Pitkähäntä on Kuonon palsta, jossa julkaistaan pitkiä koirajuttuja. Ensimmäisessä jutussa Kuono perustaja Ville Kormilainen kertoo, miten hänen perheensä hurahti koiriin. Kirjoitus on julkaistu alunperin Labradori-lehdessä. Muokattu ja päivitetty juttu julkaistaan Kuonossa.
Kolmen vuoden takainen vierailu Sipoossa aiheutti perheessämme hurahduksen, jolle ei näy loppua. Tämä on tarina tavallisen perheen matkasta koiraharrastajaperheeksi.
Minähän en periaatteessa ole koskaan ollut mikään koiraihminen. Vanhemmillani on ollut seurakoiria lähes koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, mutta en koskaan lähtenyt harrastamaan koirilla mitään, jopa lenkillä käyttäminen oli jokseenkin pakkopullaa.
Myös tutuillamme on aina ollut paljon koiria, mutta kuten monet muistavat, minua on aina ollut vaikea saada edes silittämään koiria. Sori, ei ole minun juttu. Haisevat, kuolaavat ja sähläävät koirat, ei kiitos.
Arvaatte varmaan, miten suhtauduin ajatukseen hankkia perheeseen koira? Ja arvaatte varmastikin, ettei ajatus koiran hankkimisesta ollut minun?
Ei ollut ei. Itse asiassa vastustin koiran hankkimista erääseen tiettyyn pisteeseen asti. Tämä on tarina tuosta pisteestä tähän hetkeen. Kutsuttakoon tarinaa vaikka nimellä hurahdus.