Sitten me ehkä hurahdimme
Seuraavaksi hypätään muutama kuukausi ajassa eteenpäin. Pikkupennun kanssa elämä sujui todella rauhallisesti, Sulo on alusta asti ollut hyvin rauhallinen luonteeltaan ja käytökseltään. Sitten elämäämme alkoi tulla uusia sanoja. Puhuttiin taippareista, mejästä ja koiranäyttelyistä. Sanomattakin oli selvää, että jokainen noista asiasta oli aivan täysin tuntematon vielä tuossa vaiheessa.
Talven vaihtuessa pikkuhiljaa kevääseen, oikeastaan ensimmäisillä pentutreffeillä se tapahtui. Olimme jo varmistaneet paikkamme Labradorien erikoisnäyttelyyn pentuluokkaan ja hieman kauhulla odottelimme ja arvelimme, ettei tämä olisikaan meidän juttu.
Ennen labbiserkkaria kävimme muutamassa mätsärissä hakemassa kokemusta ja hommahan vaikutti yllättäen aika kivalta. Tuntui hauskalta vaihtaa kuulumisia muiden koiranomistajien kanssa ja tuntuihan se hauskalta, kun omaa koiraa kehuttiin.
Erikoisnäyttely oli tietysti aivan omanlaisensa juttu. Paikalla oli satamäärin ihmisiä, joista jokainen oli meitä kokeneempi. Vaikka tuona päivänä ei menestystä tullutkaan, oli kuitenkin jotain tapahtunut. Olimme hurahtaneet.
