Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta

Koiranpennun kouluttaminen

Koiranpennun koulutus kannattaa aloittaa heti kun pentu on saapunut uuteen kotiinsa. Ensimmäisten kuukausien aikana keskitytään erityisen tarkasti aina sosiaalistamiseen. Samaan aikaan sosiaalistamisen kanssa on kuitenkin otettava kokonaisvaltainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen ote arkeen. Näin pentu oppii heti alusta asti oikeita asioita ja siitä tulee arjen taidoissa taitava.

Jokaisella koiraperheellä on asioita joita juuri he pitävät tärkeinä opettaa pennulle. Tiettyjä taitoja on opetettava kuitenkin jokaiselle koiranpennulle, jotta pennusta kasvaa kunnon koirakansalainen. Kouluttamisen tavoitteena on onnellinen ja tasapainoinen koira, joka pärjää ihmisten yhteiskunnassa.

Näitä kaikkia opetettavia asioita käsitellään tässä artikkelissa. Lisäksi jo hyvin pienenkin pennun kanssa voi aloittaa tehokkaan ja kattavan ”Koiranpennun koulutus” kurssin verkossa. Verkkokurssia voi käydä juuri silloin kun itselle sopii. Sieltä löytyy paljon harjoituksia kaikkien tarvittavien taitojen opettamiseen.

Koiranpennun koulutus koiraystävällisesti kantaa hedelmää

Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa koulutustapaa, jossa ei-toivottu käytös ennaltaehkäistään tai tehdään kannattamattomaksi. Koiraa motivoidaan toimimaan halutulla tavalla, jolloin toiminnasta tulee kannattavaa eli koiraa palkataan oikeasta käytöksestä. Näin toimien käytös, jota koiralta halutaan vahvistuu.

Koiraystävällinen kouluttaminen eli positiivinen vahvistaminen ja palkan käyttäminen on tutkitusti nopein tapa kouluttaa. Lisäksi oppimistulos on vahvempi. Koiran kouluttamisen teoriasta voi lukea lisää Kuonon artikkelissa ”Koiran koulutus: kattava tietopaketti” .

Koiranpennun koulutus tapahtuu pienissä pätkissä

Pienen pennun kanssa tehdään töitä lyhyissä pätkissä. Muutama minuutti kerrallaan voi olla ihan riittävästi, mutta näitä lyhyitä koulutustuokioita voi olla tietysti useampia päivässä. Jos pentu haukottelee, istahtelee ja alkaa puuhailemaan omiaan on harjoittelu kestänyt jo aivan liian pitkään.

Näiden harjoitteluhetkien lisäksi kannattaa tehdä yksittäisiä toistoja aina silloin kuin vain ehtii ja muistaa. Jos halutaan esimerkiksi harjoitella ”istu” käskyä, voi pentua pyytää istahtamaan aina ennen kuin panta otetaan pois tai annetaan rapsutuksia. Tästä syntyy yhden päivän aikana kymmenittäin toistoja ja pentu oppii taidon nopeasti.

Tie pennun sydämeen kulkee vatsan kautta

Vaikka pennulle maittaisi kaikki mahdollinen syötävä, on syytä kuitenkin varustautua koulutustilanteisiin herkkupaloilla, jotka ovat pennun mielestä maailman parhaita. Ihmisestä tulee tällöin hyvin merkityksellinen pennulle. Ihminen tarkoittaa pääsyä maailman ihanimpien asioiden pariin. Lisäksi pentu jaksaa yrittää ja on motivoitunut työskentelyyn. Ilman palkkaa kouluttaminen ei yksinkertaisesti onnistu tai se on ainakin hyvin hidasta ja jopa vaivalloista.

Yleisimmin käytettävät herkkupalat ovat ruokakauppojen hyllyiltä. Tutut nakki, lihapulla ja juusto maistuvat yleensä kaikille pennuille. Näihin ei kannata kuitenkaan jämähtää, sillä mikä tahansa kaupassa myytävä ja koiralle soveltuva ruoka voi olla edellistä paremmin toimiva palkkanami.

Kannattaa kokeilla ainakin sisäelimiä, joita voi keittää tai paistaa uunissa. Pakastehyllystä löytyy mm. riistakäristystä ja poroa. Myös valmiiksi grillattu kana toimii yleensä loistavasti. Jos mahdollinen suolan määrä huolettaa kannattaa muistaa, että mitä parempi nami, sen pienempi pala riittää. Yhdestä lihapullasta saa helposti kaksikymmentä pikku namipalaa. Lisäksi kannattaa muistaa, että makkaroissa ja juustoissa on eroja. Yksi pentu saattaa tykätä Edamista ja toinen enemmän Emmentaalista. Lemmikkieläinliikkeissä on lisäksi todella monipuolinen valikoima koirille sopivia herkkuja. Näitäkin kannattaa kokeilla kaikkia. Osalle pentuja esimerkiksi toisen merkkinen kuivaruoka toimiikin loistavasti palkkana.

Palkkaa miettiessä kannattaa muistaa, että myös monenlaiset tekemiset toimivat palkkiona. Pentua voi palkata myös esimerkiksi vapaaksi pääsyllä, leikkimisellä, kehuilla sekä rapsutuksilla. Tärkeintä on, että palkkaa käytetään ja se on aina pennun mielestä juuri siinä tilanteessa maailman kiinnostavin ja ihanin asia.

Pennulle pitää opettaa kaikki, sillä lähtökohtaisesti se ei osaa vielä mitään

Pentuajan kuuluu olla suurelta osin rentoa yhdessäoloa ja pennusta nauttimista. Koira oppii kuitenkin koko ajan eli on huolehdittava, että se oppisi mahdollisimman paljon oikeita asioita. Pennun ei pidä koskaan antaa tehdä leikin varjolla jotakin ei- toivottua, koska se mitä koira tekee vahvistuu koko ajan. Jos pentu päivittäin näykkii ihmisiä lahkeista, käytös vahvistuu ja se voi olla hankalampi kitkeä pois myöhemmin.

Arkea pennun kanssa on havainnoitava ja mietittävä, mitä pentu erilaisissa tilanteissa tekee ja onko se sellaista mitä haluaa pennun tilanteessa tekevän. Toki pitää ymmärtää, että pentu on vielä hyvin pieni ja se on myös otettava koko ajan kouluttaessa huomioon. Kaiken kouluttamisen tulee tapahtua ilon kautta ja positiivisesti vahvistamalla, eli palkitsemalla oikeasta käytöksestä.

