kuono testaa

Kuono testaa: Kaunis uutuuspeti Kalla

Hyvä koiranpeti on ennen kaikkea käytännöllinen ja kestävä, mutta miellyttää myös ulkonäöltään omistajan silmää. Kotimaisen koirantarvikebrändi Jalon Kalla-petiä ei tarvitse piilottaa huoneen nurkkaan, vaan se saa olla näkyvä osa kodin sisustusta. Testasimme näyttävän uutuuspedin.

Tyylikkäällä tikkikuvioinnilla koristeltu Kalla-peti on suunniteltu ulkonäkö ja käytännöllisyys mielessä pitäen. Pedin pehmusteet ovat vetoketjuilla irrotettavissa, joten peti on tarpeen tullen helppo pestä. Pedissä on myös kaksipuolinen tyyny, jota kääntelemällä pedin ilmettä voi muuttaa. Jämäkkä profiloitu aluspatja ja ryhdikkäät reunat tukevat nukkuvaa koiraa. Tässä jutussa testaamme grafiitin harmaan Kalla-pedin suurimmassa koossa (90 × 68 cm).

Pedin testiköllöttelee lähes 2-vuotias ajokoikoiran ja karjalankarhukoiran sekoitus Lila. Lempeä nuori koira tulee toimeen niin ihmisten kuin toisten koirienkin kanssa. Tällä energiapakkauksella riittää haleja ja pusuja kaikille jaettavaksi.

Oma, turvallinen paikka pedissä on tärkeä Lilalle.

Käytännöllinen voi olla myös kivannäköinen

Suojamuoviin pakattu peti ihmetyttää Lila-koiraa, ja kummallista ilmestystä täytyy kaiken varalta hiukan haukkua. Lila usein arastelee ja epäilee aluksi uusia asioita. Kun rapiseva muovi saadaan pedin päältä kuorittua, uteliaisuus kuitenkin voittaa ja koira tulee nuuhkuttelemaan pedin pehmoista tyynyä.

– Koostaan huolimatta Lila on aivan sylikoira. Aamuisin istumme nojatuolissa yhdessä, kun Lila tulee syliin halailemaan, koiran omistaja Kaija Karvinen kertoo.

Ihmisrakas koira köllöttelee usein sohvalla joko yksin tai perheen isännän jalkopäässä. Jos kylässä on yöpyviä vieraita, nukkuu Lila takuuvarmasti heidän kanssaan samassa huoneessa. Sänkyyn suurikokoista koiraa ei ole opetettu nukkumaan. Sen sijaan Lila viettää mielellään aikaa omassa pedissään. Edellinen peti onkin nähnyt parhaat päivänsä, ja sen pehmusteet ovat kovassa käytössä alkaneet paakkuuntua kasaan.

Kalla-pedissä samaa ongelmaa ei pitäisi tulla. Pedin pohjana on jämäkästä materiaalista valmistettu profiloitu patja, joka pitää hyvin muotonsa. Myös pedin reunat ovat tuhtia pehmustetta, johon koira voi esimerkiksi nojailla päällään. Muhkea irtotyyny tuo petiin lisämukavuutta.

– Peti vaikuttaa ja näyttää hyvältä. Irrotettava tyyny on todella pehmeä, ja on kiva, että sitä voi käännellä, Karvinen sanoo.

Paljon ompelevan omistajan silmään pedin saumat ja ompeleet näyttävät laadukkailta ja tikkikuviointi kauniilta. Erityisesti Karvinen pitää siitä, että vetoketjullisen päällisen voi irrottaa ja pestä helposti.

Kuka sanoo, että pedissä pitäisi ainoastaan nukkua? Kyllä täällä voi vähän hupsutellakin.

Kauniita koiran unia Kalla-pedissä

Eloisalla tuulella oleva Lila ei meinaa malttaa millään pysähtyä petiin. Leikkiminen, ihmisten pussailu ja silitysten kerjääminen kiinnostaa aluksi löhöilyä enemmän. Pian herkkujen ja rapsutusten kannustamana Lila kuitenkin huomaa, ettei pedissä makoilu olekaan hullumpaa.

– Peti vaikuttaa hyvän kokoiselta Lilalle, joka on perinyt ajokoirien pitkän selän, Karvinen arvioi.

Lila esittelee, kuinka pedissä voi käpertyä kippuralle tai levätä reunaan nojaillen. Vallaton retkottaminenkin onnistuu eikä niin haittaa, vaikka takapuoli tai tassut roikkuisivat välillä laitojen yli. Mahtuupa pedissä mainiosti pureskelemaan esimerkiksi luitakin.

Pedin pohjassa on liu’un estävä pinta, eikä peti karkaa alta, vaikka Lila juoksee ja hyppii siihen innokkaasti. Pehmoista tyynyä voi pitää joko pörröinen puoli tai pedin reunoihin mätsäävä tikkikuvioitu puoli ylöspäin. Lila vaikuttaa viihtyvän pedissä myös ilman tyynyä, jolloin tilaa on enemmän ja alusta on hiukan kovempi.

Tovin testailun jälkeen peti on tullut Lilalle tutuksi, eikä sinne meneminen enää yhtään jännitä. Lilan silmäluomet alkavat selvästi painaa, joten on aika antaa koiran koenukkua peti kaikessa rauhassa.

Muutaman tunnin kuluttua puhelimeen kilahtaa viesti ja kuva sikeästi koisaavasta Lilasta.

