Kisakehässä turkki hulmuten juoksevan koiran ja musiikkia tulkitsevan omistajan yhteistyössä kiteytyy kova treeni ja tekemisen riemu. Koiratanssi on haastava, mutta palkitseva harrastus, jossa niin ihminen kuin koira pääsevät voittamaan itsensä.
Koiraurheilukeskus Tampereen Niihamassa kuhisee odotuksesta. Paikalle sattumalta saapuva saattaisi hämmästyä värikästä väkeä. Alkamassa ovat koiratanssikisat, ja vuoroonsa valmistautuvat kilpailijat pukevat ylleen monen kirjavia hattuja, takkeja, prinsessamekkoja ja eläinasuja. Joukosta voi tunnistaa tuttuja hahmoja, kuten Frozenin Elsan, Muppettien Miss Piggyn tai haamujengiläisen. Kisakehän laidalle keräännytään kannustamaan ja kuvaamaan.
– Koiratanssi on luovaa tottelevaisuutta, Ulla Rosenlund Tampereen seudun koirakerhon koiratanssitiimistä kiteyttää.
Rosenlund ei malta pysyä poissa kehästä, vaikkei alunperin aikonutkaan kisata. Hän esittää Kaukoitä-teemaisen ohjelman 7-vuotiaan tiibetinterrieri Tellervon kanssa. He kisaavat tällä kertaa heelwork to music -lajissa eli musiikin tahtiin seuraamisessa, vaikka heidän päälajinsa on freestyle eli vapaaohjelma. Koiratanssin molemmissa lajeissa on kolme tasoluokkaa: alokas-, avoin ja voittajaluokat.
– Heelwork to musicissa on kymmenen erilaista seuraamispositiota, joista ohjelma luodaan. Koira seuraa ohjaaja eri suuntiin näissä positioissa, esimerkiksi rinnalla, edellä tai jalkojen välissä. Ohjelman tulee olla pääasiassa seuraamista, Rosenlund kuvailee.
– Freestylessa puolestaan ohjelma on vapaampi ja kaikenlaisia liikkeitä ja temppuja voi tehdä, kunhan ne ovat turvallisia koiralle.
Tason kasvaessa liikkeiden määrää ja vaikeutta lisätään, ja ne on tehtävä puhtaammin. Haastetta tanssiin saadaan esimerkiksi sillä, ettei koiraa ohjata käsimerkein vaan ainoastaan sanallisesti. Tuomarit pisteyttävät esitykset ja arvioivat muun muassa yhteistyötä ja koiran liikkuvuutta. Molemmissa lajeissa musiikin tulkinta ja tasapainoinen kokonaisuus ovat kuitenkin tärkeintä.
Vuosituhannen vaihteessa Suomeen rantautuneen koiratanssin piirit ovat vielä pienet, mutta laji kasvattaa jatkuvasti suosiotaan. Aktiivisessa Koiratanssi-ryhmässä Facebookissa on jo yli 850 jäsentä. Virallisia ja epävirallisia kisoja järjestetään säännöllisesti eri paikkakunnilla.
Esityksestä saa tehdä oman näköisensä
Koiratanssissa on sääntönsä, mutta myös tilaa luovuudelle. Ohjelman voi rakentaa mieluisan musiikin, teeman tai vaikka hahmon ympärille. Merirosvot, vakoojat ja sirkuspellet ovat koiratanssin klassikoita, mutta myös vaikutteet ajankohtaisista musiikeista, tv-sarjoista ja elokuvista näkyvät ohjelmissa.
– Tutuista tarinoista saa esitykseen hyvän punaisen langan. Ohjelma voi olla juonellinen tarina tai tanssillinen koreografia, 6-vuotiaan laivakoira Hanin kanssa kisaava Kati Horne-Kosonen kertoo.
Usein idea tanssiin lähtee kappaleesta, joka on päästävä tekemään. Tampereella kuullaan tulkintoja aina Kaija Koosta lastenlauluihin ja elokuvamusiikkiin. Monen valinta on reipas ja energinen musiikki, mutta maltillisen koiran kanssa tunteikkaasta balladistakin saa vaikuttavan esityksen.
Koreografiassa kannattaa huomioida oman koiran vahvuudet. Jotkin rodut rakastavat hyppimistä, kun toiset noutavat tavaroita mielellään. Näitä ominaisuuksia kannattaa hyödyntää, vinkkaa Kirsi Petäjä, joka kilpailee kaksi ja puolivuotiaan kultainennoutaja Fuugan kanssa.
– Väkisin ei kannata vääntää. Ei ole pakko tehdä vaikkapa tassutemppuja, jos koira ei niihin suostu. Mutta jos koira käyttää mielellään tassujaan, saa niistä näyttäviä liikkeitä, hän sanoo.
