Koiran koulutus on jokaisen koiranomistajan tärkein velvollisuus. Omistajan on koulutettava koiralle sellaiset taidot, että se pärjää yhteiskunnassamme. Jokaisen koiran pitäisi osata:
- tulla luo pyydettäessä
- odottaa
- kyetä luopumaan erilaisista asioista
- kävellä hihnassa vetämättä
- ohittaa toiset koirat ja muut kulkijat.
Koira ei luonnostaan näitä asioita osaa, joten kouluttaminen on välttämätöntä.
Kouluttaminen ei ole onneksi vaikeaa. Kouluttamista voi opiskella pitkällekin, mutta perustiedoillakin pärjää hienosti. Kouluttamisen teoriaa ei kannata pelätä, sillä kaikki on loppujen lopuksi hyvin loogista. Tästä artikkelista löytyy kaikki tarvittava tieto koiran kouluttamisesta ja hieman enemmänkin.
Kaikkea ei kukaan kuitenkaan omaksu hetkessä. Siksi tietoa kannattaa aina etsiä ja lukea oman tarpeen ja tilanteen mukaan kaikessa rauhassa. Artikkelin pariin voi aina palata tasaisin väliajoin. Lisäksi kannattaa tutustua Koiran koulutus 2.0 -verkkokurssiin. Tätä tietopakettia voi lukea kurssia käydessään, jolloin kouluttamisen salat avautuvat vielä helpommin.
Koiran koulutus tapahtuu aina koiraystävällisesti
Koiraystävällinen koulutus tarkoittaa sitä, että koiraa koulutetaan palkitsemalla. Ei-toivottu käytös jätetään huomioimatta, tai huolehditaan ettei siitä seuraa koiralle mitään kannattavaa. Toivottu käytös tehdään sen sijaan koiralle mahdollisimman helpoksi ja kannattavaksi. Jos omistajaa päin hyppimisestä seuraa se, että omistaja kääntää selkänsä ja taas istumisesta saa herkkupaloja, koira kokee istumisen kannattavammaksi. Koira oppii, että omistajaa tervehditään istumalla eikä hyppimällä päin.
Koiraystävällistä koulutusta voi kutsua myös positiiviseksi palkitsemiseksi. Lyhyesti sen ydin on, että kun koira tekee jotain oikein, sille annetaan palkka. Koira kokee toiminnan kannattavana ja tarjoaa sitä uudelleen. Tällaisen koulutustavan hyödyt ovat kiistattomat. Koira oppii nopeammin ja oppimistulos on pysyvämpi. Omistajan ja koiran suhde vahvistuu, sekä koira voi psyykkisesti paremmin. Lisäksi koiran motivaatio työskentelyyn kasvaa.
Koiran rankaisemisessa on vain huonoja puolia
Koiran rankaisemisesta on aina enemmän haittaa kuin hyötyä. Rankaisu voi olla fyysinen kuten esimerkiksi lyönti, hihnasta kiskaisu tai sitruunapannan käyttö. Rankaisu voi olla myös psyykkinen, kuten koiran painostaminen, uhkaava elekieli ja äänensävy. Lähes aina rangaistukseen sisältyy sekä psyykkinen, että fyysinen puoli. Rankaiseminen voi olla myös koiran perustarpeiden rajoittamista kuten nälässä pitoa, jotta motivaatio työskentelyyn olisi parempi. Tällainen toiminta ei kuulu nykyaikaiseen kouluttamiseen. Rankaisu on aina koiralle vahingollista.
Yhtenä rankaisun suurena ongelmana on ajoitus. Väärin ajoitettu rangaistus voi saada koiran yhdistämään rankaisun väärään asiaan. Jos esimerkiksi pentu näykkii ja se keskeytetään kurituksella juuri kun sen hampaat irtoavat kädestä, on ajoitus mennyt pieleen. Pentua rangaistiin tällöin siitä, että se lopetti näykkimisen.
Erilaisten rankaisujen käyttäminen aiheuttaa koirassa pelkotiloja ja epävarmuutta. Lisäksi syntyy epäluottamusta rankaisevaa ihmistä kohtaan. Koirilla, joita on koulutettu rankaisun avulla, esiintyy enemmän pelkoja, aggressiivista käytöstä ja ongelmakäyttäytymistä. Lisäksi jatkuva rankaisu voi saada koiran passivoitumaan. Se ei uskalla tehdä enää mitään rangaistuksen pelossa. Tällaista koiraa on tietenkin hyvin hankala kouluttaa ja sen elämä on stressaavaa.
Koiran koulutus etenee erinomaisesti ilman rangaistuksia
Koiraystävällisessä kouluttamisessa ”rangaistus” tarkoittaa palkkion epäämistä tai mukavan toiminnon keskeyttämistä. Mikäli koira vetää hihnassa, ihminen pysähtyy. Kiva asia, eli eteenpäin pääseminen estyy ja matka jatkuu vasta, kun hihna löystyy. Eli oikea käytös tuottaa palkinnon ja väärä käytös aiheuttaa koiralle mieluisan asian loppumisen.
Jos esimerkiksi pentu näykkii, omistaja voi poistua paikalta kieltämisen sijaan. Pennulle on todella iso asia, jos sille rakas ihminen häviää paikalta. Pennun tarkoitus on todennäköisesti tällaisessa tilanteessa leikkiä kanssasi näykkimällä, ja se estetään poistumalla paikalta. Pennun ei-toivottu käyttäytyminen tuottaakin siis koiran mielestä epämukavia asioita. Toiminta ei kannata ja se sammuu.
Lue myös: Koira näykkii – mitä sille voi tehdä ja mistä se johtuu?
Usein on haastavaa keksiä, mitä koira itseasiassa kussakin tilanteessa pitää palkkana. Lisäksi tällainen toiminta vaatii jonkin verran aikaa tehotakseen. Se on kuitenkin erittäin tehokasta, kun jaksaa olla johdonmukainen.
Koiraystävälliseen kouluttamiseen ei kuulu huuto tai uhkaava käytös. Neutraali äänensävy ja kehonkieli riittää hyvin kaikissa tilanteissa. Kun koira joutuu toimintansa seurausten perusteella miettimään itse mitä sen kannattaa tai ei kannata tehdä se oppii hyvinkin nopeasti. Palkkion epääminen tai palkkion poisto ei myöskään heikennä koiran ja omistajan suhdetta, vaikka turhautumista saattaa puolin ja toisin syntyä. Turhautuminen ei ole kuitenkaan niin haitallista kuin fyysinen tai psyykkinen rankaisu.
