Blog

Haluatko koirasi Viikon ROP -palstalle?

Pärjääkö koirasi näyttelyissä? Kahmiiko koirasi palkintosijoja kuin vettä vaan? Kuonossa voit jakaa omat näyttelymenestyksesi muiden kanssa.

Ilmoita koirasi ja kerro viestissäsi, missä näyttelyssä koirasi sijoittui ja mikä palkinto napsahti.

[ngg_uploader id=4]

Kuvat:

 

13 hauskaa ja tarpeetonta temppua koirallesi

Koiran peruskoulutus on kaiken a ja o, mutta välilä on syytä keventää tunnelmaa. Kysyimme Kuonon Facebook-faneilta, mitä hauskoja, mutta tarpeettomia temppuja he ovat opettaneet koirilleen. Saimme aimo liudan mielenkiintoisia vastauksia.

Ensimmäinen asia, mikä Posselle opetettiin kontaktin ohessa. todella tarpeellinen, kun kasvatetaan ryhmähenkeä Marja Kemppainen (Kuva: Krista Karjalainen)
Ensimmäinen asia, mikä Posselle opetettiin kontaktin ohessa. todella tarpeellinen, kun kasvatetaan ryhmähenkeä
Marja Kemppainen (Kuva: Krista Karjalainen)

 

* ”Meidän Tarmo ”nauraa” aina pyydettäessä ja nähdessään meidät sekä ”sanoo” huomenta aamuisin.”
Tuulasofia Lampi

*  ”Olen opettanut koiraani myös naksuttimella, joten se alkaa herkästi tarjota eri temppuja namin saadakseen. Sen oma suosikki on taaksepäin ryömiminen, joka tosin ei esimerkiksi näyttelykehässä välttämättä ole emännän toivomuslistan kärjessä!”
Nelly Numminen

*  ”Osaako koirasi tarpeettoman, joskin hauskan tempun?” Tavallaan, koska koira pystyy pitämään kuonon päällä oikeastaan ihan mitä vaan  Vanhempi koirani piti kerran leopardigekkoa ja oli kyllä huvittava näky.”
Marjo-Riitta Laitinen

Ronnie osaa näyttää kieltä. Kuva: Anne Maarit Hirvonen
Ronnie osaa näyttää kieltä. Kuva: Anne Maarit Hirvonen

* ”Pinserin opetin joskus tunnistamaan sormet nimeltä. Koskettaa niitä suullaan.”
Tiina Puhakka

* ”Kumartaa (takamus pystyssä, etujalat maakuulla), osoittaa kuonolla peukkusormen päätä kun näyttää peukkua. Leikkii kuollutta. Nostelee pudonneita tavaroita, tyhjentää tiskikonetta, kun sanoo wou wou wou.. Vastaa samoin ulvomalla, hyppää käskystä kivien ja tasojen päälle.”
Krista Illikainen

* ””Anna isille pusu!”/”Herätä isi!” Hilpeän näköistä, varsinkin kun avokki katsoo jääkiekkoa tai nukkuu.”
Inka Tuomisto

* ”Kosti tosiaan pyyhkii suunsa pikku pyyhkeeseen pyydettäessä  Tunnistaa myös sormia, leikkii kuollutta, menee piiloon oven taakse, antaa ylävitosen, antaa pusun, antaa tietenkin tassun, leikkii kurrea..”
Maarit Harjanne

* ”Osaa antaa ylävitosen!”
Emmi Luukkanen

* ”Koira osaa pujotella jalkojen välistä kolmella tavalla, kaatua maahan kun aammutaan sormiaseella, pyöriä, istua pupuasennossa, tehdä yläfemmat molemmilla tassuilla kerralla… ehdoton lemppari on kyllä se, kun avopuoliso keksi vaihtaa käskyt kuolemiseen ja tuplayläfemmoihin. Nyt koira osaa kaatua kolleena maahan kun sanotaan ”Jokerit” ja vetää yläfemmat kun sanotaan ”TPS””
Jannika Salminen

*  Opetin Iitaa 'ryömimään' käskystä (laahaa takajalkojaan perässä). Kuva: Annabell Salo
* Opetin Iitaa ’ryömimään’ käskystä (laahaa takajalkojaan perässä). Kuva: Annabell Salo

 

Hurahdus – Miten meistä tuli koiraharrastajia

Pitkähäntä on Kuonon palsta, jossa julkaistaan pitkiä koirajuttuja. Ensimmäisessä jutussa Kuono perustaja Ville Kormilainen kertoo, miten hänen perheensä hurahti koiriin. Kirjoitus on julkaistu alunperin Labradori-lehdessä. Muokattu ja päivitetty juttu julkaistaan Kuonossa.