– Kyllä on Lilaa nukuttanut. Lila on viihtynyt pedissä ja ottanut uuden paikan omakseen. Olemme todenneet pedin jo näin lyhyessä ajassa hyväksi, Karvinen kertoo.

Uni maistuu hyvin Lilalle Kalla-pedin pehmoisen tyynyn päällä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Kalla-peti on saatavilla kolmessa eri koossa: 60 × 48 cm, 75 × 60 cm ja 90 × 68 cm. Tuote on saatavana grafiitin harmaan lisäksi roosan värisenä keskimmäisessä koossa. Jalon tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäis- ja käyttötavarakaupoissa sekä halpahintamyymälöissä. Jos tuotetta ei löydy, esitä tuotetoive rohkeasti lähimyymälääsi.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kuono testaa: Hulvaton uutuuslelu Tyrnisaurus

Kotimainen Jalo valmistaa koiranleluja kaikenlaisten leikkijöiden tarpeisiin. Leluissa panostetaan hauskuuden lisäksi turvallisuuteen, ja leluilla voi aktivoida niin koiran kehoa kuin mieltäkin. Testasimme veikeän uutuuslelun Tyrnisauruksen.

Hirmuliskoista inspiraationsa saanut Tyrnisaurus on hauskan näköinen ja näppärän kokoinen lelu, joka on tarkoitettu monipuoliseen leikkimiseen. Sitä voi heitellä, kannella ja siinä on herkkunapa, johon voi piilottaa nameja koiran etsittäväksi. Erityisesti se sopii keski- ja isokokoisille koirille.

Vietimme leikkihetken yhdessä 1-vuotiaan espanjanvesikoira Tedin kanssa ja testasimme, miten leikki Tyrnisauruksella oikein onnistuu.

Testiraatinamme toimii Tedi, jolta sujuu leikki niin yksin kuin yhdessä.

Leikin aika

Tedin kiinnostus herää heti, kun värikäs Tyrnisaurus kaivetaan esiin. Koira ei meinaa malttaa pysyä paikallaan, vaan pompahtelee uutta lelua odottaessaan – Heitä jo!

– Tedi tykkää leikkiä paljon niin, että lelua heitetään ja Tedi noutaa sitä. Lisäksi lelun kanssa retuuttaminen ja itsekseen heittely on kivaa, koiran omistaja Kati Rauhala kertoo.

Tyrnisaurus läpäisee noutamistestin kirkkaasti. Lelu on sopiva heiteltäväksi, ja koiran on helppo kannella sitä päästä, raajoista tai hännästä pitäen. Tedi kantaa ja esittelee uutta leluaan ylpeästi. Pehmodinosaurus saa kokea monta ilmalentoa, kun koira innostuu nakkelemaan sitä ympäriinsä.

Seuraavaksi testaamme lelun herkkunavan, ja Tedi pääsee käyttämään hajuaistiaan ja hoksottimiaan saadakseen herkut ulos lelusta. Taktiikaksi Tedi valitsee kärsivällisen kaivelun sekä muutaman napakan ravistelun. Lelun vartalo on valmistettu kestävästä kumista, jota koira voi pureskella. Napaan mahtuu pari pientä tai yksi isompi herkkupala.

– Namikotelo on hieman pieni ja lipareet jäykät, joten Tedi ei oikein saa pieniä nameja sieltä. Jos laittaa riittävän ison namitikun, niin koira löytää sen, Rauhala arvioi.

Tedi on tyyliltään lempeä leikkijä eikä yleensä peherrä tai suolista leluja rikki. Silti kunnon vetoleikki omistajan kanssa ja lelun retuutus ovat hauvan mieleen. Tyrnisaurus vaikuttaa kestävän hyvin Tedin hampaissa.

Kviik! Yhtäkkiä kesken ravistelun lelusta kuuluu vinkaisu. Tedi löytää lelun päästä vinkulelun ja aloittaa heti riemukkaan vinguttelun.

– Vinkulelut ovat aivan suosikkeja, ja Tedi tykkää soittaa kaikkia leluja.

Jos Tyrnisauruksen napaa oikein kaivelee, saattaa sieltä löytyä piilotettu nami.

Tuomio Tyrnille

Hauska Tyrnisaurus on Tedin mielestä hitti. Lelulla voi leikkiä monella tapaa: vauhdikkaita noutoleikkejä, riehakkaita retuutuksia ja rauhallisempia aivojumppailuja.

Pehmolisko ei ole jäänyt pölyttymään lelukopan pohjalle kotonakaan.

– Olemme leikkineet lelulla heittelemällä ja retuuttamalla. Tedi tykkää myös natustaa lelua, Rauhala kertoo.

Tyrnisaurusta voi käyttää esimerkiksi palkkauksessa, sillä mieluisa lelu toimii leikkimistä rakastavan Tedin kanssa joskus jopa parempana palkkana kuin namit. Lisäksi lelua voisi mahdollisesti käyttää vaikka etsinnässä, jos namipaloilla täytetyn lelun piilottaa koiran löydettäväksi.

Tedi myös tykkää kannella leluja ja hakee usein lelun suuhunsa esimerkiksi, kun vieraita tulee kylään. Ehkäpä Tyrnisauruksesta tulee uusi lelukaveri, jonka kanssa Tedi tulee ovelle vastaan tervehtimään.

Tyrnisaurus on kaiken kaikkiaan myös omistajan mieleen.

– Lelu on sopivan jämäkkä. Sitä on helppo käsitellä ja sillä on erittäin helppo leikkiä koiran kanssa. Kiva lelu kaikkinensa, Rauhala summaa.

Iloisena yllätyksenä löytynyt vinku saa erityisesti kiitosta. Eiköhän tälläkin lelulla Tedi vielä esittele soittotaitojaan yleisön iloksi kerran jos toisenkin.

Hyvin lentää tämä hirmulisko, vaikka siivet puuttuvatkin!

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon lelut ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäistavarakaupoissa ja tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kuono testaa kovaa menoa kestävän hihnan – hajoaako tämä millään?

Kuonon pääyhteistyökumppani 2019, Jalo, antoi Kuonolle testattavaksi varsinaisen äijähihnan, eli Heavy Duty -köysitaluttimen. Niinpä Kuonon päätoimittaja ja strategi päättivät selvittää, mitä hihna kestää.

Aloitetaan ennen varsinaista testiä tarkastelemalla mistä talutin on tehty. Itse hihna on kiipeilyköyttä, joten sen kuvittelisi kestävän hieman isommankin koiran vetämistä. Hihnan päässä killuu niinikään kiipeilyyn kelpaava karabiineriklipsi.

Veimme Heavy Duty -taluttimen testattavaksi heavy duty -ympäristöön

Kun taluttimen osat yksistään kestävät satakilosen ihmisen killumisen niiden varassa kymmenien metrien korkeudessa, hihnan luulisi kestävän kovaakin käyttöä. Tällä kertaa emme kuitenkaan luottaneet pakkausselosteeseen, vaan järjestimme taluttimelle tulikokeen.

Köysitalutin 210 cm

Vetotesti

Kaikki koiranomistajat ovat joskus nähneet painajaista, jossa heidän koiransa on päässyt irti ja karannut tekemään jotakin vaarallista tai kiellettyä.

Halusimme varmistaa, ettei hihna anna periksi tiukan paikan tullen. Valitsimme vertailukohdaksi mastiffin, joka voi painaa jopa sata kiloa.

Koska emme löytäneet vetohaluista englanninmastiffia testiämme varten, teimme simulaation. Simulaatiossa Kuonon strategi, noin 75 kilon painoluokassa, veti leukoja hihnan avulla.

Talutin on viritetty ja seuraavaksi vetämään

Eli hihna nakataan tangon yli, yksi käsi lenkkiin, toinen käsi karabiineriin ja vetämään. Yksi, kaksi, kolme… Yksi, kaksi, kolme…

Toistoja kertyy yhteensä 25 kappaletta. Lopputuloksena meillä on yhtenä kappaleena säilynyt hihna ja hieman hikisenä puuskuttava strategi.

Kuonon strategi killuu Heavy Duty -taluttimen varassa

Päätämme simuloida vetämistä vielä perinteisen köydenvedon merkeissä. Niinpä hihnan molempiin päihin laitetaan 75 kiloiset ukkelit ja veto alkaa.

Jalon Heavy Duty -hihna selviää köydenvedosta hyvin arvosanoin

Hihna kestää todistetusti kovaa vetoa, joten voimme siirtyä testin toiseen vaiheeseen, eli testaamaan kuinka hyvin talutin kestää kaltoinkohtelua.

Kestävyys paineen alla

Taluttimet joutuvat arkisessa käytössä kaikenlaisen kohtelun kohteeksi. Päätimme testata kuinka Jalon superhihna kestää ajamalla sen yli autolla.

Yliajo numero 3

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Siirrymme lumelta parkkihalliin ja puhtaalle betonille. Toistamme testin.

Yli, peruutu, yli, peruutus.

Päätämme jatkaa testiä ja ajamme tällä kertaa klipsin yli. Tuttu kuvio toistuu.

Yli, peruutus, yli, peruutus.

Toistuvasta rääkistä huolimatta hihna on kuin pakasta vedetty. Jos ei likaa lasketa, tietysti. Edes karabiineriklipsi ei hajonnut toistuvien yliajojen aikana.

Yliajo onnistuneesti suoritettu

Iskunkestävyys

Kuonon testiryhmän viimeistä testiä varten siirrymme verstaaseen. Työkalurivistön silmäily tuottaa useita mielikuvituksellisia tapoja kokeilla taluttimen kestävyyttä, mutta perinteinen vasara vie tällä kertaa voiton.

Talutin penkille, vasara käteen ja takomaan.

Työvälineet valmiina, testi alkakoon

Kun naru ja karabiineri ovat saaneet nokkiinsa oikealta ja vasemmalta, on aika tarkistaa tulokset. Naru on kestänyt iskut hyvin. Samoin saumamuovit. Karabiineri näyttää jo kulumisen merkkejä, sillä sen väri on kärsinyt ja siinä näkyy selkeitä naarmuja.

Oli miten oli, paketti pysyy kasassa. Talutin ei anna periksi, vaan kestää ryöpytyksen nöyränä.

Ruuvipenkki jätti jälkensä, vasara ei niinkään

Olemme vasaratestin päätteeksi hieman pettyneitä aiheuttamamme tuhon vähyyteen. Niinpä kaivamme työkalupakista vielä rautasahan ja ruuvaamme karabiinerin takaisin ruuvipenkkiin.

Taas uusi tapa kylvää tuhoa

Sahaaminen vaurioittaa pintaa, mutta sen suurempaa tuhoa emme näin pienellä sahalla saa aikaiseksi.

Nykäisytesti

Kuonon ensimmäisen testin tulokset jättivät toivomisen varaa, sillä moni lukijamme jäi kaipaamaan nykäisytestiä. Niinpä palasimme kentälle ja simuloimme kunnon nykäisyä sitomalla kahvakuulan hihnaan ja pudottamalla sen melkein kahden metrin korkeudesta.

Kuten videosta näkyy, hihna ei ole moksiskaan, vaikka pyykinkuivausteline meinasi pettää alta. Johtopäätös: hihna kestää kovan nykäisyn.

Lopputulokset

Kuonon toimituksen arvio Jalon Heavy Duty hihnasta on: kestävä. Olemme hyvillämme, että Jalon on päättänyt tehdä yliampuvan kestävän hihnan.

Tällainen äijähihna ei tietenkään sovi kaikille. Mutta jos tykkäät pienestä liioittelusta, kiipeilystä, karabiinerien estetiikasta tai haluat olla varma, ettei homma jää hihnasta kiinni, voimme suositella.
Heavy Duty -köysitalutinta saa ostaa mm. hyvinvarustetuista Citymarketeista. Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa.

Huom! Kyseessä on koiran talutin, joten emme suosittele sen käyttämistä kiipeilyyn, kuntoiluun tai muuhun kuin koirasi taluttamiseen. 🙂

Kuono nuuskii: Saako marketista laadukkaita koiratarvikkeita?

Monesti koiraihmisen suusta kuulee toteamuksen, että marketeista ja tavarataloista saatavat koiratarvikkeet, lelut ja ruoka ovat laadultaan heikompia kuin eläintarvike- ja erikoisliikkeiden vastaavat tuotteet. Kuonon toimitus päätti lähteä nuuhkimaan, onko myytissä perää ja millaisia koiratuotteita marketit oikein tarjoavat.

Suuren päivittäistavarakaupan lemmikkitarvikehylly on pitkä ja pullollaan erilaisia ruokasäkkejä, herkkupusseja, luita, leluja sekä muita tarvikkeita. Mutta voiko koiranomistaja ostaa koiralleen näitä tuotteita huoletta? Kukapa nyt haluaisi nähdä upouuden puruluun silpoutuvan sekunneissa tai löytää juuri hankitun pehmolelun täytteistä suolistettuna makuuhuoneen lattialta.

Kävimme Tampereen keskustassa ja sen tuntumassa marketeissa ja tavarataloissa tutkimassa koiratarviketarjontaa ja lisäksi selasimme verkkokauppoja. Yhä useammalla kauppaketjulla näyttää olevan valikoimissaan laajasti erilaisia koiranruokia, herkkuja sekä perustarvikkeita.

Ei ihme, että ketjut haluavat osaksi koiratarvikekauppaa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on jo noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa tasaisesti. Samalla koira-ala on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana miljardibisnekseksi.

Marketista löytyy nykyään koiranruokia ja herkkuja muun muassa viljattomina ja kotimaisista raaka-aineista valmistettuina. Varsinkin suurempien markettien hyllyiltä koiranomistaja voi löytää vaikkapa harjan, shampoota ja muita hoitotuotteita, koiranpedin, leluja tai hihnan ja pannan. Pienempien kauppojen valikoimiin ei ymmärrettävästi mahdu paljoa, mutta osa tarjoaa ruoan lisäksi myös muutamia leluvaihtoehtoja ja ajankohtaisia tarvikkeita, kuten punkkipihtejä.

Marketista ostetaan herkut, tarvikkeetkin kiinnostavat

Mutta mitä mieltä koiraihmiset ovat markettituotteista? Tampereen Tuomiokirkonpuistossa aurinkoisella aamupäivälenkillä piskuisen villakoira Emman kanssa ulkoileva Martta Rautio kertoo, että hän hoitaa koiraa yhdessä äitinsä kanssa. Tarvikkeita Emmalle hankitaan niin marketeista kuin lemmikkiliikkeistäkin.

– Ostamme marketista esimerkiksi puruluita. Valikoima voisi kuitenkin olla laajempi, koska siellä on paljon isoja luita, muttei aina tarpeeksi pieniä Emmalle, Rautio kertoo.

Myös bostoninterrieri Untamon omistaja Heini Kumpulainen-Rantanen kaipaisi valikoimiin monipuolisuutta. Esimerkiksi rodulle sopivat valjaat ulkoiluun hänen täytyy tilata verkkokaupasta. Marketeista on myös ollut hankala löytää tarpeeksi lujia leluja, jotka kestäisivät Untamon leikit.

– Ruokatuotteissa täytyy olla koiran hyvinvointia tukevat, puhtaat raaka-aineet. Marketeista ostan hampaidenhoitoon liittyviä tikkuja ja viljattomia herkkuja, Kumpulainen-Rantanen kertoo.

Juuri herkut ja namipalat päätyvät myös Paula Kiiskisen ostoskoriin. Hänen Hugo-kääpiövillakoiransa ruokavalio on tarkka allergioiden takia.

– Luen tuoteselostukset tarkkaan ja valitsen viljattomia kana-tuotteita. Ostan tarvikkeita myös tavarataloista, mutta luotan eläintarvikeliikkeisiin enemmän, hän sanoo.

Martta Rautio kertoo, että 12-vuotiasta, pirteää Emmaa luullaan usein pennuksi.
Helteinen kesäpäivä sujuu bostoninterrieri Untamon mielestä paremmin loikoillessa kuin lenkkeillessä.
Paula Kiiskinen hankkii Hugo-koiralleen herkkuja marketista, mutta usein parhaat tuotteet ovat päässeet loppumaan.

Laadukkaat koiratuotteet kaikkien saataville

Kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin tuoteryhmäpäällikkö Sabina Finnilä tunnistaa myytin marketeista saatavien koiratuotteiden huonolaatuisuudesta.

– Voimme murtaa myytin vain huolehtimalla tarkasta laadunvalvonnasta, Finnilä sanoo.

– Tuotteissa, kuten leluissa, ei saa olla irtoavia osia, ne on valmistettava kestävistä materiaaleista ja kankaista ja saumat on valmistettava vahvoiksi.

Laadukkaat koiratuotteet halutaan juuri marketteihin ja tavarataloihin, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla ja hankinnat olisi mahdollista tehdä kätevästi yhtä aikaa muiden ostosten kanssa. Samalla Jalo kouluttaa markettiketjuja paremmista koiratuotteista ja siitä, miten lemmikkitarvikehyllyt luodaan houkutteleviksi.

Koska koirarotuja on lukuisia ja kaikilla on omat tarpeensa, ei kaiken kattavaa valikoimaa marketteihin ole helppo toteuttaa. Finnilä kuitenkin uskoo, että suunta on oikea ja yhä useampi voi löytää laadukkaita ja juuri itselle sopivia tuotteita marketeista ja tavarataloista.

– Asiakaskunta on yhtä laaja kuin on koiranomistajiakin, ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Tehtävää on vielä paljon, mutta on sydämenasiamme saada marketteihin laadukkaat ja koirille turvalliset tuotteet, hän sanoo.

Testasimme markettilelun ja -pyyhkeen

Aika pistää markettituotteet todelliseen testiin. Testattaviksi tuotteiksi valikoituivat Jalo-tuotemerkin huopainen Tuggy-lelu (5,95 €) sekä harmaa mikrokuitupyyhe (4,95 €), jotka hankittiin testausta varten Kangasalan Löytötexistä.

Testaajanamme toimii puolitoistavuotias valkoinen länsiylämaanterrieri Siiri, joka on pieni mutta pippurinen leikkijä. Hyvän lelun tulee siis kestää niin riepottelua, järsimistä, heittelyä ja kantelua kuin kunnon vetoleikkejäkin.

Kauppakassista törröttävä Tuggy herättää heti kiinnostuksen, eikä Siiri malta olla tonkimatta tuliaisia. Lelu on suunniteltu erityisesti keski- ja suurikokoisille koirille, mutta terrierin tarmolla leikkivälle Siirille Tuggy on juuri passeli lelu retuutettavaksi ja tarpeeksi kevyt myös kannettavaksi. Erityisen hyväksi Tuggy osoittautuu ulkona heitellessä, ja lelun huomiovärillä korostettu osa tulee tarpeen, kun heittokäsi pettää ja lelu päätyy pusikkoon. Plussaa tuote saa kestävästä huopamateriaalista, vahvistetuista saumoista ja keskiosan vinkulelusta – viikon rajun leikkimisen jälkeen tuote on edelleen uudenveroinen.

Valkoturkkisen koiran kanssa mikrokuitupyyhkeellekin tulee pian käyttöä. Ulkona touhuamisen jälkeen tassut ja mahanalus on huuhdeltava, ja 50 x 70 cm kokoinen mikrokuitupyyhe on näppärä kuivaamiseen. Mikrokuitupyyhettä voi käyttää kuivana tai märkänä, ja koska se kuivuu nopeasti, on se kätevämpi kuin Siirin vanhat, tavalliset pyyhkeet. Myös Siiri näyttää hyväksyvän pehmeän pyyhkeen, vaikkei tassujen kuivaus olekaan westie-neidin mielipuuhaa. Pyyhe toimii niin kuin pitääkin, ja kulmaan kirjailtu suloinen tassunkuva ilahduttaa omistajan silmää.

Molemmat markettituotteet osoittautuivat iloisiksi yllätyksiksi ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin kovassa käytössä. Myytti murrettu: myös marketista voi saada hyvälaatuisia, toimivia koiratuotteita.

Terrierienergia kulutettu. Tuggy-lelu sopii hyvin ulkona leikkimiseen.
Mikrokuitupyyhe on kätevä tassujen pyyhkimiseen, mutta saa sillä kuivattua pienen koiran vaikka kokonaankin.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa K- ja S-ketjujen päivittäistavarakaupoissa sekä muun muassa Puuilo-, Kärkäinen- ja Hong Kong -tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
Kansikuva: LUM3N / Pixabay

Kuono testaa: Kuinka koirille maistuvat Oscarin raakapakastepullat?

Koiraraadin testattavana ovat Oscarin raakapakastepullat.

Yhä useampi koiranomistaja haluaa panostaa lemmikinsä laadukkaaseen ja terveellisen ravintoon, jonka alkuperä on tiedossa. Kuopiolaisen eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n tavoitteena on tarjota puhtaista, kotimaisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita, jotka myös maittavat koirille. Testasimme Oscar-tuotemerkin raakapakastetut naudanlihapullat.

Kotimaisesta naudanlihasta valmistetut Oscar-pullat ovat viljattomia, säilöntä- ja väriaineettomia eivätkä sisällä verta. Monipuolista tuotetta voi tarjoilla monella tapaa: jäisenä, sulatettuna tai kypsennettynä sekä sellaisenaan että muuhun ruokaan lisättynä. Kuonon testiin pullat hankittiin Kuninkaankulman K-marketista hintaan 5,95€/1 kg.

Vierailimme kolmessa koiratauloudessa testaamassa, kuinka Oscarin raakapakastepullat koirille maistuvat. Asiantuntevina ruokakriitikoinamme toimivat tietenkin karvakuonot itse.

Testaajana: Puolitoistavuotias energiapakkaus Otto

Otto valmiina testimaisteluun. Raakapullat tarjoiltiin sulatettuina ahmimisen estävästä kupista.

Ensimmäisenä pullia pääsee popsimaan 1,5-vuotias Otto, joka on labradorinnoutajan ja suomenajokoiran sekoitus. Innokas nuorukainen toivottaa pusuilla tervetulleeksi jo heti ovella.

– Lelut ovat Oton juttu. Se leikkisi vaikka koko päivän, omistaja Mari Lassila kertoo. Otto on hänen ensimmäinen koiransa, eikä hän enää osaa kuvitella elämää ilman seurallista kaveria, joka luulee koostaan huolimatta olevansa pieni sylikoira.

Nuori uros on iässä, jossa tarvitsee energiaa maailman tutkimiseen ja uuden oppimiseen. Otto on innokas ja tottelevainen, mutta myös vähän arka, erityisesti polkupyörät ovat tälle kauhistusta herättäviä kapistuksia.

Otto nuuhkii nenä pitkällä, kun Lassila annostelee lihapullia kuppiin. Labbiksen geenien mukana Otto on saanut erinomaisen ruokahalun. Hairahtipa se pentuna yksin kotona ollessaan maistelemaan hiukan ovenkarmia ja maton reunaakin… Yleensä ruoka kuin ruoka maistuu Otolle, mutta ihan kaikkea se ei silti purematta niele.

– Otolla on usein hassu tapa sylkäistä uudet ruoat ensin ulos ja vasta sitten syödä, Lassila kertoo ja arvailee, käyköhän niin tälläkin kertaa.

Nuori uros alkaa jo ihmetellä, mikä kestää. Aika maistella pullia! Se saa kuononsa eteen annoksen sulatettuja lihapullia hotkimista estävästä kupista. Sen täytyy vähän työskennellä saadakseen palat suuhunsa, mutta ei aikaakaan, kun kuppi on nuoltu putipuhtaaksi. Pullat näyttävät olevan herkkua – eikä niitä tarvinnut edes sylkäistä kertaakaan.

Todelliseen testiin lihapulla päätyy, kun Lassila laittaa sen aktivointilelun sisälle. Onnistuuko herkun syöminen kongista? Otto kuljettaa kongia ensin ympäriinsä ja vie sen sitten petiinsä, jossa se yleensäkin ratkoo, miten saada nami ulos lelusta. Kongissa riittää tekemistä toviksi, mutta lopulta Otto tulee palauttamaan tyhjän lelun keittiöön. Pulla katosi parempiin suihin.

Marin ja Oton arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Pullat näyttävät hyvälle ja ovat kooltaan ja muodoltaan sopivia. Pienempiä kuin pakastepullat, joita olemme käyttäneet aiemmin, mikä helpottaa esimerkiksi kongin sisään laittamista.

Käytettävyys: Pakastetuote on kätevä, kun pussista voi ottaa juuri tarvitsemansa määrän kerrallaan. Pakkaseen voi myös ostaa valmiiksi useamman pussin ja ruoka säilyy pitkään. Kaipaisin kuitenkin pussiin maininnan, kauanko pullat säilyvät sulatettuina.

Arvot: Kotimaisen tuotteen laatuun uskaltaa luottaa. Myös viljattomuudesta sekä säilöntä- ja väriaineettomuudesta plussaa.

Loppuarvio: 5/5. Pullat maistuivat mainiosti Otolle, joten voisimme ostaa tuotetta jatkossa. Hintakin vaikuttaa sopivalta ja on hyvä, että tuotetta on tarjolla myös marketeissa. Lihapullia voi tulevana kesänä esimerkiksi tarjota jäisinä makupaloina koiran viilennykseksi.

Lihapullat toimivat myös aktiivileluun kätkettynä. Näppärä Otto kuitenkin sai herkun kaivettua sieltäkin suihinsa.

Testaajana: 12-vuotiaat seniorit Topi ja Termis

Seuraavaksi haemme varttuneemman mielipiteen pakastepullista senioriparivaljakolta Topilta ja Termikseltä. Tänä vuonna 12-vuotissyntymäpäiviään viettävät labradorinnoutaja Topi sekä toy-villakoiran ja kingcharlesinspanielin sekoitus Termis viettävät leppoisaa vanhuskoirien elämää. Koirat palaavat iltapäivälenkiltä juuri sopivasti maistelemaan tuliaisia.

– Topi on todella rauhallinen ja Termis puolestaan leikkisä, ja molemmat ovat ihania ja kilttejä koiria, omistaja Titta Hakala kuvailee uros- ja narttukoiraa.

Kaksikon kuonot vipattavat lihapullien suuntaan. Varsinkin piskuinen Termis näyttää kiinnostuvan tuoksusta ja yrittää kurotella pöydällä odottavaa herkkua kohti samalla, kun Topi jää sivummalle huilaamaan kävelyn päätteeksi. Yleensä tilanne on päinvastoin.

