Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta
Search
Close this search box.

Tuulennopeat koirat kisaavat viikonloppuna Helsingissä

Tulevana viikonloppuna Helsingissä kokoontuu joukko maailman nopeimpia koiria, kun Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ratkotaan maastojuoksun Euroopan mestaruudet.

Vinttikoirat ja pystykorvaryhmän alkukantaiset rodut mittelevät lauantaina ja sunnuntaina Euroopan Maastomestaruudesta Tuomarinkartanon vinttikoiraradan tuntumassa. Kilpailuun osallistuu yhteensä yli viisisataa koiraa 20 eri maasta. Eniten osallistujia tulee Suomesta, mutta kisaajia saapuu kymmenittäin myös muun muassa Saksasta, Ruotsista, Venäjältä, Tšekistä ja Sveitsistä.

Yksi kilpailuun osallistuvista koirista on kaksivuotias borzoi eli venäjänvinttikoira Felek. Sen omistaja Tarja Savinen päätyi maastojuoksuharrastuksen pariin jo yli kaksikymmentä vuotta sitten hankittuaan ensimmäisen venäjänvinttikoiransa. Nyt Savinen omistaa Felekin lisäksi pian 12-vuotiaan Timan, 9-vuotiaan Rudakin sekä 5-vuotiaan Fonson, Felekin isän.

– Lapsuudessani naapurissamme asuin venäjänvinttikoira, Bella, jota ulkoilutin ja jonka myötä tutustuin rotuun. Borzoit ovat rauhallisia eivätkä hösellä turhia, ne ovat nättejä ja niillä on kiva luonne. Ajattelin, että maastojuoksu kuuluu tämän rotuisen koiran kanssa asiaan, Savinen muistelee.

Borzoi on vuosisatoja vanha venäläinen rotu. Se jalostettiin alun perin suden metsästykseen sekä jäniksen ja ketun ajoon, ja kotimaassaan rotua käytetään edelleen metsästyskoirana. Borzoi on lyhenne sanoista Borzáya sobáka, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna tuulennopeaa koiraa.

Venäjänvinttikoiran tunnusomaisin piirre on sen vaikuttava koko: uroksen säkäkorkeus voi olla jopa yli 80 senttimetriä. Kookkaalla koiralla riittää myös vauhtia, sillä se voi hetkellisesti kiihdyttää jopa 60–70 kilometrin tuntivauhtiin. Borzoi on yksi Suomen suosituimmista vinttikoiraroduista, ja viime vuonna niitä rekisteröitiin yhteensä 94 kappaletta.

felek
Suloinen Felek kilpailee sunnuntaina Euroopan Maastomestaruudesta.

Maastojuoksun perimmäisenä tarkoituksena on näöllään metsästävien koirien metsästys- ja juoksuominaisuuksien selvittäminen jalostusta varten. Lajissa koirat pääsevät toteuttamaan luontaista juoksuhalukkuuttaan, ja samalla koiran toimintakyky ja älykkyys kehittyvät.

Kilpailuissa arvostellaan viehettä seuraavan koiran ajotyöskentelyä maastoon tehdyllä mutkaisella radalla. Pienet rodut voivat osallistua maastojuoksukisoihin 15 kuukauden ikäisenä ja suuret rodut 18-kuisina. Kilpailuoikeus loppuu siihen kisakauteen, jonka aikana koira täyttää kahdeksan vuotta. Suomessa maastokokeisiin osallistuvan koiran tulee olla rekisteröity ja tunnistusmerkitty Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Lisäksi koiralla tulee olla Suomen Vinttikoiraliitolta anottu kilpailukirja.

Myös koiran kilpailuvarustus on tarkasti säädelty. Varustukseen kuuluu joko punainen tai sininen mantteli, jonka väri arvotaan ennen kilpailun alkua, sekä kuonokoppa, jonka tärkein tehtävä on suojata koiran päätä esimerkiksi törmäystilanteissa tai koiran kaatuessa. Kuonokoppa myös estää koiraa vahingoittamasta kilpakumppaniaan suorituksen aikana.

Maastojuoksukokeessa koirat kisaavat pareittain. Rata on pituudeltaan puolesta kilometristä kilometriin ja se juostaan esimerkiksi pellolla tai muussa vaihtelevassa maastossa. Pelkkä nopeus ei ratkaise voittajaa, vaan suoritus arvostellaan yhteensä viidellä osa-alueella. Näitä ovat nopeuden lisäksi innokkuus, älykkyys, ketteryys ja kestävyys.

Suorituksen arvostelee kolme tuomaria, joista kukin antaa jokaiselta osa-alueelta korkeintaan 20 pistettä. Kilpailu muodostuu alkuerästä ja finaalista. Vähintään puolet pisteistä alkuerässä saanut koira pääsee finaaliin, ja suurimman yhteispistemäärän saanut koira kruunataan voittajaksi.

Tarja Savinen omistaa yhteensä neljä venäjänvinttikoiraa. Kuvassa keskellä kaksivuotias Felek ja oikealla viisivuotias Fonso.
Tarja Savinen omistaa yhteensä neljä venäjänvinttikoiraa. Kuvassa keskellä kaksivuotias Felek ja oikealla viisivuotias Fonso, Felekin isä.

Maastojuoksun kisakausi kestää toukokuun alusta lokakuulle, ja lisäksi maaliskuussa järjestetään perinteinen talvimaastokilpailu. Kilpailevat koirakot eivät kuitenkaan jää kisakauden ulkopuolellakaan sohvalle makoilemaan, vaan peruskunnosta on pidettävä huolta ympäri vuoden lenkkeilemällä ja juoksemalla vapaana vaihtelevissa ympäristöissä. Myös hieronta ja akupunktio auttavat lihaksia pysymään kunnossa.

– Olen hullu treenaaja. Mielestäni pohjatyö on tärkeää tehdä kunnolla ja aloittaa harjoitteleminen jo pentuna: kun koira pääsee pienestä pitäen juoksemaan mahdollisimman paljon vapaana erilaisissa maastoissa, se oppii hallitsemaan kehoaan. Näin myös loukkaantumisriski on pienempi, kuin jos koiran vie kilpailemaan suoraan sohvan nurkasta, Savinen kertoo.

– Emme oikeastaan koskaan harjoittele vieheen perässä juoksemista tai käy esimerkiksi maastojuoksuharjoituksissa kisaavan koiran kanssa, sillä kisatilanteessa koiralla on luontainen taipumus lähteä jahtaamaan muovisuikaleista tehtyä viehettä. Pentuna toki harjoitellaan lyhyitä vetoja kivan karvavieheen perässä. Borzoi on maastokisoissa parhaimmillaan nuorena, noin 2−3-vuotiaana, koska silloin se on vielä sopivan kokematon ja seuraa viehettä tarkasti.

Viikonlopun Euroopan mestaruuskilpailuissa venäjänvinttikoira on toiseksi suosituin rotu heti whippetin jälkeen. Kussakin rodussa jaetaan kaksi titteliä, yksi kummankin sukupuolen voittajalle. Jos joko uroksia tai narttuja on vähemmän kuin kuusi, kaikki saman rodun koirat kisaavat yhdestä tittelistä. Felekin kanssa voitosta taistelee yhteensä 33 muuta venäjänvinttikoiraurosta.

– Olen todella tyytyväinen, jos pääsemme kymmenen parhaan joukkoon. On vaikea sanoa, mistä maasta tulevat pahimmat vastustajat, sillä parhaatkin koirat voivat alkaa oikoa tai ennakoida, kun niille tulee ikää. Olen kuullut hyvistä koirista, jotka ovat vanhemmiten juosseet suoraan vetolaitteen luo tietäen, että kyllä se viehe sieltä pian saapuu.

Felek pääsi mukaan Suomen edustusjoukkueeseen toukokuun alussa Tammelan Mustialassa järjestetyn karsintakilpailun kautta. Vaikka karsintakilpailu oli nuorelle urokselle vasta toinen maastojuoksukisa, Felek selvisi maaliin voittajana.

Myös Felekin ensimmäisestä kilpailusta viime lokakuussa tuli voitto, ja kaksi kisaa käynyt nuorukainen onkin ansainnut jo kaksi sertifikaattia. Sertifikaatilla palkitaan koira, joka saa vähintään kolme neljäsosaa maksimipistemäärästä, eli yhteensä vähintään 450 pistettä. Saatuaan viisi sertiä vähintään kahden kilpailukauden aikana koirasta tulee käyttövalio. Felekin isä Fonso on käyttövalio ja sen äiti Zoja on myös menestynyt, yhtä sertifikaattia vaille valio.

– Felek on perinyt äidiltään rauhallisuutensa. Lisäksi se on vielä todella lapsellinen ja herkkä. Juokseminen on ehdottomasti sen lempipuuhaa. Siltä kuitenkin puuttuu se kiihko ja raivopäisyys, joka valtaa Fonson kilpailutilanteessa. Seuratessaan viehettä Felek on tarkka ja sen rakenne on juuri kohdillaan, Savinen summaa.

Maastojuoksussa kilpailuvarustus on tarkasti määritelty. Kuvassa Felekillä kilpailumantteli sekä kisassa käytettävä kuonokoppa.
Maastojuoksussa kilpailuvarustus on tarkasti määritelty. Kuvassa Felekillä kilpailumantteli sekä kisassa käytettävä kuonokoppa.

Vinttikoiria on ollut olemassa tuhansia vuosia, ja yhtä kauan niiden omistajat ovat halunneet mitellä koiriensa paremmuudesta erilaisten nopeutta ja muita rotujen luontaisia ominaisuuksia vaativien kilpailujen avulla. Kilpailuihin liittyy toisinaan myös vedonlyöntiä, ja menestys palkitaan usein rahalla, mikä on johtanut monissa maissa voiton tavoitteluun koiran oloista piittaamassa. Kerroimme viime viikolla Espanjan galgoista ja niiden karuista kohtaloista, ja lisäksi ratajuoksussa kilpailevien vinttikoirien kohtelusta esimerkiksi Irlannissa kuulee enemmän ikäviä kuin onnellisia tarinoita. Kun lajiin suhtaudutaan liian suurella intohimolla, koiran arvo on suoraan verrannollinen sen menestykseen.

– Suomessa kilpailevat vinttikoirat ovat ensisijaisesti lemmikkejä. Jos koira ei pärjää, se ei ole niin tärkeää, kyseessä on kuitenkin vain harrastus. Vinttikoiraharrastajien keskuudessa on hyvä henki, ja kilpailuissa autetaan tarvittaessa muita, Savinen vakuuttaa.

Koiran kunnosta huolehditaan myös kisapaikalla, sillä jokaisessa maastojuoksukilpailussa on paikalla eläinlääkäri, joka tarkistaa osallistujat ennen suoritusta. Eläinlääkäri muun muassa tarkistaa koirien rokotukset ja koiran yleiskunnon sekä sen, ettei koira onnu. Lisäksi eläinlääkäri tarkkailee suorituksia ja koiria kisapaikalla, ja hän voi lykätä tai peruttaa kokeen esimerkiksi sääolosuhteiden ja kilpailuradan riittämättömän turvallisuuden vuoksi.

Sekä laji että vinttikoirat vievät helposti mennessään: koska vinttikoirat viihtyvät laumassa, puikkonokan omistajalla on Savisen mukaan harvoin vain yksi koira. Erityisesti kilpailtaessa koiralauman koko voi kasvaa kuin huomaamatta.

– Jos kilpailee, haluaa tietysti kisata kaikkien koirien kanssa. Kun osa koirista tulee eläkeikään, pitää alkaa miettiä, mistä hankkisi seuraavan. Sen kasvaminen kestää kuitenkin jonkin aikaa, ja lopulta paras kisaikä on melko lyhyt. Harvoin kaikki saman omistajan koirat ovat parhaassa kisaiässä. Vaikka vinttikoirakilpailut ovat hauska harrastus, kisakenttien ulkopuolella eletään normaalia elämää, Savinen summaa.

Euroopan Maastomestaruuskilpailu kisataan tulevana viikonloppuna 6.-7. kesäkuuta Helsingissä, Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Kilpailu alkaa sekä lauantaina että sunnuntaina kello 8.00 ja voittajat palkitaan sunnuntaina kello 19.00 alkaen. Lue lisää täältä.

Lähteet: Kennelliitto, Suomen Vinttikoiraliitto, Suomen Borzoiklubi

Otsikkokuvassa Felek karsintakilpailussa. Kuva: Pekka Elkelä.

Liity Kuonon
Koiraperheeseen 🐶

Saa sähköpostiisi kuukausittain yhteenveto parhaista koiranhoitoon liittyvistä artikkeleista, liity mukaan arvontoihin ja saa alennuksia koiratuotteista!

Scroll to Top