liikunta

Uusi koiranlelu hakusessa? Näin tunnistat laatulelun jo ennen ostoa

Kaupan hyllyiltä vastaan tuijottaa mitä söpöimpiä pehmoeläimiä ja veikeät ja värikkäät pallot, köydet ja muut lelut houkuttelevat koiranomistajaa ostoksille. Liian usein uusi lelu päätyy kuitenkin kertakäyttötavaraksi ja koiramme saa lelun silputtua alta aikayksikön. Selvitimme, mistä laadukkaan koiran lelun tunnistaa jo ennen ostamista.

Pyörittele lelua hetki käsissäsi

Ennen kuin lelun heittää ostoskoriin, voi sitä tunnustella ja tutkia hetken. Lelusta kannattaa tarkastaa, onko siinä helposti irtoavia osia, kuten silmiä, neniä ja muita nappeja. Myös helposti irtoavilta vaikuttavat nauhat, narut tai pehmolelujen raajat, ovat riski joutua koiran nielaisemiksi.

– Pehmeistä leluista kannattaa tarkastaa saumat. Jos ompelutikit ovat löysät ja pilkottavat helposti, ei lelu todennäköisesti kestä kauaa, vinkkaa Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Myös käytetty kangasmateriaali paljastaa paljon. Paksu, tiheään kudottu kangas kestää paremmin koiran retuutusleikkejä kuin vaikkapa monissa pehmoleluissa käytetty verkkomainen tekokarva. Riippuen koiran leikkimistavasta pörröinen pehmokin voi kuitenkin olla mainio lelu kanniskeltavaksi ja hoivattavaksi. Täytteettömät pehmot, kuten niin sanotut raadot, kestävät myös vetoleikkejä.

– Lelun pintaa voi koettaa painaa sormella tai kynnellä. Mitä paremmin lelu vastustaa, sitä kestävämpi se todennäköisesti on. Tiiviit materiaalit kestävät paremmin kuin heppoiselta ja huokoiselta näyttävät ja tuntuvat.

Erityisesti kumiset koiranlelut ovat tunnetusti kestäviä. Laadukkaan kumilelun tunnistaa painosta: runsaasti kumia sisältävä lelu tuntuu hiukan raskaalta kädessä. Laatu näkyy usein myös hinnassa, sillä tuotteen valmistukseen on kulunut enemmän laadukkaita materiaaleja.

Sen sijaan kovasta muovista valmistettuja leluja on parempi välttää, sillä ne voivat murtua teräviksi osiksi. Monet aktivointi- ja älypelilelut on valmistettu muovista, mutta niillä leikkimisen onkin tarkoitus olla aina hyvin valvottua.

– Lelussa ei missään nimessä saa olla mitään terävää, joka voisi pistää koiraa nieluun tai vaikka silmään. Jättäisin lelun hyllyyn myös, jos siinä on vahva kemiallinen tuoksu, Kallio sanoo.

Jalon vetorengas kestää leikin myrrellyksessä, sillä sen saumat on vahvistettu nailon-nauhalla ja kangas kumisilla täplillä.

Katse pakkausmerkintöihin

Lelua tarkastellessa kannattaa käyttää hetki tuotteen pakkaukseen ja sen merkintöihin tutustumiseen. Merkintäkäytännöt vaihtelevat suuresti, mutta tuotteesta voi löytyä tietoja muun muassa käytetyistä materiaaleista ja niiden turvallisuudesta, lelun käyttötarkoituksesta ja siitä, onko lelu pesunkestävä. Usein kerrotaan myös, minkä kokoiselle koiralle lelu on sopiva.

Kun tuotteesta kerrotaan avoimesti ja brändi on selkeästi tuotteessa esillä, voi sitä pitää takeena laadusta ja turvallisuudesta. Kuluttaja voi tarpeen vaatiessa olla yhteydessä toimittajaan, joka on vastuussa tuotteesta.

– Kotimaisissa kaupoissa myynnissä olevat lelut ovat pääasiassa hyviä ja turvallisia. Suomen Tulli valvoo maahantulevia tuotteita ja muutenkin lelut ovat läpäisseet jo monta laadunvalvonnan porttia päästäkseen kaupan hyllylle asti, Kallio sanoo.