Koiran koulutus tapahtuu tehokkaasti Premackin periaatteen avulla
Premackin periaate tarkoittaa lyhyesti sitä, että koiran sille hyvin merkityksellinen käytös vahvistaa voimakkaasti sitä ennen esiintynyttä käytöstä. Yleensä tällainen hyvin merkityksellinen käytös on laji- tai rotutyypillistä käytöstä, kuten haukkuminen, kaivaminen, uiminen tai jahtaaminen.
Eli jos pallon jahtaaminen on koiralle hyvin merkityksellistä ja mieluista käytöstä, sitä ennen harjoitellut asiat vahvistuvat voimakkaasti. Periaatteen sisäistäminen opettaa ihmiselle mitä koira tosiasiallisesti pitää palkkana. Tästä on paljon hyötyä monenlaisissa arjen tilanteissa, usein erityisesti niissä, joissa esiintyy ei-toivottua käytöstä.
Omistajan on hyvä pohtia mikä koirille tyypillinen toiminta miellyttää eniten juuri omaa koiraa. Rakastaako se painimista kaverien kanssa yli kaiken, vai onko se enemmän uimamaisteri. Taitava kouluttaja liittää sitten näihin tilanteisiin aina pienen treenituokion. Vapaaksi tai uimaan pääseekin esimerkiksi vasta, kun on hetken istunut paikallaan. Kun koulutetaan luokse tuloa, voi palkaksi seurata pallonheittoleikki.
Lisätietoa Premackin periaatteesta englanniksi.
Koiran koulutus ja sen peruspilari 1, palkka eli vahviste
Kouluttamisessa on neljä peruspilaria, joiden tulee kaikkien olla kunnossa ja kohdallaan, jotta kouluttaminen sujuu. Ensimmäinen peruspilareista on palkka eli vahviste. Termiä vahviste käytetään, koska palkan tehtävä on vahvistaa haluttua toimintaa. Kouluttaminen on mahdollista vain, jos kouluttajalla on jotakin mitä koira siinä tilanteessa eniten haluaa. Ilman palkkaa voi olla lähes mahdotonta saada koiraa motivoitumaan tekemiseen.
Palkkaa voi olla mm. ruoka, kehut, lelu ja leikkiminen, jonkin mieluisan tempun tekeminen tai ihmisen antama huomio. Palkkana toimii ainoastaan se mitä koira itse pitää palkkana. Kouluttaja ei voi määritellä tätä koiran puolesta.
Ensimmäisenä koulutustilanteessa kannattaa aina kokeilla onko palkka tilanteeseen nähden tarpeeksi vahva. Mitä vaikeampi tilanne, tehtävä ja ympäristö, sen parempaa palkkaa tarvitaan. Palkkaa on myös vaihdeltava usein, sillä monipuolisuus motivoi koiraa. Kukaan ei jaksa popsia lihapullaa päivästä toiseen. Ei ole myöskään järkevää käyttää parasta herkkua kaikissa tilanteissa. Muuten palkka kokee inflaation, eikä kouluttajalle jää työkaluja haastavampiin tilanteisiin.
Palkkaa käytetään niin pitkään, että koira osaa taidon sujuvasti monenlaisissa ympäristöissä. Tämänkin jälkeen on syytä usein palkata koiraa, sillä käytös sammuu eli loppuu, jos se ei koiran mielestä ole enää kannattavaa. Koira valitsee aina itselleen kannattavimman vaihtoehdon, se kuuluu koiran luonteeseen. Jos toiminnosta ei seuraa mitään kivoja asioita, sitä ei koiran mielestä kannata tehdä.
Erilaisia ruokapalkkoja löytyy hyllymetreittäin ruokakaupoista ja lemmikkieläinliikkeistä. Mikä tahansa koiralle sopiva ruoka voi olla potentiaalisesti parempi palkka, kuin aiemmin käytetyt. Lelujen osalta koiralle voi olla suurta merkitystä sillä, minkä kokoinen tai mistä materiaalista lelu on. Vinkuvat lelut ovat usein koiran mielestä kiinnostavia. Lelu ei välttämättä kuitenkaan itsessään toimi palkkana, vaan leikki. Leikkejäkin on erilaisia, koira voi esimerkiksi jahdata lelua, se voi taistella siitä kanssasi tai viskellä sitä ihan itsekseen.
Palkkoja voi listata niiden vahvuuden mukaan itselleen ylös ja päivittää listaa sitä mukaa kuin uusia löytyy. Kaikkiin palkkaustilanteisiin kannattaa aina liittää mukaan kehuminen. Koirille kehutkin ovat todella merkityksellisiä.
Lue myös: Kouluta koiraasi leluilla tai leikillä
Koiran koulutus peruspilari 2, ajoitus
Jos halutaan, että koira yhdistää palkan juuri oikeaan toimintoon, sen on tultava heti. Viive saa olla maksimissaan yksi sekunti ja sekin voi olla vilkkaalle koiralle liikaa. Ihminen on koiraan verrattuna huomattavasti hitaampi reaktiokyvyltään. Tämän avuksi onkin kehitelty oivallinen koulutusmetodi, naksutinkoulutus, johon perehdytään myöhempänä.
Ajoituksen virheet ovat yleisiä varsinkin vasta-alkajilla. Väärä ajoitus vaikeuttaa koiran oppimista suuresti. Väärä ajoitus on kuitenkin helppo havaita, kun tarkastelee mitä koira tekee. Se toiminto vahvistuu, mistä koira koki saavansa palkan. Jos palkka annetaan juuri kun koira istahtaa, se tarjoaa sitä käytöstä todennäköisemmin uudelleen. Jos palkka tuleekin juuri kun koira hypähtää ihmistä kohti tavoitellessaan namia, se seuraavallakin kerralla todennäköisesti kokeilee tätä. Hyppäämisestähän sai palkan.
Koiran koulutus peruspilari 3, vaatimustaso eli kriteeri
Vaatimustaso eli kriteeri on kouluttajan etukäteen asettama ehto siitä, mitä koiran pitää tehdä saadakseen palkan. Koiran koulutus tapahtuu pienin askelin. Koira oppii vain onnistumisista ja jotta se voi onnistua, on tehtävän oltava riittävän helppo. Muuten koira ei saa palkkaa, eikä tarjoa haluttua käytöstä uudelleen.
Yleisin koulutukseen liittyvä haaste on vaatimustason asettaminen. Ihmiselle on ominaista mennä liian lujaa eteenpäin. Hitaasti etenemällä on kuitenkin nopeammin perillä, vaikka se voi tuntua joskus tuskastuttavalta.
Mitä tahansa asiaa opetellessa pilkotaan kyseinen asia pieniin osiin. Koiralta ei voi vaatia heti täydellistä suoritusta. Jos tavoitteena on esimerkiksi temppu, jossa koira pyörii itsensä ympäri, on ensin palkittava kaikesta pienestäkin yrittämisestä oikeaan suuntaan. Aluksi vaikka siitä, että koira vilkaisee oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen siitä, että pää kääntyy ja tästä edetään hiljalleen oikeaan suuntaan kohti lopullista suoritusta. Varsinkin vaativampia taitoja opetellessa on asian pilkkominen äärimmäisen tärkeää. Jos koira etenee nopeammin, siitä tietenkin palkitaan.
Yhtä tärkeää kuin pilkkominen pieniin osiin on se, että vaatimustasoa nostetaan, kun koira onnistuu lähes joka kerta. Muuten jäädään taidossa paikalleen. Vaatimustason nosto ja lasku on tasapainoilua, mitä pitää tarkkailla koko ajan. Liian vaikea tehtävä lannistaa ja liian helppo ei kouluta taitoa niin kuin oli alun perin tarkoitus. Vaatimustasoa siis lasketaan ja nostetaan koiran onnistumisprosentin perusteella. Hyvä nyrkkisääntö on, että kun 80% toistoista onnistuu, on aika nostaa hieman vaatimustasoa.
Eli edellä mainittua temppua kouluttaessa, kun koira on onnistunut kahdeksan yritystä kymmenestä vilkaisemaan oikeaan suuntaan, saa se palkan vasta kun sen pää kääntyy. Kun tämä onnistuu kahdeksan toistoa kymmenestä, pitääkin kääntää jo etuosaa saadakseen palkan. Näin edetään kohti lopullista suoritusta. Määrän ei tarvitse olla aivan täsmällinen, mutta tämä on hyvä ohjenuora etenemisen vauhtiin.
Koiran koulutus peruspilari 4, vahvistetiheys
Vaatimustaso ja vahvistetiheys liittyvät saumattomasti yhteen. Vahvistetiheys terminä voi tuntua hyvin vieraalta, jos kouluttamisen teoria ei ole tuttua, mutta tämäkin asia on täysin opittavissa. Vahvistetiheys tarkoittaa sitä, kuinka usein koira saa tilanteessa palkan. Eli mikä on aika, joka kuluu jokaisen saadun palkan välissä. Jotta koulutus etenisi, palkkaa pitäisi saada usein, eli onnistumisia pitäisi tulla tiheään.
Mikäli vahvistetiheys on suuri, vaatimustaso on liian korkea. Oikea vahvistetiheys on noin joka viides sekunti. Kun se laskee tästä, tehtävää pitää vaikeuttaa. Jos se nousee taas liian suureksi, on vaatimustasoa laskettava. Vahvistetiheys hahmottuu koko ajan selkeämmäksi, kun kouluttajan taidot lisääntyvät. Vahvistetiheyden tarkkailu auttaa asettamaan vaatimustason sopivaksi.
Naksutinkoulutus on helppoa ja hauskaa niin koiralle kuin ihmiselle
Naksutinkoulutus eli klikkerikoulutus on helppo oppia. Sitä voi käyttää silloin tällöin tai aina, eikä sen käyttäminen rajaa pois muita tapoja kouluttaa asioita. Sen voi yhdistää mihin tahansa toiminnan aikaansaamisen keinoon, joista lisää myöhempänä.
Naksutinkoulutus helpottaa ja nopeuttaa koiran oppimista. Tällä metodilla koira pääsee toden teolla käyttämään omia hoksottimiaan. Jos naksutinkoulutusta ei ole koskaan kokeillut se voi aluksi hämmentää niin koiraa kuin ihmistä. Tämän alkuvaiheen yli pääsee kuitenkin hyvin nopeasti ja kouluttamisesta tulee varmasti sujuvaa. Kun on kerran opetellut naksuttelemaan harvemmin jättää sitä enää pois koulutuksesta. Niin kivaa se on!
Naksutinkoulutus alkaa ehdollistamalla koira palkkiomerkkiin
Naksutinkoulutuksen ensimmäinen askel on ehdollistaa koira siihen, että tietty äänimerkki merkitsee aina palkkaa. Ensin valitaan jokin ääni, joka voi olla erityisellä naksuttimella tehty ”klik” tai vaikka ääneen sanottu ”Jes”. Tätä kutsutaan palkkiomerkiksi.
Kouluttaja varaa taskuunsa pieniä todella herkullisia namipaloja. Sitten siirrytään tilaan, jossa on rauhallista. Kouluttaja antaa palkkiomerkin ja sen jälkeen toimittaa namin koiran suuhun. Koiran ei tarvitse tässä vaiheessa tehdä yhtään mitään. Ehdollistaessa koiraa on hyvin tärkeää, että ihminen liikkuu vasta sen jälkeen, kun palkkiomerkki on annettu. Jos kouluttaja liikkuu ennen kuin palkkiomerkki on annettu, koira saattaa käsittää liikkeen palkkiomerkiksi. Valittu ääni ei siis silloin merkitsekään palkkaa.
Toistoja tarvitaan useita kymmeniä, jotta koira varmasti yhdistää merkin ja ruokapalkan. Tätä on hyvä tehdä muutamana päivänä erilaisissa paikoissa ja tilanteissa. Sitten tarkistetaan ehdollistuma antamalla palkkiomerkki ”naks”, kun koira on jonkin matkan päässä. Jos koira katsoo ihmistä tai tulee hakemaan palkan, on ehdollistuma tapahtunut ja kouluttaminen voi alkaa. Ehdollistumaa on hyvä aina silloin tällöin vahvistaa, varsinkin jos naksuttelussa on ollut taukoa. Kun koira on huolella ehdollistettu se ymmärtää, että palkkiomerkin kuullessaan se teki oikean asian, josta se kohta saa palkan.
Erilaisille palkoille voi olla oma palkkiomerkkinsä. Esimerkiksi ruoalle ”klik” ja leikille ”Jes”. Kaikkein tärkein sääntö on naksutinkoulutuksessa se, että naksusta seuraa aina maksu. Tästä säännöstä ei jousteta koskaan. Vaikka kouluttaja antaisi palkkiomerkin vahingossa tai väärään aikaan on siitä aina seurattava koiralle palkka. Muuten ehdollistuma ei säily, eikä kouluttaminen onnistu.
Koiran koulutus perustuu erilaisille toiminnan aikaansaamisen keinoille
Kouluttaessa on siis tarkoitus saada koira toimimaan halutulla tavalla. Istumaan, olemaan paikallaan tai noutamaan pallo. Nämä toiminnot voidaan aikaansaada erilaisilla keinoilla.
Keinon valitsemiseen kannattaa käyttää hetki aikaa. Kaikkia toiminnan aikaansaamisen keinoja ei ole heti välttämätöntä opiskella, mutta kun niitä hallitsee useamman se nopeuttaa kouluttamista. Alla on esitelty yleisimmät keinot. Moniin keinoista voi liittää luontevasti niin palkkiomerkin käytön kuin alla kuvatun ensimmäisen toiminnan aikaansaamisen keinon, sheippauksen.
Koiran koulutus sheippauksen eli muokkaamisen avulla on todella tehokasta
Monikäyttöisin toiminnan aikaansaamisen keino on ”sheippaus”. Se liittyy myös vahvasti naksutinkouluttamiseen. Sheippaaminen tarkoittaa koiran käytöksen muokkaamista pienin askelin kohti päämäärää. Koira saa itse keksiä mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan. Tavallaan leikitään ”kuuma/kylmä” leikkiä. Kun osuu kuumaan päin, koiralle annetaan palkkiomerkki ja se saa palkan. Jos koira etenee kylmää kohti palkkaa ei saa. Näin koiran käytös pikkuhiljaa muovautuu oikeaksi.
Kouluttajan rooli sheippauksessa on ennen kaikkea palkata nopeasti koiraa pienestäkin yrityksestä oikeaan. Koulutustapa aktivoi koiraa yrittämään itse koko ajan enemmän ja enemmän. Koirasta tulee myös kerta kerralta taitavampi ja se oppii kokeilemaan hyvinkin nopeasti itse kaikenlaisia käytöksiä.
Sheippausta voi opetella koulutusleikin avulla, johon osallistuvat ihmiset. Yksi ihmisistä menee huoneen ulkopuolella ja hänelle valitaan jokin hyvin yksinkertainen toiminto, esimerkiksi istuminen lattialle. Ihmisen tullessa huoneeseen merkitsee kouluttajaksi valittu ihminen palkkiomerkillä kaikki liikkeet oikeaan suuntaan. Mitään suullisia vihjeitä ei saa antaa, eikä eleillä ohjata ihmistä oikeaan. Harjoitus voidaan lisäksi videoida ja tilannetta voi tarkkailla useampi ihminen sivusta. Tarkkaileminen ja videon katseleminen jälkikäteen opettavat kouluttamista hyvin tehokkaasti.
Koiran koulutus houkuttelun avulla sopii kokemattomillekin
Hyvin usein käytetään kouluttamisen apuna houkuttelua. Houkuttelu tehdään tyypillisesti namipalalla, jolla houkutellaan koira tekemään haluttu asia. Varsinkin lapsi- koira pareille houkuttelun käyttäminen sopii hyvin. Työskentely on molemmista hauskaa, koska koira onnistuu tehtävässä helposti.
Tämä keino on tehokas, mutta haastava. Houkuttelun tekee haastavaksi se, että koira saattaa keskittyä voimakkaasti namiin, eikä niinkään siihen mitä pitää tehdä saadakseen se. Koira ei siis keskity tekemiseen jolla saa namin, vaan ikään kuin ” kulkee namin perässä”.
Houkuttelu on kuitenkin niin helppo keino kouluttaa, että sitä voi vallan mainiosti käyttää, kunhan muistaa pikkuhiljaa laittaa namin pois. Voit välillä käyttää houkutteluun namia ja sitten pelkkää kättä. Koira tekee usein ihan saman liikkeen vaikka kädessä ei olisi namia, koska ensinnäkin käsi tuoksuu namille ja koira on jo tottunut seuraamaan käden liikettä.
Tässä vaiheessa voi liittää hyvin mukaan palkkiomerkin. On kuitenkin muistettava, että jos palkkiomerkki annetaan namin ollessa kädessä, naksutinkoulutuksen periaate ”ensin naksu, sitten maksu” ei toteudu. Eli nami otetaan esiin ja annetaan aina vasta palkkiomerkin jälkeen.
Haasteeksi muodostuu usein myös se, että eleestä on tullut koiralle vihje. Eli koira tekee jatkossa toiminnon vain silloin kun kouluttajan käsi liikkuu, ei vihjesanasta. Jos halutaan, että koira toimii vihjesanalla, pitää se liittää toimintoon ja käden liike häivyttää pois.
Eli sanotaan sana ja samaan aikaan konkreettisesti pienennetään ja häivytetään käden liikettä pois. Tätä toistetaan lukuisia kertoja. Sanallisen vihjeen liittäminen ei ole välttämätöntä. Kädellä ohjaaminen eli käden liikkeen käyttäminen vihjeenä on ihmiselle luontevaa ja ihan käyttökelpoinen tapa ohjata koiraa.
Koiran koulutus kosketuskepin avulla on usein nopeampi tapa oppia, kuin namilla houkuttelu
Kosketuskeppi on teleskooppimallinen keppi, jonka päässä on pieni pallo. Koiralle opetetaan, että kepin päässä olevaan palloon kannattaa koskea. Tämän voi tehdä esimerkiksi sheippaamalla. Erittäin usein koira ihan automaattisesti nuuhkaisee palloa, kun se laitetaan näkyviin, eli tämä on helppo kouluttaa. Kun koira on oppinut koskemaan palloon, sitä voi käyttää toiminnon kouluttamiseen.
Kepin pallo on ikään kuin magneetti, jolla koiraa ”vedetään” tekemään oikea liike. Eli nyt koiran ei tarvitse enää koskea keppiin vaan seurata sitä. Kepillä saadaan haluttu toiminto aikaan. Kosketuskepin avulla voi ohjata mahaan menon, peruuttamisen, itsensä ympäri pyörimisen ja vaikka seuraamisen. Kosketuskepin käyttömahdollisuudet ovat todella laajat. Verrattuna namilla houkutteluun kosketuskohde on parempi oppimisen kannalta. Koira keskittyy tekemiseen eli siihen mitä sen pitää tehdä saadakseen palkan.
Kosketuskeppi pitää ”häivyttää”, eli tehdä siitä konkreettisesti pienempi ja lopulta laittaa kokonaan pois. Keppihän ei ole aina mukana koko ajan. Kun kyseessä on teleskooppimalli, se on helppo pienentää. Samaan aikaan liitetään toimintoon vihje esimerkiksi ”maahan”. Tätä toistetaan ja samalla kepistä tehdään pikkuhiljaa toisto toistolta pienempi. Lopulta keppi on kokonaan piilossa, vaikka selän takana ja koira menee makuulle ”maahan” käskystä.
Kun käytöstä muovataan kepin avulla, voidaan jälleen hyödyntää naksutinkoulutusta. Merkataan palkkiomerkillä oikea käytös ja annetaan palkka.
Koiran koulutus ”nappaamisen” avulla vaatii hieman havainnointia ja nopeutta
Nappaaminen on todella hauskaa. Ihminen tarkkailee koiraa, ja sen tehdessä koulutettavan asian oikein annetaan tästä palkka. Nappaamiseen voi myös helposti liittää palkkiomerkin, joka nopeuttaa tässäkin metodissa oppimista. Nappaaminen soveltuu parhaiten asioihin, joita koira tekee itse usein.
Tähän koulutustapaan voi yhdistää myös hyvin helposti vihjesanan. Kun koira menee maahan, sanotaan ”maahan” ja palkataan. Erityisen hyvin nappaaminen sopii rauhoittumisen opettamiseen. Kun koira käpertyy lepäämään, sanotaan vihjesana esimerkiksi ”rauhassa”. Tätä toistamalla koira oppii, että ”rauhassa” tarkoittaa rauhallisena makoilua.
Ympäristöä muokkaamalla voidaan hienosäätää liikettä
Tämä ei ole varsinainen toiminnan aikaansaamisen keino, vaan pikemminkin keino ohjata haluttua toimintoa oikeannäköiseksi. Jos halutaan opettaa koiralle esimerkiksi peruuttaminen ja koira peruuttaa aina hieman vinoon, voidaan siirrettävillä seinillä tai vaikka tuoleilla tehdä käytävä, jota pitkin koira peruuttaa. Kun liike sujuu, peruutustilaa kasvatetaan ja seiniä voidaan viedä hiljalleen etäämmälle. On kuitenkin huomioitava, että koira saattaa kokea ahtaat paikat pelottavina. Koiraa ei saa ohjata ahtaaseen paikkaan, jos sitä pelottaa. Pelkäävä koira ei kykene oppimaan.
Palkan suunta eli minne palkkaat koiraa, vaikuttaa lopputulokseen
Jos halutaan koiran tervehtivän ihmistä rauhallisesti istuen, on järkevää antaa namipalkka maahan. Koira osaa ennakoida ja jos se oppii, että palkka tulee aina alas, se pysyy helpommin alhaalla. Tällöin siis alhaalla pysyminen vahvistuu koko ajan. Koira hakeutuu aina sinne, mihin palkka tulee.
Jos seuraamista opetellessa on tarkoitus, että koira kulkee vasemmalla ja palkka annetaan aina oikeasta taskusta, koira hyvin helposti alkaa kävelemään ihmisen edessä. Kun palkka korjataan niin, että sen saa aina vasemman polven kohdalta, alkaa koira hakeutumaan oikeaan kohtaan.
Koiralle opetettavaa liikettä voi myös jatkaa heittämällä palkka liikkeen suuntaan. Esimerkiksi peruuttamista opetellessa palkka kannattaa heittää koiran jalkojen väliin mahan alle. Pujottelua opetellessa taas sinne, minne haluat koiran seuraavaksi menevän. Palkan suuntaa ja sen vaikutusta voi olla aluksi vaikea hahmottaa, mutta kokeilemalla sen oppii hyvin nopeasti.
Leikki villitsee ja syöminen rauhoittaa, eli miten palkka vaikuttaa koiran tunnetilaan
Jos koiraan halutaan vähän enemmän vauhtia, voidaan sitä lisätä leikkimisellä. Vauhdikas leikki palkkana voi lisätä esimerkiksi agilityradalle juuri tarvittavat sekunnit. Näin toimiessa on kuitenkin tarkkailtava, ettei koira riehaannu liikaa, eli ettei sen viretaso nouse liian suureksi. Liian korkea ja pitkään jatkuva viretaso ei tee koiralle hyvää, jolloin oppiminenkin vaikeutuu.
Jos koira on hyvin levoton, sitä voidaan rauhoittaa heittämällä useampi nami maahan ja näin antaa koiralle nenätyötä, joka rauhoittaa tehokkaasti. Sama vaikutus on ruoalla, jonka syömiseen menee jonkin aikaa. Jos koulutustilanteessa on pidempi tauko voi koiraa rauhoittaa antamalla sille herkkuluu järsittäväksi. Samalla koira oppii, että tauon aikana ollaan rauhallisesti.
Treenatessa kannattaa myös aina huomioida kuinka perso koira on nameille. Jos koira on hyvin ahne, se saattaa kiihtyä voimakkaastikin liian hyvästä palkasta. Jos koira on taas erittäin nälkäinen, sen saattaa olla vaikea keskittyä. Havainnoimalla miten erilaiset palkat vaikuttavat koiraan, voidaan hallita koira tunnetilaa. Jossakin tunnetilassa osa tehtävistä on vaikeita ja toiset taas helpompia.
Vihje eli käsky voi olla sana tai ele
Koira huomaa pienetkin liikkeet, joita ihminen hyvin usein tekee kouluttaessa koiraa. Jos kouluttaja tekee samanaikaisesti suullisen vihjeen aikana käsillään eleitä, tulee eleestä koiralle ensisijainen vihje.
Usein ihmetellään, kun koira ei osaakaan istua, vaikka ihminen toistaa käskyä kymmenen kertaa. Suullinen käsky ei välttämättä toimi, jos samaan aikaan on kouluttaessa aina tehty jokin istumista tarkoittava ele. Tyypillinen ele istumisen opettelussa on nostaa kättä tai namia koiran pään yläpuolelle, kun samalla sanotaan ”istu”. Koira on oppinut tilanteessa eri vihjeen, (ele) kuin mitä ihminen tarkoitti (”istu”). Kouluttajan kannattaa havainnoida omaa elekieltään koulutustilanteessa.
Kun valitaan jokin sana vihjeeksi, sen on hyvä olla selkeä ja lyhyt. Koira kuulee sanasta yleensä vain sen ensimmäisen tavun ja nopea koira pelkän ensimmäisen kirjaimen. Mikäli käskyinä on vaikka ”tule” luoksetuloon ja ”tuo” noutamiseen, voi sekaannuksia ilmetä.
Vihjeen liittäminen
On yleistä, että koiralle toistetaan jotakin käskyä, mutta koira ei tee mitään. Tästä koiralle saatetaan jopa hermostua. Ihminen unohtaa, että koira ei voi millään ymmärtää mitä jokin sana tarkoittaa, ellei sitä ole sille erikseen opetettu. Eli ensin pitää saada itse toimintoa aikaan jollakin toiminnon aikaansaamisen keinolla ja vasta sitten nimetä se. Näin koira oppii mitä eri sanat tarkoittavat.
Kun koira sujuvasti tekee haluttua toimintoa, se voidaan nimetä. Ensin sanotaan vihje, kun koira tekee asiaa, sitten kun koira aloittaa tekemisen ja vasta sitten juuri ennen kuin koira tekee halutun asian. Näitä vaiheita toistetaan useita kymmeniä kertoja. Vasta tässä vaiheessa kouluttamista sana ja toiminto yhdistyvät koiran mielessä.
Koiran koulutus vaatii asian opettamista monessa paikassa ja tilanteessa
Joskus koira osaa taidon upeasti omalla pihalla, mutta kun mennään koirapuistoon, taito unohtuu täysin. Tällöin on kyse yleistämisen puutteesta. Jos koira osaa taidon vain tietyissä paikoissa koulutus on valitettavasti jäänyt puolitiehen.
Yleistäminen tarkoittaa sitä, että koiralle koulutetaan taitoa useissa paikoissa monenlaisissa tilanteissa. Koulutustermein puhutaan myös häiriöiden lisäämisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että mikä tahansa muutos aiempaan tilanteeseen on häiriö ja lisää tehtävän vaikeustasoa. Näitä häiriöitä lisätään yksi kerrallaan, jotta koira osaisi taidon mahdollisimman hyvin joka paikassa.
Jos koira ei osaa asiaa omassa pihassa ilman häiriöitä, siltä ei voi vaatia taidon osaamista esimerkiksi juna-asemalla kaikkien äänien ja kulkijoiden seassa. Yleistäessä edetään aina rauhallisessa tahdissa helpommista ympäristöistä vaikeampiin ja häiriöitä lisätään korkeintaan pari kerrallaan. Ensin omalla pihalla treenataan kaksin, sitten samalla kun lapset leikkivät, sitten siirrytään juna-asemalla hiljaisena aikana ja lopulta treenataan asemalla, kun siellä on enemmän kulkijoita.
Koiran koulutus pitkäkestoisiin toimintoihin, kuten seuraaminen
Kun koulutetaan toimintoa, jonka on tarkoitus kestää pitkään ei oikotietä ole. Seuraamisesta pitää tulla ensin palkka sekunnin seuraamisesta, sitten kahden ja niin edelleen. Mitä hitaammin etenee, sitä varmempi suorituksesta tulee. Myös yleistäminen on hyvin tärkeää, jos toiminnosta haluaa vahvan. Yleistäminen aloitetaan kuitenkin vasta, kun toiminnossa on jo noin viisi sekuntia kestoa.
Kun toiminnossa alkaa olla hieman kestoa pitää palkan tulla epäsäännöllisemmin. Eli ei niin, että palkan saa aina vasta viiden sekunnin jälkeen, vaan joskus sen saa ihan heti ja seuraavalla kerralla kolmen sekunnin jälkeen. Tästä koko suorituksen kokonaisaikaa pidennetään pikkuhiljaa. Koira saa viiden sekunnin jälkeen, sitten kahdeksan ja taas kolmen ja niin edelleen. Päämääränä on se, että koira seuraa pitkän pätkän ja saa sitten palkan. Epäsäännöllisen palkkauksen avulla koira ei koskaan tiedä milloin saa palkan ja jaksaa myös yrittää enemmän.
Koiran koulutus on myös kaikenlaisten hauskojen temppujen opettelua
Kouluttamaan oppii vain kouluttamalla ja koira on ihmisen paras opettaja koulutustilanteessa. Erityisesti hauskojen temppujen opettelu on kannattavaa monelta kantilta katsoen. Jos opetat koiraa istumaan kuin orava tai pujottelemaan jalkojen läpi ei haittaa, vaikka temppu ei niin täydellisesti heti menisikään tai koiran oppiminen takkuaisi.
Kouluttamisen pitäisi olla aina hauskaa yhdessäoloa, ja juuri sitä temppujen kouluttaminen parhaimmillaan on. Koulutustilanteeseen pitää mahtua huumoria ja hassuttelua. Jos koulutustilanne menee liian vakavaksi, ihmiselle tulee helposti turhia suorituspaineita. Ne eivät tee hyvää kenellekään. Jokaisen koiranomistajan on siis hyvä opettaa hauskoja temppuja koiralleen. Temppukurssilta saat erinomaisia vinkkejä tähän.
Lue myös: Opeta koiralle temppuja
Koiran koulutus ei etene ilman taukoja
Koira tarvitsee oppiakseen asian ja jaksaakseen paljon taukoja. Taukojen puuttuminen ja liian pitkät treenit ovat aika tyypillisiä ilmiöitä. Vaikka toistojakin pitää saada, jotta koira oppii, niin laatu korvaa määrän.
Vartti aktiivista harjoittelua on jo pitkä aika. Näitä vartin koulutustuokioita voi toki olla useampi päivässä. Pentujen treenihetki kannattaa pitää vielä lyhyempänä. Joskus tarvitaan vain viisi toistoa ja koira on jo väsähtänyt, sillä uuden oppiminen on todella raskasta.
Jaksaminen on hyvin yksilöllistä ja koiran jaksamista on vaalittava. Työskentelykyky kyllä kasvaa pikkuhiljaa, jos treenaaminen on koiran mielestä aina kivaa. Fiksu kouluttaja lopettaakin harjoittelun aina onnistumiseen. Siinä vaiheessa, kun koira vielä jaksaisi ja haluaisi tehdä lisää.
