talutin

Koira räyhää remmissä – Näin saat ohitustilanteet onnistumaan

Rauhallinen lenkki saa käänteen, kun näköpiiriin osuu kohti tuleva koirakko: pulssi nousee, sormet puristuvat nyrkkiin ja hihna kiristyy lyhyeksi kuin huomaamatta eikä aikaakaan, kun myös koira hihnan toisessa päässä jäykistyy. Räjähdysherkkä tilanne on valmis. Miksi koira räyhää remmissä ja mitä ongelmalle voi tehdä?

Eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo, että remmiräyhäämisen taustalla voi olla monia syitä. Koira on voinut kokea trauman, esimerkiksi joutunut irtokoiran hyökkäämäksi tai muuten säikähtänyt, ja kokemuksesta on jäänyt pelko muita koiria kohtaan.

Useimmiten taustalla ei kuitenkaan ole yksittäistä tapahtumaa, vaan ongelma on muodostunut vähitellen ajan saatossa. Tarkoittamattaan omistaja luo ohitustilanteeseen jännitteen, joka lopulta saattaa purkautua koiran räyhäämisenä.

– Kun omistaja kiristää hihnaa, koira tuntee epämukavuutta ja paineen tunnetta, jonka se oppii yhdistämään vastaantulevaan koiraan. Kun ohitustilanteet toistuvat stressaavina, voi koira alkaa räyhätä, Tihtonen sanoo.

– Hihnaa pidettäessä kireällä ja lyhyellä, koira ei myöskään pääse käyttämään sille luontaista elekieltä, jolla se viestii toiselle koiralle, ettei ole kohtaamassa tätä hyökkäävästi. Tällaisia rauhoittavia eleitä ovat esimerkiksi maan nuuhkuttaminen, pään kääntäminen ja kaartaminen sivummalle.

Jopa erittäin sosiaalisesta pennusta voi kasvaa toisille koirille rähisijä. Jos ylisosiaalinen koira pääsee pennusta asti aina tervehtimään ja leikkimään vastaantulevien koirien kanssa, mutta omistaja alkaa myöhemmin rajoittaa tervehtimisiä yhtäkkisesti, voi se laukaista koirassa turhautumista, joka purkautuu aggressiivisuutena. Tihtosen mukaan tämä on yllättävän tyypillinen syy remmiräyhäämiselle.

– Pennusta asti olisi parempi, että tervehditään vain tiettyjä turvallisia ja tuttuja koiria, eikä luokse pääseminen ole automaattista vaan tapahtuu vain luvan kanssa. Kun ohittamisesta tehdään yleisempää ja palkitsevampaa kuin tervehtimään pääsemisestä, ohitukset sujuvat jatkossakin helpommin.

Pennulle kannattaa opettaa, että tervehtimään pääsee vain luvan kanssa. Näin ohittaminen onnistuu helpommin myös jatkossa.

Opettele lukemaan koiraasi

Koirat viestivät keskenään paljon hienovaraisilla eleille ja tavoilla, jotka usein jäävät ihmisiltä huomaamatta. Harvoin koira räyhää varoittamatta, sillä se on äärimmäinen ja vasta viimeinen koiran tapa viestiä, että tilanne on epämiellyttävä.

Omistajan kannattaa opetella tarkkailemaan eleitä, jotka kielivät koiran jännittyneisyydestä. Jos koira tuijottaa toista koiraa tiiviisti ja jo pitkältä välimatkalta, kokee se lähestyjän uhkaavana ja huolestuttavana. Myös jäykät, pystyyn nostetut korvat ja häntä, huulten nuoleminen sekä huolestunut pälyily kertovat stressistä.

– Ohitustilanteet ovat haastavia, koska toinen koira on monelle koiralle äärimmäisen kiinnostava. Tavoitteena on tehdä omistajasta toista koiraa kannattavampi, joten lenkille otetaan mukaan parhaimmat palkinnot, herkullisimmat herkut tai mieluisimmat lelut, Tihtonen painottaa.