Pitää myös muistaa, että jokainen asia pitää erikseen opettaa ja kouluttaa koiralle. Lähtökohtaisesti pentu ei osaa mitään eli siltä ei voi vielä myöskään vaatia mitään. Ensin aina koulutetaan jokin taito vahvaksi ja vasta sitten voi odottaa pennun osaavan sen.

Koiranpennun koulutus vaatii ensimmäisenä vahvaa suhdetta omistajiin

Suhde luodaan antamalla pennulle runsaasti aikaa ja huomiota. Pennun kanssa leikitään päivittäin useita kertoja sille mieluisia leikkejä. Pentua kannattaa aina kehua vuolaasti, kun se toimii oikein sekä rapsutella ja silitellä paljon. Pienen pennun ei kuulu olla vielä pitkiä aikoja yksin. Ihan ensimmäisten viikkojen ohjelmasta voi lukea tarkemmin artikkelista ”Koiranpennun ensimmäiset viikot uudessa kodissa” .

Ihminen oppii pennun persoonasta paljon erilaisia asioita, kun sen kanssa viettää aikaa ja seuraa sen tekemisiä. Havainnoimalla huomaa helposti mistä pentu pitää ja mistä ei. Onko pentu kovin energinen vai rauhallisempaa sorttia. Rakastaako se vetoleikkiä vai enemmän hippaleikkejä. Onko se perso kaikelle mahdolliselle ruoalle vai kenties hieman ronkeli. Kaikki nämä havainnot auttavat pennun kouluttamisessa ja kasvatuksessa.

Havainnoimalla lisäksi miten pentu suhtautuu erilaisiin asioihin, saadaan selville myös mihin sen koulutuksessa kannattaa erityisesti panostaa. Arempaa kannattaa rohkaista vähän joka tilanteessa ja taas energisempää pentua opettaa malttamaan mielensä. Heikompia piirteitä kannattaa vahvistaa ja kouluttamisessa painottaa erityisesti kaikkia niitä taitoja, joita pitää oleellisimpina osattavina asioina tulevaisuudessa.

Koiranpennun koulutus alkaa itsetunnon ja rohkeuden vahvistamisella

Jokainen pentu hyötyy siitä, että sitä rohkaistaan. Rohkean pennun suhtautuminen maailmaan on mutkattomampaa ja sen itsetunto on parempi. Erityisesti jos havaitaan, että pentu jännittää kovasti uusia asioita ja ilmiöitä, kannattaa rohkaisemiseen kiinnittää huomiota. Pentu on myös vielä hyvin herkkä, joten sitä on kohdeltava hellästi ja pennun perusluottamusta pitää vahvistaa. Näin koirasta tulee varmempi ja se selviytyy vanhempana mahdollisista haasteista helpommin. Sosiaalistaminen on osa tätä rohkaisevaa kasvatusta ja siitä voi lukea tarkemmin artikkelista Koiranpennun sosiaalistaminen.

Jäljestäminen sopii pienellekin pennulle ja lisää sen rohkeutta

Jäljestäminen on erinomaista aktiviteettia koiralle. Jäljestäessä koira käyttää hajuaistiaan ja työskentelee itsenäisesti. Sen lisäksi, että nuuskiminen väsyttää tehokkaasti, jäljestäminen vahvistaa myös pennun itsenäisyyttä. Pienellekin pennulle voi hyvin vetää hajujäljen ruohikkoon.

Osa koirista ja pennuista voi jännittää kuitenkin verenhajua liikaa, joten jälki, joka vedetään esimerkiksi tonnikalalla on usein parempi varsinkin pennulle. Jäljen veto tapahtuu yksinkertaisesti tonnikalaa maata pitkin vetämällä. Tonnikala voi olla vaikka sukkahousuissa, joita sitten laahataan maata pitkin. Tällöin hajuun ei myöskään tartu ihmisen hajua. Mikäli myöhemmin innostutaan enemmän jäljestämisestä, on tärkeää ottaa heti huomioon, ettei ihminen jätä omaa hajuaan jäljelle.

Pennulle näytetään mistä hajujälki alkaa ja sen jälkeen pentu saa tehdä töitä täysin itsenäisesti. Jos pentu harhautuu jäljeltä, se voidaan ohjata sille takaisin. Kun pentu osaa seurata muutaman metrin mittaista suoraa jälkeä nurmikolla voidaan tehtävää jo vaikeuttaa. Voidaan esimerkiksi hieman mutkitella jäljen kanssa, pidentää sitä ja siirtää myöhemmin vaikka metsä ympäristöön.

On tärkeää aloittaa lyhyestä ja helposta jäljestä, jotta pentu aina saavuttaa palkinnon ja jaksaa siten tehdä töitä jatkossakin. Palkintona toimii kasa tonnikalaa jäljen päässä. Herkkuna ja jälkenä voi toimia myös maksamakkara ja ihan oma ruokakin, jos pentu siitä pitää. Pääasia on, että jäljen vetää jollakin pennulle sopivalla ruoalla, joka myös maistuu sen mielestä maukkaalle.

Koiranpennun koulutus tapahtuu aina ilon kautta

On hyvin tärkeää kouluttaa pentua vain silloin kun se on energinen ja iloinen. Tunnetila vahvistaa oppimista ja alusta asti kannattaakin yhdistää vain positiivisia tunteita koulutustilanteeseen. Jos huomaa itse ärtyvän ja turhautuvan jostakin, on syytä lopettaa kouluttaminen siltä erää.

Rangaistukset eivät kuulu pennun kouluttamiseen, sillä niillä on hyvin paljon haitallisia vaikutuksia. Fyysinen kurittaminen aiheuttaa pennussa pelkoa ja epävarmuutta. Huutaminen tai pelottelu ja uhkaava käytös ei myöskään kuulu koiraystävälliseen kouluttamiseen, tällainen on tarpeetonta eikä myöskään hyödytä mitään.

Joskus kovalla äänellä sanottu sana tai äännähdys saattaa keskeyttää koiran toiminnon, mutta silloinkin äänensävyn olisi hyvä olla neutraali. Mikäli havaitsee kieltävänsä koiraa tai puuttuvansa sen tekemisiin jollain tavalla jatkuvasti, kannattaa siirtyä ratkomaan asiaa koulutuksellisin keinoin. Kouluttaminen jatkuvien kieltojen avulla ei ole tehokasta. Tehokkainta on kieltojen sijaan kouluttaa koiraa toimimaan halutulla tavalla ja mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäistä ei- toivottu käytös.

