näyttely

Kuono Maailman Voittajassa, osa 2: Tallinna-Leipzig, yhden yön taktiikalla!

Se on nimittäin sellainen juttu,että alle tuhannen kilometrin matkoilla ei hotellia katsella. Joten, kun kokonaisajomatka Tallinnasta Leipzigiin oli n. 1700 km, päätimme jo etukäteen katsoa noin puolesta välistä hotellin sopivalta paikalta. Sopivan oloinen sijainti oli Puolan puolella, Augustow-nimisessä pienessä kaupungissa. Varasimme sieltä hotellihuoneen, ja tavallaan ihan vahingossa huomasimme varanneemme sviitin. Oikein siisti ja miellyttävä hotelli, joka ei ollut hinnalla pilattu. Sviitti koirineen ja vartioituine parkkeinen maksoi alle 80€.

Ensimmäisenä ajopäivänä kilometrejä kertyi reilu 700, plus Suomen puolella ajetut noin 130 km, jota ei varsinaisesti edes lasketa.

Virossa liikenne kaiken kaikkiaan alkaa vuosi vuodelta muistuttaa enemmän suomalaista ajokulttuuria, tosin ystävällisimpi ilmapiiri ja toiset autoilijat huomioonottavampi. Ei tarvitse pelätä, etteikö esim. kaistanvaihto sujuisi nopeastikin. Vilkku päälle ja voi olla varma, että sinulle annetaan tilaa.

Latvian liikenne on näistä läpiajetuista maista ehdottomasti villein. Katkoviiva pientareen puolella kehottaa väistämään sinne ohitustilanteissa, on kyse sitten sinut ohittavasta autosta tai vastaantulevista. Sopu sijaa antaa ja kolme autoa mahtuu ihan mukavasti rinnakkain normilevyiselle tielle.

Liettua puolestaan on teiden kunnon puolesta heikoin. Tiet ovat lähtökohtaisesti pieniä ja valtatiet kulkevat joka ainoan pikkukylän läpi, moottoriteitä on van pieniä pätkiä.

Emme oikein vieläkään tiedä, missä kohtaa päädyimme Puolan puolelle, kun väistettiin päätieltä pienemmälle tielle ruuhkia, tajusimme ajavamme Puolassa vasta useampi kilometri rajan jälkeen. Puolan teistä meitä varoiteltiin etukäteen ja aivan turhaan. Puolan tiet ovat erittäin hyväkuntoisia ja liikenne sujuu, muttei ainakaan näin hyvällä kelillä ajaessa ollut millään tavalla uhkarohkeaa tai vaarallista. Varsovan jälkeen moottoritie toi meidät aina Saksaan asti.

Jos vielä Puolan puolella uskalsi lähteä moottoritiellä ohitukseen, vaikka vasemmalla
kaistalla näkyi jo takana horisontissa valot, emme voi suositella sitä Saksan puolella, etenkään jos autona on tuollainen himpun verran verkkaisemmin kiihtyvä Heinz. Saksassa liikenne nimittäin todella sujuu.

Viisi vinkkiä autonrattiin:

  1. Hyvä navigaattori tai karttasovellus. Huolehdi, että navigaattorisi on ajantasalla, näin pystyt välttämään ruuhkia ja optimoimaan reitin. Meillä käytössä on sekä applen kartat-sovellus että google maps, kummatkin toimii moitteetta matkalla.
  2. Ota pientä syötävää ja juotavaa autoon. Suosittelemme esim. Beef jerkyä ja smoothieita, mitä vähemmän sokeria, sitä paremmin pysyy skarppina.
  3. Koirien kanssa matkustettaessa taukoja täytyy pitää riittävän usein, jotta koirat pääsevät jaloittelemaan.
  4. Valmistaudu viivästyksiin ja aikatauluta matka väljästi.
  5. Kasvata hyvät istumalihakset.

Terveisin Kuonon ulkomaankirjeenvaihtajat Anni ja Lotta

Uusi palvelu kokoaa koiraharrastukset samaan paikkaan

Koiraharrastajille on avattu uusi nettipalvelu, jonka avulla erilaiset harrastusmahdollisuudet löytyvät helposti yhdestä paikasta.

