Yhdysvaltalainen Amber Carlton on koonnut Dogster.com-sivustolle listan vinkeistä pelokkaan koiran omistajalle. Carlton omistaa kaksi rescue-koiraa, joista toinen on noin seitsemänvuotias Mayzie.
Mayzien elämän ensimmäiset elinvuodet olivat vähintäänkin karuja, ja koira oli arka ja pelokas, kun Carlton perheineen adoptoi sen coloradolaisesta eläinsuojasta viisi vuotta sitten. Carlton kirjoittaa blogissaan, että Mayzie pelkäsi käytännössä aivan kaikkea, esimerkiksi uunia, tiskikonetta, grilliä, kävelylenkkejä sekä portaita.
Pitkäjänteinen työ ja kärsivällisyys ovat kuitenkin tuottaneet tulosta, ja tänä päivänä Mayzie on iloinen ja luottavainen koira. Nyt Carlton haluaa jakaa seuraaavat vinkit koiran pelokkuuteen liittyvien ongelmien kanssa painiville:
1. Tie ei ole suora – älä odotakaan sen olevan.
Ihmiset haluavat aina valita lyhimmän ja suorimman polun. Pelokkaan koiran koulutuksessa helpointa reittiä ei kuitenkaan ole, ja takapakkeihin on syytä varautua. Alamäistä huolimatta olet matkalla kohti tavoitettasi ja pahimmassakin tapauksessa lopputulos on todennäköisesti parempi kuin lähtötilanne.
2. Opi nauttimaan uudesta perspektiivistä.
Carlton alkoi Mayzien pelokkuuden vuoksi huomioida ympäristöään täysin uudella tavalla. Koska mikä tahansa saattoi olla koiralle mörkö, omistajan piti olla koko ajan varuillaan. Pikkuhiljaa Carlton kuitenkin ymmärsi, että kiinnitti nyt entistä enemmän huomiota ympärillään tapahtuviin asiohin: naapurin pihalla olevat kauniit kukat tai toisen rakentama uusi aita olisivat aiemmin jääneet huomaamatta, mutta tarkkaillessaan maailmaa koiran silmin omistajakin näkee kaiken aivan uudella tavalla.
3. Juhlista pieniäkin voittoja.
Carlton muistelee tekstissään erästä lenkkiä, jolloin hän kohtasi Mayzien kanssa suuren sateen pudottaman kukan. Carlton itse ei edes huomannut kukkaa, mutta Mayzie jäykistyi paikoilleen kauhusta. Hitaasti se kuitenkin lähestyi kukkaa ja sitä nuuhkaistuaan ymmärsi, ettei aihetta pelkoon ole. Loppulenkin ajan Mayzie oli taas iloinen itsensä ja Carlton hymyili koko loppumatkan ylpeänä koirannsa edistyksestä.
4. Hankalia päiviä tulee mutta älä luovuta.
Jo pari viikkoa Mayzien adoptoimisen jälkeen Carlton oli valmis heittämään pyyhkeen kehään ja viemään Mayzien takaisin löytöeläintaloon. Hän kuitenkin ajattelee, että koira on kuin lapsi: elämänmittainen kumppani. Turhautumiseen ja väsymykseen auttoivat yöunet, joiden jälkeen Carlton oli valmis jatkamaan päättäväistä työtään Mayzien kanssa. Vaikka huonoja päiviä tuli myöhemminkin, Carlton oli jatkossa paremmin valmistautunut niihin.
5. Muista, että kaikki kääntyy paremmaksi.
Vaikka joinakin päivinä tuntuu, ettei tilanne edisty mihinkään, kehitystä tapahtuu koko ajan. Se ei ehkä ole nopeaa, mutta jälkikäteen ajateltuna edistystä tulee jatkuvasti. Carltonin mukaan yksi parhaista hänen saamistaan neuvoista oli alkaa pitää päiväkirjaa koiran edistymisestä. Hankalina päivinä saattaa helpottaa, kun voi lukea päiväkirjasta, miten pitkä matka on jo tultu ja miten paljon tilanne on jo parantunut.
6. Pelokkaan koiran kouluttaminen on yksi elämäsi palkitsevimmista teoista.
Carlton kirjoittaa blogissaan, ettei pysty laskemaan Mayzien auttamiseen käytettyjä tunteja ja dollareita. Koira on kuitenkin tänä päivänä onnellinen ja terve ja elää täyttä elämää. Mayzie ei koskaan pääse kokonaan irti menneisyydestään, mutta kaikki siihen käytetty aika ja raha ovat olleet lopputuloksen arvoista. Kaikki yhdessä tehty työ on luonut koiran ja omistajan välille luottamuksen ja siteen, jota ei voi rikkoa. Vaikka matka oli pitkä ja haastava, Carlton tekisi saman uudelleen miettimättä hetkeäkään.
Lue alkuperäinen juttu Dogster.comista.
Kuva: Wikimedia Commons/Peretz Partensky
