Luonto antaa ensimerkkejään saapuvasta syksystä, joten on hyvä hetki vielä fiilistellä kulunutta kesää.
Helle on luonut omat haasteensa koiranulkoilutukselle, ja moni onkin etsinyt viilennystä virkistävistä vesileikeistä ja järvessä pulikoimisesta. Tämä näkyy myös kesäisessä kuvakisassamme, jonka järjestimme yhdessä Eläinruokatehdas Lemmikin kanssa. Pyysimme teitä lähettämään kuvia kesäpäivän vietosta koirien kanssa, ja saimmekin Facebookissa lähes 450 kuvaa ihanista kesähetkistä. Kiitos kaikille kuvansa lähettäneille! Kokosimme kuvakisan satoa yhteen.
Voittajakuvat:
Kuvakisan arvonta on suoritettu, ja herkkupakettipalkinnon saavat Miia Tonttila, Lotta Kovaljeff sekä Camilla Walden – onneksi olkoon!
Siirin kesäpäivä kuvankauniissa järvimaisemassa. Kuva: Miia TonttilaVeneestä on hyvä vahtia ympäristön tapahtumia. Kuva: Lotta KovaljeffVeden lisäksi voihan sitä nauttia vaikka hiekkakylvyistä. Kuva: Camilla Walden
Lisää kesäisiä koirakuvia:
Kesäpäivän hali. Kuva: Anette SailioLabradorinnoutaja Nasun tyylinäyte uimahypystä. Kuva: Jenna JuutiKesällä on parasta, kun voi vain riippua. Kuva: Maija SaloinenRetkellä saaressa koko perheen kesken. Kuva: Mirja Mimmu SorilaMökkeily kuuluu myös olennaisesti kesään. Kuva: Nea LautamäkiYorkinterrieri Almakin tietää, että paras tapa aloittaa kesäaamu on pulahdus järveen. Kuva: Riikka NissinenMielenrauhaa lempipaikassa. Kuva: Tarja KanervoLapissa lammen rannalla. Kuva: Victor NybergKukkaispojat Wäinö, Lätsä ja Elwis. Kuva: Marjo Oinonen-KuolimoLoikkien ja loiskien auringonlaskuun. Kuva: Piia Hirvonen
Kun australialaiset Matt Kay ja Abby Lee kyllästyivät sukulaistensa uteluihin perheenlisäyksestä, he päättivät ottaa valokuvaajaystävänsä avustuksella sarjan kenties maailman suloisimpia vauvakuvia. Kuvien pääosassa poseeraa luonnollisesti perheen tuorein tulokas, koiranpentu Humphrey.
– Abby ja Matt ovat molemmat hyviä ystäviäni. Kun palasimme hakemasta Humphreya, saimme idean pentukuvauksesta. Työskentelemme Abbyn kanssa luovalla alalla ja meillä on hullu huumorintaju ja aina hauskoja ideoita, kertoo valokuvaaja Elisha Collins.
Rodultaan Humphrey on groodle eli kultaisennoutajan (golden retriever) ja villakoiran (poodle) risteytys. Collinsin mukaan kuvaus oli lyhyt ja erittäin hauska, ja Humphrey suorastaan rakasti saamaansa huomiota – ja tottakai myös herkkuja.
Kun valokuvaaja julkaisi kuvasarjan Facebook-sivullaan, hän halusi saada seuraajansa hymyilemään. Hän ei kuitenkaan uskonut, kuinka suosittuja kuvista tulisi: kuvista on tykätty parhaimmillaan tuhansia kertoja ja useat kymmenet ihmiset ovat jakaneet hellyttäviä otoksia eteenpäin.
– Valokuvaan erilaisia asioita, mukaan lukien vauvoja, joten tiedän, miltä vauvakuvat yleensä näyttävät. Tarkoituksemme ei ollut tehdä pilaa uusista vanhemmista, jotka jakavat kuvia pienokaisistaan, vaan halusimme vain esitellä vähän erilaisen vauvan, Collins vakuuttaa.
Kuonon toimituksen nämä pörröiset vauvakuvat ainakin hurmasivat – vähintään yhtä kovasti kuin kuvat ihmispienokaisista!
Sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan suloisempia julkkiskoiria. Myös me Kuonossa olemme kertoneet somen hurmaavista karvakorvista useaan otteeseen. Eräs karvaturri on kuitenkin jäänyt lähes vaille ansaitsemaansa huomiota. Saammeko esitellä, sekarotuinen Sid eli My Regal Beagle (suom. minun kuninkaallinen beagleni), kenties sosiaalisen median letkein koirapersoona.
Viisivuotias Sid on bassetin, beaglen, corgin ja labradorinnoutajan sekoitus, jonka sen omistaja, yhdysvaltalainen valokuvaaja Alex Hopes adoptoi pennun ollessa vasta kuuden viikon ikäinen.
– Sidin ansiosta minusta tuli valokuvaaja. Luonnollisesti, kaikki, mitä Sid teki, piti dokumentoida: herääminen, hereillä olo, nukkuminen, syöminen, syömättä oleminen, leikkiminen, leikkimättä oleminen ja kaikki siltä väliltä. Olin aina valmiina kameran kanssa, Hopes kertoo uransa alkusysäyksestä nettisivuillaan.
Muutettuaan Austiniin, Teksasiin, Sidin ollessa kaksivuotias, Hopes alkoi kuvata myös muita kuvia, kuten ihmisiä ja maisemia. Sittemmin Hopes on alkanut elättää itsensä valokuvaamalla.
Kuvaamisen lisäksi nuoren amerikkalaismiehen toinen intohimo on matkustaminen. Mukana reissuilla on luonnollisesti myös omistajansa paras ystävä, Sid. Useita kuukausia ja kymmeniä tuhansia kilometrejä ympäri Pohjois-Amerikkaa reissanneet Sid ja Hopes ovat päätyneet jos jonkinlaisiin seikkailuihin, jotka on koottu pari viikkoa sitten ilmestyneen lasten kuvakirjan, Sidventures (2015), kansien väliin.
Kirjan lisäksi Sidin seikkailuja voi seurata kuka tahansa sosiaalisessa mediassa: Instagramissa (@myregalbeagle) Sidin suloisia kuvia seuraa lähes 50 000 fania ja Facebookissa (my regal beagle) suloisen karvakorvan edesottamuksilla on noin 40 000 seuraajaa.
Erityisen tunnettu Sid on ilmiömäisestä kyvystään vastustaa houkutuksia. Kuvissa vaalea karvaturri pitelee suussaan toinen toistaan herkullisempia makupaloja: pekonia, pizzaa, donitseja ja hot dogeja. Kuonon saamien tietojen mukaan Sid ei kuitenkaan saa syödä kaikkia pitelemiään herkkuja, vaan se palkitaan kuvien tai videoiden jälkeen asiaan kuuluvasti koirien makupaloilla.
Onko sinun koirasi taitava tekemään temppuja ja hyvä vastustamaan kiusauksia? Oletko kokeillut esimerkiksi näitä temppuja, jotka sujuvat Sidiltä leikiten?
Alankomaalainen koiranomistaja ikuistaa vanhaenglanninlammaskoiriensa seikkailut upeissa ympäristöissä. Koirasiskokset Sophie ja Sarah rakastavat valokuvissa poseeraamista.
Kuusivuotias Sophie ja neljävuotias Sarah pitävät pitkistä kävelyistä kotiseudullaan pienessä maalaiskylässä Alankomaiden ja Saksan rajan tuntumassa. Koirien omistaja, amatöörikuvaaja Cees Bol pitää kameran aina mukanaan ja kuvaa koiriaan, kun löytää mielenkiintoisen ja kauniin ympäristön.
Bol ei ole varsinaisesti kouluttanut koiria poseeraamaan valokuvissa, vaan se sujuu parivaljakolta pitkälti luonnostaan.
– Sophie on todella tottelevainen ja tekee melkein mitä vain käskystäni. Sarah puolestaan tottelee usein vasta, kun tietää saavansa keksin palkinnoksi, Bol kertoo.
Vuosien varrella Bol on tutustunut toisiin vanhaenglanninlammaskoirien omistajiin. Toisinaan kuvauksiin osallistuukin suurempi joukko karvaturreja. Bol ja hänen vaimonsa Hanneke ottavat koirat mukaan myös lomamatkoille aina, kun mahdollista. Sophie ja Sarah rakastavat erityisesti reissuja Ameland-saarelle, jossa voi ulkoilla pitkillä hiekkarannoilla meri-ilmasta nauttien.
