lotta vihtonen

Kysy koirakouluttajalta: Koiranpentu puree, mikä neuvoksi?

Kysymys:

 

”Meillä on 11 viikkoa vanha Chow chow -uros. Mauri osaa jo hienosti nimensä, tulee luokse kutsuttaessa, istuu ja makaa käskystä. Fiksu ja nopeasti oppiva pentu. Mutta ongelmana onkin ei toivottu käytös – Mauri on kuin piraija! Vaikka koitamme väsyttää sitä ulkoilemalla ja lelujakin on mistä valita, on hetkiä jolloin vain ”ihmisliha” kelpaa! Tähän asti olemme yrittäneet hepulikohtauksen sattuessa kohdistaa energian omiin leluihin mutta se ei tunnu auttavan. Lopuksi käy aina niin että olemme molemmat koiraa paossa sohvalla, kunnes se menettää kiinnostuksensa. Mitä oikeasti kuuluu tehdä? Miten kiellämme oikealla tavalla väärän käytöksen?

Kiitos jo etukäteen vastauksestasi!

Tuulikki

Lotta vastaa:

Hei Tuulikki!

Onnittelut uudesta koiranpennusta. Teillä on nyt menoa ja meininkiä kun Mauri on vielä pentu. Pentuna koirat opettelevat niiden elämän sääntöjä, sallittuja ja kiellettyjä asioita. Pureminen ja erityisesti puremiseen sallittu voima on niille yksi oppimisen kohta, ja voin taata että ette ole ainoa perhe joka painii saman ongelman kanssa.

Ihan aluksi lienee syytä todeta, että kaiken mahdollisen, myös käsien, pureminen on täysin normaalia käyttäytymistä pennulle. Se ei silti ole suotavaa, eikä toivottavaa käytöstä. Sanon tämän siksi, että olen joskus törmännyt myös virheluuloon, että käsiä pureva pentu yrittäisi jotenkin pomottaa tai johtaa ihmisperhettään. Todellisuudessa pentu vain leikkii ja kokeilee mikä kaikki on sallittua.

Olette toimineet Maurin puremisen kanssa erittäin hyvin. Olette tarjonneet koiralle riittävästi sallittua tekemistä – loistavaa! Kirjoituksestasi ei käy ilmi, onko Maurilla myös sallittua pureskeltavaa, puruluita, pahvilaatikoita tai muuta vastaavaa. Niitä olisi hyvä olla saatavilla aina, sillä koiranpennun puremisen tarve on valtava, ja jos sallittuja esineitä ei ole saatavilla, se pureskelee jotain muuta. Mutta tämä yksinään ei auta käsien puremiseen, vaan koiralle pitää olla jokin merkitys sillä, pureeko se vai ei. Huolehdi siis siitä, että pureminen ei ole portti kivaan tekemiseen.

Jos Mauri alkaa purra käsiä, kun leikit sen kanssa, lopeta leikki ja pysäytä käsien liike. Jos koira lopettaa puremisen, jatka heti leikkiä, ja pysäytä taas jos pureminen alkaa. Jos käsien pysäyttäminen ei riitä, nouse ylös ja nosta kädet vaikka rinnalle ristiin, niin että Mauri ei yletä puremaan niitä. Heti kun koira lopettaa käsien hamuamisen ja menee takaisin lattialle, kyykisty sen perässä ja aloita leikki tai tarjoa sille jokin lelu. Mainitsemasi sohvalla paossa oleminen ei myöskään ole huono vaihtoehto näin pentuvaiheessa, se voi olla käytännön elämässä yksi järkevimpiä tapoja rauhoittaa tilanne.

Koiranpentu saattaa purra myös jalkoja ihmisten kävellessä tai villiintyä niin, että se puree melkein mitä tahansa. Tällöin kannattaa noudattaa samaa ohjetta: pysäyttää liike. Joskus koiranpennut kuitenkin menevät niin ylikierroksille, että ne eivät enää pysty keskittymään mihinkään, ja silloin on järkevintä siirtää ne hetkeksi aitaukseen, häkkiin tai toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Tätä ei pidä tehdä jos koira selvästi pelkää häkkiä tai toista huonetta, tai jos se ei osaa rauhoittua sinne ollenkaan. Toiseen tilaan sulkemista ei myöskään pidä tehdä rangaistuksenomaisesti, vihaisena ja ovia paiskoen, vaan mahdollisimman neutraalisti

Puremisen tarve koirilla vähenee merkittävästi kun ne ovat vaihtaneet maitohampaansa pysyviin, osalla koirista jo paljon aikaisemmin. Tärkeää on huolehtia siitä, että käsiä – tai ylipäänsä ihmisiä – näykkimällä koira ei saa mitään, mitä se ei muuten saisi. Tällä tarkoitan siis sellaista tilannetta, missä koira vaikka näykkimällä käsiä pyytää ruokaa ja saa sen.

