Kromfohrländerin perimän monimuotoisuus on pienempi kuin useimmilla muilla roduilla. Ongelmaan haetaan ratkaisua roturisteytyksillä.
Kromfohrländereiden omistajat ovat jo vuosia tienneet, että rotu on lähtöisin vain muutamasta kantakoirasta, minkä vuoksi kaikki kromfohrländerit ovat nykyään geneettisesti läheistä sukua toisilleen. Liian pieni monimuotoisuusaste uhkaa rodun terveyttä.
Kromfohrländerin geneettisen monimuotoisuuden tutkiminen aloitettiin vuonna 2009, jolloin kerättiin rotuyhdistyksen johdolla näytteitä Helsingin yliopistossa toimivan koiragenetiikan tutkimusryhmän DNA-pankkiin.
Eläinten DNA-diagnostiikkaan erikoistunut suomalaisyritys Genoscoper toi alkuvuonna 2013 markkinoille MyDogDNA-palvelun ja uuden koiran geenitestin, joka kattaa aiempien yksittäisten testien sijaan yli sata perimän aiheuttamaa sairautta ja muuta ominaisuutta. Genoscoperin tieteellinen johtaja Hannes Lohi toimii myös Helsingin yliopiston koiragenetiikan tutkimusryhmän johtajana.
Kaikkien MyDogDNA-palvelun tietokannasta löytyvien koirien monimuotoisuusaste on keskimäärin 28,9 prosenttia, kun kromfohrländereiden vastaava on vain 21,3 prosenttia – yksi tietokannan pienimmistä.
Ainutlaatuinen rotu
Kangasalalainen Päivi Lepola hankki ensimmäisen kromfohrländerinsä Wilman vuonna 2006. Estrelanvuoristokoiransa karkailuun kyllästynyt Lepola alkoi etsiä uutta lemmikkiä hakusanoilla ”koira” ja ”ei karkaa”. Hakukoneen osumat paljastivat Lepolalle ennestään tuntemattoman rodun: pienen saksalaisen seurakoiran, joka hurmasi kokeneen koiraharrastajan hetkessä.
– Kromfohrländerit ovat täysin omanlaisiaan, eikä niitä voi verrata mihinkään muuhun rotuun. Ne voivat olla varautuneita, mutta kiintyvät todella syvästi omaan perheeseensä, Lepola kertoo.
Ensimmäisen pentueensa Lepola kasvatti vuonna 2009 kennelnimellä Alobelin. Nyt pentueita on syntynyt yhteensä viisi: neljä puhdasta kromfohrländer-pentuetta sekä yksi risteytyspentue tiibetinterrierin kanssa.
Pitkän työn tulos
Kromfohrländer-harrastajat alkoivat pohtivat ratkaisuja rodun perimän monimuotoisuuden lisäämiseksi vuosia sitten: jo vuonna 2007 laaditussa jalostuksen tavoiteohjelmassa on mainintoja roturisteytyksistä. Omistajat tiesivät, että rodun geeniperimään oli saatava vaihtelua. Kennelliitto suhtautui roturisteytyksiin kuitenkin nuivasti.
Tammikuussa 2012 kansainvälinen koiranjalostusliitto FCI, jonka jäsen myös Suomen Kennelliitto on, julkaisi ohjeistuksen rotujen ja rotutyyppien risteytyksistä. FCI kannustaa risteyttämään eri rotuja sekä rotutyyppejä keskenään rotujen geenikannan kasvattamiseksi ja rodun terveydentilan parantamiseksi.
– Kaikki puhtaat rodut ovat tätä menoa kulkemassa tiensä päähän. Pienemmillä roduilla se vain kärjistyy nopeammin, Lepola toteaa.
Sittemmin yleistyneitä roturisteytyksiä säätelevät tiukat maakohtaiset ohjeet. Aiemmin asiaan kielteisesti suhtautunut Kennelliitto hyväksyi nykyisen ohjeistuksensa roturisteytysten käytännön toteutuksesta vuoden 2013 lopussa.
Ennen roturisteytyksen toteutumista Kennelliitto vaatii roturisteytyshakemuksen, josta tulee ilmi muun muassa risteytyksen syyt ja tavoitteet sekä suunnitelma risteytyspentujen jalostuskäyttöä varten. Jalostussuunnitelman toteutumista selvitetään seuraamalla risteytyspentuja niiden koko eliniän.
Yhteistyötä rotujärjestöjen välillä
Sopivan risteytysrodun valinta jakoi mielipiteitä Suomen kromfohrländer ry:ssä, ja lopulta risteytyspentueita päätettiin tehdä useita: keskikokoisen villakoiran, tiibetinterrierin ja parsonrusselinterrierin kanssa. Sopivat urokset löytyivät rotujärjestöjen ja koiranomistajien avustuksella.
