harrastukset

Juoksuvyöt testissä – koiran kanssa lenkille

Kevään korvilla moni koiranomistaja kaivaa lenkkitossut esiin kaapista ja suuntaa lenkkipolulle. Koska mikä tahansa, mukaan lukien juokseminen, on hauskempaa koiran kanssa, päätimme laittaa juoksuvyöparin testiin.

Pääyhteistyökumppanimme Jalo noukki hyllystään kaksi eri juoksuvyötä, joita nyt testaamme.

Testijoukueemme kriittisin testaaja on kolmivuotias lagotto nimeltä Mortti. Mortti tykkää lenkkeillä vapaana, mutta ei viihdy hihnan päässä, jos vauhtia on kävelytahtia enemmän. Koska kaupungista ei tahdo löytyä paikkoja, joissa juosta hinatta, kokeilemme miten juoksuvyn kera juokseminen maistuu hihnakriittiselle vesikoirallemme.

Mitä huomioida juoksuvyön valinnassa?

Ennen kuin päästämme testiryhmän irti, on aika käydä läpi mihin kannattaa kiinnittää huomiota juoksuvyön ja hihnan valinnassa.

Vyön istuvuus juoksijalle on tietenkin tärkeää, sillä huonosti istuvan tai epämukavan vyön kanssa juoksemisesta ei tule mitään. Huonosti istuva vyö voi myös altistaa loukkaantumisille.

Sopiva hihnan pituus antaa koiralle tilaa, mutta ei aiheuta kompastumisriskiä juoksijalle. Liian lyhyellä hihnalla juoksemisesta voi tulla nykivää, eikä se silloin ole mukavaa kummallekaan lenkkeilijälle.

Usein taluttimessa on erikseen kädensija tai kaksi, joihin voi tarttua ohjatakseen koiraa lyhyemmässä hihnassa. Tämä on kätevä ominaisuus etenkin, jos suunnittelet juoksemista koiran kanssa kaupunkiympäristössä, jossa on muita liikkujia, kadunylityksiä ym. paikkoja, jotka vaativat erityistä tarkkuutta.

Valjaat ovat koiralle turvallisemmat kuin panta, sillä juostessa tulee herkemmin äkillisiä liikkeitä. Valjaat ovat myös parempi vaihtoehto, jos koira intoutuu lenkin tohinassa vetämään.

Juoksuvyöt vaellus- ja kävelykäytössä

Nimestään huolimatta juoksuvyöt eivät ole vain juoksemista varten. Niitä voi käyttää kaikenlaisessa ulkoilussa, jossa ulkoiluttaja haluaa pitää molemmat kädet vapaana.

Kuonon toimituksen kokemuksen mukaan mm. vaeltaminen, sauvakävely, kantamusten tai vaunujen kanssa käveleminen ovat tilanteita, joissa on mukavaa olla molemmat kädet käytössä, vaikka koira kulkeekin mukana.

Jalon vyöt

Testiimme valikoituivat Jalon repertuaarista kaksi juoksuvyön ja -hihnan pakettia.

Jalon Luminous juoksuvyö ja -hihna -paketti pienille ja keskikokoisille koirille
Jalon Luminous vetovyö- ja hihna -paketti kaikenkokoisille koirille

Juoksuvyöt testissä

Testimme apuna toimiva Mortti-koira on valmistautunut testiin syömällä heinää ja tulemalla trimmatuksi rodulle epätyypilliseen, lyhyeen kesäkarvaan.

Kuonon testiryhmä valmiina lenkille

Aloitamme testit toteamalla, ettei Mortille ole tarjolla juoksuvaljaita, koska se käyttää yleensä pantaa. Onneksi autossa on matkustamiseen tarkoitetut valjaat, joten niiden pitäisi olla turvallinen valinta, vaikkei välttämättä kaikkein mukavin. Testiryhmämme tekee huomion juoksuvaljaiden tarpeellisuudesta.

Aloitamme testit vetovyöllä ja siirry sen jälkeen juoksuvyöhön. Vetovyö istuu hyvin juoksijan päälle, vaikka Mortti tarkkaileekin toimintaa hieman epäilevän oloisena. Vetovyön säätäminen kylmässä merituulessa jäädyttää näpit, mutta ei se mitään, juostessa tulee sitten lämmin.

Näpit jäässä, mutta vyö paikoillaan

Talutin kiinni ja juoksuksi.

Mortti on valmiina lähtöön

Vetovyön talutin on kohtuullisen pitkä, eikä se jousta kovin paljoa. Niinpä tottumaton parivaljakko meinaa sotkeutua hihnaan useamman kerran lenkin alussa. Pienen hienosäädön jälkeen homma alkaa sujumaan, vaikka hihnaa täytyy edelleen avustaa kädellä tämän tästä.

Pitkä hihna vaati hieman käsinohjausta pysyäkseen poissa jaloista

Kokonaisuutena arvioiden juoksu sujui varsin hyvin, vaikkei koiralla testausiltana vaikuttanut olevan erityisen suurta intoa juoksemista kohtaan.

Juoksuharjoitukset Jalon vetovyön kanssa

Sitten vyöt vaihtoon ja juoksuvyö päälle. Toinenkin vyö säätyy vyötärölle sopivaksi ja koirakin seuraa säätöä hyväksyvämmin katsoen. Hihna vaihtuu mustasta harmaaseen ja kilahtaa yhtä iloisesti kiinni valjaisiin.

Juoksuvyö on selvästi kevyempi rakenteeltaan kuin vetovyö. Juoksuvyön mukana tulevassa hihnassa on reilusti enemmän joustua, joten se säätyy vetovyön hihnaa paremmin juoksijan ja koiran väliseen etäisyyteen.

Juoksuvyön hihna jousti enemmän ja pysyi helpommin poissa jaloista

Testiryhmälle ei synny yksimielistä varmuutta, johtuuko lenkin toisen osan sujuvuus siitä, että hihna säätyy paremmin vai siitä, että testiä tekevä juoksija ja koira alkavat tottua juoksuvyöhön.

Juoksuharjoitukset Jalo Luminous -juoksuvyöllä

Testin lopputulos: arviomme mukaan kestää vielä yhden tai kahden lenkin verran, ennen kuin juokseminen juoksivyöllä alkaa sujumaan luontevasti ja hyvin.

Molemmat vyöt ja hihnat saavat Kuonon hyväksynnän. Isomman ja vetoherkemmän koiran kanssa vetovyö olisi testiryhmän valinta kun taas pienemmän koiran kanssa ja/tai vähemmän tottuneelle juoksijalle juoksuvyö istuu paremmin.

Haluatko aloittaa lenkkeilyn koirasi kanssa? Jalon juoksuvöitä löytyy Kärkkäisen (vetovyö) ja Puuilon (juoksuvyö ja vetovyö) verkkokaupoista. Kuonon toimitus suosittelee!

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen