Yksi parhaista tavoista viettää syyspäivää on lähteä virkistävälle metsäretkelle koiran kanssa. Syksyisestä luonnosta moni kerää mielellään mukaansa tatteja, kantarelleja, suppilovahveroita ja muita metsänantimia. Vaikka koira nauttii jo mukana olosta, voi oman karvakuonon myös opettaa auttamaan sienisaaliin etsimisessä.
Helteisen ja kuivan kesän jäljiltä sienestyskautta saatiin odotella tavallista pidemmälle syksyyn eivätkä sienet tupsahtaneetkaan kaikille tutuille apajille. Varsinkin poikkeuksellisina sienisyksyinä koiran tarkasta kuonosta voi olla suuri apu sienten löytämisessä.
– Tavoitteena on, että koira löytää metsässä sienen hajun perusteella ja ilmaisee sen omistajalle esimerkiksi odottamalla, istumalla, menemällä maahan tai tuijottamalla, kertoo koirakouluttaja Terhi Kaivola Kuonokas Koirapalveluista.
Koiralla on tarkka hajumuisti, joten sen voi opettaa tunnistamaan useitakin sienilajeja. Aluksi kannattaa kuitenkin keskittyä yhteen ja opetella se hyvin, minkä jälkeen seuraavien opettelu käy helpommin. Kaivola suosittelee esimerkiksi kantarellia, jonka ominaistuoksu on voimakas ja joka usein piilottelee ihmissilmältä pudonneiden lehtien ja kasvuston seassa. Myrkyllisiä sieniä hän ei opettaisi koiralle, kaiken varalta.
– Varsinkin nameilla opettaessa harjoittelussa usein voi tulla vaihe, jossa koiran tekee mieli maistella sientä. Koiran voi kuitenkin opettaa odottamaan hajun lähteen luona nätisti paikallaan, jolloin sienet eivät mene rikki.
Harjoitus tekee hajumestarin
Ennen sienikopan nappaamista, kumppareiden sujauttamista jalkaan ja metsään suuntaamista sienten etsintää kannattaa harjoitella jo kotosalla. Sienen tuoksun voi esitellä koiralle esimerkiksi lasipurkista, johon on laitettu joko tuore, kuivattu tai pakastettu sieni. Kaikki käyvät, kunhan sientä ei ole maustettu millään ylimääräisellä.
– Aluksi koiraa palkataan jo pelkästä haistamisesta. Palkkaamiseen käy niin nami, keppi, pallo tai mikä tahansa koiraa innostava asia. Pian haisteluun aletaan liittää myös sitä, että koiran tarvitsee ilmaista löytäneensä hajun, Kaivola neuvoo.
Jos koiralle ei opeta selkeää tapaa ilmaista löytöään, saattaa se innostuksissaan rikkoa, repiä tai tallata sienet. Ilmaisutavaksi voi valita minkä tahansa koiralle luontevan tavan, mutta erityisesti maahanmeno tai istuminen ja rauhallisesti paikallaan odottaminen takaavat, ettei sienisaaliille käy köpelösti. Harjoittelussa kannattaa hyödyntää sitä, mitä koira osaa jo valmiiksi.
Koska sienet eivät kasva luonnossa ihmisen käden korkeudella, vaan maassa ja esimerkiksi tryffelisienet jopa maan alla, täytyy harjoittelussa etsittävä tuoksupurkki siirtää pian oikealle korkeudelle eli maantasoon. Haastetta harjoitteluun saadaan, kun purkki piilotetaan näkyviltä ja koiran täytyy silmiensä sijaan turvautua nenäänsä.
Ihmisen käsitellessä sientä ja purkkia tarttuu tuoksun sekaan väistämättä myös hänen omaa tuoksuaan. Myös metsässä koiraa houkuttelevat lukemattomat hajut, jotka vievät helposti huomion. Siksi jo harjoitteluvaiheessa on tärkeä huomioida häiriöhajut ja opettaa koira erottelemaan kohdehaju niiden joukosta.
– Hajuerottelua treenataan useammalla purkilla, joista vain yhdessä on sienen hajua. Näin koira oppii, että juuri sienen tuoksu on se, mikä eroaa ja mitä ollaan etsimässä.
Muut purkit voivat olla aluksi tyhjiä ja myöhemmin niihin voi piilottaa esimerkiksi metsästä löytyviä tuoksuja, kuten vaikka lehtiä tai käpyjä. Kun koiraa palkataan ruhtinaallisesti juuri toivotun sienen hajun löytämisestä, oppii se, että juuri kyseisen sienen etsiminen kannattaa.
– Haisteleminen on koiralle raskasta työtä, joten treenaaminen kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, ja riittävä palautuminen vaatii myös lepopäiviä. Se, missä järjestyksessä ja millä intensiteetillä voidaan tehdä, riippuu paljon koirasta, Kaivola sanoo.
Jos opetteluun haluaa vauhtia ja varmuutta, järjestetään eri puolilla Suomea myös sienikoirakursseja.
Sienikoppa kouraan ja menoksi
Metsään aloitteleva sienikoira on valmis, kun se osaa irrota ohjaajan luota vähän kauemmas etsimään ja osaa ilmaista löytönsä. Uusia sieniapajia ei kuitenkaan kannata vielä yrittää löytää, vaan ensin on suunnattava varmoille paikoille.
– Kannattaa vilkaista ennakkoon paikka, josta sieniä varmasti löytyy ja ohjata koiraa etsimään siellä, jotta se saa onnistumisen kokemuksia. Onnistumiset vahvistavat opittua tehokkaasti, Kaivola huomauttaa.
Jos oman murren irtipäästäminen metsässä huolestuttaa, voi sieniä hyvin etsiä kytkettynäkin. Metsässä liikkuessa täytyy muistaa laki ja kiinnipitovelvollisuus. Metsästyslain mukaan koira on pidettävä kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä 1.3.–19.8. välisenä aikana ja muulloinkin koiran irtipitämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Metsästyskautena maastossa liikkuessa kannattaa käyttää huomiovärisiä vaatteita ja välttää alueita, joilla tietää metsästäjien liikkuvan.
Muuten metsässä pärjää tavallisella säänmukaisella varustuksella. Matkaan kannattaa myös ottaa sienikirja tai -mobiilisovellus, sillä ihmisen täytyy aina olla viime kädessä se, joka tunnistaa sienilajin. Koiralle voi myös pukea esimerkiksi tietyn huivin tai heijastinliivin, jota käytetään aina sienestämään mentäessä ja jonka koira oppii yhdistämään työskentelyyn.
– Hajutyöskentely on parasta mahdollista aktivointia, ja koira saa siitä onnistumisen tunteita. Vaikkei itse olisikaan sienten ystävä, on niiden etsiminen hyvä tapa aktivoida koiraa. Eihän löytyneitä sieniä välttämättä ole pakko kerätä matkaan.
Nyt on hyvä aika aloittaa harjoittelu, niin koira on valmis ensi vuoden sienikauteen. Harjoittelusieniä voi kysellä kavereilta ja sukulaisilta, joiden talvivarastot ovat luultavimmin nyt pullollaan. Sienikautta on myös vielä jäljellä ja suppilovahveroiden lisäksi muitakin sieniä voi vielä paikoitellen löytää.
Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
