Koira käy omaan pehmoiseen luksuspetiin, omalle viltilleen tai sohvan nurkkaan ja huokaisee syvään – nyt on hyvä olla. Koiran oma paikka on sen ikioma turvapaikka. Joka koiran olisi hyvä osata asettua paikoilleen ja rauhoittua, eikä rauhoittumisen kyky ole aina itsestäänselvyys. Pyynnöstä tehtynä omalle paikalle hakeutumisen taito voi tarjota helpotusta ja apua moniin muihin tilanteisiin.
Rauhoittumisen taito
Koirat ovat seurallisia ja aktiivisia eläimiä ja haluavat monesti olla siellä missä omistajakin, joten rauhoittumisen taito ei ole itsestäänselvyys. Joskus seurallisuus tai vilkkaus menee yli: koira pyörii jatkuvasti jaloissa, pyrkii perässä vessaankin ja on ensimmäisenä ryntäämässä ovenraosta vastaanottamaan vieraat eikä anna hetken hengähdysrauhaa kahvipöydässä istujille. Omalle paikalle rauhoittumisen harjoittelu edellyttää ja lisää koiran itsehillintää ja tarjoaa avun muunmuassa kuvailtuihin tilanteisiin.
Pedille hakeutumisen harjoittelu tarjoaa aivojumppaa ja oikeanlaista tekemistä koiralle ja rauhoittumisharjoittelu lisää koiran rentoutumistaitoja. Omalle paikalle rauhoittumisen vahvistaminen ja harjoittelu voi tarjota yksinolo-ongelmaiselle koiralle helpotusta yksinoloihin kotiin tai autoon. Harrastuskoiran kanssa on fiksua aloittaa koulutustunnit ja harjoitukset omalle paikalle asettumisella, jotta koira on sitten heti ensimmäisessä harjoituksessa keskittyneesti mukana.
Oman paikan valintaopas
Minkälainen peti tai oma paikka millekin koiralle? Välillä käy niin, että omistaja ostaa omasta mielestään mukavan pedin koiralle, mutta koira ei juuri viihdykään siinä. Mistä sitten tietää, minkälaisella paikalla koira viihtyy? Ennen oman lepopaikan hankkimista kannatta tarkkailla koiran lepohetkiä, -paikkoja ja ennen kaikkea tutustua omaan koirakaveriin.
Tarkkaile sitä, minkälaisissa paikoissa koira lepäilee mieluiten. Onko koiralla paksu turkki ja viihtyykö se viileämmissä paikoissa? Vai nauttiiko koira aurinkopaikoissa lämmittelystä ja pehmeässä lepäilystä? Haluaako koira suojaa selkänsä taakse vai käykö se avoimiin paikkoihin makuulle? Monet koirat pitävät pesästä, jossa reunat tai seinät ja katto tarjoavat suojan. Reunoja vasten on mukava asettua ja suuaukosta näkee kuitenkin havainnoida ympäristöä. Valppaampi koirakaveri taas voi haluta avoimemman pedin, josta näkee tarkkailla kodin tapahtumia.
Paksuturkkinen koira viihtyy todennäköisesti ohuemmalla ja viileämmällä patjalla. Hyvin ohutturkkinen koira arvostaa usein lämpöä ja mukavuutta. Pedin paikka kannattaa valita sen mukaan, missä koira muutenkin viihtyy ja koko koiran koon mukaan. Liian suuri pesä voi tuntua turvattomalta, mutta liian pieni tukalalta. Seuraa koiran tilantarvetta sen lepäillessä.
Tarkkailemalla ja tutustumalla omaan koiraan saat selville, mistä se pitää tai ei pidä. Kokeile erilaisia vaihtoehtoja, jotta löydät koirallesi mieluisimman pedin tai paikan. Kotiin koiran oman paikan voi valita sisustuksen, koiran värin tai käytännöllisyyden mukaan. Pintamateriaalin pestävyys tai pyyhittävyys on aina plussaa puhtaanapidon kannalta.
Mukavaa matkustamista
Autoon turvallisin ja kestävin ratkaisu on usein suljetumpi kuljetuskoppa, häkki tai koko tavaratilan kokoinen patja sekä koirakalteri tai -verkko tavaratilan ja matkustamon väliin. Kuljetuskopan tai häkin tulee olla sen kokoinen, että koira mahtuu hyvin vaihtamaan asentoa, seisomaan ja kääntymään. Jos matkustustilaan ei mahdu riittävän isoa boksia koiralle, ovat turvavyövaljaat tai koirakalteri ja koiran oma patja käypä vaihtoehto.
Matkustaessa turvallisuus on tärkeintä, mutta mukavuudestakaan ei tarvitse tinkiä. Häkistä tai kopasta saa miellyttävän pesäkolon erilaisilla patjoilla, vilteillä ja vaikkapa peittämällä häkin kankaalla. Talvella häkin peittäminen myös vähentää lämmön karkaamista ja auttaa vaatetuksen lisäksi koiraa pysymään lämpimänä. Kesäkuumalla taas ilman pitää kiertää hyvin.
Oma paikka: kannattava turvapaikka
Tärkeintä oman paikan harjoittelussa on, että koira kokee paikan kannattavaksi ja viihtyy siellä. On hyvä juttu jos koira viettää omaehtoisesti aikaa pedissään lepäillen, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Harjoittelun kautta petipaikkaan liittyy positiivinen tunnetila ja koira alkaa onnistuneen koulutuksen lopputuloksena todennäköisesti viettää enemmän aikaa omalla paikallaan. Se on hyvä merkki ja myös koiran omaehtoista petiin hakeutumista kannattaa vahvistaa.
Koiralla pitää olla ehdottoman turvallinen ja hyvä olo omassa pesässään. Etenkin lapsiperheissä on tärkeää huolehtia, etteivät lapset tai aikuisetkaan lähesty koiraa turhaan tai häiritse koiraa sen levätessä lepopaikassaan. Koiran pitää voida levätä ja nukkua häiriöttä. Liian vähäinen uni voi tehdä koirasta äreän tai levottoman tai levon häiritseminen voi aiheuttaa oman paikan vartiointia. Aikuinen, tuttu ja turvallinen ihminen voi kyllä lähestyä lepäävää koiraa ja tarjota lepohetkeen silittelyä ja rapsuttelua, mutta vain jos koira todella kokee sen palkitsevana.
Oivaltamalla onnistumisiin
Oman paikan harjoittelu aloitetaan tekemällä koiran omasta paikasta ensin naminsyöntialusta. Koiraa voi pitää kevyesti pannasta tai valjaista kiinni, kun heittelee petipaikalle herkkuja etsittäväksi ja sitten päästää innokkaan koiran herkuttelemaan omalle paikalleen. Tässä vaiheessa tehtävään liitetään myös nimi. Tehtävän vihjesana, kuten ”oma paikka” tai ”petiin”, sanotaan sillä hetkellä, kun koirasta päästetään irti ja se siirtyy petiin etsimään herkkuja. Vaihetta toistetaan 10-20 kertaa tai niin kauan, että koiralla on hyvä motivaatio siirtyä omalle paikalleen herkkujen perässä.
Heti, kun koiralle on saatu motivaatio pedille hakeutumiseen, jätetään aloitusherkut pois harjoituksesta ja kuvaan astuu koiran oma oivaltaminen. Rutiini kannattaa pitää samanlaisena: koirasta kevyesti kiinni, osoitus petiin ja koira päästetään hakeutumaan petiin vihjesanan kanssa. Koira saa rauhassa miettiä tehtävää, hakeutuminen petiin todennäköisesti hetkellisesti hidastuu, kun houkutusherkut on jätetty pois harjoittelusta. Kun koira keksii itse hakeutua paikalleen, se palkitaan hyvin. Yksikin tassu alustalla tai pedissä riittää alkuun ja herkut on hyvä tarjoilla alustalle etsittäväksi. Koiraa kannattaa palkita joka kerta useammalla herkulla niin saa kaupanpäällisinä vähän kestoakin omalla paikalla olemiseen. Vaihetta toistetaan taas 10-20 kertaa.
Kun koira on oivaltanut vihjesanan jälkeen siirtyä omalle paikalleen palkittavaksi, aletaan lisätä välimatkaa tehtävään. Koira pyydetään omalle paikalleen kerta kerralta hieman kauempaa, mutta välimatkaa lisätään maltillisesti, jotta koira edelleen onnistuu suurimman osan ajasta. Välissä voi tehdä muutaman helpomman harjoituksen lyhentämällä välimatkaa tai laittamalla petiin muutaman houkutusnamin, jotta hakeutuminen petiin pysyy hyvänä. Vaiheen lopputavoite on, että koira osaa pyynnöstä hakeutua omalle paikalleen useamman metrin päästä tai vaikkapa viereisestä huoneesta asti.
Rentoutumista ja rauhoittumista
Omalla paikalla olemiseen olisi hyvä löytää myös rentoutta ja rauhoittumista aktiivisen suorittamisen sijaan. Heti, kun koira osaa aktiivisesti tarjota petiin menemistä, aletaan vahvistaa omalla paikalla pysymisen kestoa ja rentoutta. Näitä kumpaakin saa kaupan päälle, kun palkitsee koiraa ajanvieteherkuilla. Esimerkiksi sopivasti ajanvietettä ja haastetta tarjoavat puruherkut tai ruoalla täytetyt aktivointilelut ovat oiva apu rauhoittumisharjoitteluun. Koiralle voi tarjoilla petiin herkullisen puruluun rouskuteltavaksi tai vaikkapa aktivointilelun, jonka parissa koiralla vierähtää omalla paikalla tovi jos toinenkin.
Viihdykkeen lisäksi leukojen käyttö lisää koiralla mielihyvän tunnetta ja onnellisuutta sekä vähentää stressiä. Ajanvietepalkkioilla saa myös vähennettyä omistajan aktiivisuutta palkitsemisessa, kun koiralla kuluu yhden palkkion kanssa pidempi aika itsekseen viihtyen. Tämä on myös yksi yksinoloharjoittelun tukitaidoista, kun koira ei juokse koko ajan perässä vaan viihtyy itsekseen.
Hiljalleen omalla paikalla vietetyn ajan kestoa voi lisätä. Koira pyydetään petiin ja sen pitääkin odottaa siellä hetki ennen ajanvietepalkinnon saamista. Kun yksi palkkio on nautittu, koiran pitääkin odottaa pedissään välissä palkkiotta vähän aikaa ennen seuraavan palkkion saamista. Keston lisäämisessä tärkeää on muistaa vaihtelevuus. Palkkiottomien sekuntien tai minuuttien keston on hyvä vaihdella. Puoli minuuttia omalla paikalla ilman palkkioita, sitten palkkio. Kolme minuuttia omalla paikalla, sitten palkkio. Minuutti tai viisi minuuttia omalla paikalla, sitten palkkio ja niin edelleen.
Yleistämistä ja ylläpitoa
Tarvittaessa harjoittelu yleistetään käsittämään erilaiset pedit, alustat ja patjat sekä eri paikat. Yleistäminen tarkoittaa, että koira osaa omalle paikalle hakeutumisen ja sinne rauhoittumisen taidon muuallakin kuin olohuoneen nurkassa ikiomalla pedillään. Harjoittelua tehdään eri huoneissa, eli paikoissa ja erilaisilla alustoilla. Tämä lisää koiran osaamiseen monipuolisuutta.
Harjoitteluun voidaan lisätä myös häiriöitä. Koira pyydetäänkin omalle paikalleen kesken omistajan ulkovaatteiden pukemista, kesken koiran iltaruoan valmistelun tai kun televisiosta kuuluu ovikellon ääni tai koiran haukkumista. Häiriöharjoittelussa tulee edeltä riittävän maltillisesti ja hiljalleen häiriöiden vaikeusastetta nostaen. Lopulta omalle paikalle rauhoittumisen taito on varsin hyödyllinen apu, kun tulee vieraita kylään, kun mennään uuteen koirakouluun kurssille, kun harjoitellaan pennulle vähitellen yksinoloa tai vaikkapa junassa matkustaessa.
Harjoittelun edettyä riittävän pitkälle päästään palkkioita harventamaan. Tehtävä itsessään on muuttunut koiralle miellyttäväksi ja kannattavaksi asiaksi, joka palkitsee myös itse itseänsä. Kaikkea palkitsemista ei kannatta kuitenkaan jättää, sillä haluttua käytöstä pitää ylläpitää. Jos omalle paikalle rauhoittuminen ei ole sujunut koiralta ihan itsestään eikä se ole sille se luontaisin temppu, lähtee käytös heikkenemään herkästi jos kaikki vahvisteet jättää pois. Satunnainen palkitseminen ylläpitää omalle paikalle rauhoittumisen hyvänä ja taito ilahduttaa arjessa monet kerrat.
Mukavia harjoitushetkiä!
Juttu on toteutettu yhteistyössä Jalo-tuotemerkin
Teksti: Noora Tihtonen