Espanjassa hylätään satoja koiria joka päivä. Helsinkiläinen Heidi Strengell kuvasi koiratarhoja selvittääkseen oman lemmikkinsä taustat ja levittääkseen tietoa espanjalaiskoirien karuista oloista.
Valokuvaaja Heidi Strengell, 28, puhuu paljon ja asiaa. Vakavaa aihetta säestää iloinen nauru. Alun perin Savosta kotoisin oleva Strengell kiersi viime syksynä viidessä päivässä kuusi espanjalaista koiratarhaa kuvaten kaikki koirat, jotka pystyi. Päivät olivat pitkiä ja työntäyteisiä, ja kuvia kertyi tuhansia. Helmikuussa avattavassa näyttelyssä ovat esillä matkan vaikuttavimmat otokset.
Kun Strengellille tarjottiin vuosi sitten tilaa näyttelylle, hän ei vielä tiennyt lähtevänsä kuvaamaan eteläisen Euroopan koirien karuja oloja.
– Mietin, mitä haluan tällä hetkellä oikeasti tehdä, jos saan täysin itse valita. Olen aina halunnut käydä koiratarhoilla kuvaamassa, mutta en ole aiemmin tiennyt, mihin yhteyteen kuvat olisivat tulleet, kertoo taiteen maisteriopintojaan Aalto-yliopistossa valmisteleva Strengell.
Kiinnostus koiratarhoja kohtaan heräsi jo vuosia sitten, kun Strengell näki matkoillaan Euroopan kodittomia koiria. Vaihto-oppilasvuosi Argentiinassa vahvisti ajatusta siitä, että jos Strengell joskus hankkisi koiran, hän tarjoaisi kodin sitä tarvitsevalle rescuelle. Hän alkoi seurata rescue-yhdistysten nettisivuja aktiivisesti jo Argentiinasta käsin, mutta vielä ei tuntunut olevan oikea aika lemmikin hankkimiselle.
Palattuaan Suomeen Strengell näki Kodittomat Espanjan Koirat ry:n sivuilla ilmoituksen, joka jäi mieleen. Muutaman viikon pohdinnan jälkeen hän jätti hakemuksen, ja viikkoa myöhemmin Rapsu-koiran lento laskeutui Helsinkiin. Tavallisesti adoptiokoiraa voi joutua odottamaan jopa kuukausia, joten Strengell sai uuden lemmikkinsä luokseen poikkeuksellisen nopeasti.
– Rapsu tuli minulle neljä vuotta sitten. Passin mukaan se on kuusivuotias, mutta epäilen sen olevan todellisuudessa hiukan vanhempi. Rapsu on seurallinen ja rauhallinen koira, ja se kulkee käytännössä aina mukanani työhuoneella ja joskus kuvauksissakin.
Monien suomalaisten mielikuvat Espanjan koiratarhoista yhdistyvät kadulla eläviin kulkukoiriin, joille turistit sujauttavat herkkuja ravintoloiden terasseilta. Todellisuus on kuitenkin raadollisempi: tarhat ovat täynnä omistajiensa hylkäämiä lemmikkejä, taistelukoiria sekä galgoja, espanjalaisia metsästyskoiria, jotka muuttuvat turhakkeiksi metsästyskauden päätyttyä. Espanjassa hylätään vuosittain satoja tuhansia koiria.
Koirien kaltoinkohtelu ja hylkääminen ovat syvällä espanjalaisessa kulttuurissa ja perinteissä. Lain mukaan koiralla tulee olla mikrosiru, eikä lemmikkiä saa tappaa tai kiduttaa. Poliisi ei kuitenkaan käytä aikaa eläinsuojelurikosten tutkimiseen: jos metsästä löytyy hirtetty koira, omistajan on helppo kiistää syyllisyytensä.
Strengell sai yhteyden koiratarhoihin Espanjan Koirien kautta. Hän halusi kuvata erilaisilla tarhoilla: matka alkoi Malagan suurimmalta koiratarhalta ja päättyi pienemmille, alle sadan koiran tarhoille. Strengell kiersi yksityisomistuksessa olevia tarhoja, joista osaa kutsuttiin koiratarhan sijaan turvakodiksi. Kunnallisille koiratarhoille eli niin kutsutuille tappotarhoille ei kuvaajia päästetä.
Nähdessään viidensadan koiran tarhan Malagassa, suomalaisten suosimassa lomakohteessa Espanjan Aurinkorannikolla, Strengell mietti, miten tämä voi olla mahdollista.
– Espanjassa eläimistä ei ajatella kuten täällä. Tilanne kuitenkin paranee, ja erityisesti nuorten asenteet ovat muuttuneet valistustyön ansiosta. Esimerkiksi koirien sterilointi on kuitenkin monien espanjalaisten mielestä täysin epäluonnollista, mikä johtaa siihen, että syntyy vahinkopentuja, jotka sitten heitetään auton ikkunasta ulos, Strengell kertoo.
Kuvattavien koirien valitseminen satojen joukosta oli haastavaa: tarhoilta löytyi sekä sekarotuisia että rotukoiria, kuten erilaisia galgoja ja podencoja. Valokuvaaja kuljetti mukanaan pientä kuvaustaustaa studio-olosuhteiden luomiseksi. Varsinkin ensimmäisenä päivänä koirien määrä järkytti.
– Malagan tarhassa koirat oli jaettu eri alueille koon ja tyypin mukaan. Pyysin avustustyöntekijää ottamaan koiran kerrallaan ulos tarhasta, jotta sain sen kuvaustaustalle. Lopulta kuvasin käytännössä kaikki, jotka ehdin ja jotka oli mahdollista ottaa ulos tarhasta, Strengell muistelee.
Tarhoilla työskentelevät vapaaehtoiset – nuoret ja vanhat, paikalliset ja ulkomaalaiset – suhtautuivat kuvaajaan positiivisesti, ja avustustyöntekijät ehdottivat omia suosikkikoiriaan kuvattaviksi. Vapaaehtoisten tavoitteena on saada mahdollisimman moni koira tarhalta adoptoiduksi, ja mitä enemmän koiria kuviin tallentui, sitä enemmän niitä toivottiin adoptoitavan.
Jälkikäteen ajateltuna kuvaajan mieleen jäivät erityisesti ikävät kokemukset. Kun hän on myöhemmin käynyt kuvia läpi, koirien tarinat ovat palautuneet mieleen ja Strengell on pohtinut, mitä karvakorville nykyään kuuluu. Hän tietää kertoa, että osa koirista on adoptoitu Suomeen, osa muualle ja osa on kuollut.
– Erityisesti mieleeni jäi tapaus ensimmäiseltä päivältä. Koiratarhan pihalle kettinkiin ja päivän porotukseen oli juuri tuotu pieni, Rapsun kokoinen koira. Se näytti todella kärsivältä: turkki oli kasvanut yli, koko koira oli aivan haavoilla, sillä oli useita ihosairauksia, sen silmät olivat aivan ruvella ja kynnet niin pitkät, ettei se selvästi ollut päässyt liikkumaan juuri lainkaan. Kun lääkäri tuli tarkastamaan koiraa, siltä löytyi mikrosiru, joka paljasti koiran olevan nimeltään Jaspe. Se oli adoptoitu samalta tarhalta vuotta aiemmin.
Erityisen koskettavaa oli se, miten hirveän kärsimyksen kokenut koira antoi Strengellin tulla lähelleen, otti vastaan herkkuja ja salli silitykset. Jaspen kuva on nähtävillä Strengellin näyttelyssä.
