ympäristö

Ympäristöystävällinen koira valitsee ruokansa tarkkaan

Yhä useampi koiranomistaja on kiinnostunut karvakuonoisen perheenjäsenensä ympäristövaikutuksista. Yli puolet koiran muodostamista päästöistä syntyy sen popsimasta ravinnosta. Siksi sillä, mitä ruokakuppiin pistää, on merkitystä myös ympäristön kannalta. Selvitimme, millaisia valintoja koiranomistaja voi tehdä pienentääkseen koiransa hiilitassunjälkeä.

Suomessa on noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa koko ajan. Kissat mukaan laskien lemmikkejä on noin 1,5 miljoonaa, ja lemmikkieläinten ilmastovaikutuksen arvioidaan olevan noin prosentti koko Suomen päästöistä.

Koska koirien ravinto koostuu yleensä enimmäkseen lihasta ja muista eläinperäisistä raaka-aineista, nousee koirankupin sisältö suurimmaksi päästöjen aiheuttajaksi koiran elämässä. Hiilitassunjäljen suuruuteen vaikuttaa muun muassa, minkä kokoinen koira on ja paljonko se syö.

– Keskiverto koira tarvitsee energiaa vain puolet siitä mitä ihminen, mutta syö silti yhtä paljon eläinperäistä ravintoa, kertoo vastuullisuusasioista vastaava, operatiivinen johtaja Sini Saalasti kotimaiselta Alvar Petiltä. Pohjoismaisista raaka-aineista nollapäästönappuloita valmistava Alvar huomioi toiminnassaan niin koiran hyvinvoinnin kuin tuotteidensa ympäristövaikutukset.

Pääravinnon lisäksi esimerkiksi koulutuksessa käytetyt namit ja muut herkut, tarvikkeet sekä eläinlääkärissä käynnit ja harrastukset kasvattavat koiran hiilitassunjälkeä.

– Koiranomistaja voi pohtia, tarvitseeko kaikkia tarvikkeita hankkia uutena tai voisiko harrastuksiin kauas autolla kulkemisen sijaan lenkkeillä koiran kanssa lähimaastossa, Saalasti sanoo.

– Tehokkaimmin koiransa päästöjä voi kuitenkin pienentää miettimällä, mitä koiralle syöttää.

Tuoksuupa herkulliselle! Alvarin nollapäästönappulat saa tilattua kotiovelle asti, ja tuotteet on pakattu helposti kierrätettäviin paperipusseihin.

Raaka-aineilla eniten vaikutusta

Suurin osa koiranruoan päästöistä muodostuu raaka-aineista. Päästöjen suuruuteen vaikuttaa esimerkiksi, mitä raaka-aineita käytetään ja mistä asti ne kuljetetaan. Koiranmuona, jossa käytetään suuripäästöistä nautaa ja kaukaa tuotua riisiä, on huomattavasti saastuttavampi vaihtoehto kuin kanasta ja lähellä tuotetusta viljasta tehty ruoka.

Alvarilla raaka-aineiden osuus ruoan hiilijalanjäljessä on noin 70 prosenttia. Alvarin nappuloissa käytetään muun muassa siipikarjatuotannon sivuvirtoja, Itämerestä pyydettyä villisilakkaa ja pohjoismaista kauraa.

– Koiranruokia markkinoidaan paljon mielikuvilla ja usein käytetään jopa pihvin kuvia. Ei ole järkeä käyttää kaikkein parhaimpia, ihmisille kelpaavia raaka-aineita koiranruoassa. On parempi hyödyntää sivutuotteet elintarviketeollisuudesta tai esimerkiksi silakkaa, jonka koko saalista ei käytetä ihmisravinnoksi.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

Toiseksi suurin koiranruoan päästöjen aiheuttaja on kuljetukset. Alvarilla kuljetusten päästöjen osuus on noin 15 prosenttia, kun kuljetusmatkat on pyritty minimoimaan.

– Tuotteet tulevat tehtaaltamme Tanskasta varastoon Turkuun ja kuljetetaan siitä suoraan kuluttajille. Välistä jää pois muut välivarastot, jakelukeskukset ja matkat kauppojen hyllyille, Saalasti kuvailee.

Loput päästöistä syntyvät valmistuksesta, pakkausmateriaaleista ja varastoinnista. Alvarilla näiden päästöt pidetään kurissa käyttämällä valmistuksessa uusiutuvaa, tuulivoimalla tuotettua sähköä, valitsemalla pakkausmateriaaleiksi kierrätettävää paperia sekä pitämällä tuotantoerät pieninä. Lisäksi nollapäästönappuloiden hiilijalanjälki on kompensoitu.

Tällaista palkintoa Siiri-westie ei olekaan aiemmin maistellut. Alvarin Hukkaherkku-pussista löytyy kotimaisia kuivattuja muikunpäitä.

Valitse ainakin pääravinto harkiten

Ympäristötietoisen koiranomistajan kannattaa erityisesti siis valita koiransa pääravinnon raaka-aineet mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittaviksi. Valintaa tehdessä täytyy aina muistaa myös, mikä omalle koiralle sopii ja mahdolliset eläinlääkärin määräämät erikoisruokavaliot.

Suositusten mukaan koiran päivittäisestä energiansaannista noin kymmenesosa voi olla jotain muuta kuin pääasiallista koiranruokaa. Koiralle voi tarjota omia ruoantähteitä, jos ne ovat koiran vatsalle sopivia, ja samalla oma ruokahävikki pienenee.

– Myös palkkaamisessa käytettävien herkkujen raaka-aineet voi valikoida ympäristö mielessä pitäen. Herkkuina voi käyttää hukka- ja jäännöspaloista valmistettuja tuotteita tai vaikka eri nappulaa kuin koira muuten syö, esimerkiksi vegenappulaa, Saalasti vinkkaa.

Tiesitkö, että Kuonon yhteistyökumppanin Alvarin sivuilta voit laskea ruokasuosituksen omalle koirallesi ja tilata maistiaiset vain kahdella eurolla? Kokeile itse.

Koiranruokapakettia kannattaa tarkastella ostopäätöstä tehdessä, mutta koska koiranruoan pakkausmerkintöihin ei ole tarkkoja vaatimuksia, voi muun muassa tieto raaka-aineiden alkuperästä tai selvät merkinnät lihapitoisuudesta puuttua.

Jos valinta mietityttää, kannattaa myös tutustua koiranruokavalmistajan nettisivuihin ja katsoa, kuinka avoimesti siellä kerrotaan toiminnasta. Saalasti toivoo koira-alan toimijoilta ja koiranruoanvalmistajilta lisää avoimuutta tuotteista ja niiden alkuperistä. Nopeasti kasvavalla alalla myös ympäristöarvot tulisi ottaa olennaisesti huomioon, jotta koiranomistaminen on jatkossakin mahdollista ilman huonoa omaatuntoa.

– Haluamme, että koiran omistamisen tuottamasta ilosta voi jatkossakin nauttia. Koiran ei tarvitse olla valinta ympäristöä vastaan.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Alvar Petin kanssa. Alvar tarjoaa ympäristöystävällisen vaihtoehdon koirankupin täytteeksi. Nollapäästönappulat on valmistettu kestävistä, pohjoismaisista raaka-aineista eläinlääkärin ja asiantuntijoiden kehittämillä resepteillä.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Mihin koiran saa haudata?

Rakkaan koiran kuolema on rankkaa, ja surun lisäksi pitää miettiä käytännön asioita. Mihin koiran voi tai saa haudata? Maaseudulla asuvat tai kesämökin omistajat löytävät koiralle sopivan hautapaikan yleensä omasta pihapiiristä tai metsästä.

Mihin kaupungissa asuva voi haudata koiran?

Kuolleet lemmikkieläimet voidaan haudata koko Suomen alueella, kertoo Evira sivuillaan. Hautaaminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle. 

Eläinten hautausmaita on eri puolella Suomea, ja vastuu niiden valvonnasta on kunnan terveydensuojeluviranomaisella. Monet hautausmaat ovat eläinsuojeluyhdistysetn ylläpitämiä.

Lemmikkien tuhkan sijoittamiseksi on myös tuhkauksia suorittavien yritysten toimesta järjestetty niin sanottuja uurnalehtoja, joihin tuhkia voidaan sijoittaa. Lisätietoja tällaisista paikoista on saatavilla näistä yrityksistä.

Jokainen saa haudata lemmikkinsä omalle tontilleen. Hauta on syytä sijoittaa riittävän etäälle, esimerkiksi  20 metrin päähän, kaivosta. Lemmikkieläimille riittää noin puolen metrin syvyyteen kaivaminen. Paikan on hyvä olla myös vettä läpäisevä.

Kuolleen koiran voi viedä myös pieneläinkrematorioon tuhkattavaksi. Monilla eläinlääkäriasemilla on sopimus krematorioiden kanssa. Tuhkauksen jälkeen uurnan voi noutaa krematoriosta tai eläinlääkäriasemalta. Tuhkankin voi ripotella omalle tontilleen jos haluaa.

– Asunto-osakeyhtiössä yhtiö voi kieltää eläimen hautaamisen tai tuhkan levittämisen, eli lupa on syytä kysyä. Muillakin alueilla periaatteessa pätee sama, maanomistajan lupa on syytä hankkia. Toki esimerkiksi metsään levittämisestä ei liene kenellekään mitään haittaa, koska kyse on aina varsin pienistä määristä. Ehkä ei kannata ihan kenenkään ikkunan alla toimia. Terveyshaittaa maahan ripotellusta tuhkasta ei mielestäni ole, sillä polttolämpötilat ovat hyvin korkeita, kertoo ympäristötarkastaja Hannu Arovaara Helsingin kaupungin ympäristökeskuksesta.

Uurnan voi halutessaan säilyttää myös kotonaan. Tuhkan voi jättää myös krematoriolaitokselle, joka huolehtii sen hautaamisesta.

Koiraihmiset taistelussa kevään roskakaaosta vastaan

Lumen alta paljastuvat koirankakat ovat jokakeväinen keskustelun aihe. Syyttävä sormi osoittaa koiraihmisiä, ja kinosten alta paljastuvien kasojen sanotaan pilaavan sekä luonnon että maiseman. Harvoin tulee puheeksi se, ovatko koirien jätökset tosiaan se suurin luontoon jätetty paha, vai olisiko muidenkin kuin koiraihmisten syytä katsoa peiliin.

”HAASTAN SUOMEN JOKAISEN KOIRANOMISTAJAN MUKAAN taistoon vastustamaan sitä outoa mielikuvaa, että koirankakka olisi ympäristön pahin ja AINOA likaaja ja pilaaja. Se on täysin naurettava väite ja on kyllästyttävää kuulla samaa valitusta vuodesta toiseen erityisesti keväisin.”

Näin kirjoittaa tapahtuman perustaja Marianna ”Kana” Alanen Koiraihmisten roskahaasteen Facebook-sivulla. Haasteen tarkoituksena on, että koiraihmiset ottavat lenkille mukaansa muovipussin, jonka sitten täyttävät lenkin varrelta löytyvillä roskilla. Lopuksi roskasaaliista otetaan kuva, joka jaetaan tapahtuman Facebook-sivulla päivämäärän ja paikkakunnan kera.

Tapahtuman ajankohta on koko huhtikuu, ja kuun puolen välin lähestyessä ilmoittautuneita osallistujia on jo 1600 eri puolilta Suomea.

Kuvien yhteydessä ihmiset usein kertovat, mitä kassiin tuli kerättyä: katujen varsilta löytyy erimerkiksi tupakka-askeja, karkkipapereita ja pikaruokakääreitä. Monia roskankerääjiä on hämmentänyt erityisesti pussiin kerätyt koirankakat, jotka on sitten viskattu takaisin luontoon.

Kuono kysyi viideltä roskahaasteen osallistujalta, miksi he päättivät lähteä mukaan siivoustalkoisiin:

roskis_terhiheinonen

– Päätin lähteä mukaan, koska olen kyllästynyt ihmisten valitukseen koiran jätöksistä. Koirankakka maatuu ja sen saa pestyä pois, toisin kuin ihmisten vaaralliset roskat, kertoo Terhi Heinonen Sysmästä.

roskis_johannaroslund

– Roskien kerääminen lähiympäristöstä on jo sinänsä hyvä ympäristöteko, joka vaikuttaa tienvarsien puhtauteen ja totta kai myös ihmisten viihtyvyyteen. Oli kiva tehdä itse jotain konkreettista ympäristön eteen. Haaste ei todellakaan vaatinut paljoa: mukaan vain pari pussia kotoa roskia varten ja menoksi! Tällaiset yhteiset haasteet ja kampanjat ovat todella motivoivia ja erilaisia kuvia, kuulumisia ja kommentteja on kiva katsella ja lueskella Facebookista, perustelee Johanna Roslund Porista.

roskis_hennaojala

– Päätin osallistua haasteeseen, koska penkoilla lojuvat roskat ärsyttivät ja olin jo aikaisemmin ajatellut, että pitäisi joskus ottaa ja kerätä roskat pois. Haaste oli lopullinen ”potku persuuksille”, jotta sain otettua sen ylimääräisen pussin oikeasti mukaan lenkille. Lisäksi minua ärsyttävät nämä jokakeväiset koirankakkavalitukset, kun ne kakat siellä tienreunalla ovat niin pieni paha verrattuna siihen, mitä kaikkea muuta ihmiset jättävät luontoon: esimerkiksi ne lasinsirut, joita olen lenkkien yhteydessä ennen haastettakin aina kerännyt pois. Pidin siis ylipäänsä haasteen ideasta ja mieluusti kannan korteni kekoon hyvän asian puolesta, sanoo Henna Ojala Jyväskylästä.

roskis_markettahärkönen

– Olen harrastanut tätä samaa touhua koirieni kanssa jo muutaman vuoden ajan ja lukuinen määrä roskapusseja onkin saatu saaliiksi. Hyvä mieli siitä tulee, kun saa paikkoja siivottua. Toisaalta taas harmittaakin, kun huomaa, että yhä uudelleen samat tienvarret sotketaan. Mutta ei luovuteta tässäkään asiassa, toivoo kauhavalainen Marketta Härkönen.

roskis_sallahonkapää

– Mielestäni idea oli aivan mahtava. Itsekin sen tajusi vasta roskia noukkiessani ihan konkreettisesti, ettei se ole vain se koirankakka, mitä sinne jätetään, vaan kaikkea muuta. Sellaista, mikä ei tasan varmasti maadu koskaan, sanoo Salla Honkapää Toijalasta.

Kuono haluaa haastaa kaikki koiraihmiset mukaan hyvän asian puolesta. On mukavampi päästää se koirakin tarpeilleen pientareelle tai ojan pohjalle, jos ei tarvitse pelätä tassuja rikkovia lasinsirpaleita tai koiran välipalaksi maistuvia pikaruokapapereita.

Osallistu Koiraihmisten roskahaasteeseen täällä.

Jaa oma roskienkeräyskuvasi myös Kuonon Facebookissa, ja olet mukana arvonnassa! Osallistumisaikaa on kuukauden loppuun asti.