhdistelmiä. Tämä voi tehdä harjoittelun haastavaksi pitkäksi aikaa, koska koiralle pitää opettaa haju uudelleen. Hajujen käsittelyssä onkin erittäin tärkeää, ettei vahingossa opeta koiralle väärää hajuyhdistelmää. Tällainen syntyy helposti, jos esimerkiksi aina käyttää huonekalutassua hajun piilottamiseen tai laittaa hajun suoraan pinnalle josta koira sitä etsii. Varsinkin jos tähtäimessä on kisaaminen, on tärkeää, ettei vahingossa opeta koiraa etsimään vahingossa tehtyjä hajuyhdistelmiä.
On hyvä, jos koiralla on kokemusta erilaisten ja erihajuisten imeytysmateriaalien käytöstä. Imeytysmateriaali tarkoittaa materiaalia, johon tiputetaan tippa etsittävää hajua. Yleisiä imeytysmateriaaleja ovat huonekalutassut, topsipuikot, vanulaput, talouspaperi ja kangas. Näitä kannattaa siis alusta asti käyttää vaihtelevasti.
Pullossa olevaa hydrolaattia ravistetaan ja siirretään pipetillä tipan verran imeytysmateriaaliin. Sitten tämä imeytysmateriaali, jota kutsutaan myös siirrännäiseksi, piilotetaan koiran löydettäväksi. On oltava tarkkana, ettei etsittävää hajua tule omiin käsiin, eikä sitä tipu vahingossa esimerkiksi lattialle. Imeytysmateriaali puolestaan kannattaa laittaa pinseteillä kohtaan, jonne se halutaan sijoittaa näin hajuun ei yhdisty ihmisen hajua.
Nosework kilpailuissa on erilaisia etsintäympäristöjä ja kolme luokkaa
Lajissa on neljä erilaista etsintäympäristöä. Kaikkien etsintämuotojen kokeissa (KEK) ovat mukana kaikki etsintäympäristöt, eli laatikko-, sisätila-, ulko- ja ajoneuvoetsintä. Yhden etsintämuodon kokeissa (YEK) suoritetaan neljä eri etsintää samassa etsintämuodossa, esimerkiksi neljä erilaista ulkoetsintää. Kaikkein yleisin koemuoto on kaikkien etsintämuotojen koe.
Tasoluokkia Noseworkissa on kolme. Luokkien vaativuus lisääntyy etsittävien hajujen määrän kasvaessa, sekä kätköjen ja ympäristön vaativuuden noustessa. Luokkanousut tapahtuvat kuitenkin toisistaan riippumatta, jolloin sama koira voi olla esimerkiksi ulkotilaetsinnöissä luokassa kaksi ja ajoneuvoetsinnöissä luokassa yksi. Ensimmäisessä luokassa etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti sekä näiden yhdistelmä. Kolmannessa luokassa etsittäviä hajuja ovat eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli sekä näiden eri yhdistelmät.
Noseworkissa työskennellään koira kytkettynä. Koiralla voi käyttää sekä valjaita tai pantaa, myös etsintäliivin esimerkiksi pk-valjaiden käyttö on sallittua. Hihnan pituutta ei ole määrätty, mutta kelatalutinta ei saa käyttää. Tarvittaessa koiralla saa myös käyttää tossuja, takkia tai muuta koiran tarvitsemaa suojausta. Juoksuvyön käyttö uroksilla ei ole sallittua. Nosework on myös siitä poikkeuksellinen laji, että koiraa saa palkita jo kokeen aikana löydön tekemisestä.
Kokeisiin pääsee osallistumaan, kun koiralle on ikää vähintään 12 kuukautta.
Kisoissa nopeus on valttia, mikäli mielii voittaa. Jokaisessa etsinnässä on lisäksi enimmäisaika, jonka puitteissa piilon pitäisi löytyä. Virhepisteitä voi saada esimerkiksi siitä, jos koira vahingoittaa etsinnässä esineitä tai tekee tarpeensa etsintäalueella. Lisäksi virhepisteitä saa, jos ohjaaja käyttää rangaistuksia koiraan tai esimerkiksi kiskaisee tai ohjaa sitä hihnasta. Kokeissa paikalla on vain tuomari ja ajanottaja, eli koetilanne sopii koiralle, jolla on vaikkapa kohtaamishaasteita muiden koirien kanssa tai se on arka.
Epikset ovat epävirallisia lajin rennompia harjoituskilpailuja
Useissa epävirallisissa kisoissa eli epiksissä noudatetaan aika tarkkaa virallista kokeiden ohjeistusta. Yleisimpiä poikkeuksia virallisiin sääntöihin ovat, että koealueita on vähemmän kuin neljä ja tuomari on virallisen pätevöityneen ylituomarin sijaan esimerkiksi lajin kouluttaja.
Harrastajalle suurin hyöty epävirallisista kisoista on se, että kisapäivänä pääsee kokeilemaan miltä suoritus tuntuu kisajännityksen alla. Lisäksi tutustuu siihen, miten koepäivänä toimitaan ja miten päivän kulku etenee. Epäviralliset kisat antavat paljon työkaluja harrastajalle ja madaltavat kynnystä osallistua lajin virallisiin kisoihin. Epiksiin voi osallistua myös yleisönä ja käydä katsomassa miltä laji näyttää.
Noseworkkia voi harrastaa omaksi iloksi rennolla otteella
Harrastus on siitä helppo ja hauska, että opittuaan lajin perusteet sitä voi harrastaa myös ihan omaksi iloksi koiraa aktivoidakseen. Mitään suuria valmisteluja tai välineitä ei tarvita ja oma olohuone tai oma piha ovat sopivia etsintäympäristöjä. Toki jos haluaa tehdä sokkoetsintöjä, on hyvä olla joku auttamassa hajun piilottamisessa.
Lajissa tärkeintä on se, että koiralla on hauskaa ja koiran ja ihmisen välinen yhteistyö paranee. Lajissa koiran elekielen lukutaito kehittyy ja mitä paremmin tulkitsemme koiraamme, sen paremmaksi suhde muodostuu. Noseworkkia harrastamalla tutustuu omaan koiraansa ikään kuin uudelleen.
Lajin kilpailujen säännöt, hydrolaattien käsittely ja termitkin voivat tuntua aluksi monimutkaisilta ja vierailta, mutta tämän kaiken voi oppia. Oleellista on, että uskaltaa kokeilla, sillä nosework on todella hauskaa tekemistä koiralle ja omistajalle. Laji sopii kaikille ja sitä kannattaa harrastaa rennolla otteella ja asenteella, silloin nosettamisesta saa kaiken irti.
Koira näykkii ihmistä usein eniten pentuna, mikä voi tuntua omistajasta todella ikävältä. Näykkiminen on kuitenkin aivan normaalia käytöstä pennulta, sillä pentu tutustuu maailmaan suunsa avulla. Pennulle pitää erikseen opettaa, että ihmiseen ei voi koskea hampailla, sillä pentu ei tätä vielä tiedä.
Koira voi näykkiä niin toista koiraa kuin ihmistäkin myös vahtiessaan resurssejaan kuten ruokaa. Koira voi näykkiä myös pelätessään ja puolustautuessaan. Osalle koirista, kuten paimenkoirille, näykkiminen on rotutyypillistä toimintaa, eli koira saattaa paimentaa juoksevia ihmisiä näykkimällä heitä esim. lahkeista.
Koira näykkii pentuna ihmistä, koska se ei muusta vielä tiedä
Koiranpentu nauttii suuresti suunsa monipuolisesta käytöstä. Se natustaa, järsii, nuolee ja maistelee vähän sitä sun tätä suullaan ja hammaskalustollaan. Pentu saattaa osoittaa myös kiintymystä ottamalla ihmisen käden hellästi suuhunsa. Terävä hammaskalusto aiheuttaa kuitenkin helposti vahinkoja ja vaaratilanteita. Onkin ihan perusteltua opettaa pennulle, että koira ei koske hampailla ihmiseen edes hellittelytarkoituksessa
Koirat opettavat toisilleen vinkaisuilla ja murinalla leikin lomassa tehokkaasti, miten lujaa hampaita voi käyttää. Noin 7-8 viikkoa vanhoilla pennuilla on lisäksi herkkyyskausi, jolloin pennut oppivat helposti rajoittamaan emon palautteen mukaan puruvoimaansa.
Tätä opettamistehtävää ihminen ei pysty korvaamaan. Ihmisen on myös hyvin hankala matkia koiran äännähdyksiä ja reaktioita, sillä ihmisellä ei ole koiran uskomattoman nopeaa reaktiokykyä tai samanlaista ääniskaalaa eikä myöskään elekieltä. Tästä syystä keino, jossa neuvotaan kiljaisemaan kovaa kun pentu näykkii, ei aina toimi.
Koira näykkii liikkuvia kohteita ja tapa voidaan kouluttaa pois
Kaikilla koirilla on saalisviettiä jo pentuna. Osalla koirista on tätä enemmän ja osalla vähemmän. Saalisvietti näkyy jahtaamisreaktiona tilanteessa, jossa pentu näkee esimerkiksi houkuttelevasti lentävän lehden tai omistajan liikuttaman lelun.
Tämä sama saalisvietti aktivoituu myös tilanteessa, jossa ihminen vetää käden nopeasti pennun näykkäisyn jälkeen pois. Tällöin ihminen siis vahingossa yllyttää pentua näykkimään enemmän. Pentu toimii tilanteessa täysin refleksiensä mukaan ja saattaa suorastaan hyökätä pois vedetyn käden suuntaan. Tästä syystä on parempi pennun yltyessä näykkimään toimia rauhallisesti ja välttää äkillisiä liikkeitä. Saalistusvietin lisäksi paimenvietti saa pennun reagoimaan jahtaamalla. Tästä on kyse, kun pentu vaikkapa sohvan alta syöksyy ihmisen nilkkojen kimppuun tai jahtaa juoksevia lapsia.
Pentu on kuitenkin helppo opettaa jättämään liikkuvat kädet ja jalat rauhaan. Pennulle voidaan heittää esimerkiksi nameja maahan juuri ennen kuin lähdetään liikkeelle. Pennun edessä voidaan myös liikuttaa kättä ja antaa palkkio, kun pentu ei käteen koske. Näin pentu keskittyy sallittuun tekemiseen eikä ihmisten jalkojen tai käsien jahtaamiseen. Pentu oppii pikkuhiljaa olemaan välittämättä ihmisten äkillisistä liikkeistä.
Koira näykkii jos sillä ei ole runsaasti sallittua purtavaa
Kaikenikäisille koirille – mutta erityisesti pennuille – on tarjottava runsaasti järsittävää. Koiran rotutyypilliseen käytökseen kuuluu olennaisesti pureskelu. Hammaskaluston käyttö on koiralle nautinnollista ja koiran täytyy saada repiä, riipiä ja järsiä ruokaansa, jotta se voi hyvin. Pelkkä kuivaruoan syöminen kiposta ja satunnainen luu ei tyydytä tätä tarvetta. Pentu käyttää suutansa joka tapauksessa, ja mitä enemmän sallittua järsittävää on saatavilla, sen todennäköisemmin pennun hampaat osuvat siihen eikä sohvannurkkaan tai ihmisen varpaisiin.
Tarjolla on oltava monipuolinen valikoima sallittua ja turvallista pureskeltavaa.
Pureskeltavaa kannattaa aina silloin tällöin vaihdella ja koiralle kannattaa varata eri muotoisia ja eri kokoisia luita. Jänteet, possunkorvat ja ydinluut ovat jokaisen koirakodin perustarvikkeita. Osin järsityn ja jo hylätyn puruluun pakastaminen saattaa herättää koiran mielenkiinnon uudelleen. Pennulle on oltava lisäksi esillä runsaasti myös eri materiaaleista tehtyjä leluja sekä kaikenlaisia riepoteltavia esineitä ja tavaroita.
Vahinkojen välttämiseksi on tärkeää seurata tapaa, jolla koira käsittelee syötävää tai leluaan. Jos koira ei saa luusta isoja teräviä palasia irti, se on todennäköisesti ihan turvallinen. Lisäksi kannattaa tarkistaa aina, että koira ei intoudu puremaan niin voimakkaasti luuta, että poskihampaiden lohkeaminen olisi mahdollista.
Ennaltaehkäisy on aina kaikkein tehokkainta
Ennaltaehkäisy on aina helpoin keino, kun kyseessä on jokin käytös, jota ei toivo koiran tekevän. Tämä tarkoittaa sitä, että huolehditaan kaikin mahdollisin keinoin, ettei ei-toivottua käytöstä edes ilmenisi. Lisäksi samaan aikaan tehdään toivottu käytös koiralle mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi.
