Kaikille koiraharrastajille rotuun tai karvanlaatuun katsomatta

Nyt aivosolut liikkeelle – testissä viisi älypeliä! Voita hauskin peli omaksesi!

Musti ja Mirri lahjoitti Kuonon testattavaksi viisi erilaista aktivointipeliä valikoimistaan. Testiryhmäläiset olivat innokkaita kokeilemaan erilaisia kärsivällisyyttä, älyä ja nokkeluutta vaativia pelejä ja leluja, ja tuloksiakin saatiin. Lue arvostelut älypeleistä, ja äänestä jutun lopussa omaa suosikkiasi – voit voittaa pelin omaksesi!

Testiryhmän esittely

Testiryhmä koostui tällä kertaa neljästä mittelspitz-rotuisesta koirasta. Vaikka hauvojen rotu on sama, ovat ne eri-ikäisiä ja luonteeltaan erilaisia.

testiryhmä

Jaja on testiryhmän älykkö. Tämä kahdeksanvuotias fiksu ja filmaattinen rouva on kisannut tottelevaisuuskokeessa aina erikoisvoittajaluokassa asti. Lisäksi se on suorittanut palveluskoirille suunnatun käyttäytymiskokeen ja näyttelymenestystäkin on tullut aina kansainvälisen muotovalion titteliin asti. Jaja on todella sinnikäs ja nopea oppimaan. Lisäksi se on erittäin ahne ja tekee oikeastaan mitä tahansa saadakseen syötävää.

Pörri on joukon vanhus. Tänä vuonna jo kymmenen täyttävä seniori on luonteeltaan ikuinen pikkupentu – aina iloinen ja sopivasti vähän pihalla. Pörrin harrastus on kaverikoiratoiminta, jonka myötä se tuo iloa erityisesti lapsille. Pörri on kaikkien kaveri ja erittäin kiltti, mutta toisinaan se saattaa säikkyä uusia asioita tai esimerkiksi kovia ääniä. Myös Pörri on todella perso herkuille.

Ekku on pian kuusi vuotta täyttävä koira parhaassa iässä. Se on myös kokeillut siipiään tottelevaisuuskokeessa: toistaiseksi vasta alokasluokassa tosin. Myös Ekku harrastaa kaverikoirailua ja on erittäin kiltti ja helposti lähestyttävä karvapallo. Vaikka Ekulta löytyy miellyttämisen halua, se ei ole yhtä kärsivällinen kuin äitinsä Jaja – eikä myöskään yhtä kova ahmatti.

Simo on porukan kuopus, vasta vuodenikäinen Jajan tyttärenpoika ja Ekun siskonpoika. Simo on fiksu mutta vielä luonteeltaan täysin pentu – siis aikamoinen sählä. Se on kokenut älypelien pelaaja ja päässyt testaamaan osaa peleistä hiukan jo etukäteen. Simo oppii nopeasti ja tykkää makupaloista, mutta perheen ”ainoana lapsena” se ei ole mikään ruokarohmu.

pörriylpee

Trixie Activity Mini Solitaire

Pelin idea on yksinkertainen. Alustalla oleviin koloihin laitetaan nameja, ja niiden päälle värikkäät palikat. Koiran tehtävä on siirtää palikat päästäkseen herkkujensa luo. Jujuna on kuitenkin se, etteivät palikat irtoa kovin helposti vain kuonolla tai tassulla tökkimällä, vaan ne saa helpoiten pois nostamalla suoraan ylöspäin. Pelin vaikeustaso on helppo (1).

Arvio

Tämä peli vaatii selvästi opettelua, ennen kuin se alkaa sujua. Harjoitusvaiheessa tarvitaan paljon keskittymiskykyä, jota Ekulta ei testivaiheessa löydy: se saa pari palikkaa kadettua tassullaan, ja kun loput eivät niin helposti menekään nurin, se poistuu paikalta muihin puuhiin eikä peli enää kiinnosta.

Pörri on aiemmin nähnyt älypelin vain kerran elämässään, jolloin se ei uskaltanut mennä lähellekään sitä. Tätä peliä tämä henkinen blondi ei kuitenkaan tunnu vierastavan, vaikkei se ideaa aivan heti ymmärräkään. Kun palat laittaa hieman vinoon, niin että ne on helppo siirtää kuonolla, Pörri innostuu ja suoriutuu tehtävästä nopeasti. (Kenties seniorin loputtomalla ahneudella on vaikutus – positiivinen sellainen.) Kun pelin vaikeustason alentaa puolikkaaseen, eli laittaa palat vinoon, Pörrikin selviää tehtävästä ja selvästi jopa nauttii – ainakin palkaksi tulevista herkuista.

Jaja ei ymmärrä pelin ideaa heti, muttei myöskään suostu luovuttamaan. Myös tällä vanhalla rouvalla on erinomainen ruokahalu, joten nappulat haistettuaan se ei halua jättää hommaa puolitiehen. Jaja ei ainakaan muutaman yrityksen jälkeen ymmärrä ottaa paloja suuhunsa, mutta raapii niitä tassullaan niin voimakkaasti, että palikat lopulta irtoavat. Tämä tekniikka vie kenties enemmän aikaa kuin palikoiden nostaminen, mutta tuottaa toivotun tuloksen. Jaja innostuu ja voisi pelata loputtomiin.

Simo on testannut peliä kerran aikaisemmin, ja ymmärsi heti idean. Tälläkään kertaa ongelmia ei ole, vaan nuori mies nappaa suuhunsa palikat ja mutustelee nappulat niiden alta. Peli on ratkaisu parissa minuutissa, mikä paljastaa useimpien älypelien heikkouden: kun koira oppii niiden jujun, eivät ne tarjoa enää tekemistä koiran aivoille.

+ Yksinkertaisen hauska idea, joka on suhteellisen helppo oppia. (Toisaalta pelin saa ratkaistua myös vaihtoehtoisilla taktiikoilla.)
– Kun tekniikka selviää, peli on nopeasti pelattu.

ilojaja

Busy Buddy Magic Mushroom

Tämän älylelun idea on nerokkaan yksinkertainen. Säiliöön laitetaan nameja, josta ne sitten oikein käänneltynä tipahtavat ”sienen lakkiin”, josta ne pitää edelleen kiepauttaa lattialle. Tätä taikasientä on siis käänneltävä aika tavalla, että sisään laitetut nappulat tipahtavat saataville asti. Vaikeustasoa voi säätää pienentämällä tai suurentamalla namiaukkoa.

Arvio

Alussa idean ymmärtämiseen meni hetki, mutta sittemmin Simo on testannut peliä moneen otteeseen ja se sujuu helposti. Pelin hienous on siinä, että se antaa nameja tasaisesti koko ajan, joten koiran mielenkiinto säilyy. Kuitenkin nameja tulee vain korkeintaan pari kerrallaan, joten pelin ratkaisemiseen menee aikaa, vaikka tekniikka olisikin hallussa. Tässä pelissä ehdotonta plussaa on myös se, että koira voi pelata sitä ilman omistajan jatkuvaa läsnäoloa ja se tarjoaa mukavaa puuhaa pitkäksikin aikaa.

Tämäkin peli vaatii ainakin alussa keskittymistä ja aivotyötä. Vaikka nameja tipahtelee säännöllisin väliajoin aina pari kerrallaan, ei Ekun keskittyminen taaskaan riitä. Kenties se ei vain ole tarpeeksi ahne nähdäkseen vaivaa herkkujensa eteen?

Pörri ei ymmärrä lilan muovilelun ideaa alkuunkaan. Se ei halua mennä edes lähelle sitä, vaikka maassa lelun ympärillä on jo mallina muutamia namipaloja. Vanha rouva vilkuilee sivusilmällä peliä kun kukaan ei muka näe, ja ei muuten ole huomaavinaankaan sitä.

Jaja ymmärtää pelin idean nopeasti. Vaikka palkinto tuleekin pienissä erissä, se tulee sen verran usein, ettei ruualle perso hauva kyllästy ja luovuta. Jaja jaksaa yrittää ratkaista tehtävää yli kymmenen minuutin ajan – tämä peli siis tarjoaa ehdottomasti pään vaivaa myös älykölle. Kymmenen minuutin jälkeen mielenkiinto alkaa herpaantua, kun nameja ei ole tullut vähään aikaan. Pienellä avustuksella Jaja suoriutuu kunniakkaasti loppuun.

+ Koira voi pelata peliä myös yksin, tarjoaa tekemistä pidemmäksi aikaa.
– Alussa taktiikan oppiminen saattaa kestää ja turhauttaa.

simokongi

Kong Classic

Perinteisen kongin idea on epäilemättä kaikille koiranomistajille tuttu: täyskumisen lelun sisään laitetaan esimerkiksi juustoa tai vaikka jauhelihaa, se pakastetaan ja sitten koira saa aivotyötä yrittäessään kaivaa herkkua kongin sisältä. Testiolosuhteissa täytimme kongin vain nappuloilla, mikä madalsi sen vaikeustasoa huomattavasti. Vaikeustaso on siis riippuvainen kongin sisälle laitettavasta murkinasta.