Koiranpennun koulutus on pitkälti myös ei-toivotun käytöksen ennaltaehkäisyä

On tehokasta pennun kasvattamista, kun ehkäisee ei-toivotun käytöksen erilaisissa tilanteissa. Jos käytöstä ei ilmene, se ei vahvistu. Ennaltaehkäisy vaatii tosin aktiivista pennun toimien seuraamista ja usein runsaasti kekseliäisyyttä. Jos pentu karkailee voi olla fiksua pitää sitä pitkässä liinassa tai jos se hyppii lapsia päin voidaan pennun kanssa olla aina kyykyssä jolloin se hyppii vähemmän.

Lisäksi ei-toivotun käytöksen ehkäisyssä on tärkeää, että pennulle tarjotaan riittävästi aktiviteetteja, joihin se saa purkaa loputonta energiaansa. Myös rauhoittumisen ja luopumisen opettaminen on tärkeää, sillä jatkuvasti ylikierroksilla käyvää pentua on hyvin hankala hallita ja kouluttaa.

Hyvä keino katkaista erilaisia pennun ei toivottuja tekemisiä on kouluttaa sille jokin taito todella vahvaksi ja pyytää sitä tekemään se ei-toivotun käytöksen sijaan. Jos pentu osaa istua, siltä voi pyytää tervehtimistilanteissa tätä ja palkata siitä. Tosin mitä vaikeampi tilanne eli villimpi pentu, sen vahvempi taidon pitäisi olla toimiakseen.

Erinomainen keino monien haastavien tilanteiden katkaisuun on antaa pennulle jotakin puuhaa, jossa se saa käyttää nenäänsä. Hyvä yleispätevä neuvo on heittää useampi nami maahan pennulle etsittäväksi, kun pentu käy liian villiksi. Parhaiten tämä toimii aina ennaltaehkäisevästi, jolloin pitäisi ehtiä tarjoamaan sallittua puuhaa ennen kuin ei- toivottua käytöstä ilmenee.

Entä jos koiranpentu käyttää liikaa hampaitaan

Hampailu, eli pennun tapa näykkiä ja koskea suulla ja hampailla, milloin ihmisen käsiin ja milloin lahkeisiin on hyvin yleinen ongelma. Vaikka tämä käytös on täysin normaalia sitä ei kannata seurata kovin pitkään, vaan miettiä mitä asialle voi tehdä. Jossain määrin tätä käytöstä pitää ymmärtää, koska pentu ei ymmärrä mihin se voi hampaitaan käyttää ennen kuin tämä on sille opetettu.

Ensimmäisenä kannattaa aina havainnoida milloin käytöstä ilmenee. Kun osaa lukea tilanteita, voi juuri oikealla hetkellä tarjota pennulle muuta puuhaa ja hampailu saattaa jäädä kokonaan pois. Lisäksi kannattaa aina tarkistaa onko pennun suussa kaikki kunnossa vai voisiko siellä olla kipuja, jotka aiheuttavat tarpeen näykkiä. Erityisesti hampaiden vaihtuessa noin 3-6kk ikäisenä kannattaa seurata purukaluston kehittymistä. Tässä iässä hampaiden käyttö usein myös lisääntyy, koska vaihtuvat hampaat aiheuttavat epämiellyttävää kutinaa pennun suussa.

Toiseksi tulee miettiä, onko pennulla riittävästi mahdollisuuksia käyttää suutaan luvallisiin puuhiin. Onko pennulla riittävästi erilaisia puruluita, saako pentu etsiä ruokansa suuta ja nenää käyttämällä ja tarjotaanko sille muuten riittävästi puuhaa? Aivo ja nenätyö ovat usein parempia aktiviteetteja kuin riehumisleikit, jotka voivat jopa pahentaa näykkimistä. Mitä kiihtyneempi pentu on, sitä helpommin se käyttää hampaitaan ihmiseen.

Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että pentu ei tahallaan satuta ihmistä vaan vain toimii pennun tavalla. Hampailu on osa koirien leikkiä ja koirien välistä hellittelyä. Kun seuraa koirien leikkimistä keskenään huomaa, että aikuisetkin koirat saattavat käyttää suutaan leikissä. Pennulle pitää kuitenkin erikseen opettaa, että ihmisen kanssa suuta ei voi samalla tavalla käyttää.

Koiranpentu ja lapset

Lapsiperheessä on usein haasteena lapsien ja pennun liian villit leikit. Leikkiä toki saa, mutta leikillä tulee olla aina säännöt. On vanhemman velvollisuus nämä opettaa ja myös vahtia, että niitä noudatetaan.

Joskus lapsen ja pennun juoksuleikkejä ja railakasta menoa kannattaa rajoittaa, koska se usein päättyy siihen, että pentu innostuu käyttämään hampaitaan. Lasta voikin ohjata leikkimään pennun kanssa enemmän lelulla. Kun lapsen ja pennun välissä on lelu, hampaatkin osuvat todennäköisemmin leluun kuin lapsen käsiin. Tyypillisesti hampaiden osuessa lapsen käsiin lapsi vetää kädet nopeasti pois, mikä taas laukaisee saalistusvietin pennussa ja tilanne saattaa pahentua. Kun kyseessä on lelu, joka liikkuu samaan tapaan houkuttelevasti pentu tietysti saalistaa sitä eikä lapsen käsiä.

Lapset voivat hyvin tehdä pennulle temppuratoja. Pentua ohjataan tällöin namilla erilaisten esteiden läpi. Pentu voi kulkea tyynyn päältä ja tuolin ali tai sitä voi opettaa pujottelemaan jalkojen välistä. Oleellista on, että pentu saa aina välillä palkkaa ja lapsi ymmärtää olla vaatimatta pennulta liikaa. Temppuradan tulee olla tietenkin sellainen, että se ei ole vaarallinen pennulle. Eli rata suunnitellaan pennun ikätason mukaan. Esimerkiksi korkeita hyppyjä ei pennun kanssa voi tehdä, koska sen luuston kehitys on vielä aivan kesken.

