Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee hyggeilyä – Syksyllä saa hidastaa ja nautiskella

Iltojen pimetessä ja sään viilentyessä tekee mieli vetää villasukat jalkaan, kaapata koira kainaloon ja käpertyä viltin alle sohvan nurkkaan. Rauhoittuminen hetkeen, hyggeily, on oiva tapa palautua syksyn kiireistä ja selättää kaamos. Ja mikä parasta: se onnistuu myös oman koiran kanssa.

Viime vuosina trendiksi noussut hyggeily ponnahtaa keskusteluihin aina syksyn tullen. Tanskasta peräisin oleva hygge tarkoittaa mukavuuden ja kodikkuuden tunnetta, jonka saa esimerkiksi tekemällä jotakin kaikessa rauhassa ja rennosti nautiskellen. Arki koiraperheessä voi olla melkoista huisketta, joten on tärkeä malttaa välillä myös pysähtyä. Koiralle luonteva hiljentymispaikka on oma peti.

– Koiralle voi opettaa, että oma peti on paikka, jossa rauhoitutaan. Säännöt ja järjestys tuovat koiralle myös turvaa, kertoo kotimaisia Jalo-koirantarvikkeita valmistavassa Transmeri-perheyrityksessä työskentelevä Maria Kallio.

Petiä valitessa kannattaa huomioida oman koiran ominaisuudet. Reunalliset pedit ja pesät sopivat esimerkiksi aroille tai herkästi paleleville koirille, kun taas patjat ovat hyviä suurikokoisille tai laumassa nukkuville koirille, jotka mahtuvat siihen yhdessä käpertymään.

Omistaja voi myös muokata koiranpedistä entistäkin viihtyisämmän. Lisää pehmeyttä ja lämpöä saa tyynyillä ja peitoilla, joiden sekaan koira voi kaivautua. Myös tutut tuoksut pedissä tuovat turvaa.

– Omistajan tuoksu rauhoittaa koiraa. Varsinkin, kun koira jää yksin kotiin, petiin voi laittaa esimerkiksi t-paidan, tyynyliinan tai jonkin pehmeän lelun, jossa omistajan tuoksua on, Kallio vinkkaa.

Jotta koira saa köllötellä kaikessa rauhassa, peti kannattaa sijoittaa rauhalliseen paikkaan, sivuun vilkkaimmilta kulkureiteiltä. Patjan voi myös pistää vaikkapa koiran kuljetushäkin pohjalle, jos koira on tottunut käyttämään sitä nukkumapaikkanaan. Laumaeläimenä koira haluaa pysytellä perheensä läheisyydessä ja seurata tilannetta, joten petipaikan eristäminen täysin eri tilaan yleensä vain lisää stressiä.

Labradorinnoutaja Kaapo kokeilee Jalo-patjan mukavuutta.

Kokeilimme hyggeilyä eloisan Kaapon kanssa

Aikaisin pimenevinä loppuvuoden iltoina, kun pitkän päivän päätteeksi saapuu kotiin, on vaikea kuvitella piristävämpää näkyä kuin iloisesti tervehtivä koira. Myös pälkäneläisen Sari Naulapään kotiovella tervehtii häntää huiskuttava perheenjäsen, 2-vuotias labradorinnoutaja Kaapo.

– On ihana tulla kotiin, kun vastassa odottaa positiivinen, häntää heiluttava koira. Kaapo on luonteeltaan erittäin eloisa ja reipas, Naulapää kuvailee.

Kaapo on labradorinnoutajaksi poikkeuksellisen valpas vahtija, ja vauhdikkaan lapsiperheen arjessa se seuraa tarkkaan varsinkin lasten touhuja. Energiaa nuorella koiralla piisaa itselläänkin, mutta malttaa se hetkeksi pysähtyä hyggeilemään ja kokeilemaan Jalo-tuotemerkin Käpy-nimistä patjaa.

Testihetkellä Kaapo on liian pirteällä tuulella laiskempaan loikoiluun, mutta hyggeilyssä tärkeintähän onkin nautinnon tunne ja hetkessä eläminen. Se totta vie toteutuu, kun Kaapo saa patjalle maukkaan kanaherkun popsittavakseen.

– Kaapo osaa olla myös nautiskelija ja sillä on omat tyynyt sohvalla. Kun katsomme perheen kesken leffaa, on koirakin mukana rapsuteltavana ja paijattavana. Kaapo myös seuraa lastenohjelmia lastemme kanssa, Naulapää kuvailee yhteisiä lämpimiä kotoiluhetkiä.

Naulapää pitää Jalo-patjan materiaalista, joka vaikuttaa helposti puhtaana pidettävältä. Patjassa on vetoketjullinen päällinen, jonka voi irrottaa pesua varten. Myös Kaapo on kiinnostunut pehmeästä patjasta ja vaikuttaa viihtyvän makoillessaan sen päällä.

Yleensä Kaapolla on useampi lempilöhöilypaikka kotona: sohva, josta on helppo tarkkailla kodin ja pihan tapahtumia sekä monen koiran perinteinen suosikki, omistajien sängyn jalkopää. Mutta on Kaapolla yksi uniikimpikin hyggeilypaikka.

– Meillä on makuuhuoneessa runsaat verhot, ja Kaapolla on tapana kääriytyä niihin. En tiedä, miten Kaapo onnistuu siinä, mutta se ei ole ainakaan vielä kertaakaan tiputtanut verhoja.

Sopii se peti herkuttelupaikaksikin!
Vilteillä ja tyynyillä koiranpedistä saa entistäkin mukavamman. Kodikkuutta ja turvallisuudentunnetta lisää myös, jos petiin laittaa tavaran, jossa on omistajan tuoksua.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa päivittäistavarakaupoissa sekä tavarataloissa. Lue aikaisempi juttumme koiranpedin valitsemisesta täältä!

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Kurkistus koirankuppiin: Mitä eroa on raakaruoalla ja kuivamuonalla?

Suuri osa suomalaisista koirista syö ravinnokseen pääasiassa tehdasvalmisteista kuivamuonaa, tutummin raksuja, mokruja tai nappuloita. Viime vuosina raakaruokinnan suosio on kuitenkin kasvanut, ja yhä useampi tiputtaa ruokakuppiin nappuloiden sijaan tai lisäksi raakaravintoa.

Koiranruokakeskustelussa nähdään usein värikästä kieltä ja kärkkäitä vastakkainasetteluja. Erityisesti raakaruokinta ja toisaalta kuivamuona puhuttavat koiraihmisiä. Kopistellaanpa koirankuppeja ja laitetaan niiden sisältö syyniin.

Valmiita kuivamuonia on tarjolla moneen lähtöön – laadukkaat ruoat löytää tutkimalla raaka-aineluetteloa. Kuva: Pixabay

Kuiva vs raaka

Jokaisella koiranomistajalla on omat perustelunsa siitä, mihin ruokintamalliin päätyy. Yksi katsoo edullista hintaa, toinen miettii arjen ja ruokailun sujuvuutta, kun taas kolmas alleviivaa terveellisyyttä. Yhä useampi kuluttaja toivoo koiranmuonalta kaikkia näitä ominaisuuksia.

Vaihtoehtoja on tarjolla valtavasti. Lemmikkiruokahyllyn säkkiriveistä löytyy omansa niin pennuille, senioreille, aktiivisille kuin vaikka allergisille koirille. Määrän mukana tulee myös laadun vaihtelevuus: halppisnappuloiden pääraaka-aineena ovat usein lihaa edullisemmat viljat ja ne sisältävät paljon hiilihydraatteja, kun taas laadukkaammat ruoat sisältävät enemmän koiralle suotuista eläinperäistä proteiinia ja rasvaa.

Yhä useammasta kaupasta löytyy myös valmiita koiran raakaruokia ja -pakasteita, kuten jauhelihoja, lihapullia ja lihaisia luita. Raakaruokinnassa koiralle annetaan mahdollisimman luonnollista raaka-aineista valmistettua ruokaa, joka jäljittelee koiran luonnovaraisten esi-isien syömää ravintoa. Raakaruokinnasta on lukuisia versioita, mutta pääosassa ovat eläinproteiinin lähteet, kuten raaka liha, sisäelimet, kala sekä rasva, luut, soseutetut kasvikset, marjat ja muut lisät.

Moni valitsee nappulat niiden helppouden takia. Laadukkaissa valmisruoissa koiran ravinnolliset tarpeet on mietitty valmiiksi, joten sitä on helppo kaataa kippoon pussin kyljessä olevan suuntaa-antavan ohjeistuksen mukaan. Raakaruoka-annoksen kokoaminen puolestaan vaatii omistajalta enemmän tiedonhankintaa ja valmistautumista, jotta koira varmasti saa ruoasta kaiken tarvitsemansa. Kaupasta valmiiksi saatavia raakavalmisteita ja tietoa on kuitenkin aina vain paremmin saatavilla, joten kynnys raakaruokinnan aloittamiseen on madaltunut.

Yhä useampaa tiedostavaa kuluttajaa kiinnostaa myös koiranruoan ja sen raaka-aineiden alkuperä. Tämä voi olla vaikeaa selvittää monista nappulamerkeistä, joista suuri osa valmistetaan ulkomailla, ja Suomessa valmistettavienkaan ruokien pakkauksista ei aina löydy merkintää raaka-aineina käytettyjen lihojen alkuperästä. Sen sijaan kotimaisissa raakatuotteissa lihan alkuperä on yleensä merkitty selkeästi.

Osana raakaruokintaa koiralle tarjotaan muun muassa lihaisia luita. Kuva: Eläinruokatehdas Lemmikki

Raakaruokinta kasvattaa suosiotaan

Kaikki varmasti toivovat parasta omalle rakkaalle lemmikilleen. Aikana, jolloin koirilla on ennätyksellisen paljon erilaisia sairauksia aina korva- ja iho-ongelmista, ruoansulatusvaivoihin ja ylipainoon, ravinnon terveellisyys ja luonnonmukaisuus on aiempaa vahvemmin tapetilla. Moni etsii apua koiran vaivoihin vaihtamalla nappulat raakaravintoon.

Valitettavasti tutkimustietoa raakaruoan hyödyistä ja riskeistä on vielä vähän. Suomalainen tutkimusryhmä DogRisk on kerännyt vuodesta 2009 tietoja yli 11 000 suomalaisen koiran ruokavalioista ja sairauksista. Tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää erityisesti ravinnon vaikutus koirien sairauksiin.

Tutkimusryhmän johtaja, eläinlääketieteen dosentti Anna Hielm-Björkman kertoo muun muassa MediaPlanetin artikkelissa, että alustavien tulosten mukaan raakaruokaa syövillä lemmikeillä on harvemmin sairauksia, kuten allergioita, iho-, korva-, nivel-, ja suolistovaivoja. Tutkimus on vielä kesken, eikä varmaksi tiedetä, onko raakaruoan hyötyjen taustalla kypsentämättömyys, rasva, hiilihydraatien vähyys vai hyödylliset bakteerit.

Osa valitsee mieluummin kuivamuonan pelätessään raakaruokinnan riskejä. Raakaan lihaan liittyy aina kypsennettyjä tuotteita suurempi riski sisältää ihmisille ja eläimille haitallisia mikrobeja, kuten salmonellaa, kampylobakteereja tai EHEC-bakteereja. Raakaruokinnassa kannattaakin suosia kotimaista lihaa, ja koiranomistajan on tärkeä huolehtia raa’an ruoan oikeaoppisesta, hygieenisestä säilytyksestä, sulatuksesta ja käytöstä.

Evira valvoo Suomessa raakaruokaa lemmikeille valmistavien toimintaa ja tuotteiden laatua.

Kokeile uusia ruokia maltilla

Kuivamuonaa, raakaruokaa vaiko molempia sekaisin… valitettavasti koiranruokakeskusteluun ei ole yksiselitteisiä hokkus pokkus -ratkaisuja. Vaihtoehtojen puntaroiminen jatkuu, ja keskustelu kehittyy sitä mukaa, kun saamme uutta tutkimustietoa.

Vaihtoehtojen laajassa viidakossa on puolensa: jokaiselle koiralle voi löytyä yksilöllisiin tarpeisiin sopiva ruoka, mutta toisaalta vaihtoehtojen läpikäyminen voi olla pitkä ja turhauttava matka. Kokeilemalla selviää, sopiiko omalle lemmikille parhaiten kuivanappuloiden vaiko raakaruoan popsiminen.

Ruokavaliota ei kuitenkaan kannata vaihdella yhtäkkisesti ja radikaalisti toiseen, sillä koiran lyhyt ruoansulatus sekoittuu herkästi suurista muutoksista. Ota siis ensin selvää ruokinnan sopivuudesta ja aloittamisesta ja noudata ammattilaisten ohjeistusta.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.

Sienikoira löytää piilottelevat sienet – Näin opetat murresi sienestämään

Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.

Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.

Koirakouluttaja Terhi Kaivola on harrastanut sienestystä 6-vuotiaan saksanpaimenkoiransa Topin kanssa muutaman vuoden ajan.

– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.

Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.

– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.

Harjoitus tekee hajumestarin

Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.

– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.

Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.

Sienen tuoksun voi tutustuttaa koiralle esimerkiksi lasipurkista. Niin kuivattu, pakastettu kuin tuorekin sieni käy.

Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.

Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.

– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.

Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.

– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.

Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.

Metsään voi suunnata, kun koira on oppinut tunnistamaan sienen tuoksun ja osaa ilmaista sen.

Sienikoppa kouraan ja menoksi

Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.

– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.

Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.

Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.

– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.

Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.

Katsos, mitä löytyi! Siiri-westie on vielä aivan aloitteleva sienikoira, mutta ehkä jo ensi vuonna sienet paikannetaan tarkan kuonon avulla.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen

Mitä koirankuppiin: Onko koira lihansyöjä vai sekasyöjä?

Ihmisen rinnalla yli 15 000 vuotta elänyt koira on kehittynyt ruokavalioltaan hyvin joustavaksi. Ruokapöydän vieressä kerjäävälle rekulle kelpaa todennäköisesti omistajan leivän päältä niin kinkku kuin kurkkukin. Mutta onko koira suden tapaan lihansyöjä vai muistuttaako se jo enemmän sekasyöjäomistajiaan?

Lihansyöjät eli karnivorit ovat eläimiä, jotka käyttävät ravinnokseen lihaa tai pääasiassa lihaa. Koirasta puhutaan usein kaikkiruokaisena, sillä sille maittaa eläinperäisen ravinnon lisäksi moni kasvisruoka. Koiran ruoansulatusjärjestelmä on kuitenkin edelleen lihansyöjälle ominainen, joten ruokakupin sisältöä suunnitellessa on huomioitava, että koira varmasti saa ravinnosta tarvitsemansa.

Koiran vatsassa sulaa parhaiten liha

Kurkistus koiran suuhun paljastaa jo paljon. Koiralla on lihansyöjälle ominainen hampaisto, joka on kehittynyt raateluun ja pilkkomiseen eikä hienontamiseen, kuten seka- ja kasvissyöjien poskihampaat. Koiralla on myös suuri puruvoima villien sukulaistensa tapaan, joten luiden murskaaminen käy siltä helposti.

Koira ei juurikaan maistele ruokaa, vaan ahmaisee sen suurina palasina. Moni koiranomistaja on varmasti jätöksiä kakkapussiin kerätessään huomannut, että esimerkiksi raakana annetut porkkanan palat kulkeutuvat usein koiran elimistön läpi lähes sellaisinaan. Ilman jauhamista koira ei pysty hyödyntämään porkkanan ravintoaineita.

Koiralla on luontainen tapa piilottaa ja haudata herkkunsa samaan tapaan kuin monet lihaasyövät villitkin pedot tekevät.

Koiran ruoansulatusjärjestelmä on lihansyöjille tyypilliseen tapaan lyhyt, noin viisinkertainen suhteessa sen ruumiin pituuteen. Sekaravintoa syövillä eläimillä ruoansulatuskanava on jopa 14-kertainen verrattuna niiden ruumiin pituuteen ja kasvissyöjäeläimillä sitäkin pidempi. Ruoka kulkee koiran ruoansulatuskanavan läpi nopeasti, keskimäärin 23 tunnissa.

Lyhyt ja nopea ruoansulatus tarvitsee helposti sulavaa ja energiapitoista ruokaa. Koiran elimistö pystyy hyödyntämään tehokkaasti rasvaa ja eläinperäistä proteiinia, kun taas suuret määrät vaikeasti sulavaa ruokaa, kuten kypsentämätöntä kasvisravintoa, aiheuttaa helposti vatsavaivoja.

Koira ei tarvitse ihmisten tapaan yhtälailla hiilihydraatteja, sillä se pystyy tuottamaan tarvitsemiaan sokereita muista ruoka-aineista. Kypsennetystä ja jauhetusta kasvisruoasta, kuten  aikuinen koira voi kuitenkin hyödyntää tärkkelystä energianlähteenä sekä saada muun muassa vitamiineja, kivennäisaineita ja kuitua. Ensisijainen energianlähde koiran ravinnossa tulisi kuitenkin olla rasva, ja laadukasta proteiinia tarvitaan kudosten rakennusaineeksi ja solujen uusiutumiseen.

Koira on sopeutunut elämään ihmisen kanssa

Koira on siis fysiologialtaan lihansyöjä, ja sille optimaalisinta ravintoa on liha ja muu eläinperäinen ravinto. Koiralla on kuitenkin kaikkiruokaisia piirteitä. Ajan saatossa se on sopeutunut hyvin elämään ihmisen kanssa ja oppinut hyödyntämään tarjolla olevaa ravintoa.

Kotikoira pystyykin käyttämään hiilihydraateista saatavaa tärkkelystä paremmin kuin serkkunsa susi. Tämä kyky on tutkimusten mukaan kehittynyt samoihin aikoihin, kun ihmiset siirtyivät metsästys-keräilykulttuurista maanviljelyyn ja myös ihmisten ruokavalio mullistui. Rinnakkaiselo ihmisten kanssa on siis muokannut koiran ruoansulatusjärjestelmää, mutta evoluution kannalta kymmenentuhatta vuotta on lyhyt aika. Koira on edelleen lähempänä sutta kuin sekasyöjiä.

Uskaltaako omalle murrelle sitten enää tarjota mitään vähänkään vihreään viittaavaa? Kyllä uskaltaa. Omatunnon ei tarvitse kolkutella vaikka kuppiin laittaisikin välillä lihaa, välillä yrjölänpuuroa. Laadukkaat, runsaasti eläinproteiinia sisältävät valmiskoiranruoat on suunniteltu niin, että ne sisältävät kaikkia koiran tarvitsemia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Pienellä opiskelulla ja ammattilaisen ohjeilla omistaja voi myös kokata itse koiralle terveellistä ruokaa.

Tärkeintä on huolehtia, että kokonaisuus on kunnossa. Jokainen koira on yksilöllinen, joten tarkkailemalla oppii, minkälainen ruoka edistää juuri oman lemmikin hyvinvointia.

Vaikka koira onkin lihansyöjä, usein se himoitsee herkkuja, jotka eivät välttämättä ole sille hyväksi.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Eläinruokatehdas Lemmikki Oy:n kanssa.
Lähteet ja lisää aiheesta: Eläintenhoidon opas, Vetstreet, Farmit, Koiran ruokinta ja hoito -kirja
Teksti: Niina Kinnunen

 

Kylvyn aika – Näin valitset laadukkaat turkinhoitotuotteet

Koiran turkki on usein koetuksella: kuralätäkössä kierimisen riemua on joskus aivan mahdoton vastustaa, metsälenkin aikana turkkiin takertuu jos jonkinmoista risua ja roskaa, ja kesäkeleillä moni murre nauttii järvessä polskimisesta. Kesäisten seikkailujen tuloksena on usein likainen, takkuinen ja epämiellyttävältä haiskahtava koira.

Kysyimme kotimaista Jalo-tuotemerkkiä edustavalta, Transmeri Logisticsilla työskentelevältä tuotekehityskemisti Jenni Virtaselta, mistä laadukkaat hoitotuotteet tunnistaa.

Tarkkaile pakkausmerkintöjä ja tuotteen ulkonäköä

Tuotteen pakkauksen antama ulkoasu ja ensivaikutelma on usein hyvä laadun mittari. Tuotteeseen voi luottaa, jos pakkauksesta löytyy asianmukaiset, lain vaatimat pakkausmerkinnät.

– Tuotteen vastuuhenkilön yhteystiedot, vähintään yrityksen nimi ja osoite, on löydyttävä pakkauksesta. On myös hyvä, jos siinä on jonkinlainen jäljitettävyystunnus, esimerkiksi eränumero, jolloin valmistaja pystyy jäljittämään tuotteen tiettyyn valmistusajankohtaan ja -erään, Virtanen sanoo.

Valitsemalla kotimaisen tuotteen, voi myös luottaa siihen, että käytettyjen raaka-aineiden ja tuotteen alkuperä on tiedossa. Esimerkiksi Jalon tuotteissa käytetään kotimaisesta sokerijuurikkaasta peräisin olevaa betaiinia, ja tuotteiden kehitys, valmistus ja pakkaaminen tapahtuvat Suomessa.

Virtanen suosittelee myös tarkkailemaan itse tuotteen ulkonäköä. Jos tuote on erottunut osiin tai tuoksuu oudolta tai pilaantuneelta, ei sitä kannata käyttää. Aina erottuminen ei tarkoita tuotteen pilaantumista, mutta se voi vaikuttaa tuotteen ominaisuuksiin ja tehoon. Usein pilaantumisen taustalla ovat vääränlaiset säilytys- tai kuljetusolosuhteet.

– Pakkauksessa on oltava merkintä säilyvyysajasta. Se ilmoitetaan joko parasta ennen merkinnällä tai kuinka kauan tuote säilyy avaamisen jälkeen.

Käytä vain koirille suunniteltuja tuotteita

Se mikä sopii ja miellyttää omistajaa, ei välttämättä käy koiralle. Moni ihminen mieltää esimerkiksi sitruunan raikkaan tuoksun puhtauteen, mutta koirille sitrusten tuoksu voi olla epämiellyttävä. Koiraa ei kannata pestä ihmiselle tarkoitetuilla tuotteilla myöskään siksi, että koiran ja ihmisen ihon pH-arvo eroaa toisistaan.

– Koiran ihon pH on lähellä neutraalia eli pH on 6,5–7,0, kun taas nuoren, terveen ihmisen iho on happamampi ja pH on 4,5–5,0. Koiran hoitotuotteissa tuotekehitysvaiheessa on otettu huomioon koiran ihon pH ja tuotteet on optimoitu juuri koirille sopiviksi.

Koiran ja ihmisen hoitotuotteissa noudatetaan osittain myös eri lainsäädäntöä. Koiranhoitotuotteet kuuluvat kemikaalilain piiriin, kun taas ihmiselle tarkoitetussa kosmetiikassa noudatetaan kosmetiikkalakia. Tämä aiheuttaa eroavia merkintöjä tuotteiden pakkauksissa. Koiran hoitotuotteissa voi nähdä varoitusmerkintöjä, sillä niissä käytetään CLP-asetuksen mukaista luokitusta.

– Yleisin koiran hoitotuotteissa esiintyvä varoitusmerkki on huutomerkki, joka tulee tuotteen pesevien ainesosien vuoksi ja viestittää silmä- ja ihoärsyttävyydestä. Ihmiselle tarkoitetussa kosmetiikassa käytetään samantyyppisiä peseviä ainesosia, mutta CLP-luokitusta ei tarvitse tehdä, Virtanen kertoo.

Valitse käyttötarkoituksen mukaan

Puhdistustehoa, hoitavuutta, takut kuriin ja lisää kiiltoa – nykyään tuotteita on saatavilla moneen tarkoitukseen ja makuun. Laadukkaassa tuotteessa käyttötarkoitus ja -ohje lukevat selkeästi paketissa tai etiketissä, jolloin koiranomistajan on helppo valita juuri omalle koiralle parhaiten sopiva tuote.

– Koirashampoissa löytyy monia vaihtoehtoja, joissa muun muassa pesuteho, hoitavuus ja tuotteen vaahtoavuus vaihtelevat. Jos koiran turkki vaatii pesun jälkeen hoitavuutta ja kiiltoa, kannattaa valita esimerkiksi 2 in 1 -shampoo, jossa on pesevien aineosien lisäksi hoitavia aineosia.

Toiselle voi siis hyvin riittää tehokkaasti puhdistava tuote, kun taas helposti takkuuntuva turkki vaatii hoitavia ja silottavia aineosia.

–Kullakin yksilöllä on omat tarpeensa ja mieltymyksensä, joten mitään viisasten kiveä tai ehdotonta totuutta ei ole siitä, että jokin tuote olisi paras. Kokeilemalla eri vaihtoehtoja löytyy jokaiselle varmasti sopiva tuote, Virtanen summaa.

Juttu on tehty yhteistyössä Jalon kanssa. 

Näin vietetään koiramaista kesäpäivää – Katso kuvakisan satoa!

Luonto antaa ensimerkkejään saapuvasta syksystä, joten on hyvä hetki vielä fiilistellä kulunutta kesää.

Helle on luonut omat haasteensa koiranulkoilutukselle, ja moni onkin etsinyt viilennystä virkistävistä vesileikeistä ja järvessä pulikoimisesta. Tämä näkyy myös kesäisessä kuvakisassamme, jonka järjestimme yhdessä Eläinruokatehdas Lemmikin kanssa. Pyysimme teitä lähettämään kuvia kesäpäivän vietosta koirien kanssa, ja saimmekin Facebookissa lähes 450 kuvaa ihanista kesähetkistä. Kiitos kaikille kuvansa lähettäneille! Kokosimme kuvakisan satoa yhteen.

Voittajakuvat:

Kuvakisan arvonta on suoritettu, ja herkkupakettipalkinnon saavat Miia TonttilaLotta Kovaljeff sekä Camilla Walden – onneksi olkoon!

Siirin kesäpäivä kuvankauniissa järvimaisemassa. Kuva: Miia Tonttila
Veneestä on hyvä vahtia ympäristön tapahtumia. Kuva: Lotta Kovaljeff
Veden lisäksi voihan sitä nauttia vaikka hiekkakylvyistä. Kuva: Camilla Walden

Lisää kesäisiä koirakuvia:

Kesäpäivän hali. Kuva: Anette Sailio
Labradorinnoutaja Nasun tyylinäyte uimahypystä. Kuva: Jenna Juuti
Kesällä on parasta, kun voi vain riippua. Kuva: Maija Saloinen
Retkellä saaressa koko perheen kesken. Kuva: Mirja Mimmu Sorila
Mökkeily kuuluu myös olennaisesti kesään. Kuva: Nea Lautamäki
Yorkinterrieri Almakin tietää, että paras tapa aloittaa kesäaamu on pulahdus järveen. Kuva: Riikka Nissinen
Mielenrauhaa lempipaikassa. Kuva: Tarja Kanervo
Lapissa lammen rannalla. Kuva: Victor Nyberg
Kukkaispojat Wäinö, Lätsä ja Elwis. Kuva: Marjo Oinonen-Kuolimo
Loikkien ja loiskien auringonlaskuun. Kuva: Piia Hirvonen

Kuono nuuskii: Saako marketista laadukkaita koiratarvikkeita?

Monesti koiraihmisen suusta kuulee toteamuksen, että marketeista ja tavarataloista saatavat koiratarvikkeet, lelut ja ruoka ovat laadultaan heikompia kuin eläintarvike- ja erikoisliikkeiden vastaavat tuotteet. Kuonon toimitus päätti lähteä nuuhkimaan, onko myytissä perää ja millaisia koiratuotteita marketit oikein tarjoavat.

Suuren päivittäistavarakaupan lemmikkitarvikehylly on pitkä ja pullollaan erilaisia ruokasäkkejä, herkkupusseja, luita, leluja sekä muita tarvikkeita. Mutta voiko koiranomistaja ostaa koiralleen näitä tuotteita huoletta? Kukapa nyt haluaisi nähdä upouuden puruluun silpoutuvan sekunneissa tai löytää juuri hankitun pehmolelun täytteistä suolistettuna makuuhuoneen lattialta.

Kävimme Tampereen keskustassa ja sen tuntumassa marketeissa ja tavarataloissa tutkimassa koiratarviketarjontaa ja lisäksi selasimme verkkokauppoja. Yhä useammalla kauppaketjulla näyttää olevan valikoimissaan laajasti erilaisia koiranruokia, herkkuja sekä perustarvikkeita.

Ei ihme, että ketjut haluavat osaksi koiratarvikekauppaa. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on jo noin 700 000 koiraa ja määrä kasvaa tasaisesti. Samalla koira-ala on kolminkertaistunut 2000-luvun aikana miljardibisnekseksi.

Marketista löytyy nykyään koiranruokia ja herkkuja muun muassa viljattomina ja kotimaisista raaka-aineista valmistettuina. Varsinkin suurempien markettien hyllyiltä koiranomistaja voi löytää vaikkapa harjan, shampoota ja muita hoitotuotteita, koiranpedin, leluja tai hihnan ja pannan. Pienempien kauppojen valikoimiin ei ymmärrettävästi mahdu paljoa, mutta osa tarjoaa ruoan lisäksi myös muutamia leluvaihtoehtoja ja ajankohtaisia tarvikkeita, kuten punkkipihtejä.

Marketista ostetaan herkut, tarvikkeetkin kiinnostavat

Mutta mitä mieltä koiraihmiset ovat markettituotteista? Tampereen Tuomiokirkonpuistossa aurinkoisella aamupäivälenkillä piskuisen villakoira Emman kanssa ulkoileva Martta Rautio kertoo, että hän hoitaa koiraa yhdessä äitinsä kanssa. Tarvikkeita Emmalle hankitaan niin marketeista kuin lemmikkiliikkeistäkin.

– Ostamme marketista esimerkiksi puruluita. Valikoima voisi kuitenkin olla laajempi, koska siellä on paljon isoja luita, muttei aina tarpeeksi pieniä Emmalle, Rautio kertoo.

Myös bostoninterrieri Untamon omistaja Heini Kumpulainen-Rantanen kaipaisi valikoimiin monipuolisuutta. Esimerkiksi rodulle sopivat valjaat ulkoiluun hänen täytyy tilata verkkokaupasta. Marketeista on myös ollut hankala löytää tarpeeksi lujia leluja, jotka kestäisivät Untamon leikit.

– Ruokatuotteissa täytyy olla koiran hyvinvointia tukevat, puhtaat raaka-aineet. Marketeista ostan hampaidenhoitoon liittyviä tikkuja ja viljattomia herkkuja, Kumpulainen-Rantanen kertoo.

Juuri herkut ja namipalat päätyvät myös Paula Kiiskisen ostoskoriin. Hänen Hugo-kääpiövillakoiransa ruokavalio on tarkka allergioiden takia.

– Luen tuoteselostukset tarkkaan ja valitsen viljattomia kana-tuotteita. Ostan tarvikkeita myös tavarataloista, mutta luotan eläintarvikeliikkeisiin enemmän, hän sanoo.

Martta Rautio kertoo, että 12-vuotiasta, pirteää Emmaa luullaan usein pennuksi.
Helteinen kesäpäivä sujuu bostoninterrieri Untamon mielestä paremmin loikoillessa kuin lenkkeillessä.
Paula Kiiskinen hankkii Hugo-koiralleen herkkuja marketista, mutta usein parhaat tuotteet ovat päässeet loppumaan.

Laadukkaat koiratuotteet kaikkien saataville

Kotimaista Jalo-tuotemerkkiä valmistavan Transmerin tuoteryhmäpäällikkö Sabina Finnilä tunnistaa myytin marketeista saatavien koiratuotteiden huonolaatuisuudesta.

– Voimme murtaa myytin vain huolehtimalla tarkasta laadunvalvonnasta, Finnilä sanoo.

– Tuotteissa, kuten leluissa, ei saa olla irtoavia osia, ne on valmistettava kestävistä materiaaleista ja kankaista ja saumat on valmistettava vahvoiksi.

Laadukkaat koiratuotteet halutaan juuri marketteihin ja tavarataloihin, jotta ne olisivat kaikkien saatavilla ja hankinnat olisi mahdollista tehdä kätevästi yhtä aikaa muiden ostosten kanssa. Samalla Jalo kouluttaa markettiketjuja paremmista koiratuotteista ja siitä, miten lemmikkitarvikehyllyt luodaan houkutteleviksi.

Koska koirarotuja on lukuisia ja kaikilla on omat tarpeensa, ei kaiken kattavaa valikoimaa marketteihin ole helppo toteuttaa. Finnilä kuitenkin uskoo, että suunta on oikea ja yhä useampi voi löytää laadukkaita ja juuri itselle sopivia tuotteita marketeista ja tavarataloista.

– Asiakaskunta on yhtä laaja kuin on koiranomistajiakin, ja kaikilla on omat mieltymyksensä. Tehtävää on vielä paljon, mutta on sydämenasiamme saada marketteihin laadukkaat ja koirille turvalliset tuotteet, hän sanoo.

Testasimme markettilelun ja -pyyhkeen

Aika pistää markettituotteet todelliseen testiin. Testattaviksi tuotteiksi valikoituivat Jalo-tuotemerkin huopainen Tuggy-lelu (5,95 €) sekä harmaa mikrokuitupyyhe (4,95 €), jotka hankittiin testausta varten Kangasalan Löytötexistä.

Testaajanamme toimii puolitoistavuotias valkoinen länsiylämaanterrieri Siiri, joka on pieni mutta pippurinen leikkijä. Hyvän lelun tulee siis kestää niin riepottelua, järsimistä, heittelyä ja kantelua kuin kunnon vetoleikkejäkin.

Kauppakassista törröttävä Tuggy herättää heti kiinnostuksen, eikä Siiri malta olla tonkimatta tuliaisia. Lelu on suunniteltu erityisesti keski- ja suurikokoisille koirille, mutta terrierin tarmolla leikkivälle Siirille Tuggy on juuri passeli lelu retuutettavaksi ja tarpeeksi kevyt myös kannettavaksi. Erityisen hyväksi Tuggy osoittautuu ulkona heitellessä, ja lelun huomiovärillä korostettu osa tulee tarpeen, kun heittokäsi pettää ja lelu päätyy pusikkoon. Plussaa tuote saa kestävästä huopamateriaalista, vahvistetuista saumoista ja keskiosan vinkulelusta – viikon rajun leikkimisen jälkeen tuote on edelleen uudenveroinen.

Valkoturkkisen koiran kanssa mikrokuitupyyhkeellekin tulee pian käyttöä. Ulkona touhuamisen jälkeen tassut ja mahanalus on huuhdeltava, ja 50 x 70 cm kokoinen mikrokuitupyyhe on näppärä kuivaamiseen. Mikrokuitupyyhettä voi käyttää kuivana tai märkänä, ja koska se kuivuu nopeasti, on se kätevämpi kuin Siirin vanhat, tavalliset pyyhkeet. Myös Siiri näyttää hyväksyvän pehmeän pyyhkeen, vaikkei tassujen kuivaus olekaan westie-neidin mielipuuhaa. Pyyhe toimii niin kuin pitääkin, ja kulmaan kirjailtu suloinen tassunkuva ilahduttaa omistajan silmää.

Molemmat markettituotteet osoittautuivat iloisiksi yllätyksiksi ja tulevat varmasti olemaan jatkossakin kovassa käytössä. Myytti murrettu: myös marketista voi saada hyvälaatuisia, toimivia koiratuotteita.

Terrierienergia kulutettu. Tuggy-lelu sopii hyvin ulkona leikkimiseen.
Mikrokuitupyyhe on kätevä tassujen pyyhkimiseen, mutta saa sillä kuivattua pienen koiran vaikka kokonaankin.

Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin kanssa. Jalo-tuotteet ovat saatavilla hyvin varustetuissa K- ja S-ketjujen päivittäistavarakaupoissa sekä muun muassa Puuilo-, Kärkäinen- ja Hong Kong -tavarataloissa.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
Kansikuva: LUM3N / Pixabay

Turkki hyvin, kaikki hyvin – Näin pidät koirasi turkin kuosissa myös kesällä

Kesällä koiran turkki likaantuu ja takkuuntuu herkästi, mutta säännöllisellä hoidolla oman hauvan olemus pysyy siistinä, karva kiiltävänä ja iho-ongelmilta vältytään. Mökki- ja muille kesäretkille kannattaa pakata mukaan ainakin harja, hyvä pyyhe ja koiran shampoo.

Pitkän metsälenkin tai järveen pulahtamisen jälkeen koiran turkki voi näyttää kärsineeltä ja haistakin ihmisen nenään epämiellyttävältä. Monesti tekisi mieli suunnata suoraan kylpyhuoneeseen ja antaa koiralle kunnon vaahtokylpy. Liiallista pesemistä kannattaa kuitenkin välttää, sillä se kuivattaa koiran ihoa ja altistaa ärtymiselle ja tulehduksille.

Rodusta ja karvan laadusta riippuen sopiva pesuväli vaihtelee paljon: jotkin rodut vaativat tiheää jopa viikottaista pesua, monelle riittää kylpy noin kerran kuukaudessa ja lyhytkarvaiset koirat pärjäävät usein parilla pesulla vuodessa. Lenkin jälkeen kannattaa myös miettiä, riittääkö esimerkiksi pelkkien tassujen huuhteleminen.

– Tassu ja mahanalus kestävät onneksi hyvin pesua, mutta koko koiran kastelemista kannattaa välttää silloin, kun se ei ole aivan välttämätöntä, kotimaista koiratarvikebrändi Jaloa edustava markkinointikoordinaattori Maria Kallio sanoo.

Koiraa pestessä kannattaa käyttää juuri koiran karvalle ja iholle suunniteltuja shampoita ja hoitotuotteita. Koiran ihon pH on ihmisen ihoa neutraalimpi, ja tämä on huomioitu koirille tarkoitetuissa tuotteissa. Koiran shampoissa on yleensä myös hajua neutralisoivia aineosia, mutta ei koiraa ärsyttäviä, voimakkaita hajusteita.

– Jokainen koiranomistaja on varmasti huomannut, että koirat tykkäävät kieriä pahoissa hajuissa. Jos koiran turkkiin laittaa voimakkaita tuoksuja, joista koira ei pidä, saattaa se jopa yrittää peittää tuoksua kieriskelemällä jossakin ällöttävässä.

Kuivaa ja harjaa turkki tarkoin

Tavataan sanoa, että minkä kesä kastelee, sen se myös kuivattaa, mutta koiran turkin kanssa sanonta ei
pidä aivan paikkaansa. Kun koira kastuu läpimäräksi vaikka pesun tai uimisen jäljiltä, kannattaa sen turkki kuivata huolella.

– Vaikka pintakarva kuivaakin nopeasti, kosteus voi tiivistyä ja jäädä hautumaan alusvillaan pitkäksi aikaa. Tämä voi aiheuttaa ihotulehduksia, kuten hotspotteja, jotka voivat olla koiralle todella kivuliaita, Kallio huomauttaa.

Turkki kannattaa kuivata joko föönaamalla tai hyvällä, imukykyisellä pyyhkeellä. Kallio suosittelee erityisesti mikrokuitupyyhkeitä, jotka imevät kosteutta ja likaa tehokkaasti itseensä. Kostutettuna mikrokuitupyyhettä voi käyttää myös karvan pyyhkimiseen, jolloin turkkia ei tarvitse pestessä kastella kauttaaltaan.

– Kuiva lika, kuten vaikka hiekka, lähtee turkista usein ihan harjaamalla. On myös tärkeää harjata irtokarva säännöllisesti, ja lisäksi takut kannattaa harjata aina ennen pesua. Kastuessaan takut vain tiivistyvät ja imevät hoitotuotejäämiä itseensä, Kallio sanoo.

Oikein hoidettu turkki suojaa ihoa

Koirat eivät hikoile, mutta helteellä pitkä ja paksu turkki näyttää meistä ihmisistä kyllä hiostavalta. Lyhyen kesäturkin leikkaamista koiralle kannattaa harkita koirakohtaisesti. Paksun ja tuuhean turkin trimmaus lyhyemmäksi ja ohuemmaksi voi keventää koiran oloa, mutta toisaalta turkki suojaa ihoa hyttysten ja muiden hyönteisten pistoilta ja puremilta sekä auringolta.

– Pohjavilla auttaa myös koiran lämmönsäätelyssä ja pitää ihon viileänä. Turkki kannattaa kuitenkin trimmata ja siistiä rodun vaatimalla tavalla, jotta se on helpompi pitää puhtaana ja takuttomana.

Lenkkeilyn ja ulkona liikkumisen jälkeen koiran turkki kannattaa tarkistaa myös roskien, kasvien osien ja siementen sekä hyönteisten varalta. Varsinkin punkkikautena, koiran turkki ja iho kannattaa tarkistaa päivittäin ja pitää kätevät punkkipihdit matkassa.

Kun turkkia hoidetaan säännöllisesti ja oikeaoppisesti, pysyy koirakaverimme tyytyväisenä ja terveenä.

Juttu on toteutettu yhteistyössä kotimaisen koiratarvikebrändi Jalon kanssa. Jalo-tuotesarjan turkinhoitotuotteilla, harjoilla ja pyyhkeillä takut ja lika talttuvat kätevästi ja koiran hyvinvointi huomioiden.

Teksti: Niina Kinnunen

Kuvakisan voittajat on arvottu! Katso lystikäs kooste leikkivistä koirista

Järjestimme juhannuksen alla leikkisän kuvakisan yhdessä koirantarvikebrändi Jalon kanssa. Pyysimme teitä lähettämään kuvia leikkivistä koirakavereistanne ja saimmekin kisaan yhteensä yli 500 osallistujaa Facebookissa. Kiitos kaikille kuvansa lähettäneille!

Leikki on koirille tärkeä tapa oppia maailmasta. Arvontaan lähetettyjen kuvien perusteella varsinkin pallot, kepit, purulelut ja erilaiset pehmolelut nousevat monen koiran suosikeiksi. Kokosimme kuvakisan satoa hauskaksi koosteeksi.

Voittajat:

Arpaonni suosi tällä kertaa Miia Niemelää, Helene Takalaa sekä Nina Örniä – onneksi olkoon! Voittajat saavat palkinnoiksi Jalon koiranlelupaketit.

Syvän ystävyyden alkuaskelet. Kolmevuotias ranskanbuldoggi Bones ei aivan ymmärrä, ettei kolmekuinen uusi perheenjäsen ole vielä valmis vetoleikkeihin.

Kuva: Miia Niemelä

Leikit pystyyn! Bostoninterrieri Osmo haastaa leikkimään, ja kukapa näin suloista leikkikaveria voisi vastustaa.

Kuva: Helene Takala

Loiskis! Vesileikit ovat parasta ainakin tämän parivaljakon mielestä.

Julkaissut Nina Örn Tiistaina 12. kesäkuuta 2018

Lisää kuvakisan satoa:

Kuva: Tiina Pellikka
Kuva: Tarja Nieminen
Kuva: Virpi Runkola
Kuva: Pilvi Welin
Kuva: Heli Kalves
Kuva: Kristina Timonen
Kuva: Maria Mäkinen
Kuva: Kristina Hakamäki
Kuva: Marja-Leena Liimatainen

 

Kuva: Kaili Faster
Kuva: Anna-Juulia Kotomäki

Lennokas koirafrisbee tarjoaa vauhtia ja onnistumisen kokemuksia

Koirafrisbeen aloittamiseen ei tarvita kuin kaksi kiekkoa, pieni palsta tasaista nurmikenttää sekä innokas koira. Vauhdikas laji kehittää tehokkaasti koiran lihaskuntoa, mutta myös ihminen saa haastaa itsensä, jos aikoo pysyä vauhdissa mukana. Samalla koiran ja omistajan yhteistyö kehittyy.

Värikkään muovikiekon ilmalento päättyy tarkasti ajoitettuun koppiin. Viisivuotias belgianpaimenkoira Ham nappaa frisbeen taitavasti suullaan ja tuo sen takaisin omistajalleen Csilla Bakosille. Kopittelu sujuu parivaljakolta varmalla kokemuksella: he ovat kisanneet menestyksekkäästi koirafrisbee-kisoissa, ja 10 vuotta lajia Suomessa ja Unkarissa harrastanut Bakos kouluttaa nykyään alkeiskursseja.

– Koirafrisbee on vauhdikas laji, joka on parhaimmillaan hauskaa leikkiä koiran kanssa. Laji on monipuolinen, ja jokainen voi valita itselleen ja koiralleen sopivat tavat harrastaa, hän kertoo.

Tapoja heitellä frisbeetä löytyykin jokaiseen makuun. Pituusheitossa tavoitellaan koppia mahdollisimman pitkän matkan päästä, kun taas pistekoppauksessa ja tarkkuusheitossa kiekkoa heitetään eri muotoisille kentille, jotka on jaettu pistealueisiin. Nopeuskilpailussa puolestaan kaksi koirakkoa kisaa, kumpi tuo tiettyjen matkojen päähän heitetyt kiekot takaisin nopeammin. Variaatioita on lukuisia.

Bakos itse on treenannut pääasiassa freestylea, joka muistuttaa koiratanssia. Siinä erilaisista heitoista, liikkeistä ja tempuista koostuva esitys rakennetaan musiikkiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

– Lisäksi itse voi keksiä omia hauskoja leikkejä ja pelejä. Itse tykkään kehitellä liikkeitä, joissa liikutan enemmän ihmistä kuin koiraa. Sitten katsotaan, mitä tapahtuu, kun ihmisen pitääkin juosta frisbeen perässä, Bakos kertoo nauraen.

– Muita rajoja ei ole kuin, että liikkeiden on oltava turvallisia. Tärkeintä on pitää hauskaa, ja silloin koira ja ihminen onnistuvat parhaiten.

Ham valmiina pitkään heittoon. Ihminen voi käyttää suojaliiviä, joka suojaa koiran kynsiltä tempuissa, joissa se esimerkiksi hyppää selkään.
Koirafrisbeessä käytetään varta vasten koirille suunniteltuja, turvallisia kiekkoja.

Kiekon perään vauhdikkaasti mutta turvallisesti

Bakosin treenikassi on pullollaan vuosien varrella hankittuja värikkäitä kiekkoja, joista osa on täynnä pieniä hampaanjälkiä ja osa kiiltää vielä uutuuttaan. Alkuun pääsee kahdella frisbeellä, mutta mitä tahansa kiekkoa ei ole turvallista käyttää.

– Esimerkiksi frisbeegolfissa käytettäviä kiekkoja pitää välttää, koska ne menevät koiran purressa helposti rikki ja hajoavat teräviksi paloiksi. Koirille on olemassa laaja valikoima turvallisia frisbeitä, jotka eivät satuta niiden suuta ja hampaita.

Saatavilla on eri kokoista, painoista ja kovuista kiekkoa. Herkkäsuiselle koiralle valitaan pehmeämpi malli ja koira, joka tykkää pureskella kovaa, tarvitsee kestävämmän kiekon. Kiekkoja tarvitaan ainakin kaksi, jotta yksi jää aina ihmiselle eikä koiralle tule tarvetta omia heitettyä frisbeetä itselleen.

Vauhdikasta lajia on turvallisinta harrastaa tasaisella, kuivalla nurmikolla, jossa ei ole kuoppia, keppejä tai muuta roskaa. Myös tekonurmi tai talvella pehmeä lumi ovat sopivia alustoja, kunhan maa ei ole liukas tai liian kova. Hiekalla heittelyä kannattaa välttää, koska hiekka ja kivet kuluttavat koiran hampaita ja frisbeetä.

– Ennen kuin koira otetaan mukaan, omistaja opettelee yksin perusheittotekniikat ja heittämään kiekkoa turvalliselta korkeudelta, Bakos kertoo.

Vaikka koira olisi mestari pallon ja muiden lelujen noutamisessa, täytyy arvaamattomammin lentävän frisbeen koppaamista treenata askel askeleelta.

– Koira tutustutetaan frisbeeseen esimerkiksi leikkimällä sillä. Kun se osaa ottaa kiekon suuhun varmasti, lisätään liikettä ensin rullaamalla kiekkoa maassa ja sitten aivan lyhyillä heitoilla. Aluksi ei tehdä hyppyjä tai mitään vaarallisia temppuja.

Maltillisella ja turvallisella treenillä pääsee lopulta näyttäviinkin tuloksiin. Ham ja Bakos esittelevät liikkeiden monipuolisuutta: välillä koira odottaa keskittyneesti paikallaan, kun omistaja kiertää frisbeen kanssa sen ympärillä, välillä se puolestaan loikkaa nappaamaan kiekon ilmasta tai kiitää innoissaan pitkälle heitetyn frisbeen perään.

– Kun koira on frisbeen lumoissa, se ei huomaa ympäristöään eikä sitä, että on jo väsynyt. Siksi omistajan on huolehdittava, että harjoitukset ovat sopivan lyhyitä ja on maltettava pitää tarpeeksi taukoja.

Tärkeintä lajissa on hauskanpito. Bakos on voittanut kerran kisat sillä, että tuomaria nauratti oivaltava temppu niin paljon.
Omia temppuja kehitellessä voi käyttä välillä heittoon vaikkapa jalkoja.

Yhteistyö hioutuu heittelyn lomassa

Koirafrisbee sopii useimmille, perusterveille koirille rodusta ja koosta riippumatta. Bakos ja Ham jäivät kisaamisesta eläkkeelle viime vuonna, kun Hamin toisesta lonkasta löytyi lievää poikkeamaa. Eläinlääkärin mukaan kisaaminen olisi ollut mahdollista, mutta Bakos haluaa pelata varman päälle. Kaksikko ei kuitenkaan malta pysyä kokonaan poissa lajin parista, vaan he esittelevät koirafrisbeetä vielä erilaisissa tapahtumissa ja näytöksissä.

– Olen harrastanut monia lajeja, mutta juuri koirafrisbeen avulla olen oppinut ymmärtämään koirani liikkeet, eleet ja ilmeet, ja myös koirani on oppinut tarkkailemaan minua. Parhaimmillaan tuntuu kuin koira osaisi lukea ajatukseni, ja se tekee oikeat liikkeet jo ennen kuin käsken.

Lajin aloittaminen onnistuu esimerkiksi netistä löytyvien ohjeiden avulla itsenäisestikin, mutta Bakos suosittelee alkeiskurssia, koska siellä frisbeetä oppii heittämään varmasti turvallisesti ja samalla harrastajat pääsevät jakamaan vinkkejä toisilleen. Suomessa laji on vielä melko uusi ja piirit pienet, mutta sitäkin tiiviimmät. Vuosittain järjestetään kilpailut, joihin harrastajat eri puolilta maata kokoontuvat kisamaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Lajin parhaiksi puoliksi Bakos luettelee sen, että harrastaminen onnistuu missä tahansa, kunhan on nurmikkoa ja pari kiekkoa repussa mukana. Itsensä ja koiran haastaminen ja onnistumisen kokemukset molemmille koukuttavat. Bakos jo leikittelee ajatuksella toisesta koirasta, jonka kanssa voisi jatkaa koirafrisbeetä aktiivisemmin.

– On mahtavaa, että laji kehittyy koko ajan. Vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen välillä tuntuu kuin olisin aloittelija, sillä aina on uutta opittavaa ja oivallettavaa.

Lisätietoa ja muun muassa vinkkejä sopivan frisbeen valintaan löytyy Suomen Frisbeekoirien nettisivuilta sekä Facebook-ryhmästä. Lennokkaaseen lajiin voi tutustua myös paikan päällä tämän vuoden kisoissa 11.–12.8. Vihtavuoren urheilupuistossa, Laukaassa. Tapahtumaan on yleisölle vapaapääsy.

Koirafrisbeessä koukuttaa omistajan ja koiran yhteiset onnistumisen hetket.

Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen