näyttelyt

Koiran turkin hoito: näin koiraharrastaja Marisa Köngäs taiteilee lagottonsa suoraan metsästä koiranäyttelyyn

Koirien turkin hoidosta sanotaan kaikenlaista, mutta yhdestä asiasta ollaan yksimielisiä: koiran turkkia tulee hoitaa. Kuonon toimitus päätti tutustua siihen, kuinka aktiivinen koiraharrastaja ja -kasvattaja Marisa Köngäs hoitaa omien koiriensa turkkia ja opastaa kasvattiensa uusia ihmisiä turkinhoidon saloihin.

Niinpä hyppäsimme autoon, ajoimme Vantaalle, saimme haukkuvan tervetulotoivotuksen koirakatraalta ja syvennyimme Marisan kanssa lagotto romagnolon kikkuraisen turkin hoitoon.

Marisan matka koiraharrastajaksi

Ennen kuin sukellamme turkinhoidon saloihin, tutustutaan Marisaan ja hänen koiriinsa. Haastattelun aikana pihalla kirmaa neljä koiraa ja sisällä lepäilee yksi.

“Olen kasvanut koirien kanssa”, Marisa sanoo ja jatkaa, “meille tuli ensimmäinen koira kotiin, kun olin neljävuotias. Leikimme ystävien ja koiran kanssa Viisikkoa ja kun koira piti saada osallistumaan leikkeihin sopivalla tavalla, sain ensikosketukseni koirien kouluttamiseen.”

Kiinnostus koiraeläimiin syntyi jo aiemmin, sillä suvun tarinat kertovat Marisan seurailleen kettua pihamaalla jo yksivuotiaana.

Nyt Marisan laumaan kuuluu viisi koiraa, kaikki lagottoja. Koirat ovat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan Noce, Nugá, Neccu, Mitri ja Herccu. Lisäksi aktiivisella kasvattajalla on koiria sijoituksessa ja hoitoon tullessaan nämä sijoituskoirat kasvattavat aika ajoin laumaa suuremmaksi.

“Ihastuin täysin portugalinvesikoiriin, kun ne tulivat Suomeen. Kävin jopa interrail-matkalla Portugalissa tutustumassa rotuun. Sitten päädyin muuttamaan Italiaan ja kun koirakuume iski, italialaisia lagottoja oli paljon paremmin tarjolla Italiassa kuin portugalinvesikoiria”, Marisa kuvaa rotuvalintaansa ja jatkaa, “nyt olen kyllä vakuuttunut, että tämä italiantryffelikoira on minulle paras valinta.”

Pelastuskoiratoimintaa, tokoa ja näyttelyitä

Marisa on koirineen kova harrastamaan ja käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansa koiraharrastukseen. “Olemme harrastaneet pelastuskoiratoimintaa, eli jälkeä, rauniota ja hakua kaikkien koirien kanssa. Nuorimmainen, Herccu, on ensimmäinen, jonka kanssa olemme tokoilleet. Lisäksi tykkään käydä näyttelyissä. Varsinkin näyttelymatkat ovat mahtavia.”

Lagotto on siinä mielessä helppo viedä melkeinpä suoraan metsästä näyttelyyn, että lagoton kuuluu rotumääritelmän mukaan olla rustiikkinen, eli maalaismainen. Työkoirarotu on pysynyt työkoirarotuna ja näyttelyissä menestyvät maalaismaisilta työkoirilta näyttävät lagotot.

Lagotto on koirien curly girl

Lagoton turkki on hyvin erilainen verrattuna useimpiin koirarotuihin. Siitä ei lähde karvaa, vaan turkki jatkaa kasvamistaan, kunnes sitä leikataan.

“Olen lukenut ihmisille tarkoitettuja ‘curly girl’ -ohjeita ja todennut, että ne sopivat aika hyvin lagoton turkille. Tosin hyvää kosteussuihketta en ole koirien turkeille vielä markkinoilta löytänyt”, Marisa naurahtaa.

Keskustelun lomassa opimme myös, että koirien turkinhoito on hyvin rotukohtaista ja siksi yleispäteviä sääntöjä on vaikea antaa. Esimerkiksi villakoirille tyypillinen pesu- ja föönausrutiini olisi lagoton karvan kannalta haitallinen.

Koiranhoitovinkit aloittelijoille ja hieman kokeneemmillekin koiraihmisille

Lagoton turkki vaatii hoitoa, muttei ole kovin työläs tai vaikea hoitaa. Turkkia ei voi jättää vuodeksi hoitamatta, sillä tuloksena olisi iso mytty takkua ja huopaa. Marisa hoitaa omien koiriensa turkkeja noin kolmen viikon välein. Aikaa kuukaudessa kuluu noin kolmen tunnin verran koiraa kohti. Näistä yksi tunti menee turkin harjaamiseen, yksi tunti pesemiseen ja yksi tunti leikkaamiseen.

“Lagoton pohjavillaa pitää harjata pois säännöllisesti takkuuntumisen ja huopumisen estämiseksi. Harjauksen jälkeen turkki pitää kastella, jotta se palaa luonnolliseen kiharaansa. Italiassa turkki kihartuu itsestään kostean ilmaston vuoksi, mutta meillä se vaatii vettä avukseen”, Marisa kertoo ja pahoittelee, ettei italialaista ilmastoa saa tuotua matkoilta mukanaan Suomeen.

“Monet kasvateistani käyvät luonani trimmissä, joten yhteenlaskettuna omien koirieni kanssa teen parhaina kuukausina noin parikymmentä trimmiä. Jos tämän kokemuksen perusteella antaisin itselleni vinkin ensitrimmiin, se olisi, että saksia voi käyttää ihan reilusti, sillä kyllä karva kasvaa takaisin, vaikka sitä lähtisi jostakin liikaa”, hän jatkaa.

Turkinhoidon yleisin virhe on liika pesu

“Yleisimmät näkemäni virheet ovat, että koiran turkkia pestään liikaa tai sitä hinkataan pestessä tai kuivatessa liikaa. Lagotoilla tämä johtaa turkin huopumiseen ja takkuuntumiseen”, Marisa kuvaa. Hänen mielestään lagottoja voi vesipestä tai uittaa luonnonvesissä ahkerastikin, mutta pesun tulisi mieluiten tapahtua ilman pesuaineita ja kuivumisen luonnollisesti vailla pyyhkeitä.

“Itse käytän shampoota vain silloin, kun turkki haisee tai siinä on jotakin selvää likaa, joka pitää saada pois”, hän toteaa omasta pesufilosofiastaan.

Välinepuolella Marisan laatikosta löytyy pesuaineen ja kampausnesteen lisäksi turkinhoitoa varten trimmauskone, pitkäteräiset trimmisakset, hara, suka ja tupsutteluharja. ”Ei niitä välineitä paljoa tarvitse, mutta silti minulla on iso laatikko täynnä niitä”, Marisa paljastaa ja nauraa.

Näiden vinkkien myötä päätämme keskustelumme turkinhoidosta. Nyt on aika siirtyä pihalla odottavien koirien seuraan katsomaan, miltä turkit näyttävät ja nappaamaan Marisasta portretin koirakamun kera.

Tämä juttu on tehty yhteistyössä kumppanimme Jalon kanssa. Jalon tuotevalikoimista löytyy hoitotuotteita shampoista sukiin ja pyyhkeistä tassurasvaan. Tutustu Jalon hoitotuotteisiin heidän verkkosivuillaan.