Koiraharrastus saattaa joskus viedä Japaniin asti pennunhakumatkalle. Näin kävi Paulalle, joka haki Japanista kainkoira Pimun.
”Koko tarina alkoi siitä, kun monta vuotta mietimme, onko olemassa rotua, joka olisi suhteellisen terve ja älykäs. Etsimme, mietimme ja vertailimme.
Japanilaiset rodut kiinnostivat kovin ja keskustelimmekin eri kasvattajien ja omistajien kanssa heidän roduistaan.
Netin kautta löysimme Kai-rodun. Mirka M. ilmoitteli tulevasta pentueesta ja otimme häneen yhteyttä. Keskustelimme pitkään puhelimitse ja saimme valaisevaa tietoa kyseisestä rodusta. Mitä pidemmälle juttelumme meni ja mitä useammin tästä keskustelimme, tuli päätös tehtyä, että tämänrotuinen koira on juuri se mitä olemme pitkään etsineet.
Keskikokoinen, reipas, älykäs, omistajauskollinen ja terve.
Mirka ehdotteli, että voisimme saada Kain pennun jo aiemminkin, jos olemme kovasti kiinnostuneita! Tässä kohdin pitäisi sanoa, että älä yllytä hullua.
Emme kyselleet hintaa tai muutakaan oheisasiaa, vaan ilmoitimme oitis haluavamme Kai-koiranpennun ja mielellään nartun, kun kotona on kolme toisen rotuista narttua.
Mirka otti yhteyttä ystäväänsä Japanissa. Jo parin viikon kuluttua saimme tietää että, tiedossa olisi hyväksi katsottu narttupentu hyvällä sukutaululla ja terveystaustalla varustettuna.
Tuumasta toimeen, varasimme narttupennun joka oli syntynyt 2.7.2012 ja oli jo luovutusiässä.
Kovalla kiireellä varasimme lennot Japaniin ja pyysimme työstä palkatonta vapaata. Varasin lennot ja paluumatkalle lemmikkipaikan.
Sitten hankkimaan kuljetuslaukkua ja muuta oheistavaraa kuten Japaniin viemisiä ja jenien varausta.
Japaniin lähdin 13.9 klo 16.00 lennolla.
Jännitin kovasti, kun ensimmäistä kertaa menin Euroopan ulkopuolelle. Mietin, osaako kukaan muu englantia kuin yhteyshenkilöni Japanissa.
Tokiossa, Naritan kentän tullissa minulta otettiin silmäpeilauskuva ja sormenjäljet.
Yhteyshenkilömme Fujie oli Pimun kanssa vastassa minua lentokentällä. Sulin aivan täysin Pimun nähdessäni eli tämä tyttö oli myyty.
Pimun käytös ja olemus ja kaikki viestitti minulle että, tämä on se jota olemme mieheni kanssa kauan etsineet. Se tunne on sanoinkuvaamaton tuolla hetkellä!
Fujie oli varannut läheltä lentokenttää hotellin minulle ja halusi hoitaa Pimua siihen asti kotonaan, kunnes on meidän aika lähteä Suomeen.
Mielettömän ihana perhe Fujiella. Vaati paljon, jotta hän sai Pimun asiat kuntoon Japanissa. Papereita oli iso nivaska ja ne olivat vasta Pimun Japanista vientiluvan saantia varten.
Edellisenä päivän kotimaassa, ennen lähtöä iski minulle vaivoiksi kuumeinen flunssa, joten hieman jäi perillä tuo paikallisiin tutustuminen vähäiseksi kun tauti kaatoi petiin.
Kävin kyllä parina päivänä kaupungilla kävelemässä ja shoppailemassa, joten kotijoukoille sain tuliaisia tuotua ja ystäville lähetettyä kortteja, joita tuli kirjoiteltua peräti 64 kappaletta.
16.9.2012 klo 07.30 Tokio, Naritan lentokenttä
Eläinlääkärin tarkistuksessa Pimu-tyttönen! Jännitin kovasti kun eläinlääkäri tutki sitä isoa paperinivaskaa, katsoi sirutunnisteen, kuunteli sydämen, kopeloi joka puolelta pientä tyttöämme. Tarkistus kesti toista tuntia ja lopputuloksena Pimulle saatiin lentolupa Suomeen.
Matkatavaroiden selvitys ja vielä maksu koirasta paluulennolle lemmikkipaikalle.
Marssin tullista läpi Pimu kuljetuslaukussa ja mukanani pieni Japanista ostamani ”kainalolaukku” joka tietty tuotti minun sivuun siirtämisen ja tarkemman tarkistuksen! Käsimatkatavaroissani oli vesipullo Pimua varten ja se oli kiellettyä tavaraa ja tulli takavarikoi sen. Toinen viivytys oli, kun tarkistivat vielä uudelleen Pimun paperit oikeaksi ja varmistivat soittamalla eläinlääkärille, että tämä koira oli varmasti tarkistettu lentokentän eläinlääkärillä. Tässä kohdin mietin, että jos jotakin nyt menee selvitykseen niin miten pärjään kun yhteyshenkilöni oli jo lähtenyt kiireesti kentältä.
Huh! Onnekseni kaikki muu oli selvää, joten matka Naritan kentällä alkoi kohti oikeata porttia. Ensin käveltiin monia eri käytäviä oikealle ja vasemmalle, kunnes tuli pysähdys ja jouduimme odottamaan metron tapaista kuljetusta toiselle puolen kenttää. Olimme Pimun kanssa oikealla portilla ja odotus koneeseen pääsyä varten alkoi.
Pimu valloitti monen sydämen siinä konetta odotellessa. Yllätyin kuinka erimaalaiset ihmiset ikään ja kastiin katsomatta tulivat Pimua katsomaan ja kehuivat kauniiksi ja suloiseksi sekä ihmettelivät Pimun rotua.
Lentomatka meni rauhallisesti paitsi kerran, kun Pimu olisi halunnut ulos ja syynkin huomasin myöhemmin, oli tytöllä hieman pissihätä.
Moni ihmetteli kun kone oli laskeutunut Suomeen, että koneessa oli ollut koko lennon ajan koira, sillä näkivät sen ensimmäistä kertaa kun otin Pimun kantolaukusta vaihtaakseni sille kuivan alustan.
Sujuvasti pääsimme kentältä pois ja isännän ilme oli uskomaton kun näki ensikerran Pimun ”livenä”. Kaitsu oli heti myytyä miestä.
Vitsailemmekin nykyisin että, kotonamme on nyt kaksi Kaita.
Pimun virallinen nimi on ASAHI ja englanniksi raising sun. Rotu on KAI ja väri black bringle.
Pimun ensiesiintyminen julkisesti oli 11.11.2012 Jyväskylän KV-näyttelyssä, kun tuomarit Saija Juutilainen ja Paavo Mattila antoivat lausunnon Pimun rodunomaisuudesta ER-rekisteri anomusta varten.
Paperit lähtivät Suomen Nihonken ry:n hallituksen kokoukseen, jossa todettiin Pimun olevan kainkoira ja sain puollon, jonka jälkeen ne postitettiin SSKY:n (Suomen Seurakoira ry) hallituksen seuraavaa kokousta varten. Sieltä tuli myös puolto ja paperit saapuivat Suomen Kennelliittoon 11.12.2012, joten seuraavana päivänä pidettävään toimikunnan kokoukseen eivät Pimun paperit kerinneet kun alustavaa selvitystä ei ehditty tekemään ennen sitä, joten paperit menivät seuraavaan kokoukseen, joka pidettiin 12.01.2013.
Moni olikin veikannut, että Pimu saa uuden rekisterinumeronsa aikaisintaan huhtikuussa 2013. Nyt täytyy kiittää kaikkia kolmea yhdistystä nopeasta toiminnasta, jotta oli mahdollista saada Pimulle paperit ennen kuin tyttö on jo juniori-ikäinen. Tämä antoi meille mahdollisuuden saada Pimu ilmoitettua pentuluokkiin, jotta saamme harjoitusta tulevia isompia koitoksia varten.
Pimun ensimmäinen näyttely oli Keuruun ryhmänäyttely 2.2.2013 ja tuomarina Paavo Mattila, josta tuloksen KP ja ROP-pentu. (KP=Kunniapalkinto, ROP=rotunsa paras)
Nyt Pimu on Suomen Kennelliiton hyväksymä kainkoira ja virallinen nimi on
FUNATO-KAMIYAMA ASAHI ER11842/13
Pimu on harvinaisen reipas ja pelkäämätön neito japanilaisrotuiseksi koiraksi. Reippaasti tervehtii vieraita henkilöitä ja koiria. On kovin utelias ja kiltti. Nauttii suunnattomasti Suomen talvesta ja etenkin lumesta. Pakkasraja Pimulla taitaa olla tuo -29. Silloin ei viihdy kerrallaan ulkona kuin 5-10 min ja pian sisälle takaisin kun jalat meinaavat jäätyä kiinni maahan.
Vielä kovasti leikitään erilaisia leikkejä joista mieluisimpia ovat isännän tossun kuljetus, ei siis tuhoaminen. Kaikki rapiseva on kiinnostavaa ja viihdyttävää. Pahvia raadellaan ja puruluita järsitään. Huonekalut ja ovenpielet sekä lattiat ovat pysyneet ehjänä, joten tuhoa ei siltäkään osin ole kotiimme ilmestynyt.
Pimu on meillä kotikoiran ominaisuudessa eli asustelee suurimman osan päivästä sisätiloissa ja päivisin saa juosta ja leikkiä tontillamme aidatulla alueella, jossa tilaa leikkiä 1 800 neliön alueella kolmen pienen portugalinpodengon kera. Meidän podengot painavat tällä hetkellä yhteensä saman verran kuin Pimu yksistään.
Hienosti ovat keskenään tulleet toimeen kokoeroista huolimatta. Leikkivät lelunveto leikkiä niin, että Pimu vastaan kolme podengoa.
Pimulla on matka pahoinvointia vieläkin esiintynyt vaikka kuljetamme tyttöä vähintään kaksi kertaa viikossa autolla erilaisia matkoja. Jännitystä ilmenee kun olemme lähdössä autolla, joten tähän asiaan paneudumme vieläkin huolella ja mietimme keinoja jolla tämä ominaisuus saataisiin siedettävälle tasolle Pimun kannalta. Nyt vuoden iässä on matkapahoinvointi loppunut ja Pimu nauttii nykyisin matkustelusta.
Lenkillä ollessamme Pimun lempiasioita on erilaisten villieläinten jälkien seuraaminen. Tyttö löytää jäljet erittäin nopeasti ja hyvä näin sillä rodun ominaisuuksia on tuo metsästys, joka ilmenee hyvin jälkien löytymisellä helposti ja niiden tarkka seuraaminen. Näin talvella näen villieläimen jäljet jo kaukaa ja ei aikaakaan kun Pimu on ne ilmasta merkannut.
Olen erittäin tyytyväinen Pimu tyttöön jo vuoden tutustumisen kokemuksella. Meidän perheeseen tämän rotuinen koira oli oikea valinta.
Tällä hetkellä Pimu on maailman ainoa kainkoira, joka on saavuttanut tittelit EE & LV & LT & BALT. JMVA
Pimun touhuja ja menestymisiä voi nähdä sivuiltamme tarkemmin blogi-osiosta
www.kennelblancoestrella.fi”
Teksti ja kuvat: Paula Kaarlampi, Kennel Blanco Estrella
