koiranäyttely

Vähemmän näyttelyitä, enemmän laatua – Huippukasvattaja kritisoi kesänäyttelyitä kovin sanoin

Suomalaiset ovat aktiivista koiranäyttelykansaa. Pari viikkoa sitten YLE uutisoi koiranäyttelyiden kävijämäärien olevan kuitenkin laskussa. Kennelliiton puheenjohtajan Helena Sunin mukaan näyttelytoiminta alkaa keskittyä Suomessa enemmän kesäkaudelle. Sisähallit ovat kalliita ja varattuja, joten tapahtumat järjestetään mieluummin kesällä. Mutta täyttävätkö kesän näyttelyt koiraihmisten vaatimat laatukriteerit?

Suomalainen huippukasvattaja ja ulkomuototuomari Juha Kares tuo blogissaan esille näyttelyiden tason Suomessa. Erityisesti kesänäyttelyt saavat menestyksekkään Chic Choix -kennelin kasvattajalta tiukkaa kritiikkiä. Kares kritisioi blogissaan sekä näyttelypaikkoja että tuomarivalintoja, jotka kaipaavat hänen mukaansa lisää ammattitaitoa ja mielikuvitusta kautta linjan.

– Maailman vakiintuneissa kennelmaissa koiria ei näyttelytetä likaisilla hiekkakentillä, kaviourilla, perunapelloilla tai heinikossa, Kares kirjoittaa.

Kares on matkustellut 1980-luvulta lähtien ympäri maailmaa legendaaristen koirankasvattajien opissa. Lisäksi hänellä on arvosteluoikeudet yli sadalle rodulle, joita hän on tuomaroinut muun muassa Australiassa, Yhdysvalloissa sekä Iso-Britanniassa. Hänellä on siis laaja kokemus maailman suurimmista koiramaista.

Suomalaisissa kesänäyttelyissä näkyy rahastuksen maku. Ilmoittautumismaksut saattavat kohota jopa satoihin euroihin, kun monipäiväisistäkään näyttelyistä ei saa alennuksia koirien tai osallistumispäivien määrästä riippumatta. Esimerkkinä mainittakoon elokuussa järjestettävä kolmipäiväinen Sawo Show, joka on herättänyt sosiaalisessa mediassa paljon keskustelua koiranäyttelyiden hinnoittelupolitiikasta. Kolmen koiran ilmoittaminen Kuopiossa järjestettävään Sawo Showhun kaikille kolmelle päivälle maksaa yhteensä halvimmillaan noin 350 euroa. Näyttely järjestetään raviradalla, jossa kehät on ainakin aiempina vuosina sijoitettu hiekkapohjaiselle juoksuradalle.

Kennelliiton viestintäpäällikön Kaija Unholan mukaan liiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunta hyväksyy kaikki Suomessa järjestettävät viralliset koiranäyttelyt, joissa noudatetaan yhteisiä näyttelysääntöjä. Kares oli toimikunnan jäsen vielä viime vuonna, ja Unhola toivoo, että hän olisi tuonut ongelmat esille silloin.

– Paikkojen suhteen yhteiskunnassa olisi kehittämisen varaa. Koiraharrastus on laajaa, mutta kunnollisia paikkoja on vaikea saada vuokratuksi. Esimerkiksi urheilutapahtumat menevät aina edelle. Koiraväellä olisi isona harrastajakuntana mahdollisuus nousta barrikadeille ja pyytää kunnollisia harrastuspaikkoja, Unhola toteaa.

Kareksen mukaan Suomen Kennelliiton pitäisi rajoittaa näyttelyiden määrää ja lisätä laadunvalvontaa. Jos asiallista – nurmipohjaista ja tasaista – näyttelypaikkaa ei löydy, miksi järjestää koko näyttelyä? Kareksen mielestä näyttelynjärjestäjien tulisi osallistua näyttelypaikkojen, esimerkiksi raviratojen keskialueiden kunnossapitoon, jotta Suomeen saataisiin lisää kunnollisia näyttelypaikkoja.

– Tällä hetkellä suomalaiset koiranäyttelyt ovat käytännössä ilman minkäänlaista laadun valvontaa. Koiranäyttelyitä on aivan liikaa.  Ainoa mahdollisuus vaikuttaa näyttää olevan näytteilleasettajien kukkaro. Olisi hienoa, jos Suomeen saataisiin entistä enemmän talven kaltaisia korkeatasoisia kesänäyttelyitä, Kares kirjoittaa.

Lue Juha Kareksen blogipostaus kokonaisuudessaan täältä.

Helsingin Maailman Voittaja -näyttelystä maailman suurin koiranäyttely?

Vuoden 2014 Maailman Voittaja-näyttely järjestetään elokuussa Helsingissä. Näyttelyn halvin ilmoittautuminen päättyi viikko sitten 5. toukokuuta, ja Kennelliiton mukaan koiranäyttelyyn ilmoitettiin ensi vaiheessa 12 000 koiraa.

Tämä on kuitenkin vasta alkua, sillä Kennelliiton näyttelytoimikunnan puheenjohtaja Kari Järvinen haastaa suomalaiset koiraihmiset mukaan tekemään koiranäyttelyiden maailmanennätystä.

– Tämä on hyvä alku. Olisi hienoa saada koiria vielä saman verran kuin nyt eli yhteensä reilut 20 000. Nyt tarvitaan jokaisen suomalaisen panosta, koska on mahdollista tehdä tästä näyttelystä maailman suurin ja päästä vaikka Guinnessin ennätystenkirjaan, Järvinen kommentoi Kennelliiton sivuilla.

Tähän mennessä suurin koiranäyttely on Iso-Britanniassa järjestettävä Crufts 23 000 koiralla.

Järvinen kannustaa suomalaisia koiraharrastajia olemaan ylpeitä hienosta suomalaisesta koirankasvatuksesta. Hänen mukaansa tuleva näyttely on näytönpaikka koko Suomelle. Jos Maailman Voittaja -näyttelystä tulee maailman suurin koiranäyttely, koko maailma näkee, että Suomi on suuri koiramaa.

Edellisen kerran Maailman Voittaja -näyttely järjestettiin Suomessa vuonna 1998. Tuolloin esillä oli noin 16 000 koiraa ja 60 000 katsojaa.

Järvinen haastaa erityisesti suomalaisten rotujen – suomenpystykorvan, suomenajokoiran, karjalankarhukoiran, suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran – omistajat mukaan näyttelyyn. Kotimaisten rotujen osallistuminen näyttelyyn on maksutonta.

– Sillä on haluttu viestittää, kuinka tärkeitä suomalaiset rodut suomalaisille ovat. Tällaista tilaisuutta niiden esittelemiseksi maailman koiraharrastajille ei pitkään aikaan tule, Järvinen perustelee.

Lue lisää Maailman Voittaja 2014 –näyttelystä ja ilmoittaudu täällä.

Lähde: Kennelliitto

Näin pukeudut koiranäyttelyyn – Ota talteen helpot vinkit!

Sosiaalisessa mediassa on viime päivinä levinnyt heinäkuussa 2013 julkaistu blogipostausta Reittä pitkin ROPiksi – jokunen sana näyttelypukeutumisesta. Juttu on julkaistu Tenho-kääpiösnautserin ja Vieno-mäyräkoiran blogissa Partojen pakinat ja sen on kirjoittanut koirakaverusten omistaja Nathalie Karakko Rovaniemeltä.

Koiranäyttelyitä itsekin harrastavan Karakon mielestä kehässä on tärkeää pitää vaatteita, jotka ovat mukavat ja siistit, jotka toimivat koiralle hyvänä taustana eivätkä vedä liikaa huomiota koiran esittäjään. Kehäpukeutumisella voi kunnioittaa sekä tuomaria että muita paikallaolijoita. Liian lyhyet, avonaiset ja kireät vaatteet kannattaa jättää suosiolla kotiin.

Karakon mukaan vaatteita valitessa kannattaa miettiä, mitä kaikkea kehässä tullaan tekemään ja suosia käytännöllisyyttä. Näyttelyvaatteita kotona testatessaan kannattaa vääntyillä peilin edessä samoihin asentoihin, joihin joutuu kehässäkin. Näin voi tarkistaa, peittävätkö vaatteet kaiken tarpeellisen.

”Polvipituisen, sopivasti väljän ja hyvin leikatun hameen kanssa on huomattavasti mukavampi juosta kehässä kuin puolireiteen ylttävän överitiukan minihameen, joka kaiken lisäksi kumarrellessa ja kyykkiessä ei tahdo peittää sitä vähääkään mitä sillä yritetään peitellä,” Karakko kirjoittaa.

Joskus lienee myös syytä miettiä, onko hame kuitenkaan paras vaihtoehto, jos koira on esimerkiksi kova hyppimään.  Karakon mukaan käytännöllisyys ei tarkoita samaa kuin mahdollisimman löysä tai väljä, vaan kehään voi pukeutua siististi tyköistuviin vaatteisiin ja tuoda myös omaa persoonaansa esille.

Myös kenkiin kannattaa kiinnittää huomiota. Ballerinat ovat yksi naisesittäjien suosimista kenkämalleista, mutta ne eivät välttämättä pysy jalassa niin hyvin kuin toivoisi. Karakko kirjoittaa lukeneensa myös tuomareista, jotka piruuttaan juoksuttavat piikkikorkoihin pukeutuneita esittäjiä kehässä useampia kertoja. Myös crocsit ja sandaalit kannattaa jättää suosiolla näyttelykehien ulkopuolelle.

