mydogdna

Vaihtelua perimään roturisteytyksillä

Kromfohrländerin perimän monimuotoisuus on pienempi kuin useimmilla muilla roduilla. Ongelmaan haetaan ratkaisua roturisteytyksillä.

Kromfohrländereiden omistajat ovat jo vuosia tienneet, että rotu on lähtöisin vain muutamasta kantakoirasta, minkä vuoksi kaikki kromfohrländerit ovat nykyään geneettisesti läheistä sukua toisilleen. Liian pieni monimuotoisuusaste uhkaa rodun terveyttä.

Kromfohrländerin geneettisen monimuotoisuuden tutkiminen aloitettiin vuonna 2009, jolloin kerättiin rotuyhdistyksen johdolla näytteitä Helsingin yliopistossa toimivan koiragenetiikan tutkimusryhmän DNA-pankkiin.

Eläinten DNA-diagnostiikkaan erikoistunut suomalaisyritys Genoscoper toi alkuvuonna 2013 markkinoille MyDogDNA-palvelun ja uuden koiran geenitestin, joka kattaa aiempien yksittäisten testien sijaan yli sata perimän aiheuttamaa sairautta ja muuta ominaisuutta. Genoscoperin tieteellinen johtaja Hannes Lohi toimii myös Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmän johtajana.

Kaikkien MyDogDNA-palvelun tietokannasta löytyvien koirien monimuotoisuusaste on keskimäärin 28,9 prosenttia, kun kromfohrländereiden vastaava on vain 21,3 prosenttia – yksi tietokannan pienimmistä.

Villaländeri Nopsa on villakoiran ja kromfohrländerin risteytys. Kuva: Milla Kuronen.
Villaländeri Nopsa on villakoiran ja kromfohrländerin risteytys. Kuva: Milla Kuronen.
Parländerit eli parsonrusselinterrierin ja kromfohrländerin risteytykset Flaksi ja Skumppa. Kuva: Kati Kollanen.
Parländerit eli parsonrusselinterrierin ja kromfohrländerin risteytykset Flaksi ja Skumppa. Kuva: Kati Kollanen.

Ainutlaatuinen rotu

Kangasalalainen Päivi Lepola hankki ensimmäisen kromfohrländerinsä Wilman vuonna 2006. Estrelanvuoristokoiransa karkailuun kyllästynyt Lepola alkoi etsiä uutta lemmikkiä hakusanoilla ”koira” ja ”ei karkaa”. Hakukoneen osumat paljastivat Lepolalle ennestään tuntemattoman rodun: pienen saksalaisen seurakoiran, joka hurmasi kokeneen koiraharrastajan hetkessä.

– Kromfohrländerit ovat täysin omanlaisiaan, eikä niitä voi verrata mihinkään muuhun rotuun. Ne voivat olla varautuneita, mutta kiintyvät todella syvästi omaan perheeseensä, Lepola kertoo.

Ensimmäisen pentueensa Lepola kasvatti vuonna 2009 kennelnimellä Alobelin. Nyt pentueita on syntynyt yhteensä viisi: neljä puhdasta kromfohrländer-pentuetta sekä yksi risteytyspentue tiibetinterrierin kanssa.

Pitkän työn tulos

Kromfohrländer-harrastajat alkoivat pohtivat ratkaisuja rodun perimän monimuotoisuuden lisäämiseksi vuosia sitten: jo vuonna 2007 laaditussa jalostuksen tavoiteohjelmassa on mainintoja roturisteytyksistä. Omistajat tiesivät, että rodun geeniperimään oli saatava vaihtelua. Kennelliitto suhtautui roturisteytyksiin kuitenkin nuivasti.

Tammikuussa 2012 kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI, jonka jäsen myös Suomen Kennelliitto on, julkaisi ohjeistuksen rotujen ja rotutyyppien risteytyksistä. FCI kannustaa risteyttämään eri rotuja sekä rotutyyppejä keskenään rotujen geenikannan kasvattamiseksi ja rodun terveydentilan parantamiseksi.

– Kaikki puhtaat rodut ovat tätä menoa kulkemassa tiensä päähän. Pienemmillä roduilla se vain kärjistyy nopeammin, Lepola toteaa.

Sittemmin yleistyneitä roturisteytyksiä säätelevät tiukat maakohtaiset ohjeet. Aiemmin asiaan kielteisesti suhtautunut Kennelliitto hyväksyi nykyisen ohjeistuksensa roturisteytysten käytännön toteutuksesta vuoden 2013 lopussa.

Ennen roturisteytyksen toteutumista Kennelliitto vaatii roturisteytyshakemuksen, josta tulee ilmi muun muassa risteytyksen syyt ja tavoitteet sekä suunnitelma risteytyspentujen jalostuskäyttöä varten. Jalostussuunnitelman toteutumista selvitetään seuraamalla risteytyspentuja niiden koko eliniän.

Parsonländer Sumo. Kuva: Petra Jokila.
Parsonländeri Sumo. Kuva: Petra Jokila.
Tibländer eli tiibetinterrierin ja kromfohrländerin risteytys Alma. Kuva: Senni Nuppola.
Alma on tibländeri eli tiibetinterrierin ja kromfohrländerin risteytys. Kuva: Senni Nuppola.

Yhteistyötä rotujärjestöjen välillä

Sopivan risteytysrodun valinta jakoi mielipiteitä Suomen kromfohrländer ry:ssä, ja lopulta risteytyspentueita päätettiin tehdä useita: keskikokoisen villakoiran, tiibetinterrierin ja parsonrusselinterrierin kanssa. Sopivat urokset löytyivät rotujärjestöjen ja koiranomistajien avustuksella.