Arvio

Jajalle tehtävä on helppo. Se pitää kongia tassullaan paikallaan samalla kun kaivaa kielellään nappulat ulos. Sama tekniikka toimisi epäilemättä myös muunlaisen sisällön kanssa, joten ongelmia tuskin tulisi muillakaan täytteillä.

Kenties Simon kokemus älypelien pelaajana vaikuttaa, mutta se ratkaisee tehtävän hetkessä – vaikkei ole perinteistä kongia aiemmin testannutkaan. Simo kiepauttaa kuonollaan punaisen kongin ympäri, ja heilahduksen seurauksena kaikki nappulat tipahtavat Simon tassujen juureen. Tehtävän ratkaisuun kuluu muutama sekunti. Toisaalta, jos kongin sisältö olisi hankalampi, Simon tekniikka ei enää toimisi.

Pörri lähestyy kongia rauhallisesti tutkaillen. Ainakaan se ei jännitä, mikä on aina positiivinen yllätys! Pörri käyttää samaa taktiikkaa kuin Jaja, eli yrittää napata namit kongista kielellään. Valitettavasti se ei ymmärrä pitää lelua paikoillaan tassunsa avulla, mikä tuo huomattavaa lisähaastetta pelin ratkaisuun. Pienellä avustuksella Pörri saa kongin tyhjennettyä. Jos kongissa olisi vaikeampi täyte, Pörri todennäköisesti luovuttaisi melko helposti.

Ekku ratkaisee kongin vaivatta, vaikka sen keskittyminen herpaantuu jälleen välillä. Kun sopiva taktiikka löytyy, täyskumilelu on hetkessä tyhjä. Jos täytteenä olisi jotain hankalampaa, myös Ekku todennäköisesti luovuttaisi melko pian.

+ Toimiva esimerkiksi kuumana kesäpäivänä, jolloin jauhelihalla täytetty ja pakastettu kongi voi toimia viilennyksenä, aterian korvikkeena ja samaan aikaan aivojumppana.
– Tuntuu tylsältä vaihtoehdolta nykypäivän markkinoilla.

pörrimaze

Buster Dog Maze

Tämä on paitsi älypeli, myös ruokakuppi, joka sopii erinomaisesti esimerkiksi ruokansa hotkivalle koiralle. Ideana on laittaa nameja kupin keskiosaan, josta koiran täytyy kuonollaan tai kielellään siirtää nappulat labyrintin läpi ja omaan suuhunsa. Mustin ja Mirrin sivujen mukaan Busterin Dog Maze tyydyttää myös koiran luontaista tarvetta etsiä ja metsästää ruokaansa.

Arvio

Peli tuntuu valtavan suurelta ja aluksi epäilen, tarjoaako se haastetta näin pienelle koiralle. Saan vastauksen heti, kun Jaja yrittää ensimmäisenä ratkaista sitä. Jaja selvästi ymmärtää labyrintin idean ainakin jossain määrin, ja alkaa liikutella namipaloja kielellään ja kuonollaan ikää kuin vahingossa oikeaan suuntaan. Loppujen lopuksi tehtävän ratkaisemiseen menee aikaa, mutta ainakaan ahne Jaja ei luovuta. Tämän aiheuttaa ehkä se, että namit ovat koko ajan näkyvillä. Kun tehtävä on suoritettu, Jaja on hengästynyt kuin rankimmankin juoksulenkin jälkeen – aivot siis todella saivat töitä.

Pörrille tämä on helppo! Sen kuono on niin pieni ja kapea, että se mahtuu kokonaan labyrintin onkaloiden sisälle ja suurin osa nameista katoaakin parempiin suihin ilman, että niitä edes pitää liikutella ulos labyrintin suuaukoista. Tehtävän suorittamisessa ei kauaa nokka tuhise, vaikka peli on liki Pörrin kokoinen. Busterin Dog Mazesta tuli tämän ahmattimamman suosikki!

Simolle tämä on puolestaan ylivoimaisesti vaikein peli. Sen kuono on niin paksu, ettei se mahdu labyrintin koloihin. Toisaalta kielikään ei ole niin pitkä, että sillä saisi sujuvasti siirreltyä nameja haluttuun suuntaan. Simo ei ole lainkaan ahne, ja ehkä siksi turhautuu nopeasti kun peli ei suju. Simo ei saa omin voimin ainuttakaan nappulaa ulos labyrintista, lukuun ottamatta niitä muutamaa, jotka tarttuvat sen kieleen ja päätyvät näin ollen suoraan suuhun.

Myös Ekun kuono on uroksille tyypillisesti paksumman mallinen, mikä tuo heti oman lisähaasteensa peliin. (Isommilla roduilla on tietysti isompi kuono, mutta myös isompi kieli.) Ekku turhautuu nopeasti, ja ehkä tässä tapauksessa juuri namien näkeminen ärsyttää: niitä voi tuijottaa ja ne voi haistaa mutta suuhun niitä ei saa vaikka mitä tekisi. Kenties harjoituksella ja lukuisilla toistoilla peli muuttuisi pojillekin helpommaksi, mutta sitten ongelma on toisenlainen: peli ei enää tarjoa haluttua haastetta.

+ Sopii loistavasti ahneelle koiralle, joka jaksaa nähdä vaivaa herkkujensa vuoksi – vaikka tehtävä tuntuukin haastavalta.
– Todella kapeakuonoiselle ehkä liian helppo.

ekkupeli

Nina Ottosson DogSpinny

Tässä pelissä herkkuja piilotetaan lokeroihin pyörivän levyn alle. Koiran on tarkoitus työntää kuononsa tai tassunsa avulla kansilevyä, joka pyörii ja lokeroihin piilotetut aarteet paljastuvat. Lelu on muovia, joten se on kestävä ja helppo pitää puhtaana. Pelin vaikeustaso on helppo (1), mutta siitä voi tehdä haastavamman lisäämällä alussa ylimääräisen palikan tyhjän kolon päälle.

Arvio

Simo on päässyt kokeilemaan peliä kerran aiemmin, jolloin se ei tiennyt yhtään mitä tehdä. Tällä kertaa tehtävä ratkeaa kuitenkin yllättävän helposti. Simo siirtelee kansilevyä välillä kuonollaan ja tassuillaan. Pelin vaikeusastetta lisää se, että levy ei liikahda pienestä hipaisusta, vaan se vaatii voimaa paljastaakseen seuraavaan namikätkön.

Jaja yrittää ratkaista tehtävän perinteiseen tyyliinsä tassullaan. Kansilevy on todella ohut ja sitä pitää siirtää juuri oikeasta kohdasta, jotta se siirtyy. Jaja on liiankin innokas ja kynsii peliä minkä kerkiää. Oikeaa kohtaa ei kuitenkaan löydy ja vaikkei ahne Jaja luovuta, joudumme keskeyttämään pelin testauksen, sillä emme halua Jajan rikkovan lukijoille arvottavaa peliä.

Pörri suhtautuu peliin uteliaasti, muttei kyllä ollenkaan tajua, mitä sen kuuluu tehdä. Se ei saa siirrettyä kansilevyä mihinkään suuntaan, ja nappaa namipalat vain avoimista luukuista saadessaan runsaasti apua. Testin viimeisen kolon Pörri saa vahingossa itse ratkaistua, joten peli on mukava päättää onnistumiseen! Tämä peli ainakin tarjoaisi Pörrille haastetta moneksi päiväksi, sillä tekniikan opettelu vie aikansa.

Ekku ymmärtää pelin idean käytännössä heti. Se siirtelee kansilevyä rivakasti tassullaan ja saa makupalat sen alta. Ekku on intoa täynnä, ja liikuttelee peliä ympäri lattiaa, mikä hankaloittaa namien saamista huomattavasti. Lopulta Ekku selviytyy kuitenkin tehtävästä erinomaisesti ja nopeasti.

+ Hauska idea. Tarjoaa haastetta.
– Kun pelin idea selviää, tehtävä on nopeasti suoritettu.

Tämän näköistä porukkaa odotti portin takana, kun yksi kaveruksista testasi peliä. Aktivointipelit todella kiinnostavat koiria, tarjoavat aivoille tekemistä sekä onnistumisen elämyksiä. Niihin jää myös helposti koukkuun – niin koira kuin ihminenkin!

Arvonnan voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Tilaa Kuonon Uutiskirje

Kuonon postituslistalla kuulet ensimmäisenä, mitä Kuonossa tapahtuu.
Uutiskirjeessä järjestetään myös omia kilpailuja ja muuta mielenkiintoista.