Asun värillä on väliä. Karakon blogipostaus paljastaa, että mustat ja valkoiset koirat erottuvat parhaiten keltaisen ja vihreän sävyihin pukeutuneiden esittäjien edestä. Värejäkään ei siis kannata kehäpukeutumisessa pelätä, vaikka liian räikeät sävyt saattavatkin ärsyttää tuomarin silmää ja haitata koiran arvostelua.

Vastavärit sekä kylmät ja lämpimät sävyt korostavat toisiaan. Yksinkertaiset kuosit ja väreillä leikittely, esimerkiksi moniväriset asut, eivät välttämättä myöskään ole huono idea: tumma koira erottuu tummasta asusta, jos asussa on hillittyjä kuvioita.

Lue kattava juttu näyttelypukeutumisesta kokonaisuudessaan täältä.

Vahvistetut CACIBit nyt nähtävissä FCI:n nettisivuilla

Kennelliitto uutisoi kuun alussa uudesta käytännöstä, jonka myötä FCI julkaisee kansainvälisissä näyttelyissä jaetut, vahvistetut CACIBit nettisivuillaan. Myös CACIB-sertifikaatin voi tarvittaessa tulostaa FCI:n nettisivuilta, eikä sitä enää postiteta kotiin.

Aiemmin CACIBien vahvistusta on saanut odotella jopa kuukausia, eikä uusi systeemi valitettavasti nopeuta prosessia. Suomen osalta tuoreimpana palvelusta löytyvät vahvistetut CACIBit Tervakosken näyttelystä elokuulta 2013. FCI:n sääntöjen mukaan sen maan kennelliitolla, jossa näyttely on järjestetty, on kolme kuukautta aikaa toimittaa näyttelytulokset FCI:n toimistoon.

FCI:n nettisivuilta löytyvät vahvistetut CACIBit vuoden 2009 alusta asti, ja lista päivitetään kerran viikossa.

Tullakseen kansainväliseksi muotovalioksi koiran tarvitsee saada neljä CACIBia, eli kansainvälistä sertifikaatia, kolmesta eri maasta ja kolmelta eri tuomarilta. Ensimmäisen ja viimeisen CACIBin saantipäivien välillä tulee olla vähintään yksi vuosi ja yksi päivä. Osalta roduista FCI vaatii käyttökoetuloksen, esimerkiksi palveluskoira- tai jälkikokeen, ennen kansainvälisen muotovalion arvon saamista. Tällöin valioitumiseen liittyvät säännöt ovat erilaiset.

CACIBeja jaetaan kansainvälisissä koiranäyttelyissä sukupuolensa parhaalle koiralle. CACIBin voi vastaanottaa 15 kuukautta täyttänyt koira, joka kisaa jossain muussa kuin junioriluokassa. Tuomari voi halutessaan jättää CACIBin myös jakamatta.

Mikäli koiran VARACA halutaan vahvistaa tai siirtää CACIBiksi, voi koiran omistaja täyttää FCI:n lomakkeen ja lähettää sen FCI:lle sähköpostitse. Tämä on ajankohtaista esimerkiksi silloin, kun näyttelyssä sukupuolensa voittanut koira on jo kansainvälinen muotovalio.

Tutustu FCI:n tulospalveluun täällä.

Koiranäyttelyreissu helvetistä

HUOMIO! Asian arkaluontoisuuden ja äärimmäisen typeryyden vuoksi julkaisemme tämän artikkelin poikkeuksellisesti nimettömänä.

Näyttelypäivän aamu. Edellisillan pokeripelit ovat venyneet pikkutunneille ja varsinkin kennelpojaksi rekrytoitu lähes näyttelynoviisi jäisi aamukahdeksalta paljon mieluummin hotelliin nukkumaan, kuin siirtyisi kakilta haisevaan halliin koirien seuraksi.

Katson kelloani. Hyvin on vielä aikaa. Aamiaiselle, jossa jumiudumme molemmat kännyköidemme pariin hetkeksi.
– Pakko käydä vielä vessassa, kaveri toteaa lähinnä tuoremehupainotteisen aamiaisensa päätteksi.
Katson kelloa uudestaan. Eihän tässä mikään hoppu ole.

Koira autoon ja navigaattoriin näyttelypaikan osoite. Kello tikittää, mutta mikään hengenhätä ei vielä ole. Ei kai nyt kukaan todellisuudessa noudata ohjetta ja ole näyttelypaikalla tuntia ennen kehän alkua, niin kuin ohjeissa sanotaan?