Bol kertoo kuvaavansa Sophieta ja Sarahia, sillä haluaa ilahduttaa muita. Hän onkin saanut paljon positiivista palautetta valokuvistaan.
– Maailmassa on niin paljon ikäviä asioita, joten halusin keksiä keinon luoda edes hiukan iloa ja valoa elämään. Toisten ilahduttaminen tekee minutkin onnelliseksi.
Ihmisille, jotka haluavat kuvata koiriaan, Bol antaa vinkin: Anna koiran tehdä ja mennä niin kuin se luonnostaan haluaa. Koiraa ei saa pakottaa tekemään jotakin, mistä se ei pidä – kuvasta näkee, jos koira ei ole onnellinen.
Kuvat on julkaistu kuvaajan luvalla. Lisää kuvia Sophiesta ja Sarahista löytyy esimerkiksi Facebookista, Twitteristä ja Cees Bolin nettisivuilta.
Englantilainen kuvittaja Oliver Lake tunnetaan myös koirakuvituksistaan. Laken tyyli on naiivi ja samalla todella sympaattinen. Kuvissa koirat tulevat hyvin ihmismäisiksi ja ehkä kuvaavat myös jotain ihmisen ja koiran suhteesta. Kuono sai muutaman kuvan käyttöönsä taiteilijan luvalla. Lisää Oliver Laken tuotoksia löydät hänen nettisivuiltaan
Nina Hutri omistaa kesällä 2013 syntyneen sekarotuisen Atlas-koiran. Viiden rodun sekoitus Atlas on päässyt kuvaajana toimivan Ninan malliksi ja koirakuvat ovat todellakin aivan kansainvälistä tasoa!
– Atlaksessa kivaa on koiran motivoinnin helppous eli Atlaksesta on myös pienimuotoiseksi temppu- ja harrastuskoiraksi koska siltä löytyy myös sitä miellyttämisenhalua. Tämä on myös erittäin hyvä ominaisuus koirassa kun sitä käytetään valokuvauksessa ja halutaan saada joku vähän erikoisempi kuva. Atlas on älyttömän hyvä perhekoira, rakastaa ihmisiä, niin lapsia kun aikuisiakin mutta vastavuorosesti toisten koirien kanssa toimeentuleminen on vähän heikko, Nina kuvailee.
Nina itse on ammatiltaan eläintenhoitaja ja valokuvaus on vakava harrastus.
– Kuvauksen lisäksi harrastuksiin kuuluu koiran kanssa kaikenlaisen hömpän harrastelu ja temppujen opetus ja ehkä vähän vakavampana harrasteena on sitten noiden Afrikan Kääpiöunikekojen kasvatus.
Omista kuvistaan Nina kertoo seuraavaa:
– Kuvien takana harvemmin on sen suurempia ajatuksia joitain tiettyjä yksittäisiä kuvia tai teemajuttuja lukuunottamatta. Olen aina kuvannut kuvaamisen ilosta, tykkään ottaa teknisesti hyvälaatuisia kuvia jotka on omaan silmään kauniita ja tällä tyylillä kuvaan edelleen. Kuvaan myös ennenkaikkea itselleni, tämä sen takia että kuvaamisesta ei koskaan tulisi ns. pakkopullaa jolloinka se menettää arvoaan harrastuksena, hän sanoo.
Collegehumor-sivuston Robert Brownin koirakuvista tuli todellinen viraali-ihme muutama viikko sitten. Eikä suotta: Brown kuvaa piirroksissaan hauskasti sitä, miten koirat oikeasti näkevät ihan tavallisetkin asiat. Nämä kuvat kyllä osuvat ja uppoavat!
Rufus on kolmevuotias faaraokoira, jonka omistajalla on erikoinen harrastus. Rufuksen omistaja Sara Rehnmark on kalifornialainen koiravalokuvaaja, näyttelijä ja malli, joka valokuvaa nukkuvasta koirastaan mitä hulvattomampia otoksia.
Kuvissa nukkuva Rufus pääsee mitä erikoisempiin seikkailuihin, kun Rehmark lavastaa lemmikkinsä ympärille erilaisia kohtauksia luudalla lentämisestä reppureissaukseen. Kuvan ottamiseen kuluu yleensä noin kaksi tuntia, joka sisältää seikkailun lavastamisen sekä varsinaisen kuvauksen. Vaikka Rufus ei nukkuisikaan koko aikaa, se on tottunut poseeraaja ja saa aina palkinnoksi herkkuja.