Tärkeää on ajoittaa palkitseminen oikein. Koira palkitaan välittömästi, kun se havaitsee lähestyvän koirakon. Omistaja ei voi ennakoida, sillä koiran täytyy olla havainnut toinen koira, jotta se tietää, mihin yhdistää palkinnon. Näin koira myös huomaa vastaantulijan ajoissa eikä säikähdä yhtäkkiä lähellä olevaa koiraa ja ylireagoi sen takia. Koiraa palkitaan ja kehutaan runsaasti niin kauan kuin ohitustilanne jatkuu.

Ota tarpeeksi tilaa ohitukselle

Ihmisillä on tapana kulkea suoraan, jalkakäytävän leveyden verran ohi, toisiaan edes huomaamatta, mutta tämä ei ole luonnollista koirille. Suoraan kohti tuleminen kielii mahdollisesta konfliktista, joten koirat mieluummin kohtaavat toisensa sivulle kaartaen.

– Omistajan tulee huolehtia riittävästä välimatkasta. Ei ole mikään pakko ohittaa aivan vierestä, vaan tarvittaessa voi kaartaa vähän pientareen, ojan, pellon tai metsän puolelta, Tihtonen sanoo.

Kaupungissa ulkoilureittiä voi miettiä ennakolta, valita puistoja ja muita tilavampia ulkoilupaikkoja sekä mahdollisuuksien mukaan välttää ruuhka-aikoja, jotta kohtaamisia olisi mahdollisimman hallitusti. Kaupungissa tilanteet ovat usein yllättäviä, joten ohituksia on hyvä harjoitella rauhallisemmassa paikassa tuttujen koirien kanssa tai ohituskursseilla, jotta koira saa onnistumisen kokemuksia.

– Lenkin ensimmäiseen ohitukseen kannattaa panostaa, sillä monesti sen onnistuminen määrittää, kuinka hyvin koko lenkki sujuu. Jos toinen koira pääsee yllättämään jo ensimmäisen nurkan takaa, voi olla parempi hoitaa pissatus nopeasti, kääntyä kotiin ja kokeilla hetken rauhoittumisen jälkeen uudelleen.

Joskus tilanne ajautuu siihen, että koiralta tuntuu katoavan korvat ja silmät, se ei reagoi enää käskyihin eivätkä namitkaan maistu. Tihtonen muistuttaa, ettei koiralle karjuminen ja äänen korottaminen auta, vaan kiihdyttää koiraa lähinnä haukkumaan kilpaa. Kun koira menee taistele tai pakene -tilaan, tilanteesta on paras poistua nopeasti mutta rauhallisesti.

Vastaantulija vähän kiinnostaa ja huolettaa. Kun omistaja oppii tunnistamaan koiransa eleitä, voi koiraa auttaa selviämään jännittävissä ohitustilanteissa.

Turvallisuus ennen kaikkea

Viimeinen asia, mitä räyhäämistilanteessa kukaan haluaa on, että koiran panta antaa periksi tai hihna luiskahtaa taluttajan kädestä. Epämukava ja kipua tuottava panta voi myös pahentaa koiran remmiräyhäämistä, kun koira oppii yhdistämään kiristyvästä hihnasta ja pannasta aiheutuvan kivun toiseen koiraan.

– Talutusvälineiden tulee olla sellaiset, etteivät ne estä koiraa näyttämästä luontaista elekieltään. Hihnassa tulisi olla tarpeeksi pituutta, jottei koira ole valmiiksi turhautunut ja pystyy tekemään luontaisia väistämisliikkeitä, kun toinen koira lähestyy, kertoo tarvikespesialisti Maria Kallio kotimaisia Jalo-tuotteita valmistavalta Transmerilta.

Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, sillä siitä saa hyvän otteen eikä hihna aiheuta niin helposti hiertymiä ja vammoja nykäisyn sattuessa. Joissain hihnoissa on myös liu’un esto käsiosissa helpottamassa otteen pitämistä. Kallio suosittelee myös valitsemaan taluttimen, joka mahdollistaa käden ja puolen vaihtamisen vaivattomasti tarpeen mukaan.

– Välineet eivät saa koskaan aiheuttaa kipua koiralle. Pannaksi kannattaa valita tukeva ja tarpeeksi leveä panta, joka ei painu koiran niskanikamien väliin. Pannasta voi tarkistaa myös, että sen kiinnityslenkit ovat kestävät, Kallio sanoo.