Koiraharrastus.fi-sivuilla ilmoitetaan erilaisiin koiraharrastuksiin kuten agilityyn, näyttelyihin ja tokoon liittyvistä kursseista, kisoista ja muista tapahtumista. Yrittäjät ja seurat voivat ilmoittaa sivuilla myös esimerkiksi vapaista harjoitteluvuoroista.

Käyttäjä voi hakea ilmoituksia itseä kiinnostavien lajien ja palvelujen, paikkakunnan tai päivämäärään mukaan. Kun sopiva palvelu löytyy, voi sen myös varata Koiraharrastus.fi-sivuston kautta.

– Idea palveluun syntyi, kun huomasin etsiväni harrastusmahdollisuuksia ympäri internetiä, Facebookin ryhmistä ja palveluntuottajien kotisivuilta. Vapaiden aikojen löytyminen vaati lähes aina kyselyn sähköpostilla tai soittamalla. Juuri kenelläkään ei ole käytössä ajanvarausjärjestelmää, kertoo palvelun perustaja Jouko Huoman tiedotteessaan.

Koiraharrastus.fi-sivustolle rekisteröityneet käyttäjät voivat jättää ilmoituksen sivuille maksutta. Ilmoitusten hakeminen, selaaminen ja palveluiden varaaminen onnistuu myös ilman rekisteröitymistä.

Kuva: Wikimedia Commons/Ron Armstrong

Tien päällä: Autolla Ruotsiin ja laivalla takaisin

Prologi

Aina välillä käy niin, että työnteko tulee häiritsemään harrastustoimintaa. Katsokaas: olin suunnitellut koiranäyttelyreissua Tukholman pohjoispuolelle ja reittivalintani Turku-Tukholma. Vaikka asun Helsingissä, olen useimmiten reissannut Ruotsiin Turusta, lähinnä aikataulujen takia.

No, kävi kuitenkin niin, että näyttelyviikolle pukkas keikkaa pohjoiseen, Ouluun. Vaihtoehtoja oli kaksi, sillä eihän todellinen koiraihminen jätä maksettua näyttelyä väliin, eihän.

Vaihtoehto yksi: töiden jälkeen pikavauhtia Oulusta Turkuun, laivalla yli ja parinsadan kilometrin matka näyttelypaikalle.

Sanomattakin on selvää, että valitsin vaihtoehto kakkosen:

 Rajan yli ja Ruotsin läpi

Jo ennen Ruotsin rajaa koko homma tuntuu aivan hullulta: 1100 kilometriä ajomatkaa vain parin koiranäyttelyn takia. Olen siis valmis istumaan koiran kanssa autossa 15 tuntia näyttelyreissun takia. No, kai sitä on hullumpiakin harrastuksia.

Suomen ja Ruotsin välinen rajanylitys koiran kanssa ei ole sen kummempaa kuin Suomen ja Ruotsin välinen rajanylitys ilman koiraa: autolla yli vaan. Ulkomaille matkustettaessa koiralla pitää kuitenkin olla passi, jonka saa eläinlääkäristä. Madotusasioihin palaamme tässä artikkelissa myöhemmin.

Entä mitä Ruotsin läpi ajaessa tulee ottaa huomioon? E4 pohjoisesta etelään on tajuttoman hyvässä kunnossa oleva tie, ainoiksi miinuksiksi on laskettava muutamat päättömät suunnitelmat tien vetämisestä suoraan kaupunkien läpi. Esimerkiksi Luulajan ja Sundsvallin läpi ei tuntunut pääsevät millään ohitustietä pitkin, vaan oli hinattava suoraan keskustan poikki lukemattomien liikenneympyröiden kautta.

Kotimaastakin tutut tietyöt olivat standardia myös E4:lla. Onneksi olin aamutuimaan liikkeellä ja onnistuin välttämään mahdollisen todella pitkän odottelun Luulajassa, jossa ison joen ylittävällä sillalla käytössä oli vain yksi kaista ja molemmilla puolella liikennevalot trafiikkia rajoittamassa.

Entäpä koira sitten? Reissukoira-Sulo on sen verran tottunut matkustaja, ettei häntä pitkäkään reissu hirveästi stressannut. Stressittömyyttä lisäsi tietysti se, ettei matkassa ollut muita koiria, joten koko takakontti oli häntä varten.

Pidimme taukoja usein sekä itseni että koiran takia. Pissataukoja, ruokataukoja, kakkataukoja, makkarataukoja ja yhden vartin mittaisen nukkumatauonkin. (900 kilometrin jälkeen tasaiset maisemat alkoivat kerta kaikkiaan puuduttaa niin rajusti, että silmät oli pakko ummistaa hetkeksi.)

 

Majoitusta

10364011_10154235006630304_2235292250692772076_n

Olin menossa siis Gävlen lähistölle koiranäyttelyihin. Koiran kanssa reissatessa matka-asenne ei voi olla pelkästään ”reppu selkään ja menoksi”, sillä kaikki majoituspaikat eivät koiria tiloihinsa huoli. Ruotsin läpi ajaessa kuitenkin syntyi sellainen vaikutelma, että esimerkiksi leirintäalueita ja mökkikyliä on huomattavasti itänaapuri-Suomea enemmän, joten sinänsä extempore-reissaaminen saattaisi onnistuakin.

Itse olin kuitenkin varannut majoituksen eräästä mökkikylästä etukäteen. Halvimmat ja tyypillisimmät leirintäaluemökit ovat ilman mukavuuksia olevia parinkymmenen neliön kopperoita, joiden hinta per yö on 30-60 euroa.

Mökeissä ei lähtökohtaisesti ole liinavaatteita, joten ne kannattaa varata mukaan. Itse olin kevyellä makuupussi-tyynyliina-lakana-varustuksella liikenteessä.

Näyttelyhommia

Jos olet menossa koiranäyttelyyn Ruotsiin, on homma melko samanlaista kuin Suomessakin. Itse mokasin näyttelyhommien kanssa johtuen sekä saamistani ohjeista Ruotsin päästä että omasta laiskuudestani selvittää asiaa loppuun asti.

Omassa tapauksessani olin siis ”hakemassa” yhtä valiokoiraa Ruotsin valioksi yhdellä ruotsalaisella sertifikaatilla. Saamani tiedon mukaan valiokoira ei saa ottaa sertifikaattia vastaan valioluokassa, joten ilmoitin koirani ensimmäisenä päivänä avoimeen luokkaan ja toisena päivänä käyttöluokkaan.

Välittömästi koirani päästyä kehästä, eräs henkilö sanoi minulle, että olisin voinut ilmoittaa koirani myös valioluokkaan ja ottaa mahdollisen sertfikaatin vastaan. No, se oli myöhäistä siinä vaiheessa, korjasin homman seuraavana päivänä.

Tämä nyt on sinänsä sivuseikka, mutta summa summarum: jos olet menossa koiran kanssa kokeeseen/näyttelyyn/kisoihin ulkomaille, ota hyvissä ajoin säännöistä selvää, ettei tule tehtyä amatöörimokia.

 Madotukset kuntoon

Useimmissa tapauksissa koira pitää madottaa reissun päällä. Eviran (www.evira.fi) löytyy ajantasainen ohjeistus, joten en ala sitä tässä yksityiskohtaisesti avaamaan. Joka tapauksessa Ruotsista Suomeen tultaessa koira on madotettava 1-5 vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Tälle on myös vaihtoehtona ns. 28 päivän sääntö, josta löytyy lisäinfot Eviran sivuilta.

Fiksu ihminen madottaa lyhyellä reissulla koiran heti kohdemaahan päästyään. Näin minäkin ajattelin. Koiranäyttelyissä homma on yleensä helppoa, sillä paikalla on lähes aina eläinlääkäri. Näin oli Ruotsissakin, tosin minun tapauksessani ilmoitettiin, että lekuri on tavattavissa vasta myöhään iltapäivällä. Koska oma kehäni päättyi jo ennen lounasaikaa, totesin, että etsin lääkärin toisaalta.

Etsin koko lauantain avoinna olevaa lääkäriä Googlen ja paikallisten avustuksella. Turhaan. Päätin, että jätän koiran madotushommat seuraavaan päivään ja seuraavaan näyttelyyn.