Ajatus nukkuvan Rufuksen valokuvaamisesta lähti syntymäpäiväkortista. Rehnmark ja hänen isänsä suunnittelevat vuosittain toisilleen hauskat syntymäpäiväkortit, ja tällä kertaa Rehnmark halusi tuoda korttiin tunnelmia sukunsa kotimaasta Ruotsista. Syntyi valokuva, jossa Rufus poseeraa poronsarvet päässään metsäisessä maisemassa.
Rehnmarkin mielestä Rufus on hulvattoman hauska, ja hän haluaa tuoda kuvilla katsojan kasvoille sen saman hymyn, jonka Rufus tuo hänen kasvoilleen päivittäin. Lisää kuvia Rufuksen seikkailuista löydät Raising the Ruf -blogista.
Espanjassa hylätään satoja koiria joka päivä. Helsinkiläinen Heidi Strengell kuvasi koiratarhoja selvittääkseen oman lemmikkinsä taustat ja levittääkseen tietoa espanjalaiskoirien karuista oloista.
Valokuvaaja Heidi Strengell, 28, puhuu paljon ja asiaa. Vakavaa aihetta säestää iloinen nauru. Alun perin Savosta kotoisin oleva Strengell kiersi viime syksynä viidessä päivässä kuusi espanjalaista koiratarhaa kuvaten kaikki koirat, jotka pystyi. Päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä, ja kuvia kertyi tuhansia. Helmikuussa avattavassa näyttelyssä ovat esillä matkan vaikuttavimmat otokset.
Heidi ja Rapsu.
Kun Strengellille tarjottiin vuosi sitten tilaa näyttelylle, hän ei vielä tiennyt lähtevänsä kuvaamaan eteläisen Euroopan koirien karuja oloja.
– Mietin, mitä haluan tällä hetkellä oikeasti tehdä, jos saan täysin itse valita. Olen aina halunnut käydä koiratarhoilla kuvaamassa, mutta en ole aiemmin tiennyt, mihin yhteyteen kuvat olisivat tulleet, kertoo taiteen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa valmisteleva Strengell.
Kiinnostus koiratarhoja kohtaan heräsi jo vuosia sitten, kun Strengell näki matkoillaan Euroopan kodittomia koiria. Vaihto-oppilasvuosi Argentiinassa vahvisti ajatusta siitä, että jos Strengell joskus hankkisi koiran, hän tarjoaisi kodin sitä tarvitsevalle rescuelle. Hän alkoi seurata rescue-yhdistysten nettisivuja aktiivisesti jo Argentiinasta käsin, mutta vielä ei tuntunut olevan oikea aika lemmikin hankkimiselle.
Palattuaan Suomeen Strengell näki Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilla ilmoituksen, joka jäi mieleen. Muutaman viikon pohdinnan jälkeen hän jätti hakemuksen, ja viikkoa myöhemmin Rapsu-koiran lento laskeutui Helsinkiin. Tavallisesti adoptiokoiraa voi joutua odottamaan jopa kuukausia, joten Strengell sai uuden lemmikkinsä luokseen poikkeuksellisen nopeasti.
– Rapsu tuli minulle neljä vuotta sitten. Passin mukaan se on kuusivuotias, mutta epäilen sen olevan todellisuudessa hiukan vanhempi. Rapsu on seurallinen ja rauhallinen koira, ja se kulkee käytännössä aina mukanani työhuoneella ja joskus kuvauksissakin.
Monien suomalaisten mielikuvat Espanjan koiratarhoista yhdistyvät kadulla eläviin kulkukoiriin, joille turistit sujauttavat herkkuja ravintoloiden terasseilta. Todellisuus on kuitenkin raadollisempi: tarhat ovat täynnä omistajiensa hylkäämiä lemmikkejä, taistelukoiria sekä galgoja, espanjalaisia metsästyskoiria, jotka muuttuvat turhakkeiksi metsästyskauden päätyttyä. Espanjassa hylätään vuosittain satoja tuhansia koiria.