Navigaattori ohjaa meidän valtavan kokoisen hallin parkkipaikalle, joka on puolityhjillään. Tiesin, ettei Virossa nyt aina näyttelyjen osallistujamäärät nouse tuhansiin, mutta luulisi nyt tämän kokoluokan näyttelyssä hieman enemmän olevan porukkaa.

Epäilykset hieman heräävät, kun paikalla ei kerta kaikkiaan näy yhtään ainutta koiraa eikä juuri ihmisiäkään.
– Käydäänpä nopeasti katsomassa sisäänkäyntiä, sanon ja vilkaisen jälleen kelloani. No nyt ei enää hirveästi ole aikaa.

Nousemme hallin valtavat portaat sisäänkäyntiin. Ensimmäinen ovi lukossa, toinen ovi lukossa, kaikki ovet lukossa. Ookei… Hetkinen. Lipunmyynnissä näyttää kuitenkin olevan joku nainen. Napakka koputus ovelle. Toinen koputus. Nainen kääntää välinpitämättömästi katseensa millisekunnin ajaksi minuun ja jatkaa sitten puuhiaan.

Kännykkä esiin ja Googleen ”näyttelypaikka”. Samalla silmänräpäyksellä 3G muuttuu GPRS:ksi ja lopulta verkko katkeaa. Kello tikittää uhkaavasti.

Vihdoinkin yhteys! PERKELE! Väärä paikka. Ei kai nyt kukaan edellisenä iltana ennen näyttelyä tarkista, onko näyttelypaikka mahdollisesti vaihtunut, eihän?

Uusi osoite navigaattoriin. Matkaa puolitoista kilometriä. Ajamme tietenkin ensimmäisen mahdollisen risteyksen ohi ja puolentoista kilometrin matka tuplaantuu. Saatamme ehkä ehtiä.

Näyttelypaikka löytyy. Kuin ihmeen kaupalla meidän vuokrapakettiauto ohjataan vain muutaman kymmenen metrin päähän pääovelta. Ehkä sittenkin ehdimme.

Koira autoon ja kamat kantoon. Jaksaakohan kennelpoika raahata häkkiä? Sisään halliin. Käytävä on vain hieman laivankäytävää leveämpi. Tulee olemaan hauska reisssu hipsiä koiran kanssa perille. Missä ilmoittaudutaan? Tuossa ilmoittaudutaan kesäkuussa pidettävään näyttelyyn. Sinne en ainakaan ole menossa. Hiki kaatuu päältä.

Portaat! Halliin on hirvittävän kapeat ja pitkät ja liukkaat ja kamalat portaat! Ei hissiä! Miten minä muutenkin hieman porraskammoisen koiran tästä raijaan? No se on sen ajan murhe.

Kehässä on jo edellisen rodun koirat lopettelemassa. Häkki ei tietenkään mahdu mihinkään. – Voitteko tehdä vähän tilaa, kysyn tutuilta suomalaisilta. Onneksi tilaa löytyi.

Pyydän kaveriani laittamaan viestin kun kehä alkaa. Juoksujalkaa autolle. Kamala hiki.

Koira ulos autosta. Kakkahätä. Koiralla. ARGH! Puhelin piippaa, mutta en ehdi katsomaan. Koira pissailee ja haistelee ja kiinnostuu kaikista koirista. TÄSTÄ EI TULE MITÄÄN!

Vilkaisen kelloa nopeasti. ”Ihan just alkaa” puhelin sanoo. Koiran kanssa pikapujottelua sisään ja portaille.

Koira lyö nelivedon pois päältä. ”En tule”, hän sanoo ja jarruttaa. Onko hissiä, kysyn? Ei ole, vastaavat.

Toisiin portaisiin. Nämä ovat hieman paremmat. Tule nyt. Enkä tule, vastaa koira. Pienellä neuvottelulla alas halliin. Ihmisiä on TODELLA paljon. Ihan tosi paljon. Ja koiria.

Juoksen ja väistelen ja vastaani tulee tuttu suomalainen. ”Sinun pitäisi olla jo kehässä. Anna minulle takki ja mene!”, hän sanoo. En tiedä ehdinkö edes kiittämään. Tuskin.

Kehään. Hiki kaatuu päältä, onneksi koira käyttäytyy. Tuomari tulee luokseni.

”On tainnut koira olla ruoka-aikaan kotona…” hän aloittaa.

OTSIKKOKUVAN KOIRA LIITTYY TAPAUKSEEN

 

Haluatko koirasi Viikon ROP -palstalle?

Pärjääkö koirasi näyttelyissä? Kahmiiko koirasi palkintosijoja kuin vettä vaan? Kuonossa voit jakaa omat näyttelymenestyksesi muiden kanssa.

Ilmoita koirasi ja kerro viestissäsi, missä näyttelyssä koirasi sijoittui ja mikä palkinto napsahti.

[ngg_uploader id=4]

Kuvat: