Turkulainen Ida Nurmi halusi harrastuskoiran näyttelyihin, ja päätyi noutamaan haluamansa Japanista asti. Nyt harvinainen hokkaido Ricky hurmaa tuomarin toisensa jälkeen.
Oli alkusyksy vuonna 2013, kun Ida Nurmi selaili netistä erilaisia koirarotuja haaveissaan uusi harrastuskaveri erityisesti koiranäyttelyihin. Nurmen bichon frisé Kira viihtyi näyttelykehien hulinaa paremmin sohvan nurkassa, ja rottweiler Taran kanssa haluttiin keskittyä palveluskoiraharrastuksiin. Rotuja selaillessaan Nurmen katseen kiinnitti kuva ylväästä, valkeasta koirasta.
Koira oli rodultaan hokkaido. Hokkaido on kotimaansa Japanin ulkopuolella erittäin harvinainen rotu, ja yksi kuudesta japanilaisesta pystykorvarodusta. Suomessa tunnetuimpia japanilaisrotuja ovat akita ja shiba, mutta myös kainkoirat, kishut ja shikokut kuuluvat maan alkuperäisiin pystykorviin. Hokkaidon sanotaan olevan roduista puhtain ja alkukantaisin.
- Hoikkaido on koiramaailman harvinaisuus: joidenkin yksilöiden kielessä on sinimustia laikkuja.
Nurmi alkoi etsiä tietoa ennestään tuntemattomasta koirasta ja pian valinta oli tehty: hänen oli saatava hokkaidouros – ja nimenomaan valkoisena. Kun yhteydenotto unkarilaiskasvattajaan ei tuottanut tulosta, Nurmi alkoi tutkia kasvattajia rodun kotimaasta Japanista.
– Laitoin viestiä eräälle japanilaiselle kasvattajalle, jolta sain Rickyn kasvattajan yhteystiedot. Hän ei osannut englantia, mutta suomalaisten rodun harrastajien suosituksella löysin välittäjän, Shigeru Katon, joka auttoi kommunikoimaan kasvattajan kanssa. Välittäjä myös hoiti eläinlääkärikäynnit ja tarvittavat paperityöt Japanissa, toi Rickyn lentokentälle ja auttoi meitä kentällä, Nurmi kertoo.
Kato välittää ammatikseen koiria englantia taitamattomilta japanilaiskasvattajilta ulkomaalaisille koiranhankkijoille. Hän muun muassa auttaa tarvittaessa oikean kasvattajan ja pennun löytämisessä sekä huolehtii käytännön järjestelyistä. Vaikka välittäjä oli saanut hyvät suositukset, Nurmi myöntää, että lentokentällä jännitti. Koira, välittäjän palkkio ja muut kulut oli maksettu etukäteen, mitä jos mies ja koira eivät saapuisikaan paikalle? Mitä jos maksetut 1500 euroa sekä matkakulut olisivat menneet hukkaan? Lopulta jännitys osoittautui turhaksi, ja Kato ilmestyi sovittuun paikkaan vain pari minuuttia myöhässä.
– Välittäjä oli välttämätön, sillä en osaa japania. Ilman tulkkia kommunikointi paikallisten kanssa olisi ollut mahdotonta. Esimerkiksi lentokentällä huomasimme, että Rickyn papereista puuttui joku tietty eläinlääkärin lausunto. Kato soitti Rickya hoitaneelle lääkärille, joka lähetti lausunnon faksilla, jotta pääsimme jatkamaan matkaamme.
Lokakuussa 2013 pieni lumenvalkoinen käärö, viralliselta nimeltään Ezo Tarou Howasou, lensi uusien omistajiensa kanssa kymmenen tunnin ja lähes 8000 kilometrin matkan Tokion itäpuolella sijaitsevalta Naritan lentokentältä Helsinki-Vantaalle.
Suomessa hokkaidoja on yhteensä viisitoista. Ensimmäinen rodun edustaja, Ursa, on suomalaiskasvattaja Noora Vahvelaisen omistama ja se tuotiin maahan vuonna 2009 Puolasta. Suomessa rotua kasvattaa ainoastaan Vahvelaisen kennel Vuorenvarman, johon syntyi maan ensimmäinen hokkaidopentue helmikuussa 2011. Toukokuussa 2015 näki päivänvalon toistaiseksi tuorein, Vuorenvarman neljäs hokkaidopentue, jonka isä vajaa parivuotias Ricky on. Euroopassa hokkaidoja on joitakin kymmeniä ja rotua kasvattaa muutama kasvattaja muun muassa Ranskassa, Tanskassa, Puolassa ja Italiassa.
Hokkaido on japanilaisista roduista vanhin, ja sen historian arvellaan ulottuvan jopa tuhansien vuosien taa. Rotu on saanut toiset nimensä ainu inu sekä ainu ken Japanin pohjoisosia asuttaneelta alkuperäiskansalta, ainuilta, jotka elivät karuissa, kylmissä oloissa metsästäjinä. Alkuperäiskansalla oli varhaisista ajoista lähtien koiria, joita arvostettiin ihmisten lailla ja joita käytettiin apuna muun muassa lohen pyydystämisessä ja karhun metsästämisessä. Hokkaidojen arvellaan polveutuvan ainujen koirista, eikä rotu ole vuosituhansien kuluessa juurikaan muuttunut. Vuonna 1937 rodun nimeksi virallistettiin hokkaido Japanin pohjoisosassa sijaitsevan Hokkaidōn saaren mukaan, ja samalla rotu nimettiin Japanin kansallisaarteeksi.
Kotimaassaan hokkaidoa käytetään edelleen metsästyskoirana karhun, villisian ja peuran metsästykseen. Rotu on tunnettu rohkeudestaan ja uskollisuudestaan, ja valppautensa ansiosta se on myös oivallinen vahtikoira. Hokkaido on keskikokoinen, voimakas ja nopea koira, joka kestää ankariakin sääolosuhteita. Valkoisen lisäksi muita hyväksyttyjä värejä ovat seesami, brindle, punainen, musta sekä black and tan.
– Rickyltä löytyy reilusti luonnetta, ja esimerkiksi lelujen suhteen se on todella omistushaluinen. Se on äärimmäisen rohkea eikä pelkää oikeastaan mitään. Lisäksi sillä on todella voimakas riistavietti. Toisaalta se osaa olla varsinainen draamakuningatar, ja esimerkiksi verikokeen oton jälkeen se ontui ja vinkui aina, kun haavaa puhdistettiin, Nurmi kuvailee.
Hokkaidoa ei suositella ensikoiraksi, ja myös Nurmen mukaan vaativa rotu edellyttää ehdottomasti omistajaltaan aiempaa kokemusta koirista. Hokkaido sopii aktiiviselle ihmiselle, joka jaksaa nähdä vaivaa ja puuhastella koiransa kanssa. Nurmi kertoo Rickyn olevan onnellisimmillaan päästessään tekemään asioita, oli kyseessä sitten vapaana juokseminen, näyttelykehien kiertäminen tai agilityradalla kiitäminen.
– Ricky on vilkas ja itsepäinen koira, joka vaatii paljon tekemistä – siitä kyllä huomaa, jos sillä on tylsää. Toisaalta se osaa olla kotona rauhallinen seurakoira, ja esimerkiksi yhdeksänkuisen poikani kanssa se osaa käyttäytyä hienosti.
Nurmi hankki hokkaidon toiveissaan näyttelykoira, ja se Rickystä toden totta tuli: elokuussa kaksi vuotta täyttävä koira on palkittu muun muassa Maailman Juniori Voittajana, Viron Voittajana, Voittajana ja Juniori Voittajana 2014 sekä Maailman Voittajana 2015. Sertejä on kertynyt 15 näyttelystä 13.
Rodun harvinaisuuden vuoksi Ricky kisaa näyttelykehissä lähes aina yksin: sillä on ollut kilpakumppaneita ainoastaan Maailman Voittaja -näyttelyissä Helsingissä ja Italian Milanossa, joihin molempiin osallistui Rickyn lisäksi kolme muuta hokkaidoa. Nurmen mukaan rotu on toisinaan tuntematon myös tuomareille.
– Joskus esimerkiksi Rickyn turkkia on kehuttu arvostelussa hyväksi, vaikka todellisuudessa koira on ollut aivan kalju. Tuomarit ovat kuitenkin yleensä iloisia nähdessään kehässä harvinaisemman rodun edustajan ja myöntävät, ettei rotu ole heille kovin tuttu. Lisäksi muutamat tuomarit ovat kyselleet lisää esimerkiksi Rickyn riistaviestistä. On hienoa voida tuoda rotua esille, mutta toisaalta olisi kiva, jos Rickyllä olisi vastustajia.
Hokkaidon harvinaisuuden vuoksi rodun terveydestä on erittäin vähän tietoa. Euroopassa asuvat hokkaidot ovat suurelta osin sukua keskenään ja ne ovatkin olleet pääasiassa perusterveitä. Koska rotu on hyvin alkukantainen eikä sitä ole jalostettu pitkälle, se on säilynyt terverakenteisena työkoirana.
Silmäsairauksista hokkaidolla tavataan colliesukuisille koirille tyypillistä perinnöllisten silmäsairauksien ryhmää CEA:ta. Sairaus periytyy resessiivisesti, eli sairastuakseen koiran tulee periä geenivirhe molemmilta vanhemmiltaan. Tutkituista hokkaidoista suuri osa on joko sairauden kantajia, eli toisen kantajan kanssa risteytettynä sairautta periyttäviä, tai sairaita, mikä tuo omat haasteensa rodun jalostukseen. Ricky on yksi harvoista eurooppalaisista hokkaidoista, jotka on todettu geenitutkimuksella sairauden suhteen täysin terveeksi.
Hokkaidon sanotaan kiintyvän voimakkaasti omistajaansa ja sitä pidetäänkin usein yhden miehen koirana. Nurmen mukaan Ricky on kuitenkin selvästi kiintynyt koko perheeseen ja omaan laumaansa, ei vain yhteen ihmiseen. Muista koirista Ricky ei pidä ja vieraisiin ihmisiin se suhtautuu kohteliaan välinpitämättömästi.
– Jos Ricky olisi yhden ihmisen koira, se ihminen olisi Rickyn handleri Tiia Nyberg. Ricky on aina todella innoissaan nähdessään Tiian, koska se tietää silloin pääsevänsä tekemään rakastamaansa asiaa eli koiranäyttelyyn, Nurmi kertoo nauraen.
Lähteet: Kennel Vuorenvarman, Suomen Nihonken ry