– Topi söisi vaikka kaiken ruoan, joka sen eteen tuodaan, kun taas Termis on ronkelimpi ja vierastaa alkuun uusia ruokia, Hakala kertoo.

Koska koirilla on jo ikää, on erityisen tärkeää tarjota niille terveellistä ravintoa, ja ne syövätkin pääasiassa seniorikoirille tarkoitettua kevyempää ruokaa. Topilla on vanhuuden mukana tuomia vaivoja, joten erityisesti sen ravinnossa huolehditaan, ettei paino pääse nousemaan ja aiheuta ylimääräistä rasitusta. Toisinaan herkuttelu on kuitenkin paikallaan.

Aluksi Hakala tarjoaa pari lihapullaa kädestään koirille. Yleensä nirso Termis popsii pullat suuhunsa nyt ennakkoluulottomasti, ja Topikin liittyy pian seuraan huomattuaan jäävänsä muuten paitsi. Kun yksi pulla pyörii vahingossa lattialle, tulee kaksikkoon eloa, ja ne pinkaisevat pullan perään kilpaa. Onneksi testattavia pullia riittää kummallekin.

Molemmat saavat myös annokset kupeistaan maisteltavaksi. Topin kuppi tyhjenee hujauksessa, joten se päättää yrittää onneaan vielä Termiksenkin kupilta. Pienempi pitää kuitenkin puolensa, ja Topin täytyy tyytyä nuolemaan omaa tyhjentynyttä kuppiaan. Hetken päästä Termiskin lopettaa ruokailun – tämä kriittinen syöjä näyttää antavan hyväksyntänsä tuotteelle, sillä kuppiin ei jäänyt muruakaan.

Titan, Topin ja Termiksen arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Laadukkaan oloisia pullia, jotka näyttävät ja tuoksuvat hyviltä. Myös koostumus on sopivan kiinteä, eikä liian vetinen niin kuin joissakin pakastepullissa. Myös lihapullan koko on sopivan pieni, joten sopii myös pienemmälle koiralle.

Käytettävyys: Pakastetuotteet säilyvät tuoreena, mutta toisaalta tuotteessa on sulattamisen vaiva. Sopii hyvin silloin tällöin herkutteluun.

Arvot: Ruoan terveellisyys on meille tärkeää, jotta iäkkäät koirat pysyvät hyväkuntoisina. Kotimaisuudesta plussaa.

Loppuarvio: 4/5. Pullat maistuivat Topille ja Termikselle hyvin, joten voisimme käyttää tuotetta ruoan lisänä ja satunnaiseen herkutteluun. Myös hinta on laatuun nähden kohtuullinen.

Testimme senioriraati makustelee tuotetta. Pullat maistuvat niin kaikkiruokaiselle Topille kuin nirsommalle Termiksellekin.

Testaajana: 5-vuotias Heta ja 2-vuotias tytär Kata

Viimeisenä Oscarin pakastepullia maistelee äiti–tytär-duo, 5-vuotias Heta ja parivuotias Kata. Kääpiösnautserinartut ovat valppaina vastassa, kun ovikello soi. Tähän taloon ei niin vain ilmoittamatta saavuta, siitä pitää huolen erityisesti Heta.

– Heta on oman perheen koira, joka on vieraita kohtaan varovainen. Kata puolestaan on sosiaalinen ja kaikkien kaveri, omistaja Marika Mäkinen kertoo.

Vaikka äiti ja tytär ovat luonteiltaan erilaisia, ovat molemmat rodulle ominaiseen tapaan tempperamenttisia ja hurmaavia persoonia. Kata näyttää heti rapsutusten kerjäystaitonsa, kun taas Heta tarkkailee tilannetta omistajan turvallisesta sylistä. Sekin kyllä pian kiinnostuu, kun pakastepullapussi rapisee.

– Heta syö hyvällä ruokahalulla kaikkea, mutta Katalle ruoka ei ole maistunut tavalliseen tapaan viime aikoina edellisten juoksujen jäljiltä, Mäkinen kertoo.

Jauhelihapullien tuoksu näyttää kuitenkin valloittavan kummankin koiran, ja ne kiertelevät malttamattomina jaloissa. Parempi siis päästää parivaljakko tositoimiin. Molemmat saavat kupillisen sulatettuja raakapullia, eikä tarvitse kauaa jännittää, maistuuko ruoka.

Äiti ja tytär poikkeavat toisistaan myös ruokailijoina: Kata pureskelee pullia nautiskellen, kun taas Heta napsii kupin vauhdikkaasti tyhjäksi. Molemmat jäävät nuolemaan kuppinsa tarkkaan ja kääntyvät sitten omistajansa puoleen kuin odottaen lisää. Kyllähän vielä pari extrapullaa täytyy saada!

Marikan, Hetan ja Katan arvio tuotteelle

Ensivaikutelma: Ruoka näyttää ja tuoksuu hyvältä. Koostumus on siisti, eikä pullia ole lainkaan ällöttävä käsitellä.

Käytettävyys: Emme ole aiemmin käyttäneet pakasteraakapullia, mutta ne vaikuttavat käteviltä. Toivoisin pussiin tietoa, kauanko pullat säilyvät sulatettuina.

Arvot: Terveellisyys ja laadukkaat raaka-aineet ovat tärkeintä. Myös viljattomuus ja kotimaisuus vaikuttavat positiivisesti ostopäätökseen. Olemme käyttäneet aiemmin Oscarin koiran puuroaineksia, joten merkki on ennestään tuttu.

Loppuarvio: 5/5. Voisin ostaa ja käyttää tuotetta jatkossa. Koirien reaktio kertoo parhaiten, että pullat olivat maistuvia. Ilahduin varsinkin, kun myös Katalle maistui, vaikka se ei ole syönyt hyvin viime aikoina.

Kumpi saa viimeisen lihapullan? Kiusoittelut sikseen – lopulta Heta ja Kata saavat syödä pullan puoliksi.

Oscarin raakapakastetut naudanlihapullat ovat saatavilla hyvinvarustetuissa marketeissa ja eläintarvikeliikkeissä kautta maan. Testi on toteutettu yhteistyössä eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Nam mitä herkkuja! – Kuono testasi uuden koiramenun

Helsinkiläinen ravintola Lähiö lanseerasi pari viikkoa sitten oman menun koira-asiakkailleen. Uutinen herätti paljon ihastusta Kuonon Facebook-tykkääjien keskuudessa, joten päätimme lähteä paikan päälle testaamaan tämän karvakorvien kolmen ruokalajin ateriakokonaisuuden.

On helteinen tiistaipäivä, kun saavumme Rastilan leirintäalueen kauniille kartanolle. Lounasaika lähenee loppuaan, ja vapaita paikkoja on runsaasti. Asetumme suuren terassin varjoisaan nurkkapöytään.

Menua ovat testaamassa 15-kuinen mittelspitz Simo sekä pikkuveli, puolivuotias samanrotuinen Paavo. Simo on ruuan suhteen valikoiva nautiskelija, Paavo puolestaan kaikkiruokainen hotkija.

Kun tilaan kaksi kymmenen euron hintaista koiramenua, tarjoilija Eleonoora Lundberg nauraa. Hän ei ole myynyt koiramenua aiemmin, mutta ilahtuu pörröisistä asiakkaista ja tarjoilee niille mielellään.

Lähiö tarjoaa luonnollisesti ruokaa myös kaksijalkaisille. Lounasmenu vaihtuu päivittäin sesongin ja saatavilla olevien raaka-aineiden mukaan. Lisäksi ravintola kestitsee asiakkaita aamiais- ja illallisaikaan. Tällä kertaa päätämme kuitenkin keskittyä pelkästään koiramenun arviointiin.

koiramenuu9Ilma on lämmin ja koirille tuodaan hetkessä suuret vesikupit – molemmille omansa.

Alkupalaksi karvakorvat saavat pateeta. Simo käy herkun kimppuun yllättävänkin reippaasti, ja hetkessä lautanen on nuoltu putipuhtaaksi.

Paavo syö rauhallisemmin, mutta alkuruoka katoaa senkin lautaselta pian. Ainoastaan koristeena ollut korianteri jää lautasen reunalle. Paavo on siis kuten kuka tahansa nuori mies – salaatti on senkin ateriassa sivuosassa.

Kun tarjoilija Eleonoora tulee noutamaan tyhjät lautaset, koirapojat menevät häntä vastaan. Ne oppivat nopeasti, keneltä herkut tulevat.

Pääruuaksi tarjoillaan tänään härän kuvetta. Annos tuntuu valtavalta, sillä ruokailijat ovat vain seitsemän kilon painoisia.

koiramenuu4Paavo käy lihakekonsa kimppuun heti, ja lautanen on nuoltu hohtavan puhtaaksi sekunneissa. Sen jälkeen röyhkeä Paavo siirtyy annoksestaan nautiskelevan isoveikkansa lautaselle ja saa napattua sieltä suunsa täyteen lihanpaloja. Simo syö rauhallisesti loput annoksestaan, vaikka ähky näyttää tekevän tuloaan. Paavo röyhtäisee kuuluvasti ja katselee kaihoisasti Simon hitaasti mutta varmasti tyhjenevää lautasta.

Lopuksi on vuorossa vielä jälkiruoka: hampaita hoitavat purutikut. Kun Eleonoora saapuu jälkiruuan kanssa, koirat katsovat häntä palvoen ja mietin, kelpaako niille enää tavallinen ruoka tämän ravintolakokemuksen jälkeen.

Kun lautasille asetetut purutikut lasketaan maahan, Paavo nappaa ne molemmat. Simon vatsa on tullut täyteen ja päätän pakata toisen purutikun mukaan. Ahneempi Paavo ei herkustaan luovu, vaan syö sen tunnollisesti loppuun samalla kun me muut nautiskelemme lämmöstä ja lintujen laulusta.

Kaiken kaikkiaan menu tuntui maistuvan kiitollisille ruokakriitikoille erittäin hyvin. Ajatus karvaisesta ystävästä mukana lounaalla tai illallisella tuntuu mukavalta. Ateria oli kuitenkin näinkin pienille koirille todella valtava, ja mielestäni menusta voisi olla ainakin kaksi versiota: toinen suuremmille ja toinen pienemmille syöjille.

Jo alusta asti on selvää, että koirilla ei aterioinnissa kauaa kestä. Parissakymmenessä minuutissa kaikki kolme ruokalajia on syöty ja onnelliset koiraherrat ovat valmiita päiväunille pulleiden vatsojensa viereen. Putipuhtaaksi nuollut lautaset paljastavat, että maultaan koiramenu oli täyden kympin arvoinen!

koiramenuu6Lue myös seuraavan päivän tunnelmat: Koiramenusta seurasi kakkakarnevaali.

Teksti ja kuvat: Suvi Salminen