Vanhemman pitää aina vahtia lapsen ja pennun tekemisiä, mutta myös uskaltaa antaa tekemiselle myös tilaa. Aina ei kannata ohjata tai korjata lasta vaan ymmärtää, että vaikka suoritus menisi vähän sinnepäin, sen ollessa molemmille hauskaa on kaikki hyvin.

Luoksetulo

Vaikka koira ei koskaan olisi vapaana on luoksetulo hyvä kouluttaa mahdollisimman varmaksi. Vaikka pentu tulee usein luonnostaan ihmisen luo mielellään, ei kannata olettaa, että näin olisi jatkossakin. Jossain vaiheessa pentua saattaa maailman ihmeet kiinnostaa omistajaa enemmän. Luoksetulosta voi tulla viimeistään murrosiässä hyvinkin haastavaa, jos pohjaa ei ole rakennettu vahvaksi.

Oleellisinta luoksetuloa harjoitellessa on erinomainen palkka. On hyvin helppo ensimmäisestä päivästä lähtien opettaa pennulle, että omistajan luona ovat aina maailman parhaat asiat. Jos pentu muutamankin kerran tulee omistajan luo vain todetakseen, että ei se kannattanut on luoksetulon kouluttaminen jo paljon hankalampaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon ja omistajan velvollisuus on huolehtia, että se on aina hän.

Koulutuksen ollessa alkuvaiheessa on tärkeää huomioida, että luoksetulokäsky esimerkiksi ”tänne” sanotaan vain silloin kun on ehdottoman varmaa, että pentu tulee tai on jo tulossa luo. Muuten käsky ei kohta merkitse pennulle mitään. Ihan alussa pentua voi kutsua vaikka nimellä ja kannustaa sitä iloisesti kehuen, kun se juoksee kohti. Näin pentu oppii, että omistajan luo juostaan vauhdikkaasti.

Jos käy niin, että pentu ei tulekaan luo on ainoa vaihtoehto herättää pennun huomio ja houkutella sitä. Tämä tapahtuu siten, että ihminen heittäytyy hieman hassuksi. Kun omistaja hihkuu, pomppii ja pyrähtelee juosten siksakkia edestakaisin, pentu aika äkkiä kiinnostuu omistajastaan ja tulee luo. Jos pentu puuhailee omiaan kauempana, sen voi myös aina käydä hakemassa. Pentua ei koskaan kannata jahdata, sillä se todennäköisestä päättää juosta vaan kauemmas luullessaan, että nyt leikitään hippaleikkiä.

Entä jos pentu ei annakaan ottaa itseään kiinni?

Joskus käy niin, että pentua ei saakaan kiinni. Sille voi tulla niin sanottu ”pentuhepuli”, joka aiheuttaa villiä juoksentelua ihmisen ympärillä. Tähän saattaa auttaa, kun heittää runsaasti herkullisia nameja maahan. Pentu usein rauhoittuu etsimään niitä ja sen saa hetken päästä kiinni.

On hyvä odottaa kaikessa rauhassa pennun rauhoittumista ja antaa sen nuuskutella nameja pitkään ennen kuin lähestyy sitä kiinniotto aikeissa. Äkillistä kauhaisuliikettä koiraa kohti kannattaa aina välttää. Pentu saattaa mieltää tämän leikiksi tai jopa pelästyä äkillistä liikettä, jolloin tilanne vain pahenee.

Haastavia kiinniottotilanteita ehkäisee myös se, että aina kun pentu tulee luo, kosketaan sitä kevyesti pannan tai valjaiden kohdalle. Tarkoitus ei ole ottaa tällöin koiraa kiinni, vaan vain koskea, palkata ja päästää vapaaksi. Näin pentu tottuu siihen, että lähestyvä käsi ei merkitse vapauden loppumista vaan herkkuja.

Alkeisharjoitus luotettavan luoksetulon kouluttamiseen

Luoksetuloa koulutetaan alussa leikin varjolla. Pentu voi olla hihnassa, mutta pentua ei missään vaiheessa harjoittelua ohjata hihnalla. Jos hihna kiristyy, pentua houkutellaan äänellä luo. Ympäristön turvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota. On hyvä, että näkyvyyttä on riittävästi joka suuntaan ja aluksi harjoitellaan paikassa, jossa ei ole paljoa muita kulkijoita, varsinkin jos pentu on vapaana.

Pentua kutsutaan luo ja palkataan sitä aluksi, vaikka pelkästä vilkaisusta ihmisen suuntaan. Heti kun pentu on saanut palkan, voidaan ottaa nopeasti pari pientä askelta toiseen suuntaan. Myöhemmin tämän voi tehdä pyrähtäen muutaman askeleen verran juoksuun. Yleensä pentu seuraa hyvin nopeasti perässä ja taas päästään palkkaamaan. Pentua saa ja pitää kannustaa iloisilla kehuilla, jotta pentu kiinnostuu leikistä ja omistajasta. Jos pentu ei lähde heti leikkiin, sitä voi houkutella luokseen myös kyykyssä.

Tästä muotoutuu nopeasti hippaleikki, jossa luoksetuloon yhdistyy leikin riemu ja vauhti. Pennun ikä ja koko pitää ottaa kuitenkin huomioon, sillä pieni pentu väsyy aika nopeasti juoksenteluun. Pennun pitää aina saavuttaa ihminen. Pyrähdyksellä vain houkutellaan pentua leikin varjolla tulemaan vauhdikkaasti luo. Jos pentu harjoitellessa riehaantuu liikaa, sille kannattaa heittää välillä useampi nami maahan etsittäväksi ja harjoitusta voi tehdä lyhyemmissä pätkissä.

Kun pentu on hoksannut leikin idean ja juoksee luoksesi innoissaan voi sitä kutsua luoksetulokäskyllä, esimerkiksi ”tänne”. Näin liitetään oikea käsky oikeaan toimintaan ja pentu oppii mitä ”tänne” tarkoittaa. Siihen, että pentu tulee koirakavereiden luota omistajan luo kuullessaan saman käskyn saattaa olla kuitenkin vielä matkaa. Harjoitusta pitääkin vaikeuttaa tekemällä sitä erilaisissa ympäristöissä.

