Blog

Juoksuvyöt testissä – koiran kanssa lenkille

Kevään korvilla moni koiranomistaja kaivaa lenkkitossut esiin kaapista ja suuntaa lenkkipolulle. Koska mikä tahansa, mukaan lukien juokseminen, on hauskempaa koiran kanssa, päätimme laittaa juoksuvyöparin testiin.

Pääyhteistyökumppanimme Jalo noukki hyllystään kaksi eri juoksuvyötä, joita nyt testaamme.

Testijoukueemme kriittisin testaaja on kolmivuotias lagotto nimeltä Mortti. Mortti tykkää lenkkeillä vapaana, mutta ei viihdy hihnan päässä, jos vauhtia on kävelytahtia enemmän. Koska kaupungista ei tahdo löytyä paikkoja, joissa juosta hinatta, kokeilemme miten juoksuvyn kera juokseminen maistuu hihnakriittiselle vesikoirallemme.

Mitä huomioida juoksuvyön valinnassa?

Ennen kuin päästämme testiryhmän irti, on aika käydä läpi mihin kannattaa kiinnittää huomiota juoksuvyön ja hihnan valinnassa.

Vyön istuvuus juoksijalle on tietenkin tärkeää, sillä huonosti istuvan tai epämukavan vyön kanssa juoksemisesta ei tule mitään. Huonosti istuva vyö voi myös altistaa loukkaantumisille.

Sopiva hihnan pituus antaa koiralle tilaa, mutta ei aiheuta kompastumisriskiä juoksijalle. Liian lyhyellä hihnalla juoksemisesta voi tulla nykivää, eikä se silloin ole mukavaa kummallekaan lenkkeilijälle.

Usein taluttimessa on erikseen kädensija tai kaksi, joihin voi tarttua ohjatakseen koiraa lyhyemmässä hihnassa. Tämä on kätevä ominaisuus etenkin, jos suunnittelet juoksemista koiran kanssa kaupunkiympäristössä, jossa on muita liikkujia, kadunylityksiä ym. paikkoja, jotka vaativat erityistä tarkkuutta.

Valjaat ovat koiralle turvallisemmat kuin panta, sillä juostessa tulee herkemmin äkillisiä liikkeitä. Valjaat ovat myös parempi vaihtoehto, jos koira intoutuu lenkin tohinassa vetämään.

Juoksuvyöt vaellus- ja kävelykäytössä

Nimestään huolimatta juoksuvyöt eivät ole vain juoksemista varten. Niitä voi käyttää kaikenlaisessa ulkoilussa, jossa ulkoiluttaja haluaa pitää molemmat kädet vapaana.

Kuonon toimituksen kokemuksen mukaan mm. vaeltaminen, sauvakävely, kantamusten tai vaunujen kanssa käveleminen ovat tilanteita, joissa on mukavaa olla molemmat kädet käytössä, vaikka koira kulkeekin mukana.

Jalon vyöt

Testiimme valikoituivat Jalon repertuaarista kaksi juoksuvyön ja -hihnan pakettia.

Jalon Luminous juoksuvyö ja -hihna -paketti pienille ja keskikokoisille koirille
Jalon Luminous vetovyö- ja hihna -paketti kaikenkokoisille koirille

Juoksuvyöt testissä

Testimme apuna toimiva Mortti-koira on valmistautunut testiin syömällä heinää ja tulemalla trimmatuksi rodulle epätyypilliseen, lyhyeen kesäkarvaan.

Kuonon testiryhmä valmiina lenkille

Aloitamme testit toteamalla, ettei Mortille ole tarjolla juoksuvaljaita, koska se käyttää yleensä pantaa. Onneksi autossa on matkustamiseen tarkoitetut valjaat, joten niiden pitäisi olla turvallinen valinta, vaikkei välttämättä kaikkein mukavin. Testiryhmämme tekee huomion juoksuvaljaiden tarpeellisuudesta.

Aloitamme testit vetovyöllä ja siirry sen jälkeen juoksuvyöhön. Vetovyö istuu hyvin juoksijan päälle, vaikka Mortti tarkkaileekin toimintaa hieman epäilevän oloisena. Vetovyön säätäminen kylmässä merituulessa jäädyttää näpit, mutta ei se mitään, juostessa tulee sitten lämmin.

Näpit jäässä, mutta vyö paikoillaan

Talutin kiinni ja juoksuksi.

Mortti on valmiina lähtöön

Vetovyön talutin on kohtuullisen pitkä, eikä se jousta kovin paljoa. Niinpä tottumaton parivaljakko meinaa sotkeutua hihnaan useamman kerran lenkin alussa. Pienen hienosäädön jälkeen homma alkaa sujumaan, vaikka hihnaa täytyy edelleen avustaa kädellä tämän tästä.

Pitkä hihna vaati hieman käsinohjausta pysyäkseen poissa jaloista

Kokonaisuutena arvioiden juoksu sujui varsin hyvin, vaikkei koiralla testausiltana vaikuttanut olevan erityisen suurta intoa juoksemista kohtaan.

Juoksuharjoitukset Jalon vetovyön kanssa

Sitten vyöt vaihtoon ja juoksuvyö päälle. Toinenkin vyö säätyy vyötärölle sopivaksi ja koirakin seuraa säätöä hyväksyvämmin katsoen. Hihna vaihtuu mustasta harmaaseen ja kilahtaa yhtä iloisesti kiinni valjaisiin.

Juoksuvyö on selvästi kevyempi rakenteeltaan kuin vetovyö. Juoksuvyön mukana tulevassa hihnassa on reilusti enemmän joustua, joten se säätyy vetovyön hihnaa paremmin juoksijan ja koiran väliseen etäisyyteen.

Juoksuvyön hihna jousti enemmän ja pysyi helpommin poissa jaloista

Testiryhmälle ei synny yksimielistä varmuutta, johtuuko lenkin toisen osan sujuvuus siitä, että hihna säätyy paremmin vai siitä, että testiä tekevä juoksija ja koira alkavat tottua juoksuvyöhön.

Juoksuharjoitukset Jalo Luminous -juoksuvyöllä

Testin lopputulos: arviomme mukaan kestää vielä yhden tai kahden lenkin verran, ennen kuin juokseminen juoksivyöllä alkaa sujumaan luontevasti ja hyvin.

Molemmat vyöt ja hihnat saavat Kuonon hyväksynnän. Isomman ja vetoherkemmän koiran kanssa vetovyö olisi testiryhmän valinta kun taas pienemmän koiran kanssa ja/tai vähemmän tottuneelle juoksijalle juoksuvyö istuu paremmin.

Haluatko aloittaa lenkkeilyn koirasi kanssa? Jalon juoksuvöitä löytyy Kärkkäisen (vetovyö) ja Puuilon (juoksuvyö ja vetovyö) verkkokaupoista. Kuonon toimitus suosittelee!

Koira ja kenguru ovat kavereita – katso hellä video

Verkossa leviää jatkuvasti videoita, joissa todistetaan eriskummallisten eläinystävien löytäneen toisistaan seuraa. Joskus heidän yhteiset hetkensä voivat olla varsin helliä.

Näin on tälläkin videolla: siinä nimittäin eriskummalliset ystävät, Dozer-koira ja Love Boy -kenguru taputtelevat ja pusuttelevat toisiaan hellästi. Ilmeisesti samalla kotieläintilalla asuvat kaverukset viettävät nähtävästi mielellään laatuaikaa yhdessä.

 

Juoksuvaijerilla vapaudentunne luodaan koiralle helposti ja turvallisesti

Pihatöissä riittää puurrettavaa koko perheelle, myös nelijalkaisille ystävillemme. Haravoinnin ja kitkemisen keskellä irti olevan koiran vahtiminen saattaa unohtua, ja silmän välttäessä haukku voi karata omille teilleen. Olisi kuitenkin sääli, jos koira saisi tarkkailla pihan tapahtumia vain ikkunan takaa ratkaisu huolettomaan ulkoiluun voi löytyä juoksuvaijerista.

– Vaijerin avulla voidaan luoda koiralle vapaudentunne turvallisesti. Koira saa ulkoilla ja touhuta pihalla yhdessä muun perheen kanssa ilman, että sen täytyy olla koko ajan kytkettynä ihmiseen, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Vaijerin tulee olla valmistettu kestävästä ja turvallisesta materiaalista. Vinyylipäällysteinen teräshihna kestää käyttöä ja sään vaihtelua eikä takerru esimerkiksi koiran turkkiin. Kirkas huomioväri lisää turvallisuutta, kun vaijeri on helppo havaita muusta ympäristöstä.