402074_10152009321315304_232986494_n

Kolmen vuoden takainen vierailu Sipoossa aiheutti perheessämme hurahduksen, jolle ei näy loppua. Tämä on tarina tavallisen perheen matkasta koiraharrastajaperheeksi.

Minähän en periaatteessa ole koskaan ollut mikään koiraihminen. Vanhemmillani on ollut seurakoiria lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, mutta en koskaan lähtenyt harrastamaan koirilla mitään, jopa lenkillä käyttäminen oli jokseenkin pakkopullaa.

Myös tutuillamme on aina ollut paljon koiria, mutta kuten monet muistavat, minua on aina ollut vaikea saada edes silittämään koiria. Sori, ei ole minun juttu. Haisevat, kuolaavat ja sähläävät koirat, ei kiitos.

Arvaatte varmaan, miten suhtauduin ajatukseen hankkia perheeseen koira? Ja arvaatte varmastikin, ettei ajatus koiran hankkimisesta ollut minun?

Ei ollut ei. Itse asiassa vastustin koiran hankkimista erääseen tiettyyn pisteeseen asti. Tämä on tarina tuosta pisteestä tähän hetkeen. Kutsuttakoon tarinaa vaikka nimellä hurahdus.

In memoriam – Muistoissamme

In Memoriam -palstalle voit lähettää oman muistokirjoituksesi edesmenneelle koiralle. Lyhyt, pitkä, runoa, proosaa, ajatuksia, kaikki kelpaavat. Julkaisemme kirjoituksesi In Memoriam -palstalla.

Lähetä oma kuvasi ja tarinasi:

[ngg_uploader id=1]

Mies elää vapaa-aikanaan koirana

Maailmalta löytyy koiraihmisiä joka lähtöön. Toiset ovat enemmän hurahtaneita nelijalkaisiin kuin toiset. Nyt esittelemme miehen, joka elää kaksoiselämää koirana. 47-vuotias Gary Matthews pukeutuu koiraksi ja käyttäytyy kuin koira. Lisäksi hän on yrittänyt vaihtaa nimensä virallisestikin Boomer the Dogiksi.

Harrastuskonsultti: Keskikokoinen ja lapsiystävällinen koira?

Hei! Olisiko teillä rotukoiravinkkiä mikä olisi lyhytkarvainen, lapsiystävällinen ja keskikokoinen. Meillä on 7,5 v Kääpiöpinseri ja se on perheen kesken ja lähipiirin kesken ihana koira! Valitettavsti Timi-Kääpiöpinseri ei tykkää vieraista, mikä on hankaloittanut elämää kovasti! Nyt olemme pitkään miettineet mikä olisi meille sopiva rotu! Tosiaan pitäisi olla sosiaalinen ja lapsiystävällinen, koska lähipiirissä on paljon lapsia!”
Outi Nurminen, Tervakoski

Novascotiannoutaja. Kuva: Riitta Jalonen
Novascotiannoutaja. Kuva: Riitta Jalonen
Hei, kiitos kysymyksestänne. Lapsiystävällisiä, ihmisrakkaita, turkiltaan helppohoitoisia ja pääasiassa helposti sosiaalistettavia rotuja ovat mm. noutajat ja spanielit. Molemmat ovat kuitenkin aktiivisia ja vaativat paljon toimintaa, joten hyvä olisi pohtia perheen kesken myös koiran mahdollisia tulevaisuuden harrastuksia. Lähtökohtaisesti jokainen koira kaipaa tekemistä, joten rotupohdinnan lisäksi olisi hyvä miettiä minkä verran perheellä on aikaa ja intoa harrastuksille. Toiveitanne lukiessani tuli mieleeni esimerkiksi novascotiannoutaja, eli ”tolleri”, samoin walesinspringerspanieli, tai miksei myös kooikerhondje. Kaikki edellämainitut ovat aktiivisia ja puuhakkaita, iloisia koiria. Suosittelen myös, että Timin kaveriksi otatte narttukoiran, sillä valitettavan monissa tapauksissa kahden uroksen välille syntyy herkästi keskinäistä kahnausta, mikä ei missään tapauksessa ole toivottavaa, eikä etenkään lapsiperhettä ajatellen suotavaa.

Kuonon harrastuskonsultti Susanna Turtiainen.

Kysy harrastuskonsultilta!

 

Kuusi vinkkiä onnistuneisiin koirakuviin

Koirien kuvaaminen on hauskaa, mutta vaikeaa puuhaa. Kuono kysyi luontokuvaaja Sami Keräseltä vinkit onnistuneisiin koirakuviin.

1. Sommittele

Sommittelu on myös yksi tärkeä asia. Jätä katseen suuntaan tilaa reilusti, maalitaulusommittelu ei ole paras mahdollinen.
Sommittelu on myös yksi tärkeä asia. Jätä katseen suuntaan tilaa reilusti, maalitaulusommittelu ei ole paras mahdollinen.

2. Oikea sää

Potretit päästä tai istuvasta koirasta ovat yleensä helpompia. Vauhdikkaampiin kuviin tarvitaan jo hyvä suljinaika eli pilvisillä ja hämärässä niiden kuvaus vaikeutuu. Uusimpien kameroiden kennot kestävät herkkyyden noston hyvin eikä kuvaan tule liikaa häiritsevää kohinaa.
Potretit päästä tai istuvasta koirasta ovat yleensä helpompia. Vauhdikkaampiin kuviin tarvitaan jo hyvä suljinaika eli pilvisillä ja hämärässä niiden kuvaus vaikeutuu. Uusimpien kameroiden kennot kestävät herkkyyden noston hyvin eikä kuvaan tule liikaa häiritsevää kohinaa.

3. Kuvaa kohteen tasalta

Pyri kuvaamaan kohteen tasolta, ylhäältä alaspäin kuvaaminen tuo harvoin hyvän lopputuloksen.
Pyri kuvaamaan kohteen tasolta, ylhäältä alaspäin kuvaaminen tuo harvoin hyvän lopputuloksen.

4. Käytä apulaista

Apulainen on usein suuri apu. Esimerkiksi koiran omistaja, joka komentaa tai leikkii koiran kanssa antaa kuvaajalle tilaa keskittyä itse tekemiseen.
Apulainen on usein suuri apu. Esimerkiksi koiran omistaja, joka komentaa tai leikkii koiran kanssa antaa kuvaajalle tilaa keskittyä itse tekemiseen.

5. Vältä suoraa auringonvaloa

Paras valo on kun aurinko paistaa kevyen pilviharson läpi, suora auringonvalo tekee todella kovat varjot.
Paras valo on kun aurinko paistaa kevyen pilviharson läpi, suora auringonvalo tekee todella kovat varjot.

6. Valitse oikea polttoväli

Välitse sopiva polttoväli. Itse suosin lyhyttä teleobjektiivia. Esimerkiksi 70-200 mm sopivalla aukolla vaikuttaa syvyysterävyyteen, jolloin tausta sumenee ja kohde erottuu paremmin.
Välitse sopiva polttoväli. Itse suosin lyhyttä teleobjektiivia. Esimerkiksi 70-200 mm sopivalla aukolla vaikuttaa syvyysterävyyteen, jolloin tausta sumenee ja kohde erottuu paremmin.

Pennunhakumatka Japaniin

Koiraharrastus saattaa joskus viedä Japaniin asti pennunhakumatkalle. Näin kävi Paulalle, joka haki Japanista kainkoira Pimun. 

Pimu neljän kuukauden iässä
Pimu neljän kuukauden iässä

”Koko tarina alkoi siitä, kun monta vuotta mietimme, onko olemassa rotua, joka olisi suhteellisen terve ja älykäs. Etsimme, mietimme ja vertailimme.

Japanilaiset rodut kiinnostivat kovin ja keskustelimmekin eri kasvattajien ja omistajien kanssa heidän roduistaan.

Netin kautta löysimme Kai-rodun. Mirka M. ilmoitteli tulevasta pentueesta ja otimme häneen yhteyttä. Keskustelimme pitkään puhelimitse ja saimme valaisevaa tietoa kyseisestä rodusta. Mitä pidemmälle juttelumme meni ja mitä useammin tästä keskustelimme, tuli päätös tehtyä, että tämänrotuinen koira on juuri se mitä olemme pitkään etsineet.

Keskikokoinen, reipas, älykäs, omistajauskollinen ja terve.

Mirka ehdotteli, että voisimme saada Kain pennun jo aiemminkin, jos olemme kovasti kiinnostuneita! Tässä kohdin pitäisi sanoa, että älä yllytä hullua.

Emme kyselleet hintaa tai muutakaan oheisasiaa, vaan ilmoitimme oitis haluavamme Kai-koiranpennun ja mielellään nartun, kun kotona on kolme toisen rotuista narttua.

Mirka otti yhteyttä ystäväänsä Japanissa.  Jo parin viikon kuluttua saimme tietää että, tiedossa olisi hyväksi katsottu narttupentu hyvällä sukutaululla ja terveystaustalla varustettuna.

Tuumasta toimeen, varasimme narttupennun joka oli syntynyt 2.7.2012 ja oli jo luovutusiässä.

Kovalla kiireellä varasimme lennot Japaniin ja pyysimme työstä palkatonta vapaata. Varasin lennot ja paluumatkalle lemmikkipaikan.

Sitten hankkimaan kuljetuslaukkua ja muuta oheistavaraa kuten Japaniin viemisiä ja jenien varausta.

Japaniin lähdin 13.9 klo 16.00 lennolla.

Kotona Pimun seurana on kolme portugalinpodengoa.
Kotona Pimun seurana on kolme portugalinpodengoa.

Jännitin kovasti, kun ensimmäistä kertaa menin Euroopan ulkopuolelle. Mietin, osaako kukaan muu englantia kuin yhteyshenkilöni Japanissa.

Tokiossa, Naritan kentän tullissa minulta otettiin silmäpeilauskuva ja sormenjäljet.

Yhteyshenkilömme Fujie oli Pimun kanssa vastassa minua lentokentällä. Sulin aivan täysin Pimun nähdessäni eli tämä tyttö oli myyty.

Pimun käytös ja olemus ja kaikki viestitti minulle että, tämä on se jota olemme mieheni kanssa kauan etsineet. Se tunne on sanoinkuvaamaton tuolla hetkellä!

Fujie oli varannut läheltä lentokenttää hotellin minulle ja halusi hoitaa Pimua siihen asti kotonaan, kunnes on meidän aika lähteä Suomeen.

Mielettömän ihana perhe Fujiella. Vaati paljon, jotta hän sai Pimun asiat kuntoon Japanissa. Papereita oli iso nivaska ja ne olivat vasta Pimun Japanista vientiluvan saantia varten.

Edellisenä päivän kotimaassa, ennen lähtöä iski minulle vaivoiksi kuumeinen flunssa, joten hieman jäi perillä tuo paikallisiin tutustuminen vähäiseksi kun tauti kaatoi petiin.

Kävin kyllä parina päivänä kaupungilla kävelemässä ja shoppailemassa, joten kotijoukoille sain tuliaisia tuotua ja ystäville lähetettyä kortteja, joita tuli kirjoiteltua peräti 64 kappaletta.

16.9.2012 klo 07.30 Tokio, Naritan lentokenttä

Pimu kahdeksan kuukauden ikäisenä
Pimu kahdeksan kuukauden ikäisenä

Eläinlääkärin tarkistuksessa Pimu-tyttönen! Jännitin kovasti kun eläinlääkäri tutki sitä isoa paperinivaskaa, katsoi sirutunnisteen, kuunteli sydämen, kopeloi joka puolelta pientä tyttöämme. Tarkistus kesti toista tuntia ja lopputuloksena Pimulle saatiin lentolupa Suomeen.

Matkatavaroiden selvitys ja vielä maksu koirasta paluulennolle lemmikkipaikalle.

Marssin tullista läpi Pimu kuljetuslaukussa ja mukanani pieni Japanista ostamani ”kainalolaukku” joka tietty tuotti minun sivuun siirtämisen ja tarkemman tarkistuksen! Käsimatkatavaroissani oli vesipullo Pimua varten ja se oli kiellettyä tavaraa ja tulli takavarikoi sen. Toinen viivytys oli, kun tarkistivat vielä uudelleen Pimun paperit oikeaksi ja varmistivat soittamalla eläinlääkärille, että tämä koira oli varmasti tarkistettu lentokentän eläinlääkärillä. Tässä kohdin mietin, että jos jotakin nyt menee selvitykseen niin miten pärjään kun yhteyshenkilöni oli jo lähtenyt kiireesti kentältä.

Huh! Onnekseni kaikki muu oli selvää, joten matka Naritan kentällä alkoi kohti oikeata porttia. Ensin käveltiin monia eri käytäviä oikealle ja vasemmalle,  kunnes tuli pysähdys ja jouduimme odottamaan metron tapaista kuljetusta toiselle puolen kenttää. Olimme Pimun kanssa oikealla portilla ja odotus koneeseen pääsyä varten alkoi.

Pimu valloitti monen sydämen siinä konetta odotellessa. Yllätyin kuinka erimaalaiset ihmiset ikään ja kastiin katsomatta tulivat Pimua katsomaan ja kehuivat kauniiksi ja suloiseksi sekä ihmettelivät Pimun rotua.

Lentomatka meni rauhallisesti paitsi kerran, kun Pimu olisi halunnut ulos ja syynkin huomasin myöhemmin, oli tytöllä hieman pissihätä.

Moni ihmetteli kun kone oli laskeutunut Suomeen, että koneessa oli ollut koko lennon ajan koira, sillä näkivät sen ensimmäistä kertaa kun otin Pimun kantolaukusta vaihtaakseni sille kuivan alustan.

Sujuvasti pääsimme kentältä pois ja isännän ilme oli uskomaton kun näki ensikerran Pimun ”livenä”. Kaitsu oli heti myytyä miestä.

Vitsailemmekin nykyisin että, kotonamme on nyt kaksi Kaita.

Pimun virallinen nimi on ASAHI ja englanniksi raising sun. Rotu on KAI ja väri black bringle.

Pimun ensiesiintyminen julkisesti oli 11.11.2012  Jyväskylän KV-näyttelyssä, kun tuomarit Saija Juutilainen ja Paavo Mattila antoivat lausunnon Pimun rodunomaisuudesta ER-rekisteri anomusta varten.

Paperit lähtivät Suomen Nihonken ry:n hallituksen kokoukseen, jossa todettiin Pimun olevan kainkoira  ja sain puollon, jonka jälkeen ne postitettiin SSKY:n (Suomen Seurakoira ry) hallituksen seuraavaa kokousta varten. Sieltä tuli myös puolto ja paperit saapuivat Suomen Kennelliittoon 11.12.2012, joten seuraavana päivänä pidettävään toimikunnan kokoukseen eivät Pimun paperit kerinneet kun alustavaa selvitystä ei ehditty tekemään ennen sitä, joten paperit menivät seuraavaan kokoukseen, joka pidettiin 12.01.2013.

Moni olikin veikannut, että Pimu saa uuden rekisterinumeronsa aikaisintaan huhtikuussa 2013. Nyt täytyy kiittää kaikkia kolmea yhdistystä nopeasta toiminnasta, jotta oli mahdollista saada Pimulle paperit ennen kuin tyttö on jo juniori-ikäinen. Tämä antoi meille mahdollisuuden saada Pimu ilmoitettua pentuluokkiin, jotta saamme harjoitusta tulevia isompia koitoksia varten.

Pimun ensimmäinen näyttely oli Keuruun ryhmänäyttely 2.2.2013 ja tuomarina Paavo Mattila, josta tuloksen KP ja ROP-pentu. (KP=Kunniapalkinto, ROP=rotunsa paras)

Nyt Pimu on Suomen Kennelliiton hyväksymä kainkoira ja virallinen nimi on

FUNATO-KAMIYAMA ASAHI  ER11842/13

pimu2

Pimu on harvinaisen reipas ja pelkäämätön neito japanilaisrotuiseksi koiraksi. Reippaasti tervehtii vieraita henkilöitä ja koiria. On kovin utelias ja kiltti. Nauttii suunnattomasti Suomen talvesta ja etenkin lumesta. Pakkasraja Pimulla taitaa olla tuo -29. Silloin ei viihdy kerrallaan ulkona kuin 5-10 min ja pian sisälle takaisin kun jalat meinaavat jäätyä kiinni maahan.

Vielä kovasti leikitään erilaisia leikkejä joista mieluisimpia ovat isännän tossun kuljetus, ei siis tuhoaminen. Kaikki rapiseva on kiinnostavaa ja viihdyttävää. Pahvia raadellaan ja puruluita järsitään. Huonekalut ja ovenpielet sekä lattiat ovat pysyneet ehjänä, joten tuhoa ei siltäkään osin ole kotiimme ilmestynyt.

Pimu on meillä kotikoiran ominaisuudessa eli asustelee suurimman osan päivästä sisätiloissa ja päivisin saa juosta ja leikkiä tontillamme aidatulla alueella, jossa tilaa leikkiä 1 800 neliön alueella kolmen pienen portugalinpodengon kera. Meidän podengot painavat tällä hetkellä yhteensä saman verran kuin Pimu yksistään.

Hienosti ovat keskenään tulleet toimeen kokoeroista huolimatta. Leikkivät lelunveto leikkiä niin, että Pimu vastaan kolme podengoa.

Pimulla on matka pahoinvointia vieläkin esiintynyt vaikka kuljetamme tyttöä vähintään kaksi kertaa viikossa autolla erilaisia matkoja. Jännitystä ilmenee kun olemme lähdössä autolla, joten tähän asiaan paneudumme vieläkin huolella ja mietimme keinoja jolla tämä ominaisuus saataisiin siedettävälle tasolle Pimun kannalta. Nyt vuoden iässä on matkapahoinvointi loppunut ja Pimu nauttii nykyisin matkustelusta.

Lenkillä ollessamme Pimun lempiasioita on erilaisten villieläinten jälkien seuraaminen. Tyttö löytää jäljet erittäin  nopeasti ja hyvä näin sillä rodun ominaisuuksia on tuo metsästys, joka ilmenee hyvin jälkien löytymisellä helposti ja niiden tarkka seuraaminen. Näin talvella näen villieläimen jäljet jo kaukaa ja ei aikaakaan kun Pimu on ne ilmasta merkannut.

Olen erittäin tyytyväinen Pimu tyttöön jo vuoden tutustumisen kokemuksella. Meidän perheeseen tämän rotuinen koira oli oikea valinta.

Tällä hetkellä Pimu on maailman ainoa kainkoira, joka on saavuttanut tittelit EE & LV & LT & BALT. JMVA

Pimun touhuja ja menestymisiä voi nähdä sivuiltamme tarkemmin blogi-osiosta
www.kennelblancoestrella.fi

Teksti ja kuvat: Paula Kaarlampi, Kennel Blanco Estrella

Kysy harrastuskonsultilta!

Susanna Turtiainen on Kuonon harrastuskonsultti
Susanna Turtiainen on Kuonon harrastuskonsultti

Askarruttaako mieltäsi joku harrastusteemainen kysymys? Etkö tiedä mitä harrastaisit koirasi kanssa? Kaipaatko vinkkejä & apuja johonkin tiettyyn lajiin. Kuonon harrastuskonsultti Susanna tietää vastauksen.

Olen Susanna Turtiainen, Pieni Koiruus -koirakoulun toimintavastaava ja perustaja.
 
Vapaa-aikani kuluu mukavasti vehnäterrierini Bonon (Fi & Ee Mva, BH, TK1, TK2 Boundary Oak Janus) ja Jymyn (C.I.B, Fi & Ee & LvMva, BH, TK1, TK2,  Vehnäpellon Duracel) kanssa harrastaen. Agility, toko, flyball, henkilöhaku raunioilla ja metsässä, jälki, temput, näyttelyt, rallitoko ym. kuuluvat omien koirieni lajivalikoimaan. Bono jäi 9-vuotiaana eläkkeelle fyysisesti kuormittavista lajeista, mutta edelleen harrastaa aktiivista koiranelämää. Titteleitäkin on karttunut ja kisamenestystä tullut, mutta minulle kilpailut ovat ikään kuin mittari, jolla testata opiskeltujen taitojen kulloistakin tasoa. Kilpailuja tärkeämpää on yhteinen tekeminen koirieni kanssa, itseni haastaminen opettelemaan uutta ja ylläpitämään jo opittuja taitoja. Lisäksi olen erittäin kiinnostunut koiran ja ihmisen yhteistyöstä pelastustehtävissä sekä terapiakoiratoiminnasta. Bonon eläkevirkana onkin käydä tapaamassa vanhuksia ja sairaita kaverikoiran ominaisuudessa.
 
Vahvuuksiani ovat rakkaus ongelmien ratkomiseen, koiramainen ajattelutapa ja kiinnostus eläinten luonnollisia vaistoja ja viettejä kohtaan sekä niiden hyödyntäminen oppimisessa. Koiran oikeanlainen ravitsemus ja fyysinen huolto kuuluvat mielestäni erittäin tärkeänä osana niin harrastus- ja kilpakoiran, kuin seurakoirankin arkeen. Olen Kennelliiton hyväksymä koulutusohjaaja ja lukuisia muitakin ”koiraopintoja” on takanani. 
 

Lähetä kysymyksesi sähköpostitse info at kuono.fi tai Facebookissa