Koirakäsitys on syntyjään ihmisen matkassa, sitä rakennetaan jo pienestä pitäen. Kuinka vanhemmat opettavat meille nelijalkaisen arvon, kuinka tätä kosteakirsuista perheenjäsentä kohdellaan. Lain mukaan koira on vain esine, mutta totuus on toinen.
Onko koira se pihan perällä oleva turre vai ihmisen rinnalla kulkeva ystävä? Sitä ei kukaan oikeastaan tiedä. Me vain tiedämme, että koira on vaikuttanut ihmisen kehitykseen mitä erikoisimmalla tavalla. Koira ei ole vain koira, se on paljon muutakin.
Koira on perheenjäsen, kumppani, ystävä ja lojaali apulainen. Se ei ole orja tai palvelija, eikä se todellakaan ole vain esine, joka laitetaan pihan perälle kun sen velvollisuudet on täytetty. Koira on luotu kulkemaan ihmisen perässä, joten esitämmekö joskus koiralle liiankin kohtuuttomia vaatimuksia.
Kuinka kauan voimme tukahduttaa näiden eläinten tarpeita? Olemme koiralta kysymättä muokanneet sen ulkonäköä, luonnetta ja viettejä. Yritämme epätoivoisesti hallita kaikkea tässä maailmassa ja olemme onnistuneet luomaan koirarotuja, jotka kärsivät ulkomuodostaan. Rotuja, joiden ei luonnonlakien mukaan kuuluisi kävellä maapallolla.
Koira antaa meille ehdotonta rakkautta ja vilpitöntä kuuliaisuuttaan ja mitä me annamme sille takaisin?
Olen monesti kuullut, että koira on pelkästään viettiensä varassa kulkeva olento. Se on kanssamme vain ruoan ja suojan takia. Ehkä se oli aluksi niin. Ehkä muuan susi joskus uskalsi lähestyä ihmistä ruoan toivossa, ehkä siinä taustalla oli muutakin.
Eihän kesysudella alun perin varmastikaan ollut kovin suurta merkitystä tunnepuolella. Kuitenkin jo tällöin ihmiset hyötyivät alkukoiran seurasta. Joten onko meillä ollut koskaan hetkeä, jolloin me olisimme antaneet ehdoitta koiralle jotakin, ilman että olisimme vaatineet mitään vastapalvelukseksi?
Olisiko koskaan syntynyt lajia koira, jos ihminen ei olisi koskaan hyötynyt siitä millään tavoin. Todennäköisesti ilman tällaista toispuolista hyväksikäyttöä ei maailma tuntisi käsitystä ihmisen paras ystävä.
Koiralla on oikeuksia vähemmän kuin velvollisuuksia. Jotta koira saisi meiltä oikeuksia, sen on ensin suoritettava erilaisia toimintoja, kuten tottelevaisuutta.
Jokainen haluaisi itselleen koiran, joka toimisi sormia napauttamalla, haluaisimme koiran joka olisi valioyksilö kaikessa. Vaatimuksemme ovat kovat, ja koska olemme ihmisiä, me tahdomme täydellisyyttä. Kuinka voimme tyytyä vain yhden kriteerin täyttävään koiraan, jos voimme saada kriteereihin sopivan valioyksilön? Milloin olemme tyytyväisiä?
Ihmisellä on monenlaisia käsityksiä siitä, mitä koiralle täytyy antaa ja mitä siltä täytyy ottaa. Jotkut vaativat koiralta perusteellista tottelevaisuutta, kun toisille riittää arjessa toimiva koira. Paras koira on hiljainen koira, joka ei tee numeroa olemassaolostaan tai käytöksellään nolaa omistajaansa. Ihminen harvoin näkee vikaa itsessään, vaan vika on aina automaattisesti koirassa.
Ihmisen kuuluisi toimia nelijalkaista ystäväänsä kohtaan reilusti ja oikeudenmukaisesti. Mutta mitä se vaatisi, että koko maailma toimisi näin?
Emme voi asettaa samoja oikeuksia kaikille koirille, koska koirien arvostus ja merkitys eri kulttuureissa ovat niin vaihtelevia. Joissakin kulttuureissa koiran omistaminen ei ole itsestäänselvyys, vaan koira itse saa päättää missä kulkee. Se tulee ja menee miten tahtoo, ja joskus se voi saada ylimääräisiä rippeitä päivän ruoasta.
Toisissa kulttuureissa koira on merkki rikkaudesta. Jos omistaa monta rekisteröityä ja puhdasrotuista koiraa, täytyy sen takana olla tietynlaista varakkuutta. On olemassa myös kulttuureita, joissa koira on pakanallinen eläin. Se on paholaisen ilmentymä ja siihen koskeminen tietäisi sitä, ettei pääse taivaaseen ja tästä kosketuksesta täytyisi puhdistautua tietyin rituaalein.
Sitten on meidän kulttuurimme, jossa koira on melkein kuin itsestäänselvyys. Se on perheenjäsen ja ystävä, mutta silti kohtelemme sitä yleensä niin kuin isovanhempamme ovat opettaneet omille vanhemmillemme.
Minulle tämä nelijalkainen otus on kumppani. Se jakaa kotini kanssani, lenkkeilee kanssani ja toimii kanssani parhaaksi näkemällään tavalla. Joskus täytyy tehdä kompromisseja, mutta pääasiassa nautimme toinen toistemme seurasta elämän viimeiseen päivään asti.
Kotikin on vain talo, jos ei ole koiraa.
Satu Vallenius
Haluatko sinä kolumnisi tälle palstalle? Lähetä kirjoittamasi teksti ja kuvasi sähköpostitse osoitteeseen suvi @ kuono.fi. Jokaisesta julkaistusta kolumnista lähetämme pienen koiramaisen palkinnon!
