Helsinkin messukeskuksen joulukuisessa Koira 2013 -tapahtumassa esiteltiin lajeja, joita voi harrastaa yhdessä koiran kanssa. Yksi näistä harrastusmuodoista on supisuomalainen koirakeilaus. Lajin on kehittänyt Lily’s koirakoulun omistaja Tiina Lilja noin neljä vuotta sitten.

Liljalla oli asiakkaana nuoria, joiden kanssa oli käyty jo kaikki lajit läpi ja heillä oli intoa oppia jotain uutta. Erään koiralenkin aikana Lilja sai idean koirakeilauksesta.

– Olen käyttänyt koirakeilausta hyvin paljon myös koulutustekniikan opettamisessa ihmisille, sillä minähän opetan enemmän ihmisiä kuin koiria, Lilja sanoo.

Ihmisille on helppo opettaa koirakeilauksen varjolla se, miten koiria opetetaan. Omistaja näkee, miten koira oppii ja koulutus etenee sekä sen, millä vauhdilla toimintaa kannattaa lisätä.

Lilja opettaa ihmisiä ja näiden koiria naksutinkoulutuksen periaatteiden mukaisesti, mutta koirakeilausta voi opettaa myös ilman naksutinta.

Koulutus aloitetaan siitä, että koira palkataan keilan koskettamisesta. Joidenkin koirien kohdalla riittää, että koira katsoo keilaa. Seuraavaksi haetaan varmuutta koskettamiseen.

– Kun mukaan tulee matkaa ja intoa, keilat kaatuvat vahingossakin ja vahingoistakin palkataan, Lilja muistuttaa.

Kun koiralta sujuu yhden keilan kaataminen, omistaja voi päättää jatkaako kouluttamista usealla keilalla, jotka on sijoitettu lähelle koiraa, vai lähteekö hakemaan yhden keilan kanssa enemmän välimatkaa.

– Pitää muistaa se yksi kriteeri, jota tavoitellaan aina kerrallaan. Tämä on vaikeaa ihmisille.

Myöhemmin lisähaastetta saa lisäämällä välimatkaa sekä keiloja ja sijoittamalla keilat eri kierroksilla erilaisiin asetelmiin.

Jos koiran kanssa haluaa keilata ”virallisesti,” niin pisteenlasku on sama kuin keilauksessa yleensä. Kavereiden kanssa voi järjestää myös leikkimielisiä keilauskisoja. Keiloja on kymmenen, kymmenen metrin päässä koirasta. Täyskaatoihin kannattaa pyrkiä. Niistä saa täydet kymmenen pistettä ja pisteet kertautuvat seuraavalla kierroksella. Jos koiran joutuu lähettämään erikseen kaatamaan vielä pystyyn jääneet keilat, tilanteesta tulee paikko, eivätkä pisteet kertaudu.

Pienet koirat voivat keilata aluksi kevyillä keiloilla, joita myydään tavaratalojen leluostastoilla. Keilahalleilta saa yleensä rikkoutuneita keiloja ilmaiseksi, ja näitä oikeita keiloja koirat eivät saa kovallakaan paiskomisella rikki.

– Pulloja ei kannata käyttää. Muuten kaatuvat aina kaikki kodin pullot, Lilja varoittaa.

Laji tarjoaa hyvää aktivointia koiran aivokopalle, mukavan tavan tehdä jotain yhdessä koiran kanssa ja sitä pystyy harrastamaan kaikki karvakuonot omistajineen. Lilja ei ole vielä keksinyt koiraa, jolle koirakeilaus ei sopisi.

– Hyvin pienien koirienkin kohdalla on vain käytetty pienempiä keiloja.

Lilja ei lähde veikkaamaan koirakeilausta harrastavien määrää. Hänellä ei ole myöskään tietoa siitä harrastetaanko koirakeilausta jo muuallakin maailmassa. Koirakeilaus on ollut messukeskuksessa näytöslajina kolme kertaa aiemmin, joten lajin idea on saattanut lähteä kotiintuliaisina ulkomaalaisten näyttelyvieraiden mukana. Epävirallisena lajina koirakeilauksen harrastajista ei luonnollisestikaan pidetä kirjaa, eikä Lilja virallista kilpailulajia tästä haluakaan.

– Virallisiin lajeihin liityy liikaa byrokratiaa ja ihan huipulla olisi lopulta vain bordercollieita.

Hänen mielestään koirakeilauksen ydin on sen iloisuus ja että se on avoin aivan kaikille koirille.

– Tässä lajissa ei aika niinkään merkkaa mitään ja tyyli on vapaa. Mitä persoonallisempi tyyli, sitä parempi, Lilja nauraa.

Kuvassa Tiina Puttosen tiibetinspanieli Fanny näytti mallia, miten keilat kaatuvat. Fanny tietää, että tyyli on vapaa, joten tämä keila kaatuu parhaiten tassulla.