Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtonen kertoo ensimmäisessä artikkelissa koiran opettamisen perusperiaatteista eli siitä, miten koira oppii ymmärtämään ihmistä.
Koirien kanssa eläessä tulee eteen tilanteita, jolloin niille pitää opettaa jotain. Jos koiran kanssa harrastaa tavoitteellisesti, tulee sana ”koulutus” tutuksi jo varhaisessa vaiheessa, mutta vaikka koira olisi otettu vain perheen lenkkikaveriksi tai seuraneidiksi, sille täytyy kertoa, miten sen odotetaan käyttäytyvän. Sitä pitää siis opettaa eli kouluttaa.
Koirat ovat luonteeltaan opportunisteja, eli ne pyrkivät pääsemään aina niin helpolla kuin mahdollista ja saavuttamaan haluamansa mahdollisimman nopeasti. Niiltä puuttuvat ihmisen toimintaa säätelevät sosiaaliset normit ja moraalikäsitys, joten ne voivat omasta mielestään surutta ottaa sen mitä saavat. Tästä seuraa se, että jos koira on jollain tavalla päässyt tavoitteeseensa, se tekee saman todennäköisesti myös uudestaan. Tätä voidaan käyttää koulutuksessa hyväksi, mutta valitettavasti periaate toimii myös silloin, kun emme haluaisi sen toimivan.
Kouluttamisessa periaate toimii näin:
1. Mietitään mielessämme, miltä tavoiteltu käytös näyttää. Mitä koiran ihan tarkalleen ottaen pitäisi tehdä?
2. Tehdään halutusta käytöksestä koiran näkökulmasta kannattavaa.
3. Tehdään kaikesta muusta toiminnasta koiran näkökulmasta kannattamatonta.
Määrittele positiivisen kautta
Ongelmakoirakonsultaatioissa asiakas usein esittää tavoitteensa negaation kautta: ”Tavoitteeni on, että koirani ei vedä.” Tämä on inhimillistä ja ihmisen ajatusmaailmalle loogista ja luontevaa, mutta koiran kannalta katsottuna määritelmä ei auta kovinkaan paljon eteenpäin. Ihmisen tulkinnassa lauseeseen ”koira ei vedä” sisältyy piilo-oletuksena myös lisäys ”eikä tee muutakaan kiellettyä”. Koira ei pysty tällaista määritelmää ymmärtämään, joten meidän tulee muuttaa oma tavoitteemme positiiviseen muotoon. Negaation kautta esitetyt tavoitteet tulee kääntää lauseiksi, jotka kertovat, mitä koiran tulee tehdä. Esimerkiksi ”koira ei vedä” voi kääntyä muotoihin ”koira pitää katsekontaktia ohjaajaansa”, ”koira kävelee ohjaajan sivulla 1 metrin säteellä ohjaajasta”, tai jopa ”hihnan kiristyessä, koira palaa automaattisesti hieman takaisinpäin, jolloin hihna löystyy”.
Käytöstä määriteltäessä on hyvä käyttää pieni hetki myös sen miettimiseen, mikä on koiralle mahdollista. Hihnan käsitteen ymmärtäminen on koiralle nykykäsityksen mukaan mahdotonta, mutta etäisyys ohjaajasta on paljon helpompi havaita. Määritelmän tulee pysyä myös samana jatkuvasti.
Koiralle vai ohjaajalle kannattavaa
Seuraavana tehdään halutusta käytöksestä koiralle kannattavaa. Oikeasta toiminnasta koira siis saa jotain sellaista, mitä se juuri sillä hetkellä haluaa ja tavoittelee. Se voi olla lähes mitä tahansa, ja ainoa, joka tietää oikean vastauksen on koira. Kokeilemisen arvoisia palkkioita on ruoka eri tavoin käytettynä, leikkiminen eri muodoissaan joko ihmisen tai toisen koiran kanssa, hajujen haistelu tai eteenpäin pääseminen. Tehokas palkkio on sellainen, jota ohjaaja voi itse säädellä, jonka voi antaa koiralle aina uudestaan ja uudestaan ja joka tukee sitä käyttäytymistä, jota ollaan opettamassa. Tästä syystä esimerkiksi koirakaverin kanssa leikkiminen ei ole kovin hyvä palkkio hihnakäytöksen opettamiseen, koska sen sisältämä käytös (päätön riehuminen) on täysin päinvastainen hihnassa kävelemisen kanssa.
Väärä valinta ei tuota toivottua tulosta
Viimeinen kohta on varmistaa, että koira ei saa haluamaansa palkkiota ilman, että se tekee oikein. Hihnassa kävelemisen esimerkissä se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että koira ei pääse hihnaa vetämällä minnekään, eikä etenkään niihin kivoihin asioihin, kuten haistelemaan tai tervehtimään koirakaveria. Hihnaa löystämällä sitten tuleekin taas mahdollisuus saada niitä haluamiaan asioita, ja palataan koulutussyklin alkuun.
Lue Lotan esittely ja kysy ongelmiisi apua täältä