Sujuvat ohitustilanteet ovat loppujen lopuksi yhteispeliä kaikkien ulkoilijoiden välillä. Jos näet keltaisen nauhan vastaantulevan koiran hihnassa tai pannassa, tarkoittaa se, että koira tarvitsee syystä tai toisesta tilaa. Keltainen nauha -kampanjan tarkoituksena on kertoa tilaa tarvitsevista koirista: koira voi olla remmiräyhääjä, mutta myös esimerkiksi arka tai sairas, sillä on juoksut tai sitä koulutetaan. Vaikkei koiralla olisikaan keltaista nauhaa, on aina paras varmistaa omistajalta, saako koiraa lähestyä ja tulla tervehtimään.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen

Koira vetää hihnassa? – Opeta koirallesi mukavan ja turvallisen lenkin taito

Hihnan toisessa päässä kiskova koira saa kärsivällisimmänkin taluttajan turhautumaan, mutta vetämisellä on tätäkin ikävämpi vaikutus. Jatkuva paine ja nykäisyt kaulalle aiheuttavat koiralle kipua, fyysisiä vammoja ja stressiä. Hallitsemattomasti sinkoileva koira luo pahimmillaan vaaratilanteita niin itselleen kuin muille – ja vaikkei mitään sattuisikaan, nostattaa tilanne punan häpeilevän taluttajan poskille. Kysyimme asiantuntijoilta, mitä tehdä.

Koiran vetämiselle hihnassa voi olla monia selityksiä. Ehkä koira haluaa päästä nuuskimaan vastustamatonta tuoksua tienposkessa, tai se kiirehtii tervehtimään vastaantulevaa koiraystävää. Harmillisen usein syy jatkuvaan vetämiseen on, että koira tuntee kireän hihnan aiheuttamaa kipua.

– Koiralle luontainen reaktio on yrittää paeta poispäin kivusta ja epämukavuudesta, jolloin se kiskoo vain kahta kauheammin, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen selittää.

– Koira ei itse osaa päätellä, että hidastamalla ja kääntymällä paine loppuu. Siksi sille täytyy opettaa, mitä tehdä.

Pantaan tai valjaisiin totuttelu kannattaa aloittaa mahdollisimman nuorena. Suurin osa pennuista totutetaankin pantaan jo kasvattajan luona ennen kotiutumista.

Koiran iästä huolimatta aina, kun käyttöön otetaan uusi panta tai muu väline, totuttelu tulisi aloittaa rauhallisesti ja koiraa palkiten. Koiralle opetetaan, että pannan tai valjaiden pukeminen tarkoittaa yhteistä mukavaa tekemistä, kuten rapsutuksia, leikkiä ja herkkuja.

– Ennen kuin lähdetään ulos, harjoitellaan kotona sisällä, jossa on vähemmän häiriötekijöitä. Ulkona hajut, äänet, eläimet, toiset koirat ja ihmiset vaikeuttavat keskittymistä ja tekevät harjoittelusta haastavampaa.

Tihtonen suosittelee opettamaan koiralle, kuinka paine kireästä hihnasta puretaan eli hihna saadaan löystymään. Tämä tapahtuu niin, että omistaja vetää hihnaa kevyesti kireälle, jolloin koira tuntee pienen paineen ja reagoi siihen, esimerkiksi kääntymällä omistajaan päin ja tulemalla luokse. Kun koira reagoi ja hihna löystyy, sitä kehutaan ja palkitaan runsaasti. Tätä toistamalla koira oppii, että hihnan kiristyessä kannattaa kääntyä eikä jatkaa vetämistä poispäin.

– Kun koira osaa sujuvasti purkaa paineentunteen, voidaan lähteä liikkeelle. Ensin hihnassa kuljetaan sisällä vaikka ympäri olohuonetta, sitten omalla pihalla, kotitiellä ja vähitellen kävelyä harjoitellaan lisäämällä lenkin pituutta, Tihtonen kuvailee.

– Koulutus tehdään asteittain ja tarpeeksi lyhyissä pätkissä kerrallaan, jotta koira jaksaa keskittyä.

Koiraa kehutaan ja palkitaan runsaasti lähellä pysymisestä myös muulloinkin kuin hihnan kiristyessä – muuten koirasta saadaan jojo, joka poukkoilee kireän hihnan ja omistajan väliä namien toivossa.