Koirien kaltoinkohtelu ja hylkääminen ovat syvällä espanjalaisessa kulttuurissa ja perinteissä. Lain mukaan koiralla tulee olla mikrosiru, eikä lemmikkiä saa tappaa tai kiduttaa. Poliisi ei kuitenkaan käytä aikaa eläinsuojelurikosten tutkimiseen: jos metsästä löytyy hirtetty koira, omistajan on helppo kiistää syyllisyytensä.
Strengell sai yhteyden koiratarhoihin Espanjan Koirien kautta. Hän halusi kuvata erilaisilla tarhoilla: matka alkoi Malagan suurimmalta koiratarhalta ja päättyi pienemmille, alle sadan koiran tarhoille. Strengell kiersi yksityisomistuksessa olevia tarhoja, joista osaa kutsuttiin koiratarhan sijaan turvakodiksi. Kunnallisille koiratarhoille eli niin kutsutuille tappotarhoille ei kuvaajia päästetä.
Nähdessään viidensadan koiran tarhan Malagassa, suomalaisten suosimassa lomakohteessa Espanjan Aurinkorannikolla, Strengell mietti, miten tämä voi olla mahdollista.
– Espanjassa eläimistä ei ajatella kuten täällä. Tilanne kuitenkin paranee, ja erityisesti nuorten asenteet ovat muuttuneet valistustyön ansiosta. Esimerkiksi koirien sterilointi on kuitenkin monien espanjalaisten mielestä täysin epäluonnollista, mikä johtaa siihen, että syntyy vahinkopentuja, jotka sitten heitetään auton ikkunasta ulos, Strengell kertoo.
Kuvattavien koirien valitseminen satojen joukosta oli haastavaa: tarhoilta löytyi sekä sekarotuisia että rotukoiria, kuten erilaisia galgoja ja podencoja. Valokuvaaja kuljetti mukanaan pientä kuvaustaustaa studio-olosuhteiden luomiseksi. Varsinkin ensimmäisenä päivänä koirien määrä järkytti.
– Malagan tarhassa koirat oli jaettu eri alueille koon ja tyypin mukaan. Pyysin avustustyöntekijää ottamaan koiran kerrallaan ulos tarhasta, jotta sain sen kuvaustaustalle. Lopulta kuvasin käytännössä kaikki, jotka ehdin ja jotka oli mahdollista ottaa ulos tarhasta, Strengell muistelee.
Tarhoilla työskentelevät vapaaehtoiset – nuoret ja vanhat, paikalliset ja ulkomaalaiset – suhtautuivat kuvaajaan positiivisesti, ja avustustyöntekijät ehdottivat omia suosikkikoiriaan kuvattaviksi. Vapaaehtoisten tavoitteena on saada mahdollisimman moni koira tarhalta adoptoiduksi, ja mitä enemmän koiria kuviin tallentui, sitä enemmän niitä toivottiin adoptoitavan.
Jälkikäteen ajateltuna kuvaajan mieleen jäivät erityisesti ikävät kokemukset. Kun hän on myöhemmin käynyt kuvia läpi, koirien tarinat ovat palautuneet mieleen ja Strengell on pohtinut, mitä karvakorville nykyään kuuluu. Hän tietää kertoa, että osa koirista on adoptoitu Suomeen, osa muualle ja osa on kuollut.
– Erityisesti mieleeni jäi tapaus ensimmäiseltä päivältä. Koiratarhan pihalle kettinkiin ja päivän porotukseen oli juuri tuotu pieni, Rapsun kokoinen koira. Se näytti todella kärsivältä: turkki oli kasvanut yli, koko koira oli aivan haavoilla, sillä oli useita ihosairauksia, sen silmät olivat aivan ruvella ja kynnet niin pitkät, ettei se selvästi ollut päässyt liikkumaan juuri lainkaan. Kun lääkäri tuli tarkastamaan koiraa, siltä löytyi mikrosiru, joka paljasti koiran olevan nimeltään Jaspe. Se oli adoptoitu samalta tarhalta vuotta aiemmin.
Erityisen koskettavaa oli se, miten hirveän kärsimyksen kokenut koira antoi Strengellin tulla lähelleen, otti vastaan herkkuja ja salli silitykset. Jaspen kuva on nähtävillä Strengellin näyttelyssä.
– Tilanne oli aivan älytön. Olin samaan aikaan todella surullinen ja vihainen. Koiratarhoilla näkee tilanteen konkreettisesti. Hyvillä pelastustarhoilla on paljon hyväkuntoisia koiria, joita hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Joukossa on kuitenkin myös huonokuntoisia ja sairaita, joita ei välttämättä pystytä auttamaan.