– Parson oli Kennelliiton suositus, sillä se muistuttaa ulkoisesti kromfohrländeriä. Toisaalta terrierin ominaisuudet mietityttivät meitä. Etsimme rotuja, jotka ovat sopivan kokoisia seurakoiria ja jotka voisivat tuoda rotuun lisää itsevarmuutta. Metsästysviettiä emme kuitenkaan halunneet, rotuyhdistyksen pentuvälityksestä vastaava Lepola summaa.
Risteytettäviksi roduiksi valittiin mahdollisimman terveet rodut, jotka muistuttavat rakenteeltaan ja luonteeltaan kromfohrländeriä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on toteuttaa risteytyspentue vielä mahdollisesti kettuterrierin kanssa. Kettuterrieri on todennäköisesti toinen kromfohrländerin kantaroduista, mutta taustoiltaan täysin terveen yksilön löytäminen Suomen rajojen sisäpuolelta on haastavaa.
Puhdasrotuisina erikoisrekisterissä
Kaikki risteytyspennut on rekisteröity Kennelliiton ER-rekisteriin puhdasrotuisina kromfohrländereinä. Niillä on oikeus osallistua arvokisoihin sekä valioitua Suomessa, mutta kansainvälisistä titteleistä ER-rekisteröidyt yksilöt eivät voi kilpailla.
Risteytyspennut risteytetään puhdasrotuisten kromfohrländereiden kanssa vähintään seuraavan kolmen sukupolven ajan, jonka jälkeen jälkeläiset voidaan rekisteröidä puhdasrotuisten FI-rekisteriin.
– Risteytyspentuja on käytetty näyttelyissä, ja suomalaiset tuomarit ovat antaneet niille hyviä arvosteluja hieman erilaisesta ulkonäöstä huolimatta. Kotimaiset tuomarit arvostavat roturisteytyksiä, sillä he tietävät taustat ja niihin liittyvät tavoitteet.
Roturisteytyksillä perinnöllisiä sairauksia vastaan
Perimän kartoittaminen ja roturisteytykset tulevat toivottavasti tulevaisuudessa helpottamaan kromfohrländereiden jalostustyötä. Vieraasta rodusta perityt geenit tuovat vaihtelua pieneen rotuun, jonka ongelmana on geenipohjan kapeus: näennäisesti etäisetkin sukulaiset kantavat tosiasiassa samaa geeniperimää.
Kromfohrländereillä teetetään yleensä laajat terveystarkastukset ennen jalostuskäyttöä. Koska huoli rakkaan rodun tulevaisuudesta on yhteinen, lähtivät aktiiviset omistajat innolla mukaan myös geenitestaamaan koiriaan.
Myös kaikki risteytyspennut on testattu MyDogDNA:n geenitestillä. Testien tulokset ovat osoittaneet, että roturisteytyksillä on saatu selvää vaihtelua rodun monimuotoisuuteen. Terveet ja hyväluonteiset risteytyspennut tuovat aikuistuttuaan rotuun paljon kaivattua uutta jalostusaineistoa.
– Vaikka kromfohrländereiden terveystilanne ei ole hälyttävän huono, sairaudet ovat selkeästi lisääntyneet rodun monimuotoisuuden pienentyessä. Eräs rodulle tyypillinen sairaus on hyperkeratoosi eli päkiänkovettumatauti, johon kehitettiin onneksi geenitesti viime keväänä. Kaikki perinnölliset sairaudet pitää pyrkiä minimoimaan ja tähän tarvitsemme avuksi testit mahdollisimman monista perimän aiheuttavista sairauksista, kertoo Lepola.
Tällä hetkellä koiralla tunnetaan satoja perinnöllisiä sairauksia tai muita ominaisuuksia, mutta vain noin kolmannekseen niistä tiedetään tarkka perinnöllinen syy eli geenimutaatio, joka aiheuttaa kyseisen sairauden tai ominaisuuden. Koiran perimää tutkitaan kuitenkin paljon, ja uusia mutaatioita löydetään jatkuvasti tutkimuslaitoksissa ympäri maailmaa.
Lähteet: MyDogDNA, Kennel Alobelin, Suomen kromfohrländer ry, Kennelliitto, FCI
Otsikkokuva: Hanna Degerman
Juttusarjassa ovat aiemmin ilmestyneet:
Pienestä kannasta lähtenyt pohjanpystykorva on perimältään monimuotoisimpia rotuja
Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä
Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!
Juttu on toteutettu yhdessä MyDogDNA:n kanssa.