Varaa taskut täyteen nameja ja palkitse koiraa runsaasti, kun se kulkee vierellä toivomallasi tavalla.

Oikeanlaisista välineistä tukea harjoitteluun

Monia pantoja ja taluttimia markkinoidaan vetoa estävinä, mutta todellisuus on, ettei mikään väline itsessään ratkaise ongelmaa. Oikein valittu panta tai valjaat sekä talutin voivat kuitenkin auttaa kouluttamisessa ja vähentävät koiran tuntemaa epämukavuutta ja kipua.

– Hyvä panta ei satuta tai ahdista koiraa. Pannan tulisi olla leveä, sillä liian ohut panta painuu koiran niskanikamien väliin ja aiheuttaa kipua ja pitkällä aikavälillä vahinkoa, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-tarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

Esimerkiksi nailonista tai polyesteristä valmistetut pannat ovat kestäviä ja keveytensä ansiosta mukavia koiralle. Lisämukavuutta tuo, jos panta on pehmustettu sisäpuolelta. Hyvin istuvat valjaat voi myös olla vetävälle koiralle sopiva vaihtoehto, sillä ne vähentävät kaulaan kohdistuvaa painetta.

Hihnalenkkeilyyn ei suositella kiristäviä ja puolikiristäviä pantoja. Ulkoilun sijaan ne on tarkoitettu koulutustilanteisiin sekä harrastuksiin ja työtehtäviin, joissa koira täytyy olla nopeasti päästettävissä irti ja kytkettävissä uudelleen. Erityisesti pennulle tulee aina valita kiinteä panta, joka on turvallinen sen vasta kehittyvälle niskalle.

– Myös taluttimeksi kannattaa valita kevyestä, kestävästä materiaalista valmistettu hihna. Leveämpi hihna on turvallisempi kuin ohut, ja pehmusteet käsiosissa suojaavat taluttajaa mahdollisilta nykäisyn aiheuttamilta hiertymiltä ja palovammoilta, Kallio sanoo.

Kiskovalle koiralle voi sopia joustotalutin, jonka sisällä on kuminauha, joka lieventää kaulaan kohdistuvia nykäisyjä. Flexiä Kallio suosittelee käytettäväksi vain valjaiden kanssa ja ainoastaan, kun hihnassa kulkeminen on hallinnassa, sillä pitkälle yltävä, ohut naru voi sotkeutuessaan aiheuttaa vaarallisia tilanteita ja vammoja.

– Pelkkä välineen vaihtaminen ei ratkaise vetämisongelmaa, mutta jokaiselle omistajalle ja koiralle voi löytyä juuri itselle toimivat varusteet, jotka tekevät lenkkeilystä molemmille mukavaa.

Varmista, että panta on koiralle huomaamaton ja mukava. Panta on sopivan kokoinen, kun sen ja kaulan väliin mahtuu sujauttamaan pari sormea.

Huomioi koiran luonne ja tarpeet tavoitteita asettaessasi

Monelle hyvästä hihnakäytöksestä mieleen pulpahtaa kuva kauniisti vierellä sipsuttavasta ja suoraan omistajan silmiin katsovasta koirasta. Näin kauniille kulkemiselle on paikkansa, mutta Tihtonen muistuttaa, että jokainen koiranomistaja voi määritellä, mitä hyvä hihnakäyttäytyminen itselle tarkoittaa.

– Omistaja määrittelee muun muassa, kuinka lähellä koiran haluaa pysyvän ja opettaako esimerkiksi katsekontaktin tai muita lisävaatimuksia. Tähän vaikuttavat niin omistajan toiveet ja tavoitteet kuin koiran ominaisuudet, kuten rotu, koko ja käyttötarkoitus.

Jatkuva, tiukasti kontaktissa pysyminen on koiralle raskasta, joten sitä tulisi tauottaa tarpeeksi, jotta koiraa saa myös vapaampaa kulkemista lenkin mittaan. Koiran lajityypillistä käytöstä ja tarpeita ei sovi myöskään unohtaa.

– Monet hankkivat koiran ulkoilukaveriksi. Täytyy muistaa, että kun ihminen tykkäisi kulkea tasaista vauhtia eteenpäin, vahvasti hajumaailmassa elävä koira puolestaan luontaisesti haluaa välillä pysähdellä nuuhkuttamaan.

Hihnan ja pinnan kiristymistä on mahdoton välttää täysin, mutta koiralle kiukkuuntuminen ja hihnan riuhtominen ei tilannetta auta. Koiralta ei voi odottaa aina täydellistä kulkemista, eikä se osaa lukea omistajansa ajatuksia.

– Jos ihminen ei ole valmis muuttamaan omaa käyttäytymistään, ei voi olettaa että koirakaan muuttaisi. On myös osattava antaa virheet anteeksi niin koiralle kuin itselleen, Tihtonen summaa.

Hän kertoo, että 90 prosenttia hänelle tulevista avunpyynnöistä liittyy juuri hihnassa kulkemisen haasteisiin. Moni koiranomistaja siis painii saman ongelman äärellä, eikä sitä tarvitse hävetä. Jo vetämään oppineen koiran uudelleen kouluttaminen on haastavaa, mutta kärsivällisyydellä ja oikeilla keinoilla aivan mahdollista.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisia lemmikin tarvikkeita valmistavan Jalon kanssa. Jalon tavoitteena on kehittää entistäkin turvallisempia ja käyttöystävällisempiä pantoja ja taluttimia omistajan ja koiran yhteisiä ulkoiluhetkiä varten.

Teksti: Niina Kinnunen
Kuvat: Jalo

Nätisti ensihihnassa: Näin totutat pennun taluttimeen

Koiranpennun ensimmäiset elinkuukaudet ovat täynnä tärkeiden taitojen opettelemista. Yksi hyödyllisimmistä on hihnassa kulkeminen, joka kannattaa opettaa askel askeleelta pennulle pian sen kotiuduttua. Kun pentu oppii kulkemaan taluttimessa nätisti heti pienenä, sujuu lenkkeily jouhevammin myös lopun elämää.

Uuden pennun kotiintulo on innon ja tohinan aikaa. Uuden pennun omistajan muistilista on pitkä, eikä pennun ensipantaa ja -talutinta sovi unohtaa. Vaikka pentupantaa ja -hihnaa käytetäänkin vain hetki, kannattaa tuotteet valita niin, että ne ovat helposti käytettäviä ja mukavat pennulle.

– Yleissääntönä on, että pennulle tarkoitetut pannat ja hihnat tulisi olla mahdollisimman kevyitä ja koiralle huomaamattomia, kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Metalliset ketjut ja soljet ovat yleensä turhan painavia pennun kaulaan. Sen sijaan esimerkiksi kevyestä mutta kestävästä nailonista valmistetut ja muovisolkiset pannat ja hihnat toimivat hyvin ensimmäisinä taluttimina. Se mikä toimii berhandilaisen pennulla ei välttämättä kuitenkaan toimi chihuahualla, joten ensipanta ja -hihna kannattaa valita myös rodun ja yksilön mukaan.

– Tärkeintä on turvallisuus. Panta ei saa esimerkiksi tarttua mihinkään uteliaan pennun leikkiessä ja tutkiessa maailmaa.

Pannan saa sujahtamaan pennun kaulaan, kun siitä tekee sille mieluisan kokemuksen.

Harjoittelu alkaa pannasta

Ennen kuin omistajan ja pennun yhteispeliä hihnassa voi alkaa treenata, täytyy pentu totuttaa pannan käyttämiseen. Opettelu tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin eli viimeistään, kun pentu on kotiutunut uuteen kotiin. Pentu tutustutetaan pannan käyttämiseen positiivisen vahvistamisen avulla.

– Koira opetetaan yhdistämään pannan pukeminen siihen, että tapahtuu mukavia asioita: pennun kanssa leikitään, sitä rapsutetaan ja kehutaan runsaasti tai palkitaan nameilla, Kallio kuvailee.

Aluksi pantaa pidetään vain lyhyitä aikoja kerrallaan ja aikaa pidennetään pikku hiljaa. Jos pentu rimpuilee, sille ei anneta huomiota ennen kuin se käyttäytyy taas toivotulla tavalla.