Juoksuvaijerin voi asentaa kiinteästi kahden pisteen, kuten kahden puun tai seinien, väliin, jolloin koira kiinnitetään vaijeriin erillisellä taluttimella. Maapiikillisen vaijerin puolestaan saa asennettua nopeasti mihin tahansa, kunhan maaperä on kiinteää.

– Maapiikillinen vaijerisetti on helppo ottaa mukaan esimerkiksi mökille tai kyläilemään lähtiessä. Sen voi nopeasti asentaa ja ottaa taas matkaan, ja koira saa ulkoilla huoletta myös kyläillessä.

Kierteinen maapiikki on helppo asentaa ja poistaa tarpeen mukaan. Juoksuvaijerin voi napata mukaan vaikka mökille.

Turvallista vapautta

Juoksuvaijeria sijoittaessa on huomioitava, että koiralla on aina vettä tarjolla, ja kuppi on paikassa, jossa se ei pääse kaatumaan. Vaijeria voi käyttää ympäri vuoden: kesällä koira tarvitsee varjoa sekä suojaa ja talvella mahdollisuuden lämpimään suojaan, jos sitä pidetään ulkona pidempiä aikoja kerrallaan.

Täysin vahtimatta koiraa ei voi koskaan pihaan jättää. Vaijeri kannattaa asentaa niin, että koiran näkee myös ikkunasta.

– Tarkoitus ei ole, että koiraa pidetään yksin vaijerin päässä jatkuvasti pitkiä aikoja. Koiraa täytyy myös tarkkailla, vaikka se on vaijerissa kiinni, Kallio muistuttaa.

Turvallisuus tulee huomioida myös vaijeria asentaessa, jotta koira ei pääse takertumaan pahasti. Vaijerin tulisi olla paikassa, jossa koira ei pääse hyppäämään ja putoamaan niin, että on vaarassa kuristua.

– Vaijerin kanssa suositellaan käytettävän valjaita. Vaijeri ei jousta ja koiran innostuessa juoksemaan niin, että vaijeri päättyy, se voi nykäistä. Jos koira kuitenkin on luonteeltaan rauhallinen, voi vaijerin kanssa käyttää myös pantaa.

Kenelle vaijeri sopii?

Koirien juoksuvaijereita on totuttu perinteisesti näkemään enemmän maaseudulla, mutta se voi olla sopiva ulkoiluratkaisu myös urbaanimmissa ympäristöissä.

– Juoksuvaijeri sopii myös hyvin kaupunki- ja taajamaolosuhteisiin, jos on omaa pihaa, mutta sinne ei esimerkiksi saa rakentaa aitaa tai häkkiä, Kallio sanoo.

Vaijeri sopii parhaiten keskikoisille ja suurille koirille ja erityisesti roduille, jotka on jalostettu pihakoiriksi, kestävät hyvin lämmintä ja kylmää ja nauttivat ulkona olemisesta ja oman pihapiirin vahtimisesta.

– Ennen vaijerin käyttämistä talutinkäyttäytyminen kannattaa olla hallussa. Koirilla, jotka ovat kovia vetämään, vaijeri voi pahentaa ongelmaa, Kallio sanoo.

– Se voi kuitenkin sopia monenlaisille koirille. Koirille, jotka eivät viihdy esimerkiksi häkissä, mutta nauttivat pihalla olemisesta, se voi olla jopa mieluisin tapa ulkoilla.

Juoksuvaijeri ratkaisee myös kätevästi koiranomistajaa velvoittavan metsästyslain kohdan, jonka mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä kiinnipitoaikana 1.3.–19.8. Koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Järjestyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä taajamissa muinakin aikoina, ja vapaana se saa olla vain suljetuilla alueilla, kuten koirapuistoissa tai aidatuilla pihoilla.

Vaijerissa koira pääsee seuraamaan pihan touhuja.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Jalon vaijerisetti ja maapiikkisetti on suunnitteltu koiran turvalliseen ulkoiluun. Juoksuvaijerit ovat saatavilla seuraavissa liikkeissä: Puuilo, Kodin Terra, Erkin Halli, Kärkkäinen, Pic&Pay, Vammalan Villihinta, Veljekset Keskinen, Tukkumyynti Mikko Keskinen, Säästötalo Latvala sekä Tavaratolo Hurrikaani.

Teksti: Niina Kinnunen

Herätyskello soi, uninen koira protestoi! Katso hupaisa video!

Jopa aamuvirkuilla ihmisillä on epäilemättä joskus päiviä, joina sängystä nouseminen tuntuu mahdottomalta. Lämpimän peiton alle jääminen on usein huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto kuin uuteen päivään nouseminen.