– Tilanne oli aivan älytön. Olin samaan aikaan todella surullinen ja vihainen. Koiratarhoilla näkee tilanteen konkreettisesti. Hyvillä pelastustarhoilla on paljon hyväkuntoisia koiria, joita hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Joukossa on kuitenkin myös huonokuntoisia ja sairaita, joita ei välttämättä pystytä auttamaan.
Kun Strengell kertoo näkemästään, selkäpiissä juoksevat kylmät väreet. Valokuvaaja paljastaa itsekin pohtineensa aihetta paljon jo etukäteen. Kokemus oli kuitenkin monin tavoin positiivinen: tarhoilla on paljon hyviä ihmisiä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä koirien eteen.
Vaikka näyttelyn sisältö todennäköisesti järkyttää eläinrakasta katsojaa, joukossa on positiivisiakin kuvia. Esimerkkinä onnellisesta lopusta toimii myös Rapsu, jonka Strengell adoptoi Malagan suurelta koiratarhalta. Strengell kertoo napanneensa heti kuvausmatkalta palattuaan Rapsun kainaloonsa. Olo oli huojentunut: tämä koira on päässyt sieltä pois.
– Rapsu on aina ollut minulle todella rakas, mutta en tiedä sen tarinaa. Rapsu oli tarhalla kaksi kuukautta ennen kuin se tuli minulle. Kun on nähnyt tilanteita ja olosuhteita, alkaa miettiä, minkälainen Rapsu on ollut ja mitä sille on tapahtunut. Luulen, että Rapsu on ollut jonkun lemmikki, koska se oli minulle tullessaan sisäsiisti eikä esimerkiksi remmissä kulkemisessa ollut mitään ongelmia, Strengell pohtii.
Valokuvanäyttelyn nimi Leftovers tarkoittaa suomeksi ylijäämää. Strengelllin mukaan sana kuvaa erinomaisesti Espanjan koiria: kertakäyttöesineitä, jotka heitetään pois. Nimi pitää kuitenkin sisällään myös toivoa. Vaikka tarhojen koirat on hylätty, ne ovat vielä aivan käyttökelpoisia, uudelleen käytettäviä. Sen lisäksi, että tarhalta voi pelastaa koiran, sieltä voi saada todella hyvän ystävän.
Strengell lähtee keväällä uudelleen Espanjaan, jossa tarhat täyttyvät metsästyskauden päätyttyä galgoista. Myös Romanian, Serbian, Viron ja Venäjän koiratarhat kiinnostavat kuvaajaa. Seuraava näyttely aiheesta on suunnitteilla toukokuulle.
Näyttelynsä avulla Strengell haluaa levittää tietoa rescue-toiminnasta ja Espanjan koirien ahdingosta. Vaikka asiaan vihkiytyneet tietävät tilanteen, monille muille koirien ystäville tarhojen raadollinen totuus tulee yllätyksenä. Toisaalta Strengell toivoo myös muiden kuin koiraihmisten saapuvan paikalle katsomaan kauniita kuvia, jotka sitten toivottavasti herättävät yllättäviäkin tunteita.
– Monet aiheen parissa työskennelleet sanovat, että mitä enemmän asioita näkee, sitä vihaisemmaksi tulee. Mutta eihän vihalla mitään ratkaista. Toivon, että ihmisissä herää halu auttaa, eivätkä he sulje silmiään vaikka asia tuntuisikin ahdistavalta.
Heidi Strengellin valokuvanäyttely Leftovers 6.2.–1.3.2015 Galleria Jangvassa, osoitteessa Uudenmaankatu 4-6 (käynti sisäpihalta), Helsinki. Puolet näyttelyn tuotosta lahjoitetaan Espanjan Koirille. Lue lisää Facebookista.
Harkitsetko koiran hankkimista? Anna koti espanjalaiselle kodittomalle koiralle! Lue lisää Kodittomat Espanjan koirat ry:n sivuilta.
Kuvat: Heidi Strengell
Teksi: Suvi Salminen