Pakkauksessa mainittuun valmistusmaahan ei hänen mukaansa kannata liiaksi takertua, sillä se ei vielä kerro lelun laadusta mitään. Sen sijaan ulkomaisista verkkokaupoista koiranleluja tilatessa Kallio suosittelee erityistä tarkkuutta. Voi olla vaikea saada tietoa lelun alkuperästä tai ominaisuuksista ja siitä, vastaako tuotekuvaus oikeasti tuotetta.

Hyvä lelu leikitään lopulta puhki

Kestävyys on koiranlelun yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, mutta se ei ainoastaan riitä määrittelemään laadukasta lelua. Lelun täytyy myös olla koiran mieleen ja tarjota mahdollisuuden toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, kuten metsästystä, noutamista, puremista, repimistä tai hoivaamista.

– Ikuisesti kestävä lelu voisi olla koiralle jopa tylsä. Monet koirat rakastavat tunnetta, kun saavat lelun vihdoin rikki. Koiran voi antaa rikkoa lelunsa, kunhan omistaja valvoo leikkiä tarkasti ja ottaa rikkoutuneen lelun lopuksi koiralta pois, Kallio sanoo.

Koiran leikkimistä kannattaa muutenkin aina tarkkailla – tai vielä parempaa, heittäytyä siihen mukaan! Leikistä saa parhaiten ilon irti yhdessä, ja lelujakin kannattaa vaihdella tilanteen ja leikkimistavan mukaan. Jos kaipaat vinkkejä, mitä hankkia seuraavaksi koiran lelukoppaan, lue myös juttumme koiran lelun valitsemisesta.

Kumisekoituksesta valmistettu Ringu pomppii ja pyörii hauskasti, mutta kestää myös vetoleikkejä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotesarjan lelut ovat saatavilla muun muassa Kodin Terroissa, Kärkkäisellä sekä vaihtelevin valikoimin K-Citymarketeissa ja K-Supermarketeissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Lennokas koirafrisbee tarjoaa vauhtia ja onnistumisen kokemuksia

Koirafrisbeen aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi kiekkoa, pieni palsta tasaista nurmikenttää sekä innokas koira. Vauhdikas laji kehittää tehokkaasti koiran lihaskuntoa, mutta myös ihminen saa haastaa itsensä, jos aikoo pysyä vauhdissa mukana. Samalla koiran ja omistajan yhteistyö kehittyy.

Värikkään muovikiekon ilmalento päättyy tarkasti ajoitettuun koppiin. Viisivuotias belgianpaimenkoira Ham nappaa frisbeen taitavasti suullaan ja tuo sen takaisin omistajalleen Csilla Bakosille. Kopittelu sujuu parivaljakolta varmalla kokemuksella: he ovat kisanneet menestyksekkäästi koirafrisbee-kisoissa, ja 10 vuotta lajia Suomessa ja Unkarissa harrastanut Bakos kouluttaa nykyään alkeiskursseja.

– Koirafrisbee on vauhdikas laji, joka on parhaimmillaan hauskaa leikkiä koiran kanssa. Laji on monipuolinen, ja jokainen voi valita itselleen ja koiralleen sopivat tavat harrastaa, hän kertoo.

Tapoja heitellä frisbeetä löytyykin jokaiseen makuun. Pituusheitossa tavoitellaan koppia mahdollisimman pitkän matkan päästä, kun taas pistekoppauksessa ja tarkkuusheitossa kiekkoa heitetään eri muotoisille kentille, jotka on jaettu pistealueisiin. Nopeuskilpailussa puolestaan kaksi koirakkoa kisaa, kumpi tuo tiettyjen matkojen päähän heitetyt kiekot takaisin nopeammin. Variaatioita on lukuisia.