Nyt näemme videolla Oscar-koiran, joka ei vaikuta erityisen aamuvirkulta tapaukselta. Oscar nukkuu makeaa untaan peiton alla, kun yhtäkkiä herätyskello alkaa soida. Unelias koira alkaa ulvoa kärsivän kuuloisella äänensävyllä, ja tässä vaiheessa monet meistä voivat samaistua koiran tuntemuksiin. Onneksi herätyskellon ääni viimein päättyy ja Oscar voi jatkaa uniaan.

Hieno hidastettu video: koirat tanssivat vesisuihkun kanssa

Kun kesähelteet koettelevat, on aina muistettava huolehtia koirien riittävästä nesteytyksestä – sekä pitämällä huolta vesikupin täyttämisestä että silloin tällöin viilentämällä koirien turkkeja virkistävällä vesisuihkauksella. Tämä upea video osoittaa, että vesileikeistä voi irrota myös runsaasti riemua kaikille osapuolille.

Hosegame-videolla kaksi koiraa nauttii omistajan puutarhaletkulla tarjoamasta viilentävästä vesisuihkusta. Video esitetään hidastettuna, mikä tekee siitä vielä riemastuttavamman. Pääsemme näkemään koirien hulvattomat ilmeet, kun ne hyppivät vesisuihkun eteen ja lopulta ravistelevat nesteet pois turkistaan.

Koira ja kenguru ovat kavereita – katso hellä video

Verkossa leviää jatkuvasti videoita, joissa todistetaan eriskummallisten eläinystävien löytäneen toisistaan seuraa. Joskus heidän yhteiset hetkensä voivat olla varsin helliä.

Näin on tälläkin videolla: siinä nimittäin eriskummalliset ystävät, Dozer-koira ja Love Boy -kenguru taputtelevat ja pusuttelevat toisiaan hellästi. Ilmeisesti samalla kotieläintilalla asuvat kaverukset viettävät nähtävästi mielellään laatuaikaa yhdessä.

 

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ’mennään’ ja ’odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira nuolee tassujaan? – Näin pidät käpälät kunnossa

Lips, lips, lips. Keskellä yötä koiran pedistä kuuluva tassujen lupsutus on raskasta kuunneltavaa, mutta koira tuskin on päättänyt aloittaa öistä varvaspesua vain häiritäkseen omistajansa yöunia. Sen sijaan nuolemisen taustalla voi olla jokin vaiva, kuten kutina tai kipu.

Koirat tutkivat maailmaa muiden aistien ohessa myös makuaistinsa avulla, ja nuoleminen on niille luonnollinen osa käyttäytymistä. Satunnainen tassujen pesu esimerkiksi lenkin jälkeen kuuluu normaaleihin koiran tapoihin. Jos nuolemisesta tulee kuitenkin jatkuvaa ja runsasta, kannattaa syy sille selvittää, ennen kuin ongelma pääsee pahenemaan.

– Tavallisia syitä tassujen nuolemiselle ovat tassujen ihotulehdukset, allergiasta johtuva kutina tai kipu jaloissa esimerkiksi nivelrikon takia, kertoo eläinlääkäri Ida-Maria Kouvo eläinsairaala Evidensia Kouvolasta.

Toisinaan syy voi löytyä myös jostain aivan muualta kuin itse tassuista.

– Koira saattaa nuolla tassujaan esimerkiksi närästyksen tai suun tai nielun kivun takia. Joskus kyse voi olla myös sijaistoiminnosta stressin tai turhautumisen takia, Kouvo jatkaa.

Jos tassujen lipominen alkaa yllättäen ja voimakkaasti, kannattaa ensimmäisenä tarkistaa, näkyykö tassuissa haavoja tai nirhaumia, joita koira mahdollisesti yrittää hoitaa. Myös varpaan välit ja anturat on hyvä käydä läpi vierasesineiden, kuten lenkillä tassuihin takertuneiden tikkujen, kivien tai muiden roskien varalta.

Jos koira esimerkiksi keskeyttää leikin tai muun touhunsa nuollakseen ja järsiäkseen tassujaan, on kutina tai kipu häiritsevän voimakasta ja kannattaa selvittää.