– Parson oli Kennelliiton suositus, sillä se muistuttaa ulkoisesti kromfohrländeriä. Toisaalta terrierin ominaisuudet mietityttivät meitä. Etsimme rotuja, jotka ovat sopivan kokoisia seurakoiria ja jotka voisivat tuoda rotuun lisää itsevarmuutta. Metsästysviettiä emme kuitenkaan halunneet, rotuyhdistyksen pentuvälityksestä vastaava Lepola summaa.

Risteytettäviksi roduiksi valittiin mahdollisimman terveet rodut, jotka muistuttavat rakenteeltaan ja luonteeltaan kromfohrländeriä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on toteuttaa risteytyspentue vielä mahdollisesti kettuterrierin kanssa. Kettuterrieri on todennäköisesti toinen kromfohrländerin kantaroduista, mutta taustoiltaan täysin terveen yksilön löytäminen Suomen rajojen sisäpuolelta on haastavaa.

Puhdasrotuisina erikoisrekisterissä

Kaikki risteytyspennut on rekisteröity Kennelliiton ER-rekisteriin puhdasrotuisina kromfohrländereinä. Niillä on oikeus osallistua arvokisoihin sekä valioitua Suomessa, mutta kansainvälisistä titteleistä ER-rekisteröidyt yksilöt eivät voi kilpailla.

Risteytyspennut risteytetään puhdasrotuisten kromfohrländereiden kanssa vähintään seuraavan kolmen sukupolven ajan, jonka jälkeen jälkeläiset voidaan rekisteröidä puhdasrotuisten FI-rekisteriin.

– Risteytyspentuja on käytetty näyttelyissä, ja suomalaiset tuomarit ovat antaneet niille hyviä arvosteluja hieman erilaisesta ulkonäöstä huolimatta. Kotimaiset tuomarit arvostavat roturisteytyksiä, sillä he tietävät taustat ja niihin liittyvät tavoitteet.

Tibländeri Luna. Kuva: Katri Parovuori.
Tibländeri Luna. Kuva: Katri Parovuori.
Tibländeri Yoshi. Kuva: Joonatan Salminen.
Tibländeri Yoshi. Kuva: Joonatan Salminen.

Roturisteytyksillä perinnöllisiä sairauksia vastaan

Perimän kartoittaminen ja roturisteytykset tulevat toivottavasti tulevaisuudessa helpottamaan kromfohrländereiden jalostustyötä. Vieraasta rodusta perityt geenit tuovat vaihtelua pieneen rotuun, jonka ongelmana on geenipohjan kapeus: näennäisesti etäisetkin sukulaiset kantavat tosiasiassa samaa geeniperimää.

Kromfohrländereillä teetetään yleensä laajat terveystarkastukset ennen jalostuskäyttöä. Koska huoli rakkaan rodun tulevaisuudesta on yhteinen, lähtivät aktiiviset omistajat innolla mukaan myös geenitestaamaan koiriaan.

Myös kaikki risteytyspennut on testattu MyDogDNA:n geenitestillä. Testien tulokset ovat osoittaneet, että roturisteytyksillä on saatu selvää vaihtelua rodun monimuotoisuuteen. Terveet ja hyväluonteiset risteytyspennut tuovat aikuistuttuaan rotuun paljon kaivattua uutta jalostusaineistoa.

– Vaikka kromfohrländereiden terveystilanne ei ole hälyttävän huono, sairaudet ovat selkeästi lisääntyneet rodun monimuotoisuuden pienentyessä. Eräs rodulle tyypillinen sairaus on hyperkeratoosi eli päkiänkovettumatauti, johon kehitettiin onneksi geenitesti viime keväänä. Kaikki perinnölliset sairaudet pitää pyrkiä minimoimaan ja tähän tarvitsemme avuksi testit mahdollisimman monista perimän aiheuttavista sairauksista, kertoo Lepola.

Tällä hetkellä koiralla tunnetaan satoja perinnöllisiä sairauksia tai muita ominaisuuksia, mutta vain noin kolmannekseen niistä tiedetään tarkka perinnöllinen syy eli geenimutaatio, joka aiheuttaa kyseisen sairauden tai ominaisuuden. Koiran perimää tutkitaan kuitenkin paljon, ja uusia mutaatioita löydetään jatkuvasti tutkimuslaitoksissa ympäri maailmaa.

Lähteet: MyDogDNA, Kennel Alobelin, Suomen kromfohrländer ry, Kennelliitto, FCI

Otsikkokuva: Hanna Degerman

Juttusarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
Pienestä kannasta lähtenyt pohjanpystykorva on perimältään monimuotoisimpia rotuja
Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä
Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!

Juttu on toteutettu yhdessä MyDogDNA:n kanssa.

Koirarotu hakusessa? – Hauvakone auttaa sopivan rodun valinnassa

Etkö tiedä, minkä rotuisen koiran hankkisit? Tai haluatko muuten vain tutustua uusiin rotuihin? MyDogDNA:n hauvakoneella voi saada vinkkiä siitä, mikä rotu itselle sopisi parhaiten. Vaikkei uuden koiran hankinta olisikaan ajankohtaista, koneella on hauska muuten vain leikkiä ja tutkia tuloksia.

Hauvakoneella haetaan koirarotuja eri ominaisuuksien perusteella. Hakuun voi määritellä yhteensä 13 kohtaa, esimerkiksi koiran koon, liikunnantarpeen ja turkinhoidon vaikeusasteen. Myös muun muassa aiemman kokemuksen koirista ja tiedon muista lemmikeistä voi määritellä.