Turhaan. Seuraavassa näyttelyssä ei ollut eläinlääkäriä paikalla. Ei muuta kuin näyttelytoimitsijoilta pyyntö, että kuuluttaisivat, löytyisikö paikalta lääkäriä. Ei löytynyt.

Eräs ystävällinen rouva tuli kuitenkin neuvomaan Tukholman lähistöllä olevan eläinklinikan osoitteen, joka olisi sunnuntaina auki.

Tässä kannattaa muuten sitten olla ainakin sen verran tarkkana, että hommaa matolääkkeet valmiiksi joko Suomesta tai kohdemaan apteekista. Esimerkiksi kyseisellä eläinlääkäriklinikalla ei jostain syystä ollut matolääkkeitä ainakaan asiakkaiden ostettavaksi asti!

Eli homma toimii siis niin, että matolääkkeet annetaan lääkärin valvonnassa koiralle ja passiin tulee leima lääkkeiden antamisesta. (Virossa ja muissa itäblokin maissa näyttelylääkäri harvoin vaivautuu seuraamaan lääkkeiden antamista, vaan leimaa passin).

Passin leimaaminen myös maksaa. Virossa näyttelyissä keskimäärin viisi euroa, itse köyhdyin eläinlääkäriasemalla tehdystä leimaamisesta kympin verran.

Ota huomioon, että passiin tulee myös kellonaika milloin lääke on annettu. Jos joudut paluumatkalla koirapassin tarkastukseen eikä 24 tuntia tule täyteen, saattaa edessä olla pahimmassa tapauksessa käännytys.

Sanomattakin on selvää, että omassa tapauksessa turva-ajat täyttyivät. Totta kai.

Laivalla

Palaamme Viroon matkustamiseen vielä Viro-jutussamme myöhemmin tänä kesänä. Ruotsista Suomeen koiran kanssa matkustava joutuu ottamaan koirahytin ja tietysti sen tekee, matkahan kestää keskimäärin sen 12 tuntia.

Eli: autolla autokannelle ja koira hyttiin. Monelle koiralle matka autokannelta hyttiin on aikamoista säätämistä. On jyrkkiä portaita, paljon ihmisiä ja paljon melua. Ei mikään miellyttävä kokemus.

Koira kannattaa ehdottomasti lenkittää hyvin ennen laivaan menoa. Siis todella hyvin. Itse lenkitin koiran kunnolla pari tuntia ennen laivalle menoa ja pissatin koiran vielä laivajonossa. Laivalla itsessään koiran pissattaminen ja varsinkin kakattaminen on aika vaikeaa. Ulkokannella on usein pienen pieni pissapaikka, johon iso koira ei edes kunnolla mahdu. Itse en käyttänyt koiraa enää illalla pissalla, mutta stressijuomisen takia koira piti viedä kannelle aamulla ennen laivan saapumista Turkuun. Hankalaa, muttei mahdotonta.

Lopuksi

Tässäpä roadtrippimme tämänkertainen osuus! Seuraavaksi juttusarjassa luvattu Viron juttu, kesän aikana stooria myös näyttelybussimatkasta Pietariin sekä reissu Latviaan. Jos sinulla on matkustamiseen liityviä juttutoiveita tai kysymyksiä, laita ne ihmeessä tulemaan esimerkiksi ville at kuono.fi tai Kuonon Facebookiin.

Etsi koiranäyttely kartalta – Uusi palvelu auki nyt!

Kuono.fi kasvaa ja kehittyy. Kehitämme uusia juttuja jatkuvasti ja tänään lanseeraamme yhdessä Planet Pet Premiumin kanssa Koiranäyttelyt kartalla -palvelun. Palvelusta löytyy kaikki vuoden 2014 Suomessa järjestettävät koiranäyttelyt lukuunottamatta erikoisnäyttelyitä.

Palvelusta voi hakea näyttelyä joko roturyhmän perusteella sekä muun muassa kansainvälinen, kaikkien rotujen ja ryhmänäyttely -rajauksella.