Tassujen nuolemisesta tulee nopeasti itseään toistava kierre. Runsas nuoleminen ärsyttää tassujen ihoa ja voi johtaa esimerkiksi hiivan tai bakteerien aiheuttamaan ihotulehdukseen, jonka seurauksena koira nuolee tassujaan entistäkin enemmän. Siksi tassujen jatkuvaan lupsutukseen kannattaa reagoida nopeasti.

Kouvo suosittelee kääntymistä eläinlääkärin puoleen, jos tassujen nuoleminen on toistuvaa ja pakonomaista tai sille ei löydy selvää syytä.

– Tassuvaivoja hoidetaan aina tapauskohtaisesti eli ensimmäisenä täytyy selvittää, mikä saa koiran nuolemaan tassujaan tavallista runsaammin. Kun tassuvaivojen aiheuttaja on tiedossa, voidaan niitä ennaltaehkäistä, Kouvo sanoo.

– Jos kyseessä on tassujen kutina tai ihotulehdus, aloitetaan paikallishoito ja tarvittaessa selvitetään allergioiden osuutta asiaan, jolloin vaivat voidaan ennaltaehkäistä välttämällä allergisoivia asioita, kuten ruoka-aineita tai ympäristön allergeeneja. Nivelrikkopotilailla puolestaan hyvä kivunhallinta on tärkeää, jotta nuolemisesta aiheutuvia tassuvaivoja ei synny.

Tassuongelmien ja nuolemisen taustalla voi olla lukuisia muitakin syitä, esimerkiksi atopia, tapaturman synnyttämä vamma, loiset, immuunivälitteinen tai hormonaalinen sairaus tai aineenvaihdunnallinen tai ravitsemuksellinen ongelma. Moni koira kärsii tassuvaivoista jossakin vaiheessa elämäänsä, ja joillakin roduilla on niihin taipumusta toisia enemmän.

Tassut ja anturoiden välit kannattaa tarkistaa säännöllisesti, jotta mahdolliset ongelmat havaitsee ajoissa.

Tee tassujenhoidosta osa arkirutiinia

Koiran tassut joutuvat koetukselle Suomen sääolosuhteissa ympäri vuoden. On sitten kevät, kesä, syksy tai talvi, aina on märkää, ja juuri kosteus on syypää moniin tassuvaivoihin. Kun tassun poimuissa kosteus pääsee muhimaan, tarjoaa se otollisen ympäristön tulehduksille. Tassunhoitorutiinit kannattaa ottaa osaksi omaa koiraperheen arkea.

Näillä vinkeillä pidät koirasi käpälät kunnossa:

  • Kuivaa tassut aina, kun ne kastuvat. Puhdas pyyhe toimii hyvin, mutta avuksi voi ottaa myös hiustenkuivaajan. Tarkista tassut myös vierasesineiden varalta.
  • Pese tassut, kun ne ovat likaiset. Vältä kuitenkin huuhtelua jokaisen lenkin päätteeksi, sillä jatkuva vesipesu kuivattaa ihoa ja saattaa altistaa tulehduksille.
  • Trimmaa anturoiden välissä olevat karvat lyhyeksi, jotta iho pääsee hengittämään.
  • Leikkaa koiran kynnet säännöllisesti, noin 1–2 viikon välein.
  • Varmista, että koiran ruokavalio on monipuolinen ja se saa tarvitsemiaan rasvahappoja. Tarvittaessa voi käyttää koirille tarkoitettuja ravintolisiä.
  • Tassuvoiteista ja -vahoista voi olla apua tassujen hoidossa. Kun iho ja anturat ovat terveet, eivät ne vahingoitu yhtä helposti kuin kuiva iho.
  • Tarkkaile, nuoleeko koira tassuja tavallista enemmän. Jos nuoleminen yltyy eikä sitä saa rauhoittumaan kotona, kannattaa suunnata eläinlääkärin selvittämään syytä.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂

Hidastettu video: koira metsästää saippuakuplia

Tämä video maistuu kesältä! Ruoho on vihreää, aurinko paistaa ja koiranelämä on riehakasta. Videolla nähtävä Oscar-niminen yorkshirenterrieri rakastaa saippuakuplia ja yrittää saada mahdollisuuksien mukaan niitä kiinni. Koira nauttii auringosta, hyppää kuplaa kohti ja puhkoo sen kuonollaan.

Videon loppupuolella koira on saalistanut jo lukuisia saippuakuplia ja lipoo kielellä suupieliään. Saippuavesi ei välttämättä olekaan parhaimman makuista tai terveellisintä, mutta hauskaa näytti olevan.