pureminen

Koira puree – Näin opetat koirasi kaluamaan vain sallittuja asioita

Pureminen on koiralle luontainen tarve. Toisinaan käytös purkautuu kiellettyjen tavaroiden jäytämisenä eivätkä hampaiden näykkäisyiltä säästy ihmisenkään kädet ja jalat. Selvitimme, miten koira opetetaan käyttämään hampaitaan nätisti ja pureminen ohjataan kestäviin, sallittuihin purtaviin, kuten leluihin.

Koirat käyttävät suutaan tarttuakseen asioihin ja tutkiakseen ympäröivää maailmaa. Hellä pureminen on myös koirien tapa kommunikoida ja leikkiä keskenään ja ihmisten kanssa. Pureskelemalla koira hoitaa hampaitaan tai purkaa stressiä ja turhautumista.

– Koira puree usein tylsyyttään tai ollessaan yli-innokas leikin tiimellyksessä. Pureminen voi olla myös huomiohakuisuutta varsinkin pennuilla, eläintenkouluttaja Noora Tihtonen kertoo.

Monesti liiallinen pureminen on erityisesti juuri pentuajan pulma. Utelias koiranalku haluaa kokeilla hampaitaan kaikkeen ja vasta opettelee, mikä ja kuinka kova pureminen on sallittua. Puremisen tarve kasvaa entisestään, kun hampaat vaihtuvat ja ikenet kutiavat. Useimmilla koirilla vaihe jää lopulta pois, mutta osa jatkaa puremista aikuisenakin.

– Pureminen voi muodostua ongelmaksi, jos se jää tavaksi. Kiellettyjen asioiden puremisen tilalle on tarjottava korvaava toiminto ennakoivasti. Koiralle kannattaa varata lattiat täyteen erilaisia sallittuja puruleluja ja puruluita, Tihtonen sanoo.

Kun koiralle opettaa, että sallittujen lelujen pureskelu kannattaa, säästyvät omistajan lempitennarit ja sohvan koristetyynyn kulmat koiran hampailta.

Älä palkitse puremista huomiolla

Tehokkain tapa kitkeä liiallinen ja kiellettyjen asioiden pureskeleminen, on jättää koira huomiotta aina, kun hampaat tarttuvat johonkin kiellettyyn, ja toisaalta huomioida toivottu käytös. Pelkällä älähtämisellä ja kieltämisellä ei pitkälle pötki, sillä koira kokee usein negatiivisenkin huomion palkitsevana huomiona.

– Kun koira puree jotain, mitä ei saisi, on tärkeä jättää se huomiotta. Omistaja voi vaihtaa vaikka toiseen huoneeseen, mikä on koiralle jo raju rangaistus. Hetken päästä, kun omistaja tulee takaisin, tilalle tuodaan vaihtoehtoinen purtava, esimerkiksi sallittu purulelu, Tihtonen neuvoo.

Joskus koiran suuhun eksyy vaarallisia asioita, kuten sähköjohtoja tai pieniä tukehtumisvaaran aiheuttavia esineitä, jolloin tietenkin täytyy reagoida heti. Kun vaaralliset tavarat on saatu koiralta pois, se jätetään huomiotta ja hetken päästä sille tarjotaan sallittua purtavaa tilalle.

– Kannattaa ennakoimalla minimoida tilanteet, joihin on pakko puuttua. Peitä johdot suojuksilla, nosta tavarat riittävän ylös talteen ja käännä huonekalut tarvittaessa, jotta koiralle olisi mahdollisimman vähän vaarallisia ja houkuttelevia kiellettyjä asioita esillä. Jos koira saa huomiota tuhoamalla, se oppii käyttämään sitä jatkossakin.

Huomiotta jättäminen toimii myös tilanteissa, joissa leikistä innostunut koira puree käsiä. Ihminen voi päästää jonkin äänimerkin, kuten ‘auts’, joka kertoo koiralle, että nyt sattuu ja pureminen on liian kovaa, mutta leikki myös lopetetaan ja koiran luota poistutaan. Takaisin tullessa tilalle tuodaan, esimerkiksi vetolelu, johon koira saa tarttua. Näin koira oppii puremisen rajat, ja leikki alkaa sujua nätisti.

