pentu

Pentu tulossa – Onko kotisi valmis?

Koiranpentu pistää aina elämän uusiksi ainakin vähäksi aikaa. Kuono kokosi muutaman vinkin, mitä kotona pitää laittaa kuntoon ennen pennun tuloa.

Sähköjohdot
Piilota sähköjohdot mahdollisimman hyvin. Pentu voi saada vakavia palovammoja johdoista, joten näiden kanssa kannattaa olla todella varovainen.

Kynttilät
Erityistä varovaisuutta kynttilöiden kanssa. Älä missään nimessä polttele kynttilöitä pöytäliinan päällä. Pieni pentu voi nykäistä liinan alas ja aiheuttaa katastrofaalisen vahingon.

WC
Varmista, että pöntön kansi on kiinni ja että vessapaperirullasta ei roiku paperia irtonaisena.

Roskapöntöt
Vaihda avonaiset roskikset poljettaviin roskiksiin, jotta pentu ei pääse käsiksi roskiin, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisen tai myrkytyksen.

Kosmetiikka, shampoot, saippuat, puhditusaineet
Pidä kaikki kosmetiikkatarvikkeet, pesuaineet, saippuat ja muut mielellään suljetuissa kaapeissa, jonne pentu ei pääse käsiksi.

Keittiö
Älä jätä mitään ruokaa pöydille lojumaan. Tästä voi syntyä vaaratilanteita pennun yrittäessä napata ruokaa esimerkiksi kiipeämällä vaarallisiin paikkoihin.

Ostoskassit
Älä jätä ostoskasseja mihinkään edes tyhjänä. Paperikassitkin voivat olla vaarallisia, jos pentu pujottaa päänsä kassinrivasta ja jää kiinni.

Pihamaa
Varmista, ettei mahdollisessa aidassa ole reikiä eikä esimerkiksi teräviä nauloja tai muuta vaarallisen näköistä. Kanaverkko korkeamman aidan alaosassa estää kaivamisen.

Autotalli
Nosta kaikki vaaralliset aineet, maalipurkit, spraypurkit ja vaikka tuholaistorjunta-aineet pennun ulottumattomiin.

Kasvit
Monet huonekasvit ovat vaarallisia eläimille. Pidä kasvit kaukana koirista.

Jos koirasi joutuu olemaan päiviä yksin, jätä koiralle riittävästi turvallisia leluja ja muita virikkeitä. Tämä vähentää todistetusti pahantekoa.

Kysy koirakouluttajalta: Pissaongelmia

Meillä on piakkoin kahdeksan kuukautta täyttävä westieuros Juno. Juno on tähän mennessä ollut melkein sisäsiisti, paitsi silloin kun on joutunut työpäiviemme takia olemaan yksin kotona yli seitsemän tuntia.

Nyt taas ongelma on alkanut, kun Juno on ruvennut nostamaan jalkaa. Käymme Junon kanssa yleensä 30-60 minuuttia pitkillä lenkeillä, mutta silti vähintään parin tunnin päästä Junosta tulee kovin levoton ja tuntuu, että hän etsii pissapaikkaa.

No nyt on muutaman kerran käynyt niin, että olemme yhdessä olleet kaikki olohuoneessa ja Juno on kadonnut hetkeksi keittiöön ja palannut sieltä sitten piakkoin takaisin. Ajattelimme, että Juno käy vain juomassa ja jatkaa uniaan/omia touhujaan lelujensa kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Juno oli pissannut keskelle keittiömme lattiaa, mihin hän on useamminkin pissannut. Olemme yrittäneet poistaa pissan hajua kokeilemalla erilaisia pesuaineita ja nyt vuorossa on valkopippuri.

Tähän mennessä Junon kanssa on voinut touhuta iloisesti sisällä neljä tuntia  ja sen jälkeen ollaan menty käymään ulkona. Viimeisin oli, että oltiin kotona kaikki taas jälleen olohuoneessa ja kerkesin juuri ja juuri kieltämään Junoa, ei saa pissata sisälle, kun näin miten Juno aikoi nostaa jalkaansa treenikassini kulmalle, joka oli olohuoneessa lattialla.

Kaipailisin nyt pikaisesti neuvoa siitä, mitä voin tehdä asian suhteen.

