Kosteana kesäpäivänä etanat ja kotilot kerääntyvät kaduille ja pientareille, ja koiran kanssa lenkkeilevä joutuu tarkkailemaan askeleitaan välttääkseen nilviäisten tallomisen. Kadulla köllöttelevät kotilot saattavat kiinnostaa myös hihnan päässä kulkevaa karvaturria. Jos koira pääsee syömään etanan, voi se aiheuttaa lemmikille eläinlääkärin hoitoa vaativan sisäloistartunnan.
Suomalaisilla ketuilla yleinen ketun keuhkomato (Crenosoma vulpis) tarttuu myös koiriin. Keuhkomatotartunta oireilee yskänä, jota ei välttämättä osata epäillä loistartunnan aiheuttamaksi. Tästä syystä tartunnat voivat lemmikkikoirilla olla todellisuudessa luultua yleisempiä: keuhkomatotartunta saatetaan sekoittaa esimerkiksi allergian aiheuttamiin keuhkosairauksiin.
Ketun keuhkomadon pääisäntä on koiraeläin ja väli-isäntiä ovat etanat ja kotilot, esimerkiksi pihoilla yleinen lehtokotilo. Loinen tarttuu kettuun tai koiraan sen syödessä tartuntaa kantavan nilviäisen, kuten etanan tai kotilon tai esimerkiksi sammakon, joka on syönyt tartunnan saaneen etanan.
Aikuiset keuhkomadot hakeutuvat ruuansulatuskanavasta isäntäeläimen keuhkoihin, jossa ne lisääntyvät. Keuhkotiehyisiin munitut munat kuoriutuvat ja eläimen yskiessä toukat siirtyvät nieluun, josta ne päätyvät takaisin ruuansulatuskanavaan ja eläimen ulosteisiin. Tartunnan saaneiden koirien oireet vaihtelevat lievistä voimakkaisiin hengitysoireiseen, ja tyypillisin oire on sitkeä yskä, johon ei auta antibioottihoito.
Keuhkomatotartunta diagnosoidaan ulostenäytteestä löydettyjen toukkien avulla. Kortisonin antaminen tartunnan saaneelle koiralle saa oireet usein loppumaan, mutta kun lääkkeen vaikutusaika loppuu, myös oireet palaavat. Tartunta hoidetaan reseptilääkkeellä, joten keuhkomatotartuntaa epäilevän on syytä toimittaa turre pikimmiten eläinlääkärin pakeille. Omistajan onneksi keuhkomato ei tartu ihmiseen.
Keuhkomadon lisäksi nilviäiset toimivat väli-isäntinä myös ranskalaiselle eli pienelle sydänmadolle (Angiostrongylus vasorum). Loista tavataan eri puolilla maailmaa ja sitä esiintyy runsaasti muun muassa Ranskassa, Iso-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa ja Tanskassa. Ulkomaille matkustavalle koiralle suositellaankin estolääkitystä loistartunnan varalta.
Koira voi kuitenkin saada tartunnan myös kotimaassa, sillä sydänmatoa esiintyy ketuilla myös Suomessa. Loinen elää koiraeläimen keuhkovaltimoissa ja sydämen oikeassa kammiossa. Munat kulkeutuvat keuhkojen pieniin verisuoniin, jossa ne kuoriutuvat. Kuoriutuneet toukat kulkeutuvat edelleen hengityselimiin, josta eläin yskii ne ruuansulatuskanavaan. Sieltä ne kulkeutuvat ulosteiden mukana ympäristöön.
Tartunnan itämisaika voi olla kuukausia – jopa vuosia – sillä kliiniset oireet ilmenevät yleensä vasta tartunnan kroonistuttua. Sairastuneilla koirilla esiintyy väsymystä, alentunutta rasituksensietoa sekä ruokahaluttomuutta ja hengitystieoireita kuten yskää ja tihentynyttä hengitystä.
Eläinlääkäri tekee diagnoosin ulostenäytteestä tai hengitysteiden huutelunäytteestä löydettyjen toukkien perusteella. Myös pieni sydänmato vaatii hoidokseen eläinlääkäriltä saatavan reseptivalmisteen.
Etanat ja kotilot voivat aiheuttaa kiusallisen sisäloistartunnan paitsi koirille, myös kissoille. Kissan keuhkomatoa (Aelurostrongylus abstrusus) ei ole todettu Suomessa, mutta sitä esiintyy muualla maailmassa – lähimpänä meitä Etelä-Ruotsissa. Kissan keuhkomadon väli-isäntinä toimivia etanoita ja kotiloista esiintyy myös Suomessa.
Kissan keuhkomadon elinkierto muistuttaa ketun keuhkomadon vastaavaa. Kun toukat joutuvat eläimen ulosteen mukana ympäristöön, ne kehittyvät etanassa tai kotilossa tartuntakykyisiksi. Kissa saa tartunnan tyypillisimmin syömällä jyrsijän tai linnun, joka on syönyt loisen väli-isäntänä toimivan nilviäisen. Myös kissan loistartunta vaatii eläinlääkärin hoitoa.
Artikkeli on toteutettu yhdessä Orion Pharma Eläinlääkkeiden kanssa.
