pentu

Kymmenen yleisintä virhettä, joihin uusi koiranomistaja sortuu

Amerikkalainen koirankouluttaja Kristina N. Lotz on koonnut The I Love Dogs Site -sivustolle listan virheistä, joihin useimmat pentukoiran hankkijat sortuvat. Lotz kehottaa uutta koiranomistajaa kehittämään suunnitelman, valitsemaan pennun tarkoin, seuraamaan sääntöjä, ja kouluttamaan pennun hyvin. Vain harjoitus tekee mestarin ja koirasta mukavan koko perheen lemmikin! Älä siis sorru näihin virheisiin.

1. Valitse söpöin. Kun ihmiseltä kysyy perustetta uuden pennun valintaan, yhdeksän kymmenestä vastaa jotain pennun ulkonäköön liittyvää. Koirat eivät kuitenkaan ole vain söpöjä kasvoja, vaan niillä on myös persoonallisuus ja tarpeita, joihin usein vaikuttaa koiran rotu. Viisas koiranhankkija valitsee pennun muiden kristeerien kuin ulkonäön perusteella, ja näin ollaan jo matkalla menestykseen ennen kuin uusi perheenjäsen on saatu edes kotiin.

2. Usko, että saat sen mitä näet. Usein ihmiset olettavat, että ne luonteenpiirteet, jotka he näkevät koiranpennussa, säilyvät samana läpi koiran koko elämän. Pentu tulee kuitenkin  kokemaan erilaisia pelkoja, hormonimuutoksia ja ympäristön muutoksia, jotka vaikuttavat sen persoonallisuuteen aikuisena. Jos oletat pennun olevan ujo ja hiljainen, kuten silloin kun tapasit sen ensi kertaa, saatat turhautua kun pentu kotiutuu ja alkaa hyppiä pitkin seiniä. Kun olet hankkimassa pentua, tutustu sen vanhempiin ja kysy kasvattajalta aiempien pentueiden luonteista. Jos taas olet hankkimassa rescuekoiraa, tutustu mahdollisimman tarkasti sen mahdolliseen rotuun tai rotuihin, jotka voivat auttaa sinua määrittelemään sen luonteen.

3. Ei sääntöjä. Usein pentu päästetään kotiin ilman ajatustakaan siitä, mitä se saa tai ei saa tehdä. Sitten kun pentu alkaa tehdä jotain kiellettyä, rankaisemme sitä, koska se ei osannut lukea ajatuksiamme. Tai sitten pentu saa tehdä jotain ensimmäiset pari viikkoa, minkä jälkeen säännöt muuttuvat koska muutimme mieltämme. Tämä saa pennun hämmentymään. Ennen kuin pentu tulee taloon, istuudu alas kaikkien perheenjäsenten kesken, ja sopikaa mitä koira saa ja ei saa tehdä. Päättäkää missä koira saa nukkua ja saako se esimerkiksi tulla sohvalle tai sängylle, milloin se ruokitaan ja kuka sen ulkoiluttaa.

4. Epäjohdonmukaisuus. Kun säännöt on sovittu, pysyttele niissä. Tämä koskee kaikkia, jotka ovat tekemisissä uuden koirasi kanssa, oli kyse sitten ystävistä, perheenjäsenistä tai vaikka taloudenhoitajasta. Koira on viisas eläin, ja jos yksikin ihminen palkitsee sen epätoivotusta käytöksestä, esimerkiksi hyppimisestä, se alkaa toistaa käytöstä palkintojen toivossa. Pidä siis ihmiset tietoisina siitä, minkälaiset säännöt koirallesi on asetettu.

5. ”Vauva on liian nuori koulutettavaksi.” Tuoreet pennunomistajat usein kysyvät, minkä ikäisenä koiraa voi alkaa kouluttaa esimerkiksi kävelemään hihnassa kunnolla. Monet uskovat, että pieni pentu on liian nuori oppiakseen. Totuus kuitenkin on, että kun saat pennun kotiin kahdeksan viikon ikäisenä, se on täysin kykenevä oppimaan uutta. Pentua pitäisikin kouluttaa siitä hetkestä alkaen, kun se saapuu kotiin.