Palvelu on vielä betavaiheessa, joten kaikki kommentit ja kehitysideat otetaan vastaan. Kartan alaosassa voi raportoida myös palvelun mahdollisista virheistä ja puutteista.

Avasimme palvelun myös kilpailulla, jossa palkintona on kahdet näyttelymaksut sekä Planet Pet -tuotepalkintoja.

Karttaan voit tutustua täällä:
https://kuono.fi/nayttelyhakukone/

Koiraa on karvoihin katsominen – Näin kauan näyttelykoiraa puunataan

Kuono etsi Koira2013-tapahtumasta läjän turkkikoiria ja kyseli omistajilta, kauanko turkin hoito näyttelykuntoon vaatii.

Puli ”Anla”, omistaja Noora Puustinen

Anla

Pulin peseminen ja turkin kuivaaminen vie kahdesta kolmeen vuorokautta. Varsinaisessa pesussa menee puolisen tuntia, mutta turkin kuivumista pitää odotella muutama päivä. Puli ei kastu, eikä kuivu. Ennen näyttelyä auon rastoja erilleen ja tähän aikaa menee noin puolituntia. Jonkin verran pulia siistitään saksilla esimerkiksi anturoiden välit.

Valkoinen isovillakoira ”Purkka”,omistaja Nina Ammonet-Lappi

Purkka copy

Isovillakoiran turkkia hoidetaan jatkuvasti. Koiran näyttelykuntoon saamisessa menee minulta arviolta kuusi tuntia. Hoitoon kuuluu pesu, leikkaus ja harjaus. Aloitin turkinhoidon näyttelyä varten viikko sitten.

vanhaenglanninlammaskoira ”Paddy”, omistaja Tytti Strengell

vanhaenglannin

Paddy on vielä junnu, joten sen karvoihin ei uppoa vielä niin paljon aikaa kuin aikuisten. Koira pestään aina ennen näyttelyä, ainakin valkoiset kohdat. Turkki föönataan ja harjataan auki. Jonkin verran myös trimmataan oikeaan muotoon. Trimmausta ei kannata tehdä kiiressä näyttelypäivänä, ettei vaan käy mokia. Näyttelypaikalla karva taas tavallaan takutetaan uusiksi, kun sitä tupeerataan. Tupeerauksella voidaan korostaa takapäätä ja päästä saadaan ”pallonmuotoinen.” Näyttelyyn on tultava aina hyvissä ajoin, vähintäänkin puolitoistatuntia ennen arvostelua. Minulta menee Paddyn käsittelyyn aikaa yhteensä neljästä viiteen tuntia.

staffordshirenbullterrieri ”Alpo”, omistaja Janne Knuutinen

staffi

Alpo pestään, jos se on likainen. Usein riittää pelkällä märällä liinalla pyyhkiminen. Irtokarvat lähtevät kädellä pyyhkien. Pesuun menee noin vartti, muuhun puunaamiseen viisi minuttia.

yorkshirenterrieri Merli (12 v) ja Dolce, omistajat Kaija ja Markku Toivanen
(kuvassa Markku ja poika Mikael Toivanen)

yorkki

Minulla kuluu yhden koiran käsittelyyn noin kaksi tuntia, Kaijalla vähemmän. Vaikka olen minäkin tullut jo aika nopeaksi. Turkki pestään aina näyttelyyn ja föönataan harjalla suoraksi.Pesun jälkeen pitkät karvat taitellaan kuiviksi nyyteiksi. Heräsimme tänä aamuna hotellilla neljän aikaan pesemään koiria, joita on mukana neljä. Näyttelypaikalla turkki suoristetaan suoristusraudalla. Näyttelyn jälkeen turkkiin laitetaan märät nyytit, eli nyyttiin laitetaan karvaa hoitavaa manteliöljyä. Tämän jälkihoidon kanssa koiran turkinhoitoon menee minulta aikaa arviolta kolme tuntia.