Koiranpennun koulutus hienoon hihnakäytökseen

Pennulle parasta liikuntaa on olla vapaana epätasaisissa maastoissa, kuten metsässä. Hihnakävelyä joutuu kuitenkin harjoittelemaan aika nopeasti varsinkin, jos asuu kaupungissa. Harjoitellessa on syytä pitää mielessä, että hihnakävely suoraan eteenpäin on koirille epäluonnollinen liikkumistapa. Koiralle luonnollinen tapa liikkua on kulkea edestakaisin, pysähdellä ja nuuhkia rauhassa kiinnostavia hajuja.

Tärkeimpänä sääntönä voidaan pitää sitä, että mikäli koira pentu vetää voimakkaasti johonkin suuntaan, sinne se ei ainakaan saisi päästä. Jos pentu huomaa, että vetämällä pääsee esimerkiksi sille rakkaan ihmisen luo, se kokee, että vetäminen on hyvin kannattavaa.

Hihnakäytösharjoituksia

Varsinaista hihnakäytöstä voi pennulle opettaa vahvistamalla aluksi pelkkää lähellä pysymistä. Tämän voi tehdä vapaana tai hihnassa. Pentua palkataan hyvin tiheään herkullisilla nameilla, jolloin se pysyy hyvin omistajan lähellä. Aluksi harjoitellaan lyhyitä hetkiä samalla liikkuen hitaasti eteenpäin. Palkka kannattaa antaa aina siltä puolelta, jolla pennun haluaa kulkevan, jolloin oikeassa kohdassa pysyminen vahvistuu kuin itsestään. Aikaa ja matkaa pidennetään maltillisesti ja samaan aikaan voidaan palkata hieman harvemmin. Lisäksi ihminen voi vaihdella suuntaa, jolloin pennun mielenkiinto säilyy tehtävässä paremmin, sen ollessa ikään kuin hidastettua hippaleikkiä. Jos pentu ei malta pysyä lähellä pitää harjoitusta helpottaa ja ehkä myös palkata tiheämmin.

Tyypillisiä ongelmatilanteita ovat hihnassa riehuminen ja hihnassa hampailla kiinni roikkuminen. Tällaisesta ei toivotusta käytöksestä voi seurata pennulle ns. ”tylsä hetki”. Eteneminen pysähtyy täysin, mitään ei tapahdu eikä ihminenkään tee tai sano mitään. Hihna voidaan ottaa mahdollisimman lyhyeksi, jolloin roikkuva hihna ei houkuttele pentua repimään sitä, eikä pentu pääse juoksemaan pitkässä hihnassa edestakaisin. Pentu kokee usein tällaisissa tilanteissa mahdolliset kiellot vain palkaksi ja riehaantuu entisestään. Kun käytöksestä ei kuitenkaan seuraa mitään se pikkuhiljaa sammuu. On tärkeää, että välittömästi kun pentu lopettaa riehumisen tai irrottaa hampaat hihnasta jatketaan matkaa. Pentu huomaa, että riehuminen ei kannata, koska matka pysähtyy ja vasta rauhoittumisesta seuraa matkan jatkuminen.

Näissäkin tilanteissa myös ennaltaehkäisy toimii tehokkaasti. Havainnoimalla pentua oppii huomaamaan tilanteet, joissa riehaantumista ilmenee. Tällöin voi ennakoida ja teettää pennulla vaikkapa pari tehtävää, jolloin saadaan sen ajatukset muualle. Usein myös istahtaminen toviksi katselemaan muita kulkijoita, vaikka puiston penkille rauhoittaa tilannetta tai pennulle voi heitellä nameja maahan etsittäväksi.

Hihnakäytöksen treenaamiseen on lukuisia erilaisia tapoja. Jos yksi ei sovi, kannattaa kokeilla toista. Hihnakäytökseen voi perehtyä lisää lukemalla ”Koira vetää hihnassa näin saat sen loppumaan” artikkelin.

Pitääkö hihnassa moikata kaikkia

Hihnassakin saa moikata koirakavereita, mutta se kannattaa tehdä rauhallisesti ja hallitusti. Jos jokaiseen koirakohtaamiseen hihnassa sisältyy vauhdikasta leikkimistä, saattaa se aiheuttaa ohitusongelmia. Pentu yhdistää hyvin nopeasti, että lähestyvä koira hihnalenkillä merkitsee riehumista ja voi alkaa kiihtyä liikaa jopa kaikista näkemistään koirista. Oikein hyvä tapa on antaa koirien rauhallisesti nuuhkia toisiaan lyhyesti ja sitten jatkaa matkaa.

Siihen ketä ja milloin tervehditään ei ole ehdotonta sääntöä. Joillekin sopii se, että ei koskaan tervehditä muita koiria hihnassa. Jollekulle tämä aiheuttaa turhautumista, koska koira kokee, että ei ikinä pääse lajitoverin luokse. Toiset moikkaavat onnistuneesti hihnassa vain kavereita ja osa koirakoista tapaa muita vain vapaana. On hyvä miettiä mikä on juuri kyseiselle pennulle paras tapa tavata lajitovereita.

Koirapuistoihin ei pidä mennä ennen kuin rokotukset ovat kunnossa. Puistoissa käydessä on syytä lisäksi erityisen tarkasti kiinnittää aina huomiota siihen, millaisia koiria on paikalla ennen kuin edes harkitsee oman koiran päästämistä muiden koirien joukkoon. Aina kemiat eivät kohtaa ja suuri joukko vieraita koiria voi pelottaa rohkeaakin pentua. Pennuille huomattavasti parempia ja turvallisempia leikkipaikkoja ovat esimerkiksi koirakoulujen tai lemmikkieläinliikkeiden pentutreffit. Erityisen hyvä tapa liikkua yhdessä ja kohdata lajitovereita ovat yhteiset metsälenkit koirien ollessa vapaana.

Koiranpentu kannattaa kouluttaa luopumaan itse asioista ja malttamaan itse mielensä

Koira, joka osaa itse luopua, odottaa ja malttaa mielensä on koira, joka pärjää arjessa hyvin. Näitä taitoja kannattaakin alkaa opettamaan pennulle heti. Punaisena lankana pennun kanssa kannattaa pitää ajatusta ”saat sen mistä luovut”.

Esimerkiksi pennun vetäessä voimakkaasti ihanalle hajulle, pysähdytään ja odotetaan pennun itse tarjoavan jotakin oikeaa käytöstä. Katsekontaktia, peruuttamista tai vaikka istahtamista. Vasta sitten pentu päästetään haistelemaan. Tarkoituksena on, että pentu nimenomaan itse hoksaa mitä sen tulee tehdä saadakseen sen mitä haluaa, eli luopua ensin. Ihminen ei anna käskyjä tai auta pentua vaan rauhassa odottaa, että pentu itse käyttää aivojaan.

