Koira tuli taloon
Arvaatte varmasti, mitä seuraavaksi tapahtui? Parin tunnin visiitin jälkeen olimme leperrelleet kielemme niin pehmeiksi, että koirallelepertelyn Suomen mestarikin olisi jäänyt kakkoseksi. Ihastelimme pieniä, muutaman viikon ikäisiä ruskeita, pissalle haisevia palleroita, jotka kiipeilivät syliin ja purivat niin lujaa kuin jaksoivat.
Ihmettelimme kasvattajan aikuisten labbisten valtavaa kokoa ja niiden vilpitöntä innostusta ihmisiin.
– Tuleeko meidänkin koirasta sitten ehkä noin iso?, kysyimme epäuskoisina kasvattajalta. Oli mahdoton uskoa, että muutaman kilon painoisesta mytystä kasvaisi oikeasta valtaisan kokoinen uroslabbis.
Arvaatte varmasti myös sen, että varausmaksurahat eivät suinkaan jääneet lompakkooni, vaan jäivät kasvattajan huomaan. Pennun luovutus olisi joulupäivänä 2010 ja esitimme toiveen siitä, että saisimme perheeseemme sen kaikkein rauhallisimman ja pulleimman pikkupennun. Sulon.
Muutamaa päivää ennen sovittua luovutusta saimme kasvattaja-Pauliinalta viestin, että pullukka-Sulo muuttaisi meille asumaan. Mutta viesti siitä, että tuo pieni pallero tulisi muuttamaan koko elämämme hieman erilaisempaan suuntaan, sitä ei kukaan kertonut.
