Ihminen on verbaalinen olento, mutta koiran aisteista tärkein on haju. Miten sanoihin tottunut omistaja voi kommunikoida kuuron lemmikkinsä kanssa?
Kun astun sisään tuusulalaiseen asunoon, minua tervehtii pieni, valkoinen ranskanbulldoggi epäilevästi murahdellen. Kuluu muutama minuutti ja istuudun asunnon siniselle sohvalle. Sinunkaupat on tehty ja pieni karvaturri on kiivennyt syliini vaatimaan rapsutuksia. Koiran nimi on Mona.
Mona on kuin mikä tahansa hassu ruttukuono. Sillä on valtavan suuret korvat, mutta tiedän, että Monalle on turha yrittää puhua: se on kuuro. Monan suurissa korvissa on mustia pilkkuja.
– Ihmettelin, ettei Mona tullut ikinä ovelle vastaan. Se ei myöskään reagoinut puheeseen. Kerran kotiin tullessani päätin testata asiaa, ja taputin käsiäni nukkuvan Monan korvan vieressä. Se ei reagoinut, kertoo Monan omistaja Juha Issakainen.
Vierailu eläinlääkärille varmisti asian. Mona on syntymäkuuro. Muita syitä koiran kuuroutumiseen voivat olla esimerkiksi onnettomuus tai ikääntyminen.
Tutkimusten mukaan jotkin rodut, esimerkiksi dalmatialaiset sekä kaikki valkoturkkiset koirat, ovat muita alttiimpia kuulo-ongelmille. Synnynnäinen kuurous on periytyvä ominaisuus.
Ongelmakoirakouluttaja ja koulutusohjaaja Veera-Lotta Lehtomaa kertoo, että kuurot koirat ovat hänen kursseillaan melko harvinaisia. Kuuron koiran kouluttajan tulisi olla kokenut, rauhallinen ja tuntea koiran elekieli sekä rauhoittavat signaalit.
– Kun koiralta puuttuu yksi aisti kokonaan, omistaja joutuu toimimaan koiran ylimääräisenä aistina, Lehtomaa summaa.
Kuuron koiran kouluttaminen ei Lehtomaan mukaan ole hankalampaa kuin kuulevan kouluttaminen. Se vaatii vain enemmän aikaa, kärsivällisyyttä ja mielikuvitusta, sillä ihmiset ovat verbaalisia ja puhuvat usein turhaan. Kuulevakin koira oppii usein käskyyn yhdistetyn viittoman paremmin kuin itse käskysanan.
Kuuron koiran omistaja joutuu miettimään asioita, joita ei yleensä tule ajatelleeksi. Kuuro koira ei esimerkiksi kuule peruuttavan roska-auton piippausta tai takanaan olevan koiran murinaa. Omistajan rooli vaaratilanteiden ehkäisyssä on tärkeä, ja kuuron koiran omistajan on oltava aktiivinen ja mentävä koiran luokse sen sijaan, että huutaisi käskyjä matkan päästä.
– Omistaja oppii lähes poikkeuksetta hitaammin kuin kuuro koira, Lehtomaa naurahtaa.
Monan kuurous ei Issakaisen mukaan vaikuta siihen, miten Mona käyttäytyy muiden koirien seurassa. Omistaja myöntää kuitenkin, että hän saa olla kuuron koiransa kanssa tavallista varovaisempi, sillä Mona ei osaa pelätä esimerkiksi autoja.
– Kerran Mona karkasi aidanraosta ja lähti juoksemaan auton perään, toinen omistaja Saara Salminen muistelee.
Issakainen ja Salminen ovat jo tottuneet Monan kuurouteen, eikä sitä tulee enää esimerkiksi kutsuttua luokse. Salminen myöntää kuitenkin joskus juttelevansa Monalle, ennen kuin muistaa, ettei koira kuulekaan.
Monalle on opetettu käskyjä viittomalla. Kolme ja puolivuotias Mona osaa muun muassa istua, tulla luokse, mennä pois, antaa tassua ja päästää irti lelusta. Issakaisen mukaan Mona myös ymmärtää, kun sitä torutaan.
Kotona Monalla on usein tapana seurata omistajiaan. Lehtomaan mukaan kuurolle koiralle onkin tärkeää ilmoittaa, kun omistaja aikoo vaihtaa huonetta. Muuten yksin jäänyt koira saattaa ahdistua ja lähteä etsimään omistajaansa rentoutumisen sijaan.
Lehtomaan mukaan kuuron koiran koulutuksen peruspilareita ovat visuaalisuus ja selkeys. Jos koiran kuuroudesta ei ole täyttä varmuutta, omistaja saattaa turhautua, kun koulutus ei etene. Mielikuvitus tuleekin tarpeeseen, kun omistaja joutuu miettimään keinoja koiransa koulutukseen sanallisten käskyjen sijaan.
– Kuuron koiran koulutuksessa tärkeintä on hyvä kontakti. Se tuo koiralle turvaa, mahdollistaa koulutuksen ja on pohja luoksetulolle, Lehtomaa kertoo.
Salmisen mukaan nukkumista rakastava Mona ei tykkää poseerata kuvissa, mutta kun kaivan kamerani esiin, se asettuu katsomaan elegantisti kaukaisuuteen. Sanoja ei tarvita, sillä herkkupalojen voima riittää.
Kouluttajan vinkit kuuron koiran koulutukseen:
1. Hyvä kontakti on kaiken perusta.
2. Nukkuva kuuro on herätettävä aina samalla tavalla, esimerkiksi tuomalla käsi koiran hajuetäisyydelle ja sen jälkeen silittämällä koiraa hellästi aina samasta paikasta.
3. Koiralle opetettujen viittomien on oltava aina tismalleen samat. Toisto ja yksinkertaiset rutiinit tuovat koiralle myös turvaa.
4. Kuuron koiran sosiaalistaminen on erityisen tärkeää. Kuuro pentu on syytä tutustuttaa jo varhain kaikkeen, mihin sen on aikuisenakin totuttava. Omistajalla on tärkeä rooli koirien välisten jännitystilanteiden estämisessä.
4. Kuuron koiran kaulapannassa on oltava tieto siitä, että koira on kuuro. Tämä saattaa myös helpottaa karanneen koiran löytämistä, sillä kuurot koirat ovat suhteellisen harvinaisia.
5. Kotipihalla koiran kaulapannassa kannattaa pitää kulkusta. Vaikka koira ei ole koko aikaa omistajansa näköetäisyydellä, kulkunen voi auttaa omistajaa paikantamaan sen.
6. Kohteen koskettaminen on loistava taito osata. Esimerkiksi omistajan käteen koskettaminen voi toimia luoksetulon signaalina.
6. Lauman seuraaminen on tärkeää opettaa jo pennulle, sillä oman lauman seuraaminen on koiralle turvallista. Tämä myös auttaa kontaktin luomisessa.
7. Koiran huomion voi saada esimerkiksi tömistelemällä, väläyttämällä valoa, puhaltamalla koiraa kevyesti, heittämällä koiraa kohti esimerkiksi sukan tai tekemällä laajoja liikkeitä. Esimerkiksi taskulampun väläytystä voi käyttää myös naksuttimen korvaajana.
Teksti ja kuvat: Suvi Salminen