Tämä soveltuu lukuisiin tilanteisiin kuten, kun ulko-ovi aukeaa, odotetaan kaikessa rauhassa, että pentu rauhoittuu tai vaikka vilkaisee omistajaa. Kun ruokakippo tulee esille, odotetaan, että pentu rauhoittuu tai ehkä istahtaa ja katsoo omistajaa. Jos pentu vinkuu omistajan edessä haluten jotakin, odotetaan, että pentu lopettaa ennen kuin se huomioidaan. Se mitä haluaa tarkalleen pennun tekevän voi ja saa vaihdella, tärkeintä on, että pentu tekee jotakin, jonka voi tulkita luopumiseksi tai odottamiseksi.

Luopumisharjoitus, jossa pentu itse oppii ja oivaltaa

Harjoituksessa opetetaan pentu itse sekä luopumaan, että myöhemmässä vaiheessa odottamaan. Aloittaessa harjoittelun on oleellista kiinnittää huomiota palkkaamisen nopeuteen, jotta pentu varmasti ymmärtää mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.

1.Kouluttajalla on nami molemmissa käsissä ja kädet nyrkissä. Nyrkit ovat hieman erillään toisistaan ja pennun ulottuvilla. Käsiä pidetään koko ajan aivan paikallaan. Pienen pennun kanssa voidaan istua maassa. Pennulle voi myös näyttää namit ennen käsien kiinni laittoa.

2. Pentu saa tavoitella nameja. Usein pentu nuolee, tökkii kuonolla ja kokeilee tassuilla, saisiko namin. Ihmisen tehtävänä on keskittyä odottamaan ja pitämään käsiä paikallaan. On tärkeää, ettei pennulle puhu tai anna sille vihjeitä siitä mitä sen pitäisi tehdä. Joskus joutuu odottamaan jonkin aikaa ennen kuin harjoituksessa päästään eteenpäin. Tämä kuitenkin kannattaa, koska silloin antaa tilaa pennun omalle oppimiselle.

3. Kun pentu on pienenkin hetken koskematta kumpaankaan käteen, annetaan namit pennulle. Tässä on oltava todella nopea. Jos namit antaakin vahingossa juuri sillä hetkellä, kun pentu uudelleen tavoittelee sitä käsistä, palkitaan väärästä asiasta, namin tavoittelusta. Pentu ei opi, että nimenomaan luopumalla namista, sen lopulta saa.

4. Nami on molemmissa nyrkeissä siksi, että usein pentu ”vaihtaa” kättä, eli siirtyy tavoittelemaan toisessa kädessä olevaa herkkua. Tämä saattaakin olla juuri se sekunnin mittainen ensimmäinen hetki, kun pentua pääsee palkkaamaan koska se ei koske kumpaankaan käteen. Harjoitusta voi kuitenkin tehdä vain yhdellä kädellä, jos se tuntuu helpommalta.

5. Tätä toistetaan, kunnes pentu oivaltaa, että vaikka kädet tulevat kuonon eteen, namia ei kannata edes tavoitella. Kun se sujuu, aletaan pikkuhiljaa lisäämään kestoa. Eli pennun pitääkin luopumisen lisäksi odottaa namia. Ensin sekunti ja sitten kaksi. Aikaa lisätään hyvin maltillisesti, jotta koulutus sujuisi hyvin.

6. Vasta tämän jälkeen voidaan nimetä käytös, eli liittää siihen vihje esimerkiksi ”jätä”. Vihje sanotaan samaan aikaan, kun nami tulee esille. Näin pentu yhdistää oikean käytöksen oikeaan vihjeeseen. Tämän jälkeen voidaankin pikkuhiljaa alkaa harjoittelemaan muilla houkuttavilla asioilla.

7. Halutessa voi harjoituksen avulla opettaa pennulle myös lupasanan. Tämä tehdään siten, että nami annetaan pennulle sanoen aina samalla esimerkiksi ”ole hyvä”. Sanapari sopii käytettäväksi monenlaisiin arjen tilanteisiin, ulos pääsyyn, autosta pois tulemiseen ja ruoan saamiseen.

Koiranpennun koulutus taitavammaksi luopujaksi

Jotta pentu oppii taitavammaksi, pitää edellä kuvailtua tehtävää koko ajan hieman vaikeuttaa. Nami voi olla avoimella kämmenellä, maassa, koiran tassun päällä, otsan päällä tai maassa. Ihminen voi olla itse kauempana tai käydä vaikka toisessa huoneessa. Kouluttaessa pitää kuitenkin muistaa tärkein sääntö. Jos pentu ei onnistu, tehtävää vaikeutettiin liikaa kerrallaan.

Harjoitusta kannattaa tehdä monissa eri ympäristöissä ja erilaisten asioiden esim. lempilelun, hajun, lentävän lehden, leikkivien lapsien, koirien ja kaikkia pentua kiinnostavien asioiden kanssa.

Koiranpennun koulutus irrottamaan suustaan jotakin opetetaan leikin avulla

Irrottaminen pyynnöstä on tärkeä taito, jonka opettaminen on helppoa. Jos pentu maistelee lehteä tai ruohonkorsia, ei niitä kuitenkaan heti kannata alkaa ottamaan suusta pois. Nämä eivät ole vaarallisia esineitä ja usein pentu tutkittuaan tarpeeksi sylkeekin monet asiat pois suustaan.

Asioiden luovuttamisesta voidaan tehdä pennulle kannattava ja hauska leikki. Kun pennulla on jokin oma lelu tai luu suussa, lähestytään pentua herkkupalan kanssa, joka myös näytetään sille. Aivan aluksi, voidaan vain koskea pennulla olevaan esineeseen. Samalla annetaan herkku pennulle. Myöhemmin voidaan ottaa pennulla ollut tavara aivan pieneksi hetkeksi omiin käsiin ja taas palkataan herkulla. On tärkeää antaa heti herkun perään pennulla ollut tavara takaisin. Pentu oppii, kun ihminen ottaa jotakin pois, saa herkun tilalle ja vielä yleensä tavarankin takaisin. ”Irti” tai muu haluttu vihjesana kannattaa liittää tilanteeseen siinä vaiheessa, kun pentu hoksaa harjoituksen idean ja irrottaa itse esineestä otteensa, kun sitä lähestyy herkkupalan kanssa.

