Koira näykkii ihmistä usein eniten pentuna, mikä voi tuntua omistajasta todella ikävältä. Näykkiminen on kuitenkin aivan normaalia käytöstä pennulta, sillä pentu tutustuu maailmaan suunsa avulla. Pennulle pitää erikseen opettaa, että ihmiseen ei voi koskea hampailla, sillä pentu ei tätä vielä tiedä.
Koira voi näykkiä niin toista koiraa kuin ihmistäkin myös vahtiessaan resurssejaan kuten ruokaa. Koira voi näykkiä myös pelätessään ja puolustautuessaan. Osalle koirista, kuten paimenkoirille, näykkiminen on rotutyypillistä toimintaa, eli koira saattaa paimentaa juoksevia ihmisiä näykkimällä heitä esim. lahkeista.
Koira näykkii pentuna ihmistä, koska se ei muusta vielä tiedä
Koiranpentu nauttii suuresti suunsa monipuolisesta käytöstä. Se natustaa, järsii, nuolee ja maistelee vähän sitä sun tätä suullaan ja hammaskalustollaan. Pentu saattaa osoittaa myös kiintymystä ottamalla ihmisen käden hellästi suuhunsa. Terävä hammaskalusto aiheuttaa kuitenkin helposti vahinkoja ja vaaratilanteita. Onkin ihan perusteltua opettaa pennulle, että koira ei koske hampailla ihmiseen edes hellittelytarkoituksessa
Koirat opettavat toisilleen vinkaisuilla ja murinalla leikin lomassa tehokkaasti, miten lujaa hampaita voi käyttää. Noin 7-8 viikkoa vanhoilla pennuilla on lisäksi herkkyyskausi, jolloin pennut oppivat helposti rajoittamaan emon palautteen mukaan puruvoimaansa.
Tätä opettamistehtävää ihminen ei pysty korvaamaan. Ihmisen on myös hyvin hankala matkia koiran äännähdyksiä ja reaktioita, sillä ihmisellä ei ole koiran uskomattoman nopeaa reaktiokykyä tai samanlaista ääniskaalaa eikä myöskään elekieltä. Tästä syystä keino, jossa neuvotaan kiljaisemaan kovaa kun pentu näykkii, ei aina toimi.
Koira näykkii liikkuvia kohteita ja tapa voidaan kouluttaa pois
Kaikilla koirilla on saalisviettiä jo pentuna. Osalla koirista on tätä enemmän ja osalla vähemmän. Saalisvietti näkyy jahtaamisreaktiona tilanteessa, jossa pentu näkee esimerkiksi houkuttelevasti lentävän lehden tai omistajan liikuttaman lelun.
Tämä sama saalisvietti aktivoituu myös tilanteessa, jossa ihminen vetää käden nopeasti pennun näykkäisyn jälkeen pois. Tällöin ihminen siis vahingossa yllyttää pentua näykkimään enemmän. Pentu toimii tilanteessa täysin refleksiensä mukaan ja saattaa suorastaan hyökätä pois vedetyn käden suuntaan. Tästä syystä on parempi pennun yltyessä näykkimään toimia rauhallisesti ja välttää äkillisiä liikkeitä. Saalistusvietin lisäksi paimenvietti saa pennun reagoimaan jahtaamalla. Tästä on kyse, kun pentu vaikkapa sohvan alta syöksyy ihmisen nilkkojen kimppuun tai jahtaa juoksevia lapsia.
Pentu on kuitenkin helppo opettaa jättämään liikkuvat kädet ja jalat rauhaan. Pennulle voidaan heittää esimerkiksi nameja maahan juuri ennen kuin lähdetään liikkeelle. Pennun edessä voidaan myös liikuttaa kättä ja antaa palkkio, kun pentu ei käteen koske. Näin pentu keskittyy sallittuun tekemiseen eikä ihmisten jalkojen tai käsien jahtaamiseen. Pentu oppii pikkuhiljaa olemaan välittämättä ihmisten äkillisistä liikkeistä.
Koira näykkii jos sillä ei ole runsaasti sallittua purtavaa
Kaikenikäisille koirille – mutta erityisesti pennuille – on tarjottava runsaasti järsittävää. Koiran rotutyypilliseen käytökseen kuuluu olennaisesti pureskelu. Hammaskaluston käyttö on koiralle nautinnollista ja koiran täytyy saada repiä, riipiä ja järsiä ruokaansa, jotta se voi hyvin. Pelkkä kuivaruoan syöminen kiposta ja satunnainen luu ei tyydytä tätä tarvetta. Pentu käyttää suutansa joka tapauksessa, ja mitä enemmän sallittua järsittävää on saatavilla, sen todennäköisemmin pennun hampaat osuvat siihen eikä sohvannurkkaan tai ihmisen varpaisiin.
Tarjolla on oltava monipuolinen valikoima sallittua ja turvallista pureskeltavaa.
Pureskeltavaa kannattaa aina silloin tällöin vaihdella ja koiralle kannattaa varata eri muotoisia ja eri kokoisia luita. Jänteet, possunkorvat ja ydinluut ovat jokaisen koirakodin perustarvikkeita. Osin järsityn ja jo hylätyn puruluun pakastaminen saattaa herättää koiran mielenkiinnon uudelleen. Pennulle on oltava lisäksi esillä runsaasti myös eri materiaaleista tehtyjä leluja sekä kaikenlaisia riepoteltavia esineitä ja tavaroita.
Vahinkojen välttämiseksi on tärkeää seurata tapaa, jolla koira käsittelee syötävää tai leluaan. Jos koira ei saa luusta isoja teräviä palasia irti, se on todennäköisesti ihan turvallinen. Lisäksi kannattaa tarkistaa aina, että koira ei intoudu puremaan niin voimakkaasti luuta, että poskihampaiden lohkeaminen olisi mahdollista.
Ennaltaehkäisy on aina kaikkein tehokkainta
Ennaltaehkäisy on aina helpoin keino, kun kyseessä on jokin käytös, jota ei toivo koiran tekevän. Tämä tarkoittaa sitä, että huolehditaan kaikin mahdollisin keinoin, ettei ei-toivottua käytöstä edes ilmenisi. Lisäksi samaan aikaan tehdään toivottu käytös koiralle mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi.
Pennun kiihtyessä riski näykkimiseen kasvaa aina. Tästä syystä on fiksua leikkiä pennun kanssa sellaisia leikkejä, joissa ainakin välillä rauhoitutaan. Leikkimistä voi välillä rauhoittaa teettämällä pennulle temppuja tai heittämällä sille nameja maahan etsittäväksi.
Pennun kanssa kannattaa tehdä lisäksi usein malttia lisääviä harjoituksia. Luopumisen harjoittelu on erinomaista treeniä lisäämään malttia, joten sitä kannattaa sisällyttää jokaiseen päivään. Hyviä ohjeita luopumisen harjoitteluun voi lukea artikkelista Koiranpennun kouluttaminen.
Jos pentu villiintyy iltaa kohti, sille voidaan antaa jo hyvissä ajoin askarreltavaksi jokin herkkuluu tai vaikka täytetty Kong-lelu. Pennulle voidaan opettaa myös rauhoittumista sylissä, millä sitten katkaistaan liian villiksi äitynyt meno.
Pennun elämässä on oltava sääntöjä ja jos sääntöjä ei noudata, kivat asiat loppuvat
Yleensä näykkiessään ihmistä pentu haluaa leikkiä jonkinlaista taisteluleikkiä, johon kuuluu pennun mielestä ihastuttavana osana ihmisen pureskelu. Usein kiellot, kiljaisut kun hampaat tekevät kipeää, liike ja ihmisen ärsyyntyminen vain kiihdyttävät pentua. Pentu saattaa kokea kaiken tällaisen käytöksen ja reagoinnin palkitsevaksi taisteluleikiksi ja haasteeksi leikkiä rajummin. Jos ihminen sitten jää tähän tilanteeseen toistamaan kieltoja, jotka eivät tehoa, pennun mielestä leikki jatkuu edelleen ja se jatkaa näykkimistä.
Näykkimiskäytös on tehtävä pennulle kannattamattomaksi. Jos pennun näykkimisyrityksistä seuraakin oman ihmisen poistuminen paikalta kesken kaiken, on se voimakas viesti siitä, ettei näykkiminen kannata. Kieltää ei tarvitse, eikä välttämättä edes puhua, mutta halutessaan voi todeta kyllästyneesti vaikkapa ”Olipa tylsää, en jaksa tällaista”. Pentu osaa tulkita äänensävyä siten, että ihminen kyllästyi jostakin mitä tapahtui. Pentu oppii, että näykkiminen ei kannata koska kaikki ihana loppuu ja oma ihminenkin häviää paikalta.
Pennun voi myös siirtää pois. Tämä sopii tilanteisiin, joissa pentu vaikkapa roikkuu lahkeissa ja poistuminen ei onnistu. Pentu vain siirretään tyynesti rauhallisin ottein, mitään sanomatta muualle. Pennun voi nostaa esimerkiksi portin taakse tai toiseen huoneeseen hetkeksi rauhoittumaan.
Keino on tehokas, mutta se toimii vain, jos ihminen on täysin johdonmukainen. Myös silloin kun väsyttää ja tekee mieli katsella televisiota tai tämä on jo toistettu viisitoista kertaa. Sillä jos sääntöä noudatetaan vain joskus, käy niin, että pennun käytös pikemminkin pahenee.
Lisäksi on tarkkailtava omaa tunnetilaansa. Suuttuminen ja ärsyyntyminen pahentavat asiaa, sillä pentu saattaa kokea ne palkaksi. On oleellista toimia neutraalisti ja rauhallisesti. Kun ihminen taas hetken päästä palaa tai pentu päästetään takaisin samaan tilaan, elämä jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Koira näykkii koska hampaat ovat vaihtumassa
Hampaiden vaihtuminen tyypillisesti lisää näykkimistä, koska pentu pyrkii lievittämään suussa tuntuvaa kutinaa. Ikenissä voi tuntua jopa kipua ja joskus syöminenkin voi muuttua hankalaksi. Yleensä hampaiden vaihtuminen tapahtuu noin 3-6 kuukauden iässä riippuen muun muassa koiran koosta. Kun hampaat alkavat vaihtua on hyvä katsoa pennun suuhun päivittäin, jolloin havaitsee mahdolliset ongelmat myös ajoissa.
Kylmä lievittää kutinaa ja kipua. Pennun oloa voikin lievittää tarjoamalla sille kylmää syötävää ja järsittävää. Koirillekin on valmistettu jääkaappiin laitettavia viilennysleluja. Pennulle voi tarjota myös jääpaloja tai jäistä ruokaa. Jääpalojen sisään voi jäädyttää herkkuja, jolloin ne kiinnostavat pentua enemmän. Oleellista on tarjota paljon erilaisia purtavia ja järsittäviä, jotta pentu saisi lievitettyä kutinaa luvallisiin kohteisiin. Lohdullista on, että tämä vaihe ei yleensä kestä kovin pitkään.
Aikuinen koira saattaa näykätä koska pelkää tai on epävarma
Aikuinen koira saattaa näykätä ihmistä monesta syystä, yleisimpiä ovat resursseihin ja pelkoihin liittyvät syyt. Koiralla on kuitenkin korkea kynnys varsinaisesti purra ihmistä, mutta jos tämä ylittyy voivat vauriot olla suuria. Tästä syystä koiran varoitusmerkkejä, joita kutsutaan myös rauhoittaviksi signaaleiksi, tulee aina kuunnella. Näitä varoitusmerkkejä koira antaa aina, tosin joskus ne voivat olla pieniä. Jokaisen koiranomistajan perustaitoihin kuuluu koiran elekielen opettelu.
Rauhoittavia signaaleja on lukuisia, joista yleisiä ovat mm. huulten tai kirsun lipaisu, pään ja kyljen kääntö poispäin, matala asento, pysähtyminen ja hidasteleva liike. Jos näitä eleitä ei kuuntele ja anna koiralle tilaa se todennäköisesti seuraavaksi murisee. Viimeistään tässä vaiheessa on tarpeen pysähtyä, sillä seuraava askel johon koira saattaa turvautua on näykkäisy, jota saattaa seurata varsinainen puraisu.
Kaikki koirat eivät toimi tismalleen samalla tavalla, mutta mitä useammin koira joutuu tilanteeseen, jossa sen signaaleihin ei reagoida, sen voimakkaammin se niitä seuraavalla kerralla käyttää. Jos koira on oppinut, että murinaa ei koskaan kuunnella, se saattaa turvautua helpommin suoraan näykkäisyyn ja jopa puraisuun ilman muita varoitusmerkkejä.
Muriseva koira on aina jostain syystä epävarma, sitä ei tule rangaista tai kieltää murisemasta, vaan miettiä mistä epävarmuus johtuu ja mitä sille voi koulutuksellisesti tehdä. Jos murisevalta koiralta ottaa esimerkiksi luun pois, koiran epävarmuus vain lisääntyy. Yleensä murinaa ilmenee koiran vahtiessa jotakin sille tärkeää asiaa eli resurssia.
Pelkäävä koira voi aina näykätä tai purra pahastikin, koska se saattaa kokea jopa paniikkia tilanteessa, josta se ei pääse pois. Myös voimakas kipu saattaa aiheuttaa puremisen. Tästä syystä loukkaantuneelle koiralle kannattaa aina laittaa kuonokoppa.
Koira näykkii joskus myös leikkiessään muiden koirien kanssa liian rajusti
Koirat lähtökohtaisesti aina välttävät riitoja. Usein ristiriitatilanteissa on toisena osapuolena villi pentu ja toisena aikuinen koira, joka ei ole tottunut pentuihin tai ei erityisemmin välitä niistä. Aikuinen koira yrittää usein viestiä pennulle, että leikki voisi loppua, mutta pentu ei ymmärrä sitä. Tilanne saattaakin sitten eskaloitua pennun edelleen jatkaessa villinä leikkiään. Tällöin tilanteeseen kannattaa puuttua. Jos leikissä on jompikumpi osapuoli alakynnessä tai näyttää siltä, että ei nauti leikistä, ihmisen pitää puuttua tilanteeseen aina. Koira voidaan hakea pois ja siirtyä muihin puuhiin. Koirien ei koskaan pidä antaa selvittää keskinäisiä välejään tappelemalla. Se ei opeta kenellekään mitään vaan päinvastoin saattaa aiheuttaa pelkoa ja vaikuttaa jatkossa koiran suhtautumiseen muihin koiriin.
Hyvä nyrkkisääntö on, että aikuisen murahtaessa pennulle toisen kerran samasta asiasta pennun pitäisi viimeistään rajoittaa käytöstään jollakin tavalla. Jos näin ei käy, tilanne katkaistaan ihmisten toimesta. Näin myös opetetaan pennulle leikkisääntöjä ihmisen avustuksella. Leikki loppuu, jos sääntöjä ei noudata.
Koiranpennun koulutus kannattaa aloittaa heti, kun pentu on saapunut uuteen kotiinsa. Ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään erityisen tarkasti aina sosiaalistamiseen. Samaan aikaan sosiaalistamisen kanssa on kuitenkin otettava kokonaisvaltainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen ote arkeen. Näin pentu oppii heti alusta asti oikeita asioita ja siitä tulee arjen taidoissa taitava.
Jokaisella koiraperheellä on asioita joita juuri he pitävät tärkeinä opettaa pennulle. Tiettyjä taitoja on opetettava kuitenkin jokaiselle koiranpennulle, jotta pennusta kasvaa kunnon koirakansalainen. Kouluttamisen tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen koira, joka pärjää ihmisten yhteiskunnassa.
Näitä kaikkia opetettavia asioita käsitellään tässä artikkelissa. Lisäksi jo hyvin pienenkin pennun kanssa voi aloittaa tehokkaan ja kattavan Koiranpennun koulutus -verkkokurssin. Verkkokurssia voi käydä omaan tahtiin juuri silloin kun itselle sopii. Sieltä löytyy paljon harjoituksia kaikkien tarvittavien taitojen opettamiseen.
Koiranpennun koulutus koiraystävällisesti kantaa hedelmää
Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa koulutustapaa, jossa ei-toivottu käytös ennaltaehkäistään tai tehdään kannattamattomaksi. Koiraa motivoidaan toimimaan halutulla tavalla, jolloin toiminnasta tulee kannattavaa eli koiraa palkataan oikeasta käytöksestä. Näin toimien käytös, jota koiralta halutaan vahvistuu.
Koiraystävällinen kouluttaminen eli positiivinen vahvistaminen ja palkan käyttäminen on tutkitusti nopein tapa kouluttaa. Lisäksi oppimistulos on vahvempi. Koiran kouluttamisen teoriasta voi lukea lisää Kuonon artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” .
Koiranpennun koulutus tapahtuu pienissä pätkissä
Pienen pennun kanssa tehdään töitä lyhyissä pätkissä. Muutama minuutti kerrallaan voi olla ihan riittävästi, mutta näitä lyhyitä koulutustuokioita mahtuu tietysti useampia päivään. Jos pentu haukottelee, istahtelee ja alkaa puuhailemaan omiaan, on harjoittelu kestänyt jo aivan liian pitkään.
Näiden harjoitteluhetkien lisäksi kannattaa tehdä yksittäisiä toistoja aina silloin kuin vain ehtii ja muistaa. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella ”istu” käskyä, voi pentua pyytää istahtamaan aina ennen kuin panta otetaan pois tai annetaan rapsutuksia. Tästä syntyy yhden päivän aikana kymmenittäin toistoja ja pentu oppii taidon nopeasti.
Tie pennun sydämeen kulkee vatsan kautta
Vaikka pennulle maittaisi kaikki mahdollinen syötävä, on syytä kuitenkin varustautua koulutustilanteisiin sellaisilla herkkupaloilla, jotka ovat pennun mielestä maailman parhaita. Ihmisestä tulee tällöin hyvin merkityksellinen pennulle. Ihminen tarkoittaa koiralle pääsyä maailman ihanimpien asioiden (=herkkujen) pariin. Lisäksi pentu jaksaa yrittää ja on motivoitunut työskentelyyn. Ilman palkkaa kouluttaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai se on ainakin hyvin hidasta ja jopa vaivalloista.
Yleisimmin käytettävät herkkupalat ovat ruokakauppojen hyllyiltä. Tutut nakki, lihapullat ja juusto maistuvat yleensä kaikille pennuille. Näihin ei kannata kuitenkaan jämähtää, sillä mikä tahansa kaupassa myytävä ja koiralle soveltuva ruoka voi olla edellisiä paremmin toimiva palkkanami.
Kannattaa kokeilla ainakin sisäelimiä, joita voi keittää tai paistaa uunissa. Pakastehyllystä löytyy mm. riistakäristystä ja poroa. Myös valmiiksi grillattu kana toimii yleensä loistavasti. Jos mahdollinen suolan määrä huolettaa kannattaa muistaa, että mitä parempi nami, sen pienempi pala riittää. Yhdestä lihapullasta saa helposti kaksikymmentä pikku namipalaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että makkaroissa ja juustoissa on eroja. Yksi pentu saattaa tykätä edamista ja toinen enemmän emmentaalista. Lemmikkieläinliikkeissä on lisäksi todella monipuolinen valikoima koirille sopivia herkkuja. Näitäkin kannattaa kokeilla kaikkia. Osalle pentuja esimerkiksi toisen merkkinen kuivaruoka toimiikin loistavasti palkkana.
Palkkaa miettiessä kannattaa muistaa, että myös monenlaiset tekemiset toimivat palkkiona. Pentua voi palkita myös esimerkiksi vapaaksi pääsyllä, leikkimisellä, kehuilla sekä rapsutuksilla. Tärkeintä on, että palkkaa käytetään ja se on aina pennun mielestä juuri siinä tilanteessa maailman kiinnostavin ja ihanin asia.