Bakos itse on treenannut pääasiassa freestylea, joka muistuttaa koiratanssia. Siinä erilaisista heitoista, liikkeistä ja tempuista koostuva esitys rakennetaan musiikkiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

– Lisäksi itse voi keksiä omia hauskoja leikkejä ja pelejä. Itse tykkään kehitellä liikkeitä, joissa liikutan enemmän ihmistä kuin koiraa. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu, kun ihmisen pitääkin juosta frisbeen perässä, Bakos kertoo nauraen.

– Muita rajoja ei ole kuin, että liikkeiden on oltava turvallisia. Tärkeintä on pitää hauskaa, ja silloin koira ja ihminen onnistuvat parhaiten.

Ham valmiina pitkään heittoon. Ihminen voi käyttää suojaliiviä, joka suojaa koiran kynsiltä tempuissa, joissa se esimerkiksi hyppää selkään.
Koirafrisbeessä käytetään varta vasten koirille suunniteltuja, turvallisia kiekkoja.

Kiekon perään vauhdikkaasti mutta turvallisesti

Bakosin treenikassi on pullollaan vuosien varrella hankittuja värikkäitä kiekkoja, joista osa on täynnä pieniä hampaanjälkiä ja osa kiiltää vielä uutuuttaan. Alkuun pääsee kahdella frisbeellä, mutta mitä tahansa kiekkoa ei ole turvallista käyttää.

– Esimerkiksi frisbeegolfissa käytettäviä kiekkoja pitää välttää, koska ne menevät koiran purressa helposti rikki ja hajoavat teräviksi paloiksi. Koirille on olemassa laaja valikoima turvallisia frisbeitä, jotka eivät satuta niiden suuta ja hampaita.

Saatavilla on eri kokoista, painoista ja kovuista kiekkoa. Herkkäsuiselle koiralle valitaan pehmeämpi malli ja koira, joka tykkää pureskella kovaa, tarvitsee kestävämmän kiekon. Kiekkoja tarvitaan ainakin kaksi, jotta yksi jää aina ihmiselle eikä koiralle tule tarvetta omia heitettyä frisbeetä itselleen.

Vauhdikasta lajia on turvallisinta harrastaa tasaisella, kuivalla nurmikolla, jossa ei ole kuoppia, keppejä tai muuta roskaa. Myös tekonurmi tai talvella pehmeä lumi ovat sopivia alustoja, kunhan maa ei ole liukas tai liian kova. Hiekalla heittelyä kannattaa välttää, koska hiekka ja kivet kuluttavat koiran hampaita ja frisbeetä.

– Ennen kuin koira otetaan mukaan, omistaja opettelee yksin perusheittotekniikat ja heittämään kiekkoa turvalliselta korkeudelta, Bakos kertoo.

Vaikka koira olisi mestari pallon ja muiden lelujen noutamisessa, täytyy arvaamattomammin lentävän frisbeen koppaamista treenata askel askeleelta.

– Koira tutustutetaan frisbeeseen esimerkiksi leikkimällä sillä. Kun se osaa ottaa kiekon suuhun varmasti, lisätään liikettä ensin rullaamalla kiekkoa maassa ja sitten aivan lyhyillä heitoilla. Aluksi ei tehdä hyppyjä tai mitään vaarallisia temppuja.

Maltillisella ja turvallisella treenillä pääsee lopulta näyttäviinkin tuloksiin. Ham ja Bakos esittelevät liikkeiden monipuolisuutta: välillä koira odottaa keskittyneesti paikallaan, kun omistaja kiertää frisbeen kanssa sen ympärillä, välillä se puolestaan loikkaa nappaamaan kiekon ilmasta tai kiitää innoissaan pitkälle heitetyn frisbeen perään.

– Kun koira on frisbeen lumoissa, se ei huomaa ympäristöään eikä sitä, että on jo väsynyt. Siksi omistajan on huolehdittava, että harjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja on maltettava pitää tarpeeksi taukoja.

Tärkeintä lajissa on hauskanpito. Bakos on voittanut kerran kisat sillä, että tuomaria nauratti oivaltava temppu niin paljon.
Omia temppuja kehitellessä voi käyttä välillä heittoon vaikkapa jalkoja.

Yhteistyö hioutuu heittelyn lomassa

Koirafrisbee sopii useimmille, perusterveille koirille rodusta ja koosta riippumatta. Bakos ja Ham jäivät kisaamisesta eläkkeelle viime vuonna, kun Hamin toisesta lonkasta löytyi lievää poikkeamaa. Eläinlääkärin mukaan kisaaminen olisi ollut mahdollista, mutta Bakos haluaa pelata varman päälle. Kaksikko ei kuitenkaan malta pysyä kokonaan poissa lajin parista, vaan he esittelevät koirafrisbeetä vielä erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä.

– Olen harrastanut monia lajeja, mutta juuri koirafrisbeen avulla olen oppinut ymmärtämään koirani liikkeet, eleet ja ilmeet, ja myös koirani on oppinut tarkkailemaan minua. Parhaimmillaan tuntuu kuin koira osaisi lukea ajatukseni, ja se tekee oikeat liikkeet jo ennen kuin käsken.

Lajin aloittaminen onnistuu esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden avulla itsenäisestikin, mutta Bakos suosittelee alkeiskurssia, koska siellä frisbeetä oppii heittämään varmasti turvallisesti ja samalla harrastajat pääsevät jakamaan vinkkejä toisilleen. Suomessa laji on vielä melko uusi ja piirit pienet, mutta sitäkin tiiviimmät. Vuosittain järjestetään kilpailut, joihin harrastajat eri puolilta maata kokoontuvat kisamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lajin parhaiksi puoliksi Bakos luettelee sen, että harrastaminen onnistuu missä tahansa, kunhan on nurmikkoa ja pari kiekkoa repussa mukana. Itsensä ja koiran haastaminen ja onnistumisen kokemukset molemmille koukuttavat. Bakos jo leikittelee ajatuksella toisesta koirasta, jonka kanssa voisi jatkaa koirafrisbeetä aktiivisemmin.

– On mahtavaa, että laji kehittyy koko ajan. Vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen välillä tuntuu kuin olisin aloittelija, sillä aina on uutta opittavaa ja oivallettavaa.

Lisätietoa ja muun muassa vinkkejä sopivan frisbeen valintaan löytyy Suomen Frisbeekoirien nettisivuilta sekä Facebook-ryhmästä. Lennokkaaseen lajiin voi tutustua myös paikan päällä tämän vuoden kisoissa 11.–12.8. Vihtavuoren urheilupuistossa, Laukaassa. Tapahtumaan on yleisölle vapaapääsy.

Koirafrisbeessä koukuttaa omistajan ja koiran yhteiset onnistumisen hetket.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Koiran askellajit – tunnistatko kaikki?

Kuten kaikilla nelijalkaisilla, koirillakin on monia eri askellajeja. Askellajit ja niiden erot tulevat hyvin näkyviin alla olevalta animaatiovideolta. Koska askellajit ovat videolla nimetty englanniksi, kokosimme käännökset alle.

Askellajit

Walk, eli käynti, on koiran kävelyä.
Amble, eli passi, on askellus, jossa jalat liikkuvat puoli kerrallaan, mutta eri tahtiin.
Pace, eli peitsi, on askellus, jossa saman puolen jalat liikkuvat samaan tahtiin.
Trot, eli ravi, on koiran juoksuaskel, jossa ristikkäiset jalat liikkuvat samaan tahtiin.
Canter, eli lyhyt laukka, on kolmitahtinen, nopea askellaji.
Gallup, eli pitkä laukka, tunnetaan myös kiitolaukkana. Se on koiran nopein tapa liikkua.

Käännöksistä kiitos Paula Jantusen kattavalle hevossanastolle.

Miksi askellukseen kannattaa kiinnittää huomiota?

Normaalin ulkoilun kannalta askellajilla ei usein ole suurta merkitystä. Jos koira jatkuvasti vaihtelee askellajien välillä, kannattaa tahtia joko tiivistää tai hidastaa, jotta koira löytää sopivan askelluksen.

Kennelliiton mukaan ravi on koiran perusaskellaji ja riittävä määrä nopeaa ravia on tärkeää koiran lihaksistolle. Kuten kaikessa liikunnassa, monipuolisuus on valttia. Koiranomistajan on tärkeää järjestää koiralleen mahdollisuus käyttää erilaisia askelluksia ja juosta myös omassa tahdissa.

Peitsi puolestaan on askellaji, jota on hyvä välttää, sillä se voi aiheuttaa koiralle selän jäykkyyttä. Peitsi on energiatehokkain askellaji. Siksi koiranpennut ja ylipainoiset koirat peitsaavat usein. Pennut siirtyvät usein muihin askellajeihin sitä mukaan, kun niiden lihaksistot kehittyvät, eikä etenemisen tarvitse olla yhtä kevyttä.

Erilaisissa harrastuksissa askelluksella voi olla isompi merkitys. Esimerkiksi tokossa luokse kutsutun koiran oletetaan palaavan omistajansa luokse laukaten, näyttäen siten intoa toteuttaa käsky heti.

Käytännön esimerkki eri askellajeista

Tässä askellukset laukkaa lukuunottamatta vielä villakoiran esittäminä.

 

Näin treenaat koirasi kanssa turvallisesti – 10 vinkkiä!

Koiran kanssa liikkuminen on mitä parhain tapa vahvistaa omistajan ja koiran välistä suhdetta ja kohottaa samalla kuntoa. On kuitenkin muistettava muutama asia, jotta koiran kanssa treenaaminen sujuu mutkattomasti ja ilman haavereita.

1. Varmista, että koirasi on sopivassa kunnossa kestääkseen harjoituksen

Huomioi erityisesti koiran ikä. Pitkäkestoiset treenit eivät sovi nuorille ja kehittyville koirille eivätkä iäkkäämmätkään koirat välttämättä kestä kovin rankkaa harjoitusta.

Ennen kovaa kuntokuuria on myös hyvä käyttää koira eläinlääkärin tarkistettavana, jotta harjoitusohjelma varmasti on sille sopiva.

2. Aloita rauhallisesti

Malta aloittaa tarpeeksi rauhallisesti. Kasvata pikku hiljaa omaa ja koirasi kestävyyttä ja etene vaiheittain kovempiin tavoitteisiin. Muista myös aina lämmitellä koirasi kanssa ennen treeniä.

3. Huomioi koirasi rotu

Eri liikuntamuodot sopivat paremmin eri koiraroduille. Esimerkiksi vinttikoirat selviävät paremmin nopeista ja lyhyistä juoksumatkoista, kun taas pitbulleilla on kestävyyttä pitkiin matkoihin. Valitse teille sopiva liikuntamuoto.

4. Pidä koira aina jommallakummalla puolellasi

Esimerkiksi juostessa, kävellessä, pyöräillessä ja rullaluistellessa on hyvä opettaa koira pysymään koko ajan samalla puolella niin, ettei se ryntäile esimerkiksi eteesi. Tällä voidaan välttää kaatumiset ja muut vahingot.

5. Huomioi sää ja ympäristö

Varo liukastumista. Talvella ja sateella asfaltti ja muut pinnat voivat olla hyvinkin liukkaita. Kesähelteillä puolestaan kannattaa välttää urheilemista päivän kuumimpana aikana. Ulkoile aikaisin aamulla ja myöhään illalla välttyäksesi mahdolliselta lämpöhalvaukselta. Kuuma asfaltti voi myös tuntua ikävältä koiran tassuissa. Vältä myös epätasaisia ja kivisiä maastoja.

6. Huolehdi vedensaannista

Erityisesti lämpimällä säällä sekä pitkille kävelyille ja matkoille kannattaa pakata mukaan juomavettä niin itselle kuin koirallekin. Mukaan voi ottaa myös pientä purtavaa.

7. Älä kieputa hihnaa ranteesi tai sormesi ympärille

Käden ympärille kieputettu hihna voi olla todella vaarallinen, jos koira jostakin syystä riuhtaiseekin hihnaa yllättäen.

Pitkillä kävelyillä ja vaelluksilla esimerkiksi vyötärölle kiinnitettävä hihna voi olla kätevä. Tällöin kädet jäävät vapaaksi muun muassa namien antamiseen.

8. Käytä tarvittavia turvavälineitä

Pyöräillessä ja rullaluistellessa suositellaan käytettävän kypärää ja muita suojia. Pyörään on saatavilla myös erilaisia turvavälineitä, esimerkiksi Springer, joka estää hihnaa takertumasta pyörään ja pitää koiran turvallisesti pyörän sivulla. Laitteessa oleva kierrejousi myös vaimentaa koiran vetämistä.

9. Älä vaadi koiraltasi liikoja

Tarkkaile koirasi vointia liikunnan aikana. Lopeta, jos koira näyttää merkkejä uupumisesta tai kivusta, läähättää liian raskaasti tai sillä on vaikeuksia hengittää.

10. Tarkista koiran vointi treenin jälkeen

Tarkista, ettei koiran tassuissa ole naarmuja, haavoja tai hankaumia. Tutki myös turkki ikävien roskien ja punkkien varalta.

Anna koiralle riittävästi vettä liikuntasuorituksen jälkeen. Muista myös lepo ja anna koiran palautua tarpeeksi treenien välillä.

Lähde: Cecar’s Way

Pitkän iän salaisuus – ennakoimalla voit lykätä ja estää koiran vanhuuden vaivoja

Sanotaan, että koira on parhaimmillaan sen ikääntyessä: siitä tulee itsevarmempi, viisaampi ja rauhallisempi kuin nuoruudessa, ja yhteinen taival on ehtinyt hioa omistajan ja koiran toimivaksi tiimiksi.

Pian 11 vuotta täyttävän kultaisennoutajan Pokan omistaja Sisko Pyykkönen uskoo, että salaisuus pitkään ja onnelliseen koiran elämään löytyy aktiivisesta elämäntavasta ja terveellisestä ruokavaliosta.

– Poka on meidän perheen virallinen liikunnanohjaaja ja terapeutti. Olemme saaneet nauttia terveen ja aktiivisen koiran kaveruudesta, Pyykkönen kertoo.

Pokaa luultiin vielä 8–9 -vuotiaana nuoreksi urokseksi, ja omistajat uskovat sen olevan osaltaan runsaan liikunnan ansiota. Poka nauttii päivittäisistä pitkistä metsälenkeistä ja se pääsee kesäisin mökille juoksentelemaan ja toisinaan myös Ylläkselle vaeltamaan.

Vanhuus ei kuitenkaan tule yksin, vaan tuo mukanaan erilaisia vaivoja. Monia näistä voidaan lykätä ja jopa estää ennakoimalla ja huolehtimalla koiran terveydestä sen jokaisessa elämänvaiheessa: pentuna, aikuisena, keski-ikäisenä ja vanhuksena. Pienet koirat saavuttavat keski-iän 7-vuotiaina ja suuret rodut 5-vuotiaina.

Esimerkiksi koiran hampaista kannattaa pitää huolta, sillä huonosti hoidetut hampaat vaikuttavat koko koiran terveyteen ja ientulehdus voi aiheuttaa vakavan infektion. Säännölliset terveystarkastukset ovat myös tärkeitä, sillä sairaudet halutaan löytää ja hoitaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Poka 1
Hampaat pysyvät kunnossa, kun niitä käyttää. Poka tietää, että keppikin käy purulelusta.

Noin vuosi sitten Pokan makuulta nouseminen alkoi näyttää kankealta. Eläinlääkäri varmisti epäilyt ja Pokalla todettiin nivelrikko, vaikka sille oli jo ennalta ehkäisevästi syötetty paljon liikkuvalle koiralle tarkoitettua Hill’s Mobility -ruokaa, jonka rasvahappokoostumus on suunniteltu pitämään koirien nivelet kunnossa.

Eläinlääkäri määräsi koiralle lääkityksen ja ruoaksi Hill’s j/d -erityisravintoa, joka on tarkoitettu nivelongelmaisille koirille. Siinä on runsaasti omega-3-rasvahappoja, joiden tutkitusti tiedetään auttavan koiran nivelten hoidossa ja siihen on myös lisätty glukosamiinia ja kondroitiinisulfaattia, jotka ovat nivelruston rakennusaineita.

– Liikunta on hiukan vähentynyt nivelrikon myötä, mutta intoa lenkille lähtöön ja tyttöjen perässä juoksemiseen vielä riittää. Myös pokan kuulo ja näkö ovat heikentyneet, mutta nämä ovat näitä normaaleja vanhuuden vaivoja.

Ikääntyvän koiran ei välttämättä tarvitse luopua sille rakkaista liikuntaharrastuksista. Jos laji sisältää paljon raskasta työtä tai esimerkiksi nopeita käännöksiä ja hyppyjä, kannattaa vaatimuksia madaltaa ja lajia soveltaa koiran kunnon mukaan.

Vielä virtaa riittää. Nivelrikosta huolimatta Poka jaksaa vielä liikkua ja touhuta.
Vielä virtaa riittää. Nivelrikosta huolimatta Poka jaksaa vielä liikkua ja touhuta.

Vaikka vauhti ehkä hidastuukin, tarvitsee ikääntyväkin koira tarpeeksi liikuntaa. Kun koira ei enää kuluta yhtä lailla kaloreita kuin ennen, tarvitsee sen ruokavalioon tehdä muutoksia, jottei se ala lihoa. Osalla koirista ruokahalu heikkenee ja koira alkaa itse säädellä syömistään.

– Poka sai ennen ruoan kahdesti päivässä, mutta toinen ruoka alkoi usein jäädä syömättä, joten siirryimme antamaan ruoan kerran päivässä. Viime aikoina on menty koiraa seuraillen ja tarjoamme aterian joskus illalla, mutta yleensä se jää syömättä, Pyykkönen kertoo.

Ikääntyvälle koiralle annetaan ruoka 1–2 kertaa päivässä. Jos koira nirsoilee, voi ruokaa koettaa tarjoa useammassa pienessä erässä.

Ruoaksi kannattaa valita ikääntyvälle koiralle tarkoitettua kevyempää ruokaa, jossa ravintoaineita on sen tarpeisiin nähden oikeassa suhteessa. Ruoassa tarvitsee olla muun muassa tarpeeksi ruoansulatusta tukevia kuituja, vähemmän proteiinia kuin aikuisen koiran ravinnossa ja antioksidantteja hidastamaan vanhenemisen tuomia vaurioita.

Keski-ikäiset ja iäkkäät koirat ovat alttiimpia kuivumiselle, joten puhdasta vettä tulee aina olla helposti tarjolla. Jos koiralla on nivelongelmia, voi kupit esimerkiksi nostaa hiukan ylemmäs lattialta, jotta koiran on helppo syödä ja juoda.

Liikunnan ja ravinnon lisäksi Pyykkönen keksii vielä yhden pitkän iän salaisuuden. Poka on pysynyt henkisesti vireänä, kun se saa säännöllisesti veuhottaa ja kisailla niin ihmisten kuin koirakavereidenkin kanssa.

– Poka on aina haastanut meidät keksimään uutta tekemistä ja opettelemaan uusia taitoja. Päivittäin pitää olla jotakin aivojumppaa, kuten se, että Poka tuo meille lehden aamulla sänkyyn. Olemme myös esimerkiksi piilottaneet nappuloita sille etsittäväksi.

Poka on aina ollut luonteeltaan rohkea ja päättäväinen. Pyykkönen kuvailee sitä oikeaksi äijäksi. Iän myötä siitä on kuitenkin löytynyt myös pehmoisampi puoli.

– Poka hakee nykyään enemmän seuraa, rapsutuksia ja haluaa painaa kuonon kainaloon. Se on parasta vierihoitoa meille molemmille, Pyykkönen naurahtaa.

Poka 3
Vanhemmiten Pokasta on löytynyt pehmeämpi puoli. Se nauttii entistä enemmän läheisyydestä ja hellyyden osoituksista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Hill’s Pet Nutritionin kanssa.

Sarjassa aiemmin ilmestyneet jutut:

Painonhallinnalla turvaat koirallesi terveen ja pitkän elämän