Jos pentu vartioi hallussaan olevia asioita ja murahtaa ihmisen lähestyessä, ei kannata hätääntyä. Murahtamalla pentu ainoastaan ilmaisee epäluottamusta siihen, otetaanko häneltä hallussa oleva kiva asia pois. Tällöin pentua lähestytään jälleen herkun kanssa, mutta aluksi vain tiputetaan herkku pennun ulottuville ja lähdetään itse pois. Pennulla olevaan tavaraan ei alussa edes kosketa. Näin edetään pikkuhiljaa ja kohta päästäänkin koskemaan pennun hallussa olevaan esineeseen. Pikkuhiljaa pentu oppii, että ihmisen lähestyminen merkitsee herkkuja ja luovuttaa tavaran jo ihmisen tullessa lähistölle ja tästä päästään palkkaamaan. On kuitenkin hyvin tärkeää, että orastavaa luottamusta ei kovin helposti horjuteta ottamalla asioita kokonaan pennulta pois.

Jos pennulla on jotakin vaarallista hallussaan, se täytyy tietysti saada siltä pois. Jos ”irti” käskyä ei ole vielä vahvistettu tarpeeksi on syytä ottaa niin herkulliset namit esille, että pentu unohtaa kaiken herkut huomatessaan. Näissä tilanteissa myös houkutteleva lelu tai leikki saattaa auttaa pentua unohtamaan puuhansa.

Rauhoittuminen

Pennuilla vaikuttaa joskus olevan rajaton määrä energiaa ja pennuille pitääkin tarjota todella runsaasti tekemistä. Rauhoittuminen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä taito ja siihen pitää pentua kannustaa. Pennulle ei kannata opettaa, että ihmiset ovat aina saatavilla oleva viihdytysjoukko tai, että elämässä on koko ajan jotakin hurjan mielenkiintoista puuhaa. Pennun kuuluukin leikkiä välillä itsekseen ja jos pennulla on jokin ihastuttava touhu meneillään, se vaikka jahtaa hyttystä, sitä voi aina ihailla kauempaa ja ottaa vaikka videon muistoksi.

Rauhoittumista on helppo opetella ottamalla pentu syliin ja päästämällä se pois vasta kun pentu on rauhoittunut. Tätä ei kuitenkaan kannata tehdä ensimmäistä kertaa juuri kun pentu on villeimmillään. Harjoitus aloitetaan rauhallisen pennun kanssa ja aivan lyhyistä hetkistä. Aluksi pari sekuntia sylissä riittää. Kun harjoitusta tekee usein ja pikkuhiljaa vaikeammissa paikoissa se soveltuu myöhemmin myös villimmän pennun rauhoittamiseen. Harjoituksen voi hyvin tehdä isomman pennun kanssa lattialla istuen ottaen pennun siinä lähelleen.

Erilaiset rauhoittavat tekemiset voivat auttaa pentua käymään levolle. Pennulle voi antaa jotakin pitkäkestoista järsittävää tai nuoltavaa, mikä rauhoittaa sitä. On kokeilemisen arvoista myös itse istahtaa mukavasti sohvalle, haukotella, venytellä ja huokaista syvään. Hieman kohentaa ja taputella tyynyä ja taas huokaista. Kaikki nämä signaalit ovat sellaisia, joita koiratkin tekevät mennessään levolle. Ihminen pystyy jossain määrin matkimaan näitä eleitä ja antaa viestin pennulle, että nyt on levon ja rauhoittumisen aika.

Koiranpennun koulutus hoitotoimenpiteisiin tehdään lempeästi

Hoitotoimenpiteistä tulee helposti haasteita. Tämä johtuu usein siitä, että yritetään tehdä liian paljon kerrallaan tai toimenpide tehdään väkipakolla loppuun. Pennun näkökulmasta hoitotoimenpiteet ovat kuitenkin epänormaaleja ja jopa pelottavia. Siksi hoitotoimenpiteisiin kannattaakin liittää pennulle jotakin mukavaa ja tehdä ne pennulle palkitseviksi.

Pennun voi antaa aina nakertaa herkkua samalla kun hoitotoimenpidettä tehdään. Eli samaan aikaan kun harja koskee turkkia, on pennulla jokin maittava nami nakerreltavana. Tismalleen samalla hetkellä, kun harja irtoaa turkista, lähtee namikin pois ulottuvilta. Tätä toistetaan ja toistojen myötä pentu oppii, että ikävä asia onkin itseasiassa kiva asia, koska se merkitsee namia.

Pennun kanssa voi toimia myös siten, että namit ovat esillä pennun näköpiirissä. Harjataan sekunti ja sitten tarjotaan nami. Harjataan kaksi sekuntia ja taas saa namin. Näin edetään pikku pätkissä eteenpäin. Mitä kamalampi hoitotoimenpide pennun mielestä on, sen paremmat herkut pitää olla ja sen pienemmissä pätkissä toimenpidettä tehdä.

Sisäsiisteys

Sisäsiistiksi oppiminen ei tapahdu hetkessä ja joskus sisäsiistillekin koiralle voi sattua vahinkoja. Oikotietä onneen ei ole, vaan pentua pitää viedä jatkuvasti pihalle tarpeilleen. Pieni pentu voi pissata useamman kerran tunnissa. Eli pihalla saa käydä todella tiheään, jos haluaa, että suurin osa tuotoksista tulee ulos. Aina kun pentu tekee tarpeensa ulos, sitä kehutaan iloisesti suureen ääneen. Joskus pihalla saa olla pitkänkin tovin, koska ulkona voi olla niin paljon mielenkiintoisia asioita, että pentu ei yksinkertaisesti malta pissata.

Sisälle väistämättä tulevat vahingot siivotaan vähäeleisesti tähän tarkoitukseen tehdyllä pesuaineella. Jos kohtaan jää vähänkin hajua tekee pentu siihen hyvin helposti tarpeensa uudelleen. Näitä pesuaineita löytää lemmikkieläintarvikeliikkeistä. Kodin tavalliset pesuaineet eivät yleensä ole riittäviä hajunpoistamiseen.