Jokaiseen treenihetkeen on sisällyttävä runsaasti lyhyitä taukoja. Taukojen aikana koiran aivot prosessoivat juuri tehtyjä asioita ja oppimista tapahtuu. Kouluttajallekin tauot ovat tärkeitä, koska niiden aikana arvioidaan koulutusta. Ilman taukoja on riski, että koira tekee useita kymmeniä toistoja väärin ja oppii jotain ihan muuta mitä sen piti oppia. Jos koira esimerkiksi vinkuu tehtävää suorittaessaan ja tätä toistetaan monta kertaa, voi vinkuminen jäädä pysyväksi toiminnoksi koulutetun toiminnon rinnalle. Tai jos halutaan kouluttaa juuri tietynlainen makuulle meno ja se tehdään useita kertoja väärin, on aika haastavaa korjata jo opittua ”väärää” toimintoa.
Koiran kouluttaminen ja siinä edistyminen vaatii kirjanpitoa
Koulutuksen edistymistä kannattaa seurata pitämällä erilaisista asioista kirjaa. Kirjanpitoa voi tehdä hyvinkin laajasti, mutta jo muutaman asian merkitseminen muistiin nopeuttaa koulutusprosessia. Asioita voi kirjata itselleen luontevalla tavalla vapaamuotoisesti omaan treenivihkoon tai vaikka exel-taulukkoon hyvinkin yksityiskohtaisesti.
Muistiin kannattaa laittaa ainakin missä vaiheessa juuri opeteltavan taidon osaamista ollaan. Kouluttamisessa auttaa todella paljon, kun voi tarkistaa miten koira treeneissä onnistui, eli saiko se palkkaa riittävän tiheästi. Pitäisikö tehtävää ehkä helpottaa tai vaikeuttaa, sekä tulisiko tehdä muita muutoksia seuraavalle kerralle.
On hyvä kirjata aina, millaista palkkaa käytettiin ja toimiko se. On hyödyksi myös, jos muistiinpanoista löytyy tieto siitä millaisessa ympäristössä harjoiteltiin. Tämä auttaa kouluttajaa hahmottamaan paremmin millaisia muutoksia edelliseen kertaan on tullut, eli kuinka paljon vaikeutta ja häiriöitä tilanteeseen on lisätty.
On hyödyllistä laittaa ylös myös millainen tunnetila kouluttajalla ja koiralla oli. Jos koira oli väsynyt, voidaan pohtia, miksi näin oli ja mitä sille voi tehdä. Kaikki arviointi ja havainnointi kehittävät kouluttamista paremmaksi ja tehokkaammaksi. Tarkemman kirjaamisen lisäksi on hyvä käyttää hetki yleiseen arvioimiseen. Mikä meni juuri sillä treenikerralla loistavasti ja missä olisi ehkä parannettavaa. Muistiinpanojen avulla kouluttaja suunnitteleekin jo seuraavia treenejä.
Ilmankin muistiinpanoja voi ilman muuta kouluttaa. Muistiin kirjaamisen voi kuitenkin aloittaa ihan vain yhdestä asiasta. Kaikkea ei tarvitse tässäkään ottaa heti haltuun. Suurin osa koiranomistajista ei pidä kirjaa ja kouluttaminen sujuu silti. Ainakin jonkinlainen koulutuksen muistelu on kuitenkin suositeltavaa, sillä se helpottaa kouluttajan työtä.
Koiran koulutus käytöksen sammuttamisen avulla
Sammuttaminen tarkoittaa sitä, että tarkoituksella vähennetään jotakin aiemmin vahvistettua tai vahvistunutta käytöstä, esimerkiksi ruoan varastelua pöydältä. Sammuttamisen tavoitteena on saada kyseinen käytös häviämään.
Tämä tehdään yksinkertaisesti siten, että huolehditaan ettei käytöksestä seuraa enää koiralle vahvistetta eli palkkiota. Jos koira on varastanut pöydiltä ruokaa, on toiminnan vahviste tietysti pöydältä saatu ruoka. Jos ruokaa ei enää pöydiltä saa, muuttuu käytös kannattamattomaksi ja hiljalleen sammuu.
Tärkeintä käytöksen sammuttamisessa on se, että todella huolehditaan siitä ettei käytös enää kannata. Esimerkiksi ruokaa ei enää koskaan ole pöydällä murentakaan. Jos käykin niin, että koira välillä saa vahvisteen ja välillä ei, käytös itseasiassa vahvistuu entisestään. Koira motivoituu silloin yrittämään kahta kauheammin, koska pöydältä kuitenkin joskus saa ruokaa.
Käytöstä sammuttaessa on hyvä muistaa myös ilmiö, jota kutsutaan sammumispurkaukseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että käytös on ollut ehkä jo pitkäänkin pois ja palaa takaisin. Koira ikään kuin vielä kerran kokeilee, että jos kuitenkin se sama käytös kannattaisi. Tällöin pidetään edelleen tarkkaan huoli, että käytös ei kannata ja se sammuu lopullisesti. Sammumispurkauksia voi tulla useampi, mutta se on aivan normaali ilmiö.
Jotkin asiat kuten haukkuminen ovat jo itsessään koiralle mieluisia. Eli koira saa palkkion pelkästä toiminnasta, jota tekee. Tällaisia käytöksiä on hyvin hankala sammuttaa, yleensä nämä käytökset ovat laji- ja rotutyypillisiä. Kannattavinta on tällöin opettaa jokin muu tapa toimia. Jos koira haukkuu vastaantulevia, voidaan kouluttaa koira vastaehdollistamisen avulla rauhoittumaan ja sen jälkeen koulutetaan katsomaan omistajaa haukkumisen sijaan.
Lue myös: Miksi koira haukkuu ja mitä sille voi tehdä?
Koiran koulutus vastaehdollistamisen avulla
Vastaehdollistamisella tarkoitetaan tunnetilan muuttamista. Jos koiraa kiihdyttää toisen koiran ohitus, pyritään kiihtymys muuttamaan palkkaamisen avulla rauhallisuudeksi. Samalla koira oppii, että vastaantuleva koira onkin kiva juttu, koska se merkitsee palkkaa.
Oleellista vastaehdollistamisessa on etäisyys. Jos etäisyys kiihdyttävään asiaan on liian pieni, ei koiralle välttämättä kelpaa edes sen paras herkku. Sopivalla etäisyydellä palkka kelpaa ja koulutus onnistuu.
Etäisyyttä pienennetään koiran reaktioiden mukaan. Tarvittaessa kasvatetaan, jos kiihtymys nousee liian suureksi. Vastaehdollistaminen voi viedä jonkin aikaa, mutta tuo pysyviä muutoksia, koska siinä vaikutetaan koiran tunnetilaan, josta ei-toivottu käytös kumpuaa.
Koira menee sieltä mistä aita on matalin
Koira on opportunisti ja valitsee aina itselleen parhaimman vaihtoehdon. Koira yrittää myös tavoitella maksimaalista hyötyä pienimmällä mahdollisella energialla. Tämä tapahtuu henkiinjäämisvietin mukaisesti ja on normaalia toimintaa. Koska koira toimii näin, se siis hyvin helposti kokeilee tehdä ”vähemmän” saadakseen palkan.
Eli koira, joka osaa mennä maahan, meneekin yhtäkkiä vain puolitiehen. Kouluttajan on oltava tilanteessa tarkkana, sillä tästä ei pidä tietenkään palkata vaan mieluummin odotetaan hetki oikeaa suoritusta. Samaan aikaan kouluttajan on mietittävä, onko tehtävä kuitenkin liian vaikea. Arvioinnin apuna toimii se, että jos koira on aiemmin samassa tilanteessa tehnyt useita sujuvia toistoja, kyseessä voi olla koiran yritys päästä vähemmällä.
Ihminen toivoo koiran onnistuvan ja tästä syystä koiraa halutaan auttaa kaikenlaisin keinoin. Tällä kuitenkin tehdään karhunpalvelus sekä koiralle, että omistajalle. Koira ei kohta yritä itse, se ei opi ja tarvitsee jatkossakin paljon ihmisen ohjausta.
Yleisin tapa ”auttaa” on toistaa käskyä. Tästä on kuitenkin vain haittaa, sillä käskystä tulee helposti ”istu, istu, istu” eikä ”istu”. Toiseksi yleisintä on alkaa elehtimään tai ohjaamaan koiraa käden liikkeellä. Tästä syntyy vain sekaannuksia, koska eleestä voi tulla ensisijainen vihje, kuten aiemmin käytiin läpi.
Koira tarvitsee runsaasti aivotyötä ja se on koiran hyvinvoinnille myös välttämätöntä. Koira nauttii työnteosta ja ruokansa ansaitsemisesta. Tätä iloa ei kannata viedä koiralta pois auttamalla sitä liikaa.
Saako samaan aikaan kouluttaa useita asioita?
Koiralle voi opettaa montaa taitoa samaan aikaan. Kuitenkin niin, että jos koulutetaan paikallaan oloa, ei kannata samalla kertaa kouluttaa jotakin vauhdikkaampaa asiaa. Eli samalla kertaa treenattavien taitojen on hyvä tukea toisiaan.
Jos aloitetaan jonkin aivan uuden asian harjoittelu, ei siihen kannata heti sekoittaa toista uutta asiaa. Eli yhdellä treenikerralla opetellaan vain yhtä uutta asiaa. Vanhoja joitakin koiran jo hallitsemia taitoja, voi kyllä treenata uudenkin kanssa samalla kertaa.
Lisäksi pitää huomioida koiran yksilölliset kyvyt ja ennen kaikkea ikä. Pennulle, joka vasta aloittelee opettelua voi olla parempi pitäytyä aina yhdessä asiassa per. harjoituskerta.
Palkitse jokainen haluttu toiminto
Koska koira oppii koko ajan, kannattaa koiran tekemisiin kiinnittää jatkuvasti huomiota. Koiraystävälliseen kouluttamiseen kuuluu, että kaikki koiran oikea käytös pyritään palkitsemaan jollain tavalla. Koirahan tekee koko ajan jotakin. Kun se lepää ihmisen puuhatessa omiaan, se todennäköisesti tekee juuri sitä mitä halutaan. On rauhassa, kun pitää olla rauhassa.
Koiran tarkkailusta voi tehdä pelin, jossa ihmisen tehtävä on huomata oikea käytös mahdollisimman usein ja vähintään kehua siitä. Tämä on myös ihmisen ja koiran suhdetta vahvistavaa toimintaa.
Jos keskitytään erityisesti koiran positiiviseen käytöksen havaitsemiseen, on koiraan suhtautuminen erilaista kuin ihmisellä, joka jatkuvasti vain kieltää koiraa. Samalla saavutetaan koiraystävällisen kouluttamisen ydinajatus. Palkkaa oikeasta käytöksestä!
Kouluttajan ominaisuudet
Hyvä kouluttaja on sellainen, joka ymmärtää, että oppiminen ei lopu koskaan. Täydellistä koirankouluttajaa ei ole syntynytkään. Jokainen koira ja ihminen on erilainen ja sama tapa ei aina sovi kaikille.
Joku on taitava sheippaaja ja toinen ei. Toiselle arjessa kouluttaminen sujuu kuin itsestään ja toisen on hankala löytää arjessa aikaa ja tilaisuuksia. Jonkun koira on villi, eikä millään kykene keskittymään minuuttia kauempaa ja toisen koira tekee töitä tunnin rupeaman missä ja milloin tahansa.
Ratkaisuja löytyy kuitenkin jokaiselle. Jos jokin ei suju, pitää vaan keksiä toinen tapa. Joskus tämän keksiminen voi olla haastavaa, mutta keino löytyy aivan varmasti.
Milloin ja kuinka paljon koiraa koulutetaan?
Tavoitteellinen koulutus vaatii päivittäistä työtä ja lukuisia toistoja. Tämä ei kuitenkaan välttämättä edellytä aina varsinaiseen treeniin lähtöä koska arjen tilanteet kannattaa käyttää hyödyksi. Aina kun ollaan koiran kanssa lenkillä, kuljetaan ovesta tai annetaan sille ruokaa, on kyseessä potentiaalinen treenihetki
Pari kertaa viikossa tapahtuva kouluttaminen ei valitettavasti millään riitä uuden taidon opettamiseen. Kouluttaminen tapahtuukin aina arjessa. Omaa jaksamista kuitenkin helpottaa se, että loppujen lopuksi aika pienellä panostuksella saa päivään useita kymmeniä toistoja ja oppiminen tapahtuu kuin itsestään. Lisäksi jokainen onnistuminen kannustaa kouluttamaan koiraa lisää. Rohkeasti siis kouluttamaan. Se on välttämätöntä, mutta myös todella hauskaa!
Tutustu Kuonon 8 erilaiseen koirankoulutuksen verkkokurssiin!
Teksti Piia Collan, Koirapalvelu Collan
Kuono.fi lisännyt kuvia 27.6.2023.