Ongelma ei ole enää pieni, sillä laminaattilattiammekin on jo  kärsinyt tästä sisälle pissailusta. Ja oma pinnani ei enää kestä ainaista mattojen kuurausta tai kuivuneiden pissojen kuurausta lattialta, kun tulen kotiin.

– Viivi Järvelä

Eläintenkouluttaja Lotta Vihtonen vastaa:

Hei Viivi!

Sisälle pissailu on monitahoinen, ja omistajaa aivan takuuvarmasti ärsyttävä ongelma. Kun sisäsiisteysongelmaa lähdetään ratkaisemaan, tulee huomioida muutama perusasia. Ensiksi täytyy varmistua siitä, että koiralle tosiaankin on opetettu riittävästi sisäsiisteyttä. Sisälle tekemisestä ei koskaan pidä rankaista tai torua koiraa, vaan huomio kannattaa kiinnittää siihen kun koira tekee tarpeensa ulos ja kehua sitä siitä. Jos koiraa kovasti toruu sisälle tekemisestä, voi vahingossa saada aikaan tilanteen, jossa koira yhdistääkin torut siihen että tekee tarpeitaan omistajan nähden, ja alkaa vältellä sitä. Jos koiralle käy sisällä vahinko, siihen on hyvä suhtautua ihan neutraalisti ja vaan siivota jäljet ilman sen kummempia seremonioita.

Toinen huomioitava kysymys on, tekeekö koira ulos. Joskus voi käydä niin että pentuaikana opittu pissapaikka kotona on koiran mielestä se ainoa oikea, ja se saattaa jopa pidätellä lenkin ajan päästäkseen pissalle omaan paikkaansa. Tällöin pitkäkään lenkki ei välttämättä auta sisälle tekemisen ongelmia. Jos kysymys on tästä, kannattaa ulkoilurutiini rakentaa siten, että vasta pissaamisen jälkeen lähdetään lenkille. Aluksi siinä nurmikon laidalla voi joutua odottelemaan kohtalaisen tovin, mutta kun koira alkaa yhdistää pissaamisen avaimeksi lenkille pääsyyn, tilanne helpottuu paljon.

Kotona voi kokeilla ympäristön muuttamista siten, että suositun pissapaikan kohdalle laitetaan esimerkiksi joku huonekalu, joka estää koiran pääsyn paikkaan. Pissalänttien huolellinen puhdistaminen on tärkeää, ja sitähän olet jo tehnytkin. Pesuaineena kannattaa käyttää ainetta, joka hajottaa hajun biologisesti.

Koiralle tulee myös tarjota mahdollisuuksia käydä ulkona tarpeillaan riittävän usein. Aikuiselle koiralle 3-4 ulkoilukertaa päivässä riittävät, mutta nuoren, vielä pentuiässä olevan koiran kanssa voi etenkin ilta-aikaan olla tarvetta jopa tunnin parin välein ulkoilulle.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on terveydentilan tarkistaminen. Aina kun koiran käyttäytyminen muuttuu nopeasti, on syytä epäillä terveydellistä seikkaa. Pissaongelmien taustalta löytyy usein virtsatietulehduksia ja uroskoiralla laajentuneen eturauhasen aiheuttamia ongelmia. Kannattaa siis käyttää koiraa eläinlääkärillä tarkistettavana, ihan varmuuden vuoksi.

Jos tuntuu, että näillä vinkeillä ei ongelma lähde ratkeamaan, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ammattitaitoiseen eläintenkouluttajaan. Sopivia kouluttajia löydät esimerkiksi Suomen Eläintenkouluttajat ry:n kautta (www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat).

Pentublogi starttaa!

IMG_5331

Perheeseemme muutti eilen kolmas koira, kahdeksanviikkoinen Martta. Tämän blogin tarkoituksena on avata Martan elämän ensi vaiheita ja ehkä siinä samassa antaa muutamia vinkkejä aloitteleville koiranomistajille.

Jännä, miten kolmanteen koiraan valmistautu eri tavalla kuin kahteen edelliseen. Ensimmäisen koiramme haimme kasvattajalta kolme vuotta sitten joulupäivänä ja tuona jouluna lapsetkin odottivat aattoa enemmän seuraavaa päivää. Toisen koiran hakureissu lentokentältä puolitoista vuotta sitten olikin koruttomampi tapaus: tapasimme tutun kasvattajan kanssa lentokentän kahvilassa, teimme paperit ja homma oli siinä.

Kolmatta koiraa ei oikeastaan ehtinyt edes odottaa. Vasta kun pennun näki ensimmäistä kertaa, tilanne muuttui konkreettiseksi. (Tai saattoihan se ainakin virtuaalikonkreettiseksi muuttua jo rahojen vaihtaessa omistajaa muutama päivä aiemmin.) Ei lässytystä, ei rapsuttelua, ei mitään. Koira kotiin ja arki käytiin.

HÖPÖNHÖPÖ! HERRANJUMALA KUN SE ON PIENI JA IHANA JA SÖPÖ JA PULLEA JA KAIKKEE! Voi sitä lässytyksen ja lössötyksen määrää. Onneksi ei tullut videoitua omaa, vaimon ja jälkikasvun sössöttelyä.

Vanhemmat ”pojat” ottivat homman ihan rennosti. Epäilin ensin, että vanhin koira suhtautuisi kaikista nuivimmin pieneen tyttöön, mutta vielä mitä: otti todella hienosti vastaan. Nuorempi poika ihmetteli koko eilisen illan, mutta tänään lähtivät jo leikit käyntiin.

Tästä se kuulkaa lähtee, useamman kuukauden mittainen pissojen/kakkojen etsetera keräily, pennun koulutus ja ennen kaikkea uuteen perheeseen tutustuminen. Jatkamme Martan kanssa päiväunia ja raportointia jatkossa. Blogiin on tarkoitus kirjata ainakin kerran viikossa uusimmat tunnelmat.

Pissalaskuri: 1
Kakkalaskuri: 1

Tässä vielä pieni maistiainen Martan ja Maurin leikeistä. Ääntä pienestä ainakin lähtee:

Keltainen koira tarvitsee tilaa

Kuva: The Yellow Dog Project
Kuva: The Yellow Dog Project

Keltaisella nauhalla tai huivilla varustettu koirakko tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Värin on tarkoitus viestiä vastaantulijoille, ettei tutustuminen hihnassa ole juuri nyt mahdollista.

Moni koiranomistaja on epäilemättä joutunut kiusalliseen tilanteeseen, kun vastaantulija lähestyy koiraa, lapset tulevat liian liki tai muut koiranomistajat päästävät karvaturrinsa haistelemaan.

Kanadalainen koirakouluttaja Tara Palardy perusti syyskuussa 2012 The Yellow Dog Projectin. Se on maailmanlaajuinen liike tilaa tarvitsevien koirien omistajille. Projektin tarkoituksena on levittää tietoa oikeasta tavasta lähestyä koiraa ainoastaan sen omistajan suostumuksella. Lisäksi ihmisille halutaan kertoa erityistä tilaa tarvitsevista keltaisella nauhalla varustetuista koirista. Keltainen nauha, huivi tai vaikka kakkapussi voi olla sidottuna esimerkiksi koiran hihnaan tai kaulapantaan.

Keltaisella nauhalla merkitty koira ei ole välttämättä aggressiivinen, vaan se saattaa olla esimerkiksi toipumassa leikkauksesta, arka rescuekoira tai koulutuksessa oleva pentu. Myös juoksut tai sairaudet ovat syitä keltaisen nauhan käyttöön.

The Yellow Dog Project ei ole ensimmäinen keltaisen nauhan sanomaa levittävä liike, mutta se on laajimmalle levinnyt. Kampanjalla on yli 100 000 Facebook-tykkääjää ja osallistujia kaikista maanosista. Kampanjan sivuilla kerrotaan selkeästi, että keltainen nauha on aina väliaikainen, eikä poista omistajan velvollisuutta kouluttaa koiraansa. Se ei poista omistajalta koiraan liittyvää vastuuta, sillä keltainen nauha on monille vielä tuntematon eikä välttämättä estä ihmisiä ja toisia koiria lähestymästä.

The Yellow Dog Project Facebookissa

Teksti: Suvi Salminen