Kun Strengell kertoo näkemästään, selkäpiissä juoksevat kylmät väreet. Valokuvaaja paljastaa itsekin pohtineensa aihetta paljon jo etukäteen. Kokemus oli kuitenkin monin tavoin positiivinen: tarhoilla on paljon hyviä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä koirien eteen.
Vaikka näyttelyn sisältö todennäköisesti järkyttää eläinrakasta katsojaa, joukossa on positiivisiakin kuvia. Esimerkkinä onnellisesta lopusta toimii myös Rapsu, jonka Strengell adoptoi Malagan suurelta koiratarhalta. Strengell kertoo napanneensa heti kuvausmatkalta palattuaan Rapsun kainaloonsa. Olo oli huojentunut: tämä koira on päässyt sieltä pois.
– Rapsu on aina ollut minulle todella rakas, mutta en tiedä sen tarinaa. Rapsu oli tarhalla kaksi kuukautta ennen kuin se tuli minulle. Kun on nähnyt tilanteita ja olosuhteita, alkaa miettiä, minkälainen Rapsu on ollut ja mitä sille on tapahtunut. Luulen, että Rapsu on ollut jonkun lemmikki, koska se oli minulle tullessaan sisäsiisti eikä esimerkiksi remmissä kulkemisessa ollut mitään ongelmia, Strengell pohtii.
Valokuvanäyttelyn nimi Leftovers tarkoittaa suomeksi ylijäämää. Strengelllin mukaan sana kuvaa erinomaisesti Espanjan koiria: kertakäyttöesineitä, jotka heitetään pois. Nimi pitää kuitenkin sisällään myös toivoa. Vaikka tarhojen koirat on hylätty, ne ovat vielä aivan käyttökelpoisia, uudelleen käytettäviä. Sen lisäksi, että tarhalta voi pelastaa koiran, sieltä voi saada todella hyvän ystävän.
Strengell lähtee keväällä uudelleen Espanjaan, jossa tarhat täyttyvät metsästyskauden päätyttyä galgoista. Myös Romanian, Serbian, Viron ja Venäjän koiratarhat kiinnostavat kuvaajaa. Seuraava näyttely aiheesta on suunnitteilla toukokuulle.
Näyttelynsä avulla Strengell haluaa levittää tietoa rescue-toiminnasta ja Espanjan koirien ahdingosta. Vaikka asiaan vihkiytyneet tietävät tilanteen, monille muille koirien ystäville tarhojen raadollinen totuus tulee yllätyksenä. Toisaalta Strengell toivoo myös muiden kuin koiraihmisten saapuvan paikalle katsomaan kauniita kuvia, jotka sitten toivottavasti herättävät yllättäviäkin tunteita.
– Monet aiheen parissa työskennelleet sanovat, että mitä enemmän asioita näkee, sitä vihaisemmaksi tulee. Mutta eihän vihalla mitään ratkaista. Toivon, että ihmisissä herää halu auttaa, eivätkä he sulje silmiään vaikka asia tuntuisikin ahdistavalta.
Heidi Strengellin valokuvanäyttely Leftovers 6.2.–1.3.2015 Galleria Jangvassa, osoitteessa Uudenmaankatu 4-6 (käynti sisäpihalta), Helsinki. Puolet näyttelyn tuotosta lahjoitetaan Espanjan Koirille. Lue lisää Facebookista.
Weimarinseisoja Harlow ja kääpiömäyräkoira Indiana ovat jo tovin ihastuttaneet Instagram-käyttäjiä suloisilla ja hupsuilla kuvillaan ja videoillaan. Parivaljakolla on jo 594 000 seuraajaa. Nyt koirat ovat saaneet jengiinsä uuden jäsenen: pikkiriikkisen kääpiömäyräkoira Reesen.
Aluksi Harlow ja Indiana kummastelivat uutta tulokasta, mutta kukapa voisi vastustaa tätä suloista, nappisilmäistä pentua! Pian koirajoukko jo telmi iloisena yhdessä, ja Harlow ja Indiana rakastuivat uuteen pikkusiskoonsa.
Lisää kuvia ja videoita herttaisesta koirakolmikosta löytyy koirien Instagram-tililtä.