6. ”Kyllä se kasvaa siitä yli.” Toinen, useiden pennunomistajien suusta kuultu lause on: ”En malta odottaa, että se kasvaa siitä yli.” Asia on kuitenkin niin, ettei koira yleensä kasva yli pahoista tavoista. Itse asiassa huono käytös yleensä vain pahenee koiran vanhetessa. Muista, että huono käytös on huonoa vain sinun mielestäsi: koirasi on innoissaan päästessään kaivamaan kukkapenkkiä tai haukkumaan postimiestä. Se ei aio lopettaa, ellet annat sille syytä siihen.

7. ”Ei se mitään.” Ihmisillä on tapana päästää suloiset asiat helposti pälkähästä – oli kyse sitten mistä tahansa. Uuden koiranomistajan mielestä pennun huomionkipeä hyppiminen on vain suloista, ja se vinkaisu, jonka pentu päästää jäädessään yksin, on vain liian surullinen ohitettavaksi. Kuitenkin, kun 40-kiloinen labradorinnoutajasi hyppää 90-vuotiaan isoäitisi päälle, näky ei enää ole niin suloinen. Pidä siis mielessäsi, kuinka isoksi koirasi kasvaa, ja haluatko sen jatkavan huonoa käytöstään myös pentuajan jälkeen. Jos et, älä anna sen tehdä pahojaan pentunakaan.

8. Älä sosiaalista pentua. Vaikka hankkisit kultaisennoutajan, se ei välttämättä rakasta kaikkia ja kaikkea, mitä se elämänsä varrella kohtaa. Uudet pennunomistajat olettavat usein, että koirat ovat luonnostaan ystävällisiä, eikä niitä tarvitse sosiaalistaa. Pennun sosiaalistaminen on kuitenkin ehkä tärkein asia, jonka tuore koiranomistaja voi tehdä. Pentu sosiaalistuu eniten muutaman viikon ikäisestä 12–16-viikkoiseen. Tuona aikana sen tulisi saada mahdollisimman paljon positiivisia kokemuksia erilaisten koirien ja ihmisten kanssa, jotta siitä tulee aikuisena mahdollisimman ystävällinen koira.

9. Älä pidä järjestystä yllä. Jokainen varmasti tietää tarinoita siitä, mitä koiranpentu on tuhonnut yksin jäätyään: kenkiä, laukkuja, kännykän latureita… Monet tuoreet koiran omistajat uskovat, että pentua kiinnostavat ainoastaan sille hankitut lukuisat lelut. Uusi perheenjäsen ei kuitenkaan tunnista eroa vinkulelun ja Pradan laukun välillä, eikä se opi sitä ilman opettamista. Järjestä siksi aikaa tavarasi niin, ettei koiranpentu saa niitä. Jos koiranpentusi pureskelee uudet kenkäsi, vika on sinussa eikä pennussasi.

10. Älä tunnista pelkoa. Uudet koiranomistajat perustelevat usein koiransa huonoa käytöstä itsepäisyydellä. He sanovat, ettei pentu suostu kävelemään kunnolla ulkona, ei halua tervehtiä muita koiria eikä vastaa kutsuun julkisella paikalla. Monissa edellä mainituissa tapauksissa syynä saattaa olla koiran ahdistus tai pelko uutta tilannetta kohtaan. Jos et pysty tunnistamaan koirasi pelkoa, saatat joutua maksamaan siitä virheestä kalliin hinnan: pelokas koira saattaa esimerkiksi purra.

Lue alkuperäinen juttu täältä.

Pentu tulossa – Onko kotisi valmis?

Koiranpentu pistää aina elämän uusiksi ainakin vähäksi aikaa. Kuono kokosi muutaman vinkin, mitä kotona pitää laittaa kuntoon ennen pennun tuloa.