Pennulle pitää opettaa kaikki, sillä lähtökohtaisesti se ei osaa vielä mitään
Pentuajan kuuluu olla suurelta osin rentoa yhdessäoloa ja pennusta nauttimista. Koira oppii kuitenkin koko ajan eli on huolehdittava, että se oppisi mahdollisimman paljon oikeita asioita. Pennun ei pidä koskaan antaa tehdä leikin varjolla jotakin ei-toivottua, koska se mitä koira tekee vahvistuu koko ajan. Jos pentu päivittäin näykkii ihmisiä lahkeista, käytös vahvistuu ja se voi olla hankalampi kitkeä pois myöhemmin.
Arkea pennun kanssa on havainnoitava ja mietittävä, mitä pentu erilaisissa tilanteissa tekee ja onko se sellaista mitä haluaa pennun tilanteessa tekevän. Toki pitää ymmärtää, että pentu on vielä hyvin pieni ja se on myös otettava koko ajan kouluttaessa huomioon. Kaiken kouluttamisen tulee tapahtua ilon kautta ja positiivisesti vahvistamalla, eli palkitsemalla oikeasta käytöksestä.
Pitää myös muistaa, että jokainen asia pitää erikseen opettaa ja kouluttaa koiralle. Lähtökohtaisesti pentu ei osaa mitään eli siltä ei voi vielä myöskään vaatia mitään. Ensin aina koulutetaan jokin taito vahvaksi ja vasta sitten voi odottaa pennun osaavan sen.
Koiranpennut ovat suloisia ja hellyttäviä, mutta kannattaa jo alusta lähtien alkaa opettaa pentua tekemään asioita oikein, niin ehkäiset ei-toivottua käytöstä.
Koiranpennun koulutus vaatii ensimmäisenä vahvaa suhdetta omistajiin
Suhde luodaan antamalla pennulle runsaasti aikaa ja huomiota. Pennun kanssa leikitään päivittäin useita kertoja sille mieluisia leikkejä. Pentua kannattaa aina kehua vuolaasti, kun se toimii oikein sekä rapsutella ja silitellä paljon. Pienen pennun ei kuulu olla vielä pitkiä aikoja yksin. Ihan ensimmäisten viikkojen ohjelmasta voi lukea tarkemmin artikkelista ”Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa” .
Ihminen oppii pennun persoonasta paljon erilaisia asioita, kun viettää sen kanssa aikaa ja seuraa sen tekemisiä. Havainnoimalla huomaa helposti, mistä pentu pitää ja mistä ei.
Onko pentu kovin energinen vai rauhallisempaa sorttia?
Rakastaako se vetoleikkiä vai enemmän hippaleikkejä?
Onko koira perso kaikelle mahdolliselle ruoalle vai kenties hieman ronkeli?
Kaikki nämä havainnot auttavat pennun kouluttamisessa ja kasvatuksessa.
Havainnoimalla lisäksi, miten pentu suhtautuu erilaisiin asioihin, saadaan selville myös mihin sen koulutuksessa kannattaa erityisesti panostaa. Arempaa kannattaa rohkaista vähän joka tilanteessa ja taas energisempää pentua opettaa malttamaan mielensä. Heikompia piirteitä kannattaa vahvistaa ja kouluttamisessa painottaa erityisesti kaikkia niitä taitoja, joita pitää oleellisimpina osattavina asioina tulevaisuudessa.
Koiranpennun koulutus alkaa itsetunnon ja rohkeuden vahvistamisella
Jokainen pentu hyötyy siitä, että sitä rohkaistaan. Rohkean pennun suhtautuminen maailmaan on mutkattomampaa ja sen itsetunto on parempi. Erityisesti jos havaitaan, että pentu jännittää kovasti uusia asioita ja ilmiöitä, kannattaa rohkaisemiseen kiinnittää huomiota. Pentu on myös vielä hyvin herkkä, joten sitä on kohdeltava hellästi ja pennun perusluottamusta pitää vahvistaa. Näin koirasta tulee varmempi ja se selviytyy vanhempana mahdollisista haasteista helpommin.
Sosiaalistaminen on osa tätä rohkaisevaa kasvatusta ja siitä voi lukea tarkemmin artikkelista Koiranpennun sosiaalistaminen.
Jäljestäminen sopii pienellekin pennulle ja lisää sen rohkeutta
Jäljestäminen on erinomaista aktiviteettia koiralle. Jäljestäessä koira käyttää hajuaistiaan ja työskentelee itsenäisesti. Sen lisäksi, että nuuskiminen väsyttää tehokkaasti, jäljestäminen vahvistaa myös pennun itsenäisyyttä. Pienellekin pennulle voi hyvin vetää hajujäljen ruohikkoon.
Osa koirista ja pennuista voi jännittää kuitenkin verenhajua liikaa, joten jälki, joka vedetään esimerkiksi tonnikalalla on usein parempi varsinkin pennulle. Jäljen veto tapahtuu yksinkertaisesti tonnikalaa maata pitkin vetämällä. Tonnikala voi olla vaikka sukkahousuissa, joita sitten laahataan maata pitkin. Tällöin hajuun ei myöskään tartu ihmisen hajua. Mikäli myöhemmin innostutaan enemmän jäljestämisestä, on tärkeää ottaa heti huomioon, ettei ihminen jätä omaa hajuaan jäljelle.
Pennulle näytetään mistä hajujälki alkaa ja sen jälkeen pentu saa tehdä töitä täysin itsenäisesti. Jos pentu harhautuu jäljeltä, se voidaan ohjata sille takaisin. Kun pentu osaa seurata muutaman metrin mittaista suoraa jälkeä nurmikolla voidaan tehtävää jo vaikeuttaa. Voidaan esimerkiksi hieman mutkitella jäljen kanssa, pidentää sitä ja siirtää myöhemmin vaikka metsäympäristöön.
On tärkeää aloittaa lyhyestä ja helposta jäljestä, jotta pentu aina saavuttaa palkinnon ja jaksaa siten tehdä töitä jatkossakin. Palkintona toimii kasa tonnikalaa jäljen päässä. Herkkuna ja jälkenä voi toimia myös maksamakkara ja ihan oma ruokakin, jos pentu siitä pitää. Pääasia on, että jäljen vetää jollakin pennulle sopivalla ruoalla, joka myös maistuu sen mielestä maukkaalle.
Koulutusvalikoimastamme löytyy myös Hajutyökurssi, jonka avulla koulutat koirastasi haistelumestarin!
Koiranpennun koulutus tapahtuu aina ilon kautta
On hyvin tärkeää kouluttaa pentua vain silloin kun se on energinen ja iloinen. Tunnetila vahvistaa oppimista ja alusta asti kannattaakin yhdistää vain positiivisia tunteita koulutustilanteeseen. Jos huomaa itse ärtyvänsä ja turhautuvansa jostakin, on syytä lopettaa kouluttaminen siltä erää.
Rangaistukset eivät kuulu pennun kouluttamiseen, sillä niillä on hyvin paljon haitallisia vaikutuksia. Fyysinen kurittaminen aiheuttaa pennussa pelkoa ja epävarmuutta. Huutaminen tai pelottelu ja uhkaava käytös ei myöskään kuulu koiraystävälliseen kouluttamiseen, tällainen on tarpeetonta eikä myöskään hyödytä mitään.
Joskus kovalla äänellä sanottu sana tai äännähdys saattaa keskeyttää koiran toiminnon, mutta silloinkin äänensävyn olisi hyvä olla neutraali. Mikäli havaitsee kieltävänsä koiraa tai puuttuvansa sen tekemisiin jollain tavalla jatkuvasti, kannattaa siirtyä ratkomaan asiaa koulutuksellisin keinoin. Kouluttaminen jatkuvien kieltojen avulla ei ole tehokasta. Tehokkainta on kieltojen sijaan kouluttaa koiraa toimimaan halutulla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä ei-toivottu käytös.
Huutaminen ja pelottelu ei opeta pentua vaan koiranpennun koulutus tapahtuu ilon kautta.
Koiranpennun kouluttaminen on pitkälti myös ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyä
On tehokasta pennun kasvattamista, kun ehkäisee ei-toivotun käytöksen erilaisissa tilanteissa. Jos käytöstä ei ilmene, se ei vahvistu. Ennaltaehkäisy vaatii tosin aktiivista pennun toimien seuraamista ja usein runsaasti kekseliäisyyttä. Jos pentu karkailee, voi olla fiksua pitää sitä pitkässä liinassa, tai jos se hyppii lapsia päin, voidaan pennun kanssa olla aina kyykyssä, jolloin se hyppii vähemmän.
Lisäksi ei-toivotun käytöksen ehkäisyssä on tärkeää, että pennulle tarjotaan riittävästi aktiviteetteja, joihin se saa purkaa loputonta energiaansa. Myös rauhoittumisen ja luopumisen opettaminen on tärkeää, sillä jatkuvasti ylikierroksilla käyvää pentua on hyvin hankala hallita ja kouluttaa.
Hyvä keino katkaista erilaisia pennun ei toivottuja tekemisiä on kouluttaa sille jokin taito todella vahvaksi ja pyytää sitä tekemään se ei-toivotun käytöksen sijaan. Jos pentu osaa istua, siltä voi pyytää tervehtimistilanteissa tätä ja palkata siitä. Tosin mitä vaikeampi tilanne eli villimpi pentu, sen vahvempi taidon pitäisi olla toimiakseen.
Erinomainen keino monien haastavien tilanteiden katkaisuun on antaa pennulle jotakin puuhaa, jossa se saa käyttää nenäänsä. Hyvä yleispätevä neuvo on heittää useampi nami maahan pennulle etsittäväksi, kun pentu käy liian villiksi. Parhaiten tämä toimii aina ennaltaehkäisevästi, jolloin pitäisi ehtiä tarjoamaan sallittua puuhaa ennen kuin ei-toivottua käytöstä ilmenee.
Koiranpennulle on hyvä opettaa alusta pitäen, mihin se saa hampaitaan käyttää ja mihin ei. Kun leluja on tarjolla, huonekalut ja kengät jäävät rauhaan.
Miten lopettaa koiranpennun pureminen?
Koiranpennun pureminen, hampailu, eli pennun tapa näykkiä ja koskea suulla ja hampailla milloin ihmisen käsiin ja milloin lahkeisiin on hyvin yleinen ongelma. Vaikka tämä käytös on täysin normaalia, sitä ei kannata seurata kovin pitkään, vaan miettiä mitä asialle voi tehdä. Jossain määrin tätä käytöstä pitää ymmärtää, koska pentu ei ymmärrä mihin se voi hampaitaan käyttää ennen kuin tämä on sille opetettu.
Ensimmäisenä kannattaa aina havainnoida milloin käytöstä ilmenee. Kun osaa lukea tilanteita, voi juuri oikealla hetkellä tarjota pennulle muuta puuhaa ja hampailu saattaa jäädä kokonaan pois. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa onko pennun suussa kaikki kunnossa vai voisiko siellä olla kipuja, jotka aiheuttavat tarpeen näykkiä. Erityisesti hampaiden vaihtuessa noin 3–6kk ikäisenä kannattaa seurata purukaluston kehittymistä. Tässä iässä hampaiden käyttö usein myös lisääntyy, koska vaihtuvat hampaat aiheuttavat epämiellyttävää kutinaa pennun suussa.
Toiseksi tulee miettiä, onko pennulla riittävästi mahdollisuuksia käyttää suutaan luvallisiin puuhiin. Onko pennulla riittävästi erilaisia puruluita, saako pentu etsiä ruokansa suuta ja nenää käyttämällä ja tarjotaanko sille muuten riittävästi puuhaa? Aivo- ja nenätyö ovat usein parempia aktiviteetteja kuin riehumisleikit, jotka voivat jopa pahentaa näykkimistä. Mitä kiihtyneempi pentu on, sitä helpommin se käyttää hampaitaan ihmiseen.
Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pentu ei tahallaan satuta ihmistä vaan se vain toimii pennun tavalla. Hampailu, eli kevyt pureminen, on osa koirien leikkiä ja koirien välistä hellittelyä. Kun seuraa koirien leikkimistä keskenään huomaa, että aikuisetkin koirat saattavat käyttää suutaan leikissä. Pennulle pitää kuitenkin erikseen opettaa, että ihmisen kanssa suuta ei voi samalla tavalla käyttää.
Koiranpentu ja lapset
Lapsesta ja koirasta tulee parhaimmillaan hyvät kaverit.
Lapsiperheessä on usein haasteena lapsien ja pennun liian villit leikit. Leikkiä toki saa, mutta leikillä tulee olla aina säännöt. On vanhemman velvollisuus nämä opettaa ja myös vahtia, että niitä noudatetaan.
Joskus lapsen ja pennun juoksuleikkejä ja railakasta menoa kannattaa rajoittaa, koska se usein päättyy siihen, että pentu innostuu käyttämään hampaitaan. Lasta voikin ohjata leikkimään pennun kanssa enemmän lelulla. Kun lapsen ja pennun välissä on lelu, hampaatkin osuvat todennäköisemmin leluun kuin lapsen käsiin. Tyypillisesti hampaiden osuessa lapsen käsiin lapsi vetää kädet nopeasti pois, mikä taas laukaisee saalistusvietin pennussa ja tilanne saattaa pahentua. Kun kyseessä on lelu, joka liikkuu samaan tapaan houkuttelevasti pentu tietysti saalistaa sitä eikä lapsen käsiä.
Lapset voivat hyvin tehdä pennulle temppuratoja. Pentua ohjataan tällöin namilla erilaisten esteiden läpi. Pentu voi kulkea tyynyn päältä ja tuolin ali tai sitä voi opettaa pujottelemaan jalkojen välistä. Oleellista on, että pentu saa aina välillä palkkaa ja lapsi ymmärtää olla vaatimatta pennulta liikaa. Temppuradan tulee olla tietenkin sellainen, että se ei ole vaarallinen pennulle. Eli rata suunnitellaan pennun ikätason mukaan. Esimerkiksi korkeita hyppyjä ei pennun kanssa voi tehdä, koska sen luuston kehitys on vielä aivan kesken.
Vanhemman pitää aina vahtia lapsen ja pennun tekemisiä, mutta myös uskaltaa antaa tekemiselle myös tilaa. Aina ei kannata ohjata tai korjata lasta vaan ymmärtää, että vaikka suoritus menisi vähän sinnepäin, sen ollessa molemmille hauskaa on kaikki hyvin.
Vaikka koira ei koskaan olisi vapaana on luoksetulo hyvä kouluttaa mahdollisimman varmaksi. Vaikka pentu tulee usein luonnostaan ihmisen luo mielellään, ei kannata olettaa, että näin olisi jatkossakin. Jossain vaiheessa pentua saattaa maailman ihmeet kiinnostaa omistajaa enemmän. Luoksetulosta voi tulla viimeistään koiran murrosiässä hyvinkin haastavaa, jos pohjaa ei ole rakennettu vahvaksi.
Kun harjoittelee luoksetuloa, oleellista on erinomainen palkka. On hyvin helppo ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa pennulle, että omistajan luona ovat aina maailman parhaat asiat. Jos pentu muutamankin kerran tulee omistajan luo vain todetakseen, että ei se kannattanut, on luoksetulon kouluttaminen jo paljon hankalampaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon ja omistajan velvollisuus on huolehtia, että se on aina hän.
Koulutuksen ollessa alkuvaiheessa on tärkeää huomioida, että luoksetulokäsky esimerkiksi ”tänne” sanotaan vain silloin kun on ehdottoman varmaa, että pentu tulee tai on jo tulossa luo. Muuten käsky ei kohta merkitse pennulle mitään. Ihan alussa pentua voi kutsua vaikka nimellä ja kannustaa sitä iloisesti kehuen, kun se juoksee kohti. Näin pentu oppii, että omistajan luo juostaan vauhdikkaasti.
Jos käy niin, että pentu ei tulekaan luo, on ainoa vaihtoehto herättää pennun huomio ja houkutella sitä. Tämä tapahtuu siten, että ihminen heittäytyy hieman hassuksi. Kun omistaja hihkuu, pomppii ja pyrähtelee juosten siksakkia edestakaisin, pentu aika äkkiä kiinnostuu omistajastaan ja tulee luo. Jos pentu puuhailee omiaan kauempana, sen voi myös aina käydä hakemassa. Pentua ei koskaan kannata jahdata, sillä se todennäköisestä päättää juosta vaan kauemmas luullessaan, että nyt leikitään hippaleikkiä.
Joskus käy niin, että pentua ei saakaan kiinni. Sille voi tulla niin sanottu ”pentuhepuli”, joka aiheuttaa villiä juoksentelua ihmisen ympärillä. Tähän saattaa auttaa, kun heittää runsaasti herkullisia nameja maahan. Pentu usein rauhoittuu etsimään niitä ja sen saa hetken päästä kiinni.
On hyvä odottaa kaikessa rauhassa pennun rauhoittumista ja antaa sen nuuskutella nameja pitkään ennen kuin lähestyy sitä kiinniotto aikeissa. Äkillistä kauhaisuliikettä koiraa kohti kannattaa aina välttää. Pentu saattaa mieltää tämän leikiksi tai jopa pelästyä äkillistä liikettä, jolloin tilanne vain pahenee.
Haastavia kiinniottotilanteita ehkäisee myös se, että aina kun pentu tulee luo, kosketaan sitä kevyesti pannan tai valjaiden kohdalle. Tarkoitus ei ole ottaa tällöin koiraa kiinni, vaan vain koskea, palkata ja päästää vapaaksi. Näin pentu tottuu siihen, että lähestyvä käsi ei merkitse vapauden loppumista vaan herkkuja.
Luoksetuloa koulutetaan alussa leikin varjolla. Pentu voi olla hihnassa, mutta pentua ei missään vaiheessa harjoittelua ohjata hihnalla. Jos hihna kiristyy, pentua houkutellaan äänellä luo. Ympäristön turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. On hyvä, että näkyvyyttä on riittävästi joka suuntaan ja aluksi harjoitellaan paikassa, jossa ei ole paljoa muita kulkijoita, varsinkin jos pentu on vapaana.
Pentua kutsutaan luo ja palkataan sitä aluksi, vaikka pelkästä vilkaisusta ihmisen suuntaan. Heti kun pentu on saanut palkan, voidaan ottaa nopeasti pari pientä askelta toiseen suuntaan. Myöhemmin tämän voi tehdä pyrähtäen muutaman askeleen verran juoksuun. Yleensä pentu seuraa hyvin nopeasti perässä ja taas päästään palkkaamaan. Pentua saa ja pitää kannustaa iloisilla kehuilla, jotta pentu kiinnostuu leikistä ja omistajasta. Jos pentu ei lähde heti leikkiin, sitä voi houkutella luokseen myös kyykyssä.
Tästä muotoutuu nopeasti hippaleikki, jossa luoksetuloon yhdistyy leikin riemu ja vauhti. Pennun ikä ja koko pitää ottaa kuitenkin huomioon, sillä pieni pentu väsyy aika nopeasti juoksenteluun. Pennun pitää aina saavuttaa ihminen. Pyrähdyksellä vain houkutellaan pentua leikin varjolla tulemaan vauhdikkaasti luo. Jos pentu harjoitellessa riehaantuu liikaa, sille kannattaa heittää välillä useampi nami maahan etsittäväksi ja harjoitusta voi tehdä lyhyemmissä pätkissä.
Kun pentu on hoksannut leikin idean ja juoksee luoksesi innoissaan voi sitä kutsua luoksetulokäskyllä, esimerkiksi ”tänne”. Näin liitetään oikea käsky oikeaan toimintaan ja pentu oppii mitä ”tänne” tarkoittaa. Siihen, että pentu tulee koirakavereiden luota omistajan luo kuullessaan saman käskyn saattaa olla kuitenkin vielä matkaa. Harjoitusta pitääkin vaikeuttaa tekemällä sitä erilaisissa ympäristöissä.
Puolelta toiselle kulkeminen ja ympäristön tutkiminen on koiralle luontaista. Etenkin kaupungissa koira tulee kuitenkin opettaa kulkemaan rauhassa vierellä.
Pennulle parasta liikuntaa on olla vapaana epätasaisissa maastoissa, kuten metsässä. Hihnakävelyä joutuu kuitenkin harjoittelemaan aika nopeasti varsinkin, jos asuu kaupungissa. Harjoitellessa on syytä pitää mielessä, että hihnakävely suoraan eteenpäin on koirille epäluonnollinen liikkumistapa. Koiralle luonnollinen tapa liikkua on kulkea edestakaisin, pysähdellä ja nuuhkia rauhassa kiinnostavia hajuja.
Tärkeimpänä sääntönä voidaan pitää sitä, että mikäli koiranpentu vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, sinne se ei ainakaan saisi päästä. Jos pentu huomaa, että vetämällä pääsee esimerkiksi sille rakkaan ihmisen luo, se kokee, että vetäminen on hyvin kannattavaa.
Varsinaista hihnakäytöstä voi pennulle opettaa vahvistamalla aluksi pelkkää lähellä pysymistä. Tämän voi tehdä vapaana tai hihnassa. Pentua palkataan hyvin tiheään herkullisilla nameilla, jolloin se pysyy hyvin omistajan lähellä. Aluksi harjoitellaan lyhyitä hetkiä samalla liikkuen hitaasti eteenpäin. Palkka kannattaa antaa aina siltä puolelta, jolla pennun haluaa kulkevan, jolloin oikeassa kohdassa pysyminen vahvistuu kuin itsestään. Aikaa ja matkaa pidennetään maltillisesti ja samaan aikaan voidaan palkata hieman harvemmin. Lisäksi ihminen voi vaihdella suuntaa, jolloin pennun mielenkiinto säilyy tehtävässä paremmin, sen ollessa ikään kuin hidastettua hippaleikkiä. Jos pentu ei malta pysyä lähellä pitää harjoitusta helpottaa ja ehkä myös palkata tiheämmin.
Tyypillisiä ongelmatilanteita ovat hihnassa riehuminen ja hihnassa hampailla kiinni roikkuminen. Tällaisesta ei toivotusta käytöksestä voi seurata pennulle ns. ”tylsä hetki”. Eteneminen pysähtyy täysin, mitään ei tapahdu eikä ihminenkään tee tai sano mitään. Hihna voidaan ottaa mahdollisimman lyhyeksi, jolloin roikkuva hihna ei houkuttele pentua repimään sitä, eikä pentu pääse juoksemaan pitkässä hihnassa edestakaisin. Pentu kokee usein tällaisissa tilanteissa mahdolliset kiellot vain palkaksi ja riehaantuu entisestään. Kun käytöksestä ei kuitenkaan seuraa mitään se pikkuhiljaa sammuu. On tärkeää, että välittömästi kun pentu lopettaa riehumisen tai irrottaa hampaat hihnasta jatketaan matkaa. Pentu huomaa, että riehuminen ei kannata, koska matka pysähtyy ja vasta rauhoittumisesta seuraa matkan jatkuminen.
Näissäkin tilanteissa myös ennaltaehkäisy toimii tehokkaasti. Havainnoimalla pentua oppii huomaamaan tilanteet, joissa riehaantumista ilmenee. Tällöin voi ennakoida ja teettää pennulla vaikkapa pari tehtävää, jolloin saadaan sen ajatukset muualle. Usein myös istahtaminen toviksi katselemaan muita kulkijoita, vaikka puiston penkille rauhoittaa tilannetta tai pennulle voi heitellä nameja maahan etsittäväksi.
Hihnakäytöksen treenaamiseen on lukuisia erilaisia tapoja. Jos yksi ei sovi, kannattaa kokeilla toista. Hihnakäytökseen voi perehtyä lisää lukemalla artikkelin Koira vetää hihnassa näin saat sen loppumaan.
Pitääkö hihnassa moikata kaikkia?
Hihnassakin saa moikata koirakavereita, mutta se kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti. Jos jokaiseen koirakohtaamiseen hihnassa sisältyy vauhdikasta leikkimistä, saattaa se aiheuttaa ohitusongelmia. Pentu yhdistää hyvin nopeasti, että lähestyvä koira hihnalenkillä merkitsee riehumista ja voi alkaa kiihtyä liikaa jopa kaikista näkemistään koirista. Oikein hyvä tapa on antaa koirien rauhallisesti nuuhkia toisiaan lyhyesti ja sitten jatkaa matkaa.
Siihen ketä ja milloin tervehditään ei ole ehdotonta sääntöä. Joillekin sopii se, että ei koskaan tervehditä muita koiria hihnassa. Jollekulle tämä aiheuttaa turhautumista, koska koira kokee, että ei ikinä pääse lajitoverin luokse. Toiset moikkaavat onnistuneesti hihnassa vain kavereita ja osa koirakoista tapaa muita vain vapaana. On hyvä miettiä mikä on juuri kyseiselle pennulle paras tapa tavata lajitovereita.
Koirapuistoihin ei pidä mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa. Puistoissa käydessä on syytä lisäksi erityisen tarkasti kiinnittää aina huomiota siihen, millaisia koiria on paikalla ennen kuin edes harkitsee oman koiran päästämistä muiden koirien joukkoon. Aina kemiat eivät kohtaa ja suuri joukko vieraita koiria voi pelottaa rohkeaakin pentua. Pennuille huomattavasti parempia ja turvallisempia leikkipaikkoja ovat esimerkiksi koirakoulujen tai lemmikkieläinliikkeiden pentutreffit. Erityisen hyvä tapa liikkua yhdessä ja kohdata lajitovereita ovat yhteiset metsälenkit koirien ollessa vapaana.
Koiranpentu kannattaa kouluttaa luopumaan itse asioista ja malttamaan itse mielensä
Koira, joka osaa itse luopua, odottaa ja malttaa mielensä on koira, joka pärjää arjessa hyvin. Näitä taitoja kannattaakin alkaa opettamaan pennulle heti. Punaisena lankana pennun kanssa kannattaa pitää ajatusta ”saat sen mistä luovut”.
Esimerkiksi pennun vetäessä voimakkaasti ihanalle hajulle, pysähdytään ja odotetaan pennun itse tarjoavan jotakin oikeaa käytöstä. Katsekontaktia, peruuttamista tai vaikka istahtamista. Vasta sitten pentu päästetään haistelemaan. Tarkoituksena on, että pentu nimenomaan itse hoksaa mitä sen tulee tehdä saadakseen sen mitä haluaa, eli luopua ensin. Ihminen ei anna käskyjä tai auta pentua vaan rauhassa odottaa, että pentu itse käyttää aivojaan.
Tämä soveltuu lukuisiin tilanteisiin kuten, kun ulko-ovi aukeaa, odotetaan kaikessa rauhassa, että pentu rauhoittuu tai vaikka vilkaisee omistajaa. Kun ruokakippo tulee esille, odotetaan, että pentu rauhoittuu tai ehkä istahtaa ja katsoo omistajaa. Jos pentu vinkuu omistajan edessä haluten jotakin, odotetaan, että pentu lopettaa ennen kuin se huomioidaan. Se mitä haluaa tarkalleen pennun tekevän voi ja saa vaihdella, tärkeintä on, että pentu tekee jotakin, jonka voi tulkita luopumiseksi tai odottamiseksi.
Luopumisharjoitus, jossa pentu itse oppii ja oivaltaa
Harjoituksessa opetetaan pentu itse sekä luopumaan, että myöhemmässä vaiheessa odottamaan. Aloittaessa harjoittelun on oleellista kiinnittää huomiota palkkaamisen nopeuteen, jotta pentu varmasti ymmärtää mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.
1. Kouluttajalla on nami molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä. Nyrkit ovat hieman erillään toisistaan ja pennun ulottuvilla. Käsiä pidetään koko ajan aivan paikallaan. Pienen pennun kanssa voidaan istua maassa. Pennulle voi myös näyttää namit ennen käsien kiinni laittoa.
2. Pentu saa tavoitella nameja. Usein pentu nuolee, tökkii kuonolla ja kokeilee tassuilla, saisiko namin. Ihmisen tehtävänä on keskittyä odottamaan ja pitämään käsiä paikallaan. On tärkeää, ettei pennulle puhu tai anna sille vihjeitä siitä mitä sen pitäisi tehdä. Joskus joutuu odottamaan jonkin aikaa ennen kuin harjoituksessa päästään eteenpäin. Tämä kuitenkin kannattaa, koska silloin antaa tilaa pennun omalle oppimiselle.
3. Kun pentu on pienenkin hetken koskematta kumpaankaan käteen, annetaan namit pennulle. Tässä on oltava todella nopea. Jos namit antaakin vahingossa juuri sillä hetkellä, kun pentu uudelleen tavoittelee sitä käsistä, palkitaan väärästä asiasta, namin tavoittelusta. Pentu ei opi, että nimenomaan luopumalla namista, sen lopulta saa.
4. Nami on molemmissa nyrkeissä siksi, että usein pentu ”vaihtaa” kättä, eli siirtyy tavoittelemaan toisessa kädessä olevaa herkkua. Tämä saattaakin olla juuri se sekunnin mittainen ensimmäinen hetki, kun pentua pääsee palkkaamaan koska se ei koske kumpaankaan käteen. Harjoitusta voi kuitenkin tehdä vain yhdellä kädellä, jos se tuntuu helpommalta.
5. Tätä toistetaan, kunnes pentu oivaltaa, että vaikka kädet tulevat kuonon eteen, namia ei kannata edes tavoitella. Kun se sujuu, aletaan pikkuhiljaa lisäämään kestoa. Eli pennun pitääkin luopumisen lisäksi odottaa namia. Ensin sekunti ja sitten kaksi. Aikaa lisätään hyvin maltillisesti, jotta koulutus sujuisi hyvin.
6. Vasta tämän jälkeen voidaan nimetä käytös, eli liittää siihen vihje esimerkiksi ”jätä”. Vihje sanotaan samaan aikaan, kun nami tulee esille. Näin pentu yhdistää oikean käytöksen oikeaan vihjeeseen. Tämän jälkeen voidaankin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan muilla houkuttavilla asioilla.
7. Halutessa voi harjoituksen avulla opettaa pennulle myös lupasanan. Tämä tehdään siten, että nami annetaan pennulle sanoen aina samalla esimerkiksi ”ole hyvä”. Sanapari sopii käytettäväksi monenlaisiin arjen tilanteisiin, ulos pääsyyn, autosta pois tulemiseen ja ruoan saamiseen.
Koiranpennun koulutus taitavammaksi luopujaksi
Jotta pentu oppii taitavammaksi, pitää edellä kuvailtua tehtävää koko ajan hieman vaikeuttaa. Nami voi olla avoimella kämmenellä, maassa, koiran tassun päällä, otsan päällä tai maassa. Ihminen voi olla itse kauempana tai käydä vaikka toisessa huoneessa. Kouluttaessa pitää kuitenkin muistaa tärkein sääntö. Jos pentu ei onnistu, tehtävää vaikeutettiin liikaa kerrallaan.
Harjoitusta kannattaa tehdä monissa eri ympäristöissä ja erilaisten asioiden esim. lempilelun, hajun, lentävän lehden, leikkivien lapsien, koirien ja kaikkia pentua kiinnostavien asioiden kanssa.
Koiranpennun koulutus irrottamaan suustaan jotakin opetetaan leikin avulla
Irrottaminen pyynnöstä on tärkeä taito, jonka opettaminen on helppoa. Jos pentu maistelee lehteä tai ruohonkorsia, ei niitä kuitenkaan heti kannata alkaa ottamaan suusta pois. Nämä eivät ole vaarallisia esineitä ja usein pentu tutkittuaan tarpeeksi sylkeekin monet asiat pois suustaan.
Asioiden luovuttamisesta voidaan tehdä pennulle kannattava ja hauska leikki. Kun pennulla on jokin oma lelu tai luu suussa, lähestytään pentua herkkupalan kanssa, joka myös näytetään sille. Aivan aluksi voidaan vain koskea pennulla olevaan esineeseen. Samalla annetaan herkku pennulle. Myöhemmin voidaan ottaa pennulla ollut tavara aivan pieneksi hetkeksi omiin käsiin ja taas palkataan herkulla. On tärkeää antaa heti herkun perään pennulla ollut tavara takaisin. Pentu oppii, kun ihminen ottaa jotakin pois, saa herkun tilalle ja vielä yleensä tavarankin takaisin. ”Irti” tai muu haluttu vihjesana kannattaa liittää tilanteeseen siinä vaiheessa, kun pentu hoksaa harjoituksen idean ja irrottaa itse esineestä otteensa, kun sitä lähestyy herkkupalan kanssa.
Jos pentu vartioi hallussaan olevia asioita ja murahtaa ihmisen lähestyessä, ei kannata hätääntyä. Murahtamalla pentu ainoastaan ilmaisee epäluottamusta siihen, otetaanko häneltä hallussa oleva kiva asia pois. Tällöin pentua lähestytään jälleen herkun kanssa, mutta aluksi vain tiputetaan herkku pennun ulottuville ja lähdetään itse pois. Pennulla olevaan tavaraan ei alussa edes kosketa. Näin edetään pikkuhiljaa ja kohta päästäänkin koskemaan pennun hallussa olevaan esineeseen. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja ja luovuttaa tavaran jo ihmisen tullessa lähistölle ja tästä päästään palkkaamaan. On kuitenkin hyvin tärkeää, että orastavaa luottamusta ei kovin helposti horjuteta ottamalla asioita kokonaan pennulta pois.
Jos pennulla on jotakin vaarallista hallussaan, se täytyy tietysti saada siltä pois. Jos ”irti” käskyä ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi on syytä ottaa niin herkulliset namit esille, että pentu unohtaa kaiken herkut huomatessaan. Näissä tilanteissa myös houkutteleva lelu tai leikki saattaa auttaa pentua unohtamaan puuhansa.
Rauhoittuminen
Pennuilla vaikuttaa joskus olevan rajaton määrä energiaa ja pennuille pitääkin tarjota todella runsaasti tekemistä. Rauhoittuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä taito ja siihen pitää pentua kannustaa. Pennulle ei kannata opettaa, että ihmiset ovat aina saatavilla oleva viihdytysjoukko tai, että elämässä on koko ajan jotakin hurjan mielenkiintoista puuhaa. Pennun kuuluukin leikkiä välillä itsekseen ja jos pennulla on jokin ihastuttava touhu meneillään, se vaikka jahtaa hyttystä, sitä voi aina ihailla kauempaa ja ottaa vaikka videon muistoksi.
Rauhoittumista on helppo opetella ottamalla pentu syliin ja päästämällä se pois vasta kun pentu on rauhoittunut. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä ensimmäistä kertaa juuri kun pentu on villeimmillään. Harjoitus aloitetaan rauhallisen pennun kanssa ja aivan lyhyistä hetkistä. Aluksi pari sekuntia sylissä riittää. Kun harjoitusta tekee usein ja pikkuhiljaa vaikeammissa paikoissa se soveltuu myöhemmin myös villimmän pennun rauhoittamiseen. Harjoituksen voi hyvin tehdä isomman pennun kanssa lattialla istuen ottaen pennun siinä lähelleen.
Erilaiset rauhoittavat tekemiset voivat auttaa pentua käymään levolle. Pennulle voi antaa jotakin pitkäkestoista järsittävää tai nuoltavaa, mikä rauhoittaa sitä. On kokeilemisen arvoista myös itse istahtaa mukavasti sohvalle, haukotella, venytellä ja huokaista syvään. Hieman kohentaa ja taputella tyynyä ja taas huokaista. Kaikki nämä signaalit ovat sellaisia, joita koiratkin tekevät mennessään levolle. Ihminen pystyy jossain määrin matkimaan näitä eleitä ja antaa viestin pennulle, että nyt on levon ja rauhoittumisen aika.
Rauhoittumisen taito on tärkeä opettaa pennuille.
Koiranpennun koulutus hoitotoimenpiteisiin tehdään lempeästi
Hoitotoimenpiteistä tulee helposti haasteita. Tämä johtuu usein siitä, että yritetään tehdä liian paljon kerrallaan tai toimenpide tehdään väkipakolla loppuun. Pennun näkökulmasta hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin epänormaaleja ja jopa pelottavia. Siksi hoitotoimenpiteisiin kannattaakin liittää pennulle jotakin mukavaa ja tehdä ne pennulle palkitseviksi.
Pennun voi antaa aina nakertaa herkkua samalla kun hoitotoimenpidettä tehdään. Eli samaan aikaan kun harja koskee turkkia, on pennulla jokin maittava nami nakerreltavana. Tismalleen samalla hetkellä, kun harja irtoaa turkista, lähtee namikin pois ulottuvilta. Tätä toistetaan ja toistojen myötä pentu oppii, että ikävä asia onkin itseasiassa kiva asia, koska se merkitsee namia.
Pennun kanssa voi toimia myös siten, että namit ovat esillä pennun näköpiirissä. Harjataan sekunti ja sitten tarjotaan nami. Harjataan kaksi sekuntia ja taas saa namin. Näin edetään pikku pätkissä eteenpäin. Mitä kamalampi hoitotoimenpide pennun mielestä on, sen paremmat herkut pitää olla ja sen pienemmissä pätkissä toimenpidettä tehdä.
Sisäsiisteys
Sisäsiistiksi oppiminen ei tapahdu hetkessä ja joskus sisäsiistillekin koiralle voi sattua vahinkoja. Oikotietä onneen ei ole, vaan pentua pitää viedä jatkuvasti pihalle tarpeilleen. Pieni pentu voi pissata useamman kerran tunnissa. Eli pihalla saa käydä todella tiheään, jos haluaa, että suurin osa tuotoksista tulee ulos. Aina kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan iloisesti suureen ääneen. Joskus pihalla saa olla pitkänkin tovin, koska ulkona voi olla niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pentu ei yksinkertaisesti malta pissata.
Sisälle väistämättä tulevat vahingot siivotaan vähäeleisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Jos kohtaan jää vähänkin hajua tekee pentu siihen hyvin helposti tarpeensa uudelleen. Näitä pesuaineita löytää lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Kodin tavalliset pesuaineet eivät yleensä ole riittäviä hajunpoistamiseen.
Pentua ei saa koskaan torua vahingoista. Jos omistaja toruu jo tehdystä vahingosta, pentu oppii vain pelkäämään omistajaa ja kokee ihmisen arvaamattomana. Koira ei mitenkään kykene yhdistämään toruja johonkin jo aiemmin tehtyyn asiaan.
Jos haluat saada sisäsiisteyden koulutuksen kerralla oikein, klikkaa itsesi ja koiranpentusi Noora Tihtosen Pentukurssille!
Koiranpennun koulutus yksinoloon
Yksinoloharjoitukset on hyvä aloittaa jo muutaman päivän jälkeen siitä, kun pentu on saapunut kotiin. Aluksi riittää, kun ihminen käväisee usein vaikka toisessa huoneessa. Pentu huomaa kuitenkin nopeasti, että ihminen ei ole poistunut kodista ulos, eli pikkuhiljaa pitää pentu jättää kokonaan yksin kotiin. Aluksi lyhyemmän aikaa ja pidentäen aikaa pikkuhiljaa. Oleellista on, että harjoittelua tehdään alussa paljon lyhyitä aikoja kerrallaan ja joka päivä. Harjoittelu on tärkeää pitää oikealla tasolla. Jos pentu jaksaa olla 5 minuuttia rauhassa, mutta 20 minuuttia on liikaa, on palattava takaisin päin ja kokeiltava onnistuisiko 10 minuuttia.
Kotiin kannattaa jättää väsynyt, ulkoilutettu ja aivotöitä tehnyt pentu. Näin pentu todennäköisesti lepää ollessaan yksin. Lattioille voi jättää perheen ihmisiltä tuoksuvia vaatekappaleita ja käyttää harjoittelun tukena feromonihaihduttimia. Pennulle kannattaa jättää esille paljon luvallista purtavaa ja leluja. Myös päivän ruoka voidaan jättää pennulle syötäväksi jostakin aktivointilelusta.
