KoiraExpossa luennoivat myös lukuisat ulkomaalaiset vieraat. Yksi heistä oli aaksalainen Juliane Kaminski, joka työskentelee lehtorina Portsmouthin yliopiston psykologian laitoksella Iso-Britanniassa. Hän on erikoistunut tutkimuksissaan koirien käyttäytymiseen ja tutkinut sitä jo 13 vuoden ajan. Pari viikkoa sitten Portsmouthiin avattiin koirien kognitiokeskus (Dog Cognition Centre Portsmouth), jonne on ilmoitettu jo noin 300 koiraa.
Kaminskin tutkimus on jakautunut kahteen osa-alueeseen, sosiaaliseen ja fyysiseen puoleen. Hänen mukaansa ihmisiä kiinnostaa usein se, mitä koirat ymmärtävät meistä ihmisistä ja maailmasta ympärillään. Sosiaalisen puolen tutkimuksessa paneudutaan esimerkiksi koirien tarkoitushakuisuuteen, kommunikaatioon, yhteistyöhön sekä perspektiivikysymyksiin. Fyysisen puolen tutkimuksessa selvitetään esimerkiksi määrien hahmottamista, syy-seuraussuhteiden hahmottamista, työkalujen käyttöä ja oman tilan hahmottamista.
Kaminskin mukaan tutkimuksissa käytetään kotikoiria. Omistajat tuovat koirat yliopistolle laboratorioon, jossa ne leikkivät ja suorittavat pieniä tehtäviä, joiden aikana tutkijat havainnoivat niitä. Tutkimuksiin ei mielellään oteta koirien omistajia mukaan, koska heillä on tarkoitus ohjata lemmikkejään parhaan lopputuloksen saamiseksi. Joissain tutkimuksissa omistaja saa olla läsnä, esimerkiksi kun tutkitaan, jos koira tekee jotain omistajansa vuoksi. Kaikkea tietoa testeistä ei kerrota omistajille etukäteen, sillä testejä ei ole tarkoitus harjoitella. Kaikista suorittamistaan tehtävistä koirat saavat palkinnoksi herkkuja.
Miksi koiraa kannattaa ylipäätään tutkia? Aiemmin ihmistä on tutkimuksissa vertailtu apinoihin, sillä ne ovat ihmisten läheisimpiä sukulaisia. Kuitenkin viime vuosina on alettu tutkia myös koiria, sillä ne ovat eläneet ihmisten kesyttäminä jo 30 000 vuotta. Tutkimuksissa halutaan selvittää, onko ihmisten parissa eläminen muokannut koirien ominaisuuksia ihmismäisempään suuntaan.
Tutkimusten mukaan ihminen on koiran suositeltu kumppani. Kun koiranpentuja ja susia verrattiin, koiranpentu valitsi lähes poikkeuksetta ihmisen toisen koiran sijaan. Susi puolestaan valitsi poikkeuksetta toisen koiran, lajitoverinsa. Lisäksi koirien on havaittu omaksuneen samanlaisia toimintatapoja kuin ihmiset.
Ihmisen ja koiran välistä kommunikaatiota on tutkittu kahden pääkysymyksen avulla. Miten koira ymmärtää näkemänsä ja ymmärtääkö koira, milloin se nähdään.
Ensimmäistä kysymystä on tutkittu muun muassa ihmisten eleiden avulla. Tutkimusten mukaan ihminen on ainut eläin, joka käyttää osoittamista kommunikaation muotona. Ihminen osaa osoittaa jo ennen kuin hän osaa edes puhua. Osoittamisen tarkoitus on siirtää toisen huomio osoitettuun suuntaan. Tutkimusten mukaan edes simpanssit eivät osaa osoittaa, eivätkä ne myöskään ymmärrä ihmisen osoittamista.
Tutkimuksissa koiran eteen asetettiin muun muassa kaksi kuppia, joista toiseen laitettiin ruokaa. Koira ei pystynyt haistamaan namia kupin läpi. Kun ihminen osoitti nameja sisältävää kuppia, koira valitsi käytännössä poikkeuksetta sen. Oleellista kuitenkin on, että ihmisellä ja koiralla on katsekontakti, sillä muuten koira ei ymmärrä hänelle osoitettua elettä. On myös tärkeää, että osoittimena toimii ihmiskehon osa, esimerkiksi käsi, eikä esimerkiksi keppi.
Tutkimukset ovat selvästi osoittaneet, että koirat ymmärtävät näkemänsä. Mutta ymmärtävätkö ne, kun ne nähdään? Tutkimukset osoittavat, että koirat varastavat ruokaa helpommin silloin, kun huone on pimeä, kun ne ovat seinän takana tai kun ihminen on niihin selin – siis kun ihminen ei näe (tai ainakin koira olettaa ettei sitä nähdä). Koira siis selvästi tiedostaa myös sen, kun se nähdään.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että koirat ovat omaksuneet sosiaalisia taitoja ihmisten maailmasta. Kesyttämisen myötä koirat ovat kehittäneet toimintoja, jotka ovat ihmisten kaltaisia ja auttavat niitä sopeutumaan ihmisten maailmaan.
Kuva: Wikimedia Commons/Mike Baird