Sähköjohdot
Piilota sähköjohdot mahdollisimman hyvin. Pentu voi saada vakavia palovammoja johdoista, joten näiden kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Kynttilät
Erityistä varovaisuutta kynttilöiden kanssa. Älä missään nimessä polttele kynttilöitä pöytäliinan päällä. Pieni pentu voi nykäistä liinan alas ja aiheuttaa katastrofaalisen vahingon.

WC
Varmista, että pöntön kansi on kiinni ja että vessapaperirullasta ei roiku paperia irtonaisena.

Roskapöntöt
Vaihda avonaiset roskikset poljettaviin roskiksiin, jotta pentu ei pääse käsiksi roskiin, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisen tai myrkytyksen.

Kosmetiikka, shampoot, saippuat, puhditusaineet
Pidä kaikki kosmetiikkatarvikkeet, pesuaineet, saippuat ja muut mielellään suljetuissa kaapeissa, jonne pentu ei pääse käsiksi.

Keittiö
Älä jätä mitään ruokaa pöydille lojumaan. Tästä voi syntyä vaaratilanteita pennun yrittäessä napata ruokaa esimerkiksi kiipeämällä vaarallisiin paikkoihin.

Ostoskassit
Älä jätä ostoskasseja mihinkään edes tyhjänä. Paperikassitkin voivat olla vaarallisia, jos pentu pujottaa päänsä kassinrivasta ja jää kiinni.

Pihamaa
Varmista, ettei mahdollisessa aidassa ole reikiä eikä esimerkiksi teräviä nauloja tai muuta vaarallisen näköistä. Kanaverkko korkeamman aidan alaosassa estää kaivamisen.

Autotalli
Nosta kaikki vaaralliset aineet, maalipurkit, spraypurkit ja vaikka tuholaistorjunta-aineet pennun ulottumattomiin.

Kasvit
Monet huonekasvit ovat vaarallisia eläimille. Pidä kasvit kaukana koirista.

Jos koirasi joutuu olemaan päiviä yksin, jätä koiralle riittävästi turvallisia leluja ja muita virikkeitä. Tämä vähentää todistetusti pahantekoa.

Kysy koirakouluttajalta: Pissaongelmia

Meillä on piakkoin kahdeksan kuukautta täyttävä westieuros Juno. Juno on tähän mennessä ollut melkein sisäsiisti, paitsi silloin kun on joutunut työpäiviemme takia olemaan yksin kotona yli seitsemän tuntia.

Nyt taas ongelma on alkanut, kun Juno on ruvennut nostamaan jalkaa. Käymme Junon kanssa yleensä 30-60 minuuttia pitkillä lenkeillä, mutta silti vähintään parin tunnin päästä Junosta tulee kovin levoton ja tuntuu, että hän etsii pissapaikkaa.

No nyt on muutaman kerran käynyt niin, että olemme yhdessä olleet kaikki olohuoneessa ja Juno on kadonnut hetkeksi keittiöön ja palannut sieltä sitten piakkoin takaisin. Ajattelimme, että Juno käy vain juomassa ja jatkaa uniaan/omia touhujaan lelujensa kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Juno oli pissannut keskelle keittiömme lattiaa, mihin hän on useamminkin pissannut. Olemme yrittäneet poistaa pissan hajua kokeilemalla erilaisia pesuaineita ja nyt vuorossa on valkopippuri.

Tähän mennessä Junon kanssa on voinut touhuta iloisesti sisällä neljä tuntia  ja sen jälkeen ollaan menty käymään ulkona. Viimeisin oli, että oltiin kotona kaikki taas jälleen olohuoneessa ja kerkesin juuri ja juuri kieltämään Junoa, ei saa pissata sisälle, kun näin miten Juno aikoi nostaa jalkaansa treenikassini kulmalle, joka oli olohuoneessa lattialla.

Kaipailisin nyt pikaisesti neuvoa siitä, mitä voin tehdä asian suhteen.

Ongelma ei ole enää pieni, sillä laminaattilattiammekin on jo  kärsinyt tästä sisälle pissailusta. Ja oma pinnani ei enää kestä ainaista mattojen kuurausta tai kuivuneiden pissojen kuurausta lattialta, kun tulen kotiin.