Petäjä ja Horne-Koskinen ovat yhtä mieltä, että parhaiten esitys onnistuu, kun siitä tekee oman näköisen. Koiran lisäksi on mietittävä, mikä on itselle luontevaa. Kehään ei tarvitse mennä tekemään spagaatteja tai kuperkeikkoja, jos ei halua. Itseään voi kuitenkin haastaa, eikä virheitäkään kannata pelätä – niistä saattaa syntyä jopa uusia ideoita.
– Joskus täytyy improta kesken esityksen, jos koira vaikka lähteekin eri suuntaan. Meillä kävi kisan aikana niin, ettei Hani kiertänytkään esinettä, vaan löi etutassunsa sen päälle. Lähdinkin itse juoksemaan ympyrää samalla, kun koira tepsutti esinettä ympäri. Tuomari ihasteli liikettä, joten vaihdoin sen koreografiaan, Horne-Kosonen kertoo.
Koiratanssiesityksen kruunaavat teemanmukaiset asut, asusteet ja mahdollinen rekvisiitta. Varsinkin freestylessa nähdään usein tasoja ja muita esineitä, joille noustaan, joita kierretään tai joita noudetaan osana koreografiaa.
Asujen ja rekvisiitan suunnittelu ja askarteleminen tuo hauskan lisän harrastukseen, eikä niihin välttämättä tarvitse upottaa suuria summia. Rosenlund paljastaa, että monelta kotoa valmiiksi löytyvistä pesuvadeista on helppo naamioida taso. Hän kokoaa omat esiintymisasunsa pääasiassa kirpputorilöydöistä.
– Asut ovat osa harrastuksen hauskuutta. Tänne tullessa tuntuu aina kuin saapuisi naamiaisiin, hän naurahtaa.
– Koiria ei pueta, vaan mahdollisten asusteiden on oltava verrattavissa kaulapantaan. Ihmisiä sen sijaan kannustetaan ilmentämään esitystä sopivalla asulla.
Kannustava ilmapiiri rohkaisee haastamaan itsensä
Koiratanssi sopii kelle vain karvoihin katsomatta, sillä ohjelman voi luoda juuri itselle sopivaksi. Rosenlund hurahti lajiin 2013 ja ohjaa nyt alkeiskursseja uusille harrastajille. Hän kertoo, että aiempi kokemus esimerkiksi tokosta tai rally-tokosta auttaa, mutta alkuun pääsee, kunhan perustottelevaisuus on hallussa.
– Kannattaa aloittaa yksittäisistä tempuista, kuten pyörimisestä ja pujottelusta. Kun liikkeet osataan, opetellaan ja hiotaan siirtymiä, jotta kokonaisuudesta tulee luonteva.
Lajia voi opetella itsenäisesti, mutta alkeiskurssille osallistumalla saa hyvän pohjan varsinkin, jos kisaaminen kiinnostaa. Ryhmässä opetteleminen on antoisaa niin ihmiselle kuin koirallekin. Netissä on myös tarjolla verkkokursseja sekä paljon videoita ja muuta materiaalia.
– Youtubesta löytyy vaikka kuinka videoita tempuista, mutta ensimmäiseksi ei kannata valita kaikkein hurjimpia. Koirilla ei saa teettää mitään niille vaarallista. Tavoitteet kannattaa pitää realistisina ja paloitella pieniin osiin.
Esiintyminen ihmisten edessä voi aluksi kauhistuttaa, mutta Rosenlund kannustaa kokeilemaan kisaamista. Tsemppaavan yhteisön vuoksi aloittamiseen on matala kynnys. Kisasuorituksia seurataan kehän laidalta, ja koko halli pitää hengitystä esityksen ajan. Lopulta jännitys purkautuu raikuviin aplodeihin jokaisen ohjelman päätteeksi.
– Koiratanssissa oppii itsetuntemusta ja voi kehittää itseään. Lajia voi harrastaa rennosti omaan tahtiin tai halutessaan tavoitteellisesti. Aina on uutta opittavaa, Rosenlund sanoo.
Tärkeintä kuitenkin on hauskanpito. Mukavan yhteisen tekemisen lomassa yhteys omaan lemmikkiin hioutuu vahvaksi.
– Koiratanssissa on parasta, kun oppii tuntemaan itsensä ja koiransa. Minulle sanottiin erään esityksen jälkeen, että olemme Tellervon kanssa selvästi löytäneet toisemme. Herkistyn ajatuksesta, koska se on aivan totta.
Jos koiratanssin aloittaminen kiinnostaa, voi tunnelmaa käydä nuuhkimassa kisoissa paikan päällä. Lisätietoa lajista ja tulevista tapahtumista saa esimerkiksi Facebookin Koiratanssi-ryhmästä.
Teksti ja kuvat: Niina Kinnunen
