Tänään esitetty MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä tulee epäilemättä aiheuttamaan ison keskustelun vaikeasti hallittavista ja vaarallisista koirista. Vaikeasti hallittavia koiria ovat taatusti kaikki ei-koulutetut koirat, mutta onko olemassa oikeasti vaarallisia koirarotuja? Kysyimme asiaa Kuonon koirakouluttaja Lotta Vihtoselta.
– On olemassa koirarotuja, joiden kanssa pitää olla tarkempi siinä, mitä niille kouluttaa ja joiden koulutuksessa tehdyt virheet ovat kohtalokkaampia kuin toisten koirarotujen kanssa tehdyt koulutusvirheet.
Esimerkiksi Vihtonen ottaa isokokoiset koirat
– Isokokoisen koiran purema on pelkästään suuremman puruvoiman takia tuhoisampi kuin esimerkiksi kääpiörotuisen koiran purema, vaikka molemmat koirat olisivat yhtä aggressiiivisessa tunnetilassa
Rodut ovat luonnollisesti erilaisia. Toisilla esimerkiksi metsästysvietti on suurempi kuin toisilla.
– On rotuja, joiden käyttäytymistarpeet on hirvittävän vaikea tyydyttää ihmisen kanssa sisällä elämässä. Jos vaikkapa geeniin on kirjoitettu käyttäytymistarpeeksi lauman tai alueen vartiointia, niin onhan se ihan eri asia tarjota rodunomaista tekemistä sellaiselle koiralle, kuin vaikkapa cavalier kingcharlesinspanielille.
– Eri roduissa on myös eroja siinä, miten saalisherkkiä tietyt rodut ovat. Mitä herkemmin koira saalistaa, sitä isompi riski on siihen, että koira alkaa ilman koulutusta vaikkapa näykkimään pieniä lapsia. Jos koiraa ei kiinnosta saalistaminen, eihän sitä sellaisen varalle tarvitse kouluttaa.
Vihtosen mukaan kaikilta koiraroduilta löytyy geeniperimästä aggressio. Ilman aggressiota koira ei pysy hengissä luonnollisissa oloissa, saalistajana. Mikään koira ei synny aggressiivisena kaikelle.
– Aggressio on koiran perimässä oleva käyttäytymismalli, mutta sen käyttö ihmistä kohtaan on aina opittua. Poikkeuksena tähän on tietysti sairaudet ja kasvaimet, jotka voivat itsessään aiheuttaa aggressiivista käyttäytymistä. Jos koiralla on voimakasta kipua aiheuttava sairaus tai vaikka rabies, on selvää, että koira on aggressiivinen. Lähtökohtaisesti koira ei kuitenkaan ole aggressiivinen, ellei se ole oppinut siihen, VIhtonen sanoo.
– Aggressio on puolustautumista todellista tai kuviteltua uhkaa vastaan, niin ihmisillä kuin eläimilläkin. Mitä arempi ja pelokkaampi koira on, sitä todennäköisemmin se tuntee tarvetta puolustautua. Arkuus on koirilla selkeästi periytyvä ominaisuus. Kasvatustyössä kannattaisikin kiinnittää huomiota arkojen yksilöiden jalostuskäyttöön, jotta arkuutta ja pelokkuutta ei siirretä eteenpäin seuraaville sukupolville.
Kouluttajan näkökulmasta on olemassa helpommin ja vaikeammin koulutettavia rotuja.
– On rotuja, joita en välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi perheeseen. Tämä ei kuitenkaan johdu rodun perustasta, vaan koulutettavuudesta ja siitä, onko se helpommin vai vaikeammin koulutettava.
Koulutusmenetelmien valintaan on Vihtosen mielestä syytä kiinnittää erityistä huomiota.
– Tutkitusti aggressiivisten koulutusmenetelmien käyttäminen lisää koiran aggressiivisuutta. Jos koulutuksessa käytetään paljon fyysistä rankaisua, lylydään, karjutaan tai muuten kuritetaan, on se omiaan lisäämään koiran yleistä aggressiivisuutta ja erityisesti ihmisaggressiota.
Koirankoulutuksessa tarvitaan aina jokin motivaatio, vahviste, jolla koira saadaan toimimaan ihmisen haluamalla tavalla. Useimmiten motivaatio löytyy vaikkapa namista tai lelusta, joskus motivaation hakeminen voi olla vaikeampaa.
– On rotuja, joita en välttämättä suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi perheeseen. Tämä ei kuitenkaan johdu rodun perustasta, vaan koulutettavuudesta ja siitä, onko se helpommin vai vaikeammin koulutettava ja siitä, millaiset tiedot ja taidot koiran tulevilla omistajilla on.