– Viivi Järvelä

Eläintenkouluttaja Lotta Vihtonen vastaa:

Hei Viivi!

Sisälle pissailu on monitahoinen, ja omistajaa aivan takuuvarmasti ärsyttävä ongelma. Kun sisäsiisteysongelmaa lähdetään ratkaisemaan, tulee huomioida muutama perusasia. Ensiksi täytyy varmistua siitä, että koiralle tosiaankin on opetettu riittävästi sisäsiisteyttä. Sisälle tekemisestä ei koskaan pidä rankaista tai torua koiraa, vaan huomio kannattaa kiinnittää siihen kun koira tekee tarpeensa ulos ja kehua sitä siitä. Jos koiraa kovasti toruu sisälle tekemisestä, voi vahingossa saada aikaan tilanteen, jossa koira yhdistääkin torut siihen että tekee tarpeitaan omistajan nähden, ja alkaa vältellä sitä. Jos koiralle käy sisällä vahinko, siihen on hyvä suhtautua ihan neutraalisti ja vaan siivota jäljet ilman sen kummempia seremonioita.

Toinen huomioitava kysymys on, tekeekö koira ulos. Joskus voi käydä niin että pentuaikana opittu pissapaikka kotona on koiran mielestä se ainoa oikea, ja se saattaa jopa pidätellä lenkin ajan päästäkseen pissalle omaan paikkaansa. Tällöin pitkäkään lenkki ei välttämättä auta sisälle tekemisen ongelmia. Jos kysymys on tästä, kannattaa ulkoilurutiini rakentaa siten, että vasta pissaamisen jälkeen lähdetään lenkille. Aluksi siinä nurmikon laidalla voi joutua odottelemaan kohtalaisen tovin, mutta kun koira alkaa yhdistää pissaamisen avaimeksi lenkille pääsyyn, tilanne helpottuu paljon.

Kotona voi kokeilla ympäristön muuttamista siten, että suositun pissapaikan kohdalle laitetaan esimerkiksi joku huonekalu, joka estää koiran pääsyn paikkaan. Pissalänttien huolellinen puhdistaminen on tärkeää, ja sitähän olet jo tehnytkin. Pesuaineena kannattaa käyttää ainetta, joka hajottaa hajun biologisesti.

Koiralle tulee myös tarjota mahdollisuuksia käydä ulkona tarpeillaan riittävän usein. Aikuiselle koiralle 3-4 ulkoilukertaa päivässä riittävät, mutta nuoren, vielä pentuiässä olevan koiran kanssa voi etenkin ilta-aikaan olla tarvetta jopa tunnin parin välein ulkoilulle.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on terveydentilan tarkistaminen. Aina kun koiran käyttäytyminen muuttuu nopeasti, on syytä epäillä terveydellistä seikkaa. Pissaongelmien taustalta löytyy usein virtsatietulehduksia ja uroskoiralla laajentuneen eturauhasen aiheuttamia ongelmia. Kannattaa siis käyttää koiraa eläinlääkärillä tarkistettavana, ihan varmuuden vuoksi.

Jos tuntuu, että näillä vinkeillä ei ongelma lähde ratkeamaan, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ammattitaitoiseen eläintenkouluttajaan. Sopivia kouluttajia löydät esimerkiksi Suomen Eläintenkouluttajat ry:n kautta (www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat).

Pentublogi starttaa!

IMG_5331

Perheeseemme muutti eilen kolmas koira, kahdeksanviikkoinen Martta. Tämän blogin tarkoituksena on avata Martan elämän ensi vaiheita ja ehkä siinä samassa antaa muutamia vinkkejä aloitteleville koiranomistajille.

Jännä, miten kolmanteen koiraan valmistautu eri tavalla kuin kahteen edelliseen. Ensimmäisen koiramme haimme kasvattajalta kolme vuotta sitten joulupäivänä ja tuona jouluna lapsetkin odottivat aattoa enemmän seuraavaa päivää. Toisen koiran hakureissu lentokentältä puolitoista vuotta sitten olikin koruttomampi tapaus: tapasimme tutun kasvattajan kanssa lentokentän kahvilassa, teimme paperit ja homma oli siinä.

