Uusia harrastuksia
Entäs se hurahdus? Muutaman pentunäyttelyn jälkeen pääsimme vihdoin junioriluokkaan ja sen jälkeen se oli sitten menoa. Valkeakosken ensimmäisen junnukehän jälkeen olemme ravanneet vähintään kerran kuukaudessa näyttelyssä ja vaikka matkan varrelle on sattunut pettymyksiäkin, niin silti olemme joka kerta palanneet näyttelykalenterin pariin.
En oikeastaan osaa selittää, mitä meille tapahtui koiran hankittuamme. Tarkoituksenamme ei todellakaan ollut ryhtyä miksikään aktiiviharrastajiksi, olimmehan hakemassa ihan tavallista kotikoiraa. Nyttemmin kotikoira-sanakin kalskahtaa jo korvaan, kyllähän koira kaipaa harrasteita ja aktiviteetteja ympärilleen.
Koska käytännön metsästys jää ajomatkojen ja metsästyskauden lyhyyden vuoksi vain pariin viikkoon vuodessa, oli tietysti keksittävä lisäharrastuksia. Koska nometouhut eivät olleet ihan Sulon ominta lajia, päätimme kokeilla siipiämme mejän parissa. Tähän mennessä takana on muutama mejäkoe, joista olemme suoriutuneet vaihtelevalla menestyksellä. Pääasia meidän harrasteluissa on kuitenkin koko ajan ollut se, että koira nauttii siitä mitä saa tehdä. Ja Sulolle jäljestys todella maittaa. En tiedä, onko liioittelua, mutta minusta koirasta näkee, milloin se tykkää tehdä jotain ja milloin ei.