Tuloksena kone antaa kaksi parhaiten haluttuihin ominaisuuksiin sopivaa koirarotua ja mahdollisuuden katsoa videot näistä roduista YouTubesta. Kätevää!

Hauvakoneeseen pääset tästä. Koneen kieltä voi halutessa muuttaa oikeasta yläkulmasta.

Brittipopparin tytär Kuonon päätoimittajalle: Älä kasvata koiria

Kuonon päätoimittaja ja toimitusjohtaja Ville Kormilainen on ajautunut erikoiseen sanaharkkaan brittiläisen Oasis-yhtyeen keulakuvan Noel Gallagherin Anaïs-tyttären kanssa.

Aiemmin tällä viikolla brittiläinen musiikkilehti New Musical Express teki jutun Kuonon päätoimittajasta Ville Kormilaisesta, jolle myönnettiin kuun alussa kennelnimi Glory Morning labradorinnoutajien kasvatukseen. Kennel on saanut nimensä Oasis-yhtyeen albumin mukaan. Suurena Oasis-fanina Kormilainen suunnittelee nimeävänsä myös ensimmäisen pentueensa yhtyeen kappaleiden mukaan.

Anaïs Gallagher, Oasiksen keulakuvan 14-vuotias tytär, lähetti Kormilaiselle kirjeen, jossa toivoo tämän luopuvan aikeistaan kasvattaa koiria. Hän perustelee pyyntöään sillä, että maailmassa on jo liikaa sairaita ja kodittomia koiria.

Gallagherin oma koira, bostoninterrieri Oscar on kärsinyt erinäisistä vaivoista koko ikänsä. Tämän vuoksi Gallagher on tutustunut eläinsuojelujärjestö PETA:an, jonka tavoitteena on levittää tietoa koirankasvatuksen haasteista sekä koirien terveysongelmista.

Kirjeessään Gallagher myös kertoo Britannian ikävästä kodittomien koirien tilanteesta, ja epäilee ongelman olevan suuri myös Suomessa.

”Oscarin ja muiden maailman ihanien koirien puolesta, joilla ei ole ketään puhumassa niiden puolesta, pyydän, älä kasvata enempää koiranpentuja. Voit olla koirien rokkitähti sterilisoimalla labradorinnoutajasi ja kannustamalla ihmisiä adoptioon”, kirjoittaa Gallagher.

Vastineessaan Kormilainen kertoo Gallagherille tavoitteestaan kasvattaa mahdollisimman terveitä koiria. ”Suomessa sinun täytyy käydä kahden päivän mittainen kurssi ja suoriutua kokeesta, jos haluat alkaa kasvattaa rekisteröityjä koiria”, Kormilainen kertoo.

Hän haluaa tehdä selvän eron vastuullisten kasvattajien ja pentutehtaiden välille: Kormilainen kertoo tekevänsä tiivistä yhteistyötä sekä Labradorinnoutajakerho ry:n että Suomen Kennelliiton kanssa, joilla molemmilla on tiukat säännöt koirankasvatuksen suhteen ja tavoitteena mahdollisimman terveiden koirien jalostaminen.

”Koirani testataan ennen pennutusta. Niiltä kuvataan lonkat ja kyynärät, ja myös silmät tutkitaan. Lisäksi aiomme geenitestata koirat suomalaisen MyDogDNA:n kehittämällä geenitestillä, joka paljastaa koirien mahdolliset kantajuudet periytyvien sairauksien osalta”, Kormilainen listaa.

Kirjeessään Anaïs Gallagher nostaa esille myös perinnöllisen silmäsairauden, PRA:n, johon labradorinnoutajat ovat hänen tietojensa mukaan vaarassa sairastua. Kormilainen kuitenkin tyrmää väitteen, sillä geenitestauksen seurauksena kyseinen sairaus on käytännössä hävinnyt suomalaisesta labradorikannasta.

”Ymmärrän tietysti kasvatuksen ongelmat ja olen nähnyt myös huonoa kasvatustyötä. Teen parhaani saattaakseni maailmaan mahdollisimman terveitä pentueita. Se on suurin velvollisuuteni kasvattajana”, Kormilainen päättää vastineensa.

Kormilainen on perustanut Glory Morning -kennelin yhdessä vaimonsa Anni Kormilaisen kanssa. Ensimmäisen pentueen odotetaan syntyvän ensi vuoden puolella.

Lue Kormilaisen englanninkielinen vastine kokonaisuudessaan alta.

Hi Anaïs!

Thank you for your letter!

Actually my favorite album is also Definitely Maybe. I like the album so much, that I have text Live Forever tattooed in my left forearm.

I am very sorry to hear about your dog Oscar. It is always so sad to hear about sick animals, no matter if they are dogs, cats or wildlife animals.

I also like dogs very much, no matter if the dog is bred or mixed breed. We founded a website for all dogs last November called Kuono.fi and it has now became one of the biggest dog sites in Finland. So the dogs are part of my work life as well as personal life!

Let me start with a little story. We took our first labrador four years ago. He is a chocolate and we call him Sulo. I wasn’t personally a big dog person at the time, but I approved the dog, if we decided to go with a breed that can be used as a hobby dog. We started our activities with Sulo and he became a very dear family member. One year later we took another male dog, called Mauri and last year we got our first bitch. The girl is called Martta and she also has a companion girl called Noora. So we total four dogs living with us, all healthy happy dogs!

A year ago we decided to start breeding dogs somewhere in the future. Here in Finland you need to take part to a two days Kennel Club course if you want to breed registered dogs. The course gives out the basic information on breeding, such as legal aspects as well as dog genetics. This course is mandatory in order to apply for a kennel name and in order to register dogs. To pass the course you also need to pass an examination on these issues.

Responsible labrador breeding needs to be separated from puppy mills. For example, when it comes to registered labradors as we are planning to breed, we are working very closely with the Labrador Club of Finland as well as Finnish Kennel Club. Both organizations have made very strict regulations on breeding in order to breed healthy dogs. Of course I am aware of the risks and bad breeding, but in a small scale breeding as we are planning to do, the main focus is on breeding healthy puppies. The most important thing in breeding is to try to breed dogs in a way that helps labrador retrievers to become healthier. This is also the main focus of the Labrador Club of Finland as well as the vast majority of breeders in Finland.

Our girls and boys are always tested thoroughly before used in breeding. This includes x-rays of elbows and hips as well as eye control. Besides that, we are taking a certain amount of genetics. I am personally using Finnish testing service called MyDogDNA. It helps us getting a unique DNA profile for Sulo, Mauri, Martta and Noora and test them for inherited disorders and traits. It is also important to discover the inherited characteristics impacting the dog health, such as hereditary disorders and the level of inbreeding within breedlevel of inbreeding within their breed.

Finally, what is comes to PRA, I will have to correct a bit. PRA is almost disappeared from the world, since of active gene testing. Nowadays it is very, very rare, almost impossible to find a labrador with PRA in Finland.

Of course I understand the problems in breeding and of course I have seen examples of bad breeding. I will do my best to produce litters that are as healthy as possible. This is my biggest responsibility as a breeder.

Sincerely yours,

Ville Kormilainen

Pienestä kannasta lähtenyt pohjanpystykorva on perimältään monimuotoisimpia rotuja

Metsässä kaikuu terävä haukku, ja pienikokoinen koira tuijottaa korkealla puussa istuvaa kanalintua. Haukku on saanut linnun on jähmettymään, ja metsästäjällä on hyvin aikaa tähdätä aseensa sitä kohti. Miksi vain muutamia kymmeniä vuosia vanhan metsästyskoirarodun perimä on lähes kaikkia muita rotuja monimuotoisempi?

Pohjanpystykorvalla on pitkä ja monivaiheinen historia. Suomalaisen haukkuvan lintukoiran, kansalliskoiramme suomenpystykorvan syntysanat kirjoitettiin jo 1800-luvun lopulla. Tuolloin luodussa rotumääritelmässä rodun väreiksi listattiin yksivärinen kellan- tai punaruskea.

Tavoite jalostaa yksiväristä koiraa ei kuitenkaan ollut yksimielinen, vaan rotuun toivottiin myös valkokirjavaa koira-ainesta. Vastustuksesta huolimatta rotukoirien aateliin hyväksyttiin vain yksiväriset yksilöt, ja valkokirjavat maatiaiskoirat jäivät odottamaan parempia aikoja noin kahdeksaksikymmeneksi vuodeksi.

Kuopiolainen Janne Ryhänen on omistanut koiria liki kaksikymmentä vuotta. Kahdeksan vuotta sitten lintujen metsästystä harrastava Ryhänen halusi harrastukseensa sopivan lemmikin. Suomenpystykorva oli ominaisuuksiltaan sopiva, mutta harvinaisempi pohjanpystykorva tuntui enemmän omalta. Ryhäsen perheeseen muutti pohjanpystykorva Rocky.

Lintumetsän lisäksi Ryhänen käy Rockyn kanssa aktiivisesti linnunhaukkukokeissa ja näyttelyissä. Viralliselta nimeltään Hopeapajulaakson Rocky onkin kerännyt melkoisen tittelirivistön, josta löytyvät muun muassa kansainvälisen, Suomen ja Ruotsin muotovalion tittelit. Pian Ryhäsen perhe kasvaa yhdellä jäsenellä, kun Rocky saa pikkuveljekseen samanrotuisen Raikun.

pohjanpystis

Vaikka pohjanpystykorva ei kuulunut rotukoirien aateliin, sillä oli pulavuosina tärkeä rooli avustaessaan ihmisiä oravan ja linnun pyynnissä. Sotien jälkeen alettiin kaivata aiempina vuosikymmeninä tärkeäksi noussutta metsästysapuria, ja sota-aikana etelään ihmisten mukana siirtyneet suomenpystykorvat palasivat omistajineen kotiseuduilleen pohjoiseen. Jokainen halusi omistaa rotukoiran, ja suomenpystykorva vei paikan kirjavalta, pieneltä maatiaiskoiralta, josta tuli vain arvoton rakki.

Ruotsissa kirjava maatiaiskoira otettiin kenneltyön kohteeksi jo 1900-luvun alussa, mutta tuolloin rotuun merkittiin vain muutama yksilö, ja rotu poistettiin luetteloista vuonna 1948 sukupuuttoon kuolleena. Rodun häviäminen oli kuitenkin harhaluulo, ja 1950-luvulla alkanut rodun uudelleen kokoaminen palkittiin vuonna 1966, kun Ruotsin Kennelliitto hyväksyi norbottenspetsin rotumääritelmän.

pohjanpystis2

Suomen Pystykorvajärjestön Pohjanpystykorvajaosto perustettiin vuonna 1989. Kun samaan rotujärjestöön kuuluvien karjalankarhukoirien ja suomenpystykorvien monimuotoisuutta alettiin selvittää, päätettiin myös pohjanpystykorvat ottaa rotujärjestön tuella tutkimukseen mukaan. Pohjanpystykorvien perimän monimuotoisuutta alettiin kartoittaa loppuvuonna 2013 koirien geenitestauspalvelu MyDogDNA:n avulla.

– Valitsimme noin neljäkymmentä koiraa mahdollisimman monista eri linjoista. Mukana oli myös rotuunotettuja ja sairaita koiria, jotta saisimme rodun monimuotoisuudesta mahdollisimman hyvän kuvan. Kaikkia koiria ei ole vielä saatu tutkittua, ja mahdollisesti loppuvuodesta saamme lopullisen yhteenvedon testien tuloksista, kertoo viime vuodet rotuyhdistysaktiivina toiminut Ryhänen.

pohjanpystis6

Rotuunotot aloitettiin Ruotsissa vuonna 1967. Tuolloin rotuun hyväksyttiin yhteensä 80–100 maatiaiskoirayksilöä, joista osa oli hankittu lehti-ilmoituksilla Suomesta. Suomessa elettiin suomenpystykorvan kulta-aikaa, eikä sille haluttu kilpailijaa. Aloite maatiaispystykorvan hyväksymisestä kariutui Suomen Kennelliitossa.

Ruotsissa ei kuitenkaan oltu tyytyväisiä uuden rodun jalostuspohjaan, johon haluttiin vahvistusta itänaapurista. Ruotsin Kennelliitto teki 1973 virallisen yhteistyöaloitteen Suomen Kennelliitolle, ja tällä kertaa rotumääritelmä hyväksyttiin ja rotu sai suomenkielisen nimen pohjanpystykorva. Alun perin kotimaisen, pienen valkokirjavan metsästyskoirarodun alkuperämaaksi merkittiin Ruotsi.

Suomenpystykorvaharrastajien keskuudessa uusi rotu otettiin vastaan ristiriitaisin tuntein. Monien mielestä rotu oli turha, mutta monet arvostivat kotimaista alkuperää olevan rodun tuomaa monimuotoisuutta haukkuvien lintukoirien joukkoon.

pohjanpystis4

Suomalaisyritys Genoscoperin kehittämän MyDogDNA:n tutkimuksissa on paljastunut, että pohjoisten metsästyskoirien monimuotoisuusaste on keskimäärin 28,1 prosenttia, mikä on hieman kaikkien rotujen monimuotoisuusastetta, 28,8 prosenttia, pienempi. Pohjanpystykorvan perimä on kuitenkin yksi kaikkein monimuotoisimmista, monimuotoisuusasteen ollessa peräti 33,6 prosenttia. Pohjapystykorvien edelle kiilaavat MyDogDNA-tietokannassa vain sekarotuiset sekä rotukoirista parsonrusselinterrierit. Miten pienestä populaatiosta lähtenyt rotu voi olla perimältään niin rikas?

– Sitä emme itsekään tiedä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rodun monimuotoisuutta, ja oli kieltämättä yllätys, että rotu on näinkin monimuotoinen, koska se on lähtöisin niin pienestä kannasta. Rotuunotot varmasti lisäävät monimuotoisuutta, mutta toisaalta ei tiedetä, paljonko rotuun otetuilla koirilla on samaa taustaa, Ryhänen pohtii.

Kun rotuun otetaan uusi koira, tärkeimpänä ominaisuutena metsästyskoiralle on luonnollisesti sen riistavietti. Myös ulkonäkö merkitsee, mutta rodun keskuudessa on jonkin verran vaihtelua esimerkiksi yksilöiden koon sekä turkin värin, laadun ja pituuden suhteen. Pohjanpystykorvan jalostus ei ole johtanut sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka aiheuttaisivat koirille terveysongelmia tai haittaisivat niiden rotumääritelmän mukaista käyttöä metsästyskoirana.

pohjanpystis5

1970–80-lukujen taitteessa pohjanpystykorvia arveltiin olevan muutamia satoja. Tuolloin kannan kasvuun vaikuttivat vuosittain rotuun otetut kymmenet uudet yksilöt. 1990-luvun puolivälissä pidettyjen katselmusten myötä rotuun otettiin vielä noin 50 yksilöä Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirien alueelta.  Tämän jälkeen rotuunottoja on ollut vuosittain vain muutamia. Pohjanpystykorvan rotukirja on kuitenkin edelleen avoinna, eli rotuun voidaan edelleen rekisteröidä rotumääritelmän täyttäviä maatiaispystykorvia. Vuonna 2006 pohjanpystykorvaksi rekisteröitiin ensimmäinen Venäjältä tuotu maatiaiskantainen uros.

Nykyään pohjanpystykorvia on maailmanlaajuisesti muutamia tuhansia. Pääosin rotu on levinnyt vain Suomeen ja Ruotsiin, mutta myös Pohjois-Amerikassa, Tanskassa ja Norjassa on pienet populaatiot. Rodun suosio on noussut vuosi vuodelta. Vuonna 2003 pohjanpystykorvia rekisteröitiin Suomessa 111 kappaletta, kun kymmenen vuotta myöhemmin rekisteröintejä oli jo 347 kappaletta. FCI:hin rotu hyväksyttiin vasta vuonna 2009.

pohjanpystis3

Kun pohjanpystykorvaa rotuna alettiin kehittää, sorruttiin yleiseen virheeseen: jalostukseen käytettiin lähinnä menestyneimpiä koiria. Käyttökokeissa ja näyttelyissä menestyneitä yksilöitä pidettiin ominaisuuksiltaan parhaana, ja samoja koiria käytettiin lukuisia kertoja, mikä aiheutti osaltaan monimuotoisuuden pienemistä. Ilmiöstä käytetään nimeä matadorjalostus. Ryhänen epäilee tämän olevan yksi syy rodussa nykypäivänä ilmeneviin silmäsairauksiin ja epilepsiaan.

Vaikka rotuunotot ovat lisänneet pohjanpystykorvien monimuotoisuutta, ei taustaltaan tuntemattomien mutta ominaisuuksiltaan ja ulkonäöltään sopivien yksilöiden lisääminen rotuun ole ollut aivan ongelmatonta.

MyDogDNA-palvelun geenitesti kattaa yli sata koiran perimän aiheuttamaa sairautta ja muuta ominaisuutta. Geenitestit ovat paljastaneet lukuisista roduista täysin uusia kantajalöydöksiä. Myös pohjanpystykorvissa on ilmennyt geenitestien myötä uusi sairaus: pentuiän pikkuaivoataksia. Alun perin ainoastaan suomenajokoirilta löydetty mutaatio puhkeaa tavallisesti 3-4 kuukauden ikäisillä pennuilla, ja sairastuneet pennut joudutaan yleensä lopettamaan kuukauden sisällä taudin puhkeamisesta.

– On rodun kannalta tärkeää, että ihmiset testaisivat koiransa perimän. Tuohan se koiralle lisäarvoakin, jos se on testatusta yhdistelmästä. Se tuo varmuutta pennun ostajalle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että geeniperimä on vain yksi jalostuksessa huomioitavista asioista. Kyllä riistavietti on metsästyskoiralla se tärkein ominaisuus, Ryhänen kertoo.

Kuvat: Janne Ryhänen

Lähteet: MyDogDNA, Suomen pystykorvajärjestö, Kennelliitto

Juttusarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä
Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!

Juttu on toteutettu yhdessä MyDogDNA:n kanssa.

Muokattu 18.7.2014: Pohjanpystykorvat ovat rotukoirista vasta toiseksi monimuotoisimpia.

Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä

Lagotto romagnoloille tyypillinen periytyvä sairaus on saatu kitkettyä käytännössä kokonaan pois rodusta geenitestien avulla. Kasvattaja pitää testausta hyödyllisenä ja kaikkea tietoa rodusta kiinnostavana.

Vuonna 2006 vantaalainen Marisa Köngäs hankki Italiasta lagotto romagnolo Nocen. Noce oli Köngäksen ensimmäinen lagotto ja sen kasvaessa syntyi ajatus rodun kasvattajaksi ryhtymisestä. Vuonna 2008 syntyi kennel Tubero d´Oron ensimmäinen pentue. Tähän mennessä pentueita on ollut viisi, ja kuudetta odotetaan vielä ennen syksyä.

Suomalainen eläinten DNA-diagnostiikkaan erikoistunut yritys Genoscoper lanseerasi alkuvuonna 2013 MyDogDNA-palvelun ja uuden koiran geenitestin, joka kattaa aiempien yksittäisten testien sijaan yli sata koiran perimän aiheuttamaa sairautta tai muuta ominaisuutta.

Lagotoille on kuitenkin tehty geenitestejä jo aiemmin. Vuonna 2011 tutkijat julkaisivat professori Hannes Lohen johdolla löytäneensä rodun pentuiän epilepsiaa aiheuttavan mutaation. Jo tuolloin geenitesti mahdollisti sen, että entistä useampia koiria voitiin käyttää jalostukseen. Koira voi olla mutaation suhteen joko normaali, kantaja tai sairas. Jotta pennut eivät sairastu, on vähintään toisen vanhemman oltava normaali, eli mutaatiosta vapaa.

MyDogDNA-palvelun pilottivaiheessa oli mukana aktiivisia rotuyhdistyksiä sekä Genoscoperin vanhoja asiakkaita. Myös lagotoista koottiin testiryhmä, johon pääsi noin 20 koiraa. Suomen Lagottoklubin jalostustoimikunnassa mukana ollut Köngäs ilmoitti heti kolme omaa koiraansa mukaan.

– Lagotto on lähtöisin melko pienestä populaatiosta. Rodun hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi on tärkeää tietää sen monimuotoisuudesta. Kaikki tieto rodusta on mielenkiintoista, Köngäs perustelee.

lagottopennut

Vaikkei pentuiän epilepsia ollut lagotoilla yleinen, arviolta joka kolmas koira kantoi geenivirhettä perimässään. Köngäs tietää sairautta ilmenneen muutamassa pentueessa. Lieväoireinen pentuiän epilepsia saattoi jäädä huomaamatta, joten tarkkaa varmuutta sen levinneisyydestä ei ole.

– Lagottoja on testattu todella hyvin ja kasvattajat ovat olleet vastuullisia, eikä sairaita pentuja ole päässyt enää geenitestauksen jälkeen syntymään, Köngäs sanoo.

MyDogDNA-palvelun myötä on löydetty myös lukuisia uusia, roduissa aiemmin tuntemattomia geenimutaatioita. Testeissä useamman lagottoyksilön perimästä on löytynyt hyperurikosuria, kivulias perinnöllinen munuaistauti, joka on yleinen esimerkiksi dalmatialaisilla. Kyseisen taudin ilmenemistä lagottojen keskuudessa tutkitaan parhaillaan.

Marisa Köngäs käyttää pentueita suunnitellessaan hyväkseen MyDogDNA:n Breeder-palvelua, joka auttaa kasvattajaa löytämään geneettisesti toisilleen sopivia jalostusyksilöitä rodun monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kennel Tubero d´Oroon on syntynyt MyDogDNA-palvelun lanseerauksen jälkeen kaksi pentuetta, ja kolmatta odotetaan syntyväksi kesän lopulla. Kaikkien palvelun lanseerauksen jälkeen syntyneiden pentujen vanhemmista vähintään toisella on MyDogDNA-passi, jonka saa kun koira on testattu MyDogDNA-testipaketilla. Lisäksi kaikki viime vuonna syntyneet pennut on geenitestattu, ja Köngäs aikoo testata myös tulevat pennut. Köngäksen käyttämissä jalostuskoirissa ei ole ollut kantajuuksia testipatteriston sairauksista.

– Jo aiemmin olen tietysti miettinyt, etten risteytä esimerkiksi liian läheisiä sukulaisia keskenään. Koirani ovatkin olleet todella terveitä, eikä niillä ole esimerkiksi allergioita tai muita perussairauksia, Köngäs kertoo.

lagottoaikuiset

MyDogDNA-palvelu antaa tietoa sekä koirien mahdollisista sairauksista ja kantajuuksista että esimerkiksi turkin väristä ja tyypistä. DNA-testillä voidaan myös varmistaa, että koira todella polveutuu rekisteriin merkityistä vanhemmista.

Suomen Lagottoklubin jalostustoimikunta kannustaa jäseniään testaamaan koiriaan, jotta rodun monimuotoisuudesta saataisiin mahdollisimman hyvä kuva. Lagottokerholla on MyDogDNA:n kanssa yhteistyösopimus, jonka myötä lagottojen omistajat saavat testeistä alennusta ja yhdistys saa vastineeksi rahaa jalostukselliseen toimintaansa. Saaduilla varoilla testataan esimerkiksi sellaisia koiria, joiden tiedetään sairastavan jotain perinnöllistä sairautta.

Elokuussa, juuri ennen Maailman Voittaja 2014 -koiranäyttelyä Suomen Lagottoklubi järjestää pääkaupunkiseudulla lagottoviikon. Viikon aikana rodun harrastajat pääsevät viettämään aikaa yhdessä ja koirat tapaamaan toisiaan erilaisten aktiviteettien parissa. Myös MyDogDNA on mukana viikolla, kun Genoscoperin tutkimus- ja kehitysjohtaja Jonas Donner pitää luennon geenitestin avulla kerätystä rotuun liittyvästä tiedosta ja vastaa kysymyksiin aiheesta.

– Testejä tehdään rodussamme koko ajan lisää ja lisää ja uskon muidenkin kasvattajien huomanneen palvelun tarjoaman hyödyn. On tärkeää tietää, minkälaista geneettistä vaihtelua rodun sisällä on, Köngäs toteaa.

Kuvat: Marisa Köngäs

Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!

Juttu on toteutettu yhdessä MyDogDNA:n kanssa.

Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!

MyDogDNA on suomalainen palvelu, joka auttaa omistajaa tuntemaan koiransa paremmin. Palvelun on luonut Genoscoper-niminen suomalaisyritys, joka on kehittänyt ennennäkemättömän tavan testata koiran perimästä yhdellä testillä yli sata geenimutaatiota sekä paljon muuta.

– DNA-testausta on ruvettu tekemään, koska koirilla on paljon roduille ominaisia, perinnöllisiä sairauksia. Kun niitä on ruvettu etsimään, on löydetty korrelaatioita DNA:sta, eli jos siellä on tietty mutaatio, koira saattaa sairastua, valottaa Genoscoperin johtaja Tuomas Poskiparta.

Koiran DNA kartoitettiin vuonna 2005, ja siitä lähtien on kehitetty erilaisia DNA-testejä yksittäisten sairauksien havaitsemiseksi. Koirilla tunnetaan noin 600 perinnöllistä sairautta tai ominaisuutta, mutta vain murto-osaan on olemassa geenitesti. Uusia geenimutaatioita löytyy kuitenkin jatkuvasti, kun koiran perimää tutkitaan yliopistoissa ympäri maailmaa. Yksittäistä testiä kokonaisvaltaisempi MyDogDNA paljastaa koiran perimästä lähes kaiken, mitä siitä toistaiseksi voidaan saada selville.

– On myös paljon ulkoisia ominaisuuksia, joista saadaan tietoa testin avulla, esimerkiksi turkin väri, turkin tyyppi sekä koiran koko, Poskiparta kertoo.

Apua jalostusyksilöiden valinnassa

Genoscoperin perustajan, tutkija Hannes Lohen mukaan geenitestauksen tärkein päämäärä on koirien monimuotoisuuden kartoittaminen ja lisääminen. Maan sisällä koirapopulaatiot ovat usein pieniä, ja jalostukseen käytetään toistuvasti samoja koiria, mikä luonnollisesti vähentää rodun monimuotoisuutta.

– On tärkeää tietää, mitä pentueelta haetaan, Lohi painottaa.

Jalostuksessa tulee edelleen kiinnittää huomiota erityisesti koiran fenotyyppiin, eli persoonaan, ulkonäköön, luonteeseen ja muihin havaittavissa oleviin ominaisuuksiin. Koiran genotyyppi eli se, miltä geeniperimä näyttää, voi kuitenkin tarjota uutta näkökulmaa sopivien jalostuskoirien etsimiseen.

Kasvattajalle MyDogDNA ja koiran geeniperimän kartoitus ovat hyödyllisiä myös silloin, kun rotuun halutaan tuoda niin sanotusti uutta verta ulkomailta. Tutkijat ovat huomanneet, että saman maan sisällä rodun monimuotoisuus on melko vähäistä, mutta eri maissa asuvat koirat ovat usein perimältään erilaisia.

– Kun koiria tuodaan jalostuskäyttöön ulkomailta, olisi tärkeää tietää, mitä oikeastaan tuodaan, onko tuontitavara sellaista, että sitä kannattaa ylipäätään tuoda, vai pitäisikö välillä tuoda jostain muualta, Lohi perustelee.

Mitä kannattaa kertoa?

Omistaja voi koiransa testattuaan nähdä esimerkiksi sen, mitä sairauksia tämä kantaa joko vallitsevana eli dominoivana tai väistyvänä eli resessiivisenä. Dominoiva sairausgeeni näkyy koiran fenotyypissä sairauden ilmenemisenä.

Suurin osa koirien sairauksista periytyy kuitenkin resessiivisesti. Resessiivisesti peritty ominaisuus näkyy koiran fenotyypissä vasta silloin, kun koiran molemmilta vanhemmilta perityt geenimuodot ovat tautia aiheuttavia.  Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun kaksi resessiivisen sairausalleelin omaavaa yksilöä risteytetään, tilastollisesti yksi neljäsosa pennuista sairastuu.

Testaaminen tuo mukanaan myös eettisiä ongelmia. Tutkijat tasapainoilevat jatkuvasti olemassa olevan tiedon ja sen hyödyntämiseen liittyvien kysymysten kanssa. Mikä aiheuttaa tarpeetonta huolta asioista, joille ei voida tehdä mitään? Mitä on näin ollen parempi jättää kertomatta omistajille ja kasvattajille?

– Jos kasvattajat pyrkivät liikaa sulkemaan pois tiettyjä, terveyttä vaarantavia ominaisuuksia, joudutaan tilanteeseen, jossa monimuotoisuus ja näin ollen rodun terveys kärsii huomattavasti, Poskiparta selventää.

Vaikka DNA-testauksella pyritään karsimaan roduista sairauksia, ei se välttämättä tarkoita sitä, että vain kaksi täysin tervettä koiraa tulisi risteyttää keskenään. Tärkeintä on tuntea koiran perimä ja käyttää siitä saatavaa tietoa hyväksi jalostusta koskevissa päätöksissä.

Eläinlääkärin työ helpottuu, kun koiran perimä on selvillä

Eläinlääkäri saa geenitestistä vahvan pohjatiedon koiran terveydenhuoltoon.

Jos eläinlääkäri pystyy näkemään, kantaako koira tiettyä tautimutaatiota, hän voi yhdistää perimää koskevat tutkimustulokset kliinisiin, eli lääketieteellisiin tutkimuksiin ja ottaa ne huomioon hoitaessaan eläintä. Näin esimerkiksi tiettyjä sairausepäilyjä voidaan sulkea pois.

Koirien perimän testaaminen on paljastanut paljon uutta tietoa tutkijoille, ja myös yllätyksiä on tullut.

– MyDogDNA:lla on tutkittu monia rotuja, ja palvelu on löytänyt paljon mutaatioita, joiden olemassaolosta ei edes tiedetty kyseisissä roduissa aiemmin. Vaikka uusia mutaatioita löytyy yliopistotutkimuksessa jatkuvasti, kukaan ei tietenkään testaa kaikkia rotuja, eikä minkään mutaation varsinaista levinneisyyttä tiedetä, Lohi kertoo.

Testaaminen onnistuu kotona

MyDogDNA-palvelun kautta kuka tahansa voi tilata verkosta testipaketin, ottaa koiransa poskesta poskisolunäytteen joko itse, eläinlääkärillä tai auktorisoidun näytteenottajan luona ja sitten lähettää sen analysoitavaksi. Kun tulokset ovat valmiit, niitä pystyy tarkastelemaan kirjautumalla MyDogDNA-tietokantaan. Palvelun avulla esimerkiksi kasvattaja voi etsiä perimältään erilaisia yksilöitä risteytettäväksi ja edesauttaa näin rodun monimuotoisuuden kasvamista.

Poskiparran mukaan tähän mennessä on testattu vajaa 10 000 koiraa, joista suurin osa Suomessa. Hänen arvionsa mukaan kuitenkin jo vuoden päästä tilanne on toinen, sillä MyDogDNA on ainut kaiken kattava testi maailmassa ja jo tällä hetkellä arviolta 30 prosenttia testatuista koirista on ulkomaalaisia.

Koiran perimän testauksesta hyötyvät siis sekä omistaja, kasvattaja että eläinlääkäri. Puhumattakaan niistä hyödyistä, joita testaus tuo koiralle itselleen ja koko sen rodulle.

Monimuotoisuuden lisääminen ja perinnöllisten sairauksien vähentäminen, sekä yksinkertaisesti oman lemmikkinsä alkuperän tunteminen ovat erittäin tärkeitä välietappeja matkalla kohti terveempää ja elinvoimaisempaa ihmisen parasta ystävää.

Lue lisää koirien geenitestauksesta ja tutustu MyDogDNA-palveluun tarkemmin täällä.

Muut sarjassa ilmestyneet jutut:

Vaihtelua perimään roturisteytyksillä

Pienestä kannasta lähtenyt pohjanpystykorva on perimältään monimuotoisimpia rotuja

Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä

Kuva: MyDogDNA

Juttu on toteutettu yhteistyössä MyDogDNA:n kanssa.