(Tämä artikkeli on lainattu Koirakoulu Leikkiinkutsun blogista ja julkaistaan koirakoulun luvalla Kuonon sivuilla sellaisenaan. Kuono kiittää!)
**
”Ansku on pitkäkarvainen collie narttu, joka täyttää ensi keväänä seitsemän vuotta.
Ansku oli nuorena reipas, helppo ja sosiaalinen koira, kuten collien voi parhaimmillaan odottaakin olevan. Mikäli joku haluaa luonnetestitermein katsella, mikä luonnetestituomarien mielipide on ollut Anskusta, löytyy se täältä. Ansku on siis ollut kertakaikkisen mutkaton ja helppo koira. Miksi käytän sanaa ollut? Aiemmin Anskun kanssa pystyi lähtemään yhteislenkeille millaisen koiraporukan kanssa vain, sillä Ansku tuli hyvin juttuun muiden koirien kanssa ja nautti koiraseurasta. Nykyään tilanne on aivan toinen. Tällä hetkellä Anskua ei pysty päästämään leikkimään muiden kuin nuoruudesta tuttujen koirien kanssa. Miksi? Koska Ansku pelkää.
Ansku pelkää nykyään vieraita koiria paljon. Ansku on alkanut pelätä vieraita koiria lukuistenirtokoirien takia. Anskun päälle on käynyt muutama irtokoira. Pahin tapaus kaatoi Anskun maahan ja repi selällään paniikissa kiljuvalta Anskulta takapäästä karvoja tuppoina irti, ennen kuin irtokoira saatiin vedettyä pois Anskun kimpusta. Onneksi Anskulla oli colliemaisen tuuhea housukarvoitus, joka luultavimmin ehkäisi paljon lisävahinkoja. Ansku meni kuitenkin tapauksesta shokkiin ja tästä meidän huono onnemme onkin alkanut. Näin Ansku alkoi ensimmäistä kertaa jännittää vieraita koiria. Jännitys ei kuitenkaan ollut alkuunsa kovin paha, kunnes siihen alettiin lisätä melkein säännönmukaisesti puolivuosittain irtokoirahyökkäys. Jotkut hyökkäykset tulivat iholle asti, useammilta saatiin estettyä iholle pääsy. Ansku kuitenkin pelkoehdollistui kerta toisensa jälkeen hyökkääviin irtokoiriin, tulivat ne sitten iholle asti tai vain rähjäämään lähelle. Vieraisiin koiriin yhdistyi siis Anskun mielessä uhka, ja näin Ansku alkoi pelätä.
Alkuunsa vastaehdollistaminen toisiin koiriin lenkeillä tuotti nopeasti hyviä tuloksia ja Ansku rentoutui, kun vastaantuleviin koiriin yhdistyi ruoka. Mutta kun uusi irtokoira pääsi säikäyttämään Anskun säännöllisesti uudelleen ja uudelleen, alkoi pelkoehdollistuminen olla hyvin vahva. Viimeisen vuoden aikana työ, jota on tehty Anskun olon helpottamiseksi, ei ole tuottanut tulosta enää yhtä nopeasti kuin ennen. Ansku ei luota vieraisiin koiriin, koska pelko niitä kohtaan on niin suuri. Ja uuden irtokoiran käydessä taas säikyttelemässä Anskua, on työ edellisen irtokoiran jäljiltä usein vielä kesken, jolloin irtokoirahyökkäyksen jäljiltä ei palata vain lähtöruutuun, vaan vielä syvemmälle pelon syövereihin.
Ansku reagoi nykyään jo kaukaa esimerkiksi lenkillä näkemäänsä koiraan. Silloin alkaa joillekin koulutunneilta tuttu fight or flight -reaktio (taistele tai pakene), josta Ansku on valinnut taistelemisen selviytyäkseen pelottavista tilanteista. Nähdessään toisen koiran Ansku nostaa karvat pystyyn, alkaa murista ja siirtyy hyvin nopeasti haukkumaan ja hyppimään eteen-/ylöspäin uhkaavasti toista koiraa kohti, jollei asiaan puututa vastaehdollistaen ja siedättäen. Vastaehdollistamisen ja siedättämisen ansiosta Ansku pystyy ohittamaan koirat pelostaan huolimatta kauniisti. Puolustusreaktion tarkoituksena on siis yrittää olla itse pelottavampi, jotta muut koirat eivät uskaltaisi hyökätä Anskun päälle. Aggressiivisen ja mukamas pelottoman hurjan käytöksen taustalla on kuitenkin edelleen epävarmuus ja pelko.
Sain kimmokkeen tämän aiheen kirjoittamiseen tänään, jouluaattona 24.12.2013, kun jälleen yksi irtokoira yritti hyökätä Anskun päälle. Hyökkäys saatiin onneksi estettyä Anskun taluttajan estäessä hienosti ison koiran tulemisen Anskun päälle. Hyökkäys tuntui kuitenkin jälleen musertavalta. Erityisesti siksi, että Ansku pystyi samaisen lenkin aluksi taas pitkästä aikaa ohittamaan reagoimatta yllättäen kulman takaa tulleen murisevan pienen koiran. Se tuntui suurelta voitolta, Anskun pelko ja stressi vieraita koiria kohtaan oltiin saatu taas pitkällisellä työllä vähenemään reilusti. Uusi irtokoira palautti kuitenkin meidät luultavimmin vähintäänkin lähtöpisteeseen, jollei jälleen pidemmällekin. Se selviää sitten seuraavalla lenkillä, seuraavan koiran kohtaamisessa.
Miksi kirjoitan tätä kirjoitusta? Koska minulla ja Anskulla, ja varmasti myös monilla muilla koirilla ja koiranomistajilla on pyyntö muille koiranomistajille:
Älä päästä koiraasi käymään toisen koiran päälle tai edes tulemaan toisen koiran luo.
Vaikka koirasi olisi ystävällinen muita koiria kohtaan, älä siltikään päästä koiraasi toisen koiran luokse ilman toisen koiran omistajan lupaa, hihnassakaan. Mikäli toinen koira pelkää, saattaa ystävällisenkin koiran lähestymisyritys lisätä pelkäävän koiran pelkoa ja epävarmuutta toisia koiria kohtaan.
Mikäli tiedät oman koirasi lähtevän vapaana ollessaan toisten koirien luokse, älä pidä sitä vapaana ennen kuin olet kouluttanut koirallesi varman luoksetulon. Luoksetulon tulee olla niin varma, että koirasi kääntyy ja palaa luoksesi, vaikka toinen koira pääsisi yllättämään teidät.
Ei ehkä tunnu kummoiselta asialta, että toinen koira juoksee vapaana hihnassa olevan koiran luokse, haukkuu muutaman kerran, mutta kääntyy sitten lopulta kymmenennestä kutsusta takaisin omistajansa luokse. Vahinkoa ei tapahtunut, kenessäkään ei ole puremajälkiä. Tällainenkin tilanne voi kuitenkin aiemmin huonoja kokemuksia saaneeseen koiraan jättää psyykkiset jälkensä.
Miten irtokoirat ovat vaikeuttaneet Anskun arkea?
- Ansku pelkää vieraita koiria ja käyttäytyy siksi aggressiivisesti ystävällisiäkin koiria kohtaan
- Ansku voi olla vapaana ja leikkiä vain vanhojen tuttujen koirien kanssa, sillä uusien vieraiden koirien päälle Ansku voi itse hyökätä pelkojensa takia
- Ansku räyhäisi ohituksissa, mikäli ohitusten kanssa ei tehtäisi aina paljon töitä jokaisen irtokoirahyökkäyksen jälkeen
- Koiraharrastuksien harrastaminen on vaikeutunut, sillä Ansku pelkää koepaikalla olevia muita koiria ja alkaa haukkua epävarmuuttaan (tämä ongelma tosin ei onneksi ole meille enää ajankohtainen Anskun jätettyä harrastukset hetki sitten diagnosoidun nivelreuman takia)
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa tällä kirjoituksella huonoa omatuntoa niille, joiden koira on kerran päässyt karkaamaan leikkimään toisen koiran kanssa. Vahinkoja sattuu, emme ole kukaan täydellisiä. Vahingoista tulee kuitenkin oppia ja toimia oppimansa mukaan. Uskomatonta kyllä, koiranomistajissa löytyy myös niitä ihmisiä, jotka ovat välinpitämättömiä, eivätkä kunnioita toisten koirien ja koiranomistajien lenkkeilyrauhaa, vaan pitävät koiriaan vapaana ja antavat niiden tietoisesti mennä toisten koirien luokse. Toivoisin, että nämä ihmiset ymmärtäisivät tekstistäni, kuinka suuresti he vahingoittavat toisten koiranomistajien elämää ja pahimmillaan pilaavat toisten koirien elämiä. Ne koirat eivät välttämättä voi enää elää ilman pelkoa ja pelon aiheuttamaa stressiä.
Hyvää joulua ja erityisesti rauhaisaa uutta vuotta 2014!
Jokainen meistä voi omilla päätöksillään ja teoillaan estää ensi vuonna lisää koiria pelkoehdollistumasta irtokoirien takia. Ollaan yhdessä vastuullisia koiranomistajia!”