Yksinoloharjoittelussa kompastuskivi on usein ihmisten kotiinpaluu. Rauhallinen kotiinpaluu opettaa pennulle, että yksinoloa ei seuraa mitään erityistä. Jos yksinoloa seuraa aina valtava riemu ja jälleennäkemisen ilo, pentu saattaa alkaa odottaa tätä. Se ei yksinkertaisesti malta odottaa ihmisiä kotiin. Kun ihmiset palaavat kotiin, pentua saa kyllä tervehtiä, mutta se tehdään rauhallisella äänellä ja rauhallisin elein. Ihminen voi istahtaa lattialle, jolloin pentu ei kiihdytä itseään entisestään hyppimällä ihmistä vasten.
Yksinoloharjoituksissa portti voi olla suureksi hyödyksi
Portista voi olla suuri hyöty koiranpennun yksinoloharjoittelussa. Portin avulla tiloja voi rajata helposti ja osoittaa pennulle sille sopivan ja turvallisen alueen. Ensin pennun kanssa voi olla yhdessä portin takana ja sitten hitaasti siirtyä portin toiselle puolelle. Alussa ollaan pennun näkyvissä ja tästä siirrytään onnistumisten mukaan siihen, että poistutaan hetkeksi näkyviltä. Harjoittelu tulisi tehdä niin, että pentu pääsee portin takaa pois, kun on vielä rauhallinen. Kun yksinolo sujuu voi portin halutessaan jättää poiskin.
Portin avulla yksinoloharjoituksiin saadaan helposti myös rutiineja. Nämä auttavat pentua sopeutumaan niitä kohta seuraavaan yksinoloon. Rutiineja voi olla esimerkiksi radion avaaminen, puruluiden laittaminen pennun petiin ja pennun siirtäminen portin taa. Kun nämä rutiinit toistuvat aina ennen kuin pentu jää yksin, ne toimivat pennulle signaaleina siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rutiiniksi riittää myös ihan rauhallisella äänellä todettu ” pentu jää kotiin” tai muu haluttu vihje, joka kertoo, että pentu ei ole nyt tulossa mukaan.
Koiranpennun koulutus matkustamiseen autossa ja kulkuvälineissä
Koirien turvallisuudesta autossa ja muussa kulkuvälineessä on huolehdittava eikä koiraa saa jättää pitkäksi aikaa kuumaan autoon.
Tutustuminen erilaisiin kulkuvälineisiin kannattaa tehdä ensin pitäen pentu matkustaessa sylissä. Aluksi matkat voivat olla lyhyitä, vaikka vain yhden pysäkinvälin mittaisia. Oma rauhallinen asenne ja kannustava pennun kehuminen auttavat pentua jokaisessa jännittävässä tilanteessa.
Kulkuvälineeseen kannattaa varata mukaan nameja ja pikkuhiljaa voi pentua totuttaa matkustamaan siellä missä sen toivoo jatkossakin kulkevan. Pentua palkataan aina kun se on rauhassa omalla paikallaan. Jos pentu vikisee ja on levoton, on matka vielä mahdollisesti liian pitkä ja kannattaa palata harjoittelussa takaisinpäin.
Koiralle saattaa tulla autossa helposti pahoinvointia, joka näkyy läähätyksenä, kuolaamisena, tärinänä ja lopulta koira voi jopa oksentaa. Jos koira voi pahoin, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä mahdollista matkapahoinvointilääkitystä. Pahoinvointi autossa tekee helposti matkustamisesta epämiellyttävää ja autoilu saattaa sen takia alkaa pelottamaan koiraa.
Muistathan, että koiran turvallisuudesta on huolehdittava – tämän määrittelee laki eläinten kuljetuksesta – eikä esimerkiksi umpinaisessa takakontissa matkustaminen on sallittua. Automatkoille on saatavilla koirien turvavyövaljaita. Lisäksi kuumalla säällä koira voi joutua hengenvaaraan, jos sen jättää pysäköityyn autoon.
Koiranpennun koulutus on tavallisen arjen elämistä yhdessä ja pitkän matkan alku
Maailman tutkiminen, oppiminen ja kaikki uudet asiat vaativat pennulta ja sen perheeltä paljon. Vaikka pennun kouluttaminen on tärkeää, oleellisinta on viettää pennun kanssa paljon aikaa ja esitellä sille maailmaa. Ihmistenkin elämässä tapahtuu pennun saapuessa usein suuri muutos, jolle on myös suotava aikaa. Uutta arkea opettelevat niin pentu kuin sen ihmisetkin. Arkea kannattaa opetella yhdessä kaikessa rauhassa ja mieluummin ilman suurta stressiä.
Tärkeintä on muistaa, että kaikki mitä pennun kanssa tekee, on tapahduttava ilon kautta. Pentuaika on kuitenkin lyhyt, siitä kannattaa nauttia ja pitää mielessä, että koiran kanssa jokainen päivä opettaa jotakin uutta.
Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Hanki koiranpennun koulutus helppona verkkokurssina:
Pennun saapuessa uuteen kotiin herää paljon kysymyksiä ja tässä artikkelissa käymme läpi koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa. Pienen pennun elämälle haluaa parhaan mahdollisen alun, mutta liikaa stressiä ei pidä ottaa. Koiranpennun ensimmäisten viikkojen kuuluu olla tutustumista ja iloa. Tässä artikkelissa keskitytään siihen, millaista pienen pennun kanssa eläminen ensimmäisten yhteisten viikkojen aikana on.
Koiranpennun kotimatka kasvattajan luota
Matka kasvattajalta uuteen kotiin voi olla pennulle pelottava. Tuttu ympäristö, emo ja sisarukset katoavat näköpiiristä. Pentu saattaa olla levoton ja vikistä voimakkaastikin. Jos kasvattaja ei ole vienyt pentuetta autoilemaan, on koko automatkakin aivan uusi kokemus pennulle.
Pennun kuuluu matkustaa uuteen kotiinsa ihmisen välittömässä läheisyydessä. Matkalle tarvitaan siis kuljettajan lisäksi ihminen, joka on pennun turvana koko matkan. Pentua ei saa laittaa yksin esim. takakonttiin, se voi aiheuttaa pennulle trauman. Jos pentu on hädissään, pitää ihmisen olla rauhallinen.
Mukaan matkalle kannattaa varata pennulle hieman ennestään tuttua syötävää, vettä ja vesikippo, peitto tai pyyhe ja kosteuspyyhkeitä, jos pentu voi pahoin. Matkan ollessa pitkä, on mukana oltava panta tai valjaat ja hihna, jotta pentu ei pääse ulkoillessa vahingossakaan karkuun.
Erittäin hyvä keino lievittää pennun jännitystä on käyttää feromonivalmistetta. Tällainen on esimerkiksi Adaptil , jota myydään mm. suihkemuodossa. Sitä voi suihkuttaa peittoon, jonka päällä pentu autossa makoilee. Samaa ainetta voi laittaa uudessa kodissa pennun petipaikkaan tai sijoittaa erityinen Adaptil-haihdutin huoneeseen, jossa pentu eniten on. Adaptil-panta, joka on koko ajan pennulla kaulassa, auttaa myös sopeutumisessa.
Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa alkavat rauhallisesti
Kotiin saapuessa annetaan pennun kaikessa rauhassa omassa tahdissaan tutustua uuteen kotiinsa. Sitä kannattaa kehua ja palkita nameilla, kun se tutkii uutta kotiaan. Tämän pentu saa tehdä ihan rauhassa itsekseen. Ihmisten kannattaa istua lattialla ja olla pennun seurana. Pentua voi ilman muuta jo leikittää, kutsua luo ja jutella sille iloisesti. Hellyys ja huomio on todella tärkeää alusta asti. Myös herkullisia nameja kannattaa varata taskuun. Tie pennun sydämeen käy vatsan kautta.
Riehumisleikit kannattaa jättää myöhemmälle. Erityisesti lapsille tulee kertoa, että pennun kanssa ollaan alkuun ihan rauhassa. Ensimmäisenä ei aloiteta hurjia juoksuleikkejä. Lisäksi varsinkin pienemmille lapsille on hyvä opettaa, että pentu otetaan syliin vain silloin, kun istuu maassa. Lasten ja pennun leikkimistä pitää varsinkin alussa aina valvoa.
Arkea eletään ihan normaalisti. Pennun voi antaa puuhailla myös itsekseen, eikä sitä kannata ihan koko ajan sylitellä, vaikka mieli tekisikin. Jos jatkuvasti kiinnittää pentuun huomiota, sen voi olla vaikea asettua lepäämään tai myöhemmin rauhoittua omiin puuhiinsa. Ei ole hyvä totuttaa pentua siihen, että ihminen on aina viihdyttämässä sitä.
Pennulle kannattaa tehdä oma makuupaikka mahdollisimman houkuttelevaksi. Usein pennut viihtyvät luolamaisessa paikassa. Esimerkiksi portaiden tai pöydän alla. Jos pentu viihtyy sylissä ja nukahtaa siihen se ilman muuta on sallittua.
Pennun lepo on turvattava, sillä kaikki uusi on sille todella väsyttävää. Koko suku ja naapurit haluavat usein nähdä pennun mahdollisimman pian, onhan se niin syötävän suloinenkin. Varaa kuitenkin ensimmäiset päivät vain pennun ja sen oman perheen ajaksi. Kun vieraita tulee, kaikki eivät voi tulla kerralla.
Koiranpennun ensimmäinen yö uudessa kodissa
Ensimmäisinä öinä pentua ei saa eristää nukkumaan mihinkään yksin. Riippuen nukkumajärjestelyistä parasta olisi, jos pennun kanssa nukkuu siellä missä pentu jatkossakin nukkuu. Jos pennulla on oma peti olohuoneessa, voi ihminen nukkua ensimmäisen yön lattialla patjalla, seuraavat pari yötä sohvalla ja sitten omassa makuuhuoneessa. Pennun voi toki ottaa omaan makuuhuoneeseenkin ja siirtää sen hitaasti totuttamalla myöhemmin omaan soppeensa nukkumaan. Jos haluat ottaa pennun viereesi sänkyyn, varaudu siihen, että se nukkuu siellä seuraavat 15 vuotta. Tässä ei ole tietenkään mitään pahaa, jos näin on teille paras.
Yöllä pennulle ei kannata jutella. Voit pitää esimerkiksi kättä niin, että pentu voi sitä nuuhkia tai käpertyä lähelle. Silittäminen ensimmäisenä yönä on ihan sallittua. Joskus pentu vikisee, haukottele, venyttele ja huokaisee syvään. Näitä merkkejä koiratkin antavat, kun käyvät levolle. Jos heräät juttelemaan tai leikkimään pennun kanssa yöllä, saat tehdä niin jatkossakin.
Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Samaan aikaan pitää päivisin harjoitella useita kertoja sitä, että pentu on omassa nukkumapaikassaan puuhailemassa tai lepäämässä ja ihmiset välillä omassaan. Näin pentu tottuu pikkuhiljaa nukkumisjärjestelyihin.
Yksinolon alkeet
Jo toisena päivänä voi aloittaa yksinoloharjoitukset vaikka käymällä yläkerrassa tai suljetun oven takana muuten vaan. Kun pentu jää itsekseen, olisi hyvä, että se on väsynyt tai sillä on vaikkapa jotain purtavaa, jonka parissa se viihtyy. Aluksi ajat ovat todella lyhyitä. Poistumisen pitäisi olla luontevaa ja arkipäiväistä. Jos kaikki menee hyvin, voi poistumiset tehdä aika nopeasti ulko-ovestakin. Poistumiset ovat ensin vain pari sekuntia ja pikkuhiljaa pidentäen aikaa.
Yksinolotreenin onnistumisessa oleellisin seikka on kotiinpaluu. Jos yksinoloa seuraa aina valtava ilon ja onnen purkaus ihmisen saapuessa, voi käydä hassusti. Pentu oppii, että yksinolon jälkeen tapahtuu jotain todella mahtavaa. Sitten se ei enää maltakaan odottaa yksinolon päättymistä. Pentu alkaa käyttäytymään levottomasti ja ehkä tuhoamaan paikkoja. Kun tulet kotiin kannattaakin tervehtiä pentua istahtamalla maahan, jotta pentu ei kiihdytä itseään hyppimällä. Silitä rauhallisesti pentua ja juttele matalalla rauhoittavalla äänellä.
Johdonmukaisuus ja ennakoiminen on erittäin tärkeää
Ensimmäisestä päivästä lähtien on oltava johdonmukainen. Se mikä on kerran kielletty, on aina kielletty. Jos annat pennun hyppiä sinua vasten, se tekee sitä jatkossakin hanakammin. Ennakoiminen on tehokas keino. Jos ei toivottua käytöstä ei edes ilmene, se ei vahvistu. Jos lisäksi keksit keinon saada tilanteessa toivottua käytöstä, on homma jo mukavasti hallussa. Tämä vaatii usein kokeiluja ja mielikuvitusta.
Ennakoimisen ja sääntöjen miettimiseen kannattaa käyttää paljon aikaa. Luotettavilta tahoilta voi hakea neuvoja, joita toteuttaa alusta asti. Kun ongelmallisiin tilanteisiin puuttuu heti ei tilanne pääse pahaksi.
Pennun tutustuttaminen perheen muihin eläimiin
Jos perheessä on ennestään koiria, on fiksua antaa ensin pennun käydä sisällä ja jättää sinne hajunsa. Sillä aikaa voi perheen vanhan koiran vaikka lenkittää. Tämän jälkeen vanha koira voi nuuhkia pennun tuoksuja kodissa ja pentu odotella ulkona. Sitten koirat voivat tavata pihalla.
Koirat voi pitää aluksi etäämmällä toisistaan, jos on vaara, että vanha koira ei hyväksy pentua. Yleensä aikuiset koirat hyväksyvät pennun, joskaan siitä ei ehkä heti kauheasti pidetä. Suhde kyllä kehittyy pikkuhiljaa, kun vanhan koiran hyvinvoinnista ja tilantarpeesta pidetään huolta.
Muiden eläinten kuten kissojen osalta on tärkeintä, että niillä on paikka, johon pentu ei pääse. Pentua voidaan kehua ja palkata kun se on eläimen lähellä rauhassa. Näin vahvistetaan sitä, että tarpeettomia konflikteja ei synny, kun molemmat osaavat antaa tilaa toisilleen. Tätä voi soveltaa myös vanhan koiran ja pennun kanssa. Vanhalla koirallakin voi olla paikka, johon pentu ei pääse.
Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa saattavat aiheuttaa pintavaurioita
Pissa- ja kakkavahinkoja tulee varmasti. Lisäksi naskalihampaat saattavat nakertaa paikkoja uuteen kuosiin. Onkin parempi sijoittaa kaikki tärkeä pennun ulottumattomiin ja suojata ne tavarat, joita ei saa siirrettyä. Sähköjohdot kannattaa peittää. Kaatuvat ja tippuvat tavarat tulee sijoittaa tukevasti paikalleen. Lisäksi on syytä muistuttaa koko perhettä siitä, että jos pennun ulottuville jää jotain itselle tärkeää, se saattaa joutua syödyksi.
Jonkin verran tuhoja tulee lähes jokaisessa pentuperheessä. Tuhojen todennäköisyyttä minimoi, kun lattioilla on runsaasti kaikenlaista sallittavaa purtavaa. Leluja, puruluita ja mielenkiintoista sallittavaa puuhaa on oltava niin paljon, että ihmiset kompastelevat niihin. Todennäköisyys sille, että pentu nappaa sallitun tavaran kielletyn sijaan kasvaa suuresti.
Sähköjohdot voi käsitellä jollakin pahanmakuisella aineella, joka ehkäisee nakertelua. Näitä on ostettavissa lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Niiden teho kuitenkin vaihtelee. On pentuja, jotka jopa pitävät näistä mauista. Kannattaa siis kokeilla eri vaihtoehtoja.
Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat parasta sisäsiisteyden opetteluaikaa
Pentu viedään ulos ainakin aina kun se on herännyt, leikkinyt ja syönyt. Vain tiheä ulkoilu takaa sen, että suurin osa tarpeista tehdään oikeaan paikkaan. Ulkona on paljon pentua kiinnostavia asioita, joten voi mennä tovi ennen kuin pentu hoksaa tehdä tarpeensa. Kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan vuolaasti. Naminkin voi aivan hyvin antaa.
Yöllä ei ole välttämätöntä viedä pentua tarpeille. Yöllinen ulosmeno ei nopeuta ratkaisevasti sisäsiisteysopetusta. Toki näinkin voi tehdä, jos muistaa, että yöllä käydään vähäeleisesti ulkona. Näin pentu ei opi vaatimaan yöllä leikkiseuraa.
Sisäsiisteyden oppiminen on hyvin yksilöllistä. Varmaa on, että vahinkoja tulee. Tärkeintä on siivota ne vähäeleisesti ja hyvin. Pentua ei missään tapauksessa saa torua. Siivoukseen kannattaa käyttää pesuainetta, joka on erityisesti valmistettu tähän tarkoitukseen. Esimerkiksi Simple Solution on tällainen puhdistusaine. Sitä myydään lemmikkieläintarvikeliikkeissä.
Koiranpennun ensimmäiset viikot alkavat hoitotoimenpiteiden harjoittelulla
Koskettele pentua heti alusta asti joka päivä joka puolelta samalla kehuen ja syöttäen nameja. Katso korviin, tutki tassuja ja koskettele hampaita. Näin tutustutat heti pentua tuleviin hoitotoimenpiteisiin ja teet niistä mukavia yhteisiä hetkiä.
Kynsiä täytyy leikata viikoittain. Tee siitä herkkuhetki. Anna pennun nakertaa namia samalla kun leikkaat yhden kynnen kerrallaan. Älä yritä leikata kaikkia kynsiä ensimmäisellä kerralla. Hitaasti etenemällä kaikilla on mukavaa. Lue myös vinkit koiran kynsien leikkaamiseen.
Samalla tavalla voit totuttaa harjaamiseen, hampaiden pesuun ja korvien puhdistamiseen.
Rauhoittumista on hyvä opetella alusta asti. Ota pentu lempeästi syliin muutaman kerran päivässä ja päästä pois heti kun se on paikallaan. Pidennä pikkuhiljaa aikaa, joka pennun on oltava sylissäsi rauhassa.
Haluatko tietää mitä kaikkea pitää huomioida koiranpennun koulutuksessa? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Koiranpentu ja liikunta
Liukkaat lattiat ovat haitallisia pennun luuston ja nivelten kehitykselle. Lattioille kannattaakin laittaa pesun ja käytön kestävät räsymatot tai vaikka kylpyhuonemattoa. Portaissa ravaaminen ei myöskään sovi pennuille ja sitä pitääkin kantaa pidemmissä portaissa. Runsas hyppiminen sohvalle tai alas ei tee myöskään hyvää nivelille. Auton takakontista on liian pitkä matka hypätä. Toki pentu pomppii, mutta ylimääräistä riskialtista liikettä kannattaa välttää ja ehkäistä.
Parasta liikuntaa pennulle on aina vapaana olo. Metsämaasto ja pienet korkeuserot kehittävät motoriikkaa ja vahvistavat luustoa. Pienen pennun liikkuminen on leikkimistä ja ympäristöön tutustumista. Jos pentu osoittaa väsymisen merkkejä, sitä pitää kantaa.
Mitä asioita opetellaan koiranpennun ensimmäisten viikkojen aikana
Omaan kotiin ja sen lähiympäristöön tutustuminen, maailma avartuu pikkuhiljaa
Sisäsiisteys
Yksinolon alkeet
Nukkumisjärjestelyjen oppiminen
Tutustuminen ja tiiviin suhteen luominen omaan perheeseen
Koiranpentu saapuu uuteen kotiinsa yleensä noin 8 viikkoisena, ja koiranpennun sosiaalistaminen kannattaa aloittaa heti. Vastuu pennun saattamisesta yhteiskuntakelpoiseksi siirtyy luovutuksen yhteydessä pennun omistajalle. Kovin montaa päivää ei ihan kotiympyröissä kannata viettää, vaan lähteä reippaasti pennun kanssa tutkimaan suurta maailmaa.
Koiranpennun sosiaalistaminen on yksi tärkeimpiä asioita, jotka vaikuttavat koiran tulevaan elämään. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kun rakennat vahvan pohjan, koira selviytyy aikuisenakin paremmin myös mahdollisista negatiivisista kokemuksista.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Miksi koiranpennun sosiaalistaminen on tärkeää?
Koiranpennun ikäviikoilla 4-14 on sosiaalistamisen herkkyyskausi. Silloin koiranpennun sosiaalistaminen on helppoa. Herkkyyskauden aikana asiat, jotka pennulle esitellään positiivisina tulevat osaksi sen normaalia arkea. Koira ei myöhemminkään ihmettele tai aristele niitä. Tämä tärkeä herkkyyskausi on vain kerran koiran elämässä.
Sosiaalistaminen vaikuttaa erittäin paljon koiran elämänlaatuun. Sosiaalistaminen vaikuttaa siihen, miten se ihmisten maailmassa ja toisten koirien kanssa pärjää. Hyvin toteutettu sosiaalistaminen antaa koiralle itsevarmuutta ja sopeutumiskykyä. Tähän vaiheeseen kannattaakin käyttää runsaasti aikaa. Muut taidot, kuten paikallaan olo ja istuminen, ovat toki tarpeellisia ja hyviä taitoja osata, mutta ne ehtii opettamaan myöhemminkin.
Kaikenlaisia taitoja voi tietenkin opetella samaan aikaan. Jos aika on rajallista, on sosiaalistaminen kuitenkin tärkeämpää. Tätä herkkyyskautta ei saa myöhemmin korvattua millään. Kun pennun kanssa kulkee maailmalla huomaa, että monenlaiset tarpeelliset taidot kehittyvät melkein huomaamatta. Pentu odottaa yhdessä kanssasi bussia ja samalla sen maltti kasvaa.
Koiranpennun sosiaalistaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin
Kaikki positiivisina esitellyt asiat, ilmiöt, äänet ja maailman ihmeet tallentuvat pennun mieleen kivoina asioina. Kun pentu saa hyvän kokemuksen jostakin uudesta asiasta, sosiaalistamistilille kilahtaa monta euroa. Kaikkia maailman ihmeitä pentu ei tietenkään ehdi näkemään herkkyyskauden aikana, mutta jokainen positiivinen uusi asia pennun elämässä kasvattaa sen itsetuntoa.
Kun tili on reilusti plussalla, pentu suhtautuu myöhemminkin uusiin asioihin lähtökohtaisesti positiivisesti. Vastaavasti voimakkaat negatiiviset kokemukset vievät tililtä reilusti saldoa. Eli pitää huolehtia siitä, että pankkitilillä on paljon ”rahaa”.
Jatka koiranpennun sosiaalistamista koko ensimmäisen vuoden. Pennun sosiaalistamista ei lopeteta herkkyyskauden loppuessa n. 14 viikkoisena. Se olisi suuri virhe. Sosiaalistamista jatketaan ja ylläpidetään reilusti yli yksivuotiaaksi. On haettava aktiivisesti uusia positiivisia kokemuksia myös nuorelle koiralle.
Pitkät tauot sosiaalistamisessa eivät tee hyvää. Eli kesäpennun kanssa ei kannata linnoittautua mökille moneksi viikoksi. Maailmaa on nähtävä koko ajan, myös kesälomalla. Jos pentu ei tapaa muita koiria tai vieraita ihmisiä moneen viikkoon, se saattaa alkaa aristella niitä normaalia enemmän tai uudelleen.
Koiranpentu tarvitsee joskus hetken aikaa
Tarkoitus on pysytellä koko ajan sellaisella etäisyydellä jännittävästä asiasta, että pentu on rento. Sen hännän kuuluu heilua iloisena ja se katselee uteliaana uutta asiaa. Jos pentu suhtautuu johonkin arastellen tai jännittää kannattaakin antaa sille hieman aikaa. Pennun kanssa voi vaikka pysähtyä katselemaan maailman menoa yhdessä. Voit mennä kyykkyyn pennun tueksi. Kun pysytte hetken turvallisen matkan päässä jännittävästä asiasta, pentu kyllä pikkuhiljaa rohkaistuu. Varsinkin kun kannustat ja tsemppaat sitä koko ajan.
Jos olette esimerkiksi menossa bussiretkelle, voitte ensin katsella pysäkille tulevaa bussia kauempaa. Seuraavan bussin voittekin katsella ihan pysäkillä ja sitä seuraavan kyytiin voi ehkä jo hypätäkin. Edetään pikkuhiljaa pennun rohkeuden mukaan. Osa pennuista ei ole moksiskaan. Eli jos pentu on rohkea voi ilman muuta edetä reippaasti sen kummempia aikailematta.
Onko teille juuri tullut tai tulossa koiranpentu? Tutustu Kuonon suosittuun pentukurssiin.
Koiranpennun sosiaalistaminen ei tapahdu koskaan väkisin
Pentua ei saa koskaan viedä väkisin hihnasta vetämällä pelottaviin paikkoihin. Sen sijaan edetään aina pennun ehdoilla. Kun pennun rohkeus kasvaa, voidaan mennä lähemmäs ja vastaavasti kauemmas, jos pentua alkaa uudelleen jännittää. Itse on pysyttävä koko ajan iloisena ja kannustavana.
Pennulle on hyvä syöttää superherkullisia nameja ja kehua vuolaasti, kun pentu reipastuu. Namit ja kehut kannattaa antaa, kun pentu lähestyy jännittävää asiaa tai katselee sitä uteliaana. Näin vahvistat oikeaa tunnetilaa. Jos palkkaat pentua sen perääntyessä, saatat vahvistaa pelkoa ja jännitystä. Pennusta tulee itsensä voittaja, kun annat sille aikaa rohkaistua ja itse lähestyä jännittävää asiaa. Pennun kyvykkyys suhtautua uusiin asioihin reippaana ja uteliaana kasvaa.
Syliin ottaminen ei vahvista pelkoa
Pelokkaan pennun saa aina ottaa syliin. Se pitää kuitenkin tehdä niin, ettei omistaja itse lähde pelkoon mukaan. Jos pennun ottaa syliin ja surkuttelee sitä, vahvistaa pennun pelkoa. Omistajan kuuluu olla pennulle aina turvallinen ja vakaa peruskallio, tapahtui mitä hyvänsä.
Koiranpentu lukee ihmistään kuin avointa kirjaa. Kerrot sille koko ajan käytökselläsi, äänensävyllä ja eleillä miten erilaisiin asioihin ja muihin kulkijoihin suhtaudutaan. Kun pentu pelästyy sinun pitää olla rohkea.
Koiranpennun sosiaalistaminen ei tarkoita altistamista
Altistaminen tarkoittaa koiran viemistä selkeästi liian vaikeaan tilanteeseen. Koiralle voi tulla tällaisesta tilanteesta jopa traumoja. Sosiaalistamisessa edetäänkin aina rauhallisimmista paikoista vilkkaampiin. Pennun kanssa ei ihan ensimmäisenä kannata lähteä ruuhka-aikana päärautatieasemalle tai kauppakeskukseen. Ensin pitää käydä, vaikka lähikaupan edessä tutkailemassa maailmaa, sitten vähän vilkkaammalle paikalle ja niin edespäin. Pelkästään kotona ollaan kuitenkin vain pari päivää, sitten voi jo lähteä liikkeelle. Kun muistaa edetä pikkuhiljaa ja aina pennun tahdilla.
Muista lepo, koiranpentu tarvitsee sitä
Pentu prosessoi kokemaansa ja oppii nukkuessaan. Nukkuessa aivot ja hermosto kehittyvät. Jos pennun levosta ei huolehdita, pentu voi muuttua levottomaksi. Väsyneenä se ei ole myöskään niin rohkea tutustumaan uusiin asioihin. Eli kun olette tehneet onnistuneen tutkimusmatkan kaupungin vilinään, on kunnon nokoset paikallaan. Seuraavana päivänä voitte tehdä vaikka metsälenkin ja puuhailla yhdessä pihalla. Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että hengästyttävää vauhtia viedään pentua joka päivä useisiin uusiin paikkoihin.
Koiranpennun sosiaalistaminen muihin koiriin on tärkeää
Pentusi on kasvattajan luona elänyt emonsa ja sisarustensa kanssa 24/7. Jos teillä ei ole ennestään koiraa, suhde lajitovereihin katkeaa päivässä. Vaikka perheessä olisikin valmiiksi koirakavereita pennulle, on sosiaalistamisesta muihin koiriin silti huolehdittava. Muuten pentu tottuu vain omaan laumaan kuuluviin koiriin.
Rokotusten osalta voi halutessaan ottaa pennulle varhaisrokotussarjan. Siitä saat lisätietoa eläinlääkäriltäsi. Mahdollista sairastumista suurempi riski on kuitenkin puutteellinen sosiaalistaminen. Lisäksi emon maidon vasta-aineet suojaavat jonkin verran pentua sen ensimmäisiin rokotuksiin asti.
Missä ja miten tavata muita koiria?
Koirapuistoihin ei pennun kanssa pidä mennä. Vasta kun koira on kehittynyt sosiaalisesti taitavammaksi ja rohkaistunut, sen kanssa voi halutessaan puistoilla. Koirapuistoilussa on kuitenkin omat riskinsä. Sitä kannattaa aina harkita tarkkaan. Yksikin huono kokemus on liikaa eikä koirapuistoissa aina tiedä millainen leikkikaveri kokonaan vieras koira on. Huomattavasti parempi tapa turvata koiran tarve lajitovereihin on vapaana leikkiminen, vaikka metsälenkin yhteydessä.
Myös erilaiset pentutreffit eläintarvikeliikkeissä ja koirakoulujen pentuleikkitunnit ovat oivallisia paikkoja tavata muita pentuja. Kunhan muistaa sen, että joukkoon mennään pennun rohkeuden mukaan. Jos pentu haluaa leikkitreffeillä vain katsella kauempaa, sitä ei pidä viedä väkisin leikkimään.
Suojele pentua aina. Se saa hakeutua jalkoihisi turvaan ja sinun tulee viedä se pois tilanteesta, jos pentu on alakynnessä ja pelkää. Erinomaista koiriin sosiaalistamista on myös ihan se, että istutte puiston penkillä ja katselette ohi meneviä koiria.
Irtokoirat ja ei-toivotut kohtaamiset
Kun kohtaatte jonkun, jota ette halua moikata, on pieni hätävalhe ihan sallittua. Jämäkkä ”Pennulla on ripuli/kennelyskä, älä tule!” tehoaa huomattavasti paremmin kuin ystävällinen ”Me ei nyt moikata.” Koirista ei tule vihaisia, jos ne eivät moikkaa hihnassa. Vihaisia koiria tulee huonoista koirakohtaamisista. Laatu korvaa määrän.
Mikäli joudutte harvinaiseen, mutta erittäin ikävään tilanteeseen, jossa irtokoira juoksee teitä kohti, on toimittava todella itsevarmasti. Läiski käsiäsi yhteen, huuda ja häädä toista koiraa pois. Tarvittaessa voit hätätilanteessa turvautua Koiraturva turvasumuttimeen. Sumuttimen vaikuttava aine on mentholi ja se on vapaasti ostettavissa. Mentholi ei aiheuta pysyvää haittaa koiralle.
Koiranpennun sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin
Varsinkin lapsia kannattaa opastaa siinä, miten koiranpentu kohdataan. Ensin pennun pitää saada nuuhkaista vierasta. Sitten vieras ihminen voikin mennä itse kyykkyyn ja antaa pennulle namin. Päälakeen koskeminen voi tuntua pennusta pelottavalta. Rapsutuksia annetaan mieluummin rintakehään, kylkiin ja selkään. Aikuisille annetaan tarvittaessa sama opastus. On erittäin yleistä, että ensimmäisenä ihminen kumartuu pennun päälle ja taputtaa päähän. Koiralle tällainen kehonkieli tarkoittaa uhkaa.
Itse kannattaa olla avoin ja reippaasti lähestyä muita ihmisiä. Pentu seuraa tekemisiäsi koko ajan. Sano vieraalle vaikka ”Sosiaalistan pentua vieraisiin ihmisiin. Voisitko auttaa? Anna sen nuuhkaista sinua ja sitten annat nämä namit pennulle”. Yleensä ihmiset ovat mielissään ja ilolla auttamassa. Kukapa ei helly suloisen pennun nähdessään?
Koiranpennun sosiaalistaminen erilaisiin ääniin
Koviin ääniin kannattaa pentua totuttaa ensi kotona, ihan vaikka kolistelemalla keittiössä. Jos pentu on reipas, voi lisätä volyymia. Imuria kannattaa käyttää ja tutustuttaa pentua linkoavaan pesukoneeseen. YouTubestakin voi soittaa erilaisia ääniä. Hälytysajoneuvojen, ilotulitusten ja ukkosen ääniä soittamalla voi totuttaa pentua tositilanteisiin.
Tärkeintä on, että äänet esitellään ensin niin hiljaa, että pentu ei juuri sitä huomaa. Samalla voi leikittää pentua, jotta ääneen yhdistyy mukava tunnetila. Äänen kovuutta kasvatetaan pikkuhiljaa niin, että pentu ei missään vaiheessa pelästy.
Jos pentu pelästyy jotakin ääntä ulkona, kannattaa aloittaa ääneen siedättäminen kotona turvallisessa ympäristössä. Ääneen kannattaa yhdistää kivoja asioita kuten superherkullisia nameja. Ääntä soitetaan aluksi niin hiljaisella että pentu ei edes reagoi siihen. Hyvin hitaasti kasvatetaan volyymia. Jos pentu pelästyy uudelleen samaa ääntä, se voi aiheuttaa ongelmia. Siedätys tapahtuu pienin askelin.
Tutustu itsekin maailmaan uusin silmin
Pentuaika tarjoaa omistajalle tilaisuuden nähdä maailma uudella tavalla. Voit ihmetellä tuttuja arkipäiväisiä asioita. Pysähtyä tutkimaan ja tarkkailemaan kaikenlaisia ilmiöitä muurahaisista lentokoneisiin. Istu nurmikolle etsimään neliapiloita, tee talvella lumienkeli. Nauti luonnosta ja maailmasta pennun silmin.
Pentuaika menee nopeasti ohi. Ota siitä kaikki irti. Varaa aikaa muilta puuhiltasi tähän ainutlaatuiseen kokemukseen, joka tulee antamaan sinulle uskomattoman paljon iloa.
Koiranpennun turkki on usein hentoa ja iho herkkä, joten niitä tulee hoitaa huolella ja hellävaraisesti. Kärsivällisyydellä ja kannustavalla koulutuksella pennulle voi opettaa turkinhoidosta mukavan yhteisen hetken. Kun koiranpentu totutetaan käsittelyyn ja turkinhoitoon jo pienestä pitäen, onnistuu harjaus, pesu ja trimmaus ilman hampaiden kiristelyä myös jatkossa.
Huomioi herkkä pentuturkki ja iho
Koiran pentukarva on usein pehmeämpää ja hennompaa kuin turkki, jonka koira myöhemmin kasvattaa. Pehmoinen pentuturkki takkuuntuu ja likaantuu erityisen helposti, joten sitä kannattaa hoitaa säännöllisesti ja huolellisesti. Turkin pesussa kannattaa käyttää hoitavia ainesosia sisältäviä shampoita ja vain koirille tarkoitettuja tuotteita. Jotta irtoileva pentukarva ei takkuuntuisi mahdottomiksi sykeröiksi, on turkkia harjattava usein.
Pentukarva alkaa irrota ja vaihtua aikuisen koiran turkkiin murrosiässä, joka yksilöstä ja rodusta riippuen alkaa noin 6–15 kuukauden iässä. Yleensä pienikokoiset koirat saavuttavat murrosiän aiemmin kuin suurikokoiset lajitoverinsa. Se, milloin pentukarva alkaa irrota ja kauanko karvan vaihtuminen jatkuu, vaihtelevat suuresti yksilöiden välillä.
Totuta pentu käsittelyyn
Koiranpentua tulee totuttaa käsittelyyn aivan pienestä pitäen. Ideaalitilanteessa harjoittelu on aloitettu jo kasvattajalla, mutta viimeistään, kun pentu tulee uuteen kotiinsa. Totuttelu voidaan aloittaa silittelyistä, rapsutteluista ja syliin ottamisista, joiden lomassa katsotaan korvia, silmiä ja hampaita ja kosketetaan tassuja.
Ensimmäiset käsittelyhetket pidetään lyhyinä, ja pentua kehutaan ja palkitaan runsaasti. Harjoittelu kannattaa jakaa mieluummin useampaan lyhyeen jaksoon kuin vaatia pennulta kerralla liikoja. Tarkoitus on tehdä käsittelystä tuttu ja turvallinen rutiini, jolloin pentu oppii pysymään rauhallisena. Käsittelyn harjoittelu edistää turkinhoidon lisäksi kaikkia muitakin hoitotoimenpiteitä, ja tekee esimerkiksi kynsien leikkauksen, hampaiden harjauksen tai korvien putsauksen opettelusta jouhevampaa.
Tavoitteena on, että pentu pysyy rauhallisena turkinhoitohetkissä ja sitä palkitaan siitä.
Opettele harjausta pikkuhiljaa
Turkin harjauksen harjoittelu aloitetaan tutustuttamalla pentu tarvikkeisiin niin, että se saa nähdä ja nuuskia niitä. Harjaus aloitetaan rauhallisesti muutama harjanveto kerrallaan ja pentua palkitaan runsaasti kehuin ja namein. Aluksi harjauskerrat kannattaa pitää lyhyinä ja harjaamista lisätään sen mukaan, kun pentu tottuu siihen. Harjaamisessa edetään aina pennun ehdoilla.
Harjoitteluhetki kannattaa ajoittaa siihen, kun pentu on valmiiksi rauhallinen ja saanut purkaa energiaansa aiemmin esimerkiksi leikkimällä. Harjausta voi harjoitella missä tahansa pennulle mukavassa paikassa. Pennun ensiharjaksi sopii esimerkiksi hellävarainen harjauskäsine tai harja, jonka piikit on päistä pyöristetyt. Myös mikrokuitupyyhkeellä irtokarvan ja lian saa pyyhittyä turkista ja ihosta hellästi.
Harjoittele myös pesua etukäteen
Rapatessa roiskuu, myös koiranpennun elämässä. Turkin ja tassujen pesua kannattaa harjoitella jo ennen kuin on pakottava tarve pestä koira. Näin pentu saa harjoitella rauhassa ilman stressiä, kiirettä ja pakkoa.
Suhiseva suihku ja kylpyhuoneen liukas lattia voivat pienelle pennulle olla jännittäviä, jopa pelottavia asioita. Lattialle voi laittaa esimerkiksi kostutettuja pyyhkeitä tai kosteantilan maton, joka estää liukastumista. Alustalle tulemista ja siinä pysymistä voi harjoitella pennun kanssa jo kylpyhuoneen ulkopuolella.
Kylpyhuoneessa vesi lisätään vaiheittain mukaan. Aluksi suihkusta valutetaan vettä vain lattialle ja rauhallisena pysyvää pentua palkitaan. Pennun kastelu aloitetaan parin sekunnin hetkistä ja vain pieniltä alueilta, kuten varpaista ja kyljestä. Suihkuttelun aluetta ja kestoa lisätään sitä mukaan, kun pentu pysyy rauhallisena ja paikallaan. Jos pentu säikähtää jotakin, harjoittelu keskeytetään eikä sitä jatketa ennen kuin pentu on taas rauhallinen.
Pennulle voi luoda turvallisen olon toimimalla itse rauhallisesti ja kärsivällisesti.
Varmista oikea ja turkinmukainen hoito
Se, kuinka paljon puunausta koiran turkki tarvitsee, vaihtelee suuresti rotujen ja yksilöiden välillä. Karvan pituus, kiharuus, suoruus, karheus tai sileys vaikuttavat hoitotapoihin. Osalla koirista on myös kaksikerroksinen eli pohjavillallinen turkki, joka täytyy huomioida hoidossa. Joillekin koirille riittää perusharjaaminen turkin ylläpitämiseksi, mutta juuri omalle koiralle sopiva turkinhoito kannattaa varmistaa esimerkiksi kasvattajalta.
Moni rotu on trimmattava eli turkki muotoillaan saksilla, trimmauskoneella tai nyppimällä. Jos koiraa on tarkoitus käyttää trimmaajalla, on erityisen tärkeää, että pentu on totutettu käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin jo etukäteen. Trimmaajalta voi myös kysyä, saisiko pentu tulla tutustumaan ja totuttelemaan paikkaan ennakolta, vaikkei turkki vielä olisikaan valmis trimmattavaksi.
Lue myös aiemmat juttumme, joissa eläintenkouluttaja kertoo, miten koiralle koulutetaan pesusta miellyttävä hemmotteluhetki ja turkinhoito saadaan sujumaan helposti.
Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa.Jalon hoitotarvikkeista löytyy sopivat harjat, kammat ja muut takunselvittäjät kaikenkarvaisille kavereille.
Karvakuonoista perheenlisäystä tulossa, mutta joko varmasti hankit kaikki koiranpennun tarvikkeet? Muistit varmaan pannan ja lelut, mutta entäpä pentuaitaus tai vaikkapa hammasharja? Lue, mitä kaikkea uusi pentu oikein tarvitsee.
Jos sinulle on tulossa koiranpentu, tule mukaan suositulle Pentukurssille! Opit koirankoulutuksen perusasiat alusta alkaen ja ehkäiset ongelmakäytöksen!
Kun päätös koiranpennun hankinnasta on tehty ja uusi perheenjäsen on löytynyt, alkaa usein matelevan pitkältä tuntuva mutta palkitseva luovutusiän odottaminen. Ennen kuin pörröisen käärön voi hakea kotiin, kannattaa odotusaika hyödyntää valmistautumalla, tehdä kodista pennulle turvallinen ja hankkia olennaisimmat tarvikkeet jo etukäteen.
Yhteinen pentuarki saa sujuvan aloituksen, kun koiranpennun tarvikkeet on valmiiksi hankittuna ja omistaja voi rauhassa keskittyä auttamaan pentua kotiutumaan. Samalla alkaa jokapäiväisten tärkeiden toimien, kuten ulkoilun tai esimerkiksi hampaiden harjauksen harjoittelu.
Kokosimme yhteen ostoslistan, josta uusi koiranpennun omistaja löytää kaiken tärkeän, mitä juuri kotiin saapunut pieni pentu tarvitsee.
Kolme erilaista harjaa,
joissa eri kokoisia harjauspäitä
+ hammastahna
4 x 20 kpl:
23 x 32 cm pusseja
Värit
Vaaleansininen,
vaaleanpunainen
-
-
-
Useita eri värejä ja kuoseja
Valmistusmaa
Kiina
USA
Kiina
Kiina
Kiina
Taulukossa vertailtujen tarvikkeiden hinta- ja tuotetiedot on kerätty Peten Koiratarvike -verkkokaupasta.
Ruoka- ja vesikuppi
Trixie teräskuppi sopii koiranpennun ruoka- tai vesikupiksi ja se on helppo pitää puhtaana, koska sen voi sujauttaa tiskikoneeseen.
Uuden koiranpennun omistajan ostoslistan kärjessä komeilee ruoka- ja vesikuppi. Kuppia valitessa kannattaa huomioda materiaalin kestävyys, kuppien helppo käytettävyys ja toisaalta koko. Monen koiranomistajan suosikiksi on noussut simppeli ja käytännöllinen teräskuppi, joka on helppo pitää hygieenisenä, koska sen voi pestä tiskikoneessa. Teräskuppeja on myös hyvin saatavilla monessa eri koossa. Esimerkiksi Trixie -teräskupin voi hankkia kuudessa eri koossa pikkiriikkisimmille pennuille sopivasta 0,2 litran kupista aina suureenkin nälkään ja janoon riittävään 4,5 litran kuppiin.
Kupin kokoa valitessa kannattaa pitää mielessä pennun koko, mutta toisaalta myös se, minkä kokoiseksi koira tulee suurin piirtein kasvamaan. Jotkin pieneksi jäävät koirat voivat yltää syömään samasta kupista pentuna ja aikuisena, mutta suureksi kasvavalle olisi hyvä ostaa omat kupit pentuajaksi ja suuremmat sitten, kun koira on saavuttanut aikuisen koiran mittansa. Teräskuppi on hyvä valinta mahdollisesti väliaikaiseksi pentukupiksi edullisuutensa takia – persoonallisempaan ruoka- ja vesikuppiin voi halutessa panostaa sitten, kun koira on kasvanut isoksi.
Teräskuppi on kevyt ja liukas, joten kuppien alle on hyvä asettaa jokin alusta, jotta ne eivät pyöri aivan minne sattuu innokkaan ruokailijan kuonon edestä. Osassa teräskupeista on valmiiksi kuminen pohja estämässä liukumista. Kuppeja on myös saatavilla hiukan eri mallisina ja syvyisinä, esimerkiksi aivan pienimmät pennut voivat tarvita aluksi matalamman ruokailuastian, kun taas muun muassa suurikorvaisille koirille suositellaan korkeampi reunaista mallia. Vinkkejä juuri oman pennun kuppien valintaan kannattaa kysyä kasvattajalta. Yleensä kasvattajat myös neuvovat pennun ruokinnassa, kuten ruoan määrässä ja ruokintatiheydessä, sekä antavat matkaan penturuokaa, johon pentu on tottunut. Pennulle tulee olla aina kupissa tarjolla vettä, ja vesi tulisi vaihtaa vähintään kerran päivässä, jotta se on aina raikasta.
Trixie teräskuppien vetoisuudet ja halkaisijat:
200 ml, 10 cm
450 ml, 12 cm
750 ml, 15 cm
1,8 l, 20 cm
2,8 l, 24 cm
4,5 l, 28 cm
Panta
Säädettävän Basic -pentupannan saa useassa kauniissa värissä ja se on valmistettu kevyistä ja mukavan tuntuisista materiaaleista.
Pennulle on hyvä hankkia valmiiksi ulkoilutarvikkeet. Pantaan ja hihnaan totuttelu kannattaa aloittaa pian kotiutumisen jälkeen, jotta pentu pääsee tutkimaan ulkomaailmaa ja tutustumaan ympäristöön kodin lähellä. Samalla ulkoilutus ja sisäsiistiksi oppiminen pääsevät hyvin vauhtiin.
Basic-merkin First-panta on kevyt ja helposti puettava panta, joka sopii monelle hauvalle ensimmäiseksi pentupannaksi. Pikalukon avulla panta on nopea kiinnittää ja irrottaa, ja koska pannan kokoa voi säätää, sopii se mainiosti nopeasti kasvavalle pennulle. Helposti puhtaana pidettävästä nailonista valmistettuja pantoja on saatavilla useammassa söpössä sävyssä, esimerkiksi kirkkaassa turkoosissa ja hempeässä roosassa. Heijastintikkaukset saavat pennun näkymään myös hämärässä. Basic First -pantaa on saatavilla neljässä säädettävässä koossa.
Koot (pannan leveys x kaulanympärys):
1,5 cm x 20-30 cm
2 cm x 30-40 cm
2,5 cm x 30-50 cm
3 cm x 45-70 cm
Pennulle tulee aina valita säädettävä panta, eikä esimerkiksi kuristavaa pantaa. Varmista myös, että panta on tarpeeksi leveä ja yltää ainakin kahden niskanikaman yli, jottei se pääse painumaan pennun herkkään ja vasta kehittyvään niskaan kipeällä ja vaarallisella tavalla.
Monet suosivat ulkoilutuksessa valjaita, jotka jakavat kiristyvästä hihnasta aiheutuvaa painetta tasaisesti ja koiran niskaa säästäen. Valjaitakin on saatavilla pienessä koossa ja säädettävinä, joten myös pentuajalle voi löytää sopivat valjaat. Voi kuitenkin olla, että nopeasti kasvavalle pennulle kannattaa hankkia laadukkaat ja varmasti hyvin istuvat valjaat vasta, kun se on jo hiukan suurempi ja aktiivisempi liikkuja. On myös aina suositeltavaa käydä paikan päällä sovittamassa valjaiden istuvuutta, jos vain mahdollista. Lue aiempi osto-oppaamme parhaiden valjaiden valitsemisesta täältä.
Talutin
Feel Activen Nylon -talutin näkyy hämärässäkin kauas, sillä hihnan molemmin puolin kulkee heijastavat ompeleet.
Aivan pieni pentu pysyy todennäköisesti mielellään omistajan kintereillä, mutta ei kestä kauaakaan, kun pentu löytää tassuihinsa vauhtia ja rohkeutta tutkia maailmaa. Silloin mukavat ja turvalliset ulkoiluvarusteet tulevat tarpeen, ja on aika napsauttaa hihna kiinni pantaan. Kun hihnaan totuttelun ja hihnassa nätisti kulkemisen harjoittelun aloittaa ajoissa, onnistuu se jatkossakin helpommin, kun on aika lähteä pidemmille lenkeille.
Feel Activen Nylon -talutin on pienellekin pennulle sopivan kevyt hihna, jossa yhteisiä kävelylenkkejä on hauska alkaa harjoitella. Senttimetrin levyisessä ja 180 senttiä pitkässä hihnassa kulkee molemmin puolin heijastinompeleet, jotka tuovat turvaa pimeälläkin liikkuessa. Lisänäkyvyyttä saa myös halutessaan ripustamalla vaikkapa heijastimen tai vilkkuvalon lukon lähellä sijaitsevaan kangaslenkkiin. Hihnan lukko on kestävää metallia, joten tomerakaan pentu ei pääse riuhtomaan sitä rikki.
Pentua ulkoiluttaessa kannattaa muistaa, että järjestyslain mukaan koiran on taajamassa oltava aina kytkettynä ja metsästyslaki määrää, että koira on pidettävä metsässäkin kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä kiinnipitoaikana eli 1.3.-19.8. välisenä aikana, jotta luonnoneläimillä olisi rauha niiden lisääntymisaikana. Muulloinkin koiran tulee olla kytkettynä, ellei vapaana pitämiseen ole maanomistajan tai metsästysoikeuden hallitsijan lupaa, ja koiran tulee joka tapauksessa aina olla omistajansa hallinnassa.
Hyvä ja riittävä uni on yksi tärkeimmistä asioista, joita pentu tarvitsee kasvaakseen. Pieni koiranpentu voi viettää jopa 18-20 tuntia vuorokaudesta unten mailla. On siis erittäin tärkeää, että sillä on oma mukava ja rauhallinen paikka, jonne vetäytyä lataamaan akkuja leikkimisen ja kaiken muun pentumaisen touhuamisen välissä.
Pehmeys ja mukavuus ovat maittavien unien salaisuus. Scruffs-tuotemerkin Wilton-peti on vuorattu sisältä muhkealla tekoturkiksella, johon koiran on mukava käpertyä koisimaan. Pedin pehmeät reunat luovat pedistä pennulle turvallisen pesän ja voipa reunaa vasten kivasti lepuuttaa päätäkin – heti, kun vain pentu kasvaa sen verran, että ylettää! Wilton-petiä on saatavilla kolmessa eri koossa ja kahdessa, moneen sisustukseen sointuvassa värissä, mustana ja harmaana. Liukuestepohja pitää pedin paikallaan, vaikka pennulle iskisikin riehakas iltahepuli. Wilton -koiran peti kestää konepesun 30 asteessa.
Koot:
S: 50 x 40 cm
M: 60 x 50 cm
L: 75 x 60 cm
Ensimmäistä pennun petiä valitessa voi pitää jo mielessä se, kuinka suureksi koira tulee kasvamaan. Varsinkin kestävistä materiaaleista valmistetut pedit, joista pidetään hyvin huolta, voivat kestää koiralla montakin vuotta. Toisaalta täytyy muistaa, että pentuaika on yllätyksiä täynnä eikä ole kovinkaan tavatonta, että vasta sisäsiistiksi opettelevalla pienokaisella tulee vahinkopissat juuri omaan petiin tai nukkumapaikka saa maistiaisen tuhovimmasta ja päätyy pennun raatelemaksi. Pennun petiä voi suojata esimerkiksi erilaisin peitoin ja lisäpehmustein.
Sijoita pennun peti rauhalliseen paikkaan, pois kodin vilkkaimmilta kulkureiteiltä, lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Kaikki koirat eivät kuitenkaan viihdy kokonaan poissa muun perheen luota, joten seuraa, missä juuri oma pentu haluaa nukkua ja sijoita peti sen mukaan pennulle mieluisaan paikkaan.
Vikkelä pentu ehtii keksiä metkun jos toisenkin, jos omistajan silmä välttää edes pieneksi hetkeksi. Kukaan ei voi vahtia koiranpentua vuorokauden ympäri, joten on kultaakin arvokkaampaa välillä rajata aluetta, jolla pentu pääsee liikkumaan. Tähän tarkoitukseen sopii erityisen hyvin pentuaitaukset tai oviin asennettavat koiraportit, joiden läpi pentu näkee ympäristöään, muttei pääse suin päin valvomatta tekemään mitään kiellettyä. Pentuaitaus sopii hyvin myös kotona yksinolon harjoitteluun.
Turvallisen ja rajatun tilan koiranpennulle voi näppärästi luoda esimerkiksi Midwestin MaxLock -pentuaitauksella, joka koostuu kahdeksasta 61 senttimetriä leveästä aidan osasta, joista yhdessä on myös ovi. Aitausta on saatavilla myös kuudessa eri korkeudessa 61-122 senttimetrin väliltä, joten aitauksesta löytyy sopivan kokoinen vaihtoehto monille eri roduille. Midwestin pentuaitaus on helppo pystyttää ilman työkaluja ja sen voi muotoilla tarpeen mukaan esimerkiksi kahdeksankulmion, neliön tai suorakulmion muotoon tai käyttää suorana aitana jakamassa ja rajaamassa tilaa. Koska aitaus on kevyt ja taittuu kasaan, voi sitä siirrellä helposti tarpeen mukaan. Pentuaitausta voi käyttää myös ulkona ja sen mukana tulee maakiilat, joilla aitauksen saa kiinnitettyä maahan.
Aitapalojen koot:
61 x 61 cm x 8 kpl
76 x 61 cm x 8 kpl
91 x 61 cm x 8 kpl
107 x 61 cm x 8 kpl
122 x 61 cm x 8 kpl
Pentulelu
Kong Puppy -lelu soveltuu pennun monipuolisiin leikkeihin aina aktivoinnista, pureskeluun ja pomputteluun.
Koiranpentu oppii elämässään tarvittavia asioita ja taitoja leikkimällä. Pennulle kannattaa varata erityyppisiä leluja, jotta se pääsee toteuttamaan itseään monipuolisesti. Samalla pentu löytää juuri itselleen mieluisat tavat leikkiä ja touhuta, sillä onhan jokainen koira omanlaisensa leikkijänsä.
Pennulle leluja valitessa kannattaa huomioida ainakin se, että lelu on turvallinen ja kestävä pureskeltavaksi. Kun pennulla on lelu, johon se saa luvan kanssa käyttää hampaitaan, jäävät kielletyt esineet todennäköisemmin rauhaan. Lelun tulee myös olla pennulle sopivan kokoinen eli tarpeeksi pieni, jotta se saa siitä otteen, mutta ei liian pieni, jottei lelu aiheuta tukehtumisen vaaraa. Lelusta ei saa lähteä pieniä osia irti, ja jos pentu saa lelun järsittyä kappaleiksi, on aika vaihtaa lelu uuteen.
Supersuositusta Kong -koiran lelusta on olemassa varta vasten pennuille suunniteltu Kong Puppy -versio. Kongin pentuversio on valmistettu alkuperäistä pehmeämmästä kumista, joka on hellä ja turvallinen pennun hampaille ja ikenille. Lelu antaa silti haastetta ja tekemistä pennun suulle ja mielelle: kongin sisään voi laittaa esimerkiksi nameja tai jotain tahnamaista tai märkää koiranruokaa, jota pentu voi sitten kaivella lelun sisältä aikansa kuluksi. Samalla pentu joutuu käyttämään päätään ja oppii ratkaisemaan ongelmia. Lisähaastetta leluun saa, kun täytetyn kongin pakastaa. Kuminen kongi hyppii ja pomppii muotonsa ansiosta arvaamattomasti, joten se herättää koiran mielenkiinnon vauhdikkaammissakin leikeissä. Kong Puppy -lelu on saatavilla suloisessa vaaleansinisessä ja vaaleanpunaisessa sävyssä.
Lelujen koot:
S: 7,5 cm, max. 9 kg pennuille
M: 9 cm, 7–16 kg pennuille
L: 10 cm, 13–30 kg pennuille
Kynsileikkurit
Punaisista kahvoistaan tunnetut Millersin Forge -kynsisakset ovat monen koiraihmisen ikisuosikki tarkan leikkausjäljen ansiosta.
Koiran kynnet tulisi leikata säännöllisesti noin viikon tai kahden välein riippuen kynnen kasvu- ja kulumisvauhdista. Kun kynsien leikkausta harjoitellaan jo aivan pienestä pitäen, rauhallisesti ja ruhtinaallisesti palkiten, ei operaatiosta pääse kasvamaan suurta mörköä koiralle tai omistajallekaan.
Ihan millä tahansa saksilla koiran kynsiä ei kannata leikata, sillä liian tylsillä tai heveröisillä saksilla saa lähinnä vahinkoa aikaan, kun kynnet lohkeilevat, lastoittuvat ja pahimmillaan leikkaantuvat kipeästi kynnen ytimeen asti. Teräviin ja tarpeeksi tukevarakenteisiin kynsisaksiin kannattaa siis panostaa, jotta kynsien leikkaus käy mahdollisimman kivuttomasti.
Kynsisaksien klassikoksi nousseet Millers Forge -sakset eivät ole keränneet mainettaan aivan turhaan, sillä kestävien ja erittäin terävien kynsisaksien leikkausjälki on tarkka. Näiden saksien nimeen vannovat myös monet ammattilaiset, kuten eläinlääkärit ja trimmaajat. Tukevat kahvat, jotka on päällystetty liu’un estävällä kumilla, auttavat saamaan saksista hyvän otteen. Saksissa on myös leikkuurajoitin, jonka avulla voi varmistaa, ettei kynttä pääse leikkaamaan liikaa. Millers Forge -kynsisaksia suositellaan pienille ja keskikokoisille koirille, mutta käyttäjäkokemusten mukaan ne sopivat monen kokoisille koirille. Millers-kynsisaksilla on valmistajan antama elinikäinen takuu.
Harja
Kaksipuolinen Show Dog -harja avaa takut ja silottaa karvan edustuskuntoon.
Turkki on koiran kruunu. Jotta oma murre pysyy yhtä söpönä kuin sinä ensimmäisenäkin päivänä, kun se valtasi sydämesi, täytyy sen turkista pitää hyvää huolta. Se kuinka vaativahoitoinen kunkin koiran turkki on, vaihtelee paljon rodun ja yksilön välillä. Kasvattajalta kannattaa pyytää yksityiskohtaiset ohjeet ja vinkit oikeanlaiseen turkinhoitoon sekä mahdolliseen trimmauksen tarpeeseen. Jokaisesta koirataloudesta tulisi kuitenkin löytyä vähintään perusharja, jolla turkin takut saadaan taltutettua.
Show Dog -merkin kaksipuoleisessa harjassa on toisella puolella metalliset pyöristetyt piikit ja toisella puolella tiheämmät harjakset. Ympäristöystävällisestä bambusta valmistettu harja on kevyt kädessä, ja se sopii monipuolisesti takkujen selvittämiseen. Metallipiikit irrottavat tehokkaasti takut ja irtokarvan, kun taas tiheä harjaspuoli puolestaan saa koiran turkin kiiltämään kauniisti. Kooltaan harja on 22 x 6 cm.
Kun koiraa harjaa tarpeeksi säännöllisesti, pysyy sen turkki takuttomana eikä harjaaminen silloin tukista ja satu. Harjauksen myötä turkki voi myös paremmin, kun sen luontaiset öljyt levittyvät koko karvan pituudelle ja ihon pintaverenkierto myös vilkastuu. Harjaamisesta tulee monelle koiralle rentouttava ja ihana kokemus, ja samalla se saa paistatella omistajan huomion ja rapsutusten kohteena. Säännöllinen harjaaminen ilahduttaa koiraa, jolla on kevyt olo hoidetussa turkissa, mutta myös omistajaa, joka joutuu imuroimaan sohvan takana ja huoneen nurkissa pyöriviä pölykoiria harvemmin, kun koirasta ei pöllyä irtokarvaa aivan niin tiheään tahtiin.
Kuten niin monia muitakin hoitotoimenpiteitä, myös hampaiden harjaamista kannattaa harjoitella koiran kanssa jo pienestä pennusta alkaen. Vaikka monet hammasvaivat, kuten hammaskiven ja plakin kertyminen ja niistä johtuva pahanhajuinen hengitys, ovat yleisiä vaivoja usein vasta vanhemmilla koirilla, kannattaa ongelmien ennaltaehkäisy aloittaa jo nuorena. Purulelut ja -luut auttavat hammashygienian ylläpitämisessä, mutta harjaaminen on silti paras ja tehokkain tapa huolehtia koiran purukalustosta. Hampaat pitäisi harjata mielellään päivittäin.
Hammasharjan tulee mahtua hyvin koiran suuhun ja ylettyä kaikkiin hampaisiin. Älä koskaan käytä ihmisille tarkoitettua hammastahnaa, sillä se on koiralle liian voimakasta ja esimerkiksi ksylitoli on koiralle myrkyllistä. Koirille on myytävänä omia, koirille mieluisan makuisia, hammastahnoja, jotka tekevät hampaidan harjaamisesta mukavamman kokemuksen.
Kaiken kattava Trixie hampaidenhoitosetti on kätevä tapa aloittaa koiran hampaiden hoidon opettelu. Setti sisältää niin mintunmakuisen koirien hammastahnan, kaksi erilaista sormihammasharjaa kuin kaksipäisen hammasharjan. Kaksipäisessä hammasharjassa on kaksi eri kokoista harjaspäätä: suurempi sopii esimerkiksi etuhampaiden harjaamiseen ja pienempi pienikokoiseen suuhun tai takana olevien poskihampaiden harjaamiseen. Koska setti tarjoaa monta erilaista harjaa, voi omistaja ja pentu kokeilla, millainen harjaustyylii sopii juuri heille kaikkein parhaiten.
Mikään ei olisi sen ikävämpi aloitus yhteiselle koira-arjelle kuin suututtaa naapurit heti kättelyssä. Parempi siis kerätä ne pennunkin pienet kakat pois pihoilta ja tienvarsilta! Uuden koiranomistajan kannattaa varustautua monella koirankakkapussirullalla ja muistaa ottaa tarpeeksi pusseja mukaan ulkoilulle. Varmista alueeltasi koirankakkapussien oikeanlainen kierrätys. Joissain paikoissa maatuvassa pussissa olevan jätöksen saa tiputtaa biojätteeseen, mutta monessa paikassa sen oikea osoite on sekajäte.
Miksei koirankakan kerääminen voisi olla hiukan hupaisa kokemus? Little & Bigger -merkin biohajoavat kakkapussit ovat varmasti koirapuiston komeimmat, sillä niitä on saatavilla monissa hauskoissa väreissä ja kuoseissa, esimerkiksi monissa kirkkaissa väreissä, söpöin sydämin tai palloin koristeltuna tai aina yhtä trendikkäässä leopardikuosissa. 23 x 32 cm -kokoisia pusseja myydään muun muassa neljän rullan monipakkauksissa. Yhdessä rullassa on 20 pussia. Little & Bigger -merkin biohajoavat kakkapussit ovat yhteensopivia Bags On Board -kakkapussipidikkeen kanssa. Pidikkeen saa kätevästi kiinnitettyä esimerkiksi koiran taluttimeen, jolloin pussit pysyvät aina varmasti matkassa.
Varaa pennun varalle myös nämä
Sopivaa penturuokaa. Kysy tarkemmat ruokintaohjeet kasvattajalta, joka osaa kertoa, mitä pentu on luovutukseen asti syönyt ja kuinka usein ja kuinka suuria annoksia se tarvitsee.
Koulutusnameja. Yleensä mitä mehevämpi ja kosteampi herkku, sitä maittavampi se on koiran mielestä, mutta oman koiran lempinamit löytyy ainoastaan kokeilemalla. Pennulle sopivia nameja kannattaa varata runsaasti, sillä ruoka on monelle koiralle tehokkain tapa motivoida ja palkita koulutustilanteissa.
Puruluita. Lelujen lisäksi pennulle kannattaa hommata herkullisen makuisia puruluita pureskeltavaksi, jotta pikku naskalihampaat pysyvät poissa kiellettyjen tavaroiden kimpusta. Tarjoa puruluita kuitenkin maltillisesti ja vain hetkeksi kerrallaan, sillä uudet syötävät saattavat ärsyttää suurissa määrissä pennun herkkää vatsaa.
Turkinhoitovälineet. Rodusta ja yksilön turkinlaadusta riippuen, koira voi tarvita perusharjan lisäksi erilaisia trimmaustarvikkeita. Vinkit oikeaoppiseen turkinhoitoon kannattaa varmistaa kasvattajalta. Hanki myös koiran karvan laatuun sopiva shampoo ja hoitoaine.
Ulkoiluvaatteet. Varsinkin talvella syntyneet pienikokoiset ja lyhytkarvaiset pennut voivat tarvita ulkoiluun lämmittävän takin. Myös kuratakki voi olla pennulle paikallaan, jos sen turkkia halutaan suojata jatkuvalta likaantumiselta. Vaikkei oma koira tarvisikaan takkia lämmikkeeksi, kannattaa harkita huomiovärisen ja heijastimilla varustetun heijastinliivin hankkimista ilta- tai aamuhämärissä tehtävien ulkoilujen varalle.
Kuljetusboksi, -häkki tai autovaljaat. Mikä ikinä onkaan itselle ja omalle koiralle sopiva tapa matkata paikasta toiseen, kannattaa turvallisuuteen liikenteen päällä satsata. Kuljetusboksissa, -häkissä tai esimerkiksi turvavöihin kiinnitettävissä autovaljaissa, koira matkustaa turvallisesti automatkan ajan.
Koiran ensiapulaukku. Pennun kanssa voi sattua ja tapahtua, joten mahdollisiin haavereihinkin täytyy varautua. Valmiiksi koottuja, koirille tarkoitettuja ensiapupakkauksia on saatavilla, mutta sen voi koota myös itse. Laukkuun kannattaa varata muun muassa haavasuihke ja sidostarpeet, punkkipihdit ja kuumemittari. Mukaan kannattaa myös sujauttaa päivystävän eläinlääkärin yhteystiedot.
Koiran lopettamiselle voi olla monia syitä. Vanhuus, sairaudet – kun koiran elämä ei enää ole elämisen arvoista, nimenomaan koiran elämänä, on omistajan raskas velvollisuus päästää turre tuskistaan paremmille juoksumaille maukkaampien makkaroiden ääreen. Toisinaan karvaturri viedään viimeiselle matkalleen erilaisin, ehkä liiankin heppoisin perustein. Joskus omistaja saattaa kokea karvakorvansa ongelmat voittamattomina ja koirasta luopumisen ainoana vaihtoehtona.
Tiedot rekisteröityjen koirien kuolemista pyydetään kirjaamaan myös Kennelliiton jalostusjärjestelmään, sillä tämä tuo tärkeää tietoa esimerkiksi rotujen terveydestä. Näin on tehnyt myös eräs isomünsterinseisojakasvattaja, joka on päätynyt lopettamaan marraskuussa 2010 syntyneen värivirheellisen pentunsa vain neljän kuukauden ikäisenä. Sairaudesta tai muusta pakottavasta ei kuitenkaan ole ollut kyse, sillä lisätiedoiksi kuolinajan oheen on kirjattu seuraavaa: ”Ei löytynyt sopivaa ostajaa, jota olisi myös kiinnostanut sitoutua koiran terv.tutkimuksiin.” Jos et usko, kurkista kyseisen koiran sivu KoiraNetissä täältä.
Kuonon hämmästelee suuresti. Kyseinen pentue jäi jalostustietojärjestelmän mukaan kasvattajan viimeiseksi – ja hyvä niin.
Kuva: ”Kleiner Münsterländer I” by Nina – Own work. Licensed under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons Kuvassa pienimünsterinseisoja. Kuvan koira ei liity tapaukseen.
Koska koiranpennun vastustuskyky ei ole vielä täysin kehittynyt, on pentujen suojaaminen sisäloisia vastaan erityisen tärkeää.
Vaikka sisäloistartunta saattaa olla aikuisella koiralla oireeton, etenkin nuorelle pennulle madot voivat aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Sisäloistartunnan oireita pennulla ovat muun muassa vatsan turvotus, oksentelu, ripuli, yskä, turkin kiillottomuus sekä pennun kasvun hidastuminen. Pahimmillaan sisäloistartunta voi johtaa pennun kuolemaan suolen tukkeutumisen seurauksena. Jos pennun oksennuksessa tai ulosteessa näkyy kokonaisia loisia, on kyseessä vakava tartunta.
Koiranpentu saa ensimmäisen sisäloistartuntansa emoltaan jo kohdussa. Tämän ehkäisemiseksi narttukoiran madotus sekä ennen astutusta että ennen pentujen syntymää on ensiarvoisen tärkeää. Kasvattaja saa apua sopivan sisäloishäätölääkkeen löytämiseksi apteekista, sillä kaikkia lääkkeitä ei suositella käytettäväksi tiineyden viimeisen kolmanneksen aikana eivätkä kaikki valmisteet sovi alle luovutusikäisille pennuille.
Istukan lisäksi pentu voi saada suolinkaistartunnan emonsa maidosta tai elinympäristöstään. Koska lääkitys tappaa vain koiran kehossa kulloinkin olevat madot, on myös pentujen elinympäristön puhtaana pitäminen erittäin tärkeää: monet loisten munamuodot säilyvät vaihtelevissakin olosuhteissa pitkään.
Kasvattajan kannattaa lähteä olettamuksesta, että kaikilla pennuilla on suolinkaistartunta jo pienestä pitäen ja noudattaa pennuille suositeltua tiuhaa loishäätöaikataulua. Pennut toimivat myös suurimpana tartunnanlähteenä ympäristössään. Ympäristöön levinneet munat tartuttavat uusia eläimiä niiden syödessä esimerkiksi munien saastuttamaa ruohoa.
Sisäloistartuntojen ehkäisemiseksi koiranpentu on syytä madottaa noin kahden viikon välein nelikuisena annettavaan tehosterokotteeseen asti. Mikäli erityistä tartuntariskiä ei sen jälkeen ole, voidaan siirtyä aikuisille koirille suositeltuun madotusrytmiin kahdesti vuodessa, keväisin ja syksyisin.
Hankkiessaan koiranpentua myös ostajan on oltava tarkkana: vastuullisen kasvattajan pennut kasvavat puhtaassa ympäristössä ja kasvattaja kertoo avoimesti pentujen ja emän sisäloishäädöstä. Madottamatta jätetyillä pennuilla saattaa ilmetä yllä mainittuja oireita oksentelusta yskimiseen jo nopeasti uudessa kodissaan, ja hoitamatta jätetty vakava sisäloistartunta voi koitua pennun kohtaloksi.
Artikkeli on toteutettu yhdessä Orion Pharma Eläinlääkkeiden kanssa.
Kun etsinnässä on lenkkikaveri ja sohvannurkan lämmittäjä, voi rekisteröidyn rotukoiran hinta – keskimäärin reilut tuhat euroa – kirpaista. Kuono selvitti, onko koirien kasvattaminen eettisesti, Kennelliiton sääntöjä noudattaen kannattavaa liiketoimintaa vai kalliiksi tuleva harrastus ja mistä rotukoiran kallis hinta koostuu.
Nopea vilkaisu Kennelliiton pentuvälitykseen paljastaa, että kääpiörotujen hinnat ovat usein reilusti isojen rotujen hintoja korkeampia. Jutuntekohetkellä pentuvälityksen kallein rotu on pomeranian, pienin saksanpystykorva, jonka pennusta saa pulittaa parhaimmillaan 2 000 euroa. Pentuvälityksessä listatuista roduista halvimmaksi osoittautuvat kotimaiset metsästyskoirarodut, ja suomenajokoiran pennun saa halvimmillaan 500 eurolla.
– Pienten rotujen kalliimpia hintoja selittävät pienemmät pentuekoot sekä esimerkiksi mahdolliset keisarinleikkaukset. Arvioisin, että metsästyskoirien kasvattajat haluavat myydä pennut nimenomaan metsästäviin koteihin, joten ostajakunta on paljon rajatumpi eikä koirasta välttämättä olla valmiita maksamaan niin paljon, arvioi Kennelliiton kasvattajatoimikunnan jäsen Marja Blomqvist. Blomqvist on lisäksi kuuden salukin ja yhden basenjin omistaja, Suomen koirankasvattajat ry:n hallituksen jäsen ja varatuomari.
Mikä koirankasvatuksessa sitten maksaa? Eikö tuhansilla euroilla myydyistä pennuista jää muka mitään käteen? Joskus jää, useimmiten ei, kertovat Kuonon kyselyyn vastanneet kasvattajat.
Kokosimme seitsemän eri rodun kasvattajan laskelmien sekä eri eläinlääkäriasemien hinnastojen perusteella esimerkkilaskelmat suomenajokoiran ja pomeranianin pentueiden tuloista ja menoista. Kennelliiton jalostustietojärjestelmän mukaan vuonna 2014 syntyi yhteensä 116 suomenajokoirapentuetta, joissa oli yhteensä 786 pentua. Keskimäärin yhdessä pentueessa oli siis seitsemän pentua. Pomeranianeja puolestaan syntyi viime vuonna 91 pentuetta, joissa oli yhteensä 194 pentua. Tämä tarkoittaa pomeranianin pentuekoon olevan keksimäärin kaksi yksilöä.
* Suomenajokoiran PEVISA-ohjelmassa (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma) on määritelty, että jalostuskoiran lonkat on tutkittava viimeistään ennen toista astutusta. Taulukon hintaan on laskettu virallisen lonkkatutkimuksen hinnaksi 150 euroa johon on lisätty lausuntomaksu 21 euroa. Lisäksi suuri osa ajokoirakasvattajista testaa jalostuskoiransa suomenajokoiran perinnöllisen pikkuaivoataksian varalta. Geenitestin hinta on 99 euroa. ** Jalostukseen käytettävältä pomeranianilta vaaditaan viralliset silmä- ja polvitutkimukset. *** Sekä suomenajokoiran että pomeranianin rotuyhdistys vaatii jalostuskoiralta vähintään näyttelytuloksen hyvä (H) tai hyväksytyn jalostustarkastuksen. Suomenajokoiralta vaaditaan lisäksi hyväksytty koetulos. **** Jos emä astutetaan pitkän matkan päässä asuvalla uroksella tai jos nartun juoksut on vaikea havaita (pomeranian), voidaan hedelmöityksen sopiva ajankohta selvittää progesteronitestillä: kun munasolut irtoavat munasarjoista, nartun progesteronitaso nousee. Testi otetaan useimmiten muutamaan otteeseen, joten esimerkkihinta on arvio kahden progesteronitestin yhteishinnasta. ***** Pentutarkastuksessa ensimmäisen pennun hinta on useimmiten korkein. Taulukon hinnoissa ensimmäisen pennun tarkastuksen hinnaksi on arvioitu 70 euroa ja seuraavien pentujen tarkastuksen hinnaksi 10 euroa. Mikrosirutuksen hinnaksi on arvioitu 20 euroa per pentu. ****** Vastuullinen kasvattaja antaa pennunostajalle mukaan pentupaketin, joka sisältää kirjalliset ohjeet sekä mahdollisesti esimerkiksi pannan, kasvattajan pennulle syöttämää ruokaa, lelun tai muuta uudessa kodissa tarpeellista. Taulukossa esitetty pentupaketin hinta on keskiarvo Kuonon haastattelemien kasvattajien pentupakettien hinnoista.
Tässä vaiheessa laskelma näyttää kasvattajan kannalta hyvältä. Välittömien kulujen jälkeen suomenajokoirakasvattaja on vielä reilut 1 000 euroa voitolla ja pomeraniankasvattajan tilipussi on kasvanut lähes 2 500 eurolla. Valitettavasti yllä oleva taulukko ei kuitenkaan paljasta koko totuutta.
Aloitetaanpa aivan alusta: kun koiraharrastaja päättää ryhtyä kasvattajaksi, hän suorittaa Kasvattajan peruskurssin, jonka hinta on kennelpiiristä riippuen keskimäärin 60 euroa. Lisäksi kasvattajan tulee rekisteröidä kennelnimensä 200 euron hintaan allekirjoittamalla Kennelliiton kasvattajasitoumus.
Kartoittaessaan jalostuskäyttöön suunnittelemansa yksilön sopivuutta suvun jatkamiseen kasvattaja käyttää koiraa erilaisissa harrastuksissa. Yllä olevan taulukon koirat on käytetty näyttelyissä vain kerran pakollisen tuloksen saamiseksi, mutta useimmiten tavoitteet ovat korkeammalla ja jalostusyksilöinä suositaan valioluokan koiria.
– Hyvä kasvattaja haluaa käyttää jalostukseen vain rodun huippuyksilöitä. Siihen, että yksilöstä saadaan huippu, kuluu valtavasti aikaa ja ennen kaikkea rahaa. Lopulta koiran terveys, luonne tai muut syyt voivat kuitenkin karsia yksilön jalostuksen ulkopuolelle. Jos ostaja haluaa pennun, jolla on kaikki mahdollinen potentiaali olla menestyjä, hän on usein myös valmis maksamaan, Blomqvist kertoo.
Pomeranian on pieni seurakoira, jota käytetään nykyään pääosin näyttelyharrastuksessa. Jalostuksessa suositaan menestyneitä yksilöitä – vähintään Suomen Muotovalio on siis oltava. Muotovalion arvon saavuttaakseen koiran on saatava kolme sertifikaattia ja viimeisen sertin saadessaan koiran on oltava yli kaksivuotias. Jos sertifikaattien keräämiseen vaaditaan esimerkiksi kymmenen näyttelyä, harrastuksen hinta kohoaa nopeasti lähes 400 euroon. Todellisuudessa käytyjen näyttelyiden määrä sekä käytetty rahasumma voivat olla jopa moninkertaiset. Lisäksi koiranäyttelyharrastuksen kuluihin voidaan lisätä matkakulut näyttelypaikoille sekä mahdolliset yöpymiset, ja jos tuloksia lähdetään hakemaan ulkomailta asti, kulut kasvavat entisestään.
Suomenajokoiria käytetään Suomessa jäniksenmetsästykseen. Osoituksena jalostuskoiran kyvyistä rodulle ominaisessa käyttötarkoituksesta on käyttövalion arvo, jonka saavuttaakseen ajokoiran on saatava neljä ykköstulosta ajokokeista (AJOK1) vähintään kahden kilpailukauden aikana sekä näyttelystä vähintään hyvä (H) arvosana. Jos näidenkin tulosten saavuttaminen vaatii arviolta kymmenen koekertaa, matkakulut, yöpymiset ja muut kulut, nousee harrastuksen hinta jälleen useisiin satoihin euroihin.
Kun jalostusnarttu on osoittautunut terveytensä, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa ja ulkomuotonsa puolesta jalostukseen soveltuvaksi, alkaa sopivan uroksen etsiminen.
Kun jalostusnarttu on osoittautunut terveytensä, luonteensa, käyttöominaisuuksiensa ja ulkomuotonsa puolesta jalostukseen soveltuvaksi, alkaa sopivan uroksen etsiminen. Toisinaan sopivaa jalostusmateriaalia joudutaan hakemaan ulkomailta asti, ja useissa roduissa ulkomailta tuotujen jalostusurosten käyttö on rodun geeniperimän kannalta elintärkeää: jos rodun geeniperimä käy liian suppeaksi, eli jos kaikki yksilöt alkavat olla geneettisesti sukua keskenään, perinnölliset sairaudet ja muut viat rodussa yleistyvät ja niiden torjuminen käy entistä haastavammaksi.
– Menneinä vuosikymmeninä oli ihan soveliasta astuttaa narttu naapurikaupungissa asuvalla serkkupojalla. Nykyään on kehitetty valtavasti erilaisia testejä ja terveystutkimuksia, jotka ovat paitsi kalliita, myös karsivat yksilöitä pois jalostuksesta. Myös elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti, esimerkiksi eläinlääkärikäynnit, ruokinta ja terveystutkimukset ovat nykyään paljon kalliimpia. Puhumattakaan siitä, jos harvinaisemmassa rodussa jalostusuroksia joudutaan etsimään aina ulkomailta, Blomqvist summaa.
Yllä olevassa taulukossa ei ole huomioitu astutukseen liittyviä kustannuksia. Jos kasvattaja astuttaa narttunsa pitkän matkan päässä asuvalla uroksella, matkakulut saattavat helposti kohota useisiin satoihin euroihin, kun kasvattaja joutuu kuljettamaan nartun uroksen luo useimmiten vähintään kahdesti. Jos pentueen isäksi valitaan ulkomailla asuva uros, hinta kohoaa helposti moninkertaiseksi: astutusmatka ulkomaille, yöpymismaksut ja muut matkustamisesta aiheutuvat kulut saattavat kohota jopa nelinumeroisiksi.
Toinen vaihtoehto ulkomailla asuvan uroksen hyödyntämiseksi on nartun keinosiemennys, jolloin matkakuluilta ja toisaalta astutuksen epäonnistumisen tuomalta riskiltä vältytään. Kennelliiton mukaan Suomessa tehdään arviolta noin viisisataa keinosiemennystä vuosittain. Kun narttu keinosiemennetään, ovat progesteronitestit välttämättömät: koska pakastettu sperma kykenee hedelmöittämään nartun vain vajaan vuorokauden ajan, on erityisesti pakastespermaa käytettäessä välttämätöntä tietää mahdollisimman tarkasti, milloin narttu todennäköisimmin hedelmöittyy. Narttu saatetaan keinosiementää myös kotimaisen uroksen pakaste- tai tuorespermalla, jos käytetään jo edesmenneen uroksen spermaa tai jos uros on esimerkiksi loukannut selkänsä eikä siksi pysty astumaan.
Kun narttu syystä tai toisesta keinosiemennetään, progesteronitesti on menoista pienin. Keinosiemennys vaatii sekä uroksen että nartun käyttöä eläinlääkärillä, toisinaan jopa useita kertoja. Sperman talteenoton, pakastamisen, kuljetuksen ja keinosiemennyksen hinta voi kohota jopa 2 000 euroon.
Kun narttu on astutettu, joko luonnollisesti tai keinosiementämällä, alkaa keskimäärin 63 vuorokauden mittainen odotus. Pentujen syntymän koittaessa kaikki menee toivottavasti hyvin ja pentueen emä hoitaa uudet tulokkaat maailmaan kasvattajan toimiessa vain taustatukena. Aina tilanne ei kuitenkaan ole niin onnellinen. Jos synnytyksessä ilmenee ongelmia, saatetaan joutua turvautumaan keisarinleikkaukseen. Vuonna 2010 Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan joillakin roduilla keisarinleikkaukset ovat erittäin harvinaisia, kun taas toisilla jopa 80 prosenttia pentueista syntyy keisarinleikkauksella. Synnytysvaikeudet ovat yleisimpiä suurikalloisissa roduissa, erityisen pienillä ja suurilla pentueilla sekä nartun ollessa ensisynnyttäjä. Jos keisarinleikkaus joudutaan suorittamaan päivystyksessä, toimenpiteen hinta voi kohota reilusti yli tuhanteen euroon.
Tässä vaiheessa kasvattaja onkin jo reilusti miinuksella. Lisäksi kasvatustoiminnan kuluihin kuuluvat esimerkiksi emän mahdolliset lääkkeet ja ylimääräiset rokotteet tiineyden aikana, pennunkatsojien kestityksestä aiheutuvat kulut sekä siivouskulut – rätit, pesuaineet, alustat ja muut välttämättömät tarvikkeet pentulaatikon puhtaana pitämiseksi. Aktiivisesti toimivalla kasvattajalla on todennäköisesti useita omia koiria sekä sijoituskoiria, jotka myös aiheuttavat kasvattajalle kuluja jatkuvasti. Usein pentueeseen panostanut kasvattaja saattaa lisäksi jättää yhden tai useamman lupaavimman pennun joko itselleen tai sijoitukseen, jolloin pennuista saatava tuotto pienenee.
Lienee siis syytä tarkentaa laskelmia:
* Esimerkkilaskelman emällä teetetään yhteensä kaksi pentuetta, joten taulukkoon on listattu emän hankintahinta jaettuna kahdella. Hintaan ei ole laskettu esimerkiksi nartun ruokintaa, rokotuksia, perusterveystarkastuksia tai muita jatkuvia kuluja. Huom! Verotuksessa kasvattaja ei voi vähentää nartun hankintahintaa tai muita elantokuluja pentujen myyntihinnoista. ** Hinta on laskettu olettaen, että emää käytetään noin kymmenessä kokeessa / näyttelyssä – todellisuudessa määrä on usein huomattavasti suurempi. Taulukon hinnassa eivät ole mukana matka- tai majoituskulut. Harrastusten kulut on myös jaettu kahden pentueen kesken. *** Esimerkkitilanteessa suomenajokoira on astutettu 300 kilometrin päässä sijaitsevalla uroksella. Uroksen luona on käyty kahdesti. Taulukon hinta on arvio matkan polttoainekuluista, hinnassa ei ole huomioitu esimerkiksi ruokailua tai yöpymistä matkan aikana. **** Esimerkkitilanteessa pomeranian on keinosiemennetty ulkomaalaisen uroksen pakastespermalla. Kuluihin on arvioitu muun muassa sperman kuljetus ja vastaanotto sekä keinosiemennyksestä aiheutuvat kulut. ***** Esimerkkitilanteessa keisarinleikkauksen hinnaksi on arvioitu 400 euroa suomenajokoiralle ja pienemmälle pomeranianille 300 euroa. Suomenajokoiralle leikkaus on suoritettu päivystyksessä, jolloin hinta on kaksinkertainen. Lisäksi jokaisesta elävästä pennusta veloitetaan kymmenen euron lisämaksu. ****** Kennelliiton jäsenmaksu on 39 euroa vuodessa. Suomen Ajokoirajärjestön vuosimaksu on 27 euroa ja Pienpystykorvat ry:n jäsenmaksu on 25 euroa.
Jokainen kasvattaja toimii parhaaksi katsomallaan tavalla, ja jutussa esitetyt luvut ovat suuntaa antavia esimerkkejä siitä, minkälaisiin kuluihin rekisteröityjä koiria eettisesti kasvattava saattaa hintavan harrastuksensa myötä törmätä. Kuonon haastattelemat kasvattajat kertovat, että ideaalitilanteessa pentueesta saattaa jäädä käteen muutamia satasia. Näillä rahoilla kasvattaja ei kuitenkaan suuntaa viikoksi lomalle etelään, vaan tuotto käytetään todennäköisesti koiriin ja niiden kanssa harrastamiseen sekä tuleviin pentueisiin, jotka huonon tuurin sattuessa saattavat tuottaa reilusti tappiota.
Jos tuntipalkkaa alkaisi laskea, en uskoisi kovinkaan monen työntekijän tekevän työtä sellaisella, pitkälti miinusmerkkisellä tuntipalkalla.
– Voi ajatella, minkä työmäärän pentueen teettäminen vaatii: ensin kasvattajan on tehtävä valtavasti tutkimustyötä löytääkseen jalostukseen sopivat yksilöt, sitten on selvitettävä oikea astutusajankohta, ajeltava pitkin Suomea tai muita maita yökausia, synnytyksen lähestyessä valvottava ja odotettava ja pentujen syntymän jälkeen seurattava silmät ristissä, että kaikki on hyvin. Sitten alkaakin pennunkatsojien rumba, aamuvarhaisesta iltamyöhään, ja kun kasvattaja pesee illalla hampaita, viimeiset pennunkatsojat ovat vielä pentulaatikossa. Koko elämä menee hetkeksi aivan sekaisin. Jos tuntipalkkaa alkaisi laskea, en uskoisi kovinkaan monen työntekijän tekevän työtä sellaisella, pitkälti miinusmerkkisellä tuntipalkalla, Blomqvist pohtii.
Kasvattajasitoumus velvoittaa vastuuseen
Pentujen hinnat määräytyvät pitkälti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Myös rekisteröimättömien koirien kasvattajat ovat havahtuneet pienten rotujen alati kasvavaan kysyntään, ja rekisteröidyistä pikkukoirista pyydetyt summat mahdollistavat myös rekisteröimättömien korkeat hinnat: kun rekisteröity pomeranian vastuulliselta kasvattajalta maksaa 2000 euroa, 800 eurolla myytävä rekisteröimätön karvapallo tuntuu jo lähes halvalta. Tosiasiassa on syytä muistaa, että rekisteröimätön pentu on aina virallisesti sekarotuinen eikä sen taustoista voi ikinä olla täysin varma.
Sopivan pennun ja kasvattajan etsimiseen kannattaa käyttää aikaa. Koska koira tuo omistajalleen iloa parhaassa tapauksessa yli kymmenen vuotta, on se ostos, johon kannattaa panostaa. Halvan pennun hinta saattaa kohota nopeasti moninkertaiseksi, jos koiran kasvattaja on laiminlyönyt esimerkiksi emän ja pentujen terveydenhuollon ja pennulta paljastuu pian ostamisen jälkeen sairauksia tai luonneongelmia. Halvalla hinnalla rekisteröimättömiä pentuja myyvä saattaa säästää paitsi rekisteröintikuluissa, myös esimerkiksi terveystutkimuksissa, rokotuksissa, madotuksissa ja laadukkaassa ruokinnassa, jotka ovat pennun elämän alkutaipaleen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.
Hankkiessaan kennelnimen kasvattaja sitoutuu tuomaan koiriensa viat ja sairaudet sekä esimerkiksi virallisten terveystutkimusten tulokset julkisuuteen. Koiranpennun hankintaa suunnittelevalle oiva työkalu onkin Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, josta löytyvät kaikkien Suomeen rekisteröityjen koirien viralliset tiedot, koe- ja näyttelytulokset sekä terveystutkimusten tulokset. Rekisteröimättömänkin pennun kasvattaja voi vakuuttaa pentueen vanhempien olevan terveet, mutta ilman virallisia terveystuloksia arviot – jotka saattavat perustua esimerkiksi kasvattajan omaan mielipiteeseen tai vuosittaisiin perusterveystarkastuksiin – eläimen terveydentilasta sekä esimerkiksi mahdollisista periytyvistä sairauksista ovat vain mututuntumaa.
Keltaisessa Pörssissä 300 euron pentua myyvä Matti Möttönen prepaid-liittymällä saattaa todellisuudessa olla joku muu, eikä häntä enää ongelmien ilmetessä saada kiinni.
Allekirjoittaessaan Kennelliiton kasvattajasitoumuksen kasvattaja lupaa luovuttaa pennut hyväkuntoisina ja terveinä ja tehdä kaupasta kirjallisen sopimuksen, joka toimii myös pennun takuutodistuksena.
– On syytä muistaa, että rekisteröimättömän koiran myyjästä ei jää mitään jälkeä. Jos ajatellaan kasvattajan vastuuta, rekisteriin merkityn koiran kasvattaja tiedetään ja hän joutuu vastuuseen, jos koiralla ilmenee esimerkiksi perinnöllinen sairaus tai vika, joka on ollut piilevänä jo luovutushetkellä. Keltaisessa Pörssissä 300 euron pentua myyvä Matti Möttönen prepaid-liittymällä saattaa todellisuudessa olla joku muu, eikä häntä enää ongelmien ilmetessä saada kiinni. Vastuullinen kasvattaja on pennunostajan tukena koiran koko eliniän, toisin kuin rekisteröimättömän vahinkopentueen maailmaan tuottanut, joka ei välttämättä ole motivoitunut tai pätevä vuosikausien opastustyöhön.
Kennelliittoon rekisteröitynyt kasvattaja on sitoutunut huolehtimaan siitä, että hänen koiransa saavat riittävästi ravintoa ja huolenpitoa ja että koiria pidetään asianmukaisissa tiloissa ja ne saavat riittävästi liikuntaa. Lisäksi kasvattaja on sitoutunut luovuttamaan pennut uusille omistajille aikaisintaan seitsemän viikon ikäisinä. Jotta pennut voidaan rekisteröidä Kennelliittoon, tulee saman emän pentueiden välillä olla yli 10 kuukautta, eli vähintään yhdet juoksut. Tätä tiheämpi pennutus rasittaa emää huomattavasti, ja se sallitaan alle 8-vuotiaalle nartulle yhden kerran, jolloin välin seuraavaan synnytykseen on oltava vähintään yksi vuosi. Nartulla ei saa olla elinaikanaan yli viittä pentuetta ja yli kahdeksanvuotiaan nartun astuttaminen edellyttää aina eläinlääkärintodistuksen, jonka mukaan narttu on terve ja hyväkuntoinen. Astutettavan nartun vaadittava minimi-ikä on rotukohtainen, mutta useimmat rotuyhdistykset vaativat nartun olevan astutushetkellä vähintään 18 kuukauden ikäinen.
Pennun hinta on koiran pienin kulu
Suomessa elää arviolta 650 000 koiraa, joista suurin osa, noin puoli miljoonaa on Kennelliittoon rekisteröityjä puhdasrotuisia. Vuonna 2014 Kennelliittoon rekisteröitiin reilut 46 000 koiraa ja koiranpentujen kaupassa pyörii vuosittain jopa 50 miljoonaa euroa. Kasvattajia, joilla on voimassa oleva kasvattajasitoumus ja rekisteröityjä pentueita viimeisten kymmenen vuoden aikana, on noin 14 000.
Kun kasvattaja toimii vastuullisesti sääntöjä ja suosituksia noudattaen, rekisteröidyn rotukoiran pennun korkealta tuntuvalle hinnalle on perusteensa. Toisaalta rotukoirien kalliit hinnat mahdollistavat korkeammat hinnat myös vähemmän eettisille paperittomien koirien kasvattajille. Perehtyessään kasvattajan toimintaan kunnolla, pennunostaja tukee parhaassa tapauksessa laadukasta ja rodun terveyttä edistävää kasvatustyötä ja sitä, että kasvattaja tuottaa maailmaan onnellisia, sekä fyysisesti että henkisesti terveitä ja turvallisissa oloissa kasvaneita koiranpentuja.
Parhaat koirat tulevat vastuullisen kasvattajan keittiöstä.
– Jos koiran hinta on tärkein kriteeri, kannattaa mennä lelukauppaan ja ostaa pehmolelukoira. Koiran hankintameno on pieni verrattuna siihen, mitä koiran pito maksaa. Eläinlääkärikulut, ruokinta ja kaikki muu ovat pitkällä tähtäimellä iso kuluerä. Rekisteröidystä rotukoirasta tiedät, että saat ajokoiran tai pomeranianin, paperittomasta eli sekarotuisesta koirasta et voi koskaan olla varma. Minulle ainakin on tärkeää tuntea myös yksilöt pennun taustalla, ja tietää, minkälaisia ne ovat luonteeltaan, terveydeltään ja ulkonäöltään, kertoo Blomqvist.
– Koirankasvatus Suomessa ei todellakaan ole kultakaivos. Valtaosa suomalaisista kasvattajista tekee työtä suurella sydämellä ja rakkaudesta rotuun, ja ilman näitä ihmisiä meillä ei edes olisi rotukoiria. Parhaat koirat tulevat vastuullisen kasvattajan keittiöstä, hän summaa.
Harrastajakasvattajankin on maksettava veroa
Suurimmalle osalle suomalaisista kasvattajista toiminta koirien parissa on harrastus.
– Harrastustoiminnassa kasvatustoiminta ei ole kovin laajaa, koirat hankitaan ja niitä kohdellaan ensisijaisesti lemmikkeinä eikä kasvattajalla ole apunaan henkilökuntaa, kertoo varatuomari Marja Blomqvist.
Kun koirankasvatus muuttuu elinkeinoksi, toiminta on erittäin laajaa, koirat hankitaan jalostuskäyttöön, ne asuvat erillisissä kenneltiloissa ja kasvattajalla on usein apunaan henkilökuntaa. Merkittävimpänä erona on kuitenkin se, että elinkeinotoiminnassa kasvattaja saa pääasiallinen tulonsa tai vähintään merkittävän sivutulon koirankasvatuksesta, kun taas harrastustoiminnassa kulut jäävät usein tuloja suuremmiksi.
– Käytännössä laajaakin kasvatustoimintaa voidaan pitää harrastuksena, jos vuosienkaan jälkeen toiminnassa ei ole havaittavissa ansiotarkoitusta eli kasvattaja ei saa kasvatustyöstään merkittäviä tuloja.
Jos kasvatuksen vuotuinen liikevaihto, eli vuoden aikana myytyjen pentujen yhteismyyntihinta, ylittää 8 500 euroa, on kasvattajan tarkistettava arvolisäverovelvollisuutensa. Jos kasvatus on pienimuotoista ja satunnaista eikä vuosittainen liikevaihto ylitä 8 500 euroa, on kasvattaja velvollinen maksamaan ainoastaan tuloveroa kasvatustoiminnan voitosta, eli kasvatuksen tuloista, joista on vähennetty tulojen hankinnasta aiheutuvat menot.
– Harrastusluonteisessa kasvatustoiminnassa esimerkiksi koirien normaaliruokinnasta ja rokotuksista aiheutuvia kustannuksia ei saa vähentää pentujen myyntihinnoista, sillä ne ovat niin kutsuttuina elantokuluina vähennyskelvottomia. Harrastuskasvatuksesta saatavat tulot verotetaan ansiotuloina yhdessä muun muassa palkkatulojen kanssa, Blomqvist kertoo.
Myös pienimuotoista kasvatustoimintaa harjoittavan on siis pidettävä kirjaa kasvatukseen liittyvistä tuloista ja menoista sekä säilytettävä kuitit.
Onko teille tulossa pentu taloon? Tutustu Kuonon ja eläintenkouluttaja Noora Tihtosen koiran koulutus verkkokurssiin. Nämä opit kannattaa hanskata heti alusta alkaen.
Lola on kahdeksan viikon ikäinen pikkuinen chihuahua, jonka parhaita kavereita ovat kaksiviikkoiset vuohet Princess Leia sekä Lady Bug. Lola ja kilit asustavat Yhdysvalloissa Mainessa sijaitsevalla Sunflower Farm -maatilalla.
Vajaat kaksi viikkoa sitten julkaistun hellyttävän videon kuvauksessa kerrotaan, että Lola on maatilan tuorein asukas, joka oli saapuessaan hieman ujo, mutta rentoutui heti kilit nähtyään. Maatilan työntekijät epäilevät Lolan kaipaavan pentuesisaruksiaan ja tuntevan itsensä kotoisaksi koiranpentujen tavoin peuhaavien kilien keskellä.
Maatilan vanhemmat koirat, englanninmastiffi ja mopsi, eivät ole lainkaan kiinnostuneita uudesta pennusta, joten se joutuu hakeutumaan vuohien seuraan halutessaan leikkiä. Videon esittelytekstin mukaan erityisesti Princess Leia pitää Lolasta todella paljon: sen mielestä on hauskaa nuolla koiran naamaa ja purra sen häntää ja korvia.
Videossa piilee hyvä opetus myös meille kaksijalkaisille: erilaisen ulkonäön, taustan tai kulttuurin ei pidä olla este ystävyydelle!
