lagotto romagnolo

Koiran turkin hoito: näin koiraharrastaja Marisa Köngäs taiteilee lagottonsa suoraan metsästä koiranäyttelyyn

Koirien turkin hoidosta sanotaan kaikenlaista, mutta yhdestä asiasta ollaan yksimielisiä: koiran turkkia tulee hoitaa. Kuonon toimitus päätti tutustua siihen, kuinka aktiivinen koiraharrastaja ja -kasvattaja Marisa Köngäs hoitaa omien koiriensa turkkia ja opastaa kasvattiensa uusia ihmisiä turkinhoidon saloihin.

Niinpä hyppäsimme autoon, ajoimme Vantaalle, saimme haukkuvan tervetulotoivotuksen koirakatraalta ja syvennyimme Marisan kanssa lagotto romagnolon kikkuraisen turkin hoitoon.

Marisan matka koiraharrastajaksi

Ennen kuin sukellamme turkinhoidon saloihin, tutustutaan Marisaan ja hänen koiriinsa. Haastattelun aikana pihalla kirmaa neljä koiraa ja sisällä lepäilee yksi.

“Olen kasvanut koirien kanssa”, Marisa sanoo ja jatkaa, “meille tuli ensimmäinen koira kotiin, kun olin neljävuotias. Leikimme ystävien ja koiran kanssa Viisikkoa ja kun koira piti saada osallistumaan leikkeihin sopivalla tavalla, sain ensikosketukseni koirien kouluttamiseen.”

Kiinnostus koiraeläimiin syntyi jo aiemmin, sillä suvun tarinat kertovat Marisan seurailleen kettua pihamaalla jo yksivuotiaana.

Nyt Marisan laumaan kuuluu viisi koiraa, kaikki lagottoja. Koirat ovat ikäjärjestyksessä vanhimmasta nuorimpaan Noce, Nugá, Neccu, Mitri ja Herccu. Lisäksi aktiivisella kasvattajalla on koiria sijoituksessa ja hoitoon tullessaan nämä sijoituskoirat kasvattavat aika ajoin laumaa suuremmaksi.

“Ihastuin täysin portugalinvesikoiriin, kun ne tulivat Suomeen. Kävin jopa interrail-matkalla Portugalissa tutustumassa rotuun. Sitten päädyin muuttamaan Italiaan ja kun koirakuume iski, italialaisia lagottoja oli paljon paremmin tarjolla Italiassa kuin portugalinvesikoiria”, Marisa kuvaa rotuvalintaansa ja jatkaa, “nyt olen kyllä vakuuttunut, että tämä italiantryffelikoira on minulle paras valinta.”

Pelastuskoiratoimintaa, tokoa ja näyttelyitä

Marisa on koirineen kova harrastamaan ja käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansa koiraharrastukseen. “Olemme harrastaneet pelastuskoiratoimintaa, eli jälkeä, rauniota ja hakua kaikkien koirien kanssa. Nuorimmainen, Herccu, on ensimmäinen, jonka kanssa olemme tokoilleet. Lisäksi tykkään käydä näyttelyissä. Varsinkin näyttelymatkat ovat mahtavia.”

Lagotto on siinä mielessä helppo viedä melkeinpä suoraan metsästä näyttelyyn, että lagoton kuuluu rotumääritelmän mukaan olla rustiikkinen, eli maalaismainen. Työkoirarotu on pysynyt työkoirarotuna ja näyttelyissä menestyvät maalaismaisilta työkoirilta näyttävät lagotot.

Lagotto on koirien curly girl

Lagoton turkki on hyvin erilainen verrattuna useimpiin koirarotuihin. Siitä ei lähde karvaa, vaan turkki jatkaa kasvamistaan, kunnes sitä leikataan.

“Olen lukenut ihmisille tarkoitettuja ‘curly girl’ -ohjeita ja todennut, että ne sopivat aika hyvin lagoton turkille. Tosin hyvää kosteussuihketta en ole koirien turkeille vielä markkinoilta löytänyt”, Marisa naurahtaa.

Keskustelun lomassa opimme myös, että koirien turkinhoito on hyvin rotukohtaista ja siksi yleispäteviä sääntöjä on vaikea antaa. Esimerkiksi villakoirille tyypillinen pesu- ja föönausrutiini olisi lagoton karvan kannalta haitallinen.

Koiranhoitovinkit aloittelijoille ja hieman kokeneemmillekin koiraihmisille

Lagoton turkki vaatii hoitoa, muttei ole kovin työläs tai vaikea hoitaa. Turkkia ei voi jättää vuodeksi hoitamatta, sillä tuloksena olisi iso mytty takkua ja huopaa. Marisa hoitaa omien koiriensa turkkeja noin kolmen viikon välein. Aikaa kuukaudessa kuluu noin kolmen tunnin verran koiraa kohti. Näistä yksi tunti menee turkin harjaamiseen, yksi tunti pesemiseen ja yksi tunti leikkaamiseen.