Kysymykseesi koiran ja kissojen yhteiselosta vastaan seuraavassa postauksessani.

Kysy koirakouluttajalta: Vuoden 2013 kaikki kysymykset ja vastaukset

Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtonen on vastaillut marras-joulukuussa moneen lukijoita askarruttaneeseen kysymykseen. Kokosimme yhteen kaikki Lotalle esitetyt kysymykset ja vastaukset. Olkaapa hyvät:

Opettele koirankoulutuksen perusperiaatteet

Kysy koirakouluttajalta: Pissaongelmia

Kysy koirakouluttajalta: Näin aktivoit koiraasi kotikonstein

Kysy koirakouluttajalta: Näin pidät vanhan koiran virkeänä

Kysy koirakouluttajalta: Vuoden ikäinen ei vieläkään sisäsiisti

Kysy koirakouluttajalta: Miksi koira vetää?

Kysymys:

Moi! Luke on 13 kuukauden ikäinen leikattu uros. Muutti Kreikasta Suomeen kolme kuukautta sitten. Käveli hyvin hihnassa aluksi, mutta nyttemmin, hoksattuaan kaikki luonnon tuoksut ja varsinkin puput ja kurret, vetää kuono maassa aina menosuuntaan. Ei auta pysähtely tai suunnan vaihto. Ei välitä makupaloista, kun vainu on päällä! Olisikos joku temppu saada huomio kääntymään itseeni? Muuten saan koiran tottelemaan hyvin.

Jari

Hei Jari!

Kuvaamasi tilanne on aika tyypillinen nuoren koiran kanssa, jolla energiaa riittää kaiken mahdollisen tutkimiseen ja tarkasteluun. Hihnassa kävelyn opettaminen on haastavaa mille tahansa koiralle, mutta nuoren koiran kanssa se on vielä astetta työläämpää.

Kaikessa kouluttamisessa, niin myös hihnakäytöksen kouluttamisessa, pätevät ensimmäisessä artikkelissani kirjoittamat perusasiat:

1.      Mietitään mielessämme, miltä tavoiteltu käytös näyttää. Mitä koiran ihan tarkalleen ottaen pitäisi tehdä?

2.      Tehdään halutusta käytöksestä koiran näkökulmasta kannattavaa.

3.      Tehdään kaikesta muusta toiminnasta koiran näkökulmasta kannattamatonta.
Miksi koira vetää?

Minkä tahansa käytöksen muuttaminen alkaa siitä, että mietitään mikä käyttäytymisen motivaationa on. Miksi koira vetää hihnaa? Yleisin syy on se, että koira haluaa jonnekin. Joskus se voi myös haluta pois jostain, esimerkiksi jos se on pelästynyt jotain, mutta ylivoimaisesti enemmistö vetävistä koirista pyrkii etenemään sinne, minne hihna ei riitä. Kohteena voi olla joku tietty paikka, haju, koira tai pelkkä liike eteenpäin. Jos koira pyrkii poispäin jostain, ota yhteyttä ammattitaitoiseen eläintenkouluttajaan.

Kun koira hihnaa vetämällä saavuttaa haluamansa, se oppii hyvin nopeasti, että vetäminen kannattaa. Tämä ketju pitää siis katkaista, eli aina kun hihna kiristyy, omistaja pysähtyy ja matka ei jatku minnekään, ennen kuin koira hakee taas kontaktia ohjaajaltaan.

Samaan aikaan toivotusta toiminnasta tulee tehdä kannattavaa, eli koiraa pitää palkita tavalla tai toisella silloin, kun se kävelee ohjaajan lähellä hihna löysällä.