Kolmatta koiraa ei oikeastaan ehtinyt edes odottaa. Vasta kun pennun näki ensimmäistä kertaa, tilanne muuttui konkreettiseksi. (Tai saattoihan se ainakin virtuaalikonkreettiseksi muuttua jo rahojen vaihtaessa omistajaa muutama päivä aiemmin.) Ei lässytystä, ei rapsuttelua, ei mitään. Koira kotiin ja arki käytiin.

HÖPÖNHÖPÖ! HERRANJUMALA KUN SE ON PIENI JA IHANA JA SÖPÖ JA PULLEA JA KAIKKEE! Voi sitä lässytyksen ja lössötyksen määrää. Onneksi ei tullut videoitua omaa, vaimon ja jälkikasvun sössöttelyä.

Vanhemmat ”pojat” ottivat homman ihan rennosti. Epäilin ensin, että vanhin koira suhtautuisi kaikista nuivimmin pieneen tyttöön, mutta vielä mitä: otti todella hienosti vastaan. Nuorempi poika ihmetteli koko eilisen illan, mutta tänään lähtivät jo leikit käyntiin.

Tästä se kuulkaa lähtee, useamman kuukauden mittainen pissojen/kakkojen etsetera keräily, pennun koulutus ja ennen kaikkea uuteen perheeseen tutustuminen. Jatkamme Martan kanssa päiväunia ja raportointia jatkossa. Blogiin on tarkoitus kirjata ainakin kerran viikossa uusimmat tunnelmat.

Pissalaskuri: 1
Kakkalaskuri: 1

Tässä vielä pieni maistiainen Martan ja Maurin leikeistä. Ääntä pienestä ainakin lähtee:

Keltainen koira tarvitsee tilaa

Kuva: The Yellow Dog Project
Kuva: The Yellow Dog Project

Keltaisella nauhalla tai huivilla varustettu koirakko tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Värin on tarkoitus viestiä vastaantulijoille, ettei tutustuminen hihnassa ole juuri nyt mahdollista.

Moni koiranomistaja on epäilemättä joutunut kiusalliseen tilanteeseen, kun vastaantulija lähestyy koiraa, lapset tulevat liian liki tai muut koiranomistajat päästävät karvaturrinsa haistelemaan.

Kanadalainen koirakouluttaja Tara Palardy perusti syyskuussa 2012 The Yellow Dog Projectin. Se on maailmanlaajuinen liike tilaa tarvitsevien koirien omistajille. Projektin tarkoituksena on levittää tietoa oikeasta tavasta lähestyä koiraa ainoastaan sen omistajan suostumuksella. Lisäksi ihmisille halutaan kertoa erityistä tilaa tarvitsevista keltaisella nauhalla varustetuista koirista. Keltainen nauha, huivi tai vaikka kakkapussi voi olla sidottuna esimerkiksi koiran hihnaan tai kaulapantaan.

Keltaisella nauhalla merkitty koira ei ole välttämättä aggressiivinen, vaan se saattaa olla esimerkiksi toipumassa leikkauksesta, arka rescuekoira tai koulutuksessa oleva pentu. Myös juoksut tai sairaudet ovat syitä keltaisen nauhan käyttöön.

The Yellow Dog Project ei ole ensimmäinen keltaisen nauhan sanomaa levittävä liike, mutta se on laajimmalle levinnyt. Kampanjalla on yli 100 000 Facebook-tykkääjää ja osallistujia kaikista maanosista. Kampanjan sivuilla kerrotaan selkeästi, että keltainen nauha on aina väliaikainen, eikä poista omistajan velvollisuutta kouluttaa koiraansa. Se ei poista omistajalta koiraan liittyvää vastuuta, sillä keltainen nauha on monille vielä tuntematon eikä välttämättä estä ihmisiä ja toisia koiria lähestymästä.

The Yellow Dog Project Facebookissa

Teksti: Suvi Salminen