Koira tuntee samoja perustunteita kuin ihminen ja osaa lukea ihmisen tunnetiloja jo pienistä eleistä. Tämä saa koirat vaikuttamaan omistajiensa silmissä usein jopa älykkäämmiltä kuin mitä ne todellisuudessa ovat.
Hau hau hau! Naapurin avain rasahtaa lukkoon ja saksanpystykorvani valpastuvat varoittavaan haukkuun. Niillä on voimakas vahtivietti, perustelen räksyttämistä. Olen jo lähes luovuttanut sen suhteen, että voisin tehdä asialle mitään.
– Vietit ovat vanhoja käsitteitä, joiden alle mahtuu todellisuudessa monta eri ilmiötä. Jos koira haukkuu sisällä, sillä saattaa vain olla matala kynnys haukkua, kuten joillakin roduilla on. Toiset koirat puolestaan tarvitsevat enemmän totuttelua jo pienestä pitäen, jotta ne eivät reagoi ympäristön ääniin ja huomaavat, ettei esimerkiksi rappukäytävästä kaikuvasta rapinasta seuraa mitään. Kolmannessa tapauksessa koira saattaa vain olla poikkeuksellisen tarkkaavainen yksilö. Neljäs koira on tylsistynyt, ja haukkumisesta on tullut sille ajankulua. Jos koiralla yhdistyvät nämä ominaisuudet, puhutaan yleensä vahtivietistä, kertoo biologi ja tietokirjailija Helena Telkänranta.
Lemmikin vietit ja vaistot ovat monelle koiranomistajalle tuttu ilmiö. Ne ovat kuitenkin paljastuneet tutkimuksissa niin kutsutuiksi sateenvarjomaisiksi käsitteiksi, joiden alle mahtuu monta aivan eri asiaa. Tästä syystä tutkijat eivät enää juuri käytä näitä sanoja, mutta eläinharrastajien keskuudessa sanat ovat kuitenkin yleisiä, mikä saattaa olla jopa haitallista: esimerkiksi koiran ongelmakäyttäytymistä perustellaan toisinaan suojeluviettinä tai vartiointivaistona. Jos sen sijaan eriteltäisiin tarkemmin koiran motivaatioita ja tunnetiloja sekä opittuja reaktioita, ongelmien ratkaiseminen onnistuisi paremmin. Muun muassa tästä aiheesta kertoo Telkänranta uudessa kirjassaan Millaista on olla eläin?
Koira ei kosta tai häpeä
Monelle lemmikinomistajalle on itsestään selvää, että koira on tunteellinen olento, joka ilahtuu omistajansa palatessa kotiin tai pelästyy pauketta uudenvuodenaattona. Myös tiede tukee havaintoja siitä, että eläimet todella tuntevat ja ovat myös tietoisia tunteistaan.
– Koirat kokevat muiden nisäkkäiden tavoin samat, ihmisten psykologiassa perustunteiksi määritellyt seitsemän tunnetta: kivan asian haluaminen ja sen saamisesta ilahtuminen, menetyksen aiheuttama suru, pelko, aggressio, leikkisyys, hoivaamisen tunne ja seksuaalinen halu, Telkänranta kertoo.
Vaikka eläinten älykkyydessä on eroja, tutkimukset ovat osoittaneet, ettei älykkyydellä ole vaikutusta eläimen kokemien tunteiden voimakkuuteen. Älykkyys vaikuttaa kuitenkin siihen, kuinka monia erilaisia ja kuinka monimutkaisia tunteita eläin kokee: vaikka esimerkiksi koira tuntee iloa ja surua, sen älykkyys ei riitä kostonhalun, empatian tai syyllisyyden kokemiseen.
Monille tuttu esimerkki on koira, joka on omistajan töissä ollessa repinyt sohvatyynyn ja tyhjentänyt roskakorin keittiön lattialle. Omistajan palatessa muutamaa tuntia myöhemmin koira heiluttaa häntäänsä, luimistaa korvansa ja painaa ruumiinsa matalaksi. Moni omistaja tulkitsee koiran käytöksen häpeänä ja jotkut jopa rankaisevat sitä, koska uskovat hauvan itsekin tietävän tehneensä väärin. Todellisuudessa koirat eivät kuitenkaan pysty tuntemaan häpeää, koska niiden ajattelukyky ja tietoisuuden taso eivät riitä ajattelemaan omaa toimintaansa toisen näkökulmasta.
– Koirat ovat hirmu hyviä lukemaan toisen yksilön ruumiinkielen eleitä ja viestejä. Koirat ovat hyvin selvillä toisen perustunteista, tässä tapauksessa omistajan vihaisuudesta ja ärtymyksestä, sillä ne ovat perustunteita, joita koiralla itselläänkin on. Kun koira huomaa omistajan olevan vähänkin harmistunut, se koettaa ratkaista tilannetta rauhoittelevilla sosiaalisilla eleillään, kuten laskemalla korvansa ja heiluttamalla häntäänsä. Koira elää hetkessä ja perustunteissa, joten sillä ei ole aavistustakaan siitä, miksi omistaja on vihainen.
Koska koirien kyky lukea tunteita pienistäkin eleistä on niin hyvä, lemmikkiturre vaikuttaa helposti älykkäämmältä kuin mitä se todellisuudessa on. Tämä saa ihmiset usein luulemaan, että koira kykenee lähes lukemaan omistajansa ajatuksia ja toimimaan ihmisten odottamalla tavalla kaksijalkaisten sääntöjä ja moraalikäsityksiä noudattaen. Koira ei kuitenkaan tiedä tai ymmärrä asioita, joita sille ei ole opetettu. Se ei esimerkiksi tiedä, että hihnassa ei saisi vetää tai että muita vasten ei saisi hyppiä. Tämä koiranomistajien keskuudessa tavanomainen harhaluulo muuttuu haitalliseksi, jos omistaja suuttuu, kun koira ei käyttäydykään hänen odottamallaan tavalla.
Omistaja on koiralle susiemo
Telkänrannan mukaan syvään juurtunut ja kenties kaikkein vahingollisin koiriin liittyvä harhaluulo, koiran pyrkimys dominoida omistajaansa, on osoittautunut tutkimuksissa vääräksi. Dominanssiksi koettu käytös, esimerkiksi haukkuminen tai hyppiminen, saattaa todellisuudessa olla merkki koiran pelosta tai vain asia, jonka koira ei tiedä olevan kiellettyä.
– Koira vastaa nuorta sutta, kun tarkastellaan sen käyttäytymistä suhteessa ihmiseen tai sen aivojen kokoa suhteessa ruumiin kokoon. Koira on siis todellisuudessa henkisten ominaisuuksiensa osalta ikuinen sudenpentu, joka ei koskaan kaikilta osin aikuistu. Koiran suhde omistajaansa on samanlainen kuin nuoren suden suhde emoonsa tai isäänsä. Se odottaa opastusta ja turvallisuuden tunnetta, minkä vuoksi dominanssijohtoinen ajattelu on koiralle hyvin hämmentävää.
Telkänrannan mukaan koira oppii parhaiten palkitsemalla täsmälleen oikealla hetkellä. Pelkkä tieto siitä, että koira oppii palkitsemalla eikä rankaisemalla ei kuitenkaan yksin riitä. Oppiminen on monitahoinen tapahtuma, joka on tärkeää ymmärtää hyvin, jotta sitä saa ohjattua haluamallaan tavalla. Parhaan oppimistuloksen saavuttamiseksi omistajan tulee siis hankkia hyvät tiedot siitä, miten oppimisen eri muodot eläimen mielessä tapahtuvat.
– Rankaisemalla kouluttamisen seurauksena on onneton koira. Kipu ja pelko ovat koirallekin voimakkaan ikäviä kokemuksia, ja erityisesti toistuva pelko on eläimelle iso stressin lähde. Toinen seuraus on, etteivät oppimistulokset ole yhtä hyviä kuin palkitsemalla koulutettaessa. Jos siis haluaa täsmällisesti ja luotettavasti toimivan koiran, kannattaa kouluttaa se positiivisin menetelmin. Suurin osa koirista oppii pakottamallakin, mutta tulokset eivät ole yhtä hyviä. Lisäksi osa koirista reagoi rangaistuksiin menemällä niin pelokkaaseen tilaan, etteivät ne kykene oppimaan. Toinen pieni osa muuttuu aggressiiviseksi, Telkänranta sanoo.
Millaista on olla eläin? on selkeä, kansantajuinen ja ennen kaikkea äärimmäisen mielenkiintoinen katsaus sekä tutuimpien lemmikkieläintemme että luonnon eläinten mielenmaailmaan. Paitsi se, miten karvaiset, suomuiset ja höyhenpeitteiset ystävämme kokevat maailman, kirjan mielenkiintoisimpaan antiin kuuluvat kuvaukset kokeista, joita tutkijat ympäri maailmaa ovat suorittaneet eläimille selvittäessään niiden tunteita, motivaatioita ja tapoja kokea asioita. Kirjan edetessä lukijan tietämys eläinten tunnemaailmasta kasvaa, mutta samalla kasvavat tiedonjano ja halu oppia aina vain lisää. Onneksi Telkänranta lupaa teoksen jatko-osan ilmestyvän vuoden kuluttua syksyllä 2016.
Helena Telkänrannan luento ”Miten eläimet kokevat maailmansa” Tiedekeskus Heurekassa lauantaina 29. elokuuta kello 14–15. Mukana myös Suomen Eläintenkouluttajat ry:n puheenjohtaja Miia Kantinkoski ja kultainennoutaja Mimi. Luennolle on vapaa pääsy. Lisätietoja tapahtumasta täältä.
Haluatko voittaa Millaista on olla eläin? -kirjan itsellesi? Osallistu arvontaan Kuonon Facebook-sivulla!
