Kirja-arvostelu
Sanna Karppinen: Koiranpennut – Sopivan rodun valinta ja kasvatus (Otava, 2014)
Vaikka minulla on ollut koiria koko ikäni, en muista lukeneeni kovinkaan montaa koirakirjaa. Kun sain käsiini Sanna Karppisen Koiranpennut – Sopivan rodun valinta ja kasvatus tartuin siihen täynnä intoa huolimatta siitä, ettei uuden koiranpennun hankinta tällä hetkellä olekaan ajankohtainen asia.
Sanna Karppinen on tietokirjailija, jolla itsellään on 14-vuotias monirotuinen paimenkoira sekä 1,5-vuotias englanninspringerspanieli. Hän on julkaissut lukuisia koirakirjoja, esimerkiksi viime vuonna ilmestyneen Koira lapsiperheessä (Art House, 2013).
Koiranpennut – Sopivan rodun valinta ja kasvatus tarjoaa alussa noin kahdenkymmenen sivun verran yleistietoa koiranpennun hankinnasta: mitä kannattaa opettaa aluksi, mitä pitää tietää esimerkiksi vakuutuksista ja miten koti voi valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon – sekä paljon paljon muuta. Tämän jälkeen kirjassa esitellään sata suosituinta koirarotua. Esittelyiden painopiste on siinä, minkälainen kyseisen rodun edustaja on pentuna, millaisia haasteita rotuun liittyy ja minkälaiseen kotiin se sopii.
Kaikki rotuesittelyt on jaettu useampaan osaan: jokaisesta rodusta on kuva, perustiedot ja sen jälkeen muutama asia, jotka on hyvä ottaa kasvatuksessa huomioon. Tähän kohtaan on lueteltu esimerkiksi haukkuminen, jahtaaminen, näykkiminen ja varautuneisuus ja sen jälkeen muutamalla samalla kerrottu, miten kyseiset asiat tulisi huomioida pennun kasvatuksessa. Jokaisesta rodusta on listattu keskimäärin kuusi huomionarvioista asiaa, mutta valitettavasti ne ovat lähes joka sivulla samoja: jo muutaman rotuesittelyn jälkeen tuli sellainen tunne, että nämä asiat olen jo lukenut, vaikka kirjan tarkoitus on ilmeisesti kuitenkin korostaa rotujen välisiä eroja.
Rotuesittelylle varatun aukeaman toinen sivu on tekstipainotteinen, ja siinä kerrotaan rodun kasvusta ja kehityksestä, turkin hoidosta, ruokailutavoista, liikunnantarpeesta ja terveydestä sekä ihanneperheestä. Hauska yksityiskohta on se, että alkuesittelyn jälkeen Karppinen puhuu tekstissä rodusta lähes poikkeuksetta sen lempinimellä: schipperket ovat sipukoita ja mäyräkoirat mäyriksiä.
Erityisen paljon tykkäsin rodun terveydestä kertovasta osiosta. Lukiessa tosin tuli melkein paha mieli, sillä hyvin harvan rodun kohdalla kerrottiin sen olevan edes kohtalaisen terve. Rodun terveydestä kertoessaan Karppinen painottaa tutustumaan pennun vanhempien terveystuloksiin ja vaatimaan ainakin tiettyjä tutkimuksia rodusta riippuen. Tämä ei välttämättä pennun ensiostajille tule heti mieleen, joten asiaa on mielestäni todella tärkeää korostaa. Myös perinnöllisistä sairauksista on tärkeää tietää jo rotua suunniteltaessa.
Liikunnantarve-kohta minua puolestaan usein hämmensi kovasti, sillä todella moni rotu ja varsinkin pentu vaatii Karppisen mukaan liikuntaa vapaana. Esimerkiksi irlanninsusikoiraa pitäisi kirjan mukaan ulkoiluttaa pääasiassa vapaana ensimmäisen kahden vuoden ajan, ja monille muillekin roduille hihnalenkit suorastaan kielletään ensimmäisten kuukausien aikana. Asun itse taajamassa ja saan voimakkaita vihanväristyksiä aina, kun näen jonkun lenkittävän koiraansa kaupungissa vapaana. Vaikka lain mukaan alle viiden kuukauden ikäisen pennun ulkoiluttaminen vapaana on sallittua, tulisi kuitenkin hihnakäyttäytymisen (opettamisen) merkitystä painottaa varsinkin ensimmäistä koiranpentuaan harkitseville.
Kirja on värikäs ja jokaista aukeamaa koristaa ihanan koiranpennun kuva, joten hyvän mielen lukemista tämä ainakin on. Valitettavasti muutamat kirjoitusvirheet ja tekstin epäloogisuudet kiinnittivät kuitenkin ainakin minun huomioni tässä muuten kovin kansantajuisessa ja helppolukuisessa opuksessa.
Opin kirjaa lukiessani paljon uutta tietoa monista roduista, mutta osa asioista jäi vaivaamaan mieltäni. Esimerkkinä mainittakoon se, että kirjan mukaan harlekiinit ja mustat tanskandoggit ovat varautuneempia kuin keltaiset lajitoverinsa. Asia jäi todella kiinnostamaan minua ja olisin kaivannut väitteelle perusteluja tai edes lähdettä. Kirjan lopusta ei tuttua lähdeluetteloa kuitenkaan löydy, vaan siellä todetaan kirjan kasvatusohjeiden olevan kirjoittajan subjektiivisia näkemyksiä, jotka on kuitenkin pyritty kaikin mahdollisin keinoin vahvistamaan.
Jos olet harkitsemassa uuden pennun hankintaa, lukaise ihmeessä tämä teos läpi. Kirja on selvästi suunnattu ensimmäistä nelijalkaista perheenjäsentä suunnitteleville, mutta pelkästään tämän opuksen perusteella en suosittele ketään valitsemaan itselleen sopivaa koiraa. On tärkeää muistaa, että kaikki saman rodun edustajat eivät tietenkään aina ole samanlaisia, joten tämäkään teos ei tarjoa taattua tietoa siitä, minkälainen juuri sinun perheeseesi liittyvä karvakorva on ja mitä ongelmia tai haasteita sen kasvatuksessa saattaa tulla eteen.
Jos sinulla on jo koirakokemusta ja etsit mahdollisesti uutta rotua, tämä kirja saattaa tuoda uusia vaihtoehtoja ja uutta informaatiota. Parhaita tietolähteitä ovat kuitenkin epäilemättä rodun omistajat, kasvattajat ja rotuyhdistys, joiden merkitystä olisi kirjassakin voinut mielestäni korostaa enemmän (tosin mainittakoon, että jokaisen rodun kohdalla on kerrottu sen rotujärjestö).
Yhdestä asiasta olen kirjailija Karppisen kanssa kuitenkin täysin samoilla linjoilla: valitse rotu ja kasvattaja tarkkaan. Tätä ei voi painottaa liikaa uusille tai vanhoillekaan koiranomistajille.
Teksti: Suvi Salminen