“Lagoton pohjavillaa pitää harjata pois säännöllisesti takkuuntumisen ja huopumisen estämiseksi. Harjauksen jälkeen turkki pitää kastella, jotta se palaa luonnolliseen kiharaansa. Italiassa turkki kihartuu itsestään kostean ilmaston vuoksi, mutta meillä se vaatii vettä avukseen”, Marisa kertoo ja pahoittelee, ettei italialaista ilmastoa saa tuotua matkoilta mukanaan Suomeen.

“Monet kasvateistani käyvät luonani trimmissä, joten yhteenlaskettuna omien koirieni kanssa teen parhaina kuukausina noin parikymmentä trimmiä. Jos tämän kokemuksen perusteella antaisin itselleni vinkin ensitrimmiin, se olisi, että saksia voi käyttää ihan reilusti, sillä kyllä karva kasvaa takaisin, vaikka sitä lähtisi jostakin liikaa”, hän jatkaa.

Turkinhoidon yleisin virhe on liika pesu

“Yleisimmät näkemäni virheet ovat, että koiran turkkia pestään liikaa tai sitä hinkataan pestessä tai kuivatessa liikaa. Lagotoilla tämä johtaa turkin huopumiseen ja takkuuntumiseen”, Marisa kuvaa. Hänen mielestään lagottoja voi vesipestä tai uittaa luonnonvesissä ahkerastikin, mutta pesun tulisi mieluiten tapahtua ilman pesuaineita ja kuivumisen luonnollisesti vailla pyyhkeitä.

“Itse käytän shampoota vain silloin, kun turkki haisee tai siinä on jotakin selvää likaa, joka pitää saada pois”, hän toteaa omasta pesufilosofiastaan.

Välinepuolella Marisan laatikosta löytyy pesuaineen ja kampausnesteen lisäksi turkinhoitoa varten trimmauskone, pitkäteräiset trimmisakset, hara, suka ja tupsutteluharja. ”Ei niitä välineitä paljoa tarvitse, mutta silti minulla on iso laatikko täynnä niitä”, Marisa paljastaa ja nauraa.

Näiden vinkkien myötä päätämme keskustelumme turkinhoidosta. Nyt on aika siirtyä pihalla odottavien koirien seuraan katsomaan, miltä turkit näyttävät ja nappaamaan Marisasta portretin koirakamun kera.

Tämä juttu on tehty yhteistyössä kumppanimme Jalon kanssa. Jalon tuotevalikoimista löytyy hoitotuotteita shampoista sukiin ja pyyhkeistä tassurasvaan. Tutustu Jalon hoitotuotteisiin heidän verkkosivuillaan.

Tryffelikoirien kasvattajalle geeneillä on väliä

Lagotto romagnoloille tyypillinen periytyvä sairaus on saatu kitkettyä käytännössä kokonaan pois rodusta geenitestien avulla. Kasvattaja pitää testausta hyödyllisenä ja kaikkea tietoa rodusta kiinnostavana.

Vuonna 2006 vantaalainen Marisa Köngäs hankki Italiasta lagotto romagnolo Nocen. Noce oli Köngäksen ensimmäinen lagotto ja sen kasvaessa syntyi ajatus rodun kasvattajaksi ryhtymisestä. Vuonna 2008 syntyi kennel Tubero d´Oron ensimmäinen pentue. Tähän mennessä pentueita on ollut viisi, ja kuudetta odotetaan vielä ennen syksyä.

Suomalainen eläinten DNA-diagnostiikkaan erikoistunut yritys Genoscoper lanseerasi alkuvuonna 2013 MyDogDNA-palvelun ja uuden koiran geenitestin, joka kattaa aiempien yksittäisten testien sijaan yli sata koiran perimän aiheuttamaa sairautta tai muuta ominaisuutta.

Lagotoille on kuitenkin tehty geenitestejä jo aiemmin. Vuonna 2011 tutkijat julkaisivat professori Hannes Lohen johdolla löytäneensä rodun pentuiän epilepsiaa aiheuttavan mutaation. Jo tuolloin geenitesti mahdollisti sen, että entistä useampia koiria voitiin käyttää jalostukseen. Koira voi olla mutaation suhteen joko normaali, kantaja tai sairas. Jotta pennut eivät sairastu, on vähintään toisen vanhemman oltava normaali, eli mutaatiosta vapaa.

MyDogDNA-palvelun pilottivaiheessa oli mukana aktiivisia rotuyhdistyksiä sekä Genoscoperin vanhoja asiakkaita. Myös lagotoista koottiin testiryhmä, johon pääsi noin 20 koiraa. Suomen Lagottoklubin jalostustoimikunnassa mukana ollut Köngäs ilmoitti heti kolme omaa koiraansa mukaan.

– Lagotto on lähtöisin melko pienestä populaatiosta. Rodun hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi on tärkeää tietää sen monimuotoisuudesta. Kaikki tieto rodusta on mielenkiintoista, Köngäs perustelee.

lagottopennut

Vaikkei pentuiän epilepsia ollut lagotoilla yleinen, arviolta joka kolmas koira kantoi geenivirhettä perimässään. Köngäs tietää sairautta ilmenneen muutamassa pentueessa. Lieväoireinen pentuiän epilepsia saattoi jäädä huomaamatta, joten tarkkaa varmuutta sen levinneisyydestä ei ole.

– Lagottoja on testattu todella hyvin ja kasvattajat ovat olleet vastuullisia, eikä sairaita pentuja ole päässyt enää geenitestauksen jälkeen syntymään, Köngäs sanoo.

MyDogDNA-palvelun myötä on löydetty myös lukuisia uusia, roduissa aiemmin tuntemattomia geenimutaatioita. Testeissä useamman lagottoyksilön perimästä on löytynyt hyperurikosuria, kivulias perinnöllinen munuaistauti, joka on yleinen esimerkiksi dalmatialaisilla. Kyseisen taudin ilmenemistä lagottojen keskuudessa tutkitaan parhaillaan.

Marisa Köngäs käyttää pentueita suunnitellessaan hyväkseen MyDogDNA:n Breeder-palvelua, joka auttaa kasvattajaa löytämään geneettisesti toisilleen sopivia jalostusyksilöitä rodun monimuotoisuuden lisäämiseksi.

Kennel Tubero d´Oroon on syntynyt MyDogDNA-palvelun lanseerauksen jälkeen kaksi pentuetta, ja kolmatta odotetaan syntyväksi kesän lopulla. Kaikkien palvelun lanseerauksen jälkeen syntyneiden pentujen vanhemmista vähintään toisella on MyDogDNA-passi, jonka saa kun koira on testattu MyDogDNA-testipaketilla. Lisäksi kaikki viime vuonna syntyneet pennut on geenitestattu, ja Köngäs aikoo testata myös tulevat pennut. Köngäksen käyttämissä jalostuskoirissa ei ole ollut kantajuuksia testipatteriston sairauksista.

– Jo aiemmin olen tietysti miettinyt, etten risteytä esimerkiksi liian läheisiä sukulaisia keskenään. Koirani ovatkin olleet todella terveitä, eikä niillä ole esimerkiksi allergioita tai muita perussairauksia, Köngäs kertoo.

lagottoaikuiset

MyDogDNA-palvelu antaa tietoa sekä koirien mahdollisista sairauksista ja kantajuuksista että esimerkiksi turkin väristä ja tyypistä. DNA-testillä voidaan myös varmistaa, että koira todella polveutuu rekisteriin merkityistä vanhemmista.

Suomen Lagottoklubin jalostustoimikunta kannustaa jäseniään testaamaan koiriaan, jotta rodun monimuotoisuudesta saataisiin mahdollisimman hyvä kuva. Lagottokerholla on MyDogDNA:n kanssa yhteistyösopimus, jonka myötä lagottojen omistajat saavat testeistä alennusta ja yhdistys saa vastineeksi rahaa jalostukselliseen toimintaansa. Saaduilla varoilla testataan esimerkiksi sellaisia koiria, joiden tiedetään sairastavan jotain perinnöllistä sairautta.

Elokuussa, juuri ennen Maailman Voittaja 2014 -koiranäyttelyä Suomen Lagottoklubi järjestää pääkaupunkiseudulla lagottoviikon. Viikon aikana rodun harrastajat pääsevät viettämään aikaa yhdessä ja koirat tapaamaan toisiaan erilaisten aktiviteettien parissa. Myös MyDogDNA on mukana viikolla, kun Genoscoperin tutkimus- ja kehitysjohtaja Jonas Donner pitää luennon geenitestin avulla kerätystä rotuun liittyvästä tiedosta ja vastaa kysymyksiin aiheesta.

– Testejä tehdään rodussamme koko ajan lisää ja lisää ja uskon muidenkin kasvattajien huomanneen palvelun tarjoaman hyödyn. On tärkeää tietää, minkälaista geneettistä vaihtelua rodun sisällä on, Köngäs toteaa.

Kuvat: Marisa Köngäs

Koiran geenitestaus kannattaa – Lue miksi!

Juttu on toteutettu yhdessä MyDogDNA:n kanssa.