Koiran näkökulmasta kannattavaa tekemistä on sellainen, mistä se saa jotain mitä se haluaa. Tämä on usein koulutuksen haastavin vaihe, ja näin ilmeisesti Lukenkin kohdalla on. Toimivan palkkion etsimiseen kannattaa käyttää hieman aikaa ja vaivaa, ja kokeilla mitä koira todella haluaa tavoitella. Suosittelen kokeilemaan erilaisia ruokia, esimerkiksi paistettu liha tai keitetty sydän ovat monen koiran herkkua. Muitakin vahvisteita on kuin ruoka, mutta ruuan käytöllä on monia etuja esimerkiksi leikkivahvisteisiin nähden. Ruuan syöminen rauhoittaa koiraa, jos ruokinta tapahtuu rauhallisesti ja ruokaa on riittävän paljon, sen määrää on helppo säädellä, ja kun ruoka on syöty, koira on valmis heti uuteen toistoon. Leikkipalkkion käytössä koiralle pitää erikseen opettaa leikin lopettaminen, jotta esimerkiksi pallon saa siltä pois.

Vahvistamisessa on myös olennaista sen ajoitus. Anna makupala koiralle juuri sillä hetkellä kun se tekee oikeaa asiaa, ja pyri olemaan houkuttelematta sitä makupalalla. Näin koira oppii, että oikea toiminta aiheuttaa palkkion saapumisen.

Jotta vahvistamisen ja estämisen periaate toimii, pitää harjoituksen olla vaikeustasoltaan koiralle sopiva.  Hihnassa kävelyn harjoittelu tulee aloittaa ihan helposta ympäristöstä, jossa pupuja ja kurreja ei ole, ja vasta kun käytös sujuu helpossa tilanteessa hyvin, siirrytään asteittain vaikeampiin haasteisiin.

Yhteenvetona siis:

– Etsi koirallesi sopiva vahviste ja opettele käyttämään sitä
– Harjoittele ensin helpossa ympäristössä
– Pysäytä eteneminen, kun hihna on kireällä, ja odota, että koira itsenäisesti ottaa sinuun kontaktia.
– Vahvista kaikkea oikeaan suuntaan tapahtuvaa toimintaa, eli sellaista toimintaa, joka johtaa koiran olemiseen sivullasi. Toimita vahviste itsesi lähelle.
– Muista vahvistaa myös oikeaa toimintaa, eli sitä kun koira kulkee hihna löysällä lähelläsi.
– Vaikeuta harjoittelua vähitellen, koiran tasoa mukaillen.

Kouluttamisessa ei ole oikoteitä onneen, mutta sitkeällä työllä saavutetaan hyviä tuloksia.

Kysy Kuonon koirankouluttaja Lotta Vihtoselta:

Kysy koirakouluttajalta: Näin pidät vanhan koiran virkeänä

”Olisi kiva lukea myös kirjoitus siitä, miten vanhan koiran saa pidettyä hyvässä kunnossa ja mielen virkeänä. Itse olen perehtynyt asiaan (sattuneesta syystä), mutta tuntuu, että monet ajattelevat, että ikääntyvä koira ei tarvitse muuta kuin ruoan ja pienet pissalenkit. Koiraa kun voisi edelleen aktivoida sille sopivalla tavalla, vaikka ei esim. voi enää samalla lailla lenkkeillä tai harrastaa kuin aiemmin. Ei sitä silti tarvitse sohvan nurkkaan unohtaa.”

Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtonen vastaa:

Tämä on hyvä ja tärkeä aihe, ja itsellenikin piakkoin ajankohtainen. Ikääntyvän koiran kanssa voi ja kannattaa harrastaa, vaikka tahti vähän nuoruuden vuosista onkin hidastunut. Vanheneva koira tarvitsee aiempaa enemmän lepoa, ja sille onkin hyvä tarjota kotona rauhallinen paikka, jossa se voi halutessaan levätä. Osa eläinvanhuksista muuttuu hieman kärttyisiksi, vähän kuten jotkut ihmisetkin vanhetessaan. Tähän saattaa vaikuttaa mm. kivut ja kolotukset, joita vanhemmalle koiralle (ja ihmiselle) helposti tulee. Erityisesti näiden eläinten kanssa leporauhan turvaaminen on erittäin tärkeää kaikkien rauhanomaisen yhteiselon säilyttämiseksi.

Seniorikoiran kanssa voi edelleen tehdä ja harrastaa paljon kaikenlaista. Jos koiran kanssa on aikaisemmin puuhattu jotain, samoja asioita voi jatkaa. ”Vanha koira ei opi uusia temppuja” ei laisinkaan pidä paikkaansa, mutta ikääntyessään koirankin oppimiskyky hieman laskee, joten harjoittelussa pitää ehkä olla mukana hieman aiempaa enemmän malttia ja hyvä palkkio.

Nelli, 16 v. Kuva: Salla Rikkola
Nelli, 16 v. Kuva: Salla Rikkola

Edellisessä kirjoituksessani esitellyt aktivointivinkit sopivat oikein hyvin myös vanhenevan koiran tarpeisiin. Jos ne ovat jo tuttuja, voit aina keksiä itse lisää. Myös pienet kotiapulaistehtävät ovat hyviä aktivointiharjoitteita, esimerkiksi vauvan vaippojen kanto roskikseen tai tohveleitten etsiminen isännälle. Mielikuvitus on rajana tässäkin!

Niin kauan kun koiran tuki- ja liikuntaelimistö on terve, voi koiraa lenkittää ihan normaalisti. Mitä enemmän koiralla on mahdollisuus juosta vapaana, mieluiten vaihtelevassa maastossa, sen paremmin sen lihaksisto ja hermosto saa harjoitusta. Jos havaitset koiralla ontumista, vaikeutta nousta ylös, yleistä jäykkyyttä tai muita kivun merkkejä, käytä koiraa välittömästi eläinlääkärillä.

Kun koira alkaa olla jo tiensä loppupäässä, on omistajan raskaana velvollisuutena myös päästää rakas ystävä ajoissa pois, ja lopettaa lemmikkinsä kun sen elämänlaatu alkaa liiaksi kärsiä. Kipu ei ole mukava ystävä kenellekään, ja kun koiralla on jo ikää ja se on selkeästi kipeä, on sille itselleen parasta päästä ikiuneen. Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.

Jutun kansikuva: Karla Sohlman

Mummokoira Sani (melkein 18) harrastaa keilausta. Kuva: Maija Karvonen
Mummokoira Sani (melkein 18) harrastaa keilausta. Kuva: Maija Karvonen

Kysy koirakouluttajalta: Pissaongelmia

Meillä on piakkoin kahdeksan kuukautta täyttävä westieuros Juno. Juno on tähän mennessä ollut melkein sisäsiisti, paitsi silloin kun on joutunut työpäiviemme takia olemaan yksin kotona yli seitsemän tuntia.

Nyt taas ongelma on alkanut, kun Juno on ruvennut nostamaan jalkaa. Käymme Junon kanssa yleensä 30-60 minuuttia pitkillä lenkeillä, mutta silti vähintään parin tunnin päästä Junosta tulee kovin levoton ja tuntuu, että hän etsii pissapaikkaa.

No nyt on muutaman kerran käynyt niin, että olemme yhdessä olleet kaikki olohuoneessa ja Juno on kadonnut hetkeksi keittiöön ja palannut sieltä sitten piakkoin takaisin. Ajattelimme, että Juno käy vain juomassa ja jatkaa uniaan/omia touhujaan lelujensa kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Juno oli pissannut keskelle keittiömme lattiaa, mihin hän on useamminkin pissannut. Olemme yrittäneet poistaa pissan hajua kokeilemalla erilaisia pesuaineita ja nyt vuorossa on valkopippuri.

Tähän mennessä Junon kanssa on voinut touhuta iloisesti sisällä neljä tuntia  ja sen jälkeen ollaan menty käymään ulkona. Viimeisin oli, että oltiin kotona kaikki taas jälleen olohuoneessa ja kerkesin juuri ja juuri kieltämään Junoa, ei saa pissata sisälle, kun näin miten Juno aikoi nostaa jalkaansa treenikassini kulmalle, joka oli olohuoneessa lattialla.

Kaipailisin nyt pikaisesti neuvoa siitä, mitä voin tehdä asian suhteen.

Ongelma ei ole enää pieni, sillä laminaattilattiammekin on jo  kärsinyt tästä sisälle pissailusta. Ja oma pinnani ei enää kestä ainaista mattojen kuurausta tai kuivuneiden pissojen kuurausta lattialta, kun tulen kotiin.

– Viivi Järvelä

Eläintenkouluttaja Lotta Vihtonen vastaa:

Hei Viivi!

Sisälle pissailu on monitahoinen, ja omistajaa aivan takuuvarmasti ärsyttävä ongelma. Kun sisäsiisteysongelmaa lähdetään ratkaisemaan, tulee huomioida muutama perusasia. Ensiksi täytyy varmistua siitä, että koiralle tosiaankin on opetettu riittävästi sisäsiisteyttä. Sisälle tekemisestä ei koskaan pidä rankaista tai torua koiraa, vaan huomio kannattaa kiinnittää siihen kun koira tekee tarpeensa ulos ja kehua sitä siitä. Jos koiraa kovasti toruu sisälle tekemisestä, voi vahingossa saada aikaan tilanteen, jossa koira yhdistääkin torut siihen että tekee tarpeitaan omistajan nähden, ja alkaa vältellä sitä. Jos koiralle käy sisällä vahinko, siihen on hyvä suhtautua ihan neutraalisti ja vaan siivota jäljet ilman sen kummempia seremonioita.

Toinen huomioitava kysymys on, tekeekö koira ulos. Joskus voi käydä niin että pentuaikana opittu pissapaikka kotona on koiran mielestä se ainoa oikea, ja se saattaa jopa pidätellä lenkin ajan päästäkseen pissalle omaan paikkaansa. Tällöin pitkäkään lenkki ei välttämättä auta sisälle tekemisen ongelmia. Jos kysymys on tästä, kannattaa ulkoilurutiini rakentaa siten, että vasta pissaamisen jälkeen lähdetään lenkille. Aluksi siinä nurmikon laidalla voi joutua odottelemaan kohtalaisen tovin, mutta kun koira alkaa yhdistää pissaamisen avaimeksi lenkille pääsyyn, tilanne helpottuu paljon.

Kotona voi kokeilla ympäristön muuttamista siten, että suositun pissapaikan kohdalle laitetaan esimerkiksi joku huonekalu, joka estää koiran pääsyn paikkaan. Pissalänttien huolellinen puhdistaminen on tärkeää, ja sitähän olet jo tehnytkin. Pesuaineena kannattaa käyttää ainetta, joka hajottaa hajun biologisesti.

Koiralle tulee myös tarjota mahdollisuuksia käydä ulkona tarpeillaan riittävän usein. Aikuiselle koiralle 3-4 ulkoilukertaa päivässä riittävät, mutta nuoren, vielä pentuiässä olevan koiran kanssa voi etenkin ilta-aikaan olla tarvetta jopa tunnin parin välein ulkoilulle.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, on terveydentilan tarkistaminen. Aina kun koiran käyttäytyminen muuttuu nopeasti, on syytä epäillä terveydellistä seikkaa. Pissaongelmien taustalta löytyy usein virtsatietulehduksia ja uroskoiralla laajentuneen eturauhasen aiheuttamia ongelmia. Kannattaa siis käyttää koiraa eläinlääkärillä tarkistettavana, ihan varmuuden vuoksi.

Jos tuntuu, että näillä vinkeillä ei ongelma lähde ratkeamaan, suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ammattitaitoiseen eläintenkouluttajaan. Sopivia kouluttajia löydät esimerkiksi Suomen Eläintenkouluttajat ry:n kautta (www.elaintenkouluttajat.com/kouluttajat).

Opettele koirankoulutuksen perusperiaatteet

Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtonen kertoo ensimmäisessä artikkelissa koiran opettamisen perusperiaatteista eli siitä, miten koira oppii ymmärtämään ihmistä.

Koirien kanssa eläessä tulee eteen tilanteita, jolloin niille pitää opettaa jotain. Jos koiran kanssa harrastaa tavoitteellisesti, tulee sana ”koulutus” tutuksi jo varhaisessa vaiheessa, mutta vaikka koira olisi otettu vain perheen lenkkikaveriksi tai seuraneidiksi, sille täytyy kertoa, miten sen odotetaan käyttäytyvän. Sitä pitää siis opettaa eli kouluttaa.

Koirat ovat luonteeltaan opportunisteja, eli ne pyrkivät pääsemään aina niin helpolla kuin mahdollista ja saavuttamaan haluamansa mahdollisimman nopeasti. Niiltä puuttuvat ihmisen toimintaa säätelevät sosiaaliset normit ja moraalikäsitys, joten ne voivat omasta mielestään surutta ottaa sen mitä saavat. Tästä seuraa se, että jos koira on jollain tavalla päässyt tavoitteeseensa, se tekee saman todennäköisesti myös uudestaan. Tätä voidaan käyttää koulutuksessa hyväksi, mutta valitettavasti periaate toimii myös silloin, kun emme haluaisi sen toimivan.

Kouluttamisessa periaate toimii näin:

IMG_7869

1.      Mietitään mielessämme, miltä tavoiteltu käytös näyttää. Mitä koiran ihan tarkalleen ottaen pitäisi tehdä?

2.      Tehdään halutusta käytöksestä koiran näkökulmasta kannattavaa.

3.      Tehdään kaikesta muusta toiminnasta koiran näkökulmasta kannattamatonta.

Määrittele positiivisen kautta

IMG_6341

Ongelmakoirakonsultaatioissa asiakas usein esittää tavoitteensa negaation kautta: ”Tavoitteeni on, että koirani ei vedä.” Tämä on inhimillistä ja ihmisen ajatusmaailmalle loogista ja luontevaa, mutta koiran kannalta katsottuna määritelmä ei auta kovinkaan paljon eteenpäin. Ihmisen tulkinnassa lauseeseen ”koira ei vedä” sisältyy piilo-oletuksena myös lisäys ”eikä tee muutakaan kiellettyä”. Koira ei pysty tällaista määritelmää ymmärtämään, joten meidän tulee muuttaa oma tavoitteemme positiiviseen muotoon. Negaation kautta esitetyt tavoitteet tulee kääntää lauseiksi, jotka kertovat, mitä koiran tulee tehdä. Esimerkiksi ”koira ei vedä” voi kääntyä muotoihin ”koira pitää katsekontaktia ohjaajaansa”, ”koira kävelee ohjaajan sivulla 1 metrin säteellä ohjaajasta”, tai jopa ”hihnan kiristyessä, koira palaa automaattisesti hieman takaisinpäin, jolloin hihna löystyy”.

Käytöstä määriteltäessä on hyvä käyttää pieni hetki myös sen miettimiseen, mikä on koiralle mahdollista. Hihnan käsitteen ymmärtäminen on koiralle nykykäsityksen mukaan mahdotonta, mutta etäisyys ohjaajasta on paljon helpompi havaita. Määritelmän tulee pysyä myös samana jatkuvasti.

Koiralle vai ohjaajalle kannattavaa

Seuraavana tehdään halutusta käytöksestä koiralle kannattavaa. Oikeasta toiminnasta koira siis saa jotain sellaista, mitä se juuri sillä hetkellä haluaa ja tavoittelee. Se voi olla lähes mitä tahansa, ja ainoa, joka tietää oikean vastauksen on koira. Kokeilemisen arvoisia palkkioita on ruoka eri tavoin käytettynä, leikkiminen eri muodoissaan joko ihmisen tai toisen koiran kanssa, hajujen haistelu tai eteenpäin pääseminen. Tehokas palkkio on sellainen, jota ohjaaja voi itse säädellä, jonka voi antaa koiralle aina uudestaan ja uudestaan ja joka tukee sitä käyttäytymistä, jota ollaan opettamassa. Tästä syystä esimerkiksi koirakaverin kanssa leikkiminen ei ole kovin hyvä palkkio hihnakäytöksen opettamiseen, koska sen sisältämä käytös (päätön riehuminen) on täysin päinvastainen hihnassa kävelemisen kanssa.

Väärä valinta ei tuota toivottua tulosta

Viimeinen kohta on varmistaa, että koira ei saa haluamaansa palkkiota ilman, että se tekee oikein. Hihnassa kävelemisen esimerkissä se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että koira ei pääse hihnaa vetämällä minnekään, eikä etenkään niihin kivoihin asioihin, kuten haistelemaan tai tervehtimään koirakaveria. Hihnaa löystämällä sitten tuleekin taas mahdollisuus saada niitä haluamiaan asioita, ja palataan koulutussyklin alkuun.

Lue Lotan esittely ja kysy ongelmiisi apua täältä

Kysy käyttäytymisestä ja koulutuksesta

KYSY LOTALTA -JUTTUSARJA ON PÄÄTTYNYT

Kuva: Suvi Elo
Kuva: Suvi Elo

Kuono.fi:n uusi asiantuntija Lotta Vihtonen vastaa lukijoiden kysymyksiin liittyen koirien käyttäytymiseen ja kouluttamiseen. Mikään kysymys ei ole liian pieni pohdittavaksi, eikä tyhmiä kysymyksiä ole.

”Olen ammatiltani eläintenkouluttaja, ammattitutkinnon suorittanut, ja teen töitä sekä ihmisten että eläinten opettamisen parissa. Erityisosaamisaluettani on yksityisten avustajakoirien kouluttaminen, mutta työhöni mahtuu näiden lisäksi myös erilaisia käytöskonsultaatioita sekä peruskäytösten ja hallittavuuden opettamista. Koulutan myös uusia eläintenkouluttamisen ammattilaisia ammattitutkintoon valmentavassa koulutuksessa.”, Lotta kertoo.