Pennun kiihtyessä riski näykkimiseen kasvaa aina. Tästä syystä on fiksua leikkiä pennun kanssa sellaisia leikkejä, joissa ainakin välillä rauhoitutaan. Leikkimistä voi välillä rauhoittaa teettämällä pennulle temppuja tai heittämällä sille nameja maahan etsittäväksi.
Pennun kanssa kannattaa tehdä lisäksi usein malttia lisääviä harjoituksia. Luopumisen harjoittelu on erinomaista treeniä lisäämään malttia, joten sitä kannattaa sisällyttää jokaiseen päivään. Hyviä ohjeita luopumisen harjoitteluun voi lukea artikkelista Koiranpennun kouluttaminen.
Jos pentu villiintyy iltaa kohti, sille voidaan antaa jo hyvissä ajoin askarreltavaksi jokin herkkuluu tai vaikka täytetty Kong-lelu. Pennulle voidaan opettaa myös rauhoittumista sylissä, millä sitten katkaistaan liian villiksi äitynyt meno.
Pennun elämässä on oltava sääntöjä ja jos sääntöjä ei noudata, kivat asiat loppuvat
Yleensä näykkiessään ihmistä pentu haluaa leikkiä jonkinlaista taisteluleikkiä, johon kuuluu pennun mielestä ihastuttavana osana ihmisen pureskelu. Usein kiellot, kiljaisut kun hampaat tekevät kipeää, liike ja ihmisen ärsyyntyminen vain kiihdyttävät pentua. Pentu saattaa kokea kaiken tällaisen käytöksen ja reagoinnin palkitsevaksi taisteluleikiksi ja haasteeksi leikkiä rajummin. Jos ihminen sitten jää tähän tilanteeseen toistamaan kieltoja, jotka eivät tehoa, pennun mielestä leikki jatkuu edelleen ja se jatkaa näykkimistä.
Näykkimiskäytös on tehtävä pennulle kannattamattomaksi. Jos pennun näykkimisyrityksistä seuraakin oman ihmisen poistuminen paikalta kesken kaiken, on se voimakas viesti siitä, ettei näykkiminen kannata. Kieltää ei tarvitse, eikä välttämättä edes puhua, mutta halutessaan voi todeta kyllästyneesti vaikkapa ”Olipa tylsää, en jaksa tällaista”. Pentu osaa tulkita äänensävyä siten, että ihminen kyllästyi jostakin mitä tapahtui. Pentu oppii, että näykkiminen ei kannata koska kaikki ihana loppuu ja oma ihminenkin häviää paikalta.
Pennun voi myös siirtää pois. Tämä sopii tilanteisiin, joissa pentu vaikkapa roikkuu lahkeissa ja poistuminen ei onnistu. Pentu vain siirretään tyynesti rauhallisin ottein, mitään sanomatta muualle. Pennun voi nostaa esimerkiksi portin taakse tai toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan.
Keino on tehokas, mutta se toimii vain, jos ihminen on täysin johdonmukainen. Myös silloin kun väsyttää ja tekee mieli katsella televisiota tai tämä on jo toistettu viisitoista kertaa. Sillä jos sääntöä noudatetaan vain joskus, käy niin, että pennun käytös pikemminkin pahenee.
Lisäksi on tarkkailtava omaa tunnetilaansa. Suuttuminen ja ärsyyntyminen pahentavat asiaa, sillä pentu saattaa kokea ne palkaksi. On oleellista toimia neutraalisti ja rauhallisesti. Kun ihminen taas hetken päästä palaa tai pentu päästetään takaisin samaan tilaan, elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koira näykkii koska hampaat ovat vaihtumassa
Hampaiden vaihtuminen tyypillisesti lisää näykkimistä, koska pentu pyrkii lievittämään suussa tuntuvaa kutinaa. Ikenissä voi tuntua jopa kipua ja joskus syöminenkin voi muuttua hankalaksi. Yleensä hampaiden vaihtuminen tapahtuu noin 3-6 kuukauden iässä riippuen muun muassa koiran koosta. Kun hampaat alkavat vaihtua on hyvä katsoa pennun suuhun päivittäin, jolloin havaitsee mahdolliset ongelmat myös ajoissa.
Kylmä lievittää kutinaa ja kipua. Pennun oloa voikin lievittää tarjoamalla sille kylmää syötävää ja järsittävää. Koirillekin on valmistettu jääkaappiin laitettavia viilennysleluja. Pennulle voi tarjota myös jääpaloja tai jäistä ruokaa. Jääpalojen sisään voi jäädyttää herkkuja, jolloin ne kiinnostavat pentua enemmän. Oleellista on tarjota paljon erilaisia purtavia ja järsittäviä, jotta pentu saisi lievitettyä kutinaa luvallisiin kohteisiin. Lohdullista on, että tämä vaihe ei yleensä kestä kovin pitkään.
Aikuinen koira saattaa näykätä koska pelkää tai on epävarma
Aikuinen koira saattaa näykätä ihmistä monesta syystä, yleisimpiä ovat resursseihin ja pelkoihin liittyvät syyt. Koiralla on kuitenkin korkea kynnys varsinaisesti purra ihmistä, mutta jos tämä ylittyy voivat vauriot olla suuria. Tästä syystä koiran varoitusmerkkejä, joita kutsutaan myös rauhoittaviksi signaaleiksi, tulee aina kuunnella. Näitä varoitusmerkkejä koira antaa aina, tosin joskus ne voivat olla pieniä. Jokaisen koiranomistajan perustaitoihin kuuluu koiran elekielen opettelu.
Rauhoittavia signaaleja on lukuisia, joista yleisiä ovat mm. huulten tai kirsun lipaisu, pään ja kyljen kääntö poispäin, matala asento, pysähtyminen ja hidasteleva liike. Jos näitä eleitä ei kuuntele ja anna koiralle tilaa se todennäköisesti seuraavaksi murisee. Viimeistään tässä vaiheessa on tarpeen pysähtyä, sillä seuraava askel johon koira saattaa turvautua on näykkäisy, jota saattaa seurata varsinainen puraisu.
Kaikki koirat eivät toimi tismalleen samalla tavalla, mutta mitä useammin koira joutuu tilanteeseen, jossa sen signaaleihin ei reagoida, sen voimakkaammin se niitä seuraavalla kerralla käyttää. Jos koira on oppinut, että murinaa ei koskaan kuunnella, se saattaa turvautua helpommin suoraan näykkäisyyn ja jopa puraisuun ilman muita varoitusmerkkejä.
Muriseva koira on aina jostain syystä epävarma, sitä ei tule rangaista tai kieltää murisemasta, vaan miettiä mistä epävarmuus johtuu ja mitä sille voi koulutuksellisesti tehdä. Jos murisevalta koiralta ottaa esimerkiksi luun pois, koiran epävarmuus vain lisääntyy. Yleensä murinaa ilmenee koiran vahtiessa jotakin sille tärkeää asiaa eli resurssia.
Pelkäävä koira voi aina näykätä tai purra pahastikin, koska se saattaa kokea jopa paniikkia tilanteessa, josta se ei pääse pois. Myös voimakas kipu saattaa aiheuttaa puremisen. Tästä syystä loukkaantuneelle koiralle kannattaa aina laittaa kuonokoppa.
Koira näykkii joskus myös leikkiessään muiden koirien kanssa liian rajusti
Koirat lähtökohtaisesti aina välttävät riitoja. Usein ristiriitatilanteissa on toisena osapuolena villi pentu ja toisena aikuinen koira, joka ei ole tottunut pentuihin tai ei erityisemmin välitä niistä. Aikuinen koira yrittää usein viestiä pennulle, että leikki voisi loppua, mutta pentu ei ymmärrä sitä. Tilanne saattaakin sitten eskaloitua pennun edelleen jatkaessa villinä leikkiään. Tällöin tilanteeseen kannattaa puuttua. Jos leikissä on jompikumpi osapuoli alakynnessä tai näyttää siltä, että ei nauti leikistä, ihmisen pitää puuttua tilanteeseen aina. Koira voidaan hakea pois ja siirtyä muihin puuhiin. Koirien ei koskaan pidä antaa selvittää keskinäisiä välejään tappelemalla. Se ei opeta kenellekään mitään vaan päinvastoin saattaa aiheuttaa pelkoa ja vaikuttaa jatkossa koiran suhtautumiseen muihin koiriin.
Hyvä nyrkkisääntö on, että aikuisen murahtaessa pennulle toisen kerran samasta asiasta pennun pitäisi viimeistään rajoittaa käytöstään jollakin tavalla. Jos näin ei käy, tilanne katkaistaan ihmisten toimesta. Näin myös opetetaan pennulle leikkisääntöjä ihmisen avustuksella. Leikki loppuu, jos sääntöjä ei noudata.
Koiranpennun koulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu on saapunut uuteen kotiinsa. Ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään erityisen tarkasti aina sosiaalistamiseen. Samaan aikaan sosiaalistamisen kanssa on kuitenkin otettava kokonaisvaltainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen ote arkeen. Näin pentu oppii heti alusta asti oikeita asioita ja siitä tulee arjen taidoissa taitava.
Jokaisella koiraperheellä on asioita joita juuri he pitävät tärkeinä opettaa pennulle. Tiettyjä taitoja on opetettava kuitenkin jokaiselle koiranpennulle, jotta pennusta kasvaa kunnon koirakansalainen. Kouluttamisen tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen koira, joka pärjää ihmisten yhteiskunnassa.
Näitä kaikkia opetettavia asioita käsitellään tässä artikkelissa. Lisäksi jo hyvin pienenkin pennun kanssa voi aloittaa tehokkaan ja kattavan Koiranpennun koulutus -verkkokurssin. Verkkokurssia voi käydä omaan tahtiin juuri silloin kun itselle sopii. Sieltä löytyy paljon harjoituksia kaikkien tarvittavien taitojen opettamiseen.
Koiranpennun koulutus koiraystävällisesti kantaa hedelmää
Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa koulutustapaa, jossa ei-toivottu käytös ennaltaehkäistään tai tehdään kannattamattomaksi. Koiraa motivoidaan toimimaan halutulla tavalla, jolloin toiminnasta tulee kannattavaa eli koiraa palkataan oikeasta käytöksestä. Näin toimien käytös, jota koiralta halutaan vahvistuu.
Koiraystävällinen kouluttaminen eli positiivinen vahvistaminen ja palkan käyttäminen on tutkitusti nopein tapa kouluttaa. Lisäksi oppimistulos on vahvempi. Koiran kouluttamisen teoriasta voi lukea lisää Kuonon artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” .
Koiranpennun koulutus tapahtuu pienissä pätkissä
Pienen pennun kanssa tehdään töitä lyhyissä pätkissä. Muutama minuutti kerrallaan voi olla ihan riittävästi, mutta näitä lyhyitä koulutustuokioita mahtuu tietysti useampia päivään. Jos pentu haukottelee, istahtelee ja alkaa puuhailemaan omiaan, on harjoittelu kestänyt jo aivan liian pitkään.
Näiden harjoitteluhetkien lisäksi kannattaa tehdä yksittäisiä toistoja aina silloin kuin vain ehtii ja muistaa. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella ”istu” käskyä, voi pentua pyytää istahtamaan aina ennen kuin panta otetaan pois tai annetaan rapsutuksia. Tästä syntyy yhden päivän aikana kymmenittäin toistoja ja pentu oppii taidon nopeasti.
Tie pennun sydämeen kulkee vatsan kautta
Vaikka pennulle maittaisi kaikki mahdollinen syötävä, on syytä kuitenkin varustautua koulutustilanteisiin sellaisilla herkkupaloilla, jotka ovat pennun mielestä maailman parhaita. Ihmisestä tulee tällöin hyvin merkityksellinen pennulle. Ihminen tarkoittaa koiralle pääsyä maailman ihanimpien asioiden (=herkkujen) pariin. Lisäksi pentu jaksaa yrittää ja on motivoitunut työskentelyyn. Ilman palkkaa kouluttaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai se on ainakin hyvin hidasta ja jopa vaivalloista.
Yleisimmin käytettävät herkkupalat ovat ruokakauppojen hyllyiltä. Tutut nakki, lihapullat ja juusto maistuvat yleensä kaikille pennuille. Näihin ei kannata kuitenkaan jämähtää, sillä mikä tahansa kaupassa myytävä ja koiralle soveltuva ruoka voi olla edellisiä paremmin toimiva palkkanami.
Kannattaa kokeilla ainakin sisäelimiä, joita voi keittää tai paistaa uunissa. Pakastehyllystä löytyy mm. riistakäristystä ja poroa. Myös valmiiksi grillattu kana toimii yleensä loistavasti. Jos mahdollinen suolan määrä huolettaa kannattaa muistaa, että mitä parempi nami, sen pienempi pala riittää. Yhdestä lihapullasta saa helposti kaksikymmentä pikku namipalaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että makkaroissa ja juustoissa on eroja. Yksi pentu saattaa tykätä edamista ja toinen enemmän emmentaalista. Lemmikkieläinliikkeissä on lisäksi todella monipuolinen valikoima koirille sopivia herkkuja. Näitäkin kannattaa kokeilla kaikkia. Osalle pentuja esimerkiksi toisen merkkinen kuivaruoka toimiikin loistavasti palkkana.
Palkkaa miettiessä kannattaa muistaa, että myös monenlaiset tekemiset toimivat palkkiona. Pentua voi palkita myös esimerkiksi vapaaksi pääsyllä, leikkimisellä, kehuilla sekä rapsutuksilla. Tärkeintä on, että palkkaa käytetään ja se on aina pennun mielestä juuri siinä tilanteessa maailman kiinnostavin ja ihanin asia.
Pennulle pitää opettaa kaikki, sillä lähtökohtaisesti se ei osaa vielä mitään
Pentuajan kuuluu olla suurelta osin rentoa yhdessäoloa ja pennusta nauttimista. Koira oppii kuitenkin koko ajan eli on huolehdittava, että se oppisi mahdollisimman paljon oikeita asioita. Pennun ei pidä koskaan antaa tehdä leikin varjolla jotakin ei-toivottua, koska se mitä koira tekee vahvistuu koko ajan. Jos pentu päivittäin näykkii ihmisiä lahkeista, käytös vahvistuu ja se voi olla hankalampi kitkeä pois myöhemmin.
Arkea pennun kanssa on havainnoitava ja mietittävä, mitä pentu erilaisissa tilanteissa tekee ja onko se sellaista mitä haluaa pennun tilanteessa tekevän. Toki pitää ymmärtää, että pentu on vielä hyvin pieni ja se on myös otettava koko ajan kouluttaessa huomioon. Kaiken kouluttamisen tulee tapahtua ilon kautta ja positiivisesti vahvistamalla, eli palkitsemalla oikeasta käytöksestä.
Pitää myös muistaa, että jokainen asia pitää erikseen opettaa ja kouluttaa koiralle. Lähtökohtaisesti pentu ei osaa mitään eli siltä ei voi vielä myöskään vaatia mitään. Ensin aina koulutetaan jokin taito vahvaksi ja vasta sitten voi odottaa pennun osaavan sen.
Koiranpennut ovat suloisia ja hellyttäviä, mutta kannattaa jo alusta lähtien alkaa opettaa pentua tekemään asioita oikein, niin ehkäiset ei-toivottua käytöstä.
Koiranpennun koulutus vaatii ensimmäisenä vahvaa suhdetta omistajiin
Suhde luodaan antamalla pennulle runsaasti aikaa ja huomiota. Pennun kanssa leikitään päivittäin useita kertoja sille mieluisia leikkejä. Pentua kannattaa aina kehua vuolaasti, kun se toimii oikein sekä rapsutella ja silitellä paljon. Pienen pennun ei kuulu olla vielä pitkiä aikoja yksin. Ihan ensimmäisten viikkojen ohjelmasta voi lukea tarkemmin artikkelista ”Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa” .
Ihminen oppii pennun persoonasta paljon erilaisia asioita, kun viettää sen kanssa aikaa ja seuraa sen tekemisiä. Havainnoimalla huomaa helposti, mistä pentu pitää ja mistä ei.
Onko pentu kovin energinen vai rauhallisempaa sorttia?
Rakastaako se vetoleikkiä vai enemmän hippaleikkejä?
Onko koira perso kaikelle mahdolliselle ruoalle vai kenties hieman ronkeli?
Kaikki nämä havainnot auttavat pennun kouluttamisessa ja kasvatuksessa.
Havainnoimalla lisäksi, miten pentu suhtautuu erilaisiin asioihin, saadaan selville myös mihin sen koulutuksessa kannattaa erityisesti panostaa. Arempaa kannattaa rohkaista vähän joka tilanteessa ja taas energisempää pentua opettaa malttamaan mielensä. Heikompia piirteitä kannattaa vahvistaa ja kouluttamisessa painottaa erityisesti kaikkia niitä taitoja, joita pitää oleellisimpina osattavina asioina tulevaisuudessa.
Koiranpennun koulutus alkaa itsetunnon ja rohkeuden vahvistamisella
Jokainen pentu hyötyy siitä, että sitä rohkaistaan. Rohkean pennun suhtautuminen maailmaan on mutkattomampaa ja sen itsetunto on parempi. Erityisesti jos havaitaan, että pentu jännittää kovasti uusia asioita ja ilmiöitä, kannattaa rohkaisemiseen kiinnittää huomiota. Pentu on myös vielä hyvin herkkä, joten sitä on kohdeltava hellästi ja pennun perusluottamusta pitää vahvistaa. Näin koirasta tulee varmempi ja se selviytyy vanhempana mahdollisista haasteista helpommin.
Sosiaalistaminen on osa tätä rohkaisevaa kasvatusta ja siitä voi lukea tarkemmin artikkelista Koiranpennun sosiaalistaminen.
Jäljestäminen sopii pienellekin pennulle ja lisää sen rohkeutta
Jäljestäminen on erinomaista aktiviteettia koiralle. Jäljestäessä koira käyttää hajuaistiaan ja työskentelee itsenäisesti. Sen lisäksi, että nuuskiminen väsyttää tehokkaasti, jäljestäminen vahvistaa myös pennun itsenäisyyttä. Pienellekin pennulle voi hyvin vetää hajujäljen ruohikkoon.
Osa koirista ja pennuista voi jännittää kuitenkin verenhajua liikaa, joten jälki, joka vedetään esimerkiksi tonnikalalla on usein parempi varsinkin pennulle. Jäljen veto tapahtuu yksinkertaisesti tonnikalaa maata pitkin vetämällä. Tonnikala voi olla vaikka sukkahousuissa, joita sitten laahataan maata pitkin. Tällöin hajuun ei myöskään tartu ihmisen hajua. Mikäli myöhemmin innostutaan enemmän jäljestämisestä, on tärkeää ottaa heti huomioon, ettei ihminen jätä omaa hajuaan jäljelle.
Pennulle näytetään mistä hajujälki alkaa ja sen jälkeen pentu saa tehdä töitä täysin itsenäisesti. Jos pentu harhautuu jäljeltä, se voidaan ohjata sille takaisin. Kun pentu osaa seurata muutaman metrin mittaista suoraa jälkeä nurmikolla voidaan tehtävää jo vaikeuttaa. Voidaan esimerkiksi hieman mutkitella jäljen kanssa, pidentää sitä ja siirtää myöhemmin vaikka metsäympäristöön.
On tärkeää aloittaa lyhyestä ja helposta jäljestä, jotta pentu aina saavuttaa palkinnon ja jaksaa siten tehdä töitä jatkossakin. Palkintona toimii kasa tonnikalaa jäljen päässä. Herkkuna ja jälkenä voi toimia myös maksamakkara ja ihan oma ruokakin, jos pentu siitä pitää. Pääasia on, että jäljen vetää jollakin pennulle sopivalla ruoalla, joka myös maistuu sen mielestä maukkaalle.
Koulutusvalikoimastamme löytyy myös Hajutyökurssi, jonka avulla koulutat koirastasi haistelumestarin!
Koiranpennun koulutus tapahtuu aina ilon kautta
On hyvin tärkeää kouluttaa pentua vain silloin kun se on energinen ja iloinen. Tunnetila vahvistaa oppimista ja alusta asti kannattaakin yhdistää vain positiivisia tunteita koulutustilanteeseen. Jos huomaa itse ärtyvänsä ja turhautuvansa jostakin, on syytä lopettaa kouluttaminen siltä erää.
Rangaistukset eivät kuulu pennun kouluttamiseen, sillä niillä on hyvin paljon haitallisia vaikutuksia. Fyysinen kurittaminen aiheuttaa pennussa pelkoa ja epävarmuutta. Huutaminen tai pelottelu ja uhkaava käytös ei myöskään kuulu koiraystävälliseen kouluttamiseen, tällainen on tarpeetonta eikä myöskään hyödytä mitään.
Joskus kovalla äänellä sanottu sana tai äännähdys saattaa keskeyttää koiran toiminnon, mutta silloinkin äänensävyn olisi hyvä olla neutraali. Mikäli havaitsee kieltävänsä koiraa tai puuttuvansa sen tekemisiin jollain tavalla jatkuvasti, kannattaa siirtyä ratkomaan asiaa koulutuksellisin keinoin. Kouluttaminen jatkuvien kieltojen avulla ei ole tehokasta. Tehokkainta on kieltojen sijaan kouluttaa koiraa toimimaan halutulla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä ei-toivottu käytös.
Huutaminen ja pelottelu ei opeta pentua vaan koiranpennun koulutus tapahtuu ilon kautta.
Koiranpennun kouluttaminen on pitkälti myös ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyä
On tehokasta pennun kasvattamista, kun ehkäisee ei-toivotun käytöksen erilaisissa tilanteissa. Jos käytöstä ei ilmene, se ei vahvistu. Ennaltaehkäisy vaatii tosin aktiivista pennun toimien seuraamista ja usein runsaasti kekseliäisyyttä. Jos pentu karkailee, voi olla fiksua pitää sitä pitkässä liinassa, tai jos se hyppii lapsia päin, voidaan pennun kanssa olla aina kyykyssä, jolloin se hyppii vähemmän.
Lisäksi ei-toivotun käytöksen ehkäisyssä on tärkeää, että pennulle tarjotaan riittävästi aktiviteetteja, joihin se saa purkaa loputonta energiaansa. Myös rauhoittumisen ja luopumisen opettaminen on tärkeää, sillä jatkuvasti ylikierroksilla käyvää pentua on hyvin hankala hallita ja kouluttaa.
Hyvä keino katkaista erilaisia pennun ei toivottuja tekemisiä on kouluttaa sille jokin taito todella vahvaksi ja pyytää sitä tekemään se ei-toivotun käytöksen sijaan. Jos pentu osaa istua, siltä voi pyytää tervehtimistilanteissa tätä ja palkata siitä. Tosin mitä vaikeampi tilanne eli villimpi pentu, sen vahvempi taidon pitäisi olla toimiakseen.
Erinomainen keino monien haastavien tilanteiden katkaisuun on antaa pennulle jotakin puuhaa, jossa se saa käyttää nenäänsä. Hyvä yleispätevä neuvo on heittää useampi nami maahan pennulle etsittäväksi, kun pentu käy liian villiksi. Parhaiten tämä toimii aina ennaltaehkäisevästi, jolloin pitäisi ehtiä tarjoamaan sallittua puuhaa ennen kuin ei-toivottua käytöstä ilmenee.
Koiranpennulle on hyvä opettaa alusta pitäen, mihin se saa hampaitaan käyttää ja mihin ei. Kun leluja on tarjolla, huonekalut ja kengät jäävät rauhaan.
Miten lopettaa koiranpennun pureminen?
Koiranpennun pureminen, hampailu, eli pennun tapa näykkiä ja koskea suulla ja hampailla milloin ihmisen käsiin ja milloin lahkeisiin on hyvin yleinen ongelma. Vaikka tämä käytös on täysin normaalia, sitä ei kannata seurata kovin pitkään, vaan miettiä mitä asialle voi tehdä. Jossain määrin tätä käytöstä pitää ymmärtää, koska pentu ei ymmärrä mihin se voi hampaitaan käyttää ennen kuin tämä on sille opetettu.
Ensimmäisenä kannattaa aina havainnoida milloin käytöstä ilmenee. Kun osaa lukea tilanteita, voi juuri oikealla hetkellä tarjota pennulle muuta puuhaa ja hampailu saattaa jäädä kokonaan pois. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa onko pennun suussa kaikki kunnossa vai voisiko siellä olla kipuja, jotka aiheuttavat tarpeen näykkiä. Erityisesti hampaiden vaihtuessa noin 3–6kk ikäisenä kannattaa seurata purukaluston kehittymistä. Tässä iässä hampaiden käyttö usein myös lisääntyy, koska vaihtuvat hampaat aiheuttavat epämiellyttävää kutinaa pennun suussa.
Toiseksi tulee miettiä, onko pennulla riittävästi mahdollisuuksia käyttää suutaan luvallisiin puuhiin. Onko pennulla riittävästi erilaisia puruluita, saako pentu etsiä ruokansa suuta ja nenää käyttämällä ja tarjotaanko sille muuten riittävästi puuhaa? Aivo- ja nenätyö ovat usein parempia aktiviteetteja kuin riehumisleikit, jotka voivat jopa pahentaa näykkimistä. Mitä kiihtyneempi pentu on, sitä helpommin se käyttää hampaitaan ihmiseen.
Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pentu ei tahallaan satuta ihmistä vaan se vain toimii pennun tavalla. Hampailu, eli kevyt pureminen, on osa koirien leikkiä ja koirien välistä hellittelyä. Kun seuraa koirien leikkimistä keskenään huomaa, että aikuisetkin koirat saattavat käyttää suutaan leikissä. Pennulle pitää kuitenkin erikseen opettaa, että ihmisen kanssa suuta ei voi samalla tavalla käyttää.
Koiranpentu ja lapset
Lapsesta ja koirasta tulee parhaimmillaan hyvät kaverit.
Lapsiperheessä on usein haasteena lapsien ja pennun liian villit leikit. Leikkiä toki saa, mutta leikillä tulee olla aina säännöt. On vanhemman velvollisuus nämä opettaa ja myös vahtia, että niitä noudatetaan.
Joskus lapsen ja pennun juoksuleikkejä ja railakasta menoa kannattaa rajoittaa, koska se usein päättyy siihen, että pentu innostuu käyttämään hampaitaan. Lasta voikin ohjata leikkimään pennun kanssa enemmän lelulla. Kun lapsen ja pennun välissä on lelu, hampaatkin osuvat todennäköisemmin leluun kuin lapsen käsiin. Tyypillisesti hampaiden osuessa lapsen käsiin lapsi vetää kädet nopeasti pois, mikä taas laukaisee saalistusvietin pennussa ja tilanne saattaa pahentua. Kun kyseessä on lelu, joka liikkuu samaan tapaan houkuttelevasti pentu tietysti saalistaa sitä eikä lapsen käsiä.
Lapset voivat hyvin tehdä pennulle temppuratoja. Pentua ohjataan tällöin namilla erilaisten esteiden läpi. Pentu voi kulkea tyynyn päältä ja tuolin ali tai sitä voi opettaa pujottelemaan jalkojen välistä. Oleellista on, että pentu saa aina välillä palkkaa ja lapsi ymmärtää olla vaatimatta pennulta liikaa. Temppuradan tulee olla tietenkin sellainen, että se ei ole vaarallinen pennulle. Eli rata suunnitellaan pennun ikätason mukaan. Esimerkiksi korkeita hyppyjä ei pennun kanssa voi tehdä, koska sen luuston kehitys on vielä aivan kesken.
Vanhemman pitää aina vahtia lapsen ja pennun tekemisiä, mutta myös uskaltaa antaa tekemiselle myös tilaa. Aina ei kannata ohjata tai korjata lasta vaan ymmärtää, että vaikka suoritus menisi vähän sinnepäin, sen ollessa molemmille hauskaa on kaikki hyvin.
Vaikka koira ei koskaan olisi vapaana on luoksetulo hyvä kouluttaa mahdollisimman varmaksi. Vaikka pentu tulee usein luonnostaan ihmisen luo mielellään, ei kannata olettaa, että näin olisi jatkossakin. Jossain vaiheessa pentua saattaa maailman ihmeet kiinnostaa omistajaa enemmän. Luoksetulosta voi tulla viimeistään koiran murrosiässä hyvinkin haastavaa, jos pohjaa ei ole rakennettu vahvaksi.
Kun harjoittelee luoksetuloa, oleellista on erinomainen palkka. On hyvin helppo ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa pennulle, että omistajan luona ovat aina maailman parhaat asiat. Jos pentu muutamankin kerran tulee omistajan luo vain todetakseen, että ei se kannattanut, on luoksetulon kouluttaminen jo paljon hankalampaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon ja omistajan velvollisuus on huolehtia, että se on aina hän.
Koulutuksen ollessa alkuvaiheessa on tärkeää huomioida, että luoksetulokäsky esimerkiksi ”tänne” sanotaan vain silloin kun on ehdottoman varmaa, että pentu tulee tai on jo tulossa luo. Muuten käsky ei kohta merkitse pennulle mitään. Ihan alussa pentua voi kutsua vaikka nimellä ja kannustaa sitä iloisesti kehuen, kun se juoksee kohti. Näin pentu oppii, että omistajan luo juostaan vauhdikkaasti.
Jos käy niin, että pentu ei tulekaan luo, on ainoa vaihtoehto herättää pennun huomio ja houkutella sitä. Tämä tapahtuu siten, että ihminen heittäytyy hieman hassuksi. Kun omistaja hihkuu, pomppii ja pyrähtelee juosten siksakkia edestakaisin, pentu aika äkkiä kiinnostuu omistajastaan ja tulee luo. Jos pentu puuhailee omiaan kauempana, sen voi myös aina käydä hakemassa. Pentua ei koskaan kannata jahdata, sillä se todennäköisestä päättää juosta vaan kauemmas luullessaan, että nyt leikitään hippaleikkiä.
Joskus käy niin, että pentua ei saakaan kiinni. Sille voi tulla niin sanottu ”pentuhepuli”, joka aiheuttaa villiä juoksentelua ihmisen ympärillä. Tähän saattaa auttaa, kun heittää runsaasti herkullisia nameja maahan. Pentu usein rauhoittuu etsimään niitä ja sen saa hetken päästä kiinni.
On hyvä odottaa kaikessa rauhassa pennun rauhoittumista ja antaa sen nuuskutella nameja pitkään ennen kuin lähestyy sitä kiinniotto aikeissa. Äkillistä kauhaisuliikettä koiraa kohti kannattaa aina välttää. Pentu saattaa mieltää tämän leikiksi tai jopa pelästyä äkillistä liikettä, jolloin tilanne vain pahenee.
Haastavia kiinniottotilanteita ehkäisee myös se, että aina kun pentu tulee luo, kosketaan sitä kevyesti pannan tai valjaiden kohdalle. Tarkoitus ei ole ottaa tällöin koiraa kiinni, vaan vain koskea, palkata ja päästää vapaaksi. Näin pentu tottuu siihen, että lähestyvä käsi ei merkitse vapauden loppumista vaan herkkuja.
Luoksetuloa koulutetaan alussa leikin varjolla. Pentu voi olla hihnassa, mutta pentua ei missään vaiheessa harjoittelua ohjata hihnalla. Jos hihna kiristyy, pentua houkutellaan äänellä luo. Ympäristön turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. On hyvä, että näkyvyyttä on riittävästi joka suuntaan ja aluksi harjoitellaan paikassa, jossa ei ole paljoa muita kulkijoita, varsinkin jos pentu on vapaana.
Pentua kutsutaan luo ja palkataan sitä aluksi, vaikka pelkästä vilkaisusta ihmisen suuntaan. Heti kun pentu on saanut palkan, voidaan ottaa nopeasti pari pientä askelta toiseen suuntaan. Myöhemmin tämän voi tehdä pyrähtäen muutaman askeleen verran juoksuun. Yleensä pentu seuraa hyvin nopeasti perässä ja taas päästään palkkaamaan. Pentua saa ja pitää kannustaa iloisilla kehuilla, jotta pentu kiinnostuu leikistä ja omistajasta. Jos pentu ei lähde heti leikkiin, sitä voi houkutella luokseen myös kyykyssä.
Tästä muotoutuu nopeasti hippaleikki, jossa luoksetuloon yhdistyy leikin riemu ja vauhti. Pennun ikä ja koko pitää ottaa kuitenkin huomioon, sillä pieni pentu väsyy aika nopeasti juoksenteluun. Pennun pitää aina saavuttaa ihminen. Pyrähdyksellä vain houkutellaan pentua leikin varjolla tulemaan vauhdikkaasti luo. Jos pentu harjoitellessa riehaantuu liikaa, sille kannattaa heittää välillä useampi nami maahan etsittäväksi ja harjoitusta voi tehdä lyhyemmissä pätkissä.
Kun pentu on hoksannut leikin idean ja juoksee luoksesi innoissaan voi sitä kutsua luoksetulokäskyllä, esimerkiksi ”tänne”. Näin liitetään oikea käsky oikeaan toimintaan ja pentu oppii mitä ”tänne” tarkoittaa. Siihen, että pentu tulee koirakavereiden luota omistajan luo kuullessaan saman käskyn saattaa olla kuitenkin vielä matkaa. Harjoitusta pitääkin vaikeuttaa tekemällä sitä erilaisissa ympäristöissä.
Puolelta toiselle kulkeminen ja ympäristön tutkiminen on koiralle luontaista. Etenkin kaupungissa koira tulee kuitenkin opettaa kulkemaan rauhassa vierellä.
Pennulle parasta liikuntaa on olla vapaana epätasaisissa maastoissa, kuten metsässä. Hihnakävelyä joutuu kuitenkin harjoittelemaan aika nopeasti varsinkin, jos asuu kaupungissa. Harjoitellessa on syytä pitää mielessä, että hihnakävely suoraan eteenpäin on koirille epäluonnollinen liikkumistapa. Koiralle luonnollinen tapa liikkua on kulkea edestakaisin, pysähdellä ja nuuhkia rauhassa kiinnostavia hajuja.
Tärkeimpänä sääntönä voidaan pitää sitä, että mikäli koiranpentu vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, sinne se ei ainakaan saisi päästä. Jos pentu huomaa, että vetämällä pääsee esimerkiksi sille rakkaan ihmisen luo, se kokee, että vetäminen on hyvin kannattavaa.
Varsinaista hihnakäytöstä voi pennulle opettaa vahvistamalla aluksi pelkkää lähellä pysymistä. Tämän voi tehdä vapaana tai hihnassa. Pentua palkataan hyvin tiheään herkullisilla nameilla, jolloin se pysyy hyvin omistajan lähellä. Aluksi harjoitellaan lyhyitä hetkiä samalla liikkuen hitaasti eteenpäin. Palkka kannattaa antaa aina siltä puolelta, jolla pennun haluaa kulkevan, jolloin oikeassa kohdassa pysyminen vahvistuu kuin itsestään. Aikaa ja matkaa pidennetään maltillisesti ja samaan aikaan voidaan palkata hieman harvemmin. Lisäksi ihminen voi vaihdella suuntaa, jolloin pennun mielenkiinto säilyy tehtävässä paremmin, sen ollessa ikään kuin hidastettua hippaleikkiä. Jos pentu ei malta pysyä lähellä pitää harjoitusta helpottaa ja ehkä myös palkata tiheämmin.
Tyypillisiä ongelmatilanteita ovat hihnassa riehuminen ja hihnassa hampailla kiinni roikkuminen. Tällaisesta ei toivotusta käytöksestä voi seurata pennulle ns. ”tylsä hetki”. Eteneminen pysähtyy täysin, mitään ei tapahdu eikä ihminenkään tee tai sano mitään. Hihna voidaan ottaa mahdollisimman lyhyeksi, jolloin roikkuva hihna ei houkuttele pentua repimään sitä, eikä pentu pääse juoksemaan pitkässä hihnassa edestakaisin. Pentu kokee usein tällaisissa tilanteissa mahdolliset kiellot vain palkaksi ja riehaantuu entisestään. Kun käytöksestä ei kuitenkaan seuraa mitään se pikkuhiljaa sammuu. On tärkeää, että välittömästi kun pentu lopettaa riehumisen tai irrottaa hampaat hihnasta jatketaan matkaa. Pentu huomaa, että riehuminen ei kannata, koska matka pysähtyy ja vasta rauhoittumisesta seuraa matkan jatkuminen.
Näissäkin tilanteissa myös ennaltaehkäisy toimii tehokkaasti. Havainnoimalla pentua oppii huomaamaan tilanteet, joissa riehaantumista ilmenee. Tällöin voi ennakoida ja teettää pennulla vaikkapa pari tehtävää, jolloin saadaan sen ajatukset muualle. Usein myös istahtaminen toviksi katselemaan muita kulkijoita, vaikka puiston penkille rauhoittaa tilannetta tai pennulle voi heitellä nameja maahan etsittäväksi.
Hihnakäytöksen treenaamiseen on lukuisia erilaisia tapoja. Jos yksi ei sovi, kannattaa kokeilla toista. Hihnakäytökseen voi perehtyä lisää lukemalla artikkelin Koira vetää hihnassa näin saat sen loppumaan.
Pitääkö hihnassa moikata kaikkia?
Hihnassakin saa moikata koirakavereita, mutta se kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti. Jos jokaiseen koirakohtaamiseen hihnassa sisältyy vauhdikasta leikkimistä, saattaa se aiheuttaa ohitusongelmia. Pentu yhdistää hyvin nopeasti, että lähestyvä koira hihnalenkillä merkitsee riehumista ja voi alkaa kiihtyä liikaa jopa kaikista näkemistään koirista. Oikein hyvä tapa on antaa koirien rauhallisesti nuuhkia toisiaan lyhyesti ja sitten jatkaa matkaa.
Siihen ketä ja milloin tervehditään ei ole ehdotonta sääntöä. Joillekin sopii se, että ei koskaan tervehditä muita koiria hihnassa. Jollekulle tämä aiheuttaa turhautumista, koska koira kokee, että ei ikinä pääse lajitoverin luokse. Toiset moikkaavat onnistuneesti hihnassa vain kavereita ja osa koirakoista tapaa muita vain vapaana. On hyvä miettiä mikä on juuri kyseiselle pennulle paras tapa tavata lajitovereita.
Koirapuistoihin ei pidä mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa. Puistoissa käydessä on syytä lisäksi erityisen tarkasti kiinnittää aina huomiota siihen, millaisia koiria on paikalla ennen kuin edes harkitsee oman koiran päästämistä muiden koirien joukkoon. Aina kemiat eivät kohtaa ja suuri joukko vieraita koiria voi pelottaa rohkeaakin pentua. Pennuille huomattavasti parempia ja turvallisempia leikkipaikkoja ovat esimerkiksi koirakoulujen tai lemmikkieläinliikkeiden pentutreffit. Erityisen hyvä tapa liikkua yhdessä ja kohdata lajitovereita ovat yhteiset metsälenkit koirien ollessa vapaana.
Koiranpentu kannattaa kouluttaa luopumaan itse asioista ja malttamaan itse mielensä
Koira, joka osaa itse luopua, odottaa ja malttaa mielensä on koira, joka pärjää arjessa hyvin. Näitä taitoja kannattaakin alkaa opettamaan pennulle heti. Punaisena lankana pennun kanssa kannattaa pitää ajatusta ”saat sen mistä luovut”.
Esimerkiksi pennun vetäessä voimakkaasti ihanalle hajulle, pysähdytään ja odotetaan pennun itse tarjoavan jotakin oikeaa käytöstä. Katsekontaktia, peruuttamista tai vaikka istahtamista. Vasta sitten pentu päästetään haistelemaan. Tarkoituksena on, että pentu nimenomaan itse hoksaa mitä sen tulee tehdä saadakseen sen mitä haluaa, eli luopua ensin. Ihminen ei anna käskyjä tai auta pentua vaan rauhassa odottaa, että pentu itse käyttää aivojaan.
Tämä soveltuu lukuisiin tilanteisiin kuten, kun ulko-ovi aukeaa, odotetaan kaikessa rauhassa, että pentu rauhoittuu tai vaikka vilkaisee omistajaa. Kun ruokakippo tulee esille, odotetaan, että pentu rauhoittuu tai ehkä istahtaa ja katsoo omistajaa. Jos pentu vinkuu omistajan edessä haluten jotakin, odotetaan, että pentu lopettaa ennen kuin se huomioidaan. Se mitä haluaa tarkalleen pennun tekevän voi ja saa vaihdella, tärkeintä on, että pentu tekee jotakin, jonka voi tulkita luopumiseksi tai odottamiseksi.
Luopumisharjoitus, jossa pentu itse oppii ja oivaltaa
Harjoituksessa opetetaan pentu itse sekä luopumaan, että myöhemmässä vaiheessa odottamaan. Aloittaessa harjoittelun on oleellista kiinnittää huomiota palkkaamisen nopeuteen, jotta pentu varmasti ymmärtää mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.
1. Kouluttajalla on nami molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä. Nyrkit ovat hieman erillään toisistaan ja pennun ulottuvilla. Käsiä pidetään koko ajan aivan paikallaan. Pienen pennun kanssa voidaan istua maassa. Pennulle voi myös näyttää namit ennen käsien kiinni laittoa.
2. Pentu saa tavoitella nameja. Usein pentu nuolee, tökkii kuonolla ja kokeilee tassuilla, saisiko namin. Ihmisen tehtävänä on keskittyä odottamaan ja pitämään käsiä paikallaan. On tärkeää, ettei pennulle puhu tai anna sille vihjeitä siitä mitä sen pitäisi tehdä. Joskus joutuu odottamaan jonkin aikaa ennen kuin harjoituksessa päästään eteenpäin. Tämä kuitenkin kannattaa, koska silloin antaa tilaa pennun omalle oppimiselle.
3. Kun pentu on pienenkin hetken koskematta kumpaankaan käteen, annetaan namit pennulle. Tässä on oltava todella nopea. Jos namit antaakin vahingossa juuri sillä hetkellä, kun pentu uudelleen tavoittelee sitä käsistä, palkitaan väärästä asiasta, namin tavoittelusta. Pentu ei opi, että nimenomaan luopumalla namista, sen lopulta saa.
4. Nami on molemmissa nyrkeissä siksi, että usein pentu ”vaihtaa” kättä, eli siirtyy tavoittelemaan toisessa kädessä olevaa herkkua. Tämä saattaakin olla juuri se sekunnin mittainen ensimmäinen hetki, kun pentua pääsee palkkaamaan koska se ei koske kumpaankaan käteen. Harjoitusta voi kuitenkin tehdä vain yhdellä kädellä, jos se tuntuu helpommalta.
5. Tätä toistetaan, kunnes pentu oivaltaa, että vaikka kädet tulevat kuonon eteen, namia ei kannata edes tavoitella. Kun se sujuu, aletaan pikkuhiljaa lisäämään kestoa. Eli pennun pitääkin luopumisen lisäksi odottaa namia. Ensin sekunti ja sitten kaksi. Aikaa lisätään hyvin maltillisesti, jotta koulutus sujuisi hyvin.
6. Vasta tämän jälkeen voidaan nimetä käytös, eli liittää siihen vihje esimerkiksi ”jätä”. Vihje sanotaan samaan aikaan, kun nami tulee esille. Näin pentu yhdistää oikean käytöksen oikeaan vihjeeseen. Tämän jälkeen voidaankin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan muilla houkuttavilla asioilla.
7. Halutessa voi harjoituksen avulla opettaa pennulle myös lupasanan. Tämä tehdään siten, että nami annetaan pennulle sanoen aina samalla esimerkiksi ”ole hyvä”. Sanapari sopii käytettäväksi monenlaisiin arjen tilanteisiin, ulos pääsyyn, autosta pois tulemiseen ja ruoan saamiseen.
Koiranpennun koulutus taitavammaksi luopujaksi
Jotta pentu oppii taitavammaksi, pitää edellä kuvailtua tehtävää koko ajan hieman vaikeuttaa. Nami voi olla avoimella kämmenellä, maassa, koiran tassun päällä, otsan päällä tai maassa. Ihminen voi olla itse kauempana tai käydä vaikka toisessa huoneessa. Kouluttaessa pitää kuitenkin muistaa tärkein sääntö. Jos pentu ei onnistu, tehtävää vaikeutettiin liikaa kerrallaan.
Harjoitusta kannattaa tehdä monissa eri ympäristöissä ja erilaisten asioiden esim. lempilelun, hajun, lentävän lehden, leikkivien lapsien, koirien ja kaikkia pentua kiinnostavien asioiden kanssa.
Koiranpennun koulutus irrottamaan suustaan jotakin opetetaan leikin avulla
Irrottaminen pyynnöstä on tärkeä taito, jonka opettaminen on helppoa. Jos pentu maistelee lehteä tai ruohonkorsia, ei niitä kuitenkaan heti kannata alkaa ottamaan suusta pois. Nämä eivät ole vaarallisia esineitä ja usein pentu tutkittuaan tarpeeksi sylkeekin monet asiat pois suustaan.
Asioiden luovuttamisesta voidaan tehdä pennulle kannattava ja hauska leikki. Kun pennulla on jokin oma lelu tai luu suussa, lähestytään pentua herkkupalan kanssa, joka myös näytetään sille. Aivan aluksi voidaan vain koskea pennulla olevaan esineeseen. Samalla annetaan herkku pennulle. Myöhemmin voidaan ottaa pennulla ollut tavara aivan pieneksi hetkeksi omiin käsiin ja taas palkataan herkulla. On tärkeää antaa heti herkun perään pennulla ollut tavara takaisin. Pentu oppii, kun ihminen ottaa jotakin pois, saa herkun tilalle ja vielä yleensä tavarankin takaisin. ”Irti” tai muu haluttu vihjesana kannattaa liittää tilanteeseen siinä vaiheessa, kun pentu hoksaa harjoituksen idean ja irrottaa itse esineestä otteensa, kun sitä lähestyy herkkupalan kanssa.
Jos pentu vartioi hallussaan olevia asioita ja murahtaa ihmisen lähestyessä, ei kannata hätääntyä. Murahtamalla pentu ainoastaan ilmaisee epäluottamusta siihen, otetaanko häneltä hallussa oleva kiva asia pois. Tällöin pentua lähestytään jälleen herkun kanssa, mutta aluksi vain tiputetaan herkku pennun ulottuville ja lähdetään itse pois. Pennulla olevaan tavaraan ei alussa edes kosketa. Näin edetään pikkuhiljaa ja kohta päästäänkin koskemaan pennun hallussa olevaan esineeseen. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja ja luovuttaa tavaran jo ihmisen tullessa lähistölle ja tästä päästään palkkaamaan. On kuitenkin hyvin tärkeää, että orastavaa luottamusta ei kovin helposti horjuteta ottamalla asioita kokonaan pennulta pois.
Jos pennulla on jotakin vaarallista hallussaan, se täytyy tietysti saada siltä pois. Jos ”irti” käskyä ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi on syytä ottaa niin herkulliset namit esille, että pentu unohtaa kaiken herkut huomatessaan. Näissä tilanteissa myös houkutteleva lelu tai leikki saattaa auttaa pentua unohtamaan puuhansa.
Rauhoittuminen
Pennuilla vaikuttaa joskus olevan rajaton määrä energiaa ja pennuille pitääkin tarjota todella runsaasti tekemistä. Rauhoittuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä taito ja siihen pitää pentua kannustaa. Pennulle ei kannata opettaa, että ihmiset ovat aina saatavilla oleva viihdytysjoukko tai, että elämässä on koko ajan jotakin hurjan mielenkiintoista puuhaa. Pennun kuuluukin leikkiä välillä itsekseen ja jos pennulla on jokin ihastuttava touhu meneillään, se vaikka jahtaa hyttystä, sitä voi aina ihailla kauempaa ja ottaa vaikka videon muistoksi.
Rauhoittumista on helppo opetella ottamalla pentu syliin ja päästämällä se pois vasta kun pentu on rauhoittunut. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä ensimmäistä kertaa juuri kun pentu on villeimmillään. Harjoitus aloitetaan rauhallisen pennun kanssa ja aivan lyhyistä hetkistä. Aluksi pari sekuntia sylissä riittää. Kun harjoitusta tekee usein ja pikkuhiljaa vaikeammissa paikoissa se soveltuu myöhemmin myös villimmän pennun rauhoittamiseen. Harjoituksen voi hyvin tehdä isomman pennun kanssa lattialla istuen ottaen pennun siinä lähelleen.
Erilaiset rauhoittavat tekemiset voivat auttaa pentua käymään levolle. Pennulle voi antaa jotakin pitkäkestoista järsittävää tai nuoltavaa, mikä rauhoittaa sitä. On kokeilemisen arvoista myös itse istahtaa mukavasti sohvalle, haukotella, venytellä ja huokaista syvään. Hieman kohentaa ja taputella tyynyä ja taas huokaista. Kaikki nämä signaalit ovat sellaisia, joita koiratkin tekevät mennessään levolle. Ihminen pystyy jossain määrin matkimaan näitä eleitä ja antaa viestin pennulle, että nyt on levon ja rauhoittumisen aika.
Rauhoittumisen taito on tärkeä opettaa pennuille.
Koiranpennun koulutus hoitotoimenpiteisiin tehdään lempeästi
Hoitotoimenpiteistä tulee helposti haasteita. Tämä johtuu usein siitä, että yritetään tehdä liian paljon kerrallaan tai toimenpide tehdään väkipakolla loppuun. Pennun näkökulmasta hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin epänormaaleja ja jopa pelottavia. Siksi hoitotoimenpiteisiin kannattaakin liittää pennulle jotakin mukavaa ja tehdä ne pennulle palkitseviksi.
Pennun voi antaa aina nakertaa herkkua samalla kun hoitotoimenpidettä tehdään. Eli samaan aikaan kun harja koskee turkkia, on pennulla jokin maittava nami nakerreltavana. Tismalleen samalla hetkellä, kun harja irtoaa turkista, lähtee namikin pois ulottuvilta. Tätä toistetaan ja toistojen myötä pentu oppii, että ikävä asia onkin itseasiassa kiva asia, koska se merkitsee namia.
Pennun kanssa voi toimia myös siten, että namit ovat esillä pennun näköpiirissä. Harjataan sekunti ja sitten tarjotaan nami. Harjataan kaksi sekuntia ja taas saa namin. Näin edetään pikku pätkissä eteenpäin. Mitä kamalampi hoitotoimenpide pennun mielestä on, sen paremmat herkut pitää olla ja sen pienemmissä pätkissä toimenpidettä tehdä.
Sisäsiisteys
Sisäsiistiksi oppiminen ei tapahdu hetkessä ja joskus sisäsiistillekin koiralle voi sattua vahinkoja. Oikotietä onneen ei ole, vaan pentua pitää viedä jatkuvasti pihalle tarpeilleen. Pieni pentu voi pissata useamman kerran tunnissa. Eli pihalla saa käydä todella tiheään, jos haluaa, että suurin osa tuotoksista tulee ulos. Aina kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan iloisesti suureen ääneen. Joskus pihalla saa olla pitkänkin tovin, koska ulkona voi olla niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pentu ei yksinkertaisesti malta pissata.
Sisälle väistämättä tulevat vahingot siivotaan vähäeleisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Jos kohtaan jää vähänkin hajua tekee pentu siihen hyvin helposti tarpeensa uudelleen. Näitä pesuaineita löytää lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Kodin tavalliset pesuaineet eivät yleensä ole riittäviä hajunpoistamiseen.
Pentua ei saa koskaan torua vahingoista. Jos omistaja toruu jo tehdystä vahingosta, pentu oppii vain pelkäämään omistajaa ja kokee ihmisen arvaamattomana. Koira ei mitenkään kykene yhdistämään toruja johonkin jo aiemmin tehtyyn asiaan.
Jos haluat saada sisäsiisteyden koulutuksen kerralla oikein, klikkaa itsesi ja koiranpentusi Noora Tihtosen Pentukurssille!
Koiranpennun koulutus yksinoloon
Yksinoloharjoitukset on hyvä aloittaa jo muutaman päivän jälkeen siitä, kun pentu on saapunut kotiin. Aluksi riittää, kun ihminen käväisee usein vaikka toisessa huoneessa. Pentu huomaa kuitenkin nopeasti, että ihminen ei ole poistunut kodista ulos, eli pikkuhiljaa pitää pentu jättää kokonaan yksin kotiin. Aluksi lyhyemmän aikaa ja pidentäen aikaa pikkuhiljaa. Oleellista on, että harjoittelua tehdään alussa paljon lyhyitä aikoja kerrallaan ja joka päivä. Harjoittelu on tärkeää pitää oikealla tasolla. Jos pentu jaksaa olla 5 minuuttia rauhassa, mutta 20 minuuttia on liikaa, on palattava takaisin päin ja kokeiltava onnistuisiko 10 minuuttia.
Kotiin kannattaa jättää väsynyt, ulkoilutettu ja aivotöitä tehnyt pentu. Näin pentu todennäköisesti lepää ollessaan yksin. Lattioille voi jättää perheen ihmisiltä tuoksuvia vaatekappaleita ja käyttää harjoittelun tukena feromonihaihduttimia. Pennulle kannattaa jättää esille paljon luvallista purtavaa ja leluja. Myös päivän ruoka voidaan jättää pennulle syötäväksi jostakin aktivointilelusta.
Yksinoloharjoittelussa kompastuskivi on usein ihmisten kotiinpaluu. Rauhallinen kotiinpaluu opettaa pennulle, että yksinoloa ei seuraa mitään erityistä. Jos yksinoloa seuraa aina valtava riemu ja jälleennäkemisen ilo, pentu saattaa alkaa odottaa tätä. Se ei yksinkertaisesti malta odottaa ihmisiä kotiin. Kun ihmiset palaavat kotiin, pentua saa kyllä tervehtiä, mutta se tehdään rauhallisella äänellä ja rauhallisin elein. Ihminen voi istahtaa lattialle, jolloin pentu ei kiihdytä itseään entisestään hyppimällä ihmistä vasten.
Yksinoloharjoituksissa portti voi olla suureksi hyödyksi
Portista voi olla suuri hyöty koiranpennun yksinoloharjoittelussa. Portin avulla tiloja voi rajata helposti ja osoittaa pennulle sille sopivan ja turvallisen alueen. Ensin pennun kanssa voi olla yhdessä portin takana ja sitten hitaasti siirtyä portin toiselle puolelle. Alussa ollaan pennun näkyvissä ja tästä siirrytään onnistumisten mukaan siihen, että poistutaan hetkeksi näkyviltä. Harjoittelu tulisi tehdä niin, että pentu pääsee portin takaa pois, kun on vielä rauhallinen. Kun yksinolo sujuu voi portin halutessaan jättää poiskin.
Portin avulla yksinoloharjoituksiin saadaan helposti myös rutiineja. Nämä auttavat pentua sopeutumaan niitä kohta seuraavaan yksinoloon. Rutiineja voi olla esimerkiksi radion avaaminen, puruluiden laittaminen pennun petiin ja pennun siirtäminen portin taa. Kun nämä rutiinit toistuvat aina ennen kuin pentu jää yksin, ne toimivat pennulle signaaleina siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rutiiniksi riittää myös ihan rauhallisella äänellä todettu ” pentu jää kotiin” tai muu haluttu vihje, joka kertoo, että pentu ei ole nyt tulossa mukaan.
Koiranpennun koulutus matkustamiseen autossa ja kulkuvälineissä
Koirien turvallisuudesta autossa ja muussa kulkuvälineessä on huolehdittava eikä koiraa saa jättää pitkäksi aikaa kuumaan autoon.
Tutustuminen erilaisiin kulkuvälineisiin kannattaa tehdä ensin pitäen pentu matkustaessa sylissä. Aluksi matkat voivat olla lyhyitä, vaikka vain yhden pysäkinvälin mittaisia. Oma rauhallinen asenne ja kannustava pennun kehuminen auttavat pentua jokaisessa jännittävässä tilanteessa.
Kulkuvälineeseen kannattaa varata mukaan nameja ja pikkuhiljaa voi pentua totuttaa matkustamaan siellä missä sen toivoo jatkossakin kulkevan. Pentua palkataan aina kun se on rauhassa omalla paikallaan. Jos pentu vikisee ja on levoton, on matka vielä mahdollisesti liian pitkä ja kannattaa palata harjoittelussa takaisinpäin.
Koiralle saattaa tulla autossa helposti pahoinvointia, joka näkyy läähätyksenä, kuolaamisena, tärinänä ja lopulta koira voi jopa oksentaa. Jos koira voi pahoin, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä mahdollista matkapahoinvointilääkitystä. Pahoinvointi autossa tekee helposti matkustamisesta epämiellyttävää ja autoilu saattaa sen takia alkaa pelottamaan koiraa.
Muistathan, että koiran turvallisuudesta on huolehdittava – tämän määrittelee laki eläinten kuljetuksesta – eikä esimerkiksi umpinaisessa takakontissa matkustaminen on sallittua. Automatkoille on saatavilla koirien turvavyövaljaita. Lisäksi kuumalla säällä koira voi joutua hengenvaaraan, jos sen jättää pysäköityyn autoon.
Koiranpennun koulutus on tavallisen arjen elämistä yhdessä ja pitkän matkan alku
Maailman tutkiminen, oppiminen ja kaikki uudet asiat vaativat pennulta ja sen perheeltä paljon. Vaikka pennun kouluttaminen on tärkeää, oleellisinta on viettää pennun kanssa paljon aikaa ja esitellä sille maailmaa. Ihmistenkin elämässä tapahtuu pennun saapuessa usein suuri muutos, jolle on myös suotava aikaa. Uutta arkea opettelevat niin pentu kuin sen ihmisetkin. Arkea kannattaa opetella yhdessä kaikessa rauhassa ja mieluummin ilman suurta stressiä.
Tärkeintä on muistaa, että kaikki mitä pennun kanssa tekee, on tapahduttava ilon kautta. Pentuaika on kuitenkin lyhyt, siitä kannattaa nauttia ja pitää mielessä, että koiran kanssa jokainen päivä opettaa jotakin uutta.
Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Hanki koiranpennun koulutus helppona verkkokurssina:
Koira haukkuu, koska se on koiralle luonnollinen tapa kommunikoida. Haukkumalla koira yrittää viestiä ympäristölleen jotakin sille tärkeää asiaa. Koira ei koskaan hauku ilman syytä, vaikka se joskus saattaa ihmisestä siltä näyttääkin. Kun tämän ymmärtää, on jo huomattavasti helpompi suhtautua koiran runsaaseenkin äänen käyttöön. Ongelmaksi haukkuminen käsitetään silloin, kun se häiritsee ihmistä tai stressaa koiraa itseään.
Koira haukkuu koska se on koira
Haukkumista ei voi kitkeä koirasta kokonaan pois, sillä se on koiralle laji- ja rotutyypillistä sekä itsessään palkitsevaa toimintaa. Eli koira saa mielihyvää haukkumisesta. Haukkuminen on lisäksi täysin normaalia käytöstä ja sitä tulisi koiralle myös sallia.
Jotkut rodut ja yksilöt haukkuvat huomattavasti enemmän kuin toiset. Osa roduista on myös nimenomaan jalostettu vahtimaan eli ilmoittamaan haukkumisella, kun jotain tapahtuu. Osa koirista käyttää ääntään hyvinkin monialaisesti ja haukkumisen lisäksi vinkuvat, ulisevat ja vikisevät kommunikoidessaan. Aivan kuten ihmisten puheliaisuudessa on eroja, on koirayksilöidenkin välillä eroja äänenkäytössä.
Selvitä ensin taustalla oleva syy, jotta voit keksiä keinon haukkumisen hillitsemiseen
Syitä haukkumiseen on lukuisia ja syyn selvittäminen voi olla joskus hieman haastavaa. Tämä on kuitenkin tehtävä, jotta voi valita tilanteeseen sopivan koulutusmetodin. Jos metodi ei ole sopiva, ei tulostakaan valitettavasti synny ja tilanne saattaa jopa pahentua.
Syy haukkumiseen selviää tarkkailemalla koiran käytöstä ja ympäristöä, jossa haukkumista ilmenee. Lisäksi on mietittävä mitä koira haukkumisellaan haluaa. Voisiko sillä olla esimerkiksi niinkin yksinkertainen syy haukkua, kuin jano tai nälkä. Tilanteessa kannattaa havainnoida myös koiran tunnetilaa, elekieltä ja haukkumisen sävyä. Ympäristö kannattaa katsella koiran silmin ja miettiä, mitä sellaista ympäristössä näkyy, joka voisi aiheuttaa haukkumista.
Koira haukkuu monenlaisten syiden takia, myös kivusta
Jos koira haukkuu lähestyvää ihmistä tai koiraa, se pääsääntöisesti yrittää hätyyttää sitä kauemmaksi. Tosin koira saattaa tervehtiä iloisesti haukkumalla myös tuttuja ihmisiä ja koiria. Tämän haukun tunnistaa usein helposti sen ystävällisestä sävystä. Jos koira haukkuu omistajan poistuessa kotoa, se usein viestii siitä, että on turhautunut koska ei päässytkään mukaan. Mikäli koira haukkuu määrätietoisesti ihmisen edessä, se saattaa vaatia huomiota. Harrastuskentällä esimerkiksi agility aiheuttaa usein kiihtynyttä haukkumista, koska radan vauhdikas suorittaminen kiihdyttää koiraa ja se purkaa tunnetilaansa haukkumalla.
Aina jos koiran käytös muuttuu aiemmasta, on kivun mahdollisuus suljettava pois. Kipu on hyvin usein varsinkin äkillisesti syntyneiden käytösongelmien taustalla. Jopa pelkkä lihasjumi saattaa olla niin kivulias, että koira reagoi siihen ongelmallisella käytöksellä. Koira voi kokea myös esimerkiksi kipua korvissaan ilmanpaineen vaihtelun tai korkeiden äänien vuoksi, mitkä sitten laukaisevat haukkumisen.
Haukkumisen ollessa ongelma tarkistetaan ensin koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi
Jos koiran elämässä ei ole riittävästi aktiviteettia se saattaa haukkua ihan siksi, että sillä on liikaa energiaa ja se on turhautunut. Koiralle tuleekin tarjota runsaasti mielekästä tekemistä. Riittävä monipuolinen liikunta, nuuskiminen ja aivotyö ovat jokaisen koiran oikeus. Käytösongelmien ratkomisen tärkeä osa onkin aina kartoittaa koiran kokonaisvaltainen hyvinvointi.
Hyvin usein koiralla on purkamatonta energiaa, joka näkyy ongelmallisena käytöksenä. Liikunnan lisäys onkin tehokas tapa ehkäistä mm. turhautumisesta johtuvia ongelmia. Koiran on päästävä joka päivä pitkille kävelyille, sen on saatava juosta vapaana koirakavereiden kanssa ja päästävä metsään ainakin muutaman kerran viikossa. Liikunta lisää endorfiinien eli mielihyvähormonien määrää sekä vähentää stressiä, mikä sitten auttaa ongelmalliseen käytökseen.
Jokainen koira tarvitsee liikunnan lisäksi myös aivotyötä. Temppujen opettaminen aktivoi koiraa ja uuden oppiminen väsyttää koiraa tehokkaasti. Työkoiraroduille kuten palveluskoiraroduille tämäkään ei vielä riitä, vaan tarvitaan paljon enemmän erilaisia aktiviteetteja. Usein turha haukkuminen ainakin vähenee, kun asiat laitetaan arjessa kuntoon ja huolehditaan, että koira saa riittävästi oikeanlaista tekemistä.
Koira haukkuu, ihmisen tunteet heräävät ja tilanne pahenee
Haukkuminen voi herättää ihmisessä negatiivisia tunteita. Tämä on ihan inhimillistä, sillä haukkuminen saattaa tapahtua ihmisen mielestä väärään aikaan tai olla hieman noloa. Ihminen ehkä hätkähtää tai jopa pelästyy yhtäkkistä haukkumista ja silloin ihmisenkin adrenaliinitaso kohoaa.
Tilanne onkin usein sellainen, että koira tulkitsee ihmisen mielentilaa siten, että se kiihtyy entisestään. Koiran mielestä on hätä, koska ihminenkin on jostain syystä kiihtynyt. Jos tähän lisätään ihmisen toistuva kieltäminen, saadaan aikaan tilanne, jossa ihminen hokee ärtyneenä ”ei”, koira haukkuu, ihminen kieltää uudelleen ja syntyy kilpahuuto. Kieltäminen saattaa siis vain pahentaa tilannetta.
Jos koira haukkuu ulkona vieraille koirille ja ihmisille, saattaa vastaehdollistaminen auttaa
Jos koira haukkuu muille koirille ja ihmisille lenkillä, on usein kyse epävarmuudesta ja pelosta. Ihminen on myös saattanut opettaa koiralle vahingossa, että vastaantulijat ovat jännittäviä, itse jännittämällä ohitustilannetta. Lisäksi kannattaa kohtaamisten osalta huomioida, että koira haluaa näissä tilanteissa yleensä ihmisen tai koiran poistuvan kauemmas. Haukkuvan koiran näkökulmasta haukkuminen siis kannattaa, sillä ikävä asia poistui, kun tarpeeksi haukkui.
Näihin tilanteisiin auttaa kuitenkin koulutus, jossa koiran tunnetilaa muutetaan vastaehdollistamisen avulla. Tarkoitus on tehdä ikävästä asiasta mukava. Tämä tehdään siten, että koiraa palkataan välittömästi, kun se havaitsee jotain, jota on aiemmin haukkunut. Palkkaa annetaan niin pitkään kuin asia on näkyvissä ja koira katselee sitä rauhallisena.
Vastaehdollistaminen pitää aloittaa niin etäältä, että ei toivottua käytöstä ei ilmene lainkaan. Jos sitä ilmenee, etäisyyttä on kasvatettava. Onnistumisten mukaan etäisyyttä sitten pikkuhiljaa pienennetään. Harjoittelu voi viedä kuukausia ja siihen joutuu ehkä palaamaan aika ajoin, jos käytöstä ilmenee uudelleen. Hyvänä apuna harjoittelussa toimii naksutinkoulutus, johon voi tutustua tarkemmin artikkelissa ”Koiran koulutus, kattava tietopaketti”
Koira haukkuu, tehoaako huomioimattomuus vai onko parempi kuitata tilanne
Huomioimattomuus toimii silloin, kun koira kokee ihmisen huomion palkitsevana. Koiran haukkuessa ihmisen edessä voidaan yksinkertaisesti ignoorata koira ja jatkaa omia puuhia. Käytös sammuu pikkuhiljaa, mutta vain jos tehdään työtä pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti. Tällaisen vaatimishaukun huomioimatta jättäminen on kuitenkin vaativaa puuhaa, koska pienikin ärsyyntyminen, kielto tai pelkkä mikroele kasvoissa saattaa riittää koiralle huomioksi.
Myös ”kuittausta” voi kokeilla, varsinkin tilanteissa, joissa koira ilmoittaa jostain, eli esimerkiksi ulkoa kuuluvasta äänestä tai ikkunasta näkyvästä ihmisestä. Koiralle yksinkertaisesti sanotaan hyvin rauhallisesti ja ystävällisesti esimerkiksi ”Kiitos, kuulin, ei ole mitään hätää” ja kehutaan, kun koira hiljenee. Kuittausta voi tehostaa menemällä itse katsomaan ikkunasta tai katsomalla siihen suuntaan mistä koira ärsykkeen kuuli ja todeta sen jälkeen kaiken olevan hyvin.
Koiraa voi ja kannattaa aina kehua, silloin kun se ei reagoi johonkin havaitsemaansa asiaan haukkumalla. Eli jos koira nostaa päätänsä kuullessaan rappukäytävästä äänen mutta ei hauku, voidaan koiraa kehua sekä palkata ja näin oikea käytös vahvistuu.
Haukunestopanta ei ole oikea ratkaisu
Erilaisten rankaisuun ja pelotteluun perustuvien ratkaisujen kuten sitruunapannan tai sähköpannan käyttö on tarpeetonta ja eettisestikin hyvin kyseenalaista. Panta saattaa lopettaa haukkumisen, mutta se ei poista koiran tunnetilaa vaan voimistaa sitä. Jos haukkumista ilmenee esimerkiksi eroahdistuksen vuoksi, koirasta tulee vain entistä ahdistuneempi.
Osa koirista voi myös oppia haukkumaan sitruunapannassa olevan ampullin tyhjäksi tai koira haukkuu pannan antamista sähköshokeista huolimatta. Koira voi olla niin voimakkaassa tunnetilassa, että jatkaa haukkumista piittaamatta rangaistuksesta. Kuitenkin aina kun rangaistus pannasta tulee, se lisää koiran ahdistusta entisestään.
Koira haukkuu ja naapurit tuskastuvat
Joskus yksin kotona haukkuva koira aiheuttaa epäsopua naapurustossa. Tällöin kannattaakin ottaa asia naapureiden kanssa reippaasti puheeksi. Naapureille voi kertoa mitä asialle on tehty ja mitä ollaan tekemässä. Usein ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä kun huomaavat, että asia on ”työn alla” ja siihen yritetään saada muutosta.
Naapureita voi pyytää myös avuksi. He voivat tarkkailla kuinka paljon ja milloin koira tosiasiallisesti haukkuu. Haukkuuko se todella jatkuvasti, joka kertoo eroahdistuksesta vai tuleeko haukkuja silloin tällöin, joka kertoisi vahtimisesta tai ehkä tekemisen puutteesta. Tämä on arvokasta tietoa, kun ongelmaan haetaan ratkaisua.
Koiralle kannattaa opettaa, mitä haukkumisen sijaan kannattaa tehdä
Koiralle kannattaa aina erikseen opettaa mitä sen haluaa erilaisissa tilanteissa tekevän. Varsinkin niissä tilanteissa, joissa on riski ei-toivottuun käytökseen. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa kuin jatkuva kieltäminen. Koira ei lähtökohtaisesti osaa mitään, ellei sille asiaa kouluta. Se ei automaattisesti osaa olla ”kunnolla”. Koiran on myös aina helpompi tehdä jotain, kuin olla tekemättä mitään.
Hyödyllinen taito erilaisiin haukkumistilanteisiin on esimerkiksi käsikosketus. Eli koira opetetaan koskettamaan ihmisen käteen. Lisäksi voidaan kouluttaa koiraa myös pitämään kuonoa kiinni ihmisen kädessä pidempään. Näin toimien päästään kiihdyttävästä tilanteesta myös etäämmälle ja koiran on helpompi rauhoittua. Käsikosketusta tulee harjoitella runsaasti, jotta se toimisi tilanteessa, jossa koira on kiihtynyt tai peloissaan.
Koiraa voi pyytää sen haukkuessa tekemään jotakin muuta. Jonkin yksinkertaisen tempun tai vaikka istumaan menon, josta sitä palkataan. Tämä saattaa katkaista haukkumisen kokonaan. Pyydetyn asian tulee tietysti kuitenkin olla sellainen, jonka koira osaa hyvin.
Koiralle voidaan kouluttaa myös käsky, jolla se lopettaa haukkumisen. Tämä saattaa olla hieman haastavaa, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Koiran haukkuessa siihen ei reagoida, mutta heti kun se hiljenee, sanotaan valittu käskysana esimerkiksi ”hiljaa” ja palkataan koira. Kouluttaessa tulee olla tarkkana siitä, ettei vahingossakaan palkkaa koiraa haukkumisesta. Kouluttamiseen pääsee alkuun käymällä laajan Koiran koulutus perusteet 2.0 verkkokurssin.
Koira haukkuu, voiko sitä oppia ymmärtämään
Jos koira leikkii lajitovereiden kanssa, on haukkuminen ihan eri sävyistä kuin vahtihaukku. Koiran pelätessä äänessä on usein hieman räksyttävä sävy ja koiran ollessa aggressiivinen sen ääni on kumea ja vakuuttava. Ihmisen tullessa kotiin koira tervehtii ihan omanlaisella haukullaan. Näitä kaikenlaisia haukunsävyjä on hyvin mielenkiintoista tarkkailla ja opetella. Mitä enemmän ihminen ymmärtää koiraansa sen helpompi sen kanssa on elää ja sitä rikkaampi suhde omistajalla ja koiralla on.
Koiraa ei voi opettaa olemaan täysin hiljaa, yhtään sen enempää kuin olemaan nuuskimatta tai hengittämättä. Sen sijaan ihminen voi yrittää kouluttamalla vaikuttaa osaan tilanteista ja suhtautua ymmärryksellä ja kärsivällisesti haastavampiin tilanteisiin. Jokainen koira on myös oma valloittava, joskus äänekäskin persoonansa. Koiran kanssa eläminen on elämistä eri lajin kanssa, jolla on ihan omanlaisensa kommunikointitapa. Koiraa kannattaa kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Koira vetää hihnassa joskus todella kovaa ja se voi tehdä yhteisistä ulkoiluhetkistä hyvinkin epämiellyttäviä molemmille osapuolille. Hihnalenkille on mentävä päivittäin ja tilanteen pahentuessa lenkkeilystä voi tulla enemmän rasite kuin rentouttava raittiissa ilmassa reippailu. Lenkille ei tee ehkä enää mieli edes lähteä.
Hihnakäytösongelmat ovat hyvin yleisiä. Niitä ei kannata hävetä vaan aloittaa reippaasti kouluttaminen kohti miellyttävää lenkkeilyä. Aikaa tähän saattaa mennä, mutta siitä ei pidä lannistua. On täysin mahdollista opettaa jokainen koira olemaan vetämättä hihnassa. Alla olevat koulutusohjeet ja periaatteet sopivat niin pennulle kuin aikuiselle koiralle. Hihnakäytöksen kouluttamiseen kannattaa panostaa.
Jos kaipaat laajempaa apua koirasi koulutukseen, tutustu:
Koira saattaa vetää hihnassa, koska pelkää vastaantulevia koiria tai ohimeneviä pyöriä. Vetäminen puolestaan lisää vetämistä entisestään, koska se mitä koira tekee vahvistuu. Lisäksi epäsopivien varusteiden aiheuttama kipu lisää hihnassa kiskomista. Koira voi vetää kipua karkuun, koska se ei ymmärrä, että juuri vetäminen aiheuttaa kivun.
Epäsopivat varusteet pahentavat hihnassa kiskomista. Koiralle oikeanlainen panta on mahdollisimman leveä, sellainen, joka peittää vähintään kaksi niskanikamaa. Jos käytetään valjaita niitä kannattaa etsiä rauhassa. Valjaita on sovitettava aina ennen ostopäätöstä. Sovittaessa kannattaa tarkistaa, että valjaat eivät hankaa tai kiristä mistään ja koiran lapa saa liikkua vapaasti. Lisäksi valjaissa ja pannassa on oltava säätövaraa, varsinkin jos koira on trimmattava rotu ja karvan paksuus siksi vaihtelee.
Koira vetää hihnassa myös siksi, että ihminen on vahingossa sitä vahvistanut
Ihminen on saattanut vahvistaa vetämistä myös omalla käytöksellään. Pienten koirien vetämisestä ei ehkä aina välitetä, koska se ei haittaa ihmistä niin paljoa kuin isomman koiran kiskominen. Isomman koiran vetäessä hihnassa saattaa syntyä vakaviakin vaaratilanteita, koska koiraa ei saada pideltyä ja koiran ongelmakäytökseen puututaan siksi helpommin.
Koira on saattanut päästä ihanien asioiden hajujen tai koirakaverin luo kiskomalla. Eli koiran mielestä vetämisestä on tullutkin kannattavaa toimintaa.
Lisäksi ihmisen jännittyminen ohitustilanteissa voi aiheuttaa koirassa tunnereaktion ja hihnakäytös on tästä syystä saattanut pahentua. Koira tulkitsee ihmisen jännityksen ohitustilanteessa usein siten, että tilanteessa on syytä pelätä ja siksi rähisee. Erityisesti ohitusten ja myös hienon hihnakäytöksen kouluttamista voi opetella Kuono.fi verkkokurssilla ”Ohitustilanteet haltuun ja remmirähinä pois” kouluttaja Noora Tihtosen kanssa.
Koira vetää hihnassa usein myös koska luopuminen ja itsehillintä on sille hankalaa
Luopuminen ja itsehillintä ovat jokaisen koiran perustaitoja. Mielensä malttavaa koiraa on helpompi kouluttaa kulkemaan lenkeillä kiskomatta. Näitä perustaitoja kannattaa treenata ennen kuin edes aloitetaan hihnakävelyn kouluttaminen ja viimeistään silloin kun koira mahdollisesti jo vetää hihnassa. Luopumisharjoitukset nameilla, leluilla ja odottaminen aina kun siihen on mahdollisuus toimivat hyvän hihnakäytöksen pohjataitoina.
Arjessa on paljon erilaisia tilanteita, joissa koira voi harjoitella esimerkiksi malttia. Kun pyydetään koiraa aina odottamaan hetki ulos mennessä tai vaikkapa autosta poispääsyä, saadaan arkeen lukuisia toistoja ja koira oppii tehokkaasti. Ruokaa ei myöskään kannata antaa koiralle ilman, että se tekee jotakin sen eteen. Vähintään sen pitää odottaa hetken lupaa päästä syömään. Arjen erilaiset tilanteet kannattaa hyödyntää, sillä koira oppii koko ajan.
Jokaisella on oma tapansa lenkkeillä, mutta vetämällä koira ei saisi päästä eteenpäin
Jos tavoitteena on katsekontaktissa sivulla seuraaminen, se koulutetaan hieman eri tavalla kuin löysällä hihnalla ihmisen läheisyydessä kävely. Ihmisellä pitäisikin olla tavoite kirkkaana mielessään ja myös kykyä tavoitella sitä pitkäjänteisesti. Jos koiralta vaatii vain silloin tällöin haluamaansa hienoa hihnakävelyä ja joskus antaa sen vetää tai tehdä vähän sinnepäin, ei tuloksia synny. Päinvastoin, vetäminen saattaa lisääntyä, koska koiralle on epäselvää mitä sen pitää tehdä. Johdonmukaisuus on kouluttamisessa erittäin tärkeää.
Koira ei saisikaan koskaan päästä etenemään vetämällä. Jos koira vetää, on pysähdyttävä ja odotettava, että koira itse löysää hihnaa. Tähän saattaa joskus mennä hyvin pitkä aika eli kiirettä ei kannata pitää. On hyvin oleellista, että hihnaa löysää koira, ei omistaja. Jos koira ei näin tee, on hihna pidettävä omistajan taholta kireällä siihen asti, kun lopulta hihnan löystyminen ennemmin tai myöhemmin tapahtuu. Tismalleen samalla hetkellä on omistajan itsekin löysättävä hihnaa, jolloin koira saa välittömän positiivisen palautteen toiminnastaan. Ruokapalkkaakin voi käyttää, mutta palkkana koiralle toimii usein parhaiten hihnan löystyminen ja eteenpäin pääsy.
Ihmisen on oltava todella nopea reaktiossaan, jotta koira yhdistää palkan oikeaan toimintaan. Tavoitteena on se, että hihnan kiristymisestä tulee lopulta koiralle signaali itse löysätä hihnaa tai/ja hidastaa vauhtia. Kouluttaessa on huomioitava, että omistaja ei näissäkään tilanteissa koskaan itse kisko tai nyi hihnasta.
Koira vetää hihnassa kiihtymyksen vallassa
Hihnassa kiskova koira on aina enemmän tai vähemmän kiihtyneessä ja stressaantuneessa mielentilassa. Erityisesti ohitustilanteet saattavat lisätä kiihtymystä. Siksi on hyvä välillä rauhoittaa koiraa varsinkin epäonnistuneen ohitustilanteen jälkeen. Tämän voi tehdä yksinkertaisesti heittämällä maahan useamman namin koiralle etsittäväksi.
Tätä keinoa voi kokeilla myös ohitustilanteessa. Kun koira saadaan etsimään nameja saattaa ohitustilanne ratketa pelkästään sillä. Koira keskittyy omiin puuhiinsa ja toinen koirakko ehtii mennä ohi.
Lenkillä voi myös välillä pysähtyä katselemaan maailmaa. Kesällä voi istua penkillä ja odottaa, että koira rauhoittuu itsekin katselemaan muita kulkijoita. Tämän jälkeen matkaa taas jatketaan. Tunnetila voimistaa oppimista, eli kiihtymyksen vallassa kiskominen vahvistuu entisestään. Koiran tunnetilaan kannattaakin kiinnittää aina huomiota. Jos lenkin varrella on paljon kiihdyttäviä asioita kuten toisia kulkijoita tai koiria on syytä aina aloittaa harjoittelu rauhallisemmissa paikoissa.
Koira vetää hihnassa tutun koiran luo ja se pahentaa asiaa
Jos on tapana, että tuttuja koiria moikataan hihnassa, se tehdään rauhallisesti ja hallitusti. Toisen koiran luo mennään vain hihna löysällä. Tämä voi olla haastavaa, mutta silti täysin mahdollista opettaa. Jos tilanne on kovin hankala, on järkevämpi ratkaisu odottaa, että koirakaveri tulee luo, ja vasta sitten moikataan.
Tervehtiminen on suhteellisen lyhyt ja sitten matka jo jatkuukin. Hihnassa leikkiminen ei ole kovin suotavaa, sillä hihnat saattavat sotkeutua. Koirat eivät myöskään pääse käyttämään kunnolla elekieltään. Lisäksi tilanteessa yhdistyy ”riehuminen ja leikkiminen” hihnakäytökseen ja vastaantuleviin koiriin. Tämä saattaa hankaloittaa entisestään hihnakäytöksen opettelua.
”Luopumalla saa” periaate auttaa hihnakävelyn opettelemisessa
Nuuhkiminen on koiralle mieluisaa lajityypillistä toimintaa ja sitä se tekee joka lenkillä. Siihen pitääkin kannustaa, koska hajuaistin kautta koira kokee ja näkee maailman. Ulkoilun tarkoitus on paitsi liikunta myös se, että koira pääsee kunnolla aistimaan maailmaa nenänsä kautta.
Kävellessä voi nuuhkimista käyttää myös palkkana. Kun koira kävelee aluksi ihan pienen hetken vetämättä voi sille opettaa lupasanan esimerkiksi ”ole hyvä” päästämällä hihnan pitkäksi ja ohjaamalla koiran tien reunaan nuuhkimaan. Ihminen voi näyttää esimerkkiä, tutkia maata, mennä kyykkyyn ja katsella ruohonkorsia. Sitten jatketaan hitaasti, koiran tahdilla eteenpäin pitkässä hihnassa. Koira saa kulkea ristiin rastiin, toki samalla pitää varoa muita kulkijoita. Tämän jälkeen pyydetään koira sivulle ja edetään reippaammin pikku pätkä ja taas palkataan nuuhkimaan pääsyllä.
Näin toimien koira saa reipasta liikuntaa mutta myös sille elintärkeää haistelua. Oleellista on, että koira päästetään nuuhkimaan pitkällä hihnalla vain sillä hetkellä, kun se kävelee kiskomatta. Jos koira pääsee sitä kiinnostavalle hajulle kiskoen hihnassa, vetäminen vahvistuu voimakkaasti. Käytöksestä seuraa silloin koiran mielestä ihania asioita, joten koiran mielestä vetäminen hihnassa kannattaa.
Omaehtoinen kontakti sopii opeteltavaksi kaiken ikäisille koirille
Kontaktin opettaminen on hyvin yksinkertaista, koiraa palkataan aina kun se huomioi omistajan. Apuna voidaan käyttää naksutinkoulutusta, joka nopeuttaa oppimista. Siihen ja muihin kouluttamisen periaatteisiin voi tutustua artikkelissa Koiran koulutus: kattava tietopaketti.
Omaehtoinen kontakti tarkoittaa tilannetta, jossa koiraa palkataan siitä, että se ilman kutsua huomioi omistajansa. Eli aina kun koira katsoo ihmistä, koiraa kehutaan ja palkataan. Tätä harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä siirtyen pikkuhiljaa vaikeampiin.
Kun päästään harjoittelussa ulos asti ja koira katsoo sielläkin omistajaa silloin tällöin päästään hiljalleen tilanteeseen, jossa koira jää lähistölle katsomaan omistajaa pidemmäksi aikaa. Tällöin tietenkin palkataan tiheästi tästä ja kuin itsestään hihna pysyy löysällä liikkuessanne samaan aikaan eteenpäin.
Koiraa ohjataan sanoilla, ei hihnalla
Ihmisellä on joskus tapana kiireessä kiskaista hihnasta pysähtynyttä koiraa, tai ohjata hihnasta vetämällä koiraa kääntymään oikeaan suuntaan. Koiralle voi kuitenkin hyvin opettaa sanalliset vihjeet kaikkiin tilanteisiin. Hihnalla ei ole tarpeen ohjata koiraa, varsinkaan kiskaisemalla.
Koiralle voi kouluttaa vihjeen ”mennään”, kun halutaan että koira jättää mielenkiintoisen hajun ja kulkee eteenpäin sekä ”odota”, kun on pysähdyttävä. Näiden kouluttaminen on helppoa yksinkertaisesti toistamalla vihje aina kun lähdetään liikkeelle ja pysähdytään.
Koira vetää hihnassa, onko kuonopannasta apua?
Kuonopanta, joka pujotetaan koiran kuonon ympärille on vain kouluttamisen apuväline, ei pysyvä ratkaisu. Kuonopanta toimii siten, että koiran vetäessä kuonoon kohdistuu voimakas paine. Kuonopannan käyttöä tulee opetella ja lisäksi opettaa myös koiralle mitä sen pitää tehdä, jotta epämiellyttävä tunne kuonon ympäriltä katoaa. Jos tätä ei opeteta, voi kuonopanta vain pahentaa tilannetta ja tuottaa koiralle voimakasta kipua.
Erilaiset kipuun perustuvat ratkaisut ovat aina huonoja, sillä ne eivät kouluta oikeaa toimintatapaa ja lisäksi kipu lisää koiran stressiä, joka puolestaan lisää kiihtymystä. Vedonestovaljaat ovat myös vain kouluttamisen apuväline, eikä niitäkään kuulu käyttää tuottamaan koiralle kipua. Vain oikean käyttäytymisen kouluttaminen koiralle on pysyvä ja tehokas ratkaisu.
”Jojoilun” ennaltaehkäisy
On mahdollista, että koiran käytöksestä tulee jossain vaiheessa ”jojoilua”. Tämä tarkoittaa sitä, että koira vetää ja hihna kiristyy, koira ottaa ihmiseen kontaktin, saa palkan ja juoksee sitten uudelleen kiskomaan. Ratkaisu on tällöin tiheään palkkaaminen omistajan lähelle. Eli palkataan koiraa siitä, että se pysyy lähellä. Harjoittelussa voidaan tällöin palata takaisin myös helpompiin ympäristöihin.
Palkan laatuun on tässä vaiheessa syytä kiinnittää erityistä huomiota. Jos omistajan hallussa on jotakin parempaa kuin ympäristössä, koira pysyttelee lähellä pidempään ja näin päästään helpommin palkkaamaan oikeasta käytöksestä.
Jatkuvassa kontaktissa omistajaan ei tarvitse olla
Kun harjoittelu on edennyt pidemmälle saattaa koira tarjota jatkuvaa kontaktia omistajaan ja pysytellä koko ajan omistajan vieressä. Tässä vaiheessa voidaan yksinkertaisesti vähentää palkkaamista. Koira hoksaa kyllä nopeasti, että nuuhkiminen on ihanaa ja jättää kontaktin vähemmälle. Lenkkeilystä tulee molemmille mukavaa. Kontaktiin voi sitten pyytää esimerkiksi ohitustilanteissa ja taas sen jälkeen päästää koiran hajujen ihmeelliseen maailmaan. Jäljelle jää koira, joka tarvittaessa ottaa ja pitää kontaktin omistajaan.