Pentua ei saa koskaan torua vahingoista. Jos omistaja toruu jo tehdystä vahingosta, pentu oppii vain pelkäämään omistajaa ja kokee ihmisen arvaamattomana. Koira ei mitenkään kykene yhdistämään toruja johonkin jo aiemmin tehtyyn asiaan.

Koiranpennun koulutus yksinoloon

Yksinoloharjoitukset on hyvä aloittaa jo muutaman päivän jälkeen siitä, kun pentu on saapunut kotiin. Aluksi riittää, kun ihminen käväisee usein vaikka toisessa huoneessa. Pentu huomaa kuitenkin nopeasti, että ihminen ei ole poistunut kodista ulos, eli pikkuhiljaa pitää pentu jättää kokonaan yksin kotiin. Aluksi lyhyemmän aikaa ja pidentäen aikaa pikkuhiljaa. Oleellista on, että harjoittelua tehdään alussa paljon lyhyitä aikoja kerrallaan ja joka päivä. Harjoittelu on tärkeää pitää oikealla tasolla. Jos pentu jaksaa olla 5 minuuttia rauhassa, mutta 20 minuuttia on liikaa, on palattava takaisin päin ja kokeiltava onnistuisiko 10 minuuttia.

Kotiin kannattaa jättää väsynyt, ulkoilutettu ja aivotöitä tehty pentu. Näin pentu todennäköisesti lepää ollessaan yksin. Lattioille voi jättää perheen ihmisiltä tuoksuvia vaatekappaleita ja käyttää harjoittelun tukena feromonihaihduttimia. Pennulle kannattaa jättää esille paljon luvallista purtavaa ja leluja. Myös päivän ruoka voidaan jättää pennulle syötäväksi jostakin aktivointilelusta.

Yksinoloharjoittelussa kompastuskivi on usein ihmisten kotiinpaluu. Rauhallinen kotiinpaluu opettaa pennulle, että yksinoloa ei seuraa mitään erityistä. Jos yksinoloa seuraa aina valtava riemu ja jälleennäkemisen ilo pentu saattaa alkaa odottaa tätä. Se ei yksinkertaisesti malta odottaa ihmisiä kotiin. Kun ihmiset palaavat kotiin pentua saa kyllä tervehtiä, mutta se tehdään rauhallisella äänellä ja rauhallisin elein. Ihminen voi istahtaa lattialle, jolloin pentu ei kiihdytä itseään entisestään hyppimällä ihmistä vasten.

Yksinoloharjoituksissa portti voi olla suureksi hyödyksi

Portista voi olla suuri hyöty koiranpennun yksinoloharjoittelussa. Portin avulla tiloja voi rajata helposti ja osoittaa pennulle sille sopivan ja turvallisen alueen. Ensin pennun kanssa voi olla yhdessä portin takana ja sitten hitaasti siirtyä portin toiselle puolelle. Alussa ollaan pennun näkyvissä ja tästä siirrytään onnistumisten mukaan siihen, että poistutaan hetkeksi näkyviltä. Harjoittelu tulisi tehdä niin, että pentu pääsee portin takaa pois, kun on vielä rauhallinen. Kun yksinolo sujuu voi portin halutessaan jättää poiskin.

Portin avulla yksinoloharjoituksiin saadaan helposti myös rutiineja. Nämä auttavat pentua sopeutumaan niitä kohta seuraavaan yksinoloon. Rutiineja voi olla esimerkiksi radion avaaminen, puruluiden laittaminen pennun petiin ja pennun siirtäminen portin taa. Kun nämä rutiinit toistuvat aina ennen kuin pentu jää yksin, ne toimivat pennulle signaaleina siitä mitä seuraavaksi tapahtuu. Rutiiniksi riittää myös ihan rauhallisella äänellä todettu ” pentu jää kotiin” tai muu haluttu vihje, joka kertoo, että pentu ei ole nyt tulossa mukaan.

Koiranpennun koulutus matkustamiseen autossa ja kulkuvälineissä

Tutustuminen erilaisiin kulkuvälineisiin kannattaa tehdä ensin pitäen pentu matkustaessa sylissä. Aluksi matkat voivat olla lyhyitä, vaikka vain yhden pysäkinvälin mittaisia. Oma rauhallinen asenne ja kannustava pennun kehuminen auttavat pentua jokaisessa jännittävässä tilanteessa.

Kulkuvälineeseen kannattaa varata mukaan nameja ja pikkuhiljaa voi pentua totuttaa matkustamaan siellä missä sen toivoo jatkossakin kulkevan. Pentua palkataan aina kun se on rauhassa omalla paikallaan. Jos pentu vikisee ja on levoton, on matka vielä mahdollisesti liian pitkä ja kannattaa palata harjoittelussa takaisinpäin.

Koiralle saattaa tulla autossa helposti pahoinvointia, joka näkyy läähätyksenä, kuolaamisena, tärinänä ja lopulta koira voi jopa oksentaa. Jos koira voi pahoin, kannattaa kysyä eläinlääkäriltä mahdollista matkapahoinvointilääkitystä. Pahoinvointi autossa tekee helposti matkustamisesta epämiellyttävää ja autoilu saattaa sen takia alkaa pelottamaan koiraa.

Koiranpennun koulutus on tavallisen arjen elämistä yhdessä ja pitkän matkan alku

Maailman tutkiminen, oppiminen ja kaikki uudet asiat vaativat pennulta ja sen perheeltä paljon. Vaikka pennun kouluttaminen on tärkeää, oleellisinta on viettää pennun kanssa paljon aikaa ja esitellä sille maailmaa. Ihmistenkin elämässä tapahtuu pennun saapuessa usein suuri muutos, jolle on myös suotava aikaa. Uutta arkea opettelevat niin pentu kuin sen ihmisetkin. Arkea kannattaa opetella yhdessä kaikessa rauhassa ja mieluummin ilman suurta stressiä.

Tärkeintä on muistaa, että kaikki mitä pennun kanssa tekee, on tapahduttava ilon kautta. Pentuaika on kuitenkin lyhyt, siitä kannattaa nauttia ja pitää mielessä, että koiran kanssa jokainen päivä opettaa jotakin uutta.

Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan

 

Tilaa Kuonon Uutiskirje

Kuonon postituslistalla kuulet ensimmäisenä, mitä Kuonossa tapahtuu.
Uutiskirjeessä järjestetään myös omia kilpailuja ja muuta mielenkiintoista.