Pantaa laittaessa omistajan kannattaa aina varmistaa, ettei se mene liian tiukalle. Hyvä nyrkkisääntö on, että pannan ja koiran kaulan väliin täytyy mahtua kaksi sormea.

– Harjoitella voi panta mieluummin vaikka vähän liian löysällä kuin liian tiukalla. Pennut kasvavat vauhdilla, joten omistajan kannattaa tarkistaa ja säätää pannan kokoa usein. Toissapäivänä sopiva panta voikin tänään olla jo liian tiukka.

Kun panta sujahtaa kaulaan luontevasti, seuraavaksi opetellaan, että panta rajoittaa liikkumista ja ihminen voi ottaa siitä kiinni. Kun pentua käsitellään ja pannasta otetaan kiinni, samalla otetaan kiinni myös rintakehästä.

– On erittäin tärkeää, ettei pannasta koskaan kiskota tai revitä äkkinäisin liikkein. Pennun niska on vasta kehittymässä, ja kiskominen voi aiheuttaa vammoja. Vaivat ei välttämättä näy heti, mutta voivat ilmetä vuosienkin päästä, Kallio kertoo.

 

Hihnassa kulkemisen harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä, mutta opettaa ja vahvistaa myös yhteistyötä.

Malttia hihnan molempiin päihin

Ennen kuin hihnan napsauttaa kiinni pantaan, täytyy pennun osata ottaa kontakti omistajaan. Kontakti on yhteistyön ja kaiken koulutuksen perusta, ja sen opettamisesta voi lukea lisää esimerkiksi Hankikoira.fi-sivustolta.

Kun kontakti pennun ja omistajan välillä alkaa sujua, voi taluttimeen tarttua. Ensihihna voi olla lyhyempi kuin hihna, jota lopulta tullaan käyttämään, jotta pentu oppii kulkemaan ihmisen lähellä ja toisaalta lyhyempi etäisyys on turvallinen.

– Tavoite on, ettei hihnassa vedetä. Utelias pentu näkee ja haistaa ulkona kaikkea kiinnostavaa ja lähtee vetämään päästäkseen tutkimaan niitä. Jos koira pääsee asioiden luokse vetämällä, vetää se jatkossakin, Kallio sanoo.

Pentua ei tulisi koskaan palkita vetämisestä. Sen sijaan, kun hihna kiristyy, se pidetään tiukalla ja odotetaan, että pentu ottaa kontaktin taluttajaan. Kontaktista pentu saa palkinnoksi herkun ja sen, että hihnaa löysätään ja matka jatkuu. Vähitellen koira oppii ottamaan kontaktin aina hihnan kiristyessä. Koiraa ei kannata myöskään ohjata liikkeelle tai pysähtymään hihnasta nykien, vaan sille voi opettaa sanalliset käskyt, kuten ’mennään’ ja ’odota’.

Vetämällä ei siis päästä eteenpäin senttiäkään. Helpommin sanottu kuin tehty, eikä omistajaakaan varmasti huvita kouluttaa jokaisella ulkoilukerralla. Pentu kuitenkin oppii jatkuvasti eikä vain kouluttaessa. Siksi remmin ei kannata antaa kiristyä edes sillä kertaa, kun omat ajatukset harhailevat muualla kuin koulutuksessa.

– Tämä vaihe on haastavin myös omistajalle ja vaatii todellista kärsivällisyyttä. Vaiva kuitenkin palkitaan, sillä hihnakäyttäytyminen on helpompi opettaa pennulle kuin opetella huonoista tavoista, kuten vetämisestä, jälkikäteen pois, Kallio muistuttaa.

Kun pentu kasvaa isommaksi, voi jokainen kokeilla, minkälainen panta, valjaat, hihna tai talutin on juuri itselle ja omalle koiralle sopivin. Kun hihnakäyttäytymisen perusta on maltilla rakennettu ja kunnossa, voi ulkoilu sujua varmasti jokaiselta koirakolta hihnan ja pinnan kiristymättä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalon kanssa. Turvalliseen pennun kouluttamiseen sopivat Jalon pentupannat ja -taluttimet ovat saatavilla muun muassa Tuurinportissa, Masku Aurassa, Säästötalo Latvalassa sekä K-Citymarketeissa ja satunnaisissa K-supermarketeissa.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