kiharakarvainen noutaja ”Aapo”, omistaja Ritva Ylitalo

kiharakarvainen

Aapo pestään tarvittaessa noin kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Ennen näyttelyä turkkia kastellaan säännöllisesti, jotta se kihartuu kauniisti. Sojottavat hapsut leikataan päivittäin pois. Näyttelypäivänä ei tehdä muuta kuin sumutetaan vettä niin, että karva kihartuu lisää. Kostuttamiseen ja hapsujen leikkaamiseen menee aikaa noin vartti. Arvioisin, että pesun kanssa aikaa menee kaikkinensa noin kaksi tuntia.

mittelspitz ”Simo”, omistaja Suvi Salminen

Kuva: Miia Mäki-Salminen

Mittelspitzin turkki on tuuheudestaan huolimatta helppohoitoinen. Karva hylkii likaa, joten sitä ei saa pestä liian usein. Kun mittelin pesee, se kannattaa föönata kuivaksi,muuten kuivuminen kestää tunteja. Lisäksi sen tassukarvat sekä korvat siistitään. Näyttelypaikalla turkkia harjataan ja siistitään ja tähän minulta menee  noin kymmenen minuuttia. Pesun kanssa kahdesta kolmeen tuntiin.

Teksti ja kuvat: Kati Laitinen

Huippuhandlerin vinkit koiranäyttelyyn

Kuusinkertainen Junior Handlerin SM-finalisti Tiia Nyberg antoi Kuonon lukijoille kahdeksan vinkkiä tulevaa näyttelyviikonloppua varten. 21-vuotias Tiia on kiertänyt näyttelykehiä aktiivisesti lähes 15 vuoden ajan ja esittänyt menestyksekkäästi koiria kaikista FCI:n roturyhmistä.

8. ROTU. Tutustu oman koirasi rotuun. Rotujärjestöjen sivuilta löytyy usein vinkkejä näyttelyihin. Lue myös rotumääritelmä. On tärkeää tietää, mitä rodulta halutaan ja vaaditaan. Lähes jokaisella rodulla on oma esitystapansa, johon kuuluu esimerkiksi se, seisotetaanko koiraa vapaana vai kuuluuko siitä pitää kiinni. Seuraa muita rodun edustajia kehässä.

7. VAATTEET. Pukeudu mukavasti, koska näyttelypäivä saattaa venyä pitkäksi. Siistit vaatteet näyttävät tuomarille, että näyttelyyn on panostettu (vaikka pääasiallinen huomio onkin koirassa). Vaatteiden tulisi olla eriväriset kuin koira.

6. LIIKKUMINEN. Opettele tunnistamaan, miten kovaa liikkua, jotta koiran liikkeet pääsevät parhaiten esiin. Lähes kaikkien rotujen kehissä näkee esittäjiä, jotka liikuttavat koiriaan joko aivan liian hitaasti tai vaihtoehtoisesti liian nopeasti.

5. HIHNA. Näyttelyhihnan tulisi olla erivärinen kuin koira. Esimerkiksi valkoinen hihna valkealla koiralla saa koiran näyttämään likaiselta.

4. AIKATAULU. Saavu ajoissa paikalle, jotta koira ehtii tutustua näyttelypaikkaan ja tottua hälinään. Varaudu ruuhkiin. Varmista, että koirasi ehtii ajallaan kehään.

3. VIRHEET. Opi tunnistamaan ja peittämään koirasi virheet. Jos esimerkiksi koiran kulmauksissa olisi parantamisen varaa, tiedosta paljonko koiraa pitää venyttää seisotettaessa, jotta sen kulmaukset näyttäisivät mahdollisimman moitteettomilta.

2. POSITIIVISUUS. Tärkeintä on, että koiralla on hauskaa. Jos koira on nuori tai näyttelyissä ensimmäisiä kertoja, ei ole niin vakavaa, jos se rimpuilee eikä esiinny kunnolla. Alussa koiran on tärkeintä saada positiivisia kokemuksia. Ole iloinen. Kun omistajalla on kivaa, myös koiralla on kivaa.

1. YHTEISTYÖ. Koiran ja esittäjän välinen yhteistyö on avainasemassa. Muista, että näyttelyissä koira on etusijalla ja kehässä on hyvä mennä koiran ehdoilla.

tiiaet4

Kuvat: Susanna Palm

Elämäni koirakuvat: Hanna Hyypiä

Olen Hanna Hyypiä, helsinkiläinen koiraharrastaja.

Koiralaumaani kuuluvat 10 vuotta täyttävä Walesinspringerspanieli Roope (CIB, FI & EE & LV & LTU MVA BALT MVA EEV-08 LTUV-07 TK1 BH Doniol Nosy Fellow), 8 vuotta täyttävä Englanninspringerspanieli Vellu (CIB, FI & EE & LV MVA, EEV-08, FI & EE TVA BH Adamant’s Ivor Novello) ja 3 vuotta täyttävä Bordercollie Paavo (FI TVA Tending Zest).

Koiraharrastuksista rakkain on ehdottomasti toko. Olen kilpaillut lajissa jo pikkutyttönä perheemme Mopsin ja naapurin Saksanpaimenkoiran kanssa ja nyt viimeiset kymmenen vuotta olen taas harrastanut lajia aktiivisemmin. Kaksi koiristani ovat Tottelevaisuusvalioita, olen kilpaillut tottelevaisuuskokeissa Suomen lisäksi myös Ruotsissa ja Virossa.

Toisena suosikkilajinani tulee agility, johon olen koiratermiä lainatakseni “syttynyt” vasta parin viime vuoden aikana, englanninspringerini Vellun kanssa kisasin kolmosissa ja nykyään agilitykoiran virkaa hoitaa nuorin koirani Paavo, joka sekin kilpailee kolmosluokassa.

Lisäksi olen osallistunut spanieleiden metsästyskokeisiin ja kaksi vanhinta koiraani on myös MH-testattu. Takavuosina kävin myös aktiivisesti koiranäyttelyissä, mutta se harrastus on viime vuosina jäänyt.

Omat koirani vievät nykyään kaiken liikenevän ajan, joten en ole enää koirayhdistystoiminnassa luottamustehtävissä mukana. Olin useamman vuoden Springerspanielit ry:n hallituksessa sihteerinä, lisäksi olen toiminut toko- ja agilitytoimikunnassa ja vetänyt pääkaupunkiseudulla springereille toko-koulutuksia. Olen myös ollut useana vuonna mukana järjestämässä Helsingin Tuomarinkartanon Syysnäyttelyä ja toiminut talkoohommissa erilaisissa koiratapahtumissa.

Koiristani ja treeneistäni voit halutessasi lukea enemmän blogistani hannankoirat.blogspot.com

Viikon ROP: Portugalinpodengo Blanco Estrella Soleado

Portugalinpodengo sileäkarvainen pieni Blanco Estrella Soleado. Kuva: Paula Kaarlampi
Portugalinpodengo sileäkarvainen pieni
Blanco Estrella Soleado. Kuva: Paula Kaarlampi

Portugalinpodengo sileäkarvainen pieni Blanco Estrella Soleado

Tuoreimmat tulokset:
[list style=’arrow’]
[list_item] 12.10.2013 Valmiera,Latvia tuomari (judge) Nebojsa Savičič,Serbia VAL.ERI1.SA.PN1.SERTTI.ROP. LV MVA CH.EXC1.BB1.CAC.BOB. LV CH[/list_item]
[list_item] 13.10.2013 Siauliai,Liettua tuomari (judge) Galina Zhuk, Belarus VAL.ERI1.SA.PN1.SERTTI.ROP. LV MVA BALT MVA CH.EXC1.BB1.CAC.BOB. LV CH BALT CH[/list_item]
[/list]

“Portugalinpodengo Blanco Estrella Soleado on kutsumanimeltään Mimmi ja oma kasvatti. Tyttö on erittäin menestynyt näyttelyissä ja sijoittuu useimmiten narttujen kärki kaksikkoon näyttelyissä Mimmi metsästää vapaa-aikana myyriä,hiiriä ja lintuja mutta ei syö niitä Rakastaa metsälenkkejä ja on tuon kainkoiran kanssa pestis. Mimmin muut tittelit ja vuonna (juniorikiäisenä) erikoisnäyttelymme paras narttu! FI MVA DK MVA EE MVA SI JW-11 HE JV-10 FIN JW-10 BYJW-10 I.N.T”

Paula Kaarlampi
www.kennelblancoestrella.fi