Omistajan kannattaa huolehtia, että koiralla on päivän aikana tarpeeksi ohjattua tekemistä, kuten yhteistä leikkimistä sekä niin aivojumppaa kuin fyysistäkin aktivointia ja virikkeistämistä. Tihtonen vinkkaa, että koiralta voi hetkeksi ottaa ruokakupin pois käytöstä ja sen sijaan tarjota ruoka esimerkiksi koulutuksen palkkioina, aktivointilelun sisältä tai omalle pihanurmelle ripotellen, jotta koira saa työskennellä ruokansa eteen.

– Kun koira saa purkaa energiaa ja turhautumista, pysyy se rauhallisena ja tyytyväisenä eikä niin todennäköisesti tuhoa paikkoja tylsyyksissään.

Herkuilla täytettävät aktivointilelut, kuten Jalon Älytorni, tarjoavat purtavaa niin koiran päättelykyvylle kuin hampaillekin.

Kestävä purulelu on myös turvallinen

Jokainen koira on erilainen purija, joten toisen suosikki purulelu saattaa toisen mielestä olla aivan mälsä. Koiran luonne ja rotu vaikuttavat siihen, millainen purtava jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Voimakkaat koirat tarvitsevat kestäviä kovia kaluttavia, kun taas vaikkapa noutajilla on usein suuri tarve kannella asioita suussaan.

Purulelun laatuun kannattaa panostaa, sillä pidemmän käyttöiän lisäksi kestävät lelut ovat myös turvallisempia. Esimerkiksi TPR-kumista valmistetut lelut sekä lelut, joissa on korkea kumin osuus, sopivat yleensä kovaankin leikkimiseen.

– Korkea kumin osuus tekee leluista kestäviä. Kaupassa kumin määrää voi arvioida muun muassa painosta. Mitä enemmän lelussa on kumia, sen painavampi se on, kertoo Maria Kallio kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavalta Transmerilta.

– Myös esimerkiksi huopamaisesta tai muutoin tiheään kudotusta materiaalista valmistetut ja saumoista vahvistetut kangaslelut ovat kestäviä. Joissain leluissa on myös pinnoitus, joka pitää kankaan kasassa ja hidastaa lelun repeämistä.

Kallio suosittelee tarkistamaan lelun saumat. Näkyvät valusaumat tai kangaslelun irvistelevät saumaompeleet enteilevät nopeasti riekaleiksi leikittyä leikkikalua. Lelussa ei saisi olla helposti irtoavia osia, jotka voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran. Purulelun tulee myös olla sopivan kokoinen koiralle.

– Koiran leikkejä tulisi aina valvoa. Koiran hampaat ovat erittäin tehokkaat, saavathan koiraeläimet luonnossa hampaansa läpi saaliseläimen nahasta ja luusta, joten täysin koirankestäviä materiaaleja ei käytännössä ole olemassakaan, Kallio muistuttaa.

Koiralle kannattaa varata erilaisia, eri kovuisia ja eri materiaaleista valmistettuja puruleluja. Koiran leikki- ja purutapoja seuraamalla oppii löytämään juuri oman murren suuhun parhaiten sopivat lelut. Kun lelu on kaluttu rikki ja siitä alkaa irrota paloja, on aika hankkia uusi, turvallinen purtava tilalle.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen Jalon kanssa. Jalon leluvalikoimasta löytyy niin palloa, rengasta kuin pehmoakin koirien leikkeihin. Kestävistä materiaaleista valmistetuissa leluissa on erilaisia nystyröitä ja purupintoja, joihin koirat saavat upottaa hampaansa luvan kanssa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira murisee? – Ymmärrä koirasi viesti ärinän takaa

Koirat viestivät meille monin äänin: ne vinkuvat, vikisevät, ulvovat ja haukkuvat. Kun koira murahtaa, se tulkitaan usein uhkaavaksi ja jopa ongelmalliseksi käytökseksi. Murina on kuitenkin koiralle tärkeä osa kommunikointia.

Hampaat irvessä muriseva koira voi olla pelottava näky, ja vaisto käskee varomaan ja väistämään sitä. Useimmiten koira haluaakin murinallaan varoittaa meitä pysymään kauempana.

– Murinalla koira ilmoittaa, että on epävarma, pelkää tai haluaa lisää etäisyyttä ihmisiin tai toisiin koiriin. Koirat voivat murista itsepuolustukseksi, ja ne yrittävät murinalla lopettaa ei-toivotun tilanteen tai toiminnan, ongelmakoirakouluttaja Jaana Koukkula Evidensiasta kertoo.

Pelon lisäksi kipu voi saada koiran ärripurriksi. Tällöin se saattaa murahdella jonkin tietyn liikkeen tai kosketuksen myötä, kun sitä sattuu. Murisemalla koira myös puolustaa reviiriään, omistajaansa tai esimerkiksi ruokaa tai lelua, jonka kokee olevan vaarassa tulla napatuksi kuonon alta.

Koira pelkää herkkunsa olevan uhattuna. Kuva: Wildfaces/Pixabay

Monenlaista murinaa

Murinan on pitkään ajateltu olevan aggressiivista käytöstä, jota koiralta ei saisi sietää. Sittemmin käyttäytymistutkimuksen myötä on oivallettu, että koira käyttää murinaa monipuolisesti viestiessään.

– Usein on ennakkokäsitys, että koiran murina on aina merkki aggressiivisuudesta, mutta näin ei ole. Koira voi viestittää omistajalleen myös esimerkiksi iloisuuttaan niin sanotulla tervehtimismurinalla. Koirien leikkiessä keskenään murina voi olla hurjankin kuuloista, Koukkula huomauttaa.

Murinaa koskevassa tutkimuksessa todettiin, että leikkivän koiran murina on korkeampaa ja lyhyempikestoista kuin puolustautuvan koiran matala ja pitkä murina. Tämä on ihmiskorvankin helppo erottaa, mutta koirat kuulevat hienovaraisemmatkin eroavaisuudet. Kokeessa koirille soitettiin nauhalta ruokaa puolustavan koiran murinaa, jolloin ne jättivät herkkuluun rauhaan. Kun niille puolestaan soitettiin tuntematonta ihmistä murisevan koiran ääntä, luu katosi parempiin suihin.

Useimmiten murina kertoo pelosta. Koira yrittää välttää tilanteet, joissa joutuu hyökkäämään, ja siksi se elehtii jo ennen murinaa. Pelokas ja ahdistunut koira on jäykkä, luimistelee, haukottelee, lipoo huuliaan ja vilkuilee hermostuneesti. Se myös näyttää hampaitaan yrittäessään ilmaista tukalaa oloaan.

– Koiran elekielessä varoituksena toimivat ensin eleet ja ilmeet. Jos niihin ei reagoida, tulee murinaa ja jos siihenkään ei reagoida, koiralle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin puolustautua puremalla, Koukkula sanoo.

Vaikka murina ei aina tarkoitakaan, että koira olisi hyökkäämässä, kannattaa omistajan olla valmiina puuttumaan siihen.

Koira kertoo epämiellyttävästä olostaan elein ja ilmein jo ennen murinaa. Kuva: AdinaVoicu/Pixabay

Älä rankaise murisevaa koiraa

Koiran voisi kyllä opettaa olemaan murisematta, mutta silloin se menettäisi luonnollisen ja tehokkaan viestimiskeinonsa epämiellyttävissä tilanteissa.

– Koiraa ei saa koskaan rangaista murinasta, koska se saattaa lopettaa meille kaikkein tärkeimmän kommunikointimuotonsa. Omistajalla voi tämän jälkeen olla koira, joka ensin varoittaa elein ja ilmein, joita ei välttämättä huomata, ja sen jälkeen puree uskaltamatta murista ennen hyökkäystä.

Kieltämisen sijaan tulisi puuttua syihin, joiden takia koira ärrää. Jos koira vaikuttaa murisevan kivusta, on kivun syy selvitettävä eläinlääkärissä. Tilanteissa, joissa koira pelkää tai kokee tarvetta puolustautua, on tärkeä pysyä rauhallisena.

– Kun koira murisee, keskeytetään tilanne ja kunnioitetaan murinaa eli odotetaan hiljaa paikoillaan eikä ahdisteta koiraa lisää liikkumalla tai lähestymällä. Koiralle ei saa puhua eikä sitä saa rapsutella tai lepytellä. Kun koira on rauhoittunut, ohjataan se pois tilanteesta, Koukkula neuvoo.

– Koira ei kuitenkaan saa murinallaan saavuttaa mitään, joten ihminen ei poistu tilanteesta, vaan koira.

Omistaja voi myös opettaa koiralleen, ettei sen tarvitse olla huolissaan leluistaan tai ruuastaan. Kun koira oppii pennusta pitäen, ettei kukaan vie ruokaa sen syödessä, ei se koe tarvetta murista ruokakupin äärellä. Jos murisemisesta kuitenkin tulee ongelma, ja se aiheuttaa vaaratilanteita ihmisiä, toisia koiria tai erityisesti lapsia kohtaan, kannattaa apua hakea koirakouluttajalta.

Tärkeintä on reagoida murinaan ja auttaa koiraa selviytymään pelottavista tilanteista. Koiran ja omistajan välinen luottamus vahvistuu, kun koira tietää, että omistajalla on homma hallussa.

Teksti: Niina Kinnunen

Miksi koira puree? – Tutkimus selvitti

Joulukuussa 2013 The Journal of the American Veterinary Medical Association (JAVMA) julkaisi tutkimuksen liittyen uhrin kuolemaan johtaviin koiran puremiin. Tuoreen yhdysvaltalaistutkimuksen pohjana käytettiin yhteensä 256 yksityiskohtaista sairaskertomusta vuosilta 2000–2009. Ne koottiin henkirikoksia ratkoneiden etsijöiden, eläinsuojeluvalvonnan viranomaisten sekä tutkijoiden haastattelujen pohjalta.

Yksi tutkimuksen merkittävimmistä johtopäätöksistä oli se, ettei koiran rotu ole vaikuttava tekijä uhrin kuolemaan johtaneissa purematapauksissa. Vain 18 prosentissa tutkimuksen tapauksista koiran rotu pystyttiin varmuudella tunnistamaan. Näissä 45 tilanteessa tunnistettiin yli kahdenkymmenen eri rodun edustajia. Yli 80 prosentissa purematapauksista koiran rotua tai rotuja ei pystytty varmuudella määrittelemään. Kuitenkin lähes kaikissa uutisoiduissa tapauksissa media oli nimennyt ihmisen kimppuun hyökänneen koiran jonkin tietyn rodun edustajaksi.

Tutkimus paljastaa, että suurin osa uhrin kuolemaan johtaneista koiran puremista olisi voitu estää. Yleisimpiä syitä kuolemaan johtaneeseen puremaan olivat:

1) Terveen, puolustuskykyisen ihmisen puuttuminen tilanteesta (87 %)
2) Uhrilla ei ollut mitään suhdetta koiraan (85 %)
3) Koiran omistaja ei ollut kastroinut/steriloinut koiraa (84 %)
4) Uhrin heikentynyt kyky (johtuen joko iästä tai terveydentilasta) käsitellä koiraa (77 %)
5) Omistaja piti koiraa pihakoirana eikä perheen lemmikkinä (76 %)
6) Omistajan aiempi väärinkäytös koiraa kohtaan (37 %)
7) Koiran pahoinpitely tai laiminlyönti (21 %)

Yli 80 prosentissa tapauksista toteutui neljä tai useampi yllämainituista syistä.

Koiralla on taipumus muodostaa suhde ihmiseen, tulla riippuvaiseksi ihmisestä ja luottaa omistajiensa ohjaukseen tuntemattomissa tilanteissa. Tutkimuksen mukaan on harvinaista, että lemmikkinä pidetty koira aiheuttaa ihmiselle vakavia vammoja. Sellaiset koirat, joilla ei ole säännöllisiä, positiivisia kontakteja ihmisten kanssa, suojelevat todennäköisemmin itseään uhkaavassa tai stressaavassa tilanteessa hyökkäämällä.

Koirien puremia pystytään estämään parantamalla koirien ja niiden omistajien suhdetta. Ihmisten on myös tärkeää oppia tuntemaan koirien käyttäytymistä paremmin ja kiinnittää huomiota erityisesti lasten turvallisuuteen koirien lähettyvillä. Tärkeintä on ymmärtää, että suurin osa koirien puremista on torjuttavissa ihmisten toiminnalla.

 

Lähde